Voiko tosiaan ystävyys loppua siihen jos kannattaa eri puoluetta

Vaikea olisi kuvitella olevan kaveri täys vassarin kanssa. Sen verran kaukana arvomaailmat on. Muista puolueista paljonkin kavereita, jopa persuja. Itse asiassa tosi moni äänestää persuja, mutta on hiljaa asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kuuntelen aika usein niin hirveää perussuomalaisten ja oikeiston haukkumista ja asiatonta pilkkaamista, että jos itseeni ottaisin, olisi välit menneet. En suutu, mutta aiemmin paljon neutraalimpi käsitykseni vasemmistosta ja vihreistä on muuttunut aika negatiiviseksi, kun se selvästi muuten kivat ihmiset avoimesti kertoo ettei perussuomalaiset ole suurinpiirtein ihmisiä ja heitä saa pilkata.

Samaahan se on toisinkinpäin, tiettyjen ihmisten taholta. Kaikki eivät ole noin fanaattisia, mutta sinun porukkasi sattuvat olemaan. Tiedän itse persuja jotka pilkkaavat koko ajan vihervasemmistoa, mutta myös sellaisia jotka eivät.

Joo, mutta minä ainakin miellän vihervasemmiston jotenkin sivistyneemmäksi, ymmärtäväisemmäksi ja suvaitsevammaksi porukaksi... joten on suurempi pettymys jos he eivät olekaan sitä. Ehkä suvaitsevaisuus on jo menneisyyden arvo?

T. eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei ne ystäviä olleetkaan, kavereita vaan. ystävyys kestää mielipide-erot ja jopa auttaa ymmärtämään erilaisuutta.

No tässä on ongelmana se, että ap:n kannattaman puolueen arvot ovat todella suuressa ristiriidassa hänen ystäviensä arvojen kanssa. Demari, vasemmistolainen ja vihreä jakavat todennäköisesti monia arvoja myös keskenään, ja jokaisen noiden puolueen arvomaailmassa tasa-arvo, suvaitsevaisuus ja feminismi ovat ihan perustavanlaatuisia lähtökohtia. Perussuomalaisia äänestävä ystävä sen sijaan (huolimatta siitä, ketä yksittäistä ehdokasta ehkä äänestää) antaa äänensä puolueelle, joka hyvin aggressiivisesti hyökkää noita arvoja vastaan. Minun esimerkiksi olisi vaikea kunnioittaa ystävänäni ihmistä, jolle perussuomalaisten rasistiset kannanotot ovat ok ja joka jopa kannattaa niitä. Jos hän taas väittäisi, ettei puolue ole rasistinen, hän osoittautuisi niin yksinkertaiseksi, että ihmettelen, olisiko meillä todella yhteistä jaettavaa.

En todellakaan ajattele, että politiikka on ”vain politiikkaa”. Kavereissani on kyllä kokoomusta, jopa kristillisiä kannattavia henkilöitä, mutta olemme jo sen verran kaukana arvoiltamme, että läheisiä ystäviä meistä ei varmaan voisikaan tulla. Perussuomalaisten kannattajan arvomaailma (tai sen puute) estäisi syvemmän ystävyyden hänen kanssaan. Sori - en voisi kunnioittaa ihmistä, joka tukee kaikkea sitä, mitä tuon puolueen riveistä on noussut.

Harmittaa, että ajattelet näin. Itse koen olevani poliittisesti koditon ja olen maltillisesti vasemmalla (tietyistä asioista tosin samaa mieltä oikeistolaisten ja hui, jopa persujen kanssa), mutta kyllä sitä öyhötystä on myös ihan siellä ns. suvaitsevaisella laidalla ja valitettavan paljon. Olen kokenut tuolta laidalta todella isoa vihaa, jos olen esimerkiksi eri mieltä transhoitojen sallimisesta alaikäisille tai mmuuttopolitiikasta. Ja he hyökkäävät aika aggressiivisesti erimielisiä vastaan juuri sillä verukkeella, että "me olemme parempia, meillä on oikeus tehdä näin" Ja kyllä sitä aggressiota on myös oikealla laidalla myös, en sitä sano (jä sitäkin olen kokenut), mutta ei kannata sokeutua sille oman puolen vihalle.

T: Tolkun ihminen, jolla on ystävinä niin vasemmistolaisia kuin persuja eikä ole mitään ongelmia ollut heidän kanssaan. Tuntemani persut ovat lämpimiä, asiallisia ja kivoja ihmisiä. Muutama vasemmistolainen katkaisi välit, koska en kannata intersektionaalista feminismiä ja se oli isälle niin iso periaatekysymys, etteivät vaan voineet olla "näin pahan ihmisen" kanssa tekemisissä.

Jos olet tolkun ihminen mutta sinulla on jotain intersektionalistista feminismiä vastaan, tuskin edes tiedät mitä se tarkoittaa.

Tiedän, olen pyörinyt noissa piireissä vuosia. Pidän aatetta kahtia jakavana ja repivänä aatteena, en tasa-arvoon pyrkivänä. On siinä hyviäkin asioita, mutta liian paljon sellaista, mistä en tykkää. Kannatan vanhan ajan feminismiä, seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ja osin niiden takia kannatan tiukempaa mmuuttopoliitikkaa.

T: Se tolkun ihminen

Katsoin jokin aika sitten netistä, mitä tarkoittaa intersektionaalinen feminismi, mutta olen jo unohtanut. Katsoin uudestaan. Se on moniperustaista syrjintää, esim. että mustaihoista naista syrjitään sekä etnisen taustan että sukupuolen vuoksi. No näinhän varmaan usein on, ja se on hyvä huomata. Mutta ilmeisesti asiaan paneutuneet henkilöt, jotka haluavat parantaa maailmaa tältä osin, ovat luoneet siitä erityisen kiihkeän ja repivän aatteen, vai mikä siinä on ongelma?

Noissa piireissä vuosia pyörineenä, useiden aktivistien kannanottoja seuranneena ja sanakirjamääritelmänkim olen lukenut useasti, niin uskallan sanoa, että aate on repivä, kahtia jakava ja lokeroi ihmisiä todella herkästi. Mulle feminismi on naisten (ja miesten) oikeuksia ja kolmen olevani vanhan ajan feministi. En tykkää, että nykyfeminismiin on sotkettu kaikkea muutakin, esim. transasiat, sukupuolvähemmistöt, antir*sismi ja vastaavat teemat. Intersektionalistien kanssa mulla on näkemyseroja sukupuolten määrästä, transhoitojen tarpeellisuudesta esim. alaikäisille ja rodullistamisen käsitteestä. Tiedän monia mmuuttajia, jotka eivät tykkää yhtään sanasta "rodullistettu" tai siitä, että heidät nähdään noin vahvasti ihonvärinsä kautta. Lisäksi intersektionalismi on melko paljon kollektiivisuutta korostava aate eikä se ota tarpeeksi huomioon, että syrjintää voi tapahtua ihan joka suuntaan. Esim. mmuuttaja voi olla r*sisti kantaväestöä kohtaan. Moni aate on paperilla kiva, mutta käytännössä toteutus voi mättää ja pahasti.

T: Se tolkun ihminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei ne ystäviä olleetkaan, kavereita vaan. ystävyys kestää mielipide-erot ja jopa auttaa ymmärtämään erilaisuutta.

No tässä on ongelmana se, että ap:n kannattaman puolueen arvot ovat todella suuressa ristiriidassa hänen ystäviensä arvojen kanssa. Demari, vasemmistolainen ja vihreä jakavat todennäköisesti monia arvoja myös keskenään, ja jokaisen noiden puolueen arvomaailmassa tasa-arvo, suvaitsevaisuus ja feminismi ovat ihan perustavanlaatuisia lähtökohtia. Perussuomalaisia äänestävä ystävä sen sijaan (huolimatta siitä, ketä yksittäistä ehdokasta ehkä äänestää) antaa äänensä puolueelle, joka hyvin aggressiivisesti hyökkää noita arvoja vastaan. Minun esimerkiksi olisi vaikea kunnioittaa ystävänäni ihmistä, jolle perussuomalaisten rasistiset kannanotot ovat ok ja joka jopa kannattaa niitä. Jos hän taas väittäisi, ettei puolue ole rasistinen, hän osoittautuisi niin yksinkertaiseksi, että ihmettelen, olisiko meillä todella yhteistä jaettavaa.

En todellakaan ajattele, että politiikka on ”vain politiikkaa”. Kavereissani on kyllä kokoomusta, jopa kristillisiä kannattavia henkilöitä, mutta olemme jo sen verran kaukana arvoiltamme, että läheisiä ystäviä meistä ei varmaan voisikaan tulla. Perussuomalaisten kannattajan arvomaailma (tai sen puute) estäisi syvemmän ystävyyden hänen kanssaan. Sori - en voisi kunnioittaa ihmistä, joka tukee kaikkea sitä, mitä tuon puolueen riveistä on noussut.

Harmittaa, että ajattelet näin. Itse koen olevani poliittisesti koditon ja olen maltillisesti vasemmalla (tietyistä asioista tosin samaa mieltä oikeistolaisten ja hui, jopa persujen kanssa), mutta kyllä sitä öyhötystä on myös ihan siellä ns. suvaitsevaisella laidalla ja valitettavan paljon. Olen kokenut tuolta laidalta todella isoa vihaa, jos olen esimerkiksi eri mieltä transhoitojen sallimisesta alaikäisille tai mmuuttopolitiikasta. Ja he hyökkäävät aika aggressiivisesti erimielisiä vastaan juuri sillä verukkeella, että "me olemme parempia, meillä on oikeus tehdä näin" Ja kyllä sitä aggressiota on myös oikealla laidalla myös, en sitä sano (jä sitäkin olen kokenut), mutta ei kannata sokeutua sille oman puolen vihalle.

T: Tolkun ihminen, jolla on ystävinä niin vasemmistolaisia kuin persuja eikä ole mitään ongelmia ollut heidän kanssaan. Tuntemani persut ovat lämpimiä, asiallisia ja kivoja ihmisiä. Muutama vasemmistolainen katkaisi välit, koska en kannata intersektionaalista feminismiä ja se oli isälle niin iso periaatekysymys, etteivät vaan voineet olla "näin pahan ihmisen" kanssa tekemisissä.

Jos olet tolkun ihminen mutta sinulla on jotain intersektionalistista feminismiä vastaan, tuskin edes tiedät mitä se tarkoittaa.

Olen trans nainen ja kannatan perussuomalaisia

Kukaan cis-nainen nyt ei persuja kannattaisikaan.

Minä kannatan! En halua puolustaa naista alistavaa barbaarista, kivikautista kulttuuria, missä myös seksuaalivähemmistöihin suhtaudutaan kuolemantuomiolla.

Jos tarkkaan osaisit kuunnella, niin persut nimenomaan ajavat sellaisia asioita, ettei tästä yhteiskunnasta tulisi sellainen.

Äänestän vihreistä, mutta suurin osa mun kavereista äänestää piraatti/kok/persulinjaa. Se ei haittaa millään asteella ketään eikä minua, mutta yhteen entiseen oikeistoa äänestävään mieskaveriin jouduin katkomaan välit. Kyseisen henkilön mielestä avioliitossa ei voinut tapahtua raiskausta, eikä kuulemma minunkaan raiskaamisessa olisi lopulta ollut mitään pahaa kun kehtasin kritisoida häntä tästä mielipiteestä. En koskaan tule ymmärtämään millainen ihminen kokee seksuaalisen väkivallan, tai minkään väkivallan oikeutetuksi toista kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei ne ystäviä olleetkaan, kavereita vaan. ystävyys kestää mielipide-erot ja jopa auttaa ymmärtämään erilaisuutta.

No tässä on ongelmana se, että ap:n kannattaman puolueen arvot ovat todella suuressa ristiriidassa hänen ystäviensä arvojen kanssa. Demari, vasemmistolainen ja vihreä jakavat todennäköisesti monia arvoja myös keskenään, ja jokaisen noiden puolueen arvomaailmassa tasa-arvo, suvaitsevaisuus ja feminismi ovat ihan perustavanlaatuisia lähtökohtia. Perussuomalaisia äänestävä ystävä sen sijaan (huolimatta siitä, ketä yksittäistä ehdokasta ehkä äänestää) antaa äänensä puolueelle, joka hyvin aggressiivisesti hyökkää noita arvoja vastaan. Minun esimerkiksi olisi vaikea kunnioittaa ystävänäni ihmistä, jolle perussuomalaisten rasistiset kannanotot ovat ok ja joka jopa kannattaa niitä. Jos hän taas väittäisi, ettei puolue ole rasistinen, hän osoittautuisi niin yksinkertaiseksi, että ihmettelen, olisiko meillä todella yhteistä jaettavaa.

En todellakaan ajattele, että politiikka on ”vain politiikkaa”. Kavereissani on kyllä kokoomusta, jopa kristillisiä kannattavia henkilöitä, mutta olemme jo sen verran kaukana arvoiltamme, että läheisiä ystäviä meistä ei varmaan voisikaan tulla. Perussuomalaisten kannattajan arvomaailma (tai sen puute) estäisi syvemmän ystävyyden hänen kanssaan. Sori - en voisi kunnioittaa ihmistä, joka tukee kaikkea sitä, mitä tuon puolueen riveistä on noussut.

Harmittaa, että ajattelet näin. Itse koen olevani poliittisesti koditon ja olen maltillisesti vasemmalla (tietyistä asioista tosin samaa mieltä oikeistolaisten ja hui, jopa persujen kanssa), mutta kyllä sitä öyhötystä on myös ihan siellä ns. suvaitsevaisella laidalla ja valitettavan paljon. Olen kokenut tuolta laidalta todella isoa vihaa, jos olen esimerkiksi eri mieltä transhoitojen sallimisesta alaikäisille tai mmuuttopolitiikasta. Ja he hyökkäävät aika aggressiivisesti erimielisiä vastaan juuri sillä verukkeella, että "me olemme parempia, meillä on oikeus tehdä näin" Ja kyllä sitä aggressiota on myös oikealla laidalla myös, en sitä sano (jä sitäkin olen kokenut), mutta ei kannata sokeutua sille oman puolen vihalle.

T: Tolkun ihminen, jolla on ystävinä niin vasemmistolaisia kuin persuja eikä ole mitään ongelmia ollut heidän kanssaan. Tuntemani persut ovat lämpimiä, asiallisia ja kivoja ihmisiä. Muutama vasemmistolainen katkaisi välit, koska en kannata intersektionaalista feminismiä ja se oli isälle niin iso periaatekysymys, etteivät vaan voineet olla "näin pahan ihmisen" kanssa tekemisissä.

Jos olet tolkun ihminen mutta sinulla on jotain intersektionalistista feminismiä vastaan, tuskin edes tiedät mitä se tarkoittaa.

Tiedän, olen pyörinyt noissa piireissä vuosia. Pidän aatetta kahtia jakavana ja repivänä aatteena, en tasa-arvoon pyrkivänä. On siinä hyviäkin asioita, mutta liian paljon sellaista, mistä en tykkää. Kannatan vanhan ajan feminismiä, seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ja osin niiden takia kannatan tiukempaa mmuuttopoliitikkaa.

T: Se tolkun ihminen

Katsoin jokin aika sitten netistä, mitä tarkoittaa intersektionaalinen feminismi, mutta olen jo unohtanut. Katsoin uudestaan. Se on moniperustaista syrjintää, esim. että mustaihoista naista syrjitään sekä etnisen taustan että sukupuolen vuoksi. No näinhän varmaan usein on, ja se on hyvä huomata. Mutta ilmeisesti asiaan paneutuneet henkilöt, jotka haluavat parantaa maailmaa tältä osin, ovat luoneet siitä erityisen kiihkeän ja repivän aatteen, vai mikä siinä on ongelma?

Noissa piireissä vuosia pyörineenä, useiden aktivistien kannanottoja seuranneena ja sanakirjamääritelmänkim olen lukenut useasti, niin uskallan sanoa, että aate on repivä, kahtia jakava ja lokeroi ihmisiä todella herkästi. Mulle feminismi on naisten (ja miesten) oikeuksia ja kolmen olevani vanhan ajan feministi. En tykkää, että nykyfeminismiin on sotkettu kaikkea muutakin, esim. transasiat, sukupuolvähemmistöt, antir*sismi ja vastaavat teemat. Intersektionalistien kanssa mulla on näkemyseroja sukupuolten määrästä, transhoitojen tarpeellisuudesta esim. alaikäisille ja rodullistamisen käsitteestä. Tiedän monia mmuuttajia, jotka eivät tykkää yhtään sanasta "rodullistettu" tai siitä, että heidät nähdään noin vahvasti ihonvärinsä kautta. Lisäksi intersektionalismi on melko paljon kollektiivisuutta korostava aate eikä se ota tarpeeksi huomioon, että syrjintää voi tapahtua ihan joka suuntaan. Esim. mmuuttaja voi olla r*sisti kantaväestöä kohtaan. Moni aate on paperilla kiva, mutta käytännössä toteutus voi mättää ja pahasti.

T: Se tolkun ihminen

Kiitos selvityksestä, tolkun ihminen! Ihan tulee mieleen 70-luku ja kiivaat keskustelut enemmistökommunistien, stalinistien, taistolaisten, revisionistien ym. välillä. Aate usein sokaisee.

Kavahdan ihmisiä, jotka ovat jo äidinmaidossa omaksuneet puoluekantansa, ja pitävät selviönä että kaikki muutkin kannattavat sitä samaa puoluetta.

Aiemmin mulla oli kunnallistasolla toimiva Vihreä kaverina, mutta kun kuuntelin millaisia asioita he ajavat kotikaupungissani jätin Vihreät. Enää tuskin pystyisin viihtymään kyseisen henkilön seurassa luontevasti.

Ei ystävyys ole mikään vankila, sen saa päättää halutessaan mistä syystä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Kavahdan ihmisiä, jotka ovat jo äidinmaidossa omaksuneet puoluekantansa, ja pitävät selviönä että kaikki muutkin kannattavat sitä samaa puoluetta.

Tämä! Ihmettelin jo lapsena/teininä miten jotkut ikätoverit olivat niin hanakasti jo yhden puolueen takana. Mukava kun perhe aivopesee johonkin tiettyyn puolueeseen. Näitä usein yhdistää se ettei osata olla itsekriittisiä oman puolueen malkaa kohtaan mutta hyökätään inhokkipuolueiden virheisiin tarmokkaasti.

Esim. en näe omaa 80v mummoani, joka on ollut 4 lapsen yh-äiti ja koko ikänsä töissä kaljamahaisena öyhöttäjänä, vaan oman maansa ja itsensä turvallisuuden puolesta pelkääjänä äänestäessään persuja. Enkä monia muitakaan kotipaikkakuntani tuttuja. Sitten Helsingissä opiskellessani sain kuulla juuri voimakasta stereotypiaa ja "kuka muka äänestäisi persuja".  Niin ketkä oli suvaitsevaisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti vaikuttaa. Toinenhan siinä äänestämällä "väärää" puoluetta yrittää aiheuttaa toisen elämään negatiivisia muutoksia.

Äänestys on mulle kompromissi. Mä en tunne yhtäkään puoluetta omakseni. .Jos joku muhun välit katkaisee sen takia, että "äänestin väärää puoluetta", niin joo-oo... Jos haluaa äänestää, on pakko tehdä jotain kompromisseja. Ja aika moni tekeekin eli silloin voi myös periaatteessa äänestää myös niin, että tietyt asiat voivat omalta kantilta heikentyä, mutta joku muu asia (esim. ilmastonmuutos) menee niiden edelle. Äänestäminen on mulle välillä yhtä kipuilua, kun joka puolueessa on omat vikansa.

T: Se tolkun ihminen

Melkein kuin mun mun kynästä. Kun ei tunne yhtään puoluetta omakseen ja on periaatteessa puolueeton, niin loppupelissä päädyn äänestämään ihmistä ja persoonaa. Kymmenet vuodet takana jo ja samalla mennään.

Itse olen katkaissut yhteyden yhteen fanaattiseen vihreään. Itse yleensä äänestän Kokoomusta kuten muutkin tuttuni. En vain sietänyt tuota fanaattisuutta. Elämässä ei hänellä ollut mitään muuta kuin fanaattinen poliittinen aktivismi. Surku sinänsä, mutta sitä jatkuvaa vihaa, ahneutta ja fanaattisuutta ja suvaitsemattomuutta ja vastuuttomuutta ei vain jaksanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti vaikuttaa. Toinenhan siinä äänestämällä "väärää" puoluetta yrittää aiheuttaa toisen elämään negatiivisia muutoksia.

Äänestys on mulle kompromissi. Mä en tunne yhtäkään puoluetta omakseni. .Jos joku muhun välit katkaisee sen takia, että "äänestin väärää puoluetta", niin joo-oo... Jos haluaa äänestää, on pakko tehdä jotain kompromisseja. Ja aika moni tekeekin eli silloin voi myös periaatteessa äänestää myös niin, että tietyt asiat voivat omalta kantilta heikentyä, mutta joku muu asia (esim. ilmastonmuutos) menee niiden edelle. Äänestäminen on mulle välillä yhtä kipuilua, kun joka puolueessa on omat vikansa.

T: Se tolkun ihminen

Melkein kuin mun mun kynästä. Kun ei tunne yhtään puoluetta omakseen ja on periaatteessa puolueeton, niin loppupelissä päädyn äänestämään ihmistä ja persoonaa. Kymmenet vuodet takana jo ja samalla mennään.

Mulla sama. Mulla pari ystävää, jotka edelleen elävät tässä persuvihakuplassa. Olin ennen itse samanlainen. En ikinä uskaltaisi kertoa, että nykyisin pidän Hallista maan fiksuimpana poliitikkona ja viime vaaleissa äänestin Taviota.

Äänestin persuja ja sanoin vihervassarikuplassa eläville ystäville äänestäneeni vassaria. Ei tarvinnut selitellä eikä inttää mitään.

Vierailija kirjoitti:

Äänestin persuja ja sanoin vihervassarikuplassa eläville ystäville äänestäneeni vassaria. Ei tarvinnut selitellä eikä inttää mitään.

Sama.

Poliittista kantaansa ei tarvitse kertoa kenellekään. Ei mun mielestä edes puolisolle. On olemassa vaalisalaisuus, joten ei pidä eikä tarvi kertoa ketä ja mitä puoluetta äänesti.

Itse olen aika harvoin keskustellut mistään puoluepoliittisesta kenenkään kanssa. On täysin yksityisasiani ketä ja mitä puoluetta kannatan. Tehkää sama niin ei tarvi valittaa eikä arvostella kenenkään ratkaisuja.

Vierailija kirjoitti:

Äänestin persuja ja sanoin vihervassarikuplassa eläville ystäville äänestäneeni vassaria. Ei tarvinnut selitellä eikä inttää mitään.

Täällä oli jokin aika sitten, jo vissiin poistettu, mielenkiintoinen ja asiallinen ketju, miten moni PS äänestäneistä joutuu olemaan ”kaapissa”.

Voisin hyvin kuvitella katkaisevani välit ihmiseen, jonka arvot loukkaavat omiani. Ihan pelkkä jonkin puolueen äänestäminen ei tähän riittäisi, sillä vaaleissa äänestetään aina monista eri asioista ja valinnan tekeminen voi olla vaikeaa. Tiedän esimerkiksi isäni äänestäneen joskus perussuomalaisia vaikka ei näiden koko agendaa jaa, ja joskus jopa RKP:tä, vaikka puhuu ruotsia ehkä kaksi sanaa. Tämä on ihan fine. Sen sijaan jos joku alkaa selittää minulle jotain "yhteiskunnan loiset sosiaaliturva jokainen on oman onnensa seppä mamumamumamu" -skeidaa, niin ystäviä me emme sen jälkeen voi enää olla.

Vierailija kirjoitti:

ei ne ystäviä olleetkaan, kavereita vaan. ystävyys kestää mielipide-erot ja jopa auttaa ymmärtämään erilaisuutta.

Jos ystävällä on pelkkiä ahdasmielisiä mielipiteitä muista ja jotka eivät ole mitenkään hänen henkilökohtaiseen elämäänsä liittyviä, vaan keskittyvät vihaamaan ja syyttämään muita ihmisiä. Ei sellaisen kanssa pitkään jaksa käydä samaa tarpeetonta keskustelua, uudestaan ja uudestaan. 

Jokainen makaa kuten petaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei ne ystäviä olleetkaan, kavereita vaan. ystävyys kestää mielipide-erot ja jopa auttaa ymmärtämään erilaisuutta.

Jos ystävällä on pelkkiä ahdasmielisiä mielipiteitä muista ja jotka eivät ole mitenkään hänen henkilökohtaiseen elämäänsä liittyviä, vaan keskittyvät vihaamaan ja syyttämään muita ihmisiä. Ei sellaisen kanssa pitkään jaksa käydä samaa tarpeetonta keskustelua, uudestaan ja uudestaan. 

Jokainen makaa kuten petaa.

Ja by the way sillä ei ole mitään merkitystä, mitä puoluetta sanoo äänestävänsä. Tyypillinen äänestäjä, äänestää tutkimusten mukaan oman älykkyytensä tasoista puoluetta ja hieman typerämpää ehdokasta, koska on vaikeuskia ymmärtää älykkäämpien motiiveita. Jos et ole välkky et äänestä sellaista puoluetta joka tietäisi sinua paremmin mikä on yhteisössä tärkeää, vaan keskityt haukkumaan sitä älykkäämpää muutkin paremmin huomioivaa.