Miten kukaan pystyy pettämään?

[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 00:51"]

[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 00:39"]

[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 00:29"]

Minulle pettäminen on helppoa. Enkä tunne siitä syyllisyyttä. Syynä tähän on yksinkertaisesti se, että minua pettivät ensimmäiset poikaystäväni. Tästä oppineena aloin pettämään, koska se antoi kuin takaoven, josta pystyin helposti livahtamaan kun suhteeseen tuli vaikeuksia. Suhteiden lopettaminen ei ollut enää vaikeaa. Kun huomasin, että mies ei olekaan sellainen, jonka kanssa haluaisin elellä "elämän loppuun" oli helppo lähteä pois suhteesta kun se ei ollut niin syvällä sisuksissani.

[/quote]

Eli, et rakasta ketään, et käytännössä edes petä ketään, kun et ole alunperinkään sitoutunut kehenkään.

[/quote] No hyvä, mies ei voi sitten valittaa, jos joskus jään kiinni. =)

[/quote]

Paitsi jos olet valehdellut että rakastat, ja haluat olla vain hänen kanssaan.

Mun mielestä useimmissa tapauksissa on olemassa sellainen tietty ihmistyyppi, karkeasti sanottuna. Niitä on niin miehissä kuin naisissa, ja jokaisella on niitä omassa kaveripiirissään. Se on sellainen tyyppi joka aina pystyy oikeuttamaan itselleen jonkun teon, tavalla tai toisella. Jopa esittämään että joku teko on moraalisesti oikein, vaikka se on tapahtunut puhtaasti omaa egoa pönkittäen. Mulla on ollut monia ystäviä, joista jo ystävyyssuhteissa on tullut huomattua että niille on tärkeintä se oma tunne siellä itsensä sisällä, ja sen tunteen mukaan mennään. Enkä nyt tarkoita sillä tunteella rakkautta/ihastumista, vaan sitä että haluaa olla kaunis, haluttava, mielenkiintoinen, jonkun silmään erityinen. Kyllä ne tyypit huomaa, jotka kihertelee huomiosta, ja joille tärkeintä on vain se että he saavat kokea olevansa jotain ainutlaatuista ja erityistä. Tarkemmin ajateltuna jokaisessa meissä elää vähän tuota piirrettä, joillakin se piirre on vaan niin valtava, että se määrittää kaiken toiminnan. En väitä että kaikki pettämiset on oman egon pönkitystä, mutta kyllä suurin osa oikeasti vain on sitä että ei rakastuta ihmiseen (pettämiskumppani) vaan siihen mitä se toinen ihminen ajattelee itsestä. Tällaisille tyypeille on vaan mahdotonta ajatella muiden kokemuksia ja tunteita siinä tilanteessa, kun kaikista tärkeintä on se miten saa kokea itsensä sen jonkun toisen silmin. 

[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 21:41"]

Jokainen on vastuussa omasta onnestaan. Olen mies, hieman alle 30v, ja seurustellut noin kymmenen vuotta lähes putkeen, eri naisten kanssa. Käytännössä viimeiset kolme vuotta minulla on ollut useampi nainen koko ajan.

Itse koen adrenaliiniryöpyn, valloittamisen ilon ja voittamisen maun. Sen kun nainen haluaa ja voin naisen saada. Olen varmasti pitkältikin narsisti, vietän aikaa kuntosalilla, peilin edessä eikä meikkisivellinkään ole minulle aivan vieras esine. Kun kuulet naisilta näyttäväsi A&F:n mallilta ei parempaa itsetunnon hivelyä ole. Tai no, kun korot osoittavat kohti kattoa.

Miksi:

1) koska haluan 2)pystyn 3)voin 4) olen seksuaalisesti kyvykäs ja aktiivinen 5)businessmaailmassa, pelinaama pysyy eikä pieni syrjähyppy tai salaisuuksien pitäminen ole mikään ongelma 6) olen äärimmäisen laskelmoiva, pystyn peittämään jälkeni ainakin tähän asti - Helsinkikin on kuitenkin kovin pieni kaupunki,

[/quote]

Mun mies on karskin näköinen, ei mikään kiiltokuvapoika eikä todellakaan peilaile itseään. On enemmän sellainen merikarhu. Pitää kyllä hygieniastaan huolta ja karskista ulkonäöstä huolimatta (tai sen vuoksi) kääntää kyllä naisten päät. Perhe on hänelle kaikki kaikessa ja haluaa viettää vapaa-aikansa minun kanssani. Sanoo, että leikkaisi ennemmin kätensä irti kun pettäisi. Arvaa kumpi teistä kahdesta on mielestäni Mies?

Herkät ihmiset ei pysty pettämään. Omatunto ei salli, alkaa ahdistaa. On pakko tunnustaa, että pystyy edes nukkumaan. Ja sitten on niitä ei herkkiä, jotka voi tehdä ihan mitä vaan.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 21:41"]

Jokainen on vastuussa omasta onnestaan. Olen mies, hieman alle 30v, ja seurustellut noin kymmenen vuotta lähes putkeen, eri naisten kanssa. Käytännössä viimeiset kolme vuotta minulla on ollut useampi nainen koko ajan.

Itse koen adrenaliiniryöpyn, valloittamisen ilon ja voittamisen maun. Sen kun nainen haluaa ja voin naisen saada. Olen varmasti pitkältikin narsisti, vietän aikaa kuntosalilla, peilin edessä eikä meikkisivellinkään ole minulle aivan vieras esine. Kun kuulet naisilta näyttäväsi A&F:n mallilta ei parempaa itsetunnon hivelyä ole. Tai no, kun korot osoittavat kohti kattoa.

Miksi:

1) koska haluan 2)pystyn 3)voin 4) olen seksuaalisesti kyvykäs ja aktiivinen 5)businessmaailmassa, pelinaama pysyy eikä pieni syrjähyppy tai salaisuuksien pitäminen ole mikään ongelma 6) olen äärimmäisen laskelmoiva, pystyn peittämään jälkeni ainakin tähän asti - Helsinkikin on kuitenkin kovin pieni kaupunki,

[/quote]

Juuri tällaisia pelimiehiä naiset eivät haluaisi osuvan kohdalleen. Aiheutat hirveitä sydänsuruja usealle naiselle. Saatata vahingoittaa heidän luottamustaan ihmisiin syvästi. Mutta saatatpa joutua itsekin jossakin vaiheessa kärsimään. Narsistit sairastuvat usein masennukseen. Tämän valloittamisen ja ihailun halun takana kun on hirvittävä tyhjyyden tunne ja pelko ettei sinua oikeasti rakasteta. Et tunnista sitä itse, mutta jossakin vaiheessa se saattaa alkaa puskea läpi. Ei ehkä vielä kolmikymppisenä, mutta kymmenen vuoden kuluttua saattaa tulla pudotus kun et saakaan enää tästä 'huumeesta' tyydytystä. Elämä alkaa tuntua tyhjältä, vaikka naisia yhä riittäisi. Tajua ettet osaa rakastaa, osaat vain rakastua hetkeksi. 

Petin itse poikaystäviäni teini-ikäisenä, alle 20-vuotiaana. Harrastin siis ihan seksiäkin. Pystyin tähän koska en ollut itse vakavissani, tuon ikäisenä poikaystävä vain kuului kuvioon. Heidän kanssaan ollessani ei tullut mieleenkään että voitaisiin mennä naimisiin tai tehdä lapsia. Nyt yli 30-vuotiaana olen naimisissa ja meillä on lapsi. Pettäminen tuhoaisi parisuhteen ja perheen, joten ei onnistuisi enää.

Ihmettelen niitä, jotka perustelevat pettämisiään ja irtosuhteitaan väittämällä, että "täällä eletään vain kerran". Eikö suuremmalla syyllä tulisi elää niin, että vanhana voin katsoa puolisoaan silmiin ja tuntea rakkautta ja iloa siitä, että selvisimme yhdessä ja olimme toisillemme uskollisia?

Joku edellinen kirjoittaja oli jo puolen vuoden kylmän jakson jälkeen päätynyt vieraaseen sänkyyn. Hyvänen aika! Onko se näin pienestä kiinni? Kaikki minulle heti. Ajattelu ja järki on kuusivuotiaan tasolla!? Kylmiä jaksoja voi olla ihan luonnostaan esimerkiksi naisen raskaudesta ja synnytyksestä johtuen. Ja jos nainen ei halua, löytyy siihen useimmiten syy. Itse lähtisin sitä ensin selvittämään. Kyllä tosimies on se, joka on uskollinen vaikeinakin aikoina ja mikäli tilanne niin lopulta vaatii, eroaa ensin ja etsii vasta sitten uuden kumppanin.

Olen samaa mieltä että tosimies puhuu ongelmista avoimesti, eikä harrasta selän takana pelleilyä. Se on raukkamaista. Toki myös naiset, jotka pettävät ovat heikkoluontoisia tai vaan itsekkäitä. 

Jos halutaan toisia, tai kaivataan sitä ihailua toisesta suunnasta niin paljon että ollaan valmiita riskeeraamaan koko perhe asian takia, siitä kerrotaan kumppanille. Sitten joko mennään terapiaan selvittämään niitä parisuhteen ongelmia, erotaan tai päädytään avoimeen suhteeseen tai ihan mihin tahansa ratkaisuun vain joka yhdessä todetaan parhaaksi.

Toki ihminen tekee virheitä, ja joskus jos haluaa pitää perheestä ja pitkästä parisuhteesta kiinni, joutuu antamaan isojakin asioita anteeksi. Puolin ja toisin. Mutta se edellyttää että pettämistapauksessa pettäjä tajuaa tehneensä väärin ja tekee työtä sen eteen ettei tilanne toistuisi, selvittää itselleen ne syyt jotka johti pettämiseen ja yhdessä sitten mietitään ratkaisuja niihin.

Olisi mielenkiintoista tietää millaisia keskusteluja nämä jotka oikeuttavat oman pettämisen ovat käyneet oman kumppaninsa kanssa. Luultavasti kumppani on täysin tietämätön mitä hänen selän takanansa puuhaillaan. Sekö voi olla oikein?

Pettäjä on psyykkisesti hyvin heiveröinen, tunnetaidoton, epätasapainoinen ja muiden ihailua janoava ihminen. Pettäminen on mahdollista sellaiselle, joka vaatii muilta paljon mutta on itselleen löperön salliva. Muussakin elämässä näkyy itsekeskeisyys, kieroonkasvaneisuus, vääristynyt minäkuva, selkärangan puute.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 21:32"]

[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 21:22"]

Kai sitä nyt pystyy jos ei ole mitään tunnesidettä siihen kumppaniin tai kunniotusta toista kohtaa, saati rakkautta. Jos rakastasi niin tuskin pettäisi.

nimim.petetty ja jätetty

[/quote]

No niin no. Minä en näe seksiä ja rakkautta samana asiana. Seksi on vain seksiä, ei sen kummallisempaa. Minusta pettämisen puolelle mennään siinä vaiheessa kun tulee tunteet (rakkaus) mukaan.

Tämä nyt on vain minun ajatukseni asiasta.

[/quote]

Tämä on se mitä en voi käsittää. Itselleni seksi on kahden toisistaan vähintäänkin välittävän ihmisen välistä ja siihen nimenomaan kuuluu tunteet. Tästä syystä en ole koskaan ymmärtänyt tarvetta yhdenyön jutuille tms. Minulle seksi ei ole mikään "harrastus". No meitä on niin moneen junaan. Pää asia kai on että löytää rinnalleen samanlaisella ajatusmaailmalla varustetun kumppanin, jotta molemmat voivat olla onnellisia, eikä toisen tarvitse riutua suhteessa, jossa toinen jatkuvasti loukkaa toista sivusuhteillaan.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 22:47"]

Ilmeisesti ajattelet pettämistä suutelemisena tai panemisena? Minusta pahinta pettämistä on päästää itsensä ihastumaan/rakastumaan johonkin toiseen..

[/quote]

Siis pahempi jos ihastun johonkin mutten tee mitään sen eteen kuin että hyppään sänkyyn jonkun kanssa?

Eihän nyt ihastumista voi jotenkin estää? Ellei sitten eristäydy omaan kotiinsa näkemättä ketään muita ihmisiä ympärillään.

Rakkauteen toisaalta tarvii viettää vähän enemmän aikaa sen ihastuksen kanssa ja antaa enemmän itsestään mikä voisi kai olla estettävissä.

Ja panetteko te tosiaan ihmisiä johon ette ole ihastuneet? Meette baariin valitsette jonkun tyypin joka ei herätä mitään ihastumisen tunteita ja kutsutte kämpillenne jatkoille :S Inhottaa koko ajatus.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 22:47"]

Ilmeisesti ajattelet pettämistä suutelemisena tai panemisena? Minusta pahinta pettämistä on päästää itsensä ihastumaan/rakastumaan johonkin toiseen..

[/quote]

Niin ja sinä siis sitten varmaan kertoisit kumppanillesi että "hei olin muuten eilen sängyssä jonkun toisen kanssa, mutta ei se mitään emmä hänestä tykkää" :D Voin vain kuvitella toisen ilmettä.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 21:41"]

Jokainen on vastuussa omasta onnestaan. Olen mies, hieman alle 30v, ja seurustellut noin kymmenen vuotta lähes putkeen, eri naisten kanssa. Käytännössä viimeiset kolme vuotta minulla on ollut useampi nainen koko ajan.

Itse koen adrenaliiniryöpyn, valloittamisen ilon ja voittamisen maun. Sen kun nainen haluaa ja voin naisen saada. Olen varmasti pitkältikin narsisti, vietän aikaa kuntosalilla, peilin edessä eikä meikkisivellinkään ole minulle aivan vieras esine. Kun kuulet naisilta näyttäväsi A&F:n mallilta ei parempaa itsetunnon hivelyä ole. Tai no, kun korot osoittavat kohti kattoa.

Miksi:

1) koska haluan 2)pystyn 3)voin 4) olen seksuaalisesti kyvykäs ja aktiivinen 5)businessmaailmassa, pelinaama pysyy eikä pieni syrjähyppy tai salaisuuksien pitäminen ole mikään ongelma 6) olen äärimmäisen laskelmoiva, pystyn peittämään jälkeni ainakin tähän asti - Helsinkikin on kuitenkin kovin pieni kaupunki,

[/quote]

Luuletko olevasi Patrick Bateman?

Mulle tulee myös mieleen tunnekylmyys, narsismi, valloittamisen haluiset ihmiset.. Itse en näihin lukeudu mutta niitä näyttää maailma olevan pullollaan valitettavasti :( ja sitten viimeisenä nämä raukat jotka ei jostain syystä tyhmästä tai toisesta yritä omassa parisuhteessaan ongelmia korjata tai edes erota sitten vaan etsivät salarakkaan ja odottavat vuoden tai pari tai jotain vastaavaa ennen kuin uskaltavat erota? Toisaalta olen miettynyt etät onko tällaisilla ihmisillä taas peöko jäädä yksin jossain vaiheessa, pidetään se vaimo siinä varalla ihan varmuuden vuoksi ja kokeillaan tuleeko salarakkaan kanssa pitemmän päälle mitään yhteistä... Hmm.? 

En minäkään ymmärrä. Jos haluaa löytää uutta seuraa, niin voi luopua ensin nykyisestä suhteesta. Pettureille on hyvä nimitys, joka kertoo heidän luonteistaan.

Mä luulen, että pystyisin ihan helposti (vaikka rakastan miestäni), hetken huumassa, mutta romahtaisin jälkeenpäin täysin syyllisyydestä. En ole siis aikeissa pettää, ja vältän riskitilanteita jne. Joskus tulee vain mieleen toive, että jos voisi olla olematta naimisissa vaikka kuukauden verran.

Mitä se pettäminen on? Onko fantasiointi pettämistä? Onko paljaan pinnan näkyminen muille kuin kumppanille pettämistä? Onko pettämisen rajasta kaikilla yhtäläinen käsitys? Edes puolisoilla? Edes kellään?

Itse olen ollut naimisissa reilun varttivuosisadan. Jokin harhainen uskonnollismoralistinen käsitys minuakin vaivasi, sillä en "sortunut pettämään" vaikka välillä oli melko kylmiäkin kausia, tilaisuuksia kyllä olisi ollut.

Vaan sitten alkoi tuntua et ei tää näin toimi, seksi ja läheisyys hallitsi puutteessa kaikkea ajattelua ja vaikutti mielialaan sekä kodin yleiseen ilmapiiriin. Näinpä päätin sitten mielessäni että kun ei puoleen vuoteen ole ollut seksiä niin en enää ole velvoitettu uskollisuuteen. Ketä pettäisin jos ei kerran kenenkään kanssa mitään tapahdu?

Niinpä sitten seuraavan tilaisuuden tullen hyppäsin vieraaseen sänkyyn, ja kas, elämä alkoi jälleen hymyilemään. Kotona sujui kaikki aurinkoisemmin ja muutenkin olo tuntui paremmalta kun kelpaa ja saa antaa ja ottaa. Jos ei tarpeet kohtaa parisuhteessa, niin miksi kummankaan pitäisi tinkiä omistaan toisen eduksi mikäli vaihtoehton on se, että toinen voi tyytyväisenä pihdata ja toinen tyytyväisenä tehdä jotain muuta?

Jälkikäteen katsottuna tuo periaateuskollisuus jota harrastin vuosikaudet tuntuu aina idioottimaiselta ja turhalta. Parisuhde jatkuu edelleen ja seksielämäkin on aktiivisempaa. Edelleen harrastan myös irtosuhteita, mielestäni se ei ole puolisoltani pois millään muotoa. Ja toki suon saman saman mallin myös puolisolleni mikäl hän kokee siihen tarvetta. En ymmärrä alkuunkaan mitä olisimme voittaneet eroamalla, nyt talous on hyvällä mallilla, lapset saaneet kasvaa ehjässä perheessä.

Jotkut kirjoittavat kyvystä ja kyvyttömydestä rakastaa. Onko se rakkaus rajoitettu niin, että pystyy rakastamaan vain yhtä ihmistä? Jos rakastaa useampaa edes hetken niin kumpi on kyvyttömämpi rakastamaan, se joka rakastaa vain yhtä vai tämä toinen? Uskollisuus on miesten keksimä ja lanseeraama ajatus, joka hiekommin kahlitsee heitä. Sen tarkoitus on "hallita omaisuutta". Se ei ole tämän päivän tasa-arvoista maailmaa.

Pettureita kohtaan melkein tuntee sääliä ! Niin ,melkein silllä raivostuttaa heidän itsekeskeinen käytös jolla aiheutetaan niin paljon mielipahaa omille perheenjäsenille !!! Jos ihminen ei osaa lopettaa suhdetta ilman pettämistä , on se pelkuruutta !

[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 15:58"]

Niinpä sitten seuraavan tilaisuuden tullen hyppäsin vieraaseen sänkyyn, ja kas, elämä alkoi jälleen hymyilemään. Kotona sujui kaikki aurinkoisemmin ja muutenkin olo tuntui paremmalta kun kelpaa ja saa antaa ja ottaa. Jos ei tarpeet kohtaa parisuhteessa, niin miksi kummankaan pitäisi tinkiä omistaan toisen eduksi mikäli vaihtoehton on se, että toinen voi tyytyväisenä pihdata ja toinen tyytyväisenä tehdä jotain muuta?

Jälkikäteen katsottuna tuo periaateuskollisuus jota harrastin vuosikaudet tuntuu aina idioottimaiselta ja turhalta. Parisuhde jatkuu edelleen ja seksielämäkin on aktiivisempaa. Edelleen harrastan myös irtosuhteita, mielestäni se ei ole puolisoltani pois millään muotoa. Ja toki suon saman saman mallin myös puolisolleni mikäl hän kokee siihen tarvetta. En ymmärrä alkuunkaan mitä olisimme voittaneet eroamalla, nyt talous on hyvällä mallilla, lapset saaneet kasvaa ehjässä perheessä.

Jotkut kirjoittavat kyvystä ja kyvyttömydestä rakastaa. Onko se rakkaus rajoitettu niin, että pystyy rakastamaan vain yhtä ihmistä? Jos rakastaa useampaa edes hetken niin kumpi on kyvyttömämpi rakastamaan, se joka rakastaa vain yhtä vai tämä toinen? Uskollisuus on miesten keksimä ja lanseeraama ajatus, joka hiekommin kahlitsee heitä. Sen tarkoitus on "hallita omaisuutta". Se ei ole tämän päivän tasa-arvoista maailmaa.

[/quote]

Suot saman puolisollesi? Oot siis kertonut hänellä tästä omasta järjestelystäsi?

[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 16:41"]

[quote author="Vierailija" time="02.08.2013 klo 15:58"]

Niinpä sitten seuraavan tilaisuuden tullen hyppäsin vieraaseen sänkyyn, ja kas, elämä alkoi jälleen hymyilemään. Kotona sujui kaikki aurinkoisemmin ja muutenkin olo tuntui paremmalta kun kelpaa ja saa antaa ja ottaa. Jos ei tarpeet kohtaa parisuhteessa, niin miksi kummankaan pitäisi tinkiä omistaan toisen eduksi mikäli vaihtoehton on se, että toinen voi tyytyväisenä pihdata ja toinen tyytyväisenä tehdä jotain muuta?

Jälkikäteen katsottuna tuo periaateuskollisuus jota harrastin vuosikaudet tuntuu aina idioottimaiselta ja turhalta. Parisuhde jatkuu edelleen ja seksielämäkin on aktiivisempaa. Edelleen harrastan myös irtosuhteita, mielestäni se ei ole puolisoltani pois millään muotoa. Ja toki suon saman saman mallin myös puolisolleni mikäl hän kokee siihen tarvetta. En ymmärrä alkuunkaan mitä olisimme voittaneet eroamalla, nyt talous on hyvällä mallilla, lapset saaneet kasvaa ehjässä perheessä.

Jotkut kirjoittavat kyvystä ja kyvyttömydestä rakastaa. Onko se rakkaus rajoitettu niin, että pystyy rakastamaan vain yhtä ihmistä? Jos rakastaa useampaa edes hetken niin kumpi on kyvyttömämpi rakastamaan, se joka rakastaa vain yhtä vai tämä toinen? Uskollisuus on miesten keksimä ja lanseeraama ajatus, joka hiekommin kahlitsee heitä. Sen tarkoitus on "hallita omaisuutta". Se ei ole tämän päivän tasa-arvoista maailmaa.

[/quote]

Suot saman puolisollesi? Oot siis kertonut hänellä tästä omasta järjestelystäsi?

[/quote]

Ja puolisosi hyväksyy asian että petät häntä?

Minulle pettäminen on sitä että tekee jotain sellaista mikä loukkaa toista. Yhden kännisen panon annoin aikoinaan anteeksi ex:lle 20vuoden aikana, toinen katui ja uskoin häntä, oikeastaan se ei edes loukannut minua. Itselleni en edes sitä yhtä kännistä panoa voinut hyväksyä sillä tiesin että se loukkaisi paljon enemmän exää. Tilaisuuksia olisi ollut mutta minulle ihmiset ovat kuitenkin jotain muuta kuin kertakäyttöhydykkeitä.