Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miesystävä alkanut piikittelemään imitoimalla minua
09.08.2020 |
Vuosi seurustelua, ei asuta yhdessä. Aiemmin sujunut ainakin mielestäni varsin hyvin. Nyt alkanut tulla miesystävän puolelta uutena asiana sellaista imitointia minua kohtaan, minkä koen loukkaavana. Siis toistaa jotain, minkä minä olen sanonut sellaisella kimeällä ja piikikkäällä äänellä.
Esim. eilen olimme menossa piknikille ja mulla oli päällä farkut ja t-paita (yhdistelmä, mitä mies on aiemmin kehunut että sopii mulle hyvin). Nyt mies sanoikin, että "eikö sulla ole muita vaatteita kun noi, laittaisit vaikka jonkun kesämekon". Sanoin, että joo sopii kyllä kesämekko mutta siinä menee noin 5 min kun pitää silittää se ensin. Siihen mies vastaa sillä vikisevällä ja inhottavalla imitointiäänellä "mutku pitää silittääääääää".
Siis tän tyyppisiä on ollut viimeisten viikkojen aikana useampia, ei ihan joka päivä mutta melkein. Ekoihin naurahdin mutta eilen piknik-reissulla oli useampia noita ja siihen kommentoin, että hei voitko lopettaa, tuntuu mun mielestä ilkeälle ja loukkaavalle. Mies puolustautui, että tää on vitsi ja että älä oo tosikko. Mutta en mä nyt tyhmä ole, joku tuota miestä on nyt alkanut viime aikoina nyppiä, koska ei aiemmin ole ollut tuollaisia imbesillejä "vitsejä". Lisäksi näen, että imitoidessaan minua mies näyttää siltä, että minä jotenkin ällötän tai ärsytän häntä ja nuo imitoinnit tulee ihan spontaanina reaktiona.
Harmittaa, koska suhde vaikutti muutoin hyvältä ja lupaavalta.
Kommentit (64)
Taitaa tuntea kyllästymiseen ensioireita
Siinä vaiheessa alkaa huomata niitä pieniä ärsytyksenaiheita ja kehittymätön ihminen kerää niitä takataskuun kunnes tulee mitta täyteen ja sitten vasta reagoi.
Voi lopulta ihan asiallisesti ottaa asiat keskusteluun tai sitten räjähtää ja syytää "miksi sä aina x" ja "sä et sitten ikinä y"-viestintää mikä on aika rankkaa sille toiselle ja lopulta koko suhteelle
Voit halutessasi yrittää tarttua ilkeilyihin joka kerta kun huomaat niitä, ja kysyä osoittelematta ja syyttämättä että "en ymmärtänyt mitä tarkoitit, onko jotain mitä halusit sanoa tai mihin toivot muutosta"
Tai sitten voit antaa tilanteen jatkua ja kerätä noita tilanteita muistiisi ja toimia vasta sitten kun on mitta ilkeilyjä täynnä.
Kun loppujen lopuksi se toisen käyttäytymisen muuttaminen on täyttä työtä ja epävarmaa touhua jos joku
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tämä nyt olisikin totta, niin mies tosiaan ei pidä sinusta enää ja tämä on lopun alkua. Parempi pistää itse stoppi tuollaiselle kuin jäädä kynnysmatoksi. Eli jätä se.
Noin se suurinpiirtein alkoi munkin elämässä. Muistona on arpia ja hermovaurio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kattelis tollasta idioottia enää päivääkään. Kyllä teidän suhde vetelee viimeisiään ja miesystäväsi taitaa olla kyllästynyt. Parempaa seuraa olet ansainnut.,jos suhde saan sinut noin surulliseks.
Kuinka nuoria olette? Kuulostaa idioottimaiselta, mutta jos kasvuprosessi on kesken, antaisin itse kerran anteeksi. Mutta jos tahallaan jatkaa toimintaa, jonka tietää loukkaavan, sellaista en katselisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi lähteä eri teille, itsetuntoa syö tosi paljon pitemmän päälle tuollainen. Oma exä suhteen loppupuolella ehti tehdä paljon tuhoa vastaavilla jutuilla. Aina jos häntä ärsytti jokin mitä sanoin, alkoi vänkyttää suullaan ja teki "oravailmettä", joo mulla on ulkonevat etuhampaat ja olen niistä kärsinyt koko ikäni muutenkin. Vähitellen huomasin etten edes halua puhua hänelle niin, että näkee minun kasvot samalla. Nauraakaan en voinut vapautuneesti missään seurassa kun ajatus vaan oli, että nyt ne rumat hampaat taas näkyy. Ja juuri tuo, että hänen ilmeestään näki että ei ole mitään vitsiä vaan inhon ilme kasvoillaan.
Muisti myös mainita vaatteista milloin mitäkin, paita oli tuommoinen rytky, talvipipo on mummomainen. Ulkonäöstä muutenkin, "miten sulla on tuommoset pussit silmien alla" , "näytät puliämmältä" (rannalla, meikkivoide lähtenyt uidessa ja kärsin couperosasta, eli nenä ja posket punoitti), "miten sulla on noin tikkujalat" yms mukavaa. Kyllähän hän joskus kehuikin, esim silloin kun olin aivan viimeisen päälle pyntätty, meikattu, kampaukset laitettu, pitkässä iltapuvussa ystävän häissä, olin kuulema kaunis.
Alkaa pienestä ja ajanoloon tulee lisää ja enemmän kuraa niskaan. En osaa vieläkään vuosien jälkeen ajatella, että joku mies voisi pitää minusta sellaisena kuin olen.
Olen törmännyt vastaavaan käytökseen miespuolisen työkaverin taholta. Imitoi puhettani muka hauskalla äänellä, johon on vielä lisännyt r-vian, jota minulla todellisuudessa ei ole. Olen huomauttanut tälle kaverille, että en koe käytöstä hauskaksi, johon on vastannut vähättelevän tyyliin, että olen tosikko. Onneksi hän on työkaveri, seurustelukumppaninsa en tuollaista sietäisi lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka nuoria olette? Kuulostaa idioottimaiselta, mutta jos kasvuprosessi on kesken, antaisin itse kerran anteeksi. Mutta jos tahallaan jatkaa toimintaa, jonka tietää loukkaavan, sellaista en katselisi.
Olemme ihan aikuisia ihmisiä, miehellä lapsetkin aiemmasta liitosta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Parempi lähteä eri teille, itsetuntoa syö tosi paljon pitemmän päälle tuollainen. Oma exä suhteen loppupuolella ehti tehdä paljon tuhoa vastaavilla jutuilla. Aina jos häntä ärsytti jokin mitä sanoin, alkoi vänkyttää suullaan ja teki "oravailmettä", joo mulla on ulkonevat etuhampaat ja olen niistä kärsinyt koko ikäni muutenkin. Vähitellen huomasin etten edes halua puhua hänelle niin, että näkee minun kasvot samalla. Nauraakaan en voinut vapautuneesti missään seurassa kun ajatus vaan oli, että nyt ne rumat hampaat taas näkyy. Ja juuri tuo, että hänen ilmeestään näki että ei ole mitään vitsiä vaan inhon ilme kasvoillaan.
Muisti myös mainita vaatteista milloin mitäkin, paita oli tuommoinen rytky, talvipipo on mummomainen. Ulkonäöstä muutenkin, "miten sulla on tuommoset pussit silmien alla" , "näytät puliämmältä" (rannalla, meikkivoide lähtenyt uidessa ja kärsin couperosasta, eli nenä ja posket punoitti), "miten sulla on noin tikkujalat" yms mukavaa. Kyllähän hän joskus kehuikin, esim silloin kun olin aivan viimeisen päälle pyntätty, meikattu, kampaukset laitettu, pitkässä iltapuvussa ystävän häissä, olin kuulema kaunis.
Alkaa pienestä ja ajanoloon tulee lisää ja enemmän kuraa niskaan. En osaa vieläkään vuosien jälkeen ajatella, että joku mies voisi pitää minusta sellaisena kuin olen.
Kiitos kun jaoit kokemuksesi ja paljon tsemppiä sinulle. Kieltämättä ex-kumppanisi on tehnyt aivan törkeitä juttuja! Voin vain kuvitella, miten ajan mittaan tuollainen piikittely laittaa itsetunnon matalaksi, kun jo parin viikon piikittelyn jälkeen tuntuu pahalta. Itse huomaan jo nyt vähän samaa mistä kirjoitit, että ei voi olla samalla tavalla vapautunut toisen seurassa kun ei tiedä, milloin se piikki tulee.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihme, että miehellä on aiempikin liitto taustalla. Varmaan vikisi eksälleenkin mukavitsikkäästi eikä tämä jaksanut enää kuunnella.
Lapset oppivat käytöksensä vanhemmiltaan. Miehen osoittama halveksuva käytös on henkistä vallankäyttöä, ja mahdolliset tulevat lapset kyllä imevät sen kuin sieni. Vahvempaan kun on automaattisesti turvallisempaa samaistua. Mitäs meinaat, miltä elämä mahtaa maistua, kun sanojasi kaikuvikisee yhden miehen lisäksi pari kolme lasta?
Oikeasti, lähde menemään. Parempiakin miehiä on olemassa. Semmoisia aikuiseksi kasvaneita.
Ap:n mies kuullostaa eksältäni. Seurustelun alussa hän esitteli paraatipuoltaan ja nyt alkaa tulla hänen todellinen puolensa esiin. Tuo tulee todennäköisesti muuttumaan tuosta vain pahemmaksi (jopa fyysiseen väkivaltaan asti). Mies halveksuu ja manipuloi sinua. Ei se ole rakastavan ja kunnioittavan miehen puhetta. Juokse, sisko, juokse!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi lähteä eri teille, itsetuntoa syö tosi paljon pitemmän päälle tuollainen. Oma exä suhteen loppupuolella ehti tehdä paljon tuhoa vastaavilla jutuilla. Aina jos häntä ärsytti jokin mitä sanoin, alkoi vänkyttää suullaan ja teki "oravailmettä", joo mulla on ulkonevat etuhampaat ja olen niistä kärsinyt koko ikäni muutenkin. Vähitellen huomasin etten edes halua puhua hänelle niin, että näkee minun kasvot samalla. Nauraakaan en voinut vapautuneesti missään seurassa kun ajatus vaan oli, että nyt ne rumat hampaat taas näkyy. Ja juuri tuo, että hänen ilmeestään näki että ei ole mitään vitsiä vaan inhon ilme kasvoillaan.
Muisti myös mainita vaatteista milloin mitäkin, paita oli tuommoinen rytky, talvipipo on mummomainen. Ulkonäöstä muutenkin, "miten sulla on tuommoset pussit silmien alla" , "näytät puliämmältä" (rannalla, meikkivoide lähtenyt uidessa ja kärsin couperosasta, eli nenä ja posket punoitti), "miten sulla on noin tikkujalat" yms mukavaa. Kyllähän hän joskus kehuikin, esim silloin kun olin aivan viimeisen päälle pyntätty, meikattu, kampaukset laitettu, pitkässä iltapuvussa ystävän häissä, olin kuulema kaunis.
Alkaa pienestä ja ajanoloon tulee lisää ja enemmän kuraa niskaan. En osaa vieläkään vuosien jälkeen ajatella, että joku mies voisi pitää minusta sellaisena kuin olen.
Kiitos kun jaoit kokemuksesi ja paljon tsemppiä sinulle. Kieltämättä ex-kumppanisi on tehnyt aivan törkeitä juttuja! Voin vain kuvitella, miten ajan mittaan tuollainen piikittely laittaa itsetunnon matalaksi, kun jo parin viikon piikittelyn jälkeen tuntuu pahalta. Itse huomaan jo nyt vähän samaa mistä kirjoitit, että ei voi olla samalla tavalla vapautunut toisen seurassa kun ei tiedä, milloin se piikki tulee.
ap
Pakko kysyä, että miten aioit jatkaa? Menetkö taas seuraaville treffeille jne jne. Sitten imitointia ja piikittelyä on ollut kuukausi, 2 kk, 6 kk. Mitä tarvitsee tapahtua ennen kuin otat asian puheeksi tai jätät menemättä.
Niin kuin kaikki ovat kommentoineet, jokin on muuttunut ja mies ei enää pidä sinusta. Joidenkin teorioiden mukaan ei ole koskaan pitänyt. Oli miten oli, niin onko hänessä jotain kiinnipitämisen arvoista tämän jälkeen?
Plluko kumminkin kelpaa tälle äryyntyvälle 'miehelle'?
-sillä on uusi, nätimpi kiikarissa, mutta ei vielä uskalla dumpata sinua, kun ei ole uudesta pllusta vielä varma
Näin veikkaisin. Miehiä useimmiten lukee kuin avointa kirjaa, kun vain jättää sen naisen uskon ja sen kaiken hyväksi selittämisen pois.
Miesroska, toivottavasti kohta exroska.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi lähteä eri teille, itsetuntoa syö tosi paljon pitemmän päälle tuollainen. Oma exä suhteen loppupuolella ehti tehdä paljon tuhoa vastaavilla jutuilla. Aina jos häntä ärsytti jokin mitä sanoin, alkoi vänkyttää suullaan ja teki "oravailmettä", joo mulla on ulkonevat etuhampaat ja olen niistä kärsinyt koko ikäni muutenkin. Vähitellen huomasin etten edes halua puhua hänelle niin, että näkee minun kasvot samalla. Nauraakaan en voinut vapautuneesti missään seurassa kun ajatus vaan oli, että nyt ne rumat hampaat taas näkyy. Ja juuri tuo, että hänen ilmeestään näki että ei ole mitään vitsiä vaan inhon ilme kasvoillaan.
Muisti myös mainita vaatteista milloin mitäkin, paita oli tuommoinen rytky, talvipipo on mummomainen. Ulkonäöstä muutenkin, "miten sulla on tuommoset pussit silmien alla" , "näytät puliämmältä" (rannalla, meikkivoide lähtenyt uidessa ja kärsin couperosasta, eli nenä ja posket punoitti), "miten sulla on noin tikkujalat" yms mukavaa. Kyllähän hän joskus kehuikin, esim silloin kun olin aivan viimeisen päälle pyntätty, meikattu, kampaukset laitettu, pitkässä iltapuvussa ystävän häissä, olin kuulema kaunis.
Alkaa pienestä ja ajanoloon tulee lisää ja enemmän kuraa niskaan. En osaa vieläkään vuosien jälkeen ajatella, että joku mies voisi pitää minusta sellaisena kuin olen.
Kiitos kun jaoit kokemuksesi ja paljon tsemppiä sinulle. Kieltämättä ex-kumppanisi on tehnyt aivan törkeitä juttuja! Voin vain kuvitella, miten ajan mittaan tuollainen piikittely laittaa itsetunnon matalaksi, kun jo parin viikon piikittelyn jälkeen tuntuu pahalta. Itse huomaan jo nyt vähän samaa mistä kirjoitit, että ei voi olla samalla tavalla vapautunut toisen seurassa kun ei tiedä, milloin se piikki tulee.
ap
Pakko kysyä, että miten aioit jatkaa? Menetkö taas seuraaville treffeille jne jne. Sitten imitointia ja piikittelyä on ollut kuukausi, 2 kk, 6 kk. Mitä tarvitsee tapahtua ennen kuin otat asian puheeksi tai jätät menemättä.
No eiköhän tämä ole jo selvää, miten tästä jatkan.
ap
Niin kuin kaikki ovat kommentoineet, jokin on muuttunut ja mies ei enää pidä sinusta. Joidenkin teorioiden mukaan ei ole koskaan pitänyt. Oli miten oli, niin onko hänessä jotain kiinnipitämisen arvoista tämän jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi lähteä eri teille, itsetuntoa syö tosi paljon pitemmän päälle tuollainen. Oma exä suhteen loppupuolella ehti tehdä paljon tuhoa vastaavilla jutuilla. Aina jos häntä ärsytti jokin mitä sanoin, alkoi vänkyttää suullaan ja teki "oravailmettä", joo mulla on ulkonevat etuhampaat ja olen niistä kärsinyt koko ikäni muutenkin. Vähitellen huomasin etten edes halua puhua hänelle niin, että näkee minun kasvot samalla. Nauraakaan en voinut vapautuneesti missään seurassa kun ajatus vaan oli, että nyt ne rumat hampaat taas näkyy. Ja juuri tuo, että hänen ilmeestään näki että ei ole mitään vitsiä vaan inhon ilme kasvoillaan.
Muisti myös mainita vaatteista milloin mitäkin, paita oli tuommoinen rytky, talvipipo on mummomainen. Ulkonäöstä muutenkin, "miten sulla on tuommoset pussit silmien alla" , "näytät puliämmältä" (rannalla, meikkivoide lähtenyt uidessa ja kärsin couperosasta, eli nenä ja posket punoitti), "miten sulla on noin tikkujalat" yms mukavaa. Kyllähän hän joskus kehuikin, esim silloin kun olin aivan viimeisen päälle pyntätty, meikattu, kampaukset laitettu, pitkässä iltapuvussa ystävän häissä, olin kuulema kaunis.
Alkaa pienestä ja ajanoloon tulee lisää ja enemmän kuraa niskaan. En osaa vieläkään vuosien jälkeen ajatella, että joku mies voisi pitää minusta sellaisena kuin olen.
Kiitos kun jaoit kokemuksesi ja paljon tsemppiä sinulle. Kieltämättä ex-kumppanisi on tehnyt aivan törkeitä juttuja! Voin vain kuvitella, miten ajan mittaan tuollainen piikittely laittaa itsetunnon matalaksi, kun jo parin viikon piikittelyn jälkeen tuntuu pahalta. Itse huomaan jo nyt vähän samaa mistä kirjoitit, että ei voi olla samalla tavalla vapautunut toisen seurassa kun ei tiedä, milloin se piikki tulee.
ap
Pakko kysyä, että miten aioit jatkaa? Menetkö taas seuraaville treffeille jne jne. Sitten imitointia ja piikittelyä on ollut kuukausi, 2 kk, 6 kk. Mitä tarvitsee tapahtua ennen kuin otat asian puheeksi tai jätät menemättä.
No eiköhän tämä ole jo selvää, miten tästä jatkan.
ap
Niin kuin kaikki ovat kommentoineet, jokin on muuttunut ja mies ei enää pidä sinusta. Joidenkin teorioiden mukaan ei ole koskaan pitänyt. Oli miten oli, niin onko hänessä jotain kiinnipitämisen arvoista tämän jälkeen?
Oho, lainaus jotenkin meni hassusti ja lähti ennen aikojaan. Mutta on siis selvää miten jatkan, eli en siis näe tässä yhteistä tulevaisuutta. Jos mies katsoo minua jo nyt tuollaisella inhon ilmeellään ja kokee tarvetta piikittelyyn, en jää katsomaan sitä pidemmäksi aikaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi lähteä eri teille, itsetuntoa syö tosi paljon pitemmän päälle tuollainen. Oma exä suhteen loppupuolella ehti tehdä paljon tuhoa vastaavilla jutuilla. Aina jos häntä ärsytti jokin mitä sanoin, alkoi vänkyttää suullaan ja teki "oravailmettä", joo mulla on ulkonevat etuhampaat ja olen niistä kärsinyt koko ikäni muutenkin. Vähitellen huomasin etten edes halua puhua hänelle niin, että näkee minun kasvot samalla. Nauraakaan en voinut vapautuneesti missään seurassa kun ajatus vaan oli, että nyt ne rumat hampaat taas näkyy. Ja juuri tuo, että hänen ilmeestään näki että ei ole mitään vitsiä vaan inhon ilme kasvoillaan.
Muisti myös mainita vaatteista milloin mitäkin, paita oli tuommoinen rytky, talvipipo on mummomainen. Ulkonäöstä muutenkin, "miten sulla on tuommoset pussit silmien alla" , "näytät puliämmältä" (rannalla, meikkivoide lähtenyt uidessa ja kärsin couperosasta, eli nenä ja posket punoitti), "miten sulla on noin tikkujalat" yms mukavaa. Kyllähän hän joskus kehuikin, esim silloin kun olin aivan viimeisen päälle pyntätty, meikattu, kampaukset laitettu, pitkässä iltapuvussa ystävän häissä, olin kuulema kaunis.
Alkaa pienestä ja ajanoloon tulee lisää ja enemmän kuraa niskaan. En osaa vieläkään vuosien jälkeen ajatella, että joku mies voisi pitää minusta sellaisena kuin olen.
Kiitos kun jaoit kokemuksesi ja paljon tsemppiä sinulle. Kieltämättä ex-kumppanisi on tehnyt aivan törkeitä juttuja! Voin vain kuvitella, miten ajan mittaan tuollainen piikittely laittaa itsetunnon matalaksi, kun jo parin viikon piikittelyn jälkeen tuntuu pahalta. Itse huomaan jo nyt vähän samaa mistä kirjoitit, että ei voi olla samalla tavalla vapautunut toisen seurassa kun ei tiedä, milloin se piikki tulee.
ap
Pakko kysyä, että miten aioit jatkaa? Menetkö taas seuraaville treffeille jne jne. Sitten imitointia ja piikittelyä on ollut kuukausi, 2 kk, 6 kk. Mitä tarvitsee tapahtua ennen kuin otat asian puheeksi tai jätät menemättä.
No eiköhän tämä ole jo selvää, miten tästä jatkan.
ap
Niin kuin kaikki ovat kommentoineet, jokin on muuttunut ja mies ei enää pidä sinusta. Joidenkin teorioiden mukaan ei ole koskaan pitänyt. Oli miten oli, niin onko hänessä jotain kiinnipitämisen arvoista tämän jälkeen?
Oho, lainaus jotenkin meni hassusti ja lähti ennen aikojaan. Mutta on siis selvää miten jatkan, eli en siis näe tässä yhteistä tulevaisuutta. Jos mies katsoo minua jo nyt tuollaisella inhon ilmeellään ja kokee tarvetta piikittelyyn, en jää katsomaan sitä pidemmäksi aikaa.
ap
Hyvä ap, juuri noin! Otat vastuun omasta elämästäsi rohkeasti. Kaikki järjestyy ❤️
Alue: Aihe vapaa
saan kait lähteä missä huvittaa! Nytkin on VILLAHOUSUT jalassa! Pakottaako nyt sun päätäs!