Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En saa ikinä empatiaa muilta, eikä minusta tykätä
10.08.2020 |
Siinä se on, otsikossa. Aivan sama mitä teen tai olen tekemättä, jokin minussa tekee sen, että en saa ystäviä enkä kavereita.
Tavalliset, joka päiväiset kohtaamiset menee ihan normaalisti (luulisin). Asiakaspalvelutilanteet ihan normaalisti, naapurin kanssa jutellaan säät ja kukka-asiat ihan tavallisesti jne.
Mutta auta armias sitten muiden kanssa. Koko elämäni tiivistettynä tähän hyvin kärjistettyyn ja kuvitteelliseen esimerkkiin:
Ajatellaan, että olen seurueessa jossa puhutaan vakavia ja kerrotaan elämän kipeistä kohdista. Jonu kertoo, että on menettänyt vaikka toisen vanhempansa ja kokee sen raskaana. Toinen kertoo että ei saa lasta vaikka haluaisi. Kolmas jotain muuta surullista. Ja sitten, jos minä kertoisin vaikka että olen menettänyt molemmat vanhempani ja että olen pitkäaikaissairas, en silti saa mitään empatiaa. Ihmiset muuttuvat kylmäksi, ärsyyntyneiksi ja hyvä etteivät ääneen totea, että älä jaksa valittaa, että sellaista se elämä on.
Saako kukaan tästä kiinni? Onko täällä muita, jotka aiheuttavat muissa outoja fiboja ja vihan tunteita? Ja siis olen nainen, nyt jo keski-ikää lähestyvä normaalin näköinen ihminen.
Kommentit (45)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole pystynyt ottamaan itseäni enkä muita täysin vakavasti, en edes kuolemaa. Jokin lapsuuden vamma kaiketi. Minun ajatuksia, tarpeita tai edes elämää ei otettu koskaan tosissaan. Siksi olen joskus kalsea ja väärässä kohtaa tunteeton. Vaikka en tahtoisi ja vaikka tunnen empatiaa ja itken muiden puolesta. Sydämestäni puuttuu vakaus ja varmuus.
Siis mulla on täsmälleen tätä samaa!!
Jod muut on joutunut työttömiksi tai ei pääse eteenpäin tai muuta. Niin heti tsemppikahville ja ollaan niin tukena. Kun mulla askaa tapahtuu niin vastaukset ovat.
" nooh kyl sä pärjäät"
"Elämä on, pitää olla tosi kova ja kestää"
" äh anna olla"
Ikävä kyllä se johtuu kemikaaleistasi. Olet lauman alin, joka ajetaan laumasta heti pienimmästä syystä. Sinu siedetään niin kauan kuin sinusta hyödytään, mutta sinusta ei pidetä, etkä ole samanarvoinen muiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset keskimäärin ajattelevat vain ja ainoastaan itseään eivätkä ole kovin empaattisia. Tuollainen valikoiva "empatia" on lähinnä manipulointia. Jos koetaan, että toisesta voi olla itselle hyötyä voidaan teeskennellä empatiaa. Epäkiinnostaville ja tylsille sitä ei heru. Olet ap luultavasti sellainen aidosti mukava ihminen. Heitä on harvassa. Jos löydät toisen samanlaisen pidä hänestä kiinni.
Hmm, itselläni ei ole koskaan ollut tuollaista tilannetta, etten olisi saanut empatiaa.
Tsemppiä, 'kyllä se siitä', elämä on' -tyyppisiä kommentteja olen saanut, mutta empatiaa myös.
Mutta tarinasta tuli mieleen eräs ystäväni, tai no, ei kovin läheinen ystävä enää... Hänellä oli tapana tuoda elämäänsä esille jatkuvasti ja joka käänteessä.
Jos joku intoili saaneensa veronpalautuksia, muut iloitsivat kertojan mukana, tämä yksi valitteli, että kyllä hänellekin kelpaisi, kun on niin paljon menoja.
Jos joku kertoi suruistaan, muut myötäelivät parhaansa mukaan, tämä yksi kertoi kolme omaa murhettaan ja vähätteli alkuperäisen kertojan tilannetta, vertasi omaansa ja koki, että hänellä on rankempaa.
Mietin, että te, jotka ette koskaan koe saavanne empatiaa, suhtaudutteko te itse muihin empaattisesti, vai vähättelettekö muiden suruja ja iloja myös?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä se johtuu kemikaaleistasi. Olet lauman alin, joka ajetaan laumasta heti pienimmästä syystä. Sinu siedetään niin kauan kuin sinusta hyödytään, mutta sinusta ei pidetä, etkä ole samanarvoinen muiden kanssa.
Tämä ilmiö on muuten ihan oikeesti olemassa, tarkkailkaapa vaikka erilaisia ryhmiä ja niiden dynamiikkaa. Pohjimmiltaan laumaeläineten käyttäytymistä, mutta laumaeläinhän se ihminenkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä seurassa vertaillaan surkeutta? Joku kertoo isäni kuoli viime viikolla, sinä jatkat minunkin vanhempani ovat kuolleet vuonna 1990?
Enpä ihmettele että vaientaa.
Saan tästä kiinni, koska itse olen henkilö joka ei kiinnosta ketään. Ja jostain syystä minua saa aliarvioida ja minulle saa sanoa ilkeästi vaikkapa vaan ihan vieras ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset eivät pidä siitä, että ryhdyt kilpailemaan surkeudessa. Muut kertoo yhdestä ongelmastaan ja sinä pistät paremmaksi. MOLEMMAT vanhemmat kuolleet JA SAIRAUS. Katsot että sinulle kuuluu empatia enemmän kuin muille tällä perusteella. Sosiaaliset taitosi eivät ole hyvät ja muut vaivautuu käytöksestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Missä seurassa vertaillaan surkeutta? Joku kertoo isäni kuoli viime viikolla, sinä jatkat minunkin vanhempani ovat kuolleet vuonna 1990?
Enpä ihmettele että vaientaa.
Tämä surkeuden vertailu minuakin ihmetyttää. Jos joku kertoo häntä kohdanneesta epäonnesta niin ei ole tarkoitus kilpailla kenellä on vielä kurjempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä se johtuu kemikaaleistasi. Olet lauman alin, joka ajetaan laumasta heti pienimmästä syystä. Sinu siedetään niin kauan kuin sinusta hyödytään, mutta sinusta ei pidetä, etkä ole samanarvoinen muiden kanssa.
Tämä ilmiö on muuten ihan oikeesti olemassa, tarkkailkaapa vaikka erilaisia ryhmiä ja niiden dynamiikkaa. Pohjimmiltaan laumaeläineten käyttäytymistä, mutta laumaeläinhän se ihminenkin on.
Niin on, mutta ihminen on myös tiedostava olento ja voi tarkkailla ja säädellä omaa käyttäytymistään ja olla tasa-arvoinen kaikkia kohtaan. Myös silloin kun havaitsee, ettei pidä toisesta.
Vierailija kirjoitti:
Siis mulla on täsmälleen tätä samaa!!
Jod muut on joutunut työttömiksi tai ei pääse eteenpäin tai muuta. Niin heti tsemppikahville ja ollaan niin tukena. Kun mulla askaa tapahtuu niin vastaukset ovat.
" nooh kyl sä pärjäät"
"Elämä on, pitää olla tosi kova ja kestää"
" äh anna olla"
Mulle aina sanotaan, että sun pitää vaan jaksaa tai pyydä apua, mutta tuon sanoja ei koskaan ole itse antamassa apua. Pahinta on, että oma sisko ja äiti lukeutuu näihin. -nro 12-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä seurassa vertaillaan surkeutta? Joku kertoo isäni kuoli viime viikolla, sinä jatkat minunkin vanhempani ovat kuolleet vuonna 1990?
Enpä ihmettele että vaientaa.Tämä surkeuden vertailu minuakin ihmetyttää. Jos joku kertoo häntä kohdanneesta epäonnesta niin ei ole tarkoitus kilpailla kenellä on vielä kurjempaa.
Äitini on tuollainen. Hänellä on varmasti asiat aina huonommin kuin minulla :D
Sama homma,mun ehtymätön empatia ykllä kelvannut vuosikaudet muille. Huonompi homma hyväksikäyttäjilleni,kun nyt vihdoin alkaa tyrehtyä, koska kaikki muutkin (positiiviset)tunteet on kuollut uupumuksen alle. Narskut imivät elinvoimani kuiviin, varsinaisia empatia-vampyyrejä ovat, kun niiltä itseltäään se puuttuu kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mulla on täsmälleen tätä samaa!!
Jod muut on joutunut työttömiksi tai ei pääse eteenpäin tai muuta. Niin heti tsemppikahville ja ollaan niin tukena. Kun mulla askaa tapahtuu niin vastaukset ovat.
" nooh kyl sä pärjäät"
"Elämä on, pitää olla tosi kova ja kestää"
" äh anna olla"Mulle aina sanotaan, että sun pitää vaan jaksaa tai pyydä apua, mutta tuon sanoja ei koskaan ole itse antamassa apua. Pahinta on, että oma sisko ja äiti lukeutuu näihin. -nro 12-
Miksi oletat, että äitisi tai siskosi pitäisi sinua auttaa? Jos jäät esim työttömäksi sinun pitää ihan itse hakeutua työvoimapalveluihin ja miettiä mitä vaihtoehtoja työn saamiseksi ja kouluttaumiseen sinulla on. Hakea apua sieltä viralliselta puolelta.
Minulla on yksi ystävä, joka valittaa asioista, mutta ei uskalla tehdä mitään muuttaakseen tilannetta. Hänelle yritän olla empaattinen, mutta välillä patistelen häntä toimimaan. Jos muilta ei saa myötätuntoa, sitä voi opetella antamaan itselleen itsemyötätuntoharjoituksilla.
Alue: Aihe vapaa
Samoja kokemuksia muilta saadusta kohtelusta, tosin olen keski-ikää lähestyvä mies enkä mikään komea tai huippumenestynyt, että kai moni ajattelee tällaista miestä saa ja kuuluukin kohdella mahdollisimman ikävästi. Joka tapauksessa, samoja kokemuksia on. Ikinä en saa empatiaa, vaan muut lähinnä nautiskelevat jos minulle on käynyt jotain ikävää.