30-kymppisen ahdistus-tätäkö sain elämässä aikaan?

300 vuotta on kunnioitettava ikä 👍

Ihan samat fiilikset. Kaikilla ihmisillä ei sisäistä paloa ole vaan normi riittää ja tavallaan kadehdin heitä.

Ala harrastaa jotain joka antaa sisältöä laiffiin. Voihan siitä muodostua duuni ehkä myöhemmin.

Anna sille sisäiselle palolle mahdollisuus, sillä tavalla ettet kuitenkaan kaikkea laita sileäksi jos et ihan vielä tiedä mitä se on, mutta etsivä löytää.

Millä elämäntavoilla olet saavuttanut 300 vuoden iän? Minäkin haluan !!!

No nyt opiskelemaan, harrastamaan, tekemään sitä vapaaehtoistyötä. Varmasti jotain sinulle sopivaa löytyy!

Tuosta tuli mieleen yksi kaverini, joka jokunen vuosi sitten harmitteli, miksi hänen opiskelukaverinsa on Nokian johtokunnassa ja miljonääri, hän itse vain tavallinen rivi-insinööri.

Minä huomasin jo yläasteella, että jotkut nyt vaan ovat ahkerampia, älykkäämpiä, komeampia ja hauskempia kuin minä. Joku aina ehti toimia oppilaskunnassa, soittaa bändissä, loistaa urheilussa ja seurustella sen luokan näteimmän tytön kanssa.

Joku politikko joskus sanoi, että tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Minä olen siis keskinkertaisuus, jonka on parempi kilpailla enemmän itseni kuin niiden huippujen kanssa. Ponnistella itsenikokoisia unelmia kohti, joiden toteuttaminen on mahdollista.

Kaikki viimein voin hyvillä mielin todeta, että olen onnistunut oikein mainiosti. Paljon paremmin kuin parikymppisenä, kirjoitukset reputtaneena olisin uskonut.

Kannattaa ottaa ero jättää lapset ja lähteä huoraksi köpikseen ja ehkä pientä huumeenkäyttöä yms niin alkaa se vanha elämä tuntua ihan ihkulta tai sitten ihan vain psykiatrille koska päässäsi on aavistuksen verran vikaa...

Itse olen 30v mies ja ei ole asuntoa, ei perhettä eikä puolisoa. Vain siksi, koska en ole ikinä halunnut sitä tavallista arkea ja oon yläasteelta asti tiennyt kuinka paljon nuo sitoo ihmistä sekä vie rahaa. Olen myös intohimoinen ja haluan joko saavuttaa jotain tai elää vapaana. Kesti kuitenkin tähän 30v ikävuoteen asti kunnes uskalsin alkaa elämään sitä omaa unelma elämää.

Sain nyt vuodessa rakennettua elämän aluilleen, jonka haluan elää kuolemaan saakka. Puolison vielä haluaisin, asuntoa ja lapsia en niinkään. Rahaa on säästössä noin 100 000€. Tämä vapauden tunne yhdistettynä mukavaan arkeen on todella euforista ja ihanaa. Se kun tietää, ettei ole mitään väliä mitä ympärillä tapahtuu, niin voin ottaa rennosti monta vuotta. Kunhan en liikaa ahnehdi ja kuluta.

Ja TAAS KERRAN: 30-KYMPPINEN😑😑😑 Tsiisus, kuinka vaikeaa on kirjoittaa oikein?!

Jos sitä paloa on ollut, niin miten se ei ole riittänyt siihen, mitä havittelit?

No ehkä se lohduttaa, ettei kukaan ole merkityksellinen. Varmaan ketään niistä sinun menestyksekkäistä tuttavistasi ei muisteta 500 vuoden kuluttua. Tai he ovat korkeintaan joku nimi listalla.

Elämä on sinäänsä turhaa, jos kuolemanjälkeistä elämää ei ole ja vaivut vaan ikuiseen uneen. Et sinä kuolleena tiedä tai arvosta itseäsi sen enempää, vaikka olisitkin saanut aikaan maailmanrauhan eläessäsi. Ikävää, mutta totta. Sanonkin usein, että elävätkin ihmiset ovat jo kuolleita.

Moi, olen ollut hiukan samanlainen ajatuksiltani kuin sinä, kunnes ymmärsin että itse asiassa tärkeämpää on varmasti se millaisena sinut muistetaan niiden ihmisten kesken joilla on oikeasti jokin paikka elämässäsi.

Tarkoitan, että itse rajasin ihmiset elämässäni minimiin. On oma perhe, vanhemmat, sisarukset, kummilapset, muutama hyvä ystävä. Näitä ihmisiä kohtelen niin hyvin kuin pystyn ja yllättäen elämästäni tuli rentoa ja merkityksellistä. Kiva, että mies muistaisi minut ihanana vaimona ja lapset läsnäolevana äitinä.

Muistaako työnantaja minua? Työt teen nykyään sillä ajatuksella, että riittävän hyvä riittää ja käyn töissä hankkimassa rahaa, että voin sitten arkena tehdä kaikkea kivaa. Osa säästöön ja joskus ehkä teen vain lyhennettyä viikkoa, katsotaan.

Itseäni haluan toki kehittää, liikun, kirjoitan, tanssin ja teen muuta mistä pidän, mutta en sen takia että joku minua arvostaisi. Vaan sen takia, että arvostan itse itseäni ja olen ihan huippumahtava, hauska ja kaunis aikuinen nainen. :D

Vaikka olisin kuinka huippu ja taitava jossain työssä tai lajissa, kuka minua lopulta sellaisesta muistaisi.

Itse saman ikäinen nainen, eikä ole ikinä ollut minkäänlaisia ikäkriisejä tai muita. Olen aina elänyt juuri niin kuin olen halunnut, en kuunnellut muiden painostuksia tai elänyt tietyllä tavalla 'koska kuuluu'.

Kokeile juoda kaljaa silleen salaa kaikilta. Saat uusia tilanteita elämääs.

Sulla on kuule elämää vielä runsaasti edessä, älä stressaa nyt vielä.

Nykyään kaikkien pitäisi olla jotenkin erikoisia tai erityisiä. Se on jonkinlainen fetissi. Suurin osa kuitenkin on ihan normaaleja ihmisiä. Siksi ne, jotka eivät ole ihan normaaleja erottuvat joukosta.

Mutta kaikki ovat kuitenkin uniikkeja omannöisiä yksilöitään. Mieti, mitkä ovat juuri sinulle kaikista tärkeimmät arvot ja asiat elämässä ja kuinka voisit toteuttaa niitä elämässäsi.

Hautasin tänä kesänä sinun ikäisesi ystävän, joka kuoli äkilliseen ja yllättävään sairaskohtaukseen. Varmaankin hän olisi mielellään elänyt vielä muutaman vuosikymmenen ja nähnyt lastensa kasvavan. Jos sinua onnistaa, et ole vielä keski-iässäsikään. Ehdit etsiä uusia uria elämällesi.

Kyllä säkin varmaan kaikenlaista voisit saada aikaan, mutta aloittamisen se vaatii. Mietit nyt kunnolla, millaista muutosta haluat edistää, ja millaisia pieniä askelia siihen tarvitaan.

Paikallispolitiikkaan ei ole mikään mahdottomuus lähteä mukaan, liityt vaikka puolueeseen ja otat yhteyden paikallisiin toimijoihin.

Töissä puhut vaikka esimiehelle, että mitä lisävastuuta voisi olla tai onko siellä jotain etenemis mahdollisuuksia.

Tai jos koko ala on vähän mitäänsanomaton, mieti mitä voisit vaikka opiskella. 

jne jne

Aloituksesta näkee mihin kastiin kuulut.