Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En saa ikinä empatiaa muilta, eikä minusta tykätä
10.08.2020 |
Siinä se on, otsikossa. Aivan sama mitä teen tai olen tekemättä, jokin minussa tekee sen, että en saa ystäviä enkä kavereita.
Tavalliset, joka päiväiset kohtaamiset menee ihan normaalisti (luulisin). Asiakaspalvelutilanteet ihan normaalisti, naapurin kanssa jutellaan säät ja kukka-asiat ihan tavallisesti jne.
Mutta auta armias sitten muiden kanssa. Koko elämäni tiivistettynä tähän hyvin kärjistettyyn ja kuvitteelliseen esimerkkiin:
Ajatellaan, että olen seurueessa jossa puhutaan vakavia ja kerrotaan elämän kipeistä kohdista. Jonu kertoo, että on menettänyt vaikka toisen vanhempansa ja kokee sen raskaana. Toinen kertoo että ei saa lasta vaikka haluaisi. Kolmas jotain muuta surullista. Ja sitten, jos minä kertoisin vaikka että olen menettänyt molemmat vanhempani ja että olen pitkäaikaissairas, en silti saa mitään empatiaa. Ihmiset muuttuvat kylmäksi, ärsyyntyneiksi ja hyvä etteivät ääneen totea, että älä jaksa valittaa, että sellaista se elämä on.
Saako kukaan tästä kiinni? Onko täällä muita, jotka aiheuttavat muissa outoja fiboja ja vihan tunteita? Ja siis olen nainen, nyt jo keski-ikää lähestyvä normaalin näköinen ihminen.
Kommentit (45)
Jos kukaan missään ikinä kokee tulleensa jatkuvasti ohitetuksi perustarpeineen niin asia on juuri niin kuin hän sanoo. Huonoudesta se ei aina johdu. Päinvastoin, ne jotka epäävät empatian avun ja tuen saattavat kostaa paremmalleen "en ainakaan ole ystäväsi, enkä anna mitään sulle koska sulla on kaikkea jo muutenkin", eli kateus voi olla myös syynä joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te jotka kitisette täällä, että teitä ei auteta; oletteko koskaan edes yrittäneet huomata ihmisten erilaiset tavat olla läsnä? Jollekin on luontaista koittaa rationaalisella ajattelulla tarjota ratkaisua, toinen voivottelee ja suree kanssasi, kolmas tuo ruokakassin kotiin. Osa teistä kuulostaa ihmisiltä, joille kelpaa vaan tietty empatian laji, jota koette olevanne oikeutettuja saamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä se johtuu kemikaaleistasi. Olet lauman alin, joka ajetaan laumasta heti pienimmästä syystä. Sinu siedetään niin kauan kuin sinusta hyödytään, mutta sinusta ei pidetä, etkä ole samanarvoinen muiden kanssa.
Tämä ilmiö on muuten ihan oikeesti olemassa, tarkkailkaapa vaikka erilaisia ryhmiä ja niiden dynamiikkaa. Pohjimmiltaan laumaeläineten käyttäytymistä, mutta laumaeläinhän se ihminenkin on.
Pitää paikkansa, mutta lauman alimmaiseksi voi joutua yksinkertaisen ja heikon yksilön lisäksi myös lauman kirkkaasti älykkäin, avarakatseisin tai empaattisin yksilö. Johtuu siitä, että lauma on todellakin lauma, jossa toteutetaan laumakäytöstä yhteistuumin. Jokainen tästä käytöksestä kieltäytyvä tai sen näennäisesti väärin tekevä poikkeaa niin merkittävästi ja uhkaavasti lauman sisäisestä maailmankuvasta ja normikäsityksestä, että hänet koetaan koko lauman integriteetin ja säilymisen kannalta vaarallisena ja siksi pudotetaan lauman jäsenten koordinoidulla yhteistyöllä hierarkian alimmaiseksi tai oikeastaan jopa kastittoman rooliin. Ryhmädynamiikka voi ylläpitää tällaista illuusiota voimassa niin kauan kuin lauma on koossa. Eläinten maailmassa laumajako menee yleensä huomattavasti yksinkertaisemmin fyysisesti vahvimman johdolla.
Itse näkisin, että jos sinut koetaan jatkuvasti valittavana henkilönä, niin kukaan ei enää jaksa asiallistakaan valittamista. Koetappa lopettaa valittaminen ja säälin kerjäys joksikin aikaa. Muiden valittaessa sanot vaan, että eipä tässä ole mitään ihmeellistä. Parin kuukauden kuluttua särkevästi nivelestä voi koettaa mainita lyhyesti.
Alue: Aihe vapaa
Olen huomannut saman, että joskus ryhmädynamiikka toimii juuri edm. tavalla. Usein taustalla vielä sellainen piirre, että ns. Sortajalla ja sorretulla on yhteinen nimittäjä. On se sitten jokin tietty lapsuudenkokemus tai samanikäiset lapset tms. Eli tavallaan voisi kuvitella, että saman kokeneena voisi tajuta tilanteen toisen kannalta. Mutta ei, jostain syystä osa porukasta alkaa ns. sortajan alkuunpanemana sen sorretun tyypin kaikkia kokemuksia ja puheita selän takana kyseenalaistamaan.
Sivusta seurannut tätä omassa tuttavapiirissä. Itse en lähde siihen mukaan.
Työyhteisössä taas usein etsitään siitä uusimmasta tulijasta se heikko kohta. On vääränlainen työkokemus, tai ei sovi joukkoon sukupuoleltaan, iältään tai olemukseltaan. Eli työpaikalla pitäisi saada luotua esim. lounasseura -ja kahvikontaktit heti alkuhuuman aikana, muuten peli on menetetty.