Voiko tosiaan ystävyys loppua siihen jos kannattaa eri puoluetta

Jaa.

Kyllä voi

ei ne ystäviä olleetkaan, kavereita vaan. ystävyys kestää mielipide-erot ja jopa auttaa ymmärtämään erilaisuutta.

Mulla katkesi välit yhteen ystävään, joka äänesti eri puoluetta. Tämä ei ollut ainoa syy, aatemaailma oli muutenkin liian erilainen. En jaksanut aina kuunnella sitä”porvarit sitä, porvarit tätä, elämä on sulla niin helppoa” saarnaa.

Vierailija kirjoitti:

ei ne ystäviä olleetkaan, kavereita vaan. ystävyys kestää mielipide-erot ja jopa auttaa ymmärtämään erilaisuutta.

Ymmärtääkö ap itse erilaisuutta?

Mulla loppui todennäköisesti seurustelusuhde, koska en paljastanut vaalisalaisuutta.

Voi katketa. Mulla meni välit kahteen ystävään, koska en kannattanut erästä aatetta. Tosin musta tosiystävyyden pitäisi kestää poliittiset erimielisyydet ellei toisesta tule joku äärilaidan ihminen, joka riehuu turuilla ja toreilla.

Ystävyyttä tuskin on ollutkaan, jos tuollaisesta asiasta se katkeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei ne ystäviä olleetkaan, kavereita vaan. ystävyys kestää mielipide-erot ja jopa auttaa ymmärtämään erilaisuutta.

Ymmärtääkö ap itse erilaisuutta?

Ap kertoi, miten häneen oli katkaistu välit, ei niin, että ap olisi näin tehnyt ymmärtämättä erilaisuutta tai ystäviensä puoluekantaa.

-ohis-

Kyllä voi, jos sen myötä arvomaailmat paljastuvat liian erilaisiksi tai jos toisen puoluekantaan ei pysty asiallisesti suhtautumaan. Toisaalta kypsät ja avoimet ihmiset voivat päästä sen kautta laajentamaan omaa ajatusmaailmaansa, kun tutustuvat toistensa poliittisiin näkökantoihin. En tarkoita siis sitä, että kumpikaan pakottaisi itsensä omaksumaan toisen arvomaailmaa tai sen puoleen tyrkyttäisi omaansa vastapuolelle.

Sama poliittinen kanta ei sekään ole välttämättä tae siitä, että ystävyys kestää. Minulla ovat välit hiipuneet pariin samaa poliittista suuntausta kannattavaan kaveriin, joiden asenne alkoi tuntua liian sietämättömältä. Ylimielistä dogmaattisuutta ja hyvesignalointia somessa eikä sama puoluekanta ollut todellakaan tae siitä, että he olisivat hyväksyneet jonkun joukkoonsa.

Vierailija kirjoitti:

ei ne ystäviä olleetkaan, kavereita vaan. ystävyys kestää mielipide-erot ja jopa auttaa ymmärtämään erilaisuutta.

No tässä on ongelmana se, että ap:n kannattaman puolueen arvot ovat todella suuressa ristiriidassa hänen ystäviensä arvojen kanssa. Demari, vasemmistolainen ja vihreä jakavat todennäköisesti monia arvoja myös keskenään, ja jokaisen noiden puolueen arvomaailmassa tasa-arvo, suvaitsevaisuus ja feminismi ovat ihan perustavanlaatuisia lähtökohtia. Perussuomalaisia äänestävä ystävä sen sijaan (huolimatta siitä, ketä yksittäistä ehdokasta ehkä äänestää) antaa äänensä puolueelle, joka hyvin aggressiivisesti hyökkää noita arvoja vastaan. Minun esimerkiksi olisi vaikea kunnioittaa ystävänäni ihmistä, jolle perussuomalaisten rasistiset kannanotot ovat ok ja joka jopa kannattaa niitä. Jos hän taas väittäisi, ettei puolue ole rasistinen, hän osoittautuisi niin yksinkertaiseksi, että ihmettelen, olisiko meillä todella yhteistä jaettavaa.

En todellakaan ajattele, että politiikka on ”vain politiikkaa”. Kavereissani on kyllä kokoomusta, jopa kristillisiä kannattavia henkilöitä, mutta olemme jo sen verran kaukana arvoiltamme, että läheisiä ystäviä meistä ei varmaan voisikaan tulla. Perussuomalaisten kannattajan arvomaailma (tai sen puute) estäisi syvemmän ystävyyden hänen kanssaan. Sori - en voisi kunnioittaa ihmistä, joka tukee kaikkea sitä, mitä tuon puolueen riveistä on noussut.

En liikuskele kepulaisten kanssa koska ovat pahoja ihmisiä.

Jos noin moni on lakannut pitämästä yhteyttä ap:hen, niin eiköhän se johdu muustakin kuin puoluekannatuksesta pelkästään, esimerkiksi olet käyttäytynyt ilkeästi muita kohtaan. Ikäviä asioita neutralioidaan sillä, että niitä kutsutaan vain "politiikaksi". Kaikilla ihmisellä on oikeus valita ystävänsä, eikä ihan kaikkea tarvitse lähipiiriltään sietää.

Tulin otsikon takia vastaamaan, että kyllä, jos olet persu. Hyvin osui.

Ei ystävyys tuollaiseen katkea. Eri asia on, jos joku muuttuu fanaatikoksi ja paasaa aatettaan. Sama koskee myös uskontoon hurahtaneita. Sellaisten seurassa ei viihdy.

Suurimman osan kavereista puoluekannasta mulla ei ole tietoa, mutta kavereissa on ainakin 2 perussuomalaisten kannattajaa, pari vassaria ja demaria, kristillisten äänestäjää ja keskustalaista. Niin, ja sukulaisissa RKP:n äänestäjiä, ihan hyviä tyyppejä hekin.

No tuossa diilissä, SÄ olet se voittaja ! Pääsit eroon tuollaisista syöpäisyyttä ja kommarointia ajavista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei ne ystäviä olleetkaan, kavereita vaan. ystävyys kestää mielipide-erot ja jopa auttaa ymmärtämään erilaisuutta.

Ymmärtääkö ap itse erilaisuutta?

Ap kertoi, miten häneen oli katkaistu välit, ei niin, että ap olisi näin tehnyt ymmärtämättä erilaisuutta tai ystäviensä puoluekantaa.

-ohis-

Luin sen kyllä aivan oikein, mutta tarkoitin sitä, että ehkäpä ap ei itse hyväksy muiden erilaisuutta ja tekee siksi itsestään vaikean ystävän. Helppohan hänen on omalta osaltaan mukamas tulla ystäviensä kanssa toimeen, jos hänen ei tarvitse sietää muiden ala-arvoista käytöstä, vaan hän on itse se jota joudutaan sietämään kärsivällisesti.

Jos "erilaisuudella" tarkoitetaan ikävää käytöstä, niin sitä ei tarvitse hyväksyä.

Joku mainitsikin arvomaailman. Mikäli siinä kohtaa ollaan täysin vastakkain, niin kyllä. On mulla persuja kavereissa, jätetään vaan politiikka pois niin ei tule konflikteja.

M53

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei ne ystäviä olleetkaan, kavereita vaan. ystävyys kestää mielipide-erot ja jopa auttaa ymmärtämään erilaisuutta.

No tässä on ongelmana se, että ap:n kannattaman puolueen arvot ovat todella suuressa ristiriidassa hänen ystäviensä arvojen kanssa. Demari, vasemmistolainen ja vihreä jakavat todennäköisesti monia arvoja myös keskenään, ja jokaisen noiden puolueen arvomaailmassa tasa-arvo, suvaitsevaisuus ja feminismi ovat ihan perustavanlaatuisia lähtökohtia. Perussuomalaisia äänestävä ystävä sen sijaan (huolimatta siitä, ketä yksittäistä ehdokasta ehkä äänestää) antaa äänensä puolueelle, joka hyvin aggressiivisesti hyökkää noita arvoja vastaan. Minun esimerkiksi olisi vaikea kunnioittaa ystävänäni ihmistä, jolle perussuomalaisten rasistiset kannanotot ovat ok ja joka jopa kannattaa niitä. Jos hän taas väittäisi, ettei puolue ole rasistinen, hän osoittautuisi niin yksinkertaiseksi, että ihmettelen, olisiko meillä todella yhteistä jaettavaa.

En todellakaan ajattele, että politiikka on ”vain politiikkaa”. Kavereissani on kyllä kokoomusta, jopa kristillisiä kannattavia henkilöitä, mutta olemme jo sen verran kaukana arvoiltamme, että läheisiä ystäviä meistä ei varmaan voisikaan tulla. Perussuomalaisten kannattajan arvomaailma (tai sen puute) estäisi syvemmän ystävyyden hänen kanssaan. Sori - en voisi kunnioittaa ihmistä, joka tukee kaikkea sitä, mitä tuon puolueen riveistä on noussut.

Harmittaa, että ajattelet näin. Itse koen olevani poliittisesti koditon ja olen maltillisesti vasemmalla (tietyistä asioista tosin samaa mieltä oikeistolaisten ja hui, jopa persujen kanssa), mutta kyllä sitä öyhötystä on myös ihan siellä ns. suvaitsevaisella laidalla ja valitettavan paljon. Olen kokenut tuolta laidalta todella isoa vihaa, jos olen esimerkiksi eri mieltä transhoitojen sallimisesta alaikäisille tai mmuuttopolitiikasta. Ja he hyökkäävät aika aggressiivisesti erimielisiä vastaan juuri sillä verukkeella, että "me olemme parempia, meillä on oikeus tehdä näin" Ja kyllä sitä aggressiota on myös oikealla laidalla myös, en sitä sano (jä sitäkin olen kokenut), mutta ei kannata sokeutua sille oman puolen vihalle.

T: Tolkun ihminen, jolla on ystävinä niin vasemmistolaisia kuin persuja eikä ole mitään ongelmia ollut heidän kanssaan. Tuntemani persut ovat lämpimiä, asiallisia ja kivoja ihmisiä. Muutama vasemmistolainen katkaisi välit, koska en kannata intersektionaalista feminismiä ja se oli isälle niin iso periaatekysymys, etteivät vaan voineet olla "näin pahan ihmisen" kanssa tekemisissä.

Tottakai voi. Puoluekanta heijastaa elämänarvoja. Nuorena tällaisia asioita ei paljon ajatellut, mutta mitä vanhemmaksi tulee, sitä paremmin ymmärtää että politiikka ja uskonto todellakin ovat tulenarkoja puheenaiheita.