En ymmärrä miksi lasten pitää antaa juoksennella kaupassa
Miksi ihmiset eivät pidä kiinni lapsistaan tai laita niitä istumaan vaikka ostoskärryyn? Tai yksinkertaisesti komenna niitä? Sekin tehoaa suureen osaan lapsista ainakin pääosan ajasta.
Miksi pitää antaa lasten oppia huonoille tavoille (kaupassa juokseminen/riehuminen) ja häiritä toisia asiakkaita sekä henkilökuntaa?
Kommentit (657)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä montaa asiaa ja ärsytyskynnykseni on matala.
Lapset sentään vasta opettelevat kauppakäyttäytymistä, aikuisten pitäisi jo osata mutta eipä näytä onnistuvan heiltäkään.
Näin entisenä pikkukaupan myyjänä sanon, että aikuiset ne ongelmat järjestävät. Siinä ei pienen lapsen juoksentelu paljon häiritse kun matami saa raivarin puuttuvasta makaronipussista tai vääränlaisesta leivästä.Vielä lisään omaan kommenttini nämä koiraihmiset. Aikuisen ihmisen järkeen ei mahdu millään ajatus, että koira ei voi tulla ruokakauppaan. Kyllä meidän pikku mussukan on päästävä kauppaan. Ei ole, jätä se ulos. Sitten en tule tänne enää ikinä, kun koira ei pääse. Ok.
Narkit pistivät kerran ranttaliksi ja tulivat ihan hiton äkäisen saksanpaimenkoiran kanssa kauppaan. Soitettiin poliisille kun uhkasivat päästää koiran irti, jos kaljat otetaan pois.
Että tähän nähden lapset lapset ovat pienempi paha.En tiedä missä asut, jos koiria ihan vilisee kaupassa. Itse olen yli 50-vuotisen elämäni aikana nähnyt koiran vain pari kertaa ruokakaupassa ja sekin on ollut mummon pikku puudeli. Ja ei, koirien paikka ei ole ainakaan elintarvikekaupassa. Mutta siis keskustelu koski tosiaan nyt lapsia ei koiria. Tai oikeastaan vanhempia, jotka eivät vahdi lapsiaan. Ehkä näistä kasvaa niitä koiria kauppaan tuovia narkkareita.
Ei niitä koiria vilisee, mutta kyllä niitä näkyy usein. Tuskin ovat narkkeja, mutta usein ovat naisia, jotka ulkoiselta olemukselta ovat kovin muodikkaita. Tai joku nolon näköinen mies, joka on pistetty kantamaan vaimon chihua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perjantaina paikallisessa Prismassa joku piltti oli rattaissa ja kiljui kiljuminen ilosta. Hitto, meinasi mennä korvat lukkoon, korkean c:n veti valehtematta. Korvat tinnitti hyvän aikaa tuon episodin jälkeen. Äiti siinä yritti hyssytellä lasta hiljaiseksi, mä olisin suoraan karjaissut, että nyt hiljaa! Ja jos ei olisi uskonut, niin suoraa päätä ulos.
Nää äidit on pahimpia, jotka on suorastaan ylpeitä siitä, että ”meidän lapsella on niin kova ääni!” Muut pitää korviaan ja ääniyliherkillä korvat alkaa välittömästi tinnittää, mikä saattaa viedä yöunetkin. Mutta pääasia että mamman kulta saa vapaasti toteuttaa itseään kiljumalla kuin tapettava sika.
Huutavalle lapselle et nyt välttämättä voi mitään, se pitää muiden vaan kestää tai menee pois kaupasta ja tulee takaisin, kun ongelma on poistunut. Ihan eri asia kuin vanhempiensa valvomatta jättämät lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä montaa asiaa ja ärsytyskynnykseni on matala.
Lapset sentään vasta opettelevat kauppakäyttäytymistä, aikuisten pitäisi jo osata mutta eipä näytä onnistuvan heiltäkään.
Näin entisenä pikkukaupan myyjänä sanon, että aikuiset ne ongelmat järjestävät. Siinä ei pienen lapsen juoksentelu paljon häiritse kun matami saa raivarin puuttuvasta makaronipussista tai vääränlaisesta leivästä.Vielä lisään omaan kommenttini nämä koiraihmiset. Aikuisen ihmisen järkeen ei mahdu millään ajatus, että koira ei voi tulla ruokakauppaan. Kyllä meidän pikku mussukan on päästävä kauppaan. Ei ole, jätä se ulos. Sitten en tule tänne enää ikinä, kun koira ei pääse. Ok.
Narkit pistivät kerran ranttaliksi ja tulivat ihan hiton äkäisen saksanpaimenkoiran kanssa kauppaan. Soitettiin poliisille kun uhkasivat päästää koiran irti, jos kaljat otetaan pois.
Että tähän nähden lapset lapset ovat pienempi paha.En tiedä missä asut, jos koiria ihan vilisee kaupassa. Itse olen yli 50-vuotisen elämäni aikana nähnyt koiran vain pari kertaa ruokakaupassa ja sekin on ollut mummon pikku puudeli. Ja ei, koirien paikka ei ole ainakaan elintarvikekaupassa. Mutta siis keskustelu koski tosiaan nyt lapsia ei koiria. Tai oikeastaan vanhempia, jotka eivät vahdi lapsiaan. Ehkä näistä kasvaa niitä koiria kauppaan tuovia narkkareita.
Ei niitä koiria vilisee, mutta kyllä niitä näkyy usein. Tuskin ovat narkkeja, mutta usein ovat naisia, jotka ulkoiselta olemukselta ovat kovin muodikkaita. Tai joku nolon näköinen mies, joka on pistetty kantamaan vaimon chihua.
Niin missä sä asut? Lontoossa vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on tosissaan raivostuttavaa. Välillä aikuisetkaan ei tajua, että toisella ihmisellä, ihan nuorellakin, voi olla iso tuore leikkaushaava, murtunut raaja, kiljumisesta laukeava migreeni tai vaikka mitä. Olisihan se tosi "kivaa" saada isku juuri tikattuun haavaan. Reaktionopeus ei myös noissa tilanteissa ole aina normitasolla. On myös ärsyttävää, kun vieras lapsi käpälöi ostoksia liukuhihnalla tai tunkee melkein iholle. Mistäs tiedätte, kuinka paljon sillä vieraalla ihmisellä on kärsivällisyyttä? Hullujahan tässä maailmassa riittää, eikä kaikki pään ongelmat näy ulospäin.
90-luvulla meidän äiti heitti meidät lapset ulos riehumaan. Missään sisätiloissa ei yksinkertaisesti saanut juosta eikä kiljua, joten oltiin sitten ulkona. Ei sielläkään tosin saanut kiljua ihan älyttömästi tai äiti suuttui. Saattoi lähteä meille tärkeimmät lelut takavarikkoon ja oikeasti sitten lähtikin, jos ei toteltu. Veli oli vielä tosi rasavilli, mutta äiti sitten pitikin sitä valjaissa ihmisten ilmoilla, ettei juokse päättömästi ulkona. Esim. auton alle. Äidistä tuli vielä yksinhuoltaja, kun oltiin 2- ja 5v. Hän vei itsekin meitä paljon ulos, jotta energia purkautuu sitten siellä. Ihan töissä kävi kyllä, mutta lapsiin nyt menee aikaa. Menee koiraankin ja itse on lapsetkin hankittu.
Silloin lapset taisi ulkoilla keskenään paljon nuorempina kuin nykyään. Kerrostaloissakin. Mekin asuttiin kaupungissa. Me oltiin ulkona säässä kuin säässä, eikä se meitä haitannut. Ehkä turvattomuus on sitten lisääntynyt. Vai onko ihmiset vaan passivoituneet?
Osattiin sitten käyttäytyä kylässä, kaupoissa ja ravintoloissa ilman erityistä harjoittelua noissa paikoissa ihan äidinkin mukaan. Hän sanoo vieläkin, että lasten juoksentelu ja kiljuminen sisällä on harvinaisen ärsyttävää. Tykkää kyllä lapsista, mutta ei huonosta käytöksestä.
Tässä oli kyllä taas niin looginen kirjoitus. Ensin lähdetään siitä, miten kaupassa juoksentelu on vaarallista, ja siitä päästään sujuvasti siihen miten hyvä äiti oma äiti oli kun heitti pienet lapset keskenään ulos juoksentelemaan.
Pihan leikkipaikkahan on sellainen sokkelo, jossa kulman takana voi olla mummo tai juuri leikkauksessa käynyt ihminen. Ei taida kuitenkaan olla. Lapsille nyt sattuu itselleen pieniä haavereita useinkin, mutta ei heidän tarvitsisi vaarantaa sivullisia. Äiti myös näki ulos ikkunoista ja parvekkeelta.
Pihalla ja sisällä juoksentelu on kuitenkin aivan eri asioita. Jokin taaitaa olla vialla, jos tässä ei nähdä mitään eroa.
Tuossa yllä nimenomaan puhuttiin lasten ulkoilemisesta keskenään. Ja kovin vähän sieltä kerrostalon ikkunasta käsin pystyy tekemään, vaikka näkisikin onnettomuuden olevan tulossa.
Koska tämä ketju näyttää olevan aikuisten mielensäpahoittajien kokoontumisajot, voin minä puolestani sanoa että kyllä harmittaa kaikkein eniten jos joku kakara juoksentelee autoni alle ja saan loppuiän tunnonvaivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten mua ärsyttää se tavaroiden klähmiminen ja kun vanhemmat eivät edes yritä kieltää sitä. Pahimmillaan äiti (anteeksi vaan, mutta useimmiten äiti) puhuu kännykkään ja lapset tekee mitä lystää. Keväällä pahimpaan korona-aikaan oikeasti teki mieli sanoa aika pahastikin joillekin, kun tungettiin koko perheen kesken sinne kauppaan kaikista suosituksista huolimatta ja lapset koskee joka tavaraan.
Miksi et tilannut ruokaa? Ja se pahin korona-aika on vielä tulossa, kiitos vaan niille, joiden on pakko päästä halvan viinan perässä ulkomaille reissuun.
Haluan jättää sen ruuan tilaamisen kotiin / noutoon niille jotka oikeasti sitä tarvitsevat (riskiryhmäläiset, lapsiperheet). Meillä ainakin oli silloin keväällä ihan älyttömät ruuhkat noihin palveluihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä montaa asiaa ja ärsytyskynnykseni on matala.
Lapset sentään vasta opettelevat kauppakäyttäytymistä, aikuisten pitäisi jo osata mutta eipä näytä onnistuvan heiltäkään.
Näin entisenä pikkukaupan myyjänä sanon, että aikuiset ne ongelmat järjestävät. Siinä ei pienen lapsen juoksentelu paljon häiritse kun matami saa raivarin puuttuvasta makaronipussista tai vääränlaisesta leivästä.Vielä lisään omaan kommenttini nämä koiraihmiset. Aikuisen ihmisen järkeen ei mahdu millään ajatus, että koira ei voi tulla ruokakauppaan. Kyllä meidän pikku mussukan on päästävä kauppaan. Ei ole, jätä se ulos. Sitten en tule tänne enää ikinä, kun koira ei pääse. Ok.
Narkit pistivät kerran ranttaliksi ja tulivat ihan hiton äkäisen saksanpaimenkoiran kanssa kauppaan. Soitettiin poliisille kun uhkasivat päästää koiran irti, jos kaljat otetaan pois.
Että tähän nähden lapset lapset ovat pienempi paha.En tiedä missä asut, jos koiria ihan vilisee kaupassa. Itse olen yli 50-vuotisen elämäni aikana nähnyt koiran vain pari kertaa ruokakaupassa ja sekin on ollut mummon pikku puudeli. Ja ei, koirien paikka ei ole ainakaan elintarvikekaupassa. Mutta siis keskustelu koski tosiaan nyt lapsia ei koiria. Tai oikeastaan vanhempia, jotka eivät vahdi lapsiaan. Ehkä näistä kasvaa niitä koiria kauppaan tuovia narkkareita.
Ei niitä koiria vilisee, mutta kyllä niitä näkyy usein. Tuskin ovat narkkeja, mutta usein ovat naisia, jotka ulkoiselta olemukselta ovat kovin muodikkaita. Tai joku nolon näköinen mies, joka on pistetty kantamaan vaimon chihua.
Niin missä sä asut? Lontoossa vai?
Kyllä meilläkin päin (suomalainen isohko kaupunki) on koiria kaupoissa ja ravintoiloissa. Olen luullut, että se olisi kiellettyä muilta kuin opaskoirilta, mutta näköjään ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieläkin odottelen kunnon perustelua kysymykseen miksi lasten tulisi saada juosta kaupassa?
Joku esitti että siksi kun päiväkodissa ja puistossakin mutta nehän ovatkin juuri tuollaista asiaa varten. Ihan vinkkinä noille välinpitämättömille vanhemmille että kauppaan mennään ostamaan ruokaa, tavaroita jne. Olisi kiva jos sen voisi kaikki tehdä turvallisesti. Myös ne vanhukset ja liikuntarajoitteiset ja lapset. Se että kaupassa ei juosta ja muuten riehuta tekee kaikkien ostosreissuista turvallisempia.
Ja lapset tosiaan vasta opettelevat käytöstapoja. Mutta jos 3-5 vuotiaat lapset juoksevat kaupassa kirkuen käytäviä edes takaisin ja vanhemmat eivät tee asialle mitään niin en oikein näe tuota oppimistapahtumaksi. Ymmärrän että kaksivuotias saattaa hetkeksi villiintyä mutta jos vanhempi vaan selkeästi rauhoittaa ja opastaa lapsia niin kyllä he oppivat käyttäytymään. Tai jos eivät niin suosittelen valjaita että vanhemmat saavat pidettyä lapset kontrollissaan kaupassa. Eli jos perustellaan että opettelevat tapoja niin vanhemman on syytä opettaa niitä eikä antaa lasten juosta ja riehua.
Vieläkin odottelen vastausta siihen, mikä on ongelma? Ja missä ihmeessä tuollainen kauppa on? Olen perheellinen mies ja käynyt kaupassa "ziljoona" kertaa. En tunnista ongelmaa, enkä muista tuollaista nähneeni. Kärryyn törmääminen on aivan naurettava väite. Pienetkin lapset osaavat juostessaan väistää esineitä. Harvemmin he puutakaan päin juoksevat.
Kyllä juurisyy tässä keskustelussa on se, että joitain lapset ärsyttää, oli ne sitten millaisia lapsia tahansa.
Jos kysytään perustelua miksi pitäisi saada juosta niin et kykene ilmeisesti sanomaan yhtään perustelua ja kysyt vaan mikä ongelma. Lue ketju niin löydät monta kerrottua ongelmaa esim juoksevat lapset ovat kaataneet liikuntarajoitteisen henkilön niin että tämä loukkaantuu. Lapset ovat juoksemassa ulos kaupasta.
Ja perusteluksi ei kelpaa että känniset ihmiset käyttäytyvät huonommin tai koirat jne. Oikea perustelu juuri tähän asiaan kiitos.
En ole tuo, jolta kysyit, mutta pointti ei ole se, että joku olisi sitä mieltä, että lapset erityisesti saisivat juosta kaupassa, että heille annettaisiin siihen lupa, vaan että lapset juoksevat siitä ja kielloista huolimatta, koska lapsen mieli ei useimpien lasten tapauksessa toimi niin, että kun kerran sanot, että älä juokse, niin se riittää sitten loppulapsuuden ajalle. Lapsi voi joko uhmata sitä käskyä tai sitten impulssikontrolli on vaikeaa. Monelle lapselle juokseminen on selvästi luonnollisempi tapa liikkua kuin käveleminen. Ja jos nyt neuvosi on se, että pitää pitää lapsesta kiinni ja olla koko ajan niskassa, niin se ei yksinkertaisesti ole enää mahdollista tietyn ikävaiheen ohi. Kun lapselle pitää antaa vähän sitä naruakin, eikä pelkästään huohottaa niskassa joka sekunti. Jossain vaiheessa lapsi kuitenkin alkaa liikkua myös itsekseen, eikä sitä voi kuin toivoa, että lapsi muistaisi edes osan niistä asioista, joista on puhuttu ja joita on opetettu. Ja vaikka mitä sanoisi ja mitä sääntöjä opettaisi, voi olla varma, että lapsi hölmöilee silti, koska se lapsi on kuitenkin oma ihmisensä, jolla on omat aivot ja oma hermosto, eikä minkään vanhemman rautaisinkaan tahto pysty lopulta sitä täysin hallitsemaan.
Tuntuu, että monelta on kadonnut täysin se tieto, että lapset eivät ole kehityksessä samalla viivalla kuin aikuiset. Itse asiassa tuntuu siltä, että moni aikuinen olisi valmis vaatimaan lapsilta paljon enemmän kuin itseltään tai toisilta aikuisilta.
Näin juuri. Lisätään vielä että parivuotiaan pitää juosta ihan pelkästään pysyäkseen kävelevän aikuisen rinnalla. Jos vaatisin kaksivuotiastani kävelemään Prisman keskikäytävällä, siitäpä vasta mulkoilu alkaisi, kun vauhti olisi liian hidas.
Ja kaksivuotiaani tosiaan kävelee (juoksee) rinnallani nätisti, mutta saa raivarit kärryissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä montaa asiaa ja ärsytyskynnykseni on matala.
Lapset sentään vasta opettelevat kauppakäyttäytymistä, aikuisten pitäisi jo osata mutta eipä näytä onnistuvan heiltäkään.
Näin entisenä pikkukaupan myyjänä sanon, että aikuiset ne ongelmat järjestävät. Siinä ei pienen lapsen juoksentelu paljon häiritse kun matami saa raivarin puuttuvasta makaronipussista tai vääränlaisesta leivästä.Vielä lisään omaan kommenttini nämä koiraihmiset. Aikuisen ihmisen järkeen ei mahdu millään ajatus, että koira ei voi tulla ruokakauppaan. Kyllä meidän pikku mussukan on päästävä kauppaan. Ei ole, jätä se ulos. Sitten en tule tänne enää ikinä, kun koira ei pääse. Ok.
Narkit pistivät kerran ranttaliksi ja tulivat ihan hiton äkäisen saksanpaimenkoiran kanssa kauppaan. Soitettiin poliisille kun uhkasivat päästää koiran irti, jos kaljat otetaan pois.
Että tähän nähden lapset lapset ovat pienempi paha.En tiedä missä asut, jos koiria ihan vilisee kaupassa. Itse olen yli 50-vuotisen elämäni aikana nähnyt koiran vain pari kertaa ruokakaupassa ja sekin on ollut mummon pikku puudeli. Ja ei, koirien paikka ei ole ainakaan elintarvikekaupassa. Mutta siis keskustelu koski tosiaan nyt lapsia ei koiria. Tai oikeastaan vanhempia, jotka eivät vahdi lapsiaan. Ehkä näistä kasvaa niitä koiria kauppaan tuovia narkkareita.
Ei niitä koiria vilisee, mutta kyllä niitä näkyy usein. Tuskin ovat narkkeja, mutta usein ovat naisia, jotka ulkoiselta olemukselta ovat kovin muodikkaita. Tai joku nolon näköinen mies, joka on pistetty kantamaan vaimon chihua.
Niin missä sä asut? Lontoossa vai?
Kyllä meilläkin päin (suomalainen isohko kaupunki) on koiria kaupoissa ja ravintoiloissa. Olen luullut, että se olisi kiellettyä muilta kuin opaskoirilta, mutta näköjään ei.
No täytyy kyllä myöntää etten nykyään paljoa liiku Helsingin keskustassa, mutta voin kuvitella että lähdetään kauppaan sen puudelin kanssa eikä haluta jättää sitä varastettavaksi kaupan ulkopuolelle. Länsi-Vantaalla en ole tällaiseen törmännyt. Ennen ainakaan ei eläimiä saanut viedä kauppaan, ikävää jos se on muuttunut. Hygieniahan siinä kärsii. Koiran voisi viedä kotiin. Onkohan tämä taas joku "rikkaat leidit jenkeissä"-tyylinen ilmiö, että pitää sen sylikoiran kanssa liikkua joka paikassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on tosissaan raivostuttavaa. Välillä aikuisetkaan ei tajua, että toisella ihmisellä, ihan nuorellakin, voi olla iso tuore leikkaushaava, murtunut raaja, kiljumisesta laukeava migreeni tai vaikka mitä. Olisihan se tosi "kivaa" saada isku juuri tikattuun haavaan. Reaktionopeus ei myös noissa tilanteissa ole aina normitasolla. On myös ärsyttävää, kun vieras lapsi käpälöi ostoksia liukuhihnalla tai tunkee melkein iholle. Mistäs tiedätte, kuinka paljon sillä vieraalla ihmisellä on kärsivällisyyttä? Hullujahan tässä maailmassa riittää, eikä kaikki pään ongelmat näy ulospäin.
90-luvulla meidän äiti heitti meidät lapset ulos riehumaan. Missään sisätiloissa ei yksinkertaisesti saanut juosta eikä kiljua, joten oltiin sitten ulkona. Ei sielläkään tosin saanut kiljua ihan älyttömästi tai äiti suuttui. Saattoi lähteä meille tärkeimmät lelut takavarikkoon ja oikeasti sitten lähtikin, jos ei toteltu. Veli oli vielä tosi rasavilli, mutta äiti sitten pitikin sitä valjaissa ihmisten ilmoilla, ettei juokse päättömästi ulkona. Esim. auton alle. Äidistä tuli vielä yksinhuoltaja, kun oltiin 2- ja 5v. Hän vei itsekin meitä paljon ulos, jotta energia purkautuu sitten siellä. Ihan töissä kävi kyllä, mutta lapsiin nyt menee aikaa. Menee koiraankin ja itse on lapsetkin hankittu.
Silloin lapset taisi ulkoilla keskenään paljon nuorempina kuin nykyään. Kerrostaloissakin. Mekin asuttiin kaupungissa. Me oltiin ulkona säässä kuin säässä, eikä se meitä haitannut. Ehkä turvattomuus on sitten lisääntynyt. Vai onko ihmiset vaan passivoituneet?
Osattiin sitten käyttäytyä kylässä, kaupoissa ja ravintoloissa ilman erityistä harjoittelua noissa paikoissa ihan äidinkin mukaan. Hän sanoo vieläkin, että lasten juoksentelu ja kiljuminen sisällä on harvinaisen ärsyttävää. Tykkää kyllä lapsista, mutta ei huonosta käytöksestä.
Tässä oli kyllä taas niin looginen kirjoitus. Ensin lähdetään siitä, miten kaupassa juoksentelu on vaarallista, ja siitä päästään sujuvasti siihen miten hyvä äiti oma äiti oli kun heitti pienet lapset keskenään ulos juoksentelemaan.
Pihan leikkipaikkahan on sellainen sokkelo, jossa kulman takana voi olla mummo tai juuri leikkauksessa käynyt ihminen. Ei taida kuitenkaan olla. Lapsille nyt sattuu itselleen pieniä haavereita useinkin, mutta ei heidän tarvitsisi vaarantaa sivullisia. Äiti myös näki ulos ikkunoista ja parvekkeelta.
Pihalla ja sisällä juoksentelu on kuitenkin aivan eri asioita. Jokin taaitaa olla vialla, jos tässä ei nähdä mitään eroa.
Tuossa yllä nimenomaan puhuttiin lasten ulkoilemisesta keskenään. Ja kovin vähän sieltä kerrostalon ikkunasta käsin pystyy tekemään, vaikka näkisikin onnettomuuden olevan tulossa.
Koska tämä ketju näyttää olevan aikuisten mielensäpahoittajien kokoontumisajot, voin minä puolestani sanoa että kyllä harmittaa kaikkein eniten jos joku kakara juoksentelee autoni alle ja saan loppuiän tunnonvaivat.
No, tämä on totta. Ei äiti nyt mikään täydellinen ollut. Vei hän meitä usein ulos niinkin, että oli itse mukana. Taisi olla ihan päivittäistä, eikä säästä välitetty (ellei ollut ukkosta tai ohan järkyttävän kylmä), kun muuten me oltaisiin tosiaan riekuttu sisällä. Lapsilla on tuota energiaa.
Meitä myös peloteltiin aika paljon, eikä sen takia uskallettu vielä varhaisteineinäkään mennä parkkipaikoille. Elin siinä uskossa pitkään, ettei autoilija jostain syystä näe lapsen kokoista ihmistä ollenkaan. Siksi autoja piti vältellä. En halunnut litistyä pannukakuksi ja tulla haudatuksi maahan... Tuo pelottelu ei ehkä ollut kovin hyvä juttu.
Muistan, että äiti kyllä vilahti ulos nopeasti, jos toisen polvi aukesi tai tapahtui jotain vastaavaa. Se oli hänellekin väsyttävää aikaa ja itse olin jo nuorena pikkuveljestä vastuussa ehkä vähän liikaakin. Olisi tietysti ollut helpompaa, jos vanhempia olisi ollut siinä kaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perjantaina paikallisessa Prismassa joku piltti oli rattaissa ja kiljui kiljuminen ilosta. Hitto, meinasi mennä korvat lukkoon, korkean c:n veti valehtematta. Korvat tinnitti hyvän aikaa tuon episodin jälkeen. Äiti siinä yritti hyssytellä lasta hiljaiseksi, mä olisin suoraan karjaissut, että nyt hiljaa! Ja jos ei olisi uskonut, niin suoraa päätä ulos.
Nää äidit on pahimpia, jotka on suorastaan ylpeitä siitä, että ”meidän lapsella on niin kova ääni!” Muut pitää korviaan ja ääniyliherkillä korvat alkaa välittömästi tinnittää, mikä saattaa viedä yöunetkin. Mutta pääasia että mamman kulta saa vapaasti toteuttaa itseään kiljumalla kuin tapettava sika.
Huutavalle lapselle et nyt välttämättä voi mitään, se pitää muiden vaan kestää tai menee pois kaupasta ja tulee takaisin, kun ongelma on poistunut. Ihan eri asia kuin vanhempiensa valvomatta jättämät lapset.
Ettäkö muiden pitäisi vain kestää tai poistua kaupasta, kun lapsesi on päättänyt alkaa kiljua? Tämä olikin paras neuvo vähään aikaan. Mistäs minä tiedän, koska se ongelma on poistunut, että voin tulla taas jatkamaan ostoksiani? Miksi minun pitäisi viivyttää ostosreissuani vain sen takia, että kaltaisesi vanhemmat eivät vain mahda huutavalle lapselleen mitään? Miten olisi, jos edes yrittäisitte tehdä asialle jotain? Tehän sen lapsen kasvatuksesta olette vastuussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perjantaina paikallisessa Prismassa joku piltti oli rattaissa ja kiljui kiljuminen ilosta. Hitto, meinasi mennä korvat lukkoon, korkean c:n veti valehtematta. Korvat tinnitti hyvän aikaa tuon episodin jälkeen. Äiti siinä yritti hyssytellä lasta hiljaiseksi, mä olisin suoraan karjaissut, että nyt hiljaa! Ja jos ei olisi uskonut, niin suoraa päätä ulos.
Huoh... Vain Suomessa reagoidaan lapsiin näin negatiivisesti🤦♀️
Tervemenoa ulkomaille vain sitten sen katraasi kanssa :) Heihei ja hyvää matkaa, ei tule ikävä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä pidät kiinni kolmesta lapsesta ja teet vielä ostokset samalla?
Miksi niitä pitää tehdä niin monta, ettei niitä pysty pitämän kurissa? Monen perheen kohdalla huomaa, että se yksikin olisi riittänyt kun vanhemmuustaidot ovat nolla.
Onko sulla pahastikin hiekkaa pillussa, kun noin hiertää? Tai loppuiko sairauspäiväraha kesken, kun aivoistasi katkesi piuha, ja piti sellaiselle jäädä? Ei ihme, että ketuttaa. Jaxuhali.
Sinä taidat olla pahasti päästäsi vialla. Olen nelikymppinen, erittäin hyvässä työssä, velaton ok-asuja ja onnellisesti naimisissa mieheni kanssa. Sinulla ei taida olla muuta kuin jonkun random baaripanojen siittämät kauhukakarat, joita et osaa kasvattaa pätkääkään ja jotka eivät ole koskaan nähneet isiään.
Ei sulla ihan kaikki näyttäisi olevan hyvin, jos lapset (ja vieläpä muiden) kaupassa aiheuttavat jonkin ongelman?
Miksi puhut kuin yleisesti lapset olisivat kenellekään ongelma? Tässä ketjussa ei puhuta normaaleista lapsista, vaan henkisesti palikoiden vanhempien eimeidäneemeleistä, kuten joku asian osuvasti ilmaisi. Luuletko oikeasti, että muiden lapset ovat samanlaisia ääliöitä kuin omasi? Eivät ole. Vain rupusakin lapset kasvavat kuritta. Ja sitä rupusakkia löytyy ihan hyväpalkkaisista vanhemmistakin, joilla vaan henkinen pääoma on miinuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä pidät kiinni kolmesta lapsesta ja teet vielä ostokset samalla?
Miksi niitä pitää tehdä niin monta, ettei niitä pysty pitämän kurissa? Monen perheen kohdalla huomaa, että se yksikin olisi riittänyt kun vanhemmuustaidot ovat nolla.
Onko sulla pahastikin hiekkaa pillussa, kun noin hiertää? Tai loppuiko sairauspäiväraha kesken, kun aivoistasi katkesi piuha, ja piti sellaiselle jäädä? Ei ihme, että ketuttaa. Jaxuhali.
Sinä taidat olla pahasti päästäsi vialla. Olen nelikymppinen, erittäin hyvässä työssä, velaton ok-asuja ja onnellisesti naimisissa mieheni kanssa. Sinulla ei taida olla muuta kuin jonkun random baaripanojen siittämät kauhukakarat, joita et osaa kasvattaa pätkääkään ja jotka eivät ole koskaan nähneet isiään.
Ei sulla ihan kaikki näyttäisi olevan hyvin, jos lapset (ja vieläpä muiden) kaupassa aiheuttavat jonkin ongelman?
Miksi puhut kuin yleisesti lapset olisivat kenellekään ongelma? Tässä ketjussa ei puhuta normaaleista lapsista, vaan henkisesti palikoiden vanhempien eimeidäneemeleistä, kuten joku asian osuvasti ilmaisi. Luuletko oikeasti, että muiden lapset ovat samanlaisia ääliöitä kuin omasi? Eivät ole. Vain rupusakin lapset kasvavat kuritta. Ja sitä rupusakkia löytyy ihan hyväpalkkaisista vanhemmistakin, joilla vaan henkinen pääoma on miinuksella.
Täytyy sanoa, että minulla ei ole sellaisia silmälaseja, joilla pystyisin näkemään perheen henkisen pääoman yhden kauppareissun perusteella. Onnea teille, joilla on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä montaa asiaa ja ärsytyskynnykseni on matala.
Lapset sentään vasta opettelevat kauppakäyttäytymistä, aikuisten pitäisi jo osata mutta eipä näytä onnistuvan heiltäkään.
Näin entisenä pikkukaupan myyjänä sanon, että aikuiset ne ongelmat järjestävät. Siinä ei pienen lapsen juoksentelu paljon häiritse kun matami saa raivarin puuttuvasta makaronipussista tai vääränlaisesta leivästä.Vielä lisään omaan kommenttini nämä koiraihmiset. Aikuisen ihmisen järkeen ei mahdu millään ajatus, että koira ei voi tulla ruokakauppaan. Kyllä meidän pikku mussukan on päästävä kauppaan. Ei ole, jätä se ulos. Sitten en tule tänne enää ikinä, kun koira ei pääse. Ok.
Narkit pistivät kerran ranttaliksi ja tulivat ihan hiton äkäisen saksanpaimenkoiran kanssa kauppaan. Soitettiin poliisille kun uhkasivat päästää koiran irti, jos kaljat otetaan pois.
Että tähän nähden lapset lapset ovat pienempi paha.
Ah se logiikka. Siis vanhusten makuuttaminen vaipoissa hoitokodeissa ei ole mitenkään merkittävä ongelma, koska maailmassa on sotia ja ydinaseita.
Jos tälle kilpailulinjalle lähdetään, niin koskaan ei voi puuttua mihinkään muuhun kuin siihen mikä voittaa pahuusvertailun, muusta viis.
Entä jos kuitenkin annettaisiin ihmisten mielipiteille tilaa ja mietittäisiin, miten omalla käytöksellä voitaisiin tehdä muiden elämästä miellyttävämpää? Ettei kaikki olisi aina vaan sitä itsekeskeistä "mullon oikeus!" -asennetta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä haluaisin kuulla miksi lasten kuuluisi saada juoksennella kaupassa? Miksi ? Kertokaa edes yksi järkevä syy? Tässä on esitetty jo monia järkeviä perusteluita miksi lasten ei tulisi juoksennella kaupassa. Mutta ei yhtään syytä miksi juoksentelu tulisi sallia?
Samasta syystä kuin voi juosta kotona, päiväkodissa, pihalla.... miksi sä saat hengittää, oletkos koskaan miettinyt sitä?
Yllätys yllätys, että teillä juostaan kotona sisälläkin. Ja hieno rinnastus tuo hengittäminen ja kaupassa juokseminen. Koko viestisi on kyllä niin roska*sakin settiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi he puli näitä minäminäveloja ja heidän sisällötöntä elämäänsä. Eikö näille elämänsä elämättä jättäneille voisi olla omat kaupat? Nillittäkööt siellä keskenään naama norsun ulkosynnytimellä.
Elämänsä elämättä jättäneet? Mitä ihmettä? Minä -nelikymppinen vela - ainakin elän täysillä juuri omanlaistani elämää. Sinulta se oma elämä taitaa jäädä elämättä lasten takia, päättelen niin katkeruudestasi meitä veloja kohtaan. Muuten sinulle olisi ihan sama mitä joku tuntematon sanoo.
Et elä. Jos eläisit, katselisot mieli hymyilln itseäsi pienempiä, eli lapsia. Ja jos lapset (muiden) herättävät ärsytystä, kannattaa tsekata pääkopan tila.
Ooh, sinähän mahdat olla oikein psykologi. Olet valitettavasti väärässä. Minulla ei ole sinänsä mitään lapsia vastaan, mutta kurittomia, kasvattamatta jääneitä kakaroita vastaan kyllä. Näitä on nykyään todella paljon. Joka kauppareissulla näkee kaupassa juoksevia (ja jopa pyöräileviä, kuten tällä viikolla) lapsia - samoin rääkyviä, vaativia ja vanhempiaan pompottavia lapsia. Minulla ei ole mitään normaalisti käyttäytyviä lapsia vastaan, muita kyllä.
Voi voi. On sulla raskasta sitten.
"Voi voi. On sulla raskasta sitten."
- Yannica 14 wee
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tosi lapsirakas ihminen. Silti inhoan sitä että lasten annetaan kaupassa juosta tai muuten riehua esim tökkiä pikkukärryillä muita asiakkaita.
Kahdesti olen estänyt tällaista vierasta juoksevaa pikkulasta juoksemasta kaupan ovesta yksin ulos parkkipaikalle. Eihän se ole lapsen vika ettei vanhemmat ymmärrä katsoa perään ja huolehtia.
Mutta ihan vinkkinä että kun lapsenne juoksevat ympäri kauppaa niin siinä voi käydä pahasti joko lapselle tai jollekin muulle ihmiselle. Ehkä luulette että ihmiset katsovat ihastellen teidän lasten elämäniloista juoksua kaupassa. Ehkä tämän ketjun jälkeen tajuatte että monet katsovat sitä säälien kun miettivät että tuonkaan lapsen vanhemmat eivät viitsisi huolehtia ja opettaa lastaan. Sen sijaan leikkipuistossa ihailen kyllä lasten liikunnallisuutta ja vauhtia. Siellä sille on tilaa.
Olipas taas paskaa. Ei se lapsen karkaaminen ole siitä kiinni, ettei se vanhempi ymmärrä katsoa lapsen perään. Mun lapsi lähti juoksemaan kaupasta pihalle, kun olin maksamassa ostoksia, ja huomio kiinnittyä pariksi sekunniksi maksutapahtumaan. Siihen jäi ostokset, kun juoksin lapsen kiinni, mun pysähtymiskäskyyn lapsi ei reagoinut mitenkään. Sain ulko-ovella kiinni karkulaisen. Seuraavilla kerroilla lapsi sai odotella kärryssä, että saan ostokset maksettua ja pakattua.
Tuollaisille juoksijoille on niitä valjaita olemassa. Kummasti pysyy lapsi lähettyvillä koko kauppareissun ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä haluaisin kuulla miksi lasten kuuluisi saada juoksennella kaupassa? Miksi ? Kertokaa edes yksi järkevä syy? Tässä on esitetty jo monia järkeviä perusteluita miksi lasten ei tulisi juoksennella kaupassa. Mutta ei yhtään syytä miksi juoksentelu tulisi sallia?
Se on lapsesta kivaa ja lapsi saa liikuntaa? Sekä se kaikkein tärkein: lapselle tulee hyvä itsetunto kun ei tarvitse piitata toisten määräyksistä ja paheksunnasta?
Se "itsetunto" saa kyllä monet karvaat kolaukset, kun täytyy olla ihmisiksi koulussa ja työelämässä. Näitä äitiensä lellimiä vellihousuja ei kukaan huoli parisuhteeseen jalkaa polkemaan ja omaa napaansa tuijottamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä haluaisin kuulla miksi lasten kuuluisi saada juoksennella kaupassa? Miksi ? Kertokaa edes yksi järkevä syy? Tässä on esitetty jo monia järkeviä perusteluita miksi lasten ei tulisi juoksennella kaupassa. Mutta ei yhtään syytä miksi juoksentelu tulisi sallia?
Ei kai kukaan sitä sallikaan. Itse en vain jaksa kitistä juoksemisesta koko kauppareissua samalla kun yritän miettiä ostoslistaa ja katsoa lapsen perään raskaan työpäivän jälkeen. Haluan vain suoriutua nopeasti kotiin ilman, että lapsi saa huutoraivareita. Mun lapsen saa kyllä kaataa, jos juoksee päin. Kunhan ei sentään potkaise sitä.
Se, että sinun elämäsi on olevinaan työpäivineen jotenkin oikein Erityisen Raskasta, ei oikeuta sinua tekemään myös muiden kauppareissuista raskaiden työpäivien jälkeen raskaita. Ajatteletko ylipäänsä muita kuin itseäsi?
En ole tuo, jolta kysyit, mutta pointti ei ole se, että joku olisi sitä mieltä, että lapset erityisesti saisivat juosta kaupassa, että heille annettaisiin siihen lupa, vaan että lapset juoksevat siitä ja kielloista huolimatta, koska lapsen mieli ei useimpien lasten tapauksessa toimi niin, että kun kerran sanot, että älä juokse, niin se riittää sitten loppulapsuuden ajalle. Lapsi voi joko uhmata sitä käskyä tai sitten impulssikontrolli on vaikeaa. Monelle lapselle juokseminen on selvästi luonnollisempi tapa liikkua kuin käveleminen. Ja jos nyt neuvosi on se, että pitää pitää lapsesta kiinni ja olla koko ajan niskassa, niin se ei yksinkertaisesti ole enää mahdollista tietyn ikävaiheen ohi. Kun lapselle pitää antaa vähän sitä naruakin, eikä pelkästään huohottaa niskassa joka sekunti. Jossain vaiheessa lapsi kuitenkin alkaa liikkua myös itsekseen, eikä sitä voi kuin toivoa, että lapsi muistaisi edes osan niistä asioista, joista on puhuttu ja joita on opetettu. Ja vaikka mitä sanoisi ja mitä sääntöjä opettaisi, voi olla varma, että lapsi hölmöilee silti, koska se lapsi on kuitenkin oma ihmisensä, jolla on omat aivot ja oma hermosto, eikä minkään vanhemman rautaisinkaan tahto pysty lopulta sitä täysin hallitsemaan.
Tuntuu, että monelta on kadonnut täysin se tieto, että lapset eivät ole kehityksessä samalla viivalla kuin aikuiset. Itse asiassa tuntuu siltä, että moni aikuinen olisi valmis vaatimaan lapsilta paljon enemmän kuin itseltään tai toisilta aikuisilta.