Lue keskustelun säännöt.
Ex ja yhteinen lapsi -kokemuksia
SurullinenÄiti
08.08.2020 |
Mies jätti minut viime syksynä ja otti uuden naisen heti (tai olivat tavanneet jo aiemmin, en tiedä). Itse en ole päässyt yli ja edelleen rakastan. Lasta ei ole nähnyt säännöllisesti kuukausiin, olen pyrkinyt pitämään heidän suhdettaan yllä.
Nyt mies vähän herännyt, että pitäisi lapseen yhteyttä ja sanoi, että ei haittaa, että mekin juteltaisiin muuten vaan tai ettei meidän tarvitse vältellä toisiamme, kunhan ei riidellä.
Minä sanoin, että en halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä, paitsi sähköpostilla lapsen asioissa ja nyt mies loukkaantui siitä. Heti alkoi taas omat jutut olemaan tärkeämpiä kuin lapsen kanssa vietetty aika. Minusta saisi mennä menojaan kokonaan eikä kiusata lasta, mutta meillä yhteishuoltajuus ja mies vetoaa siihen, että hänellä oikeus nähdä lasta silloin kuin haluaa. Minä vaadin säännöllisyyttä ja ennustettavuutta.
Asioita emme oikein saa sovittua ja en kestä enää nähdä häntä. Ei tässä nyt ollut järkeä, mutta onko kellään kokemusta siitä, miten hyvin lapsen asiat saadaan hoidettua ilman, että toisen kanssa tarvitsisi olla tekemisissä? Lapsi vielä tarhassa.
Onko exän ja lapsen toisen vanhemman kanssa pakko olla tekemisissä muuten kuin aivan välttämättömät asiat esim sähköpostilla?
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Jos ei voi olla tekemisissä, ei voi. Lastenvalvojalla voi käydä kumpikin erillisenä aikana neuvottelemassa ja allekirjoittamassa sopimuksen.
Voiko näin tehdä? Se olisi miehellekin varmasti helpompi, niin ei voisi ainakaan käyttää tekosyynä ettei halua minua nähdä. Pitää tutkia asiaa, kiitos! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti myös, miksi halusit mennä tämän alistajan kanssa yhteen ja jopa tehdä lapsen tämän kanssa, ettet tee samaa virhettä uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei voi olla tekemisissä, ei voi. Lastenvalvojalla voi käydä kumpikin erillisenä aikana neuvottelemassa ja allekirjoittamassa sopimuksen.
Ja lapsen vaihtotilanne voi tapahtua esim päiväkodin kautta. Tosin n lapselle raskasta.
Miksi tällainen olisi lapselle raskasta?
Vierailija kirjoitti:
Mieti myös, miksi halusit mennä tämän alistajan kanssa yhteen ja jopa tehdä lapsen tämän kanssa, ettet tee samaa virhettä uudestaan.
Sitä yritänkin. Käyn terapiassa. Annoin liian paljon periksi ja annoin käyttää itseäni hyväksi. Olin liian kiltti ja uskoin liian kauan miehen puheet, jotka olivatkin juuri vain sitä, puhetta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertaista: älä anna lasta isälle, vaan kerro, että koska asiasta ei ole sopimusta, niin tämä on nyt tässä. Tehdään sopimus, sen jälkeen on tietyt ajankohdat, jolloin voit olla lapsen kanssa.
Meillä mies toimi kuin ap:lla eli ei mitään paperille, tunteen mukaan pitää päästä menemään. Lapsen tapaaminen oli täysin ennakoimatonta - tai oikeastaan aika ennakoitua, eli aina kun lapsella oli joku meno (kaverisynttärit, harrastus jne.), niin mies halusi, että lapsi onkin hänen kanssaan. Joulu ja äitienpäivä oli lapsen isälle todella tärkeitä, silloin lapsi on tietenkin hänen kanssaan!
Lopulta mies vei itse asian oikeuteen eikä saanut haluamaansa eli lasta virallisesti asumaan luokseen, minua maksamaan elatusmaksuja (itse hän ei maksanut mitään) ja silti lasta asumaan luonani, koska hänellä on harrastuksensa.Toimiko tuo lopulta, tuo, että vaadit sopimusta tai ei näe? Itse yritän samaa, mutta tulee todella huono omatunto. Miehen sukulaiset soittavat miehen aina paikalla tapaamaan lasta, kun lapsi heillä hoidossa, vaikka olen monesti sanonut, että asiat pitäisi ensin sopia meidän välillä eikä toimia selkäni takana tällä tavalla.
Heidän mielestään toimin väärin, enkä ajattele lapsen parasta ja kuten mainitsin, mielenterveyteni on kokenut aika suuren pudotuksen kaiken tämän aikana, joten välillä mietin olenko ihan hirviö-äiti, joka oikeasti ei ajattele lapsen parasta ja pitäisikö miehen vaan antaa tulla ja mennä miten haluaa. Ap
Ei meillä lapsi mene mummolaan (miehen vanhemmille) hoitoon kuin miehen kautta eli jos hän haluaa omana viikonloppunaan (torstaista sunnuntaihin) laittaa lapsen hoitoon, se on hänen asiansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertaista: älä anna lasta isälle, vaan kerro, että koska asiasta ei ole sopimusta, niin tämä on nyt tässä. Tehdään sopimus, sen jälkeen on tietyt ajankohdat, jolloin voit olla lapsen kanssa.
Meillä mies toimi kuin ap:lla eli ei mitään paperille, tunteen mukaan pitää päästä menemään. Lapsen tapaaminen oli täysin ennakoimatonta - tai oikeastaan aika ennakoitua, eli aina kun lapsella oli joku meno (kaverisynttärit, harrastus jne.), niin mies halusi, että lapsi onkin hänen kanssaan. Joulu ja äitienpäivä oli lapsen isälle todella tärkeitä, silloin lapsi on tietenkin hänen kanssaan!
Lopulta mies vei itse asian oikeuteen eikä saanut haluamaansa eli lasta virallisesti asumaan luokseen, minua maksamaan elatusmaksuja (itse hän ei maksanut mitään) ja silti lasta asumaan luonani, koska hänellä on harrastuksensa.Toimiko tuo lopulta, tuo, että vaadit sopimusta tai ei näe? Itse yritän samaa, mutta tulee todella huono omatunto. Miehen sukulaiset soittavat miehen aina paikalla tapaamaan lasta, kun lapsi heillä hoidossa, vaikka olen monesti sanonut, että asiat pitäisi ensin sopia meidän välillä eikä toimia selkäni takana tällä tavalla.
Heidän mielestään toimin väärin, enkä ajattele lapsen parasta ja kuten mainitsin, mielenterveyteni on kokenut aika suuren pudotuksen kaiken tämän aikana, joten välillä mietin olenko ihan hirviö-äiti, joka oikeasti ei ajattele lapsen parasta ja pitäisikö miehen vaan antaa tulla ja mennä miten haluaa. ApEi meillä lapsi mene mummolaan (miehen vanhemmille) hoitoon kuin miehen kautta eli jos hän haluaa omana viikonloppunaan (torstaista sunnuntaihin) laittaa lapsen hoitoon, se on hänen asiansa.
Minä olen aina pitänyt yhteyttä miehen puoleen sukua ja käynyt lapsen kanssa heitä tapaamassa ja lapsi ollut heillä yötä. Jos mies olisi ollut vastuussa siitä, että lapsi näkee myös hänen puoltaan suvusta, niin lapsen suhde (tai minun) heihin ei olisikaan ollenkaan yhtä läheinen kuin se nyt on. Siksi minusta onkin surullista, että miehen äiti ja mummo pitävät itsepintaisesti miehen puolia, vaikka heillä ei varmaan olisi kunnollista suhdetta (lapsen)lapsenlapseensa ilman minua. Olen iloinen, että lapsi saa olla läheinen myös miehen puolen suvun kanssa, mutta olisi se kivaa joskus edes jollain tavalla aistia kiitollisuutta siitä, että en vain kadonnut lapsi mukanani. Minäkin kuitenkin olen heille monesti ilmaissut kiitollisuuteeni siitä kuinka paljon ovat minua auttaneet esim. lapsen hoidossa. Ap
Mun mielestä eronneiden olisi hyvä ymmärtää, ettei nyt sovitun sopimuksen tarvitse olla sellainen lopun elämää. Mikäli et vielä kykene tapaamaan exääsi lapsenvaihtotilanteissa, voit sanoa sen Ja voitte tehdä toimintasuunnitelman ja sopia sen mukaisesti. Ehkä myöhemmin kun tilanne ja tunteet rauhoittuvat ja kumpikin huomaa asioiden sujuvan, niin voidaan kohdata arkisessa tilanteessa lyhyesti.
Tärkeää on olla rehellinen itselleen ja toiselle osapuolelle ja hyväksyä se, että on ok että sattuu vielä ja että vaikka itseen sattuu niin silti kummankin vanhemman kannattaatoimia diplomaattisesti ja asiallisesti, sillä jokainen fiksu ihminen ymmärtää sen olevan lapsen etu.
Omaa kipua voi purkaa vaikka kavereilletai terapeutille puhumalla, mutta sitä ei kannata purkaa entiselle kumppanille eikä varsinkaan oman kivun takia millään tavoin hankaloittaa lapsen suhdetta toiseen vanhempaan. On kaikkien etu, että kumpikin vanhemmista näkee toisen osapuolen työskentelevän sen eteen, että lapsella on kaikki hyvin ja asiat toimivat eron jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei voi olla tekemisissä, ei voi. Lastenvalvojalla voi käydä kumpikin erillisenä aikana neuvottelemassa ja allekirjoittamassa sopimuksen.
Ja lapsen vaihtotilanne voi tapahtua esim päiväkodin kautta. Tosin n lapselle raskasta.
Miksi tällainen olisi lapselle raskasta?
Osaako kukaan sanoa miksi tämä olisi raskasta lapselle? Meillä toimitaan näin
Mistä hemmetistä löytyy tällaisia mieslapsia :D Ja kuka helvetti ei näe jo ennen raskaaksi tulemista että seurustelee itsekkään ja lapsellisen juntin kanssa. Huhhuh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei voi olla tekemisissä, ei voi. Lastenvalvojalla voi käydä kumpikin erillisenä aikana neuvottelemassa ja allekirjoittamassa sopimuksen.
Ja lapsen vaihtotilanne voi tapahtua esim päiväkodin kautta. Tosin n lapselle raskasta.
Miksi tällainen olisi lapselle raskasta?
Osaako kukaan sanoa miksi tämä olisi raskasta lapselle? Meillä toimitaan näin
No ei varmasti ole raskaampaa kuin esim se että vanhemmat tapaavat vaihtotilanteessa kireinä.
Urpo ajatus, tuo että olisi raskasta. Varmasti voi olla helpottavaakin, jos vanhemmilla huonot välit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikään oikeus ei määrää vanhempaa tapaamaan lastaan, joten sellaisista sopiminen on yhtä tyhjän kanssa. Sopimus on hyvä olla, mikäli tilanne olisi päinvastoi, eli että esim. molemmat haluaa lapsen luokseen asumaan.
Elareista sen sijaan kannattaa sopia heti. Jos mies ei tule lastenvalvojalle, varaat ajan oikeusaputoimistoon. Palvelu on ilmasta, koska kantajana on alaikäinen lapsi.
Lopetat nyt sen lapasena olemisen, mies ei mahda mitään laille, hänellä on elatusvelvollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Mikään oikeus ei määrää vanhempaa tapaamaan lastaan, joten sellaisista sopiminen on yhtä tyhjän kanssa. Sopimus on hyvä olla, mikäli tilanne olisi päinvastoi, eli että esim. molemmat haluaa lapsen luokseen asumaan.
Elareista sen sijaan kannattaa sopia heti. Jos mies ei tule lastenvalvojalle, varaat ajan oikeusaputoimistoon. Palvelu on ilmasta, koska kantajana on alaikäinen lapsi.
Lopetat nyt sen lapasena olemisen, mies ei mahda mitään laille, hänellä on elatusvelvollisuus.
Jos yhtään luit niin ap:han sanoi, että ovat menossa oikeuteen. Ja joo sopimus tyhjän kanssa, mutta sen avulla mies ei ainakaan voi mennä ja tulla miten haluaa. Jos ei tule, kun on sovittu, niin se on miehen häpeä ja ap ei vastuussa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä varten sinä olet tuollainen naislapsi, ettet suostu tapaamaan ja keskustelemaan lapsen isän kanssa vaikka hän on jo jopa ehdottanut sitä? Miksi isä ei tapaa lastansa? Onko hän kieltäytynyt tapamasta vai oletatko vain ettei hän halua tavata? Sinullahan se lapsi on joten sinun pitäisi ne tapaamiset mieheltä kysyä vaikka sillä sähköpostilla. Sinulla on parempi tuntuma siihen että milloin tarvitset lapselle hoitajaa, milloin lapsi ikävöi isäänsä tai milloin on unohtamassa isänsä. Jospa isä ei ehdotakaan tapaamisia siksi että odottaa sinun tekevän sen kun kannat jo muutenkin suuremman vastuun joten hän jättää sinulle tuon väylän avoimeksi ja helpotukseksi. Jäit toiseksi ja sillä selvä, eihän se mikään kiukuttelun aihe ole että mies löytää mieleisemmän. Mahdollista sekin että pienen tauon jälkeen mies tullut toisiin aatoksiin ja jos ei mitään väkivaltaa suhteessa ole ollut niin kannattaa sitä kokeilla uudestaankin kun kerran lapsikin jo on. Tauko tekee joskus hyvää ja näkee taas toisessa ne hyvätkin puolet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertaista: älä anna lasta isälle, vaan kerro, että koska asiasta ei ole sopimusta, niin tämä on nyt tässä. Tehdään sopimus, sen jälkeen on tietyt ajankohdat, jolloin voit olla lapsen kanssa.
Meillä mies toimi kuin ap:lla eli ei mitään paperille, tunteen mukaan pitää päästä menemään. Lapsen tapaaminen oli täysin ennakoimatonta - tai oikeastaan aika ennakoitua, eli aina kun lapsella oli joku meno (kaverisynttärit, harrastus jne.), niin mies halusi, että lapsi onkin hänen kanssaan. Joulu ja äitienpäivä oli lapsen isälle todella tärkeitä, silloin lapsi on tietenkin hänen kanssaan!
Lopulta mies vei itse asian oikeuteen eikä saanut haluamaansa eli lasta virallisesti asumaan luokseen, minua maksamaan elatusmaksuja (itse hän ei maksanut mitään) ja silti lasta asumaan luonani, koska hänellä on harrastuksensa.Toimiko tuo lopulta, tuo, että vaadit sopimusta tai ei näe? Itse yritän samaa, mutta tulee todella huono omatunto. Miehen sukulaiset soittavat miehen aina paikalla tapaamaan lasta, kun lapsi heillä hoidossa, vaikka olen monesti sanonut, että asiat pitäisi ensin sopia meidän välillä eikä toimia selkäni takana tällä tavalla.
Heidän mielestään toimin väärin, enkä ajattele lapsen parasta ja kuten mainitsin, mielenterveyteni on kokenut aika suuren pudotuksen kaiken tämän aikana, joten välillä mietin olenko ihan hirviö-äiti, joka oikeasti ei ajattele lapsen parasta ja pitäisikö miehen vaan antaa tulla ja mennä miten haluaa. ApEi meillä lapsi mene mummolaan (miehen vanhemmille) hoitoon kuin miehen kautta eli jos hän haluaa omana viikonloppunaan (torstaista sunnuntaihin) laittaa lapsen hoitoon, se on hänen asiansa.
Minä olen aina pitänyt yhteyttä miehen puoleen sukua ja käynyt lapsen kanssa heitä tapaamassa ja lapsi ollut heillä yötä. Jos mies olisi ollut vastuussa siitä, että lapsi näkee myös hänen puoltaan suvusta, niin lapsen suhde (tai minun) heihin ei olisikaan ollenkaan yhtä läheinen kuin se nyt on. Siksi minusta onkin surullista, että miehen äiti ja mummo pitävät itsepintaisesti miehen puolia, vaikka heillä ei varmaan olisi kunnollista suhdetta (lapsen)lapsenlapseensa ilman minua. Olen iloinen, että lapsi saa olla läheinen myös miehen puolen suvun kanssa, mutta olisi se kivaa joskus edes jollain tavalla aistia kiitollisuutta siitä, että en vain kadonnut lapsi mukanani. Minäkin kuitenkin olen heille monesti ilmaissut kiitollisuuteeni siitä kuinka paljon ovat minua auttaneet esim. lapsen hoidossa. Ap
On täysin epärealistista odottaa että miehen äiti ja mummo asettuisivat sinun puolellesi häntä vastaan, oli tilanne ja tausta mikä hyvänsä. Jos ylläpidät suhteita pelkästään kiitosten toivossa, on parempi lopettaa se.
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten sinä olet tuollainen naislapsi, ettet suostu tapaamaan ja keskustelemaan lapsen isän kanssa vaikka hän on jo jopa ehdottanut sitä? Miksi isä ei tapaa lastansa? Onko hän kieltäytynyt tapamasta vai oletatko vain ettei hän halua tavata? Sinullahan se lapsi on joten sinun pitäisi ne tapaamiset mieheltä kysyä vaikka sillä sähköpostilla. Sinulla on parempi tuntuma siihen että milloin tarvitset lapselle hoitajaa, milloin lapsi ikävöi isäänsä tai milloin on unohtamassa isänsä. Jospa isä ei ehdotakaan tapaamisia siksi että odottaa sinun tekevän sen kun kannat jo muutenkin suuremman vastuun joten hän jättää sinulle tuon väylän avoimeksi ja helpotukseksi. Jäit toiseksi ja sillä selvä, eihän se mikään kiukuttelun aihe ole että mies löytää mieleisemmän. Mahdollista sekin että pienen tauon jälkeen mies tullut toisiin aatoksiin ja jos ei mitään väkivaltaa suhteessa ole ollut niin kannattaa sitä kokeilla uudestaankin kun kerran lapsikin jo on. Tauko tekee joskus hyvää ja näkee taas toisessa ne hyvätkin puolet.
🤦♀️
Mies ei ole ehdottanut, että juttelemme. Minä olen. Tarkoitan jatkossa. Olemme tapaamassa lauantaina (minun ehdotuksestani) saadaksemme lapsen asiat sovittua. Tarkoitin jatkossa, onko pakko olla yhteydessä.
Olen ehdottanut tapaamisia aiemminkin, hän aina peruu ne, ei saavu perheneuvolaan, ei lastenvalvojalle, ei neutraaliin paikkaan.
Ja en tiedä niksi ei tapaa. Olen ehdottanut, että tapaa, mutta jättää tulematta. Olen ehdottanut, että tapaisi äitinsä luona, mutta ei suostu sopimaan aikatauluja. Suostuu vain, kun minä matelen ja teen työt.
En nyt ymmärrä miksi minun pitäisi suunnitella heidän tapaamisensa? Minä olen valmis keskustelemaan aikatauluista, mutta en voi olla sekä isä että äiti. Kannan vastuun omasta vanhemmuudestani, kantakoot hän omastaan. Ihan samalla tavalla hän voi laittaa viestiä ja kertoa milloin hänelle sopii tavata ja sovimme sen mukaan.
Ja en tarvitse lapselleni hoitajaa vaan toista vanhempaa! Jos hoitajaa tarvitsen, niin sitä varten minulla on hyvät suhteen molempien perheisiin. Isä ei ole yhtä kuin hoitaja vaan huoltaja ja vanhempi.
Ja hän ei jätä väylää minulle helpotukseksi, usko minua. Ilman minun jatkuvaa panostani he eivät tapaisi edes sitä vähän mitä nyt tapaavat. Jos lopetan hoitamasta vanhemmuutta hänen puolestaan (mitä minun pitäisikin tehdä), niin tapaamiset jäisivät varmaan kokonaan jälleen.
Kuten sanoin, minusta saisi pysyä poissa kokonaan, niin minä ja lapsi päästäisiin helpommalla, kun lapsen ei edes tarvitsisi ikävöidä tai alkaa ikävöimään, mutta mies pitää kiinni huoltajuudestaan kynsin ja hampain, mutta ei toimi huoltajan tavoin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertaista: älä anna lasta isälle, vaan kerro, että koska asiasta ei ole sopimusta, niin tämä on nyt tässä. Tehdään sopimus, sen jälkeen on tietyt ajankohdat, jolloin voit olla lapsen kanssa.
Meillä mies toimi kuin ap:lla eli ei mitään paperille, tunteen mukaan pitää päästä menemään. Lapsen tapaaminen oli täysin ennakoimatonta - tai oikeastaan aika ennakoitua, eli aina kun lapsella oli joku meno (kaverisynttärit, harrastus jne.), niin mies halusi, että lapsi onkin hänen kanssaan. Joulu ja äitienpäivä oli lapsen isälle todella tärkeitä, silloin lapsi on tietenkin hänen kanssaan!
Lopulta mies vei itse asian oikeuteen eikä saanut haluamaansa eli lasta virallisesti asumaan luokseen, minua maksamaan elatusmaksuja (itse hän ei maksanut mitään) ja silti lasta asumaan luonani, koska hänellä on harrastuksensa.Toimiko tuo lopulta, tuo, että vaadit sopimusta tai ei näe? Itse yritän samaa, mutta tulee todella huono omatunto. Miehen sukulaiset soittavat miehen aina paikalla tapaamaan lasta, kun lapsi heillä hoidossa, vaikka olen monesti sanonut, että asiat pitäisi ensin sopia meidän välillä eikä toimia selkäni takana tällä tavalla.
Heidän mielestään toimin väärin, enkä ajattele lapsen parasta ja kuten mainitsin, mielenterveyteni on kokenut aika suuren pudotuksen kaiken tämän aikana, joten välillä mietin olenko ihan hirviö-äiti, joka oikeasti ei ajattele lapsen parasta ja pitäisikö miehen vaan antaa tulla ja mennä miten haluaa. ApEi meillä lapsi mene mummolaan (miehen vanhemmille) hoitoon kuin miehen kautta eli jos hän haluaa omana viikonloppunaan (torstaista sunnuntaihin) laittaa lapsen hoitoon, se on hänen asiansa.
Minä olen aina pitänyt yhteyttä miehen puoleen sukua ja käynyt lapsen kanssa heitä tapaamassa ja lapsi ollut heillä yötä. Jos mies olisi ollut vastuussa siitä, että lapsi näkee myös hänen puoltaan suvusta, niin lapsen suhde (tai minun) heihin ei olisikaan ollenkaan yhtä läheinen kuin se nyt on. Siksi minusta onkin surullista, että miehen äiti ja mummo pitävät itsepintaisesti miehen puolia, vaikka heillä ei varmaan olisi kunnollista suhdetta (lapsen)lapsenlapseensa ilman minua. Olen iloinen, että lapsi saa olla läheinen myös miehen puolen suvun kanssa, mutta olisi se kivaa joskus edes jollain tavalla aistia kiitollisuutta siitä, että en vain kadonnut lapsi mukanani. Minäkin kuitenkin olen heille monesti ilmaissut kiitollisuuteeni siitä kuinka paljon ovat minua auttaneet esim. lapsen hoidossa. Ap
On täysin epärealistista odottaa että miehen äiti ja mummo asettuisivat sinun puolellesi häntä vastaan, oli tilanne ja tausta mikä hyvänsä. Jos ylläpidät suhteita pelkästään kiitosten toivossa, on parempi lopettaa se.
🤦♀️
En halua, että asettuvat miestä vastaan ollakseen minun puolellani VAAN LAPSEN PUOLELLA. Ei loputtomiin voi puolustella huumeita käyttävän, poissaolevan "isän" toimia lapsen kustannuksella. Haluaisin, että he asettuvat lapsen puolelle. Ja ihan tiedoksi, miehen sisko on asiassa täysin samaa mieltä kanssani, ei miehen eli ei se täysin epärealistista ole. Ja jos yhtään luit, niin en pidä suhdetta yllä kiitoksen takia, mutta olisi joskus kiva saada kiitosta. Kaksi aika eri asiaa. En ole muuten hyvää suhdetta heittämässä hukkaan vaan, koska aikuiset ihmiset eivät osaa ilmaista kiitollisuutta. Lapseni voin kasvattaa toimimaan toisin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertaista: älä anna lasta isälle, vaan kerro, että koska asiasta ei ole sopimusta, niin tämä on nyt tässä. Tehdään sopimus, sen jälkeen on tietyt ajankohdat, jolloin voit olla lapsen kanssa.
Meillä mies toimi kuin ap:lla eli ei mitään paperille, tunteen mukaan pitää päästä menemään. Lapsen tapaaminen oli täysin ennakoimatonta - tai oikeastaan aika ennakoitua, eli aina kun lapsella oli joku meno (kaverisynttärit, harrastus jne.), niin mies halusi, että lapsi onkin hänen kanssaan. Joulu ja äitienpäivä oli lapsen isälle todella tärkeitä, silloin lapsi on tietenkin hänen kanssaan!
Lopulta mies vei itse asian oikeuteen eikä saanut haluamaansa eli lasta virallisesti asumaan luokseen, minua maksamaan elatusmaksuja (itse hän ei maksanut mitään) ja silti lasta asumaan luonani, koska hänellä on harrastuksensa.Toimiko tuo lopulta, tuo, että vaadit sopimusta tai ei näe? Itse yritän samaa, mutta tulee todella huono omatunto. Miehen sukulaiset soittavat miehen aina paikalla tapaamaan lasta, kun lapsi heillä hoidossa, vaikka olen monesti sanonut, että asiat pitäisi ensin sopia meidän välillä eikä toimia selkäni takana tällä tavalla.
Heidän mielestään toimin väärin, enkä ajattele lapsen parasta ja kuten mainitsin, mielenterveyteni on kokenut aika suuren pudotuksen kaiken tämän aikana, joten välillä mietin olenko ihan hirviö-äiti, joka oikeasti ei ajattele lapsen parasta ja pitäisikö miehen vaan antaa tulla ja mennä miten haluaa. ApKuulostaa vähän huolestuttavalta nämä mt-ongelmasi. Pitäisi voida kiihkottomasti arvioida sitäkin, oletko ylipäätään kykenevä toimimaan lapsen huoltajana vai olisiko syytä tehdä itsestäsi lasu?
Kiitos huolenpidosta! Kuten mainitsin olen suhteen ja kaiken taistelun jäljiltä aika loppu ja käyn siksi terapiassa ja saan apua. Uskoisin, että jos minua auttavat ammattilaiset olisivat huolissaan kyvystäni toimia huoltajana he tekisivät sen lasun. Vanhempi osaa myöntää tarvitsevansa apua, hakea sitä ja ottaa sitä vastaan. Lasu sitten, kun lapset kärsii ja se ei ammattilaisten mielestä ole lapsellani tilanne. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä varten sinä olet tuollainen naislapsi, ettet suostu tapaamaan ja keskustelemaan lapsen isän kanssa vaikka hän on jo jopa ehdottanut sitä? Miksi isä ei tapaa lastansa? Onko hän kieltäytynyt tapamasta vai oletatko vain ettei hän halua tavata? Sinullahan se lapsi on joten sinun pitäisi ne tapaamiset mieheltä kysyä vaikka sillä sähköpostilla. Sinulla on parempi tuntuma siihen että milloin tarvitset lapselle hoitajaa, milloin lapsi ikävöi isäänsä tai milloin on unohtamassa isänsä. Jospa isä ei ehdotakaan tapaamisia siksi että odottaa sinun tekevän sen kun kannat jo muutenkin suuremman vastuun joten hän jättää sinulle tuon väylän avoimeksi ja helpotukseksi. Jäit toiseksi ja sillä selvä, eihän se mikään kiukuttelun aihe ole että mies löytää mieleisemmän. Mahdollista sekin että pienen tauon jälkeen mies tullut toisiin aatoksiin ja jos ei mitään väkivaltaa suhteessa ole ollut niin kannattaa sitä kokeilla uudestaankin kun kerran lapsikin jo on. Tauko tekee joskus hyvää ja näkee taas toisessa ne hyvätkin puolet.
Onko se kiukuttelua, että myöntää edelleen rakastavansa miestä joka vaihtoi lennosta toiseen ja haluavansa pysyä mahdollisimman kaukana oletan siksi että pääsee sitten yli? Eiks oo vaan parempi myöntää et oma pää ja sydän ei vielä kestä?
Joo, ei voi hakea tukia ei ja aika kauan olikin tiukka mutta mies vaan surkutteli omaa tilannettaan (velkoja ulosotossa) samalla, kun osteli ulkomaanmatkoja uuden tyttöystävän kanssa.. ap