Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä miksi lasten pitää antaa juoksennella kaupassa
09.08.2020 |
Miksi ihmiset eivät pidä kiinni lapsistaan tai laita niitä istumaan vaikka ostoskärryyn? Tai yksinkertaisesti komenna niitä? Sekin tehoaa suureen osaan lapsista ainakin pääosan ajasta.
Miksi pitää antaa lasten oppia huonoille tavoille (kaupassa juokseminen/riehuminen) ja häiritä toisia asiakkaita sekä henkilökuntaa?
Kommentit (658)
Tosi harvoin juoksee lapset kaupassa. Toki palstalaisten kaupoissa on aina kymmenen kakaraa juoksemassa ja kaikki muutkin maailman ongelmat. 🤷🏼♀️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joku kysyi niistä ostoksista, jos lähtee kesken ulos. Muistaakseni ostoksia ei juurikaan ehtinyt kertyä kun lähdettiin, joten paikalleen laitto oli helppoa. Joskus tein niin, että mentiin sitten kassan kautta, mutta osa tavaroista jäi saamatta. Ei sitä montaa kertaa sattunut, mutta jos olin sanonut, että näin tapahtuu jos ei käyttäydytä, niin tottakai myös näin tapahtui. Tyhjällä uhkaaminen on kaikkein pahin virhe.
No entä mitä sitten pitäisi tehdä, jos on kärry täynnä ostoksia? Tai jos tarvitsee sieltä kaupasta kaikenlaista?
En oo itse uhannut tuollaisilla, kun sinne kauppaan niin harvoin huvikseni menen, vaan oon aina hoitanut ne tilanteet siellä kaupassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on näin yksinhuoltajan näkökulmasta vaikea aihe. Yksi lapsi, pääasiassa aina hyväntuulinen ja juttelee iloisesti muille kaupassakäyjille asiallisella äänensävyllä. Sitten on niitä kertoja, kun kaupassa on pakko käydä, eikä lapsi halua.
2v on mahdoton hiljentää väkisin. Tämän saa käytettyä autokärryihin kyllä, mutta jos lapsi ei halua olla hiljaa, en saa laillisesti suuta tukittua. Käyn kaupassa vain kun on pakko eli ne ostokset on pakko hoitaa, tai me emme kumpikaan syö huomenna. 99,9 % kerroista menee hyvin, mutta sitten on ne satunnaiset huonot kerrat.
Ja minä vihaan itse sitä kiljuntaa sydämeni pohjasta. Kuuntelen sitä myös kotona, kun mukula päättää alkaa kiljua ja joka kerta tekisi mieli työntää lapsi rappukäytävään kiljumaan. Tähän ei tehoa kuin täysi ignooraus, pienikin huomio hyvässä tai pahassa pahentaa tilannetta.
Täällä toinen 2v lapsen äiti, joka vihaa maailmassa eniten oman lapsensa rääkymistä. Sitä ei vaan saa hiljennettyä millään tavalla, joten en ymmärrä mitä ihmiset minun odottavat tekevän? Oma karjuminen laskee minut lapsen tasolle ja yllyttää lasta huutamaan kovempaa. Lahjonta tuntuu palkitsemiselta eli väärältä. Rangaistuksia tuon ikäinen ei ymmärrä. Puhuminen menee kuuroille korville, koska lapsi huutaa niin ettei meinaa henkeä saada. Jos poistun kaupasta niin se sama huuto jatkuu vielä tunnin kotonakin ja olemme ilman ruokaa, vessapaperia ja tamponeja. Kiva.
Lasta kun ottaa sormenpäillä niskasta ja nipistää merkitsevästi, lapsi tajuaa heti, että jos ei pelleily lopu, tulee tupenrapinat. Lapsen kuuluu oppia myös häpeämään tekojaan, jos ne teot ovat sosiaalisesti ei-hyväksyttäviä, kuten muiden hermoille käyminen ja rellestäminen.
Aamen!
Näiden kohloperheiden tenavat mellastaa iltamyöhään kerrostalojen pihoilla, katkoo pensaiden oksat, heittää kiviä ikkunaan jne. Näiden mutsit polttaa parvekkeella röökiä tai sitten ovat puolitainnoksissa jossain omassa suojakuplassa. Kotiin tulee soittoa ja viestiä lähikaupasta (kun perseilevät siellä, näpistelevät, hengailevat, häiriköivät) ja mutsit raivoaa että EI MEIDÄN EEMELI. Samaa viestiä tulee koulusta ja mutsi on että "v.ttu kun meidän Eemelistä on tehty silmätikku" ja Eemelille sanotaan, että "kerro sit heti äidille, jos opettaja taas v.ttuilee".
Että onnittelut, tulotasosta riippumatta, olette 100% r o s k a s a k k i a.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun omat lapseni ovat jo pikkuisen isompia ja kasvamassa kelpo kansalaisiksi, olen entistä enemmän sitä mieltä, että ihmisellä jota vaahtosammuttimen kokoisen kaverin hyväntuulinen juoksentelu kaupassa raivostuttaa, on jotain häikkää omassa lapsuudessa.
1. Ärsyttää varoa eteen ryntääviä vaahtosammuttimia kun koettaa tehdä itse reippaasti ostokset
2. Kun mukana huonosti liikkuva anoppi niin saa pelätä että nuo vaahtosammuttimet ryntäilyllään kaatavat anopin ja jos lonkka murtuu niin voi olla ettei anoppi enää kävele
3. Korona ja muut pöpöt. Eli ei tunnu kivalta kun nuo muksut lääppivät kaikki paikat kaupan lattioita myöten ja sitten koskettelevat hedelmiä ym joita ei osteta vaan jätetään muille pöpöineen kaikkineen. Ja vanhemmista on vaan suloista kun lapset kanniskelevat hedelmiä ympäriinsä ja niitä viedään takaisin myyntiin sitten.Ei semmoinen kymmenkiloinen kaada ketään, ei edes anoppiasi. Eikä edes ylety hedelmiin. Ja isommat lapset osaavatkin jo käyttäytyä ja auttaa ostoksissa, kun ovat tottuneet kulkemaan omilla jaloillaan kaupassa.
Meillä 10 kg vauva ei kyllä osannut vielä edes kävellä.
No mitä sit? Lapsia on erilaisia. Meidän alle 8 kg juoksee. Ei kylläkään kaupassa. Kaupassa on sylissä/vaunuissa/valjaissa, ja nyt korona-aikaan ei kauppaan edes mene enää.
No huh, mitkä aggressiot! Toivon että on vaan yksi onneton trolli täällä joka fantasioi lasten satuttamisesta :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on näin yksinhuoltajan näkökulmasta vaikea aihe. Yksi lapsi, pääasiassa aina hyväntuulinen ja juttelee iloisesti muille kaupassakäyjille asiallisella äänensävyllä. Sitten on niitä kertoja, kun kaupassa on pakko käydä, eikä lapsi halua.
2v on mahdoton hiljentää väkisin. Tämän saa käytettyä autokärryihin kyllä, mutta jos lapsi ei halua olla hiljaa, en saa laillisesti suuta tukittua. Käyn kaupassa vain kun on pakko eli ne ostokset on pakko hoitaa, tai me emme kumpikaan syö huomenna. 99,9 % kerroista menee hyvin, mutta sitten on ne satunnaiset huonot kerrat.
Ja minä vihaan itse sitä kiljuntaa sydämeni pohjasta. Kuuntelen sitä myös kotona, kun mukula päättää alkaa kiljua ja joka kerta tekisi mieli työntää lapsi rappukäytävään kiljumaan. Tähän ei tehoa kuin täysi ignooraus, pienikin huomio hyvässä tai pahassa pahentaa tilannetta.
Täällä toinen 2v lapsen äiti, joka vihaa maailmassa eniten oman lapsensa rääkymistä. Sitä ei vaan saa hiljennettyä millään tavalla, joten en ymmärrä mitä ihmiset minun odottavat tekevän? Oma karjuminen laskee minut lapsen tasolle ja yllyttää lasta huutamaan kovempaa. Lahjonta tuntuu palkitsemiselta eli väärältä. Rangaistuksia tuon ikäinen ei ymmärrä. Puhuminen menee kuuroille korville, koska lapsi huutaa niin ettei meinaa henkeä saada. Jos poistun kaupasta niin se sama huuto jatkuu vielä tunnin kotonakin ja olemme ilman ruokaa, vessapaperia ja tamponeja. Kiva.
Lasta kun ottaa sormenpäillä niskasta ja nipistää merkitsevästi, lapsi tajuaa heti, että jos ei pelleily lopu, tulee tupenrapinat. Lapsen kuuluu oppia myös häpeämään tekojaan, jos ne teot ovat sosiaalisesti ei-hyväksyttäviä, kuten muiden hermoille käyminen ja rellestäminen.
Aamen!
Näiden kohloperheiden tenavat mellastaa iltamyöhään kerrostalojen pihoilla, katkoo pensaiden oksat, heittää kiviä ikkunaan jne. Näiden mutsit polttaa parvekkeella röökiä tai sitten ovat puolitainnoksissa jossain omassa suojakuplassa. Kotiin tulee soittoa ja viestiä lähikaupasta (kun perseilevät siellä, näpistelevät, hengailevat, häiriköivät) ja mutsit raivoaa että EI MEIDÄN EEMELI. Samaa viestiä tulee koulusta ja mutsi on että "v.ttu kun meidän Eemelistä on tehty silmätikku" ja Eemelille sanotaan, että "kerro sit heti äidille, jos opettaja taas v.ttuilee".Että onnittelut, tulotasosta riippumatta, olette 100% r o s k a s a k k i a.
Täsmälleen. Rupusakkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on näin yksinhuoltajan näkökulmasta vaikea aihe. Yksi lapsi, pääasiassa aina hyväntuulinen ja juttelee iloisesti muille kaupassakäyjille asiallisella äänensävyllä. Sitten on niitä kertoja, kun kaupassa on pakko käydä, eikä lapsi halua.
2v on mahdoton hiljentää väkisin. Tämän saa käytettyä autokärryihin kyllä, mutta jos lapsi ei halua olla hiljaa, en saa laillisesti suuta tukittua. Käyn kaupassa vain kun on pakko eli ne ostokset on pakko hoitaa, tai me emme kumpikaan syö huomenna. 99,9 % kerroista menee hyvin, mutta sitten on ne satunnaiset huonot kerrat.
Ja minä vihaan itse sitä kiljuntaa sydämeni pohjasta. Kuuntelen sitä myös kotona, kun mukula päättää alkaa kiljua ja joka kerta tekisi mieli työntää lapsi rappukäytävään kiljumaan. Tähän ei tehoa kuin täysi ignooraus, pienikin huomio hyvässä tai pahassa pahentaa tilannetta.
Täällä toinen 2v lapsen äiti, joka vihaa maailmassa eniten oman lapsensa rääkymistä. Sitä ei vaan saa hiljennettyä millään tavalla, joten en ymmärrä mitä ihmiset minun odottavat tekevän? Oma karjuminen laskee minut lapsen tasolle ja yllyttää lasta huutamaan kovempaa. Lahjonta tuntuu palkitsemiselta eli väärältä. Rangaistuksia tuon ikäinen ei ymmärrä. Puhuminen menee kuuroille korville, koska lapsi huutaa niin ettei meinaa henkeä saada. Jos poistun kaupasta niin se sama huuto jatkuu vielä tunnin kotonakin ja olemme ilman ruokaa, vessapaperia ja tamponeja. Kiva.
Lasta kun ottaa sormenpäillä niskasta ja nipistää merkitsevästi, lapsi tajuaa heti, että jos ei pelleily lopu, tulee tupenrapinat. Lapsen kuuluu oppia myös häpeämään tekojaan, jos ne teot ovat sosiaalisesti ei-hyväksyttäviä, kuten muiden hermoille käyminen ja rellestäminen.
Harvinaisen hermoillekäyvä tuo viestisi. Menikö perille vai nipistetäänkö pikkuisen niskasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän cittarissa ei edes näe lapsia juuri koskaan. En tiedä missä asutte kun kaupat huonosti käyttäytyviä lapsia aina täynnä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perjantaina paikallisessa Prismassa joku piltti oli rattaissa ja kiljui kiljuminen ilosta. Hitto, meinasi mennä korvat lukkoon, korkean c:n veti valehtematta. Korvat tinnitti hyvän aikaa tuon episodin jälkeen. Äiti siinä yritti hyssytellä lasta hiljaiseksi, mä olisin suoraan karjaissut, että nyt hiljaa! Ja jos ei olisi uskonut, niin suoraa päätä ulos.
Koska vain kuuntelen ennemmin ilosta kiljuvaa lasta kuin lapselle karjuvaa aikuista.
Kaikkein pahinta on, kun vauvan itkuun ei reagoida. Silloin tekisi mieli mennä väliin.
Minä taas en. Kiljuvien lasten korkeat kiljahdukset ovat juuri omiaan laukaisemaan migreenin. Onneksi nykyään on normaalia kulkea ihmisten ilmoilla kuulokkeet korvilla, on ollut suuri helpotus minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin on fantasia: tulispa tollanen pertti-irma-jooseppi kouluttamaan mun lapsia niin vetäisin sen sisäelimet lihatiskiin.
Ärsyttää kun ne juoksevat lapset meinaa jyrätä meidän kiltisti vieressä kävelevän pikkuisen. Saman kyllä meinaa usein tehdä ihan kävelevät aikuisetkin jotka ei viitsi katsoa eteensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun omat lapseni ovat jo pikkuisen isompia ja kasvamassa kelpo kansalaisiksi, olen entistä enemmän sitä mieltä, että ihmisellä jota vaahtosammuttimen kokoisen kaverin hyväntuulinen juoksentelu kaupassa raivostuttaa, on jotain häikkää omassa lapsuudessa.
1. Ärsyttää varoa eteen ryntääviä vaahtosammuttimia kun koettaa tehdä itse reippaasti ostokset
2. Kun mukana huonosti liikkuva anoppi niin saa pelätä että nuo vaahtosammuttimet ryntäilyllään kaatavat anopin ja jos lonkka murtuu niin voi olla ettei anoppi enää kävele
3. Korona ja muut pöpöt. Eli ei tunnu kivalta kun nuo muksut lääppivät kaikki paikat kaupan lattioita myöten ja sitten koskettelevat hedelmiä ym joita ei osteta vaan jätetään muille pöpöineen kaikkineen. Ja vanhemmista on vaan suloista kun lapset kanniskelevat hedelmiä ympäriinsä ja niitä viedään takaisin myyntiin sitten.Ei semmoinen kymmenkiloinen kaada ketään, ei edes anoppiasi. Eikä edes ylety hedelmiin. Ja isommat lapset osaavatkin jo käyttäytyä ja auttaa ostoksissa, kun ovat tottuneet kulkemaan omilla jaloillaan kaupassa.
Meillä 10 kg vauva ei kyllä osannut vielä edes kävellä.
No mitä sit? Lapsia on erilaisia. Meidän alle 8 kg juoksee. Ei kylläkään kaupassa. Kaupassa on sylissä/vaunuissa/valjaissa, ja nyt korona-aikaan ei kauppaan edes mene enää.
No kaataako se alle 8 kg lapsi aikuisen ihmisen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku kysyi niistä ostoksista, jos lähtee kesken ulos. Muistaakseni ostoksia ei juurikaan ehtinyt kertyä kun lähdettiin, joten paikalleen laitto oli helppoa. Joskus tein niin, että mentiin sitten kassan kautta, mutta osa tavaroista jäi saamatta. Ei sitä montaa kertaa sattunut, mutta jos olin sanonut, että näin tapahtuu jos ei käyttäydytä, niin tottakai myös näin tapahtui. Tyhjällä uhkaaminen on kaikkein pahin virhe.
No entä mitä sitten pitäisi tehdä, jos on kärry täynnä ostoksia? Tai jos tarvitsee sieltä kaupasta kaikenlaista?
En oo itse uhannut tuollaisilla, kun sinne kauppaan niin harvoin huvikseni menen, vaan oon aina hoitanut ne tilanteet siellä kaupassa.
No sehän on hyvä jos sait hoidettua. Pääasia, että on hoidettu. Ei kai täällä kukaan ole väittänytkään, että pois lähteminen on se ainoa ja oikea tapa. Miten tästäkin nyt joku keksi loukkaantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on näin yksinhuoltajan näkökulmasta vaikea aihe. Yksi lapsi, pääasiassa aina hyväntuulinen ja juttelee iloisesti muille kaupassakäyjille asiallisella äänensävyllä. Sitten on niitä kertoja, kun kaupassa on pakko käydä, eikä lapsi halua.
2v on mahdoton hiljentää väkisin. Tämän saa käytettyä autokärryihin kyllä, mutta jos lapsi ei halua olla hiljaa, en saa laillisesti suuta tukittua. Käyn kaupassa vain kun on pakko eli ne ostokset on pakko hoitaa, tai me emme kumpikaan syö huomenna. 99,9 % kerroista menee hyvin, mutta sitten on ne satunnaiset huonot kerrat.
Ja minä vihaan itse sitä kiljuntaa sydämeni pohjasta. Kuuntelen sitä myös kotona, kun mukula päättää alkaa kiljua ja joka kerta tekisi mieli työntää lapsi rappukäytävään kiljumaan. Tähän ei tehoa kuin täysi ignooraus, pienikin huomio hyvässä tai pahassa pahentaa tilannetta.
Täällä toinen 2v lapsen äiti, joka vihaa maailmassa eniten oman lapsensa rääkymistä. Sitä ei vaan saa hiljennettyä millään tavalla, joten en ymmärrä mitä ihmiset minun odottavat tekevän? Oma karjuminen laskee minut lapsen tasolle ja yllyttää lasta huutamaan kovempaa. Lahjonta tuntuu palkitsemiselta eli väärältä. Rangaistuksia tuon ikäinen ei ymmärrä. Puhuminen menee kuuroille korville, koska lapsi huutaa niin ettei meinaa henkeä saada. Jos poistun kaupasta niin se sama huuto jatkuu vielä tunnin kotonakin ja olemme ilman ruokaa, vessapaperia ja tamponeja. Kiva.
Lasta kun ottaa sormenpäillä niskasta ja nipistää merkitsevästi, lapsi tajuaa heti, että jos ei pelleily lopu, tulee tupenrapinat. Lapsen kuuluu oppia myös häpeämään tekojaan, jos ne teot ovat sosiaalisesti ei-hyväksyttäviä, kuten muiden hermoille käyminen ja rellestäminen.
Harvinaisen hermoillekäyvä tuo viestisi. Menikö perille vai nipistetäänkö pikkuisen niskasta?
Kyllä minua saa nipistää, jos käyttäydyn julkisesti kuin lobotomian kokenut simpanssi.
Vierailija kirjoitti:
Lapsia ei saa viedä:
kauppaan, ravintolaan, kahvilaan, museoon, kerrostaloon, virastoon, isovanhemmille, kylpylään, hotelliin, kylään eikä julkisiin kulkuvälineisiin.
Vain leikkipuistoon ja omaan pihaan. Paitsi jos asuu kerrostalossa.
Sitten ihmetellään alhaista syntyvyyttä Suomessa. :)
Tottakai saa viedä, jos ne on kasvatettu siten että muistuttavat enemmän ihmistä kuin villieläintä.
Neuvottelu on turhaa. Vain toiminta auttaa.
Jos lapsi ei tottele kaupassa, kannan pois. Eikä mitään että haluatkos sinä nyt istua rattaissa vai juosta vai viekös äiti sinut ulos?
Minua todella ärsyttää vanhemmat jotka eivät kasvata lapsiaan. Ei ole sen vertaa kärsivällisyyttä. Helpommalla pääsee kun näkee vaivaa. Muuten on pennut hyppimässä silmille vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi. Millä tavalla juokseva lapsi häiritsee sinua, jos ei päälle juokse?
Sillä tavalla, että minä saatan kävellä sen lapsen päälle, koska en katso alaspäin vaan suoraan eteen. Ja sitten on turha tulla ulisemaan, kun vallattomana myymälää ristiin rastiin suhaava pentu lennähtää seinään törmätessään vauhdikkaaseen kävelyyni.
Sä varmaan kompastut kaupassa aina välillä esim. jakkaroihin.
Kaikki tapaamani jakkarat pysyvät tiukasti paikallaan, eivät sinkoile päättömästi edestakaisin. Näin ollen niitä on helppo varoa.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Meidän cittarissa ei edes näe lapsia juuri koskaan. En tiedä missä asutte kun kaupat huonosti käyttäytyviä lapsia aina täynnä.
Lapsiperheet käyvät yleensä Prismassa. Meillä pikkukaupungin Prismassa on usein kymmeniä lapsiperheitä samaan aikaan ostoksilla. Cittarissa ja Lidlissä ehkä muutama yksittäinen.
Lisää fantasiaa: kun joku elämänkoululainen tulee kirjoittamaan mulle tai jälkikasvulle niin pieksän siltä keuhkot pihalle. Oppiipahan olemaan.
Näinkö tätä keskustelua käydään? Pääsenkö mäkin mukaan?
Hei, odottakaa, keksin hyvän: puolustuskyvyn vanhus jonka voi hakata sen omilla kepeillä?
Ihan hiton kivaa keskustella täällä.
Tuosta joutuu lastensuojelun asiakkaaksi. Ajat ovat muuttuneet.