En ymmärrä miksi lasten pitää antaa juoksennella kaupassa

Lapset ei juokse kaupassa , ravintolassa eikä liikennevälineissä. Näin kasvatimme lapset ja heidän kanssaan oli ilo asioida ja matkustaa. Oppivat kyllä. Juoksut ja hyppimiset on ulkona ja harrastuksissa. Viitseliäisyyttä kasvatukseen vanhemmat!

Yksi penska teki kaupan käytävällä hyppypotkuja...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun omat lapseni ovat jo pikkuisen isompia ja kasvamassa kelpo kansalaisiksi, olen entistä enemmän sitä mieltä, että ihmisellä jota vaahtosammuttimen kokoisen kaverin hyväntuulinen juoksentelu kaupassa raivostuttaa, on jotain häikkää omassa lapsuudessa.

1. Ärsyttää varoa eteen ryntääviä vaahtosammuttimia kun koettaa tehdä itse reippaasti ostokset

2. Kun mukana huonosti liikkuva anoppi niin saa pelätä että nuo vaahtosammuttimet ryntäilyllään kaatavat anopin ja jos lonkka murtuu niin voi olla ettei anoppi enää kävele

3. Korona ja muut pöpöt. Eli ei tunnu kivalta kun nuo muksut lääppivät kaikki paikat kaupan lattioita myöten ja sitten koskettelevat hedelmiä ym joita ei osteta vaan jätetään muille pöpöineen kaikkineen. Ja vanhemmista on vaan suloista kun lapset kanniskelevat hedelmiä ympäriinsä ja niitä viedään takaisin myyntiin sitten.

Minä tönin niitä juoksijoita ihan huoleti nurin. Totean vain, että ohoh ja jatkan matkaani. Jos jonkun urheilijalapsi kaatuu osuttuaan kärryihin, niin asia ei kuulu minulle.

Vierailija kirjoitti:

Lapset ei juokse kaupassa , ravintolassa eikä liikennevälineissä. Näin kasvatimme lapset ja heidän kanssaan oli ilo asioida ja matkustaa. Oppivat kyllä. Juoksut ja hyppimiset on ulkona ja harrastuksissa. Viitseliäisyyttä kasvatukseen vanhemmat!

Huoh. Muistatko sen kerran kun lapsesi yritti juosta kaupassa? Av-mamma näki sen ainoan kerran ja teki juuri sinusta johtopäätöksen, että annat aina lasten juosta kaupassa etkä kasvata heitä. Näin se vain menee. Ihmiset kaupassa näkevät tasan sen yhden hetken elämästänne ja päättelevät loput.

Tämä on näin yksinhuoltajan näkökulmasta vaikea aihe. Yksi lapsi, pääasiassa aina hyväntuulinen ja juttelee iloisesti muille kaupassakäyjille asiallisella äänensävyllä. Sitten on niitä kertoja, kun kaupassa on pakko käydä, eikä lapsi halua.

2v on mahdoton hiljentää väkisin. Tämän saa käytettyä autokärryihin kyllä, mutta jos lapsi ei halua olla hiljaa, en saa laillisesti suuta tukittua. Käyn kaupassa vain kun on pakko eli ne ostokset on pakko hoitaa, tai me emme kumpikaan syö huomenna. 99,9 % kerroista menee hyvin, mutta sitten on ne satunnaiset huonot kerrat.

Ja minä vihaan itse sitä kiljuntaa sydämeni pohjasta. Kuuntelen sitä myös kotona, kun mukula päättää alkaa kiljua ja joka kerta tekisi mieli työntää lapsi rappukäytävään kiljumaan. Tähän ei tehoa kuin täysi ignooraus, pienikin huomio hyvässä tai pahassa pahentaa tilannetta.

Voi he puli näitä minäminäveloja ja heidän sisällötöntä elämäänsä. Eikö näille elämänsä elämättä jättäneille voisi olla omat kaupat? Nillittäkööt siellä keskenään naama norsun ulkosynnytimellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun omat lapseni ovat jo pikkuisen isompia ja kasvamassa kelpo kansalaisiksi, olen entistä enemmän sitä mieltä, että ihmisellä jota vaahtosammuttimen kokoisen kaverin hyväntuulinen juoksentelu kaupassa raivostuttaa, on jotain häikkää omassa lapsuudessa.

1. Ärsyttää varoa eteen ryntääviä vaahtosammuttimia kun koettaa tehdä itse reippaasti ostokset

2. Kun mukana huonosti liikkuva anoppi niin saa pelätä että nuo vaahtosammuttimet ryntäilyllään kaatavat anopin ja jos lonkka murtuu niin voi olla ettei anoppi enää kävele

3. Korona ja muut pöpöt. Eli ei tunnu kivalta kun nuo muksut lääppivät kaikki paikat kaupan lattioita myöten ja sitten koskettelevat hedelmiä ym joita ei osteta vaan jätetään muille pöpöineen kaikkineen. Ja vanhemmista on vaan suloista kun lapset kanniskelevat hedelmiä ympäriinsä ja niitä viedään takaisin myyntiin sitten.

Minä tönin niitä juoksijoita ihan huoleti nurin. Totean vain, että ohoh ja jatkan matkaani. Jos jonkun urheilijalapsi kaatuu osuttuaan kärryihin, niin asia ei kuulu minulle.

Mulla on 2v lapsi ja mä jopa toivoisin, että joku kaataisi sen kumoon. Oppisi miten voi käydä kun ei katso eteensä kävellessään.

Vierailija kirjoitti:

Lapsia ei saa viedä:

kauppaan, ravintolaan, kahvilaan, museoon, kerrostaloon, virastoon, isovanhemmille, kylpylään, hotelliin, kylään eikä julkisiin kulkuvälineisiin.

Vain leikkipuistoon ja omaan pihaan. Paitsi jos asuu kerrostalossa.

Sitten ihmetellään alhaista syntyvyyttä Suomessa. :)

Älä puhu potaskaa. Tottakai saa viedä, mutta siellä pitää osata käyttäytyä. En ymmärrä näitä, jotka vetävät herneen onteloon, jos vaaditaan vähän kasvattamaankin sitä lasta. Mitä ihmeen spesiaali tapauksia kuvittelevat olevansa? Perustakaa joku hippikommuuni jossa voitte elää kuin pellossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä pidät kiinni kolmesta lapsesta ja teet vielä ostokset samalla?

Opetat ne käyttäytymään ennen kuin sinne kauppaan mennään.

Viikkolla todistin paikallisessa Prismassa  käytöstä mistä teki mieli antaa kunnon aploodit. Perhe oli ostoksilla ja pikku- poika sai jonkun huuto känkkäränkkä kohtauksen,kun ei saanut haluamaansa,

Mitä teki perheen isä tässä tilaanteessa? 

Nappasi lapsen kainaloonsa ja marssi ulos kaupasta rivakkaa tahtia.  Ei varmasti tarvitse montaa kertaa toistaa tätä ennen kuin lapsi ymmärtää mitä huonosta käytöksestä tapahtuu.

Tämä on sitä kasvattamista mitä nykyään ei enää osata tehdä.

Nykyään ei paljon ole sellaisia seurauksia olemassa mitä lapselle voisi huonosta käytöksestä antaa. Siis sellaisia mistä ei seuraa ympäristön sosiaalista paheksuntaa tai pahimmillaan ls-ilmoa. Kaikkiin lapsiin ei muuten se kaupasta ulos vientikään tehoa, päinvastoin se saattaa jopa suorastaan olla sitä mitä lapsi *haluaa* tapahtuvan.

Jos lapsi ei viihdy kaupassa, niin sehän on suorastaan palkinto päästä kesken reissun pois.

Vierailija kirjoitti:

Lapset ei juokse kaupassa , ravintolassa eikä liikennevälineissä. Näin kasvatimme lapset ja heidän kanssaan oli ilo asioida ja matkustaa. Oppivat kyllä. Juoksut ja hyppimiset on ulkona ja harrastuksissa. Viitseliäisyyttä kasvatukseen vanhemmat!

Eli siis et koskaan joutunut kieltämään lapsiasi juoksemasta noissa paikoissa? Eivät kaikki tosiaan ole niin kovia juoksemaan. Esim. meidän vanhempi lapsi ei ole kiva juoksemaan. Nuorempi on. Vaikka aina kielletään, juoksee silti, ja taas pitää kieltää.

Ulkomailla 1 aikuinen kauppaan maskin kanssa. Muuten isot sakot. Ei toimi siellä "mut ku mies on töissä mitäs teen olen uusavuton".

Vierailija kirjoitti:

Ulkomailla 1 aikuinen kauppaan maskin kanssa. Muuten isot sakot. Ei toimi siellä "mut ku mies on töissä mitäs teen olen uusavuton".

Puhutko nyt jostain sellaisesta maasta missä ei ole lasuja? Suomessa räpsähtää lasu jos jätät pienen yksinään kotiin tai pihalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun omat lapseni ovat jo pikkuisen isompia ja kasvamassa kelpo kansalaisiksi, olen entistä enemmän sitä mieltä, että ihmisellä jota vaahtosammuttimen kokoisen kaverin hyväntuulinen juoksentelu kaupassa raivostuttaa, on jotain häikkää omassa lapsuudessa.

1. Ärsyttää varoa eteen ryntääviä vaahtosammuttimia kun koettaa tehdä itse reippaasti ostokset

2. Kun mukana huonosti liikkuva anoppi niin saa pelätä että nuo vaahtosammuttimet ryntäilyllään kaatavat anopin ja jos lonkka murtuu niin voi olla ettei anoppi enää kävele

3. Korona ja muut pöpöt. Eli ei tunnu kivalta kun nuo muksut lääppivät kaikki paikat kaupan lattioita myöten ja sitten koskettelevat hedelmiä ym joita ei osteta vaan jätetään muille pöpöineen kaikkineen. Ja vanhemmista on vaan suloista kun lapset kanniskelevat hedelmiä ympäriinsä ja niitä viedään takaisin myyntiin sitten.

Ei semmoinen kymmenkiloinen kaada ketään, ei edes anoppiasi. Eikä edes ylety hedelmiin. Ja isommat lapset osaavatkin jo käyttäytyä ja auttaa ostoksissa, kun ovat tottuneet kulkemaan omilla jaloillaan kaupassa.

Muutama viikko sitten joku av-mamman mussukka juoksenteli pitkin kauppaa ja eiköhän pentu loppujen lopuksi juossut suoraan päälle. Komiasti lensi pentu selälleen, mammaa ei näkynyt missään.

Mähän sanoin, että kun tulee 1 "minä kaadan lapset kaupassa" -viesti, niitä tulee heyken päästä lisää.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on näin yksinhuoltajan näkökulmasta vaikea aihe. Yksi lapsi, pääasiassa aina hyväntuulinen ja juttelee iloisesti muille kaupassakäyjille asiallisella äänensävyllä. Sitten on niitä kertoja, kun kaupassa on pakko käydä, eikä lapsi halua.

2v on mahdoton hiljentää väkisin. Tämän saa käytettyä autokärryihin kyllä, mutta jos lapsi ei halua olla hiljaa, en saa laillisesti suuta tukittua. Käyn kaupassa vain kun on pakko eli ne ostokset on pakko hoitaa, tai me emme kumpikaan syö huomenna. 99,9 % kerroista menee hyvin, mutta sitten on ne satunnaiset huonot kerrat.

Ja minä vihaan itse sitä kiljuntaa sydämeni pohjasta. Kuuntelen sitä myös kotona, kun mukula päättää alkaa kiljua ja joka kerta tekisi mieli työntää lapsi rappukäytävään kiljumaan. Tähän ei tehoa kuin täysi ignooraus, pienikin huomio hyvässä tai pahassa pahentaa tilannetta.

Täällä toinen 2v lapsen äiti, joka vihaa maailmassa eniten oman lapsensa rääkymistä. Sitä ei vaan saa hiljennettyä millään tavalla, joten en ymmärrä mitä ihmiset minun odottavat tekevän? Oma karjuminen laskee minut lapsen tasolle ja yllyttää lasta huutamaan kovempaa. Lahjonta tuntuu palkitsemiselta eli väärältä. Rangaistuksia tuon ikäinen ei ymmärrä. Puhuminen menee kuuroille korville, koska lapsi huutaa niin ettei meinaa henkeä saada. Jos poistun kaupasta niin se sama huuto jatkuu vielä tunnin kotonakin ja olemme ilman ruokaa, vessapaperia ja tamponeja. Kiva.

Sortinsakilla on tuollaisia lapsia. Kaikessa ollaan, että "no mitä haittaa siitä nyt on", niinkuin perus käytöstavoilla ei olisi mitään merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia ei saa viedä:

kauppaan, ravintolaan, kahvilaan, museoon, kerrostaloon, virastoon, isovanhemmille, kylpylään, hotelliin, kylään eikä julkisiin kulkuvälineisiin.

Vain leikkipuistoon ja omaan pihaan. Paitsi jos asuu kerrostalossa.

Sitten ihmetellään alhaista syntyvyyttä Suomessa. :)

Älä puhu potaskaa. Tottakai saa viedä, mutta siellä pitää osata käyttäytyä. En ymmärrä näitä, jotka vetävät herneen onteloon, jos vaaditaan vähän kasvattamaankin sitä lasta. Mitä ihmeen spesiaali tapauksia kuvittelevat olevansa? Perustakaa joku hippikommuuni jossa voitte elää kuin pellossa.

Sori, palstalta opittua vain.

Vierailija kirjoitti:

Perjantaina paikallisessa Prismassa joku piltti oli rattaissa ja kiljui kiljuminen ilosta. Hitto, meinasi mennä korvat lukkoon, korkean c:n veti valehtematta. Korvat tinnitti hyvän aikaa tuon episodin jälkeen. Äiti siinä yritti hyssytellä lasta hiljaiseksi, mä olisin suoraan karjaissut, että nyt hiljaa! Ja jos ei olisi uskonut, niin suoraa päätä ulos.

Olet varmaan se ystävällinen setä joka kerran **ttuili meille kassajonossa kun nälkäinen 1,5 v sai hepulin kun olisi pitänyt antaa smoothie kassalle ja odottaa sen maksaminen ennen kuin sen sai syödä. Meiltä oli levinnyt auto lähtiessä, joten tultiin bussilla, kieltämättä joo vähän huonosti oli ennakoitu seuraava nälkä kun lapset oli jo siinä vaiheessa ulkovaatteissa jne. Joten kun se nälkä siinä vähän ennen kassoja iski, niin yritin vain päästä ripeästi läpi, koska oltiin pyydetty veljeltäni kyyti kotiin. Minulla oli kauppareissun aikana alkanut migreeni, joten nuorimman huutaessa yritin vain olla yrjöämättä kivusta. Tiesin että heti kassan jälkeen helpottaa kun lapsi saa sen smoothiensa. Mutta kiitos, sinun irvimisestäsi ja ylenkatsomisestasi oli hurjasti apua tilanteeseen, isompi lapsikin muistaa sen sedän joka äyski "vauvalle" joka valitti nälkäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on näin yksinhuoltajan näkökulmasta vaikea aihe. Yksi lapsi, pääasiassa aina hyväntuulinen ja juttelee iloisesti muille kaupassakäyjille asiallisella äänensävyllä. Sitten on niitä kertoja, kun kaupassa on pakko käydä, eikä lapsi halua.

2v on mahdoton hiljentää väkisin. Tämän saa käytettyä autokärryihin kyllä, mutta jos lapsi ei halua olla hiljaa, en saa laillisesti suuta tukittua. Käyn kaupassa vain kun on pakko eli ne ostokset on pakko hoitaa, tai me emme kumpikaan syö huomenna. 99,9 % kerroista menee hyvin, mutta sitten on ne satunnaiset huonot kerrat.

Ja minä vihaan itse sitä kiljuntaa sydämeni pohjasta. Kuuntelen sitä myös kotona, kun mukula päättää alkaa kiljua ja joka kerta tekisi mieli työntää lapsi rappukäytävään kiljumaan. Tähän ei tehoa kuin täysi ignooraus, pienikin huomio hyvässä tai pahassa pahentaa tilannetta.

Täällä toinen 2v lapsen äiti, joka vihaa maailmassa eniten oman lapsensa rääkymistä. Sitä ei vaan saa hiljennettyä millään tavalla, joten en ymmärrä mitä ihmiset minun odottavat tekevän? Oma karjuminen laskee minut lapsen tasolle ja yllyttää lasta huutamaan kovempaa. Lahjonta tuntuu palkitsemiselta eli väärältä. Rangaistuksia tuon ikäinen ei ymmärrä. Puhuminen menee kuuroille korville, koska lapsi huutaa niin ettei meinaa henkeä saada. Jos poistun kaupasta niin se sama huuto jatkuu vielä tunnin kotonakin ja olemme ilman ruokaa, vessapaperia ja tamponeja. Kiva.

Lasta kun ottaa sormenpäillä niskasta ja nipistää merkitsevästi, lapsi tajuaa heti, että jos ei pelleily lopu, tulee tupenrapinat. Lapsen kuuluu oppia myös häpeämään tekojaan, jos ne teot ovat sosiaalisesti ei-hyväksyttäviä, kuten muiden hermoille käyminen ja rellestäminen.

Onko niin, että itse et oo saanu tarpeeksi huomiota lapsena, ja nyt sen takia kirjoittelet tuollaisia viestejä?

Joku kysyi niistä ostoksista, jos lähtee kesken ulos. Muistaakseni ostoksia ei juurikaan ehtinyt kertyä kun lähdettiin, joten paikalleen laitto oli helppoa. Joskus tein niin, että mentiin sitten kassan kautta, mutta osa tavaroista jäi saamatta. Ei sitä montaa kertaa sattunut, mutta jos olin sanonut, että näin tapahtuu jos ei käyttäydytä, niin tottakai myös näin tapahtui. Tyhjällä uhkaaminen on kaikkein pahin virhe.