Lue keskustelun säännöt.
Onko yksin asuminen vaikeaa?
10.08.2020 |
Olen asunut 26 v saakka äitini luona enkä tiedä mitä tehdä, haluaisin itsenäistyä mutta pelottaa selviäisinkö yksin asumisesta.
Kommentit (51)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ole vaikeaa. Nyt pois sieltä mamman helmoista, aikuinen ihminen!
Ei kai siinä muuta vaikeata ole kuin ruuanlaiton opettelu. Aluksi itellä ei itsetehty ruoka vain maistunut, tietynlainen mentaalijuttu kyseessä.
riippuu vähän kuinka sosiaalinen olet. jos viihdyt omissa oloissasi ei pahempia ongelmia ole. ja saat seuraa silloin kun sitä tarvitset.
Mitä vaikeaa siinä nyt olisi, vai onko äitisi pulassa ilman sinua? Kai sinä osaat kaikki samat asiat tehdä kuin äitisikin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitkä ovat ne asiat, jotka sinusta voisivat olla vaikeita yksinasumisessa, ap?
No kyllä se itse asiassa alussa on, jos ei ole mitään kokemusta itsekseen asumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai siinä muuta vaikeata ole kuin ruuanlaiton opettelu. Aluksi itellä ei itsetehty ruoka vain maistunut, tietynlainen mentaalijuttu kyseessä.
Eikä sekään ole vaikeaa, jos tykkää voileivistä, kuten minä.
Nyt ulos ja maailmaan! Et voi asua äidin helmoissa koko ikääsi. Selviät kyllä! Vai onko sulla esimerkiksi joku sairaus tai vamma, joka hankaloittaa itsenäistä toimimista? Sitten tilanne voi tietenkin olla vähän eri. Useimmat vammaisetkin kuitenkin pystyvät ihan itsenäiseen tai vähintäänkin tuettuun asumiseen poissa lapsuudenkodista. 26-vuotiaan on aika itsenäistyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole, se on ihanaa! Rohkeesti vaan.
Ensimmäinen oma koti yksin asuen tuntui oudolta ja vähän pelottavalta, mutta siihen tottui pian. Pitää myös tottua raha-asioiden itsenäiseen hoitoon. Wc-papereita myöten pitää maksaa itse. Hyvää se, että saa olla vapaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle se ei ole koskaan ollut vaikeaa. Muutin omilleni parikymppisenä ja siitä lähtien olen asunut yksin. Nyt ikää on 60. Nautin yksin asumisesta, olen aina nauttinut. Minulle tämä on sopinut loistavasti, mutta toki ihmiset ovat erilaisia. Rohkeasti vain kokeilemaan, ei elämää eikä yksinoloa kannata pelätä!
Vierailija kirjoitti:
Mitkä ovat ne asiat, jotka sinusta voisivat olla vaikeita yksinasumisessa, ap?
Miten osaan hommaa kämpän
ja osaanko tehdä kaikki asiat esim. jos asuntoon tulee joku vika, en ees osaa vaihtaa lamppuja jne. Osaanko maksaa maksut oikein ja tehdä kaikki tarvittavat sopimukset
t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt ulos ja maailmaan! Et voi asua äidin helmoissa koko ikääsi. Selviät kyllä! Vai onko sulla esimerkiksi joku sairaus tai vamma, joka hankaloittaa itsenäistä toimimista? Sitten tilanne voi tietenkin olla vähän eri. Useimmat vammaisetkin kuitenkin pystyvät ihan itsenäiseen tai vähintäänkin tuettuun asumiseen poissa lapsuudenkodista. 26-vuotiaan on aika itsenäistyä.
No ei ole sairautta, mutta mt- ongelmia, stressaanunn jostain syystä erittäin herkästi kai se johtuu kun en osaa poistua mukavuusalueelta, liioittelen kaikki asiat, että jos vuokraisin asunnon, siellä tapahtuisi heti jotain kamalaa, esim. polttaisin kämpän tuleen tai jotain
t.ap
Kyllä se voi olla.
Minulla ei ole oikein ketään keltä pyytää apua, en osaa ajaa autoa, eikä ole rahaa maksaa palveluista. Näiden seikkojen takia on joskus ollut ongelmia, esimerkiksi kun tarvitsisi ostaa huonekalu tai edes isompi tavara, tai siirtää huonekaluja.
Kaikesta selviää, ellei sitten satu olemaan oikeasti älyllistä kehitysvammaa tai muuta erittäin poikkeavaa. Tällöin sinulle olisi varmaan jo ehdotettu valvottua asumista.
Koti-ikävä voi aluksi tulla.
Itse asuin ekassa kämpässä vain muutaman kuukauden, koska en onnistunutkaan käymään lukiossa, jota varten siis omilleni muutin. Kukaan ei ollut enää aamulla herättämässä ja pakottamassa kouluun väsymyksestä huolimatta. Taisi kehittyä nettiaddiktiokin, kun sain ekaa kertaa elämässä oman netin, ja valvoin yömyöhään innoissani netissä ollen.
Aluksi voi tehdä hassuja pikkuvirheitä jotka eivät maailmaa kaada, esim. ostaa liikaa ruokaa tai liian isoja pakkauksia, ainakin jos on isosta perheestä ja tottunut siihen että kaikki ruoka katoaa pilaantumatta. Mutta siitä oppii.
Tärkeimpiä asioita on maksaa laskut (vuokra, vesi, sähkö) ajallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt ulos ja maailmaan! Et voi asua äidin helmoissa koko ikääsi. Selviät kyllä! Vai onko sulla esimerkiksi joku sairaus tai vamma, joka hankaloittaa itsenäistä toimimista? Sitten tilanne voi tietenkin olla vähän eri. Useimmat vammaisetkin kuitenkin pystyvät ihan itsenäiseen tai vähintäänkin tuettuun asumiseen poissa lapsuudenkodista. 26-vuotiaan on aika itsenäistyä.
No ei ole sairautta, mutta mt- ongelmia, stressaanunn jostain syystä erittäin herkästi kai se johtuu kun en osaa poistua mukavuusalueelta, liioittelen kaikki asiat, että jos vuokraisin asunnon, siellä tapahtuisi heti jotain kamalaa, esim. polttaisin kämpän tuleen tai jotain
t.ap
Sun kannattaa puhua sosiaalityöntekijäsi kanssa olisiko tuettu asuminen sulle sopiva juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitkä ovat ne asiat, jotka sinusta voisivat olla vaikeita yksinasumisessa, ap?
Miten osaan hommaa kämpän
ja osaanko tehdä kaikki asiat esim. jos asuntoon tulee joku vika, en ees osaa vaihtaa lamppuja jne. Osaanko maksaa maksut oikein ja tehdä kaikki tarvittavat sopimukset
t.ap
eikö äitis voi opettaa sinulle asioita joita mainitsit?
Paljon helpompaa ja rennompaa kuin vaikkapa naisen kanssa asuminen.
M47
Ei. Itse olen elänyt koko aikuisikänii yksin, nyt ikää 45. Nautin kovasti yksin asumisesta. Mutta toki, nuorena kun ekaa kertaa muutti yksin, kesti siihen jonkun aikaa tottua.