En ymmärrä miksi lasten pitää antaa juoksennella kaupassa

Tulipa korona takaisin pian , poistuu tämäkin ongelma

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ei juokse kaupassa , ravintolassa eikä liikennevälineissä. Näin kasvatimme lapset ja heidän kanssaan oli ilo asioida ja matkustaa. Oppivat kyllä. Juoksut ja hyppimiset on ulkona ja harrastuksissa. Viitseliäisyyttä kasvatukseen vanhemmat!

Huoh. Muistatko sen kerran kun lapsesi yritti juosta kaupassa? Av-mamma näki sen ainoan kerran ja teki juuri sinusta johtopäätöksen, että annat aina lasten juosta kaupassa etkä kasvata heitä. Näin se vain menee. Ihmiset kaupassa näkevät tasan sen yhden hetken elämästänne ja päättelevät loput.

Moikka, huoh-kirjoittaja. Huoh vaan sinnekin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on näin yksinhuoltajan näkökulmasta vaikea aihe. Yksi lapsi, pääasiassa aina hyväntuulinen ja juttelee iloisesti muille kaupassakäyjille asiallisella äänensävyllä. Sitten on niitä kertoja, kun kaupassa on pakko käydä, eikä lapsi halua.

2v on mahdoton hiljentää väkisin. Tämän saa käytettyä autokärryihin kyllä, mutta jos lapsi ei halua olla hiljaa, en saa laillisesti suuta tukittua. Käyn kaupassa vain kun on pakko eli ne ostokset on pakko hoitaa, tai me emme kumpikaan syö huomenna. 99,9 % kerroista menee hyvin, mutta sitten on ne satunnaiset huonot kerrat.

Ja minä vihaan itse sitä kiljuntaa sydämeni pohjasta. Kuuntelen sitä myös kotona, kun mukula päättää alkaa kiljua ja joka kerta tekisi mieli työntää lapsi rappukäytävään kiljumaan. Tähän ei tehoa kuin täysi ignooraus, pienikin huomio hyvässä tai pahassa pahentaa tilannetta.

Täällä toinen 2v lapsen äiti, joka vihaa maailmassa eniten oman lapsensa rääkymistä. Sitä ei vaan saa hiljennettyä millään tavalla, joten en ymmärrä mitä ihmiset minun odottavat tekevän? Oma karjuminen laskee minut lapsen tasolle ja yllyttää lasta huutamaan kovempaa. Lahjonta tuntuu palkitsemiselta eli väärältä. Rangaistuksia tuon ikäinen ei ymmärrä. Puhuminen menee kuuroille korville, koska lapsi huutaa niin ettei meinaa henkeä saada. Jos poistun kaupasta niin se sama huuto jatkuu vielä tunnin kotonakin ja olemme ilman ruokaa, vessapaperia ja tamponeja. Kiva.

Lasta kun ottaa sormenpäillä niskasta ja nipistää merkitsevästi, lapsi tajuaa heti, että jos ei pelleily lopu, tulee tupenrapinat. Lapsen kuuluu oppia myös häpeämään tekojaan, jos ne teot ovat sosiaalisesti ei-hyväksyttäviä, kuten muiden hermoille käyminen ja rellestäminen.

Harvinaisen hermoillekäyvä tuo viestisi. Menikö perille vai nipistetäänkö pikkuisen niskasta?

Kyllä minua saa nipistää, jos käyttäydyn julkisesti kuin lobotomian kokenut simpanssi.

Ai nyt lapset on jo lobotomian kokeneita sinpansseja? Tää lapsiviha on joillain ihmisillä kyllä aivan käsittämätöntä. Tollaset hullut pitäis pitää jossain vahvasti lääkittynä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ei juokse kaupassa , ravintolassa eikä liikennevälineissä. Näin kasvatimme lapset ja heidän kanssaan oli ilo asioida ja matkustaa. Oppivat kyllä. Juoksut ja hyppimiset on ulkona ja harrastuksissa. Viitseliäisyyttä kasvatukseen vanhemmat!

Eli siis et koskaan joutunut kieltämään lapsiasi juoksemasta noissa paikoissa? Eivät kaikki tosiaan ole niin kovia juoksemaan. Esim. meidän vanhempi lapsi ei ole kiva juoksemaan. Nuorempi on. Vaikka aina kielletään, juoksee silti, ja taas pitää kieltää.

Eikös tuossa just sanottu että lapset on kasvatettu sellaisiksi, että eivät juokse päättömästi em. paikoissa? Ei että olisivat luontaisesti olleet sellaisia. Kasvatukseen monesti kuuluu se, että joudutaan myös kieltämään tekemästä tiettyjä asioita. Ja vielä laittamaan se lapsi uskomaan tätä kieltoa. 

Mä oon vaikka kuinka monesti ollut lähellä huitaista ostoskorilla näitä "vaahtosammuttimia" kun ne äänettömästi juoksee takaa ihan vierestä. Ihan vain on ollut kyse siitä että olen ollut tietoinen ympäristöstäni. Monesti mietin että kuinka moni muu ei ole ja kuinka monta kertaa on jo tullut ostoskorista tälli.

Vierailija kirjoitti:

Mähän sanoin, että kun tulee 1 "minä kaadan lapset kaupassa" -viesti, niitä tulee heyken päästä lisää.

Ei sitä kaatamiseksi voi sanoa jos itse seisoo paikallaan tai liikkuu suoraviivaisesti eteenpäin, ja joku muksu juoksee päin kuin päätön kana, ja oman juoksunsa vuoksi kaatuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ei juokse kaupassa , ravintolassa eikä liikennevälineissä. Näin kasvatimme lapset ja heidän kanssaan oli ilo asioida ja matkustaa. Oppivat kyllä. Juoksut ja hyppimiset on ulkona ja harrastuksissa. Viitseliäisyyttä kasvatukseen vanhemmat!

Eli siis et koskaan joutunut kieltämään lapsiasi juoksemasta noissa paikoissa? Eivät kaikki tosiaan ole niin kovia juoksemaan. Esim. meidän vanhempi lapsi ei ole kiva juoksemaan. Nuorempi on. Vaikka aina kielletään, juoksee silti, ja taas pitää kieltää.

Eikös tuossa just sanottu että lapset on kasvatettu sellaisiksi, että eivät juokse päättömästi em. paikoissa? Ei että olisivat luontaisesti olleet sellaisia. Kasvatukseen monesti kuuluu se, että joudutaan myös kieltämään tekemästä tiettyjä asioita. Ja vielä laittamaan se lapsi uskomaan tätä kieltoa. 

Ja 2000-luvun uutuutena vielä navigoimaan kasvatustyössään siten, ettei lapsen laittaminen uskomaan kieltoa johda siihen, että lopun kasvatustyön suorittavat sitten sijaisvanhemmat tai lastenkodin hoitajat. Tämä on ehkä se vaikein kohta kasvatuksen miinakentässä.

Taitavat olla näitä vanhempia, joiden lapset eivät edes opi kunnolla puhumaan, kun huomio pitää olla kiinnittyneenä siihen h...tin puhelimeen eikä lapseen. Kuka sitä nyt juoksentelevaa lasta ehtii komentaa kun ei lapselle jutellakaan jaksa.

Kun katsoo nykynuorisoa ja nuoria aikuisia niin kyllä siellä näkee sen joukon miltä ei ole koskaan kielletty mitään.

Täytyy kyllä sanoa, että mitä pitemmälle lukee näitä kommentteja, sitä vähemmän harmittaa omien lasten satunnaiset riehumiset.

Onko niitä huojuvia ja huonojalkaisia anoppeja pakko rehata sinne kauppaan mukaan kompastelemaan pikkulapsiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on näin yksinhuoltajan näkökulmasta vaikea aihe. Yksi lapsi, pääasiassa aina hyväntuulinen ja juttelee iloisesti muille kaupassakäyjille asiallisella äänensävyllä. Sitten on niitä kertoja, kun kaupassa on pakko käydä, eikä lapsi halua.

2v on mahdoton hiljentää väkisin. Tämän saa käytettyä autokärryihin kyllä, mutta jos lapsi ei halua olla hiljaa, en saa laillisesti suuta tukittua. Käyn kaupassa vain kun on pakko eli ne ostokset on pakko hoitaa, tai me emme kumpikaan syö huomenna. 99,9 % kerroista menee hyvin, mutta sitten on ne satunnaiset huonot kerrat.

Ja minä vihaan itse sitä kiljuntaa sydämeni pohjasta. Kuuntelen sitä myös kotona, kun mukula päättää alkaa kiljua ja joka kerta tekisi mieli työntää lapsi rappukäytävään kiljumaan. Tähän ei tehoa kuin täysi ignooraus, pienikin huomio hyvässä tai pahassa pahentaa tilannetta.

Täällä toinen 2v lapsen äiti, joka vihaa maailmassa eniten oman lapsensa rääkymistä. Sitä ei vaan saa hiljennettyä millään tavalla, joten en ymmärrä mitä ihmiset minun odottavat tekevän? Oma karjuminen laskee minut lapsen tasolle ja yllyttää lasta huutamaan kovempaa. Lahjonta tuntuu palkitsemiselta eli väärältä. Rangaistuksia tuon ikäinen ei ymmärrä. Puhuminen menee kuuroille korville, koska lapsi huutaa niin ettei meinaa henkeä saada. Jos poistun kaupasta niin se sama huuto jatkuu vielä tunnin kotonakin ja olemme ilman ruokaa, vessapaperia ja tamponeja. Kiva.

Lasta kun ottaa sormenpäillä niskasta ja nipistää merkitsevästi, lapsi tajuaa heti, että jos ei pelleily lopu, tulee tupenrapinat. Lapsen kuuluu oppia myös häpeämään tekojaan, jos ne teot ovat sosiaalisesti ei-hyväksyttäviä, kuten muiden hermoille käyminen ja rellestäminen.

Harvinaisen hermoillekäyvä tuo viestisi. Menikö perille vai nipistetäänkö pikkuisen niskasta?

Kyllä minua saa nipistää, jos käyttäydyn julkisesti kuin lobotomian kokenut simpanssi.

Ai nyt lapset on jo lobotomian kokeneita sinpansseja? Tää lapsiviha on joillain ihmisillä kyllä aivan käsittämätöntä. Tollaset hullut pitäis pitää jossain vahvasti lääkittynä.

Osa niistä käyttäytyy kuin sellaiset, kuten tuossa viestissä sanottiinkin. Ei väitetty että ovat sellaisia.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy kyllä sanoa, että mitä pitemmälle lukee näitä kommentteja, sitä vähemmän harmittaa omien lasten satunnaiset riehumiset.

Meinaat että tolla asenteella tilanne jotenkin parantuisi? 

Vierailija kirjoitti:

Onko niitä huojuvia ja huonojalkaisia anoppeja pakko rehata sinne kauppaan mukaan kompastelemaan pikkulapsiin?

Olipa harvinaisen typerä kommentti. Kyllä jokaisella ihmisellä vauvasta vaariin, pitäisi olla mahdollisuus käydä kaupassa, ilman pelkoa välinpitämättömistä ihmisistä jotka aiheuttavat vaaratilanteita jopa omille lapsilleen.

Monesti olen näissä saman tyyppisissä keskusteluissa lukenut että temppuilevat /kiukuttelevat/näkyvät/kuuluvat lapset tulisi välittömästi kantaa ulos kaupasta, mielellään niska-perseotteella. Niin aina olen jäänyt miettimään että mitä niille jo kerätyille ostoksille tulee ko tilanteessa tehdä? Kala, lihat, pakasteet, maitotuotteet yms, jätetäänkö ne vaan sinne keskelle kauppaa kärryyn pilaantumaan? Ihan oikeasti minua kiinnostaisi tämä.

Vierailija kirjoitti:

Monesti olen näissä saman tyyppisissä keskusteluissa lukenut että temppuilevat /kiukuttelevat/näkyvät/kuuluvat lapset tulisi välittömästi kantaa ulos kaupasta, mielellään niska-perseotteella. Niin aina olen jäänyt miettimään että mitä niille jo kerätyille ostoksille tulee ko tilanteessa tehdä? Kala, lihat, pakasteet, maitotuotteet yms, jätetäänkö ne vaan sinne keskelle kauppaa kärryyn pilaantumaan? Ihan oikeasti minua kiinnostaisi tämä.

Mitä muuta keinoa ehdotat tuohon tilanteeseen? Se luunappi mikä ennen lapselle annettiin ei ole enää vaihtoehto. Eikä kaupassa pysty jäähyttämään lasta.

Läheisessä K-kaupassa on sellainen mainio "kuorma-auto"-ostoskärry. Siihen sai molemmat lapset vierekkäin omaa rattiaan pyörittämään ja asiointi sujui rattoisasti. 

Juuri tämä on se vaikea syy miksi kammoksun ajatusta lapsiperheistä. Vaikka olen onnekas siinä, että en ole koskaan todistanut tilannetta missä lapset riehuu, näen silti kauhukuvia siitä, että minulla itselläni olisi lapsi joka ei osaisi käyttäytyä ja joka ymmärtäisi ainoastaan verbaalisen kommukaation sijaan fyysistä kieltä eli tukistamista joka on laitonta.

Tietääkseni fyysinen kuritus on ollut laitonta jo 80-luvulta, mutta siitä huolimatta edelleen yleistä vielä 2000-luvulla. Ainakin omien ja kavereiden kokemuksista päätellen. Sitä miten 2010 ja nyt tulevien 2020-luvun lapsien kanssa toimitaan siitä en tiedä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ei juokse kaupassa , ravintolassa eikä liikennevälineissä. Näin kasvatimme lapset ja heidän kanssaan oli ilo asioida ja matkustaa. Oppivat kyllä. Juoksut ja hyppimiset on ulkona ja harrastuksissa. Viitseliäisyyttä kasvatukseen vanhemmat!

Eli siis et koskaan joutunut kieltämään lapsiasi juoksemasta noissa paikoissa? Eivät kaikki tosiaan ole niin kovia juoksemaan. Esim. meidän vanhempi lapsi ei ole kiva juoksemaan. Nuorempi on. Vaikka aina kielletään, juoksee silti, ja taas pitää kieltää.

Meillä lapsi tietää, että kieltoa seuraa toiminta, ei uusi kielto. Juoksusta pääsee samantien kassan kautta kotiin, kotona ei välttämättä ole ruokaa, koska lapsi juoksi kaupassa. Ihmeesti oppii, kun kolmeen päivään ei ole tarjolla kuin kaurapuuroa.

Vierailija kirjoitti:

Millä pidät kiinni kolmesta lapsesta ja teet vielä ostokset samalla?

Miksi niitä pitää tehdä niin monta, ettei niitä pysty pitämän kurissa? Monen perheen kohdalla huomaa, että se yksikin olisi riittänyt kun vanhemmuustaidot ovat nolla.