Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä miksi lasten pitää antaa juoksennella kaupassa
09.08.2020 |
Miksi ihmiset eivät pidä kiinni lapsistaan tai laita niitä istumaan vaikka ostoskärryyn? Tai yksinkertaisesti komenna niitä? Sekin tehoaa suureen osaan lapsista ainakin pääosan ajasta.
Miksi pitää antaa lasten oppia huonoille tavoille (kaupassa juokseminen/riehuminen) ja häiritä toisia asiakkaita sekä henkilökuntaa?
Kommentit (658)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mikä on ongelma?
Jos ei kestä nähdä elämää, niin ei pidä lähteä kotoa ulos.
-2xteinin isä
Voisko ongelma olka vaikka se, että he lapset on vaarassa tulla jostain yks kaks ja törmätä kärryihin. Voi käydä lapselle pahasti. Lisäksi näillä pienemmillä, jotka tuppaa liikkua välinpitämättömien vanhempien kanssa on tapana tökkiä niitä kaupan pakkaamia lihapaketteja, näpertää irtomyynnissä olevia pullia ja karkkeja. Vanhempien pitäisi ostaa jokainen puhkottu lihapaketti, koska se lapsi tekee siitä myyntikelvottoman.
Varmaan lapset ovat syyllisiä siihenkin, kun pistetään jätski pesuainehyllyyn kun tuli katumapäälle, jugurttia hernaripurkkien kaveriksi jne. Niitä pullia ja irtokarkkeja kyllä klähmii ihan kaiken ikäiset.
No ei tässä ollut kyse kähmiikö kaikki muutkin. Lapsi vaan on vielä utelias ja kykenemätön ajattelemaan aikuisen tavoin ja tarvitsee sen vuoksi valvontaa ja opastusta kauppatilanteissa. Aikuisella on vastuu lapsista, niin hoitakoon sen vastuun myös kaupassa.
No kuka sitä on vastuussa siitä, kun aikuinen Ahmet kerää sämpylät pussiin kouralla rapsuteltuaan ensin muniaan? Miksi lapsilta edellytetään parempaa käytöstä kuin aikuisilta? Ja voin kertoa kokemuksesta, että pihdeillä sämpylää ottava lapsi saa hyvin kiukkuisia katseita osakseen, kun avustettunskin se 3-vuotiaan operaatio kestää jonkun vela-tuhahtelijan mielestä liian kauan. Nämä tuhahtelijat on muuten poikkeuksetta naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on tosissaan raivostuttavaa. Välillä aikuisetkaan ei tajua, että toisella ihmisellä, ihan nuorellakin, voi olla iso tuore leikkaushaava, murtunut raaja, kiljumisesta laukeava migreeni tai vaikka mitä. Olisihan se tosi "kivaa" saada isku juuri tikattuun haavaan. Reaktionopeus ei myös noissa tilanteissa ole aina normitasolla. On myös ärsyttävää, kun vieras lapsi käpälöi ostoksia liukuhihnalla tai tunkee melkein iholle. Mistäs tiedätte, kuinka paljon sillä vieraalla ihmisellä on kärsivällisyyttä? Hullujahan tässä maailmassa riittää, eikä kaikki pään ongelmat näy ulospäin.
90-luvulla meidän äiti heitti meidät lapset ulos riehumaan. Missään sisätiloissa ei yksinkertaisesti saanut juosta eikä kiljua, joten oltiin sitten ulkona. Ei sielläkään tosin saanut kiljua ihan älyttömästi tai äiti suuttui. Saattoi lähteä meille tärkeimmät lelut takavarikkoon ja oikeasti sitten lähtikin, jos ei toteltu. Veli oli vielä tosi rasavilli, mutta äiti sitten pitikin sitä valjaissa ihmisten ilmoilla, ettei juokse päättömästi ulkona. Esim. auton alle. Äidistä tuli vielä yksinhuoltaja, kun oltiin 2- ja 5v. Hän vei itsekin meitä paljon ulos, jotta energia purkautuu sitten siellä. Ihan töissä kävi kyllä, mutta lapsiin nyt menee aikaa. Menee koiraankin ja itse on lapsetkin hankittu.
Silloin lapset taisi ulkoilla keskenään paljon nuorempina kuin nykyään. Kerrostaloissakin. Mekin asuttiin kaupungissa. Me oltiin ulkona säässä kuin säässä, eikä se meitä haitannut. Ehkä turvattomuus on sitten lisääntynyt. Vai onko ihmiset vaan passivoituneet?
Osattiin sitten käyttäytyä kylässä, kaupoissa ja ravintoloissa ilman erityistä harjoittelua noissa paikoissa ihan äidinkin mukaan. Hän sanoo vieläkin, että lasten juoksentelu ja kiljuminen sisällä on harvinaisen ärsyttävää. Tykkää kyllä lapsista, mutta ei huonosta käytöksestä.
Tässä oli kyllä taas niin looginen kirjoitus. Ensin lähdetään siitä, miten kaupassa juoksentelu on vaarallista, ja siitä päästään sujuvasti siihen miten hyvä äiti oma äiti oli kun heitti pienet lapset keskenään ulos juoksentelemaan.
Vieläkin odottelen kunnon perustelua kysymykseen miksi lasten tulisi saada juosta kaupassa?
Joku esitti että siksi kun päiväkodissa ja puistossakin mutta nehän ovatkin juuri tuollaista asiaa varten. Ihan vinkkinä noille välinpitämättömille vanhemmille että kauppaan mennään ostamaan ruokaa, tavaroita jne. Olisi kiva jos sen voisi kaikki tehdä turvallisesti. Myös ne vanhukset ja liikuntarajoitteiset ja lapset. Se että kaupassa ei juosta ja muuten riehuta tekee kaikkien ostosreissuista turvallisempia.
Ja lapset tosiaan vasta opettelevat käytöstapoja. Mutta jos 3-5 vuotiaat lapset juoksevat kaupassa kirkuen käytäviä edes takaisin ja vanhemmat eivät tee asialle mitään niin en oikein näe tuota oppimistapahtumaksi. Ymmärrän että kaksivuotias saattaa hetkeksi villiintyä mutta jos vanhempi vaan selkeästi rauhoittaa ja opastaa lapsia niin kyllä he oppivat käyttäytymään. Tai jos eivät niin suosittelen valjaita että vanhemmat saavat pidettyä lapset kontrollissaan kaupassa. Eli jos perustellaan että opettelevat tapoja niin vanhemman on syytä opettaa niitä eikä antaa lasten juosta ja riehua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolestuttavan moni täällä edellyttää pieniltä lapsilta aikuismaista käytöstä.
Kaupassa juokseminen on paha. Jos laitat sen juoksevan lapsen kärryihin, niin sekin on paha, kaikki tomaattinsa ilman pussia ostavat saavat tappajabakteerin, koska sellainen niissä lapsen kengissä lymyää. Koira kärryissä paljaan peffansa ja likaisten tassujensa kanssa kuolaamassa, oi kuinka söpöä! Koira haukkuu, ei haittaa. Lapsesta lähtee mikä tahansa ääni, voi kuinka korviin sattuu.
Sanokaa ihan suoraan, että vihaatte lapsia ja teidän mielestä lapsia ei saisi olla mieluusti ollenkaan.Ei koiria saa viedä elintarvikeliikkeeseen.
Ei niin. Mutta niitä siellä kuitenkin näkyy.
Valittajien mielenlaatua kuvaa hyvin se, että koirista ei valiteta, mutta lapsista valitetaan.
No nyt kyllä puhutaan lapsista eikä eläimistä. Miksi pitäisi ottaa tässä ketjussa kantaa johonkin muuhun asiaan. Oli muuten kiva kuutamo viikonloppuna maalla, näkyi ne tähdetkin taivaalla, kun ei ole katuvaloja pilaamassa yötaivasta.
Ja parasta siinä oli se, että kirkuvia, oksentelevia ja törmäileviä lapsia ei ollut 50 km säteellä yhtäkään! Seurana vain umpikänninen mies, joka paskoi housuunsa ja taukoamatta räksyttävä koira (joka osaa käyttäytyä myös kaupassa). Stereot soitti täydellä volyymillä Finnhits -79 Mikko Alatalon Vicky Leetä! Täydellisen illan kruunasi ehjänä säilynyt tarjousjauhelihapaketi 400 g.
Omieni ollessa pieniä, niin oli yksi kaveri puistossa, joka antoi lapsen käyttää niitä pikku kärryjä. No ei siinä mitään, jos olisivat kulkeneet yhdessä. Se lapsi meni omia teitään ja kassalle omia aikojaan ja lappasi ne tavarat kärrystä hihnalle. Jonossa olevat asiakkaat ja kassahenkilö ihmettelemään, että kenen tämä lapsi on, kuka maksaa ne ostokset. Ja äiti vaan tekee ostoksia tietämättä lapsensa puuhista mitään. Samaan porukkaamme kuului myös toinen äiti, joka antoi ylivilkkaalle pojalleen pikkukärryt, hirveää rallia veteli pitkin kauppaa. Ja kun nämä kaksi olivat samaan aikaa CM:ää pienemmässä kaupassa, niin ei se muille asiakkaille kyllä mitään kivaa ollut.
Kauppa on hyvä paikka opettaa mm. muiden huomioimista ja sitä, ettei jokainen paikka ole leikkimistä ja riehumista varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä montaa asiaa ja ärsytyskynnykseni on matala.
Lapset sentään vasta opettelevat kauppakäyttäytymistä, aikuisten pitäisi jo osata mutta eipä näytä onnistuvan heiltäkään.
Näin entisenä pikkukaupan myyjänä sanon, että aikuiset ne ongelmat järjestävät. Siinä ei pienen lapsen juoksentelu paljon häiritse kun matami saa raivarin puuttuvasta makaronipussista tai vääränlaisesta leivästä.
Vielä lisään omaan kommenttini nämä koiraihmiset. Aikuisen ihmisen järkeen ei mahdu millään ajatus, että koira ei voi tulla ruokakauppaan. Kyllä meidän pikku mussukan on päästävä kauppaan. Ei ole, jätä se ulos. Sitten en tule tänne enää ikinä, kun koira ei pääse. Ok.
Narkit pistivät kerran ranttaliksi ja tulivat ihan hiton äkäisen saksanpaimenkoiran kanssa kauppaan. Soitettiin poliisille kun uhkasivat päästää koiran irti, jos kaljat otetaan pois.
Että tähän nähden lapset lapset ovat pienempi paha.
Itse olen tosi lapsirakas ihminen. Silti inhoan sitä että lasten annetaan kaupassa juosta tai muuten riehua esim tökkiä pikkukärryillä muita asiakkaita.
Kahdesti olen estänyt tällaista vierasta juoksevaa pikkulasta juoksemasta kaupan ovesta yksin ulos parkkipaikalle. Eihän se ole lapsen vika ettei vanhemmat ymmärrä katsoa perään ja huolehtia.
Mutta ihan vinkkinä että kun lapsenne juoksevat ympäri kauppaa niin siinä voi käydä pahasti joko lapselle tai jollekin muulle ihmiselle. Ehkä luulette että ihmiset katsovat ihastellen teidän lasten elämäniloista juoksua kaupassa. Ehkä tämän ketjun jälkeen tajuatte että monet katsovat sitä säälien kun miettivät että tuonkaan lapsen vanhemmat eivät viitsisi huolehtia ja opettaa lastaan. Sen sijaan leikkipuistossa ihailen kyllä lasten liikunnallisuutta ja vauhtia. Siellä sille on tilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vieläkin odottelen kunnon perustelua kysymykseen miksi lasten tulisi saada juosta kaupassa?
Joku esitti että siksi kun päiväkodissa ja puistossakin mutta nehän ovatkin juuri tuollaista asiaa varten. Ihan vinkkinä noille välinpitämättömille vanhemmille että kauppaan mennään ostamaan ruokaa, tavaroita jne. Olisi kiva jos sen voisi kaikki tehdä turvallisesti. Myös ne vanhukset ja liikuntarajoitteiset ja lapset. Se että kaupassa ei juosta ja muuten riehuta tekee kaikkien ostosreissuista turvallisempia.
Ja lapset tosiaan vasta opettelevat käytöstapoja. Mutta jos 3-5 vuotiaat lapset juoksevat kaupassa kirkuen käytäviä edes takaisin ja vanhemmat eivät tee asialle mitään niin en oikein näe tuota oppimistapahtumaksi. Ymmärrän että kaksivuotias saattaa hetkeksi villiintyä mutta jos vanhempi vaan selkeästi rauhoittaa ja opastaa lapsia niin kyllä he oppivat käyttäytymään. Tai jos eivät niin suosittelen valjaita että vanhemmat saavat pidettyä lapset kontrollissaan kaupassa. Eli jos perustellaan että opettelevat tapoja niin vanhemman on syytä opettaa niitä eikä antaa lasten juosta ja riehua.
Vieläkin odottelen vastausta siihen, mikä on ongelma? Ja missä ihmeessä tuollainen kauppa on? Olen perheellinen mies ja käynyt kaupassa "ziljoona" kertaa. En tunnista ongelmaa, enkä muista tuollaista nähneeni. Kärryyn törmääminen on aivan naurettava väite. Pienetkin lapset osaavat juostessaan väistää esineitä. Harvemmin he puutakaan päin juoksevat.
Kyllä juurisyy tässä keskustelussa on se, että joitain lapset ärsyttää, oli ne sitten millaisia lapsia tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä pidät kiinni kolmesta lapsesta ja teet vielä ostokset samalla?
Opetat ne käyttäytymään ennen kuin sinne kauppaan mennään.
Viikkolla todistin paikallisessa Prismassa käytöstä mistä teki mieli antaa kunnon aploodit. Perhe oli ostoksilla ja pikku- poika sai jonkun huuto känkkäränkkä kohtauksen,kun ei saanut haluamaansa,
Mitä teki perheen isä tässä tilaanteessa?
Nappasi lapsen kainaloonsa ja marssi ulos kaupasta rivakkaa tahtia. Ei varmasti tarvitse montaa kertaa toistaa tätä ennen kuin lapsi ymmärtää mitä huonosta käytöksestä tapahtuu.
Tämä on sitä kasvattamista mitä nykyään ei enää osata tehdä.
Tässä lasten kasvattamisessa kun on se juttu, että se on pitkällinen prosessi. Lapsi kasvaa hitaasti, siitä syystä alakouluissa ja yliopistoissa opetetaan eri asioita, eikä lapsia näy vastuullisissa viroissa.
Mä aina mietin näitä kaupasta poistumisen puolesta liputtavia, että jätetäänkö ne kärryt sitten sinne pakasteineen päivineen ja unohdetaan sekin, että huomisen ruuat piti ostaa?
Samaa mietin. Jääkö vauvan antibioottikuuri ostamatta apteekista, kun kaksivuotiasta pitää kasvattaa kantamalla ulos tilanteesta?
Huonosti on asiat jos arkipäivää on vauvan antibiootit.
Omalla vauvallani oli korvakierre, joten kyllä piti ostaa antibiootteja. Toki myös perheen aikuisella voi olla jokin sairaus, ehkä krooninen, johon täytyy ostaa lääkettä, vaikkapa insuliinia.
Lähinnä kritisoin tätä täällä ihasteltua ajatusta, että kelpo vanhempi jättää ostokset kesken ja kantaa lapsen ulos tämän kiukutessa. Sinne jää täysi ostoskärry, ja syödään pari päivää puuroa. Vielä ei ole saatu vastausta, jätetäänkö se kärry sihen sijoilleen, ilmeisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koko ketjua lukenut, mutta täältä puuttuu selkeästä "Meidän Sakulla on ADHD ja Tourette, sen takia hänen tulee saada juoksennella ja huutaa joka paikassa ja kaikkien täytyy vain ymmärtää Sakua".
Eiköhän jätetä turhat ihmiset pois kauppareissuilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten mua ärsyttää se tavaroiden klähmiminen ja kun vanhemmat eivät edes yritä kieltää sitä. Pahimmillaan äiti (anteeksi vaan, mutta useimmiten äiti) puhuu kännykkään ja lapset tekee mitä lystää. Keväällä pahimpaan korona-aikaan oikeasti teki mieli sanoa aika pahastikin joillekin, kun tungettiin koko perheen kesken sinne kauppaan kaikista suosituksista huolimatta ja lapset koskee joka tavaraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on tosissaan raivostuttavaa. Välillä aikuisetkaan ei tajua, että toisella ihmisellä, ihan nuorellakin, voi olla iso tuore leikkaushaava, murtunut raaja, kiljumisesta laukeava migreeni tai vaikka mitä. Olisihan se tosi "kivaa" saada isku juuri tikattuun haavaan. Reaktionopeus ei myös noissa tilanteissa ole aina normitasolla. On myös ärsyttävää, kun vieras lapsi käpälöi ostoksia liukuhihnalla tai tunkee melkein iholle. Mistäs tiedätte, kuinka paljon sillä vieraalla ihmisellä on kärsivällisyyttä? Hullujahan tässä maailmassa riittää, eikä kaikki pään ongelmat näy ulospäin.
90-luvulla meidän äiti heitti meidät lapset ulos riehumaan. Missään sisätiloissa ei yksinkertaisesti saanut juosta eikä kiljua, joten oltiin sitten ulkona. Ei sielläkään tosin saanut kiljua ihan älyttömästi tai äiti suuttui. Saattoi lähteä meille tärkeimmät lelut takavarikkoon ja oikeasti sitten lähtikin, jos ei toteltu. Veli oli vielä tosi rasavilli, mutta äiti sitten pitikin sitä valjaissa ihmisten ilmoilla, ettei juokse päättömästi ulkona. Esim. auton alle. Äidistä tuli vielä yksinhuoltaja, kun oltiin 2- ja 5v. Hän vei itsekin meitä paljon ulos, jotta energia purkautuu sitten siellä. Ihan töissä kävi kyllä, mutta lapsiin nyt menee aikaa. Menee koiraankin ja itse on lapsetkin hankittu.
Silloin lapset taisi ulkoilla keskenään paljon nuorempina kuin nykyään. Kerrostaloissakin. Mekin asuttiin kaupungissa. Me oltiin ulkona säässä kuin säässä, eikä se meitä haitannut. Ehkä turvattomuus on sitten lisääntynyt. Vai onko ihmiset vaan passivoituneet?
Osattiin sitten käyttäytyä kylässä, kaupoissa ja ravintoloissa ilman erityistä harjoittelua noissa paikoissa ihan äidinkin mukaan. Hän sanoo vieläkin, että lasten juoksentelu ja kiljuminen sisällä on harvinaisen ärsyttävää. Tykkää kyllä lapsista, mutta ei huonosta käytöksestä.
Tässä oli kyllä taas niin looginen kirjoitus. Ensin lähdetään siitä, miten kaupassa juoksentelu on vaarallista, ja siitä päästään sujuvasti siihen miten hyvä äiti oma äiti oli kun heitti pienet lapset keskenään ulos juoksentelemaan.
Pihan leikkipaikkahan on sellainen sokkelo, jossa kulman takana voi olla mummo tai juuri leikkauksessa käynyt ihminen. Ei taida kuitenkaan olla. Lapsille nyt sattuu itselleen pieniä haavereita useinkin, mutta ei heidän tarvitsisi vaarantaa sivullisia. Äiti myös näki ulos ikkunoista ja parvekkeelta.
Pihalla ja sisällä juoksentelu on kuitenkin aivan eri asioita. Jokin taaitaa olla vialla, jos tässä ei nähdä mitään eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tosi lapsirakas ihminen. Silti inhoan sitä että lasten annetaan kaupassa juosta tai muuten riehua esim tökkiä pikkukärryillä muita asiakkaita.
Kahdesti olen estänyt tällaista vierasta juoksevaa pikkulasta juoksemasta kaupan ovesta yksin ulos parkkipaikalle. Eihän se ole lapsen vika ettei vanhemmat ymmärrä katsoa perään ja huolehtia.
Mutta ihan vinkkinä että kun lapsenne juoksevat ympäri kauppaa niin siinä voi käydä pahasti joko lapselle tai jollekin muulle ihmiselle. Ehkä luulette että ihmiset katsovat ihastellen teidän lasten elämäniloista juoksua kaupassa. Ehkä tämän ketjun jälkeen tajuatte että monet katsovat sitä säälien kun miettivät että tuonkaan lapsen vanhemmat eivät viitsisi huolehtia ja opettaa lastaan. Sen sijaan leikkipuistossa ihailen kyllä lasten liikunnallisuutta ja vauhtia. Siellä sille on tilaa.
Olipas taas paskaa. Ei se lapsen karkaaminen ole siitä kiinni, ettei se vanhempi ymmärrä katsoa lapsen perään. Mun lapsi lähti juoksemaan kaupasta pihalle, kun olin maksamassa ostoksia, ja huomio kiinnittyä pariksi sekunniksi maksutapahtumaan. Siihen jäi ostokset, kun juoksin lapsen kiinni, mun pysähtymiskäskyyn lapsi ei reagoinut mitenkään. Sain ulko-ovella kiinni karkulaisen. Seuraavilla kerroilla lapsi sai odotella kärryssä, että saan ostokset maksettua ja pakattua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä montaa asiaa ja ärsytyskynnykseni on matala.
Lapset sentään vasta opettelevat kauppakäyttäytymistä, aikuisten pitäisi jo osata mutta eipä näytä onnistuvan heiltäkään.
Näin entisenä pikkukaupan myyjänä sanon, että aikuiset ne ongelmat järjestävät. Siinä ei pienen lapsen juoksentelu paljon häiritse kun matami saa raivarin puuttuvasta makaronipussista tai vääränlaisesta leivästä.Vielä lisään omaan kommenttini nämä koiraihmiset. Aikuisen ihmisen järkeen ei mahdu millään ajatus, että koira ei voi tulla ruokakauppaan. Kyllä meidän pikku mussukan on päästävä kauppaan. Ei ole, jätä se ulos. Sitten en tule tänne enää ikinä, kun koira ei pääse. Ok.
Narkit pistivät kerran ranttaliksi ja tulivat ihan hiton äkäisen saksanpaimenkoiran kanssa kauppaan. Soitettiin poliisille kun uhkasivat päästää koiran irti, jos kaljat otetaan pois.
Että tähän nähden lapset lapset ovat pienempi paha.
En tiedä missä asut, jos koiria ihan vilisee kaupassa. Itse olen yli 50-vuotisen elämäni aikana nähnyt koiran vain pari kertaa ruokakaupassa ja sekin on ollut mummon pikku puudeli. Ja ei, koirien paikka ei ole ainakaan elintarvikekaupassa. Mutta siis keskustelu koski tosiaan nyt lapsia ei koiria. Tai oikeastaan vanhempia, jotka eivät vahdi lapsiaan. Ehkä näistä kasvaa niitä koiria kauppaan tuovia narkkareita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieläkin odottelen kunnon perustelua kysymykseen miksi lasten tulisi saada juosta kaupassa?
Joku esitti että siksi kun päiväkodissa ja puistossakin mutta nehän ovatkin juuri tuollaista asiaa varten. Ihan vinkkinä noille välinpitämättömille vanhemmille että kauppaan mennään ostamaan ruokaa, tavaroita jne. Olisi kiva jos sen voisi kaikki tehdä turvallisesti. Myös ne vanhukset ja liikuntarajoitteiset ja lapset. Se että kaupassa ei juosta ja muuten riehuta tekee kaikkien ostosreissuista turvallisempia.
Ja lapset tosiaan vasta opettelevat käytöstapoja. Mutta jos 3-5 vuotiaat lapset juoksevat kaupassa kirkuen käytäviä edes takaisin ja vanhemmat eivät tee asialle mitään niin en oikein näe tuota oppimistapahtumaksi. Ymmärrän että kaksivuotias saattaa hetkeksi villiintyä mutta jos vanhempi vaan selkeästi rauhoittaa ja opastaa lapsia niin kyllä he oppivat käyttäytymään. Tai jos eivät niin suosittelen valjaita että vanhemmat saavat pidettyä lapset kontrollissaan kaupassa. Eli jos perustellaan että opettelevat tapoja niin vanhemman on syytä opettaa niitä eikä antaa lasten juosta ja riehua.
Vieläkin odottelen vastausta siihen, mikä on ongelma? Ja missä ihmeessä tuollainen kauppa on? Olen perheellinen mies ja käynyt kaupassa "ziljoona" kertaa. En tunnista ongelmaa, enkä muista tuollaista nähneeni. Kärryyn törmääminen on aivan naurettava väite. Pienetkin lapset osaavat juostessaan väistää esineitä. Harvemmin he puutakaan päin juoksevat.
Kyllä juurisyy tässä keskustelussa on se, että joitain lapset ärsyttää, oli ne sitten millaisia lapsia tahansa.
Jos kysytään perustelua miksi pitäisi saada juosta niin et kykene ilmeisesti sanomaan yhtään perustelua ja kysyt vaan mikä ongelma. Lue ketju niin löydät monta kerrottua ongelmaa esim juoksevat lapset ovat kaataneet liikuntarajoitteisen henkilön niin että tämä loukkaantuu. Lapset ovat juoksemassa ulos kaupasta.
Ja perusteluksi ei kelpaa että känniset ihmiset käyttäytyvät huonommin tai koirat jne. Oikea perustelu juuri tähän asiaan kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Eniten mua ärsyttää se tavaroiden klähmiminen ja kun vanhemmat eivät edes yritä kieltää sitä. Pahimmillaan äiti (anteeksi vaan, mutta useimmiten äiti) puhuu kännykkään ja lapset tekee mitä lystää. Keväällä pahimpaan korona-aikaan oikeasti teki mieli sanoa aika pahastikin joillekin, kun tungettiin koko perheen kesken sinne kauppaan kaikista suosituksista huolimatta ja lapset koskee joka tavaraan.
Miksi et tilannut ruokaa? Ja se pahin korona-aika on vielä tulossa, kiitos vaan niille, joiden on pakko päästä halvan viinan perässä ulkomaille reissuun.
Vierailija kirjoitti:
Perjantaina paikallisessa Prismassa joku piltti oli rattaissa ja kiljui kiljuminen ilosta. Hitto, meinasi mennä korvat lukkoon, korkean c:n veti valehtematta. Korvat tinnitti hyvän aikaa tuon episodin jälkeen. Äiti siinä yritti hyssytellä lasta hiljaiseksi, mä olisin suoraan karjaissut, että nyt hiljaa! Ja jos ei olisi uskonut, niin suoraa päätä ulos.
Nää äidit on pahimpia, jotka on suorastaan ylpeitä siitä, että ”meidän lapsella on niin kova ääni!” Muut pitää korviaan ja ääniyliherkillä korvat alkaa välittömästi tinnittää, mikä saattaa viedä yöunetkin. Mutta pääasia että mamman kulta saa vapaasti toteuttaa itseään kiljumalla kuin tapettava sika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on näin yksinhuoltajan näkökulmasta vaikea aihe. Yksi lapsi, pääasiassa aina hyväntuulinen ja juttelee iloisesti muille kaupassakäyjille asiallisella äänensävyllä. Sitten on niitä kertoja, kun kaupassa on pakko käydä, eikä lapsi halua.
2v on mahdoton hiljentää väkisin. Tämän saa käytettyä autokärryihin kyllä, mutta jos lapsi ei halua olla hiljaa, en saa laillisesti suuta tukittua. Käyn kaupassa vain kun on pakko eli ne ostokset on pakko hoitaa, tai me emme kumpikaan syö huomenna. 99,9 % kerroista menee hyvin, mutta sitten on ne satunnaiset huonot kerrat.
Ja minä vihaan itse sitä kiljuntaa sydämeni pohjasta. Kuuntelen sitä myös kotona, kun mukula päättää alkaa kiljua ja joka kerta tekisi mieli työntää lapsi rappukäytävään kiljumaan. Tähän ei tehoa kuin täysi ignooraus, pienikin huomio hyvässä tai pahassa pahentaa tilannetta.
Täällä toinen 2v lapsen äiti, joka vihaa maailmassa eniten oman lapsensa rääkymistä. Sitä ei vaan saa hiljennettyä millään tavalla, joten en ymmärrä mitä ihmiset minun odottavat tekevän? Oma karjuminen laskee minut lapsen tasolle ja yllyttää lasta huutamaan kovempaa. Lahjonta tuntuu palkitsemiselta eli väärältä. Rangaistuksia tuon ikäinen ei ymmärrä. Puhuminen menee kuuroille korville, koska lapsi huutaa niin ettei meinaa henkeä saada. Jos poistun kaupasta niin se sama huuto jatkuu vielä tunnin kotonakin ja olemme ilman ruokaa, vessapaperia ja tamponeja. Kiva.
Lasta kun ottaa sormenpäillä niskasta ja nipistää merkitsevästi, lapsi tajuaa heti, että jos ei pelleily lopu, tulee tupenrapinat. Lapsen kuuluu oppia myös häpeämään tekojaan, jos ne teot ovat sosiaalisesti ei-hyväksyttäviä, kuten muiden hermoille käyminen ja rellestäminen.
Harvinaisen hermoillekäyvä tuo viestisi. Menikö perille vai nipistetäänkö pikkuisen niskasta?
Kyllä minua saa nipistää, jos käyttäydyn julkisesti kuin lobotomian kokenut simpanssi.
Ai nyt lapset on jo lobotomian kokeneita sinpansseja? Tää lapsiviha on joillain ihmisillä kyllä aivan käsittämätöntä. Tollaset hullut pitäis pitää jossain vahvasti lääkittynä.
Ei suinkaan. Suurin osa lapsista on mukavia, fiksuja ja käyttäytyvät julkisilla paikoilla asiallisesti. Ne 2% (eli EIMEIDÄNEEMELI) sitten ovatkin vanhempiensa tyhmyyden takia noita lobotomiasimpansseja. Lapsivihasönkötyksesi meni siis hutiin.
Näitä lihapakkauksia tökkiviä pieniä kansalaisia näkee aina välillä varsinkin isommissa kaupoissa. Äiti tai hoitaja, kuka sitten onkaan, tuijottaa kännykkäänsä ja lapsi leikkii lihapaketeilla. Pitkän aikaa eikä tämä aikuinen yhtäön katso mitä lapsi tekee. Pari viikkoa sitten Sellon Prismassa. On näitä tullut ennenkin vastaan.