Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu hassulta kuunnella työkavereiden juttuja, tuntuu
01.08.2013 |
että ollaan ihan eri elämäntilanteissa: eräs kollega kertoi juuri kuinka pyysi isältä rahaa lainaan auton hankintaan. Kyseessä 35v nainen jolla pari lasta. Toinen työkaveri kertoi kuinka ei raski syödä lounasravintolassa kun tulee niin kalliiksi; kyseessä päälle nelikymppinen mies. Tuntuu että kaikilla on tiukkaa rahasta ja itse en ole vuosiin joutunut miettimään syönkö ulkona jos haluan ja muutenkaan ei rahaa tarvitse miettiä. En kehtaa juurikaan osallistua rahakeskusteluihin koska pelkään että saisivat leuhkan kuvan kun mulla ei moisia ongelmia ole.
Kommentit (55)
Fiksumpaahan se on isältään lainata kuin rahoitusyhtiöltä, tuskin isä ottaa korkoja ja käsittelypalkkioita.
Ja tuleehan toi kalliiksi jos jatkuvasti syö lounasruokaloissa, varsinkin jos ei ole lounarietua. Ja jos koko ajan vain tuhlaa, niin eihän sitä rahaa sitten enää ole, eli saattaa olla että se nelikymppinen mies on pihi tai sitten vaan järkevä rahankäytössään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 11:02"]
Eli täällä siis monet ottaisivat mielummin pankista lainaa kuin vanhemmiltaan? Jos vanhemmat haluavat auttaa aikuista lastaan, niin ei käy, pankin korkoja pitää maksaa? En ymmärrä ajatusta. En ole tarvinnut vanhemmiltani rahaa lainata, mutta he ovat sitä kyllä tarjonneet. Kun jouduin kolariin talvella ja autoni meni lunastukseen, kesti vakuutusfirmalla 2,5 viikkoa ennenkuin rahat tulivat tililleni. Onneksi tililläni oli rahaa sen verran, että sain ostettua auton sitä ennen, mutta silloin vanhempani tarjosivat rahallista apuaan. Se ei olisi ollut minulle lahjoitus, vaan laina.
Ja en minäkään syö päivisin lounasruokaloissa kuin joskus, mielummin syön omia eväitä edellisen päivän kotona tehdyistä sapuskoista. Puhu tai en, näin olen tehnyt aina. Ikiomassa omakotitalossa asutaan.
[/quote] Ja ikää minulla on 40.
Kuinka pussissa ap on elänyt, jos luulee, ettei tuollaista olisi. Ihmiset ovat erilaisia, heillä on erilaiset elämät kuin sinulla. Olisi tylsää, jos kaikilla olisi samanlaista, mistä sitä sitten puhuttaisi.
No itse olen ihmetellyt vähän samaa. Työkaverit aina valittaa ettei ole varaa tehdä mitään tavallisia juttuja, vaikka tienataan ihan saman verran, yksi vähän enemmänkin. En sitten tiedä mihin nämä ihmiset syytävät rahansa eikä se mun ongelma kyllä olekaan. Itsellänikin on asuntovelka ja auto ja näillä ei ole edes niitä. Oman käsitykseni mukaan laittavat rahansa tatuointeihin ja monen sadan euron kameroihin, joten ei ihme että ei ole enää varaa mihinkään niiden jälkeen. Onneksi itse olen säästeliäs eikä tarvitse ruikuttaa joka välissä ettei ole varaa mihinkään, kun ensin syydetään satoja euroja johonkin täysin turhaan.
Lounasruokailu ulkona on kallista, laski sitä mitenpäin vain. Kukaan tuntemani ei syö ulkona lounasta jos kotona on illemmalla päivällinen. Ulkolounaan syö ne, asuu yksin tms ettei sitä päivällistä tarvitse tehdä enää työpäivän jälkeen lapsille. Muut roudaa evästä, esim sitä eilistä päivällisruokaa.
Ja jos työpaikalla ei vaan ole mahdollista eväisiin, keikkailevt raksamiehet yms, niin pakkohan sitten on mennä syömään kalliisti.
Terkuin hyvätuloinen inssi yli 40v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh, kyllä minä saan äitiltä edelleen rahaa, jos tarvitsen. Äiti on aina tähdentänyt, että rahat käytetään eläessä. Suurta perintöä on turha odotella, mutta jos tarvitsee vaikka uuden hellan tai jarrut autoon, niin ei tarvitse herneria syödä kuukautta vaan pyytää äitiltä.
Ikää 33 :D
Minä olen hyvätuloinen ja hyvin omillani toimeentuleva. Silti olen lainannut ja lainaan jatkossakin vanhemmiltani rahaa auton ja asunnon ym ostoon. En ymmärrä miksi nämä olisivat toisensa poissulkevia asioita? Me olemme todenneet, että nämä ovat saman perikunnan rahoja, toistaiseksi vanhempien hallinnassa. He eivät halua antaa ennakkoperintöjä, vaan asioita hoidetaan lainoina nollakorolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 11:10"]
Oman käsitykseni mukaan laittavat rahansa tatuointeihin ja monen sadan euron kameroihin, joten ei ihme että ei ole enää varaa mihinkään niiden jälkeen. Onneksi itse olen säästeliäs eikä tarvitse ruikuttaa joka välissä ettei ole varaa mihinkään, kun ensin syydetään satoja euroja johonkin täysin turhaan.
[/quote]
Se, että jokin asia on sinun mielestäsi toisarvoista, ei tarkoita sitä etteikö se voisi olla tärkeää jollekin toiselle.
Moni harrastaa valokuvaamista ja se nyt vaan ei ole halpa harrastus, pitäisikö siitä luopua, koska se on jonkun mielestä turhaa?
Itse käytän usein ilmaisua "ei ole varaa" jos en yksinkertaisesti halua laittaa rahojani sellaiseen. Mulla ei ole varaa syödä lounasta ravintolassa / käydä baarissa / lähteä teatteriin, koska olen mielessäni varannut ne rahat jo johonkin muuhun.
Ja muutenkin ette te voi koskaan tietää kaikkea työkavereidenne raha-asioista, joten niitä on ihan turha ihmetellä. Toinen voi kamppailla suuren ulosottovelan kanssa, toisen puoliso voi olla ulosotossa (jolloin talouden kokonaistulot ovat paljon pienemmät kuin luulisi), voidaan maksella elareita, auttaa rahallisesti huonosti pärjäävää sukulaista jne... Eipä sitä läheskään kaikesta tule työkaverille puhuttua vaikka muuten juttelisikin paljon henkilökohtaisia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ihmetellyt samaa. Miten hyvätuloisilla ei ole varaa? No tosiasia on se, että jos on monta lasta, niin rahaa ei sitten ole muuhun niin paljoa. Työkaverilla on 4 ja toisella 2, minulla ei yhtään. Lisäksi tienaamme mieheni kanssa suht hyvin, yhteensä. Niin ja me ei olla hankittu sellaista turhaketta kuin auto, vaan asutaan mieluummin keskustassa. Omistusasunto on, opintolainaa ei.
Työkaverit yleensä ihmettelevät, kun minulla on uusi laukku, vaatteet, kännykkä tai olemme taas lähdössä matkalle. Käymme ulkomailla n. 4 kertaa vuodessa.
Lounasta kyllä syömme usein. Siihen menee kyllä n. 160 euroa kuukaudessa. Mutta minä katson, että hyvin ja terveellisesti syöminen joka päivä on tärkeää ja auttaa jaksamaan. Minä en millään leivällä päivää elä. Illalla syödään vielä päivällinen, mutta se on useimmiten salaattia tai muuta kevyempään.
Josko lapsia tulee, muuttuu meilläkin ehkä menot. Mutta nyt minulle jää 1 500 euroa omalle tilille joka kuu pakollisten menojen jälkeen ns. ylimääräistä. En jaksa, enkä tietysti haluakaan tuhlata kaikkea.
Ap, onko sulla lapsia ja asuntolaina? Jos ei, niin älä ihmettele, miksi joillain muilla, saman verran ansaitsevilla on pikkuisen tiukempaa kuin sinulla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä myös uskon että kyse on piheydestä. Työkaverilla on 2 lasta, joita kumpaakaan ei auta taloudellisesti, ovat siis jo työelämässä ja tämä ei raaski käydä lounaalla. Aina kysyy mitä söimme. Lounassetelit ottaa ja antaa niitä lapsilleen.
Toinen työkaveri on sinkku, jolla on 2 sisarusta. Toisella siskolla on 3 lasta, töissä firmassa, jossa on jatkuvasti lomautuksia ja yt-neuvotteluita. Silti työkaverin mielestä on itsestään selvyys että kaikkia lapsia kohdellaan tasapuolisesti. Jos joku saa rahaa, pitää muidenkin saada sama summa. Väliäkös sillä vaikka jollain apu merkitsee paljon enemmän kuin toiselle, omalle siskolleen, joiden kanssa ollaan vielä tosi läheisiä.
Mä käyn syömässä 4 krt viikossa. Musta on kiva käydä lounaalla. Nautin kun ruoka tuodaan eteen ja myöskin työkavereiden seurasta.
No eipä tämä omakaan rahatilanne mikään maailman paras ole, vaikka ikää on jo yli 30. Lapset vaan vie niin paljon rahaa, päivähoitomaksut 500 euroa on kuitenkin pois muutenkin pienestä palkastani. Työskentelen rahoitusalalla ja palkkani on oikeasti huono, jos kävisin lounaalla joka päivä niin eipä sitä muuta sitten enää tarvitsisi tehdäkään. Autoakaan ei ole, ei vaan yksinkertaisesti riitä raha siihen. Tai siis varmaan juuri ja juuri riittäisi, mutta sen jälkeen eläisimme kädestä suuhun enkä halua sellaista elämää. Mieluummin ilman autoa ja voi tehdä edes yhden matkan vuodessa, tai ostaa uuden kodinkoneen entisen hajotessa, ilman että se tarkoittaa kuukausien osamaksua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 11:10"]
Työkaverit aina valittaa ettei ole varaa tehdä mitään tavallisia juttuja, vaikka tienataan ihan saman verran, yksi vähän enemmänkin.
[/quote]
Juuri näin meidänkin työpaikallamme. Siellä on sellainen kulttuuri, että oman köyhyyden ja kaiken kalleuden päivittely on normaalia ja yleistä. Kyseessä on akateemisesti koulutettu porukka kolmekymppisiä, ja palkka on hyvää keskitasoa. Puheista päätellen erityisesti lapset ja autot maksavat paljon, ja niitä minulla ei ole. Kaikki raha on omaani ja se menee juuri siihen, mihin haluankin. Minulla on varaa kaikkeen. Osa asoista kuten tuleva yhdeksän kuukauden matka vain vaatii pidempää säästämistä.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 11:38"]
Ap, onko sulla lapsia ja asuntolaina? Jos ei, niin älä ihmettele, miksi joillain muilla, saman verran ansaitsevilla on pikkuisen tiukempaa kuin sinulla...
[/quote]
On lapsia ja on asuntolainaa. Viimeksi olen äidiltäni pyytänyt rahaa opiskeluaikoina, ei ole tullut mieleenkään että äidin pitäisi elättää jo oman perheen perustanutta ihmistä. Ja olen aina laskenut menoni niin että niihin on ollut itsellä varaa, enkä siten että niihin käytetään jonkun muun rahoja.
Ilmeisesti sitten ap elät aika säästäväisesti? Kuinka paljon saat nettopalkkaa kuukaudessa? Onpa ihana kuulla, jos jollakin lapsiperheellä oikeasti jää rahaa elämiseenkin, minusta ihan oikeasti tuntuu että eletään suurinpiirtein kädestä suuhun. Asumiseen menee vaan niin paljon rahaa.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 12:42"]
[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 11:38"]
Ap, onko sulla lapsia ja asuntolaina? Jos ei, niin älä ihmettele, miksi joillain muilla, saman verran ansaitsevilla on pikkuisen tiukempaa kuin sinulla...
[/quote]
On lapsia ja on asuntolainaa. Viimeksi olen äidiltäni pyytänyt rahaa opiskeluaikoina, ei ole tullut mieleenkään että äidin pitäisi elättää jo oman perheen perustanutta ihmistä. Ja olen aina laskenut menoni niin että niihin on ollut itsellä varaa, enkä siten että niihin käytetään jonkun muun rahoja.
[/quote]
Isäni 86 vee halusi antaa ennakkoperintöä, olenkin siis nyt ahne tai epäkypsä tai jotain, kun otin vastaan...
Haloo pahvi. Mistä hitosta sinä tiedät, että se sun työkaveri ihan kinuamalla kinui rahaa, eikä kykene muuten autoa ostamaan? Ehkä heidän perheessään nyt vaan ON hiukan eri tavat tukea lapsia kuin sinun perheessäsi. Se, että sinun vanhempasi eivät halua antaa rahaa lapsilleen on sun tappiosi, ei sitä kannata yrittää kääntää joksikin omaksi hyveeksi.
Ap kuulostat yksinkertaiselta. Perheillä voi vaihdella taloudellinen tilanne ihan senkin mukaan onko lapsia monta, ja kuinka monta niistä on tarhassa. Esim kahdelta lapselta tarhamaksut voivat olla joka kuukausi yhteensä siinä viidensadan kieppeillä... Viisisataa omista nettotuloista on tosi paljon, ja siihen päälle autolaina ja asuntolaina, bensat, sähköt, ruoka yms. Lisäksi kaikilla ei ole sitä hyväpalkkaista miestä, vaan miehellä voi olla tosi pienikin palkka. Sillä ei juhlita ainakaan täälä pk-seudulla, jossa asuminen vie suurimman osan nettotuloista. Meilläkin molemmat vanhemmat ovat töissä, kaksi lasta, ja siltih asumme vuokralla, koska meillä ei ole yksinkertaisesti varaa 350.000 tai 300.000 euron nelilöön (lähes minimihinta neliöstä pk-seudulla). Asumme siis vuokralla ja meillä on auto (mies tarvitsee sitä työmatkoihin ja työajoon).
Lisäksi kaikilla ei ole kumppania, vaan jo ihan tilastollisesti yh-vanhemmuus merkitsee aina tiukkaa taloudellista tilannetta...
Meidän perhe säästää kaikessa: syömme omiva eväitä töissä, vältämme turhaa autolla ajoa (säästö bensassa) olemme kilpailuttaneet vakuutusyhtiön, sähköyhtiön, puhelinliittymät jne. Ostamme kirpputoreilta vaatteita, emme juuri matkustele, teemme itse kotiruokaa halvoista aineksista, kyttäämme tarjouksia jne. Säästöön jää kyllä, koska köyhän paras keino on säästää aina kuin mahdollista! On sitten pahan päivän varalle vähän edes puskuria.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 14:08"]
Ap kuulostat yksinkertaiselta. Perheillä voi vaihdella taloudellinen tilanne ihan senkin mukaan onko lapsia monta, ja kuinka monta niistä on tarhassa. Esim kahdelta lapselta tarhamaksut voivat olla joka kuukausi yhteensä siinä viidensadan kieppeillä... Viisisataa omista nettotuloista on tosi paljon, ja siihen päälle autolaina ja asuntolaina, bensat, sähköt, ruoka yms. Lisäksi kaikilla ei ole sitä hyväpalkkaista miestä, vaan miehellä voi olla tosi pienikin palkka. Sillä ei juhlita ainakaan täälä pk-seudulla, jossa asuminen vie suurimman osan nettotuloista. Meilläkin molemmat vanhemmat ovat töissä, kaksi lasta, ja siltih asumme vuokralla, koska meillä ei ole yksinkertaisesti varaa 350.000 tai 300.000 euron nelilöön (lähes minimihinta neliöstä pk-seudulla). Asumme siis vuokralla ja meillä on auto (mies tarvitsee sitä työmatkoihin ja työajoon).
Lisäksi kaikilla ei ole kumppania, vaan jo ihan tilastollisesti yh-vanhemmuus merkitsee aina tiukkaa taloudellista tilannetta...
Meidän perhe säästää kaikessa: syömme omiva eväitä töissä, vältämme turhaa autolla ajoa (säästö bensassa) olemme kilpailuttaneet vakuutusyhtiön, sähköyhtiön, puhelinliittymät jne. Ostamme kirpputoreilta vaatteita, emme juuri matkustele, teemme itse kotiruokaa halvoista aineksista, kyttäämme tarjouksia jne. Säästöön jää kyllä, koska köyhän paras keino on säästää aina kuin mahdollista! On sitten pahan päivän varalle vähän edes puskuria.
[/quote]
Eli susta on siis ihan ok puskea maailmaan viisi mukulaa ja odottaa että muutkin osallistuvat niiden elättämiseen ja sitten lasketaan vuositolkulla hiluja että saa edes perheelle maitoa?
Eli täällä siis monet ottaisivat mielummin pankista lainaa kuin vanhemmiltaan? Jos vanhemmat haluavat auttaa aikuista lastaan, niin ei käy, pankin korkoja pitää maksaa? En ymmärrä ajatusta. En ole tarvinnut vanhemmiltani rahaa lainata, mutta he ovat sitä kyllä tarjonneet. Kun jouduin kolariin talvella ja autoni meni lunastukseen, kesti vakuutusfirmalla 2,5 viikkoa ennenkuin rahat tulivat tililleni. Onneksi tililläni oli rahaa sen verran, että sain ostettua auton sitä ennen, mutta silloin vanhempani tarjosivat rahallista apuaan. Se ei olisi ollut minulle lahjoitus, vaan laina.
Ja en minäkään syö päivisin lounasruokaloissa kuin joskus, mielummin syön omia eväitä edellisen päivän kotona tehdyistä sapuskoista. Puhu tai en, näin olen tehnyt aina. Ikiomassa omakotitalossa asutaan.