Yhteinen ruuanlaitto ei onnistu, koska poikaystävä ei tykkää "aikuisten ruuista"

Kyllä meillä  on pärjätty ruokien kanssa vaikka joskus eri sapuskoja joudutaan (ruokarajoitteiden takia, mitkä ei vahingossakaan ole samat molemmilla) tekemään. Löytyy kuitenkin ruokia, joita voidaan molemmat syödä ja esim. tuliseksi maustamisen voi tehdä, kun on otettu erikseen osa ruokaa sille, joka ei siedä mausteita.

Ja kyllä monelle voi vähitellen lisätä maustetumpiakin aineksia ruokaan, käskee vaikka vähän maistamaan, eli opettaa niinkuin lasta konsanaan.

Olen maistanut katkarapuja, äyriäisiä, sieniä, oliiveja, erilaisia juustoja, suhsia yms.

SILTI en tykkää noista ja syödään aikuisruokaa.

AP on outo

Jaa, en minäkään syö noita ap:n mainitsemia ruoka-aineita, tai noh tulisesta/maustetusta ruoasta pidän. 

Eikä minun onneksi ole pakko tykätä mistään, joten samaa sanoisin ap:n poikaystävästä myös. Ei ole pakko. Olen jo kuitenkin 50-vuotias nainen ja tiedän tähän ikään mennessä, mitä suustani alas haluan laittaa.

Miksi seurustelet vauvasuun kanssa?

Meillä taas vaimo ja nuorempi poika ei pidä voimakkaasti maustetuista ruuista ja esim. kimchistä. Minä ja vanhempi poika tykätään. Kokkaan niin, että lisään noita omaan annokseeni sitten.

M53

Jospa on ns. supermaistaja ja aistii maut voimakkaammin ja herkemmin kuin keskivertotyypit.

Ihmisten makuaistit voivat toimia hyvin eri tavoin.

Aika kohtuutonta vaatia tykkäämään jostain, jonka maistaa vastenmielisenä.

Ap nyt mietii kohdallaan jonkin maun, jota ei siedä tai ei mitenkään siitä opi pitämään ja miettii miltä tuntuisi kun vaadittaisiin syömään sitä toistuvasti. Monille mämmi on sellainen (itse pidän, mutta vain pieninä annoksina.)

Maku voi myös muuttua- Esim. itse rakastin lapsena ja nuorempana aikuisena tuoreita herneitä. Sitten aloin saada niistä vatsavaivoja ja nykyisin niiden tuoksukin inhottaa.

Näkisin ongelman vain jos ei tosiaan kelpaa syötäväksi mikään muu kuin Saarioisen eineslaatikot ja ranskalaiset ja nauravat nakit. 

Miksi parisuhteessa pitää luopua kaikesta omasta, jopa ruokailussa pitää etsiä vatsanväänteitä.

Vahvat mausteet on siksi, että niillä peitetään mätänevät lihan maku. Aasiassa ei ole samanlaista kylmäketjua kuin meillä.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiset aikuiset mieslapset kannattaa päästää kasvamaan. Tuollaiset ovat pelkkä taakka elämään. Been there, done that.

Tämä. Ja sama pätee kaikkiin vegaaninaisiin yms. nirsoilijoihin.

Täällä on ollut aiemmin vastaavan tyylinen aloitus ja joku linkkasi siihen YouTubesta löytyvän TV sarjan jakson jossa mies ei syö muuta kuin ranskalaisia ja ketsuppia. Asiaa koitti ravintoterapeutti ratkoa kun mies oli opiskelemaan lähdössä ja koki että tuo rajoittuneisuus rajoittaa liikaa elämää. Tyttöystävän, perheen tms huoli ei ollut aiemmin hetkauttanut vissiin mitenkään ja ongelmat vaikutti olevan syvemmällä kun vaan ruoassa.

Yritän siis sanoa että tuo rajoittuneisuus on olemassa oleva ilmiö ja laittaa miettimään miten on muun henkisen kehityksen ja sosiaalisten taitojen laita jos ruoan kanssa on henkisesti ja sosiaalisesti ylitsepääsemättömän hankalaa. (Ei ole päästy mihinkään järkevään kompromissiin ja tyttis joutuu asiaa av:lla ihmettelemään.)

Hahah, minä olisin todellinen AP:n painajainen. Tänään on ollut ruokana pirkan valmishamppareita 4 kpl, proteiinijauhoa veteen sekoitettuna, ruisleipää suolalohen kanssa ja kiivejä. Jos jotain ruokaa joskus jaksan "laittaa", niin se on ribsien ja ulkofileen grillaaminen. Tai wingsien paistaminen uunin pellillä.

Ainakin on todella rasittavaa, jos mieltymykset eroaa paljon. Mulla OLI mies, jolla oli ihmeellisiä rituaaleja ruoan suhteen esim. kastikkeet oksetti, kun sotkivat koko aterian. Sen lisäksi oli todella nirso ja saattoi tulla selän taakse yököttelemään, jos paistoin itselleni vaikka sieniä tms. Oli muutenkin hieman raskas tapaus, joten on syystäkin entinen.

Pistin muijan vaihtoon kun rupesi vegaaniksi. Haluan naisen joka syö kunnon ruokaa.

Nuo kaikki aineet on munsta sellaisia, että ne voi lisätä omaan annokseen. Me syödään miehen kanssa aikalailla samoja ruokia, mutta mun mies ei tykkää paprikasta, niinpä lisäilen paprikaa omalle puolelle pitsaan/omaan annokseen/oman leivän päälle, jos sellaisen ostan.

Olisi kamalaa, jos joutuisin parisuhteen takia luopumaan itsestäni. Ruokaa saa tilattua, ei ole tarvetta asustella keittiössä, parisuhteessa yhteinen aika on mukavampaa muissa huoneissa.

Meillä mies ei syö oliiveja ja katkarapuja tai avokadoa, riisiä, banaania jne. koska niitä ei tuoteta Suomessa. Suola on sentään sallittua. Samanlainen ideologia kuin vaikka vegaaneilla, perustuu pelkkään tunteeseen.

Pitääkö ap tällaistakin nirsoiluna?

Meillä nirsompi osapuoli on laitettu kauhan varteen ja vastaa ruokahuollosta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies ei syö oliiveja ja katkarapuja tai avokadoa, riisiä, banaania jne. koska niitä ei tuoteta Suomessa. Suola on sentään sallittua. Samanlainen ideologia kuin vaikka vegaaneilla, perustuu pelkkään tunteeseen.

Pitääkö ap tällaistakin nirsoiluna?

Sillä ei sitten varmaan ole autoa, puhelinta, tietokonetta tai telkkariakaan eikä juo kahvia, viinejä, viskejä tai konjakkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiset aikuiset mieslapset kannattaa päästää kasvamaan. Tuollaiset ovat pelkkä taakka elämään. Been there, done that.

Tämä. Ja sama pätee kaikkiin vegaaninaisiin yms. nirsoilijoihin.

On eri asia jos valikoivuudelle on jokin syy jonka kykenee selkeästi tuomaan esiin kuten eettiset syyt tai ärtyvä vatsa mikä ei siedä FODMAP hiilihydraatteja tms. Vaikuttaa nirsoululta mutta kun näet sen palloksi muuttuvan vatsan ja joudut kaasupilveen tai näet kuvamateriaalia lihan tehotuotannosta niin ehkä ymmärrät miksi jonkun saattaa saada nirsoilemaan.

Voihan tuohon ap:n poikaystävän tilanteeseenkin olla syynä vaikka neurologinen herkkyys mutta aikuisen ihmisen kohdalla itseäni ärsyttäisi jos ei pysty erittelemään että on eettinen / elimellinen / henkinen este vaan on vaan joku juttu et en tykkää mistään. Siinä vaiheessa käy mielessä että kuinka hyvin ihminen muutenkaan kykenee arvioimaan omia rajoitteitaan ja ymmärtämään niiden vaikutuksia.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kamalaa, jos joutuisin parisuhteen takia luopumaan itsestäni. Ruokaa saa tilattua, ei ole tarvetta asustella keittiössä, parisuhteessa yhteinen aika on mukavampaa muissa huoneissa.

Olen samaa mieltä tuosta itsestä luopumisesta. Mulle keittiössä mielellään asustavalle reseptikokeilijalle ja harrastajakokille (slow food, lähi ja luomu, hävikin vähentäminen) nirso jauhelihamies oli kamalan huono kumppani. Ainaista narinaa ja haarukalla tökkimistä tai jauhelihaa jossain muodossa, siinä vaihtoehdot. Ei kuitenkaan kokannut itse, ehei.

Tappoi kokkausinnon, ja tappoi kyllä rakkaudenkin. Mikä pahempaa, nirso tuli lapsestakin, onneksi hän on sentään nyt aikuisena pyrkinyt laajentamaan huolestuttavan suppeaa ruokavaliotaan. Toisen puolison kanssa jaetaan mielenkiinto myös ruokaan.