Lue keskustelun säännöt.
Ex ja yhteinen lapsi -kokemuksia
SurullinenÄiti
08.08.2020 |
Mies jätti minut viime syksynä ja otti uuden naisen heti (tai olivat tavanneet jo aiemmin, en tiedä). Itse en ole päässyt yli ja edelleen rakastan. Lasta ei ole nähnyt säännöllisesti kuukausiin, olen pyrkinyt pitämään heidän suhdettaan yllä.
Nyt mies vähän herännyt, että pitäisi lapseen yhteyttä ja sanoi, että ei haittaa, että mekin juteltaisiin muuten vaan tai ettei meidän tarvitse vältellä toisiamme, kunhan ei riidellä.
Minä sanoin, että en halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä, paitsi sähköpostilla lapsen asioissa ja nyt mies loukkaantui siitä. Heti alkoi taas omat jutut olemaan tärkeämpiä kuin lapsen kanssa vietetty aika. Minusta saisi mennä menojaan kokonaan eikä kiusata lasta, mutta meillä yhteishuoltajuus ja mies vetoaa siihen, että hänellä oikeus nähdä lasta silloin kuin haluaa. Minä vaadin säännöllisyyttä ja ennustettavuutta.
Asioita emme oikein saa sovittua ja en kestä enää nähdä häntä. Ei tässä nyt ollut järkeä, mutta onko kellään kokemusta siitä, miten hyvin lapsen asiat saadaan hoidettua ilman, että toisen kanssa tarvitsisi olla tekemisissä? Lapsi vielä tarhassa.
Onko exän ja lapsen toisen vanhemman kanssa pakko olla tekemisissä muuten kuin aivan välttämättömät asiat esim sähköpostilla?
Kommentit (59)
Joo, ei voi hakea tukia ei ja aika kauan olikin tiukka mutta mies vaan surkutteli omaa tilannettaan (velkoja ulosotossa) samalla, kun osteli ulkomaanmatkoja uuden tyttöystävän kanssa.. ap[/quote]
Et ole vastuussa exäsi käytöksestä, edes lasta kohtaan. Sinulla on oikeus vaatia yhteydenotot esim. sähköpostitse, jääpähän mahdollinen todiste, jos myöhemmin tarvitset. Käy Kelassa selvittämässä oikeutesi mahdollisiin tukiin, ne eivät ole riippuvaisia miehesi tuloista (paitsi elatus) vaan sinun ja lapsen toimeentulosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä taas sanon, että nimenomaan viranomaisten kanssa hoidetaan asiat eikä mitään sovitteluyrityksiä enää kaiken jälkeen. Se tie on jo käyty. Ensin elarit kuntoon ja sitten tapaamisista sopimus. Jos lastenvalvojan avulla ei saada sopimusta, sitten oikeuteen.
Sopimuksessa ei saa olla mitään tulkinnanvaraista vaan tapaamisajat kellon tarkkuudella.
Juuri näin! Tuollaisen ihmisen kanssa pitää ehdottomasti olla mustaa valkoisella tai pää hajoaa kaiken laisten selitysten alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertaista: älä anna lasta isälle, vaan kerro, että koska asiasta ei ole sopimusta, niin tämä on nyt tässä. Tehdään sopimus, sen jälkeen on tietyt ajankohdat, jolloin voit olla lapsen kanssa.
Meillä mies toimi kuin ap:lla eli ei mitään paperille, tunteen mukaan pitää päästä menemään. Lapsen tapaaminen oli täysin ennakoimatonta - tai oikeastaan aika ennakoitua, eli aina kun lapsella oli joku meno (kaverisynttärit, harrastus jne.), niin mies halusi, että lapsi onkin hänen kanssaan. Joulu ja äitienpäivä oli lapsen isälle todella tärkeitä, silloin lapsi on tietenkin hänen kanssaan!
Lopulta mies vei itse asian oikeuteen eikä saanut haluamaansa eli lasta virallisesti asumaan luokseen, minua maksamaan elatusmaksuja (itse hän ei maksanut mitään) ja silti lasta asumaan luonani, koska hänellä on harrastuksensa.Toimiko tuo lopulta, tuo, että vaadit sopimusta tai ei näe? Itse yritän samaa, mutta tulee todella huono omatunto. Miehen sukulaiset soittavat miehen aina paikalla tapaamaan lasta, kun lapsi heillä hoidossa, vaikka olen monesti sanonut, että asiat pitäisi ensin sopia meidän välillä eikä toimia selkäni takana tällä tavalla.
Heidän mielestään toimin väärin, enkä ajattele lapsen parasta ja kuten mainitsin, mielenterveyteni on kokenut aika suuren pudotuksen kaiken tämän aikana, joten välillä mietin olenko ihan hirviö-äiti, joka oikeasti ei ajattele lapsen parasta ja pitäisikö miehen vaan antaa tulla ja mennä miten haluaa. ApEi meillä lapsi mene mummolaan (miehen vanhemmille) hoitoon kuin miehen kautta eli jos hän haluaa omana viikonloppunaan (torstaista sunnuntaihin) laittaa lapsen hoitoon, se on hänen asiansa.
Minä olen aina pitänyt yhteyttä miehen puoleen sukua ja käynyt lapsen kanssa heitä tapaamassa ja lapsi ollut heillä yötä. Jos mies olisi ollut vastuussa siitä, että lapsi näkee myös hänen puoltaan suvusta, niin lapsen suhde (tai minun) heihin ei olisikaan ollenkaan yhtä läheinen kuin se nyt on. Siksi minusta onkin surullista, että miehen äiti ja mummo pitävät itsepintaisesti miehen puolia, vaikka heillä ei varmaan olisi kunnollista suhdetta (lapsen)lapsenlapseensa ilman minua. Olen iloinen, että lapsi saa olla läheinen myös miehen puolen suvun kanssa, mutta olisi se kivaa joskus edes jollain tavalla aistia kiitollisuutta siitä, että en vain kadonnut lapsi mukanani. Minäkin kuitenkin olen heille monesti ilmaissut kiitollisuuteeni siitä kuinka paljon ovat minua auttaneet esim. lapsen hoidossa. Ap
On täysin epärealistista odottaa että miehen äiti ja mummo asettuisivat sinun puolellesi häntä vastaan, oli tilanne ja tausta mikä hyvänsä. Jos ylläpidät suhteita pelkästään kiitosten toivossa, on parempi lopettaa se.
🤦♀️
En halua, että asettuvat miestä vastaan ollakseen minun puolellani VAAN LAPSEN PUOLELLA. Ei loputtomiin voi puolustella huumeita käyttävän, poissaolevan "isän" toimia lapsen kustannuksella. Haluaisin, että he asettuvat lapsen puolelle. Ja ihan tiedoksi, miehen sisko on asiassa täysin samaa mieltä kanssani, ei miehen eli ei se täysin epärealistista ole. Ja jos yhtään luit, niin en pidä suhdetta yllä kiitoksen takia, mutta olisi joskus kiva saada kiitosta. Kaksi aika eri asiaa. En ole muuten hyvää suhdetta heittämässä hukkaan vaan, koska aikuiset ihmiset eivät osaa ilmaista kiitollisuutta. Lapseni voin kasvattaa toimimaan toisin. Ap
HUUMEITA KÄYTTÄVÄN?!
Tää tuli nyt vähän puskista ja muuttaa aika olennaisesti koko kuviota.
Olispas mielenkiintoista lukea tämä ketju, katkeria yh äitejä antamassa vinkkejä.
Missäköhän vaiheessa tulisi lapsen etu ensimmäisenä?
Vierailija kirjoitti:
Olispas mielenkiintoista lukea tämä ketju, katkeria yh äitejä antamassa vinkkejä.
Missäköhän vaiheessa tulisi lapsen etu ensimmäisenä?
No kerropa sinä miten itse toimisit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertaista: älä anna lasta isälle, vaan kerro, että koska asiasta ei ole sopimusta, niin tämä on nyt tässä. Tehdään sopimus, sen jälkeen on tietyt ajankohdat, jolloin voit olla lapsen kanssa.
Meillä mies toimi kuin ap:lla eli ei mitään paperille, tunteen mukaan pitää päästä menemään. Lapsen tapaaminen oli täysin ennakoimatonta - tai oikeastaan aika ennakoitua, eli aina kun lapsella oli joku meno (kaverisynttärit, harrastus jne.), niin mies halusi, että lapsi onkin hänen kanssaan. Joulu ja äitienpäivä oli lapsen isälle todella tärkeitä, silloin lapsi on tietenkin hänen kanssaan!
Lopulta mies vei itse asian oikeuteen eikä saanut haluamaansa eli lasta virallisesti asumaan luokseen, minua maksamaan elatusmaksuja (itse hän ei maksanut mitään) ja silti lasta asumaan luonani, koska hänellä on harrastuksensa.Toimiko tuo lopulta, tuo, että vaadit sopimusta tai ei näe? Itse yritän samaa, mutta tulee todella huono omatunto. Miehen sukulaiset soittavat miehen aina paikalla tapaamaan lasta, kun lapsi heillä hoidossa, vaikka olen monesti sanonut, että asiat pitäisi ensin sopia meidän välillä eikä toimia selkäni takana tällä tavalla.
Heidän mielestään toimin väärin, enkä ajattele lapsen parasta ja kuten mainitsin, mielenterveyteni on kokenut aika suuren pudotuksen kaiken tämän aikana, joten välillä mietin olenko ihan hirviö-äiti, joka oikeasti ei ajattele lapsen parasta ja pitäisikö miehen vaan antaa tulla ja mennä miten haluaa. ApEi meillä lapsi mene mummolaan (miehen vanhemmille) hoitoon kuin miehen kautta eli jos hän haluaa omana viikonloppunaan (torstaista sunnuntaihin) laittaa lapsen hoitoon, se on hänen asiansa.
Minä olen aina pitänyt yhteyttä miehen puoleen sukua ja käynyt lapsen kanssa heitä tapaamassa ja lapsi ollut heillä yötä. Jos mies olisi ollut vastuussa siitä, että lapsi näkee myös hänen puoltaan suvusta, niin lapsen suhde (tai minun) heihin ei olisikaan ollenkaan yhtä läheinen kuin se nyt on. Siksi minusta onkin surullista, että miehen äiti ja mummo pitävät itsepintaisesti miehen puolia, vaikka heillä ei varmaan olisi kunnollista suhdetta (lapsen)lapsenlapseensa ilman minua. Olen iloinen, että lapsi saa olla läheinen myös miehen puolen suvun kanssa, mutta olisi se kivaa joskus edes jollain tavalla aistia kiitollisuutta siitä, että en vain kadonnut lapsi mukanani. Minäkin kuitenkin olen heille monesti ilmaissut kiitollisuuteeni siitä kuinka paljon ovat minua auttaneet esim. lapsen hoidossa. Ap
On täysin epärealistista odottaa että miehen äiti ja mummo asettuisivat sinun puolellesi häntä vastaan, oli tilanne ja tausta mikä hyvänsä. Jos ylläpidät suhteita pelkästään kiitosten toivossa, on parempi lopettaa se.
🤦♀️
En halua, että asettuvat miestä vastaan ollakseen minun puolellani VAAN LAPSEN PUOLELLA. Ei loputtomiin voi puolustella huumeita käyttävän, poissaolevan "isän" toimia lapsen kustannuksella. Haluaisin, että he asettuvat lapsen puolelle. Ja ihan tiedoksi, miehen sisko on asiassa täysin samaa mieltä kanssani, ei miehen eli ei se täysin epärealistista ole. Ja jos yhtään luit, niin en pidä suhdetta yllä kiitoksen takia, mutta olisi joskus kiva saada kiitosta. Kaksi aika eri asiaa. En ole muuten hyvää suhdetta heittämässä hukkaan vaan, koska aikuiset ihmiset eivät osaa ilmaista kiitollisuutta. Lapseni voin kasvattaa toimimaan toisin. Ap
HUUMEITA KÄYTTÄVÄN?!
Tää tuli nyt vähän puskista ja muuttaa aika olennaisesti koko kuviota.
Se tuli kirjoitettua vähän tunnekouhussa. Mies siis viihdekäyttää (en tiedä tilannetta nyt, keväällä kuvioissa oli vielä ekstasi, kokaiini, amfetamiini ja metamfetamiini), mutta minusta ihminen, jolla ollut aiemmin ongelma huumeiden kanssa ei voi viihdekäyttää ja mies asiasta eri mieltä ja hänen perheensä ei asiasta puhu. Mutta siis huumeet ei ollut tässä asiassa mikään juttu, en asioista jaksa vaivata, kun hänen käyttönsä ei kuulu minulle. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertaista: älä anna lasta isälle, vaan kerro, että koska asiasta ei ole sopimusta, niin tämä on nyt tässä. Tehdään sopimus, sen jälkeen on tietyt ajankohdat, jolloin voit olla lapsen kanssa.
Meillä mies toimi kuin ap:lla eli ei mitään paperille, tunteen mukaan pitää päästä menemään. Lapsen tapaaminen oli täysin ennakoimatonta - tai oikeastaan aika ennakoitua, eli aina kun lapsella oli joku meno (kaverisynttärit, harrastus jne.), niin mies halusi, että lapsi onkin hänen kanssaan. Joulu ja äitienpäivä oli lapsen isälle todella tärkeitä, silloin lapsi on tietenkin hänen kanssaan!
Lopulta mies vei itse asian oikeuteen eikä saanut haluamaansa eli lasta virallisesti asumaan luokseen, minua maksamaan elatusmaksuja (itse hän ei maksanut mitään) ja silti lasta asumaan luonani, koska hänellä on harrastuksensa.Toimiko tuo lopulta, tuo, että vaadit sopimusta tai ei näe? Itse yritän samaa, mutta tulee todella huono omatunto. Miehen sukulaiset soittavat miehen aina paikalla tapaamaan lasta, kun lapsi heillä hoidossa, vaikka olen monesti sanonut, että asiat pitäisi ensin sopia meidän välillä eikä toimia selkäni takana tällä tavalla.
Heidän mielestään toimin väärin, enkä ajattele lapsen parasta ja kuten mainitsin, mielenterveyteni on kokenut aika suuren pudotuksen kaiken tämän aikana, joten välillä mietin olenko ihan hirviö-äiti, joka oikeasti ei ajattele lapsen parasta ja pitäisikö miehen vaan antaa tulla ja mennä miten haluaa. ApEi meillä lapsi mene mummolaan (miehen vanhemmille) hoitoon kuin miehen kautta eli jos hän haluaa omana viikonloppunaan (torstaista sunnuntaihin) laittaa lapsen hoitoon, se on hänen asiansa.
Minä olen aina pitänyt yhteyttä miehen puoleen sukua ja käynyt lapsen kanssa heitä tapaamassa ja lapsi ollut heillä yötä. Jos mies olisi ollut vastuussa siitä, että lapsi näkee myös hänen puoltaan suvusta, niin lapsen suhde (tai minun) heihin ei olisikaan ollenkaan yhtä läheinen kuin se nyt on. Siksi minusta onkin surullista, että miehen äiti ja mummo pitävät itsepintaisesti miehen puolia, vaikka heillä ei varmaan olisi kunnollista suhdetta (lapsen)lapsenlapseensa ilman minua. Olen iloinen, että lapsi saa olla läheinen myös miehen puolen suvun kanssa, mutta olisi se kivaa joskus edes jollain tavalla aistia kiitollisuutta siitä, että en vain kadonnut lapsi mukanani. Minäkin kuitenkin olen heille monesti ilmaissut kiitollisuuteeni siitä kuinka paljon ovat minua auttaneet esim. lapsen hoidossa. Ap
On täysin epärealistista odottaa että miehen äiti ja mummo asettuisivat sinun puolellesi häntä vastaan, oli tilanne ja tausta mikä hyvänsä. Jos ylläpidät suhteita pelkästään kiitosten toivossa, on parempi lopettaa se.
🤦♀️
En halua, että asettuvat miestä vastaan ollakseen minun puolellani VAAN LAPSEN PUOLELLA. Ei loputtomiin voi puolustella huumeita käyttävän, poissaolevan "isän" toimia lapsen kustannuksella. Haluaisin, että he asettuvat lapsen puolelle. Ja ihan tiedoksi, miehen sisko on asiassa täysin samaa mieltä kanssani, ei miehen eli ei se täysin epärealistista ole. Ja jos yhtään luit, niin en pidä suhdetta yllä kiitoksen takia, mutta olisi joskus kiva saada kiitosta. Kaksi aika eri asiaa. En ole muuten hyvää suhdetta heittämässä hukkaan vaan, koska aikuiset ihmiset eivät osaa ilmaista kiitollisuutta. Lapseni voin kasvattaa toimimaan toisin. Ap
HUUMEITA KÄYTTÄVÄN?!
Tää tuli nyt vähän puskista ja muuttaa aika olennaisesti koko kuviota.Se tuli kirjoitettua vähän tunnekouhussa. Mies siis viihdekäyttää (en tiedä tilannetta nyt, keväällä kuvioissa oli vielä ekstasi, kokaiini, amfetamiini ja metamfetamiini), mutta minusta ihminen, jolla ollut aiemmin ongelma huumeiden kanssa ei voi viihdekäyttää ja mies asiasta eri mieltä ja hänen perheensä ei asiasta puhu. Mutta siis huumeet ei ollut tässä asiassa mikään juttu, en asioista jaksa vaivata, kun hänen käyttönsä ei kuulu minulle. Ap
Luepa itse tuo lista aineista, joita keväällä kuvioissa on ollut. Se on aivan järjetön! Jos sinä haluat lapsesi tuon ihmisen hoiviin, asia todellakin kuuluu sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertaista: älä anna lasta isälle, vaan kerro, että koska asiasta ei ole sopimusta, niin tämä on nyt tässä. Tehdään sopimus, sen jälkeen on tietyt ajankohdat, jolloin voit olla lapsen kanssa.
Meillä mies toimi kuin ap:lla eli ei mitään paperille, tunteen mukaan pitää päästä menemään. Lapsen tapaaminen oli täysin ennakoimatonta - tai oikeastaan aika ennakoitua, eli aina kun lapsella oli joku meno (kaverisynttärit, harrastus jne.), niin mies halusi, että lapsi onkin hänen kanssaan. Joulu ja äitienpäivä oli lapsen isälle todella tärkeitä, silloin lapsi on tietenkin hänen kanssaan!
Lopulta mies vei itse asian oikeuteen eikä saanut haluamaansa eli lasta virallisesti asumaan luokseen, minua maksamaan elatusmaksuja (itse hän ei maksanut mitään) ja silti lasta asumaan luonani, koska hänellä on harrastuksensa.Toimiko tuo lopulta, tuo, että vaadit sopimusta tai ei näe? Itse yritän samaa, mutta tulee todella huono omatunto. Miehen sukulaiset soittavat miehen aina paikalla tapaamaan lasta, kun lapsi heillä hoidossa, vaikka olen monesti sanonut, että asiat pitäisi ensin sopia meidän välillä eikä toimia selkäni takana tällä tavalla.
Heidän mielestään toimin väärin, enkä ajattele lapsen parasta ja kuten mainitsin, mielenterveyteni on kokenut aika suuren pudotuksen kaiken tämän aikana, joten välillä mietin olenko ihan hirviö-äiti, joka oikeasti ei ajattele lapsen parasta ja pitäisikö miehen vaan antaa tulla ja mennä miten haluaa. ApEi meillä lapsi mene mummolaan (miehen vanhemmille) hoitoon kuin miehen kautta eli jos hän haluaa omana viikonloppunaan (torstaista sunnuntaihin) laittaa lapsen hoitoon, se on hänen asiansa.
Minä olen aina pitänyt yhteyttä miehen puoleen sukua ja käynyt lapsen kanssa heitä tapaamassa ja lapsi ollut heillä yötä. Jos mies olisi ollut vastuussa siitä, että lapsi näkee myös hänen puoltaan suvusta, niin lapsen suhde (tai minun) heihin ei olisikaan ollenkaan yhtä läheinen kuin se nyt on. Siksi minusta onkin surullista, että miehen äiti ja mummo pitävät itsepintaisesti miehen puolia, vaikka heillä ei varmaan olisi kunnollista suhdetta (lapsen)lapsenlapseensa ilman minua. Olen iloinen, että lapsi saa olla läheinen myös miehen puolen suvun kanssa, mutta olisi se kivaa joskus edes jollain tavalla aistia kiitollisuutta siitä, että en vain kadonnut lapsi mukanani. Minäkin kuitenkin olen heille monesti ilmaissut kiitollisuuteeni siitä kuinka paljon ovat minua auttaneet esim. lapsen hoidossa. Ap
On täysin epärealistista odottaa että miehen äiti ja mummo asettuisivat sinun puolellesi häntä vastaan, oli tilanne ja tausta mikä hyvänsä. Jos ylläpidät suhteita pelkästään kiitosten toivossa, on parempi lopettaa se.
🤦♀️
En halua, että asettuvat miestä vastaan ollakseen minun puolellani VAAN LAPSEN PUOLELLA. Ei loputtomiin voi puolustella huumeita käyttävän, poissaolevan "isän" toimia lapsen kustannuksella. Haluaisin, että he asettuvat lapsen puolelle. Ja ihan tiedoksi, miehen sisko on asiassa täysin samaa mieltä kanssani, ei miehen eli ei se täysin epärealistista ole. Ja jos yhtään luit, niin en pidä suhdetta yllä kiitoksen takia, mutta olisi joskus kiva saada kiitosta. Kaksi aika eri asiaa. En ole muuten hyvää suhdetta heittämässä hukkaan vaan, koska aikuiset ihmiset eivät osaa ilmaista kiitollisuutta. Lapseni voin kasvattaa toimimaan toisin. Ap
HUUMEITA KÄYTTÄVÄN?!
Tää tuli nyt vähän puskista ja muuttaa aika olennaisesti koko kuviota.Se tuli kirjoitettua vähän tunnekouhussa. Mies siis viihdekäyttää (en tiedä tilannetta nyt, keväällä kuvioissa oli vielä ekstasi, kokaiini, amfetamiini ja metamfetamiini), mutta minusta ihminen, jolla ollut aiemmin ongelma huumeiden kanssa ei voi viihdekäyttää ja mies asiasta eri mieltä ja hänen perheensä ei asiasta puhu. Mutta siis huumeet ei ollut tässä asiassa mikään juttu, en asioista jaksa vaivata, kun hänen käyttönsä ei kuulu minulle. Ap
Luepa itse tuo lista aineista, joita keväällä kuvioissa on ollut. Se on aivan järjetön! Jos sinä haluat lapsesi tuon ihmisen hoiviin, asia todellakin kuuluu sinulle.
Et usko kuinka toivon, että kuuluisi. Olen asiasta ilmoittanut asianajajalleni ja lastenvalvojalle, mutta sillä ei ole vaikutusta siihen, että saisin esim. yksinhuoltajuuden. Huumeidenkäyttö ei kuulemma ole tarpeeksi iso syy ja koska meillä yhteishuoltajuus, niin lain silmissä minun TULEE TUKEA ETÄVANHEMMAN VANHEMMUUTTA. Näin Suomessa. Siksi en jaksa enää vääntää miehen käytöstä (tai käyttämättömyydestä, jos ei enää käytä), kun ei kukaan missään kuuntele ja jos estän lasta ja miestä tapaamasta tämän takia, niin olen etäännyttäjä. Olen aika loppu vääntöön miehen kanssa ja haluaisin hänet vain pois elämästäni, oli tunteeni mitä tahansa.
Ainoa mitä toivon on, että olisi 100% isä, jos sitä haluaa olla tai pysyisi poissa kokonaan ja antaisi lapselle mahdollisuuden elämään niin, ettei tämän tarvitsisi edes muistaa koko ihmistä, jolloin ei tarvitsisi edes ikävöidä. Ap
En ihan pysy perässä jutussa, kun toisaalta sanot että miehen vanhemmat eivät saisi kutsua lapsen isää tapaamaan lasta, mutta sitten taas olet kuitenkin toivonut, että lapsi tapaisi isäänsä siellä. Sanot myös, että mies ei ole ehdottanut että juttelisitte, vaan sinä. Kuitenkin heti alkuun kerroit, että olet sanonut hänelle, ettet halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan ja haluat käydä kaikki asiat sähköpostilla, vaikka hän ehdotti jotain keskusteluyhteyttä.
Jos haluat että tuo huumeidenkäyttö huomioidaan huoltajuudessa, puhu siitä lapsen neuvolassa tai kouluterveydenhoidossa, tai ihan lastensuojeluun. Asianajaja tai lastenvalvoja eivät sinällään vaikuta näihin asioihin, etenkin kun asianajajan kanssa ilmeisesti käytte läpi elatusmaksuja ettekä huoltajuutta. Lastenvalvoja vain vahvistaa vanhempien sopimukset, ei varsinaisesti ota kantaa huoltajuuteen tai edes tapaamisiin. Oletko ylipäänsä tehnyt mitään sen eteen, että hakisit yksinhuoltajuutta? Vai toivotko kuitenkin, että saisitte yhteishuoltajuuden toimimaan? Sinun ei tarvitse, eikä itse asiassa edes pidä, järjestellä isälle mitään erityisiä mahdollisuuksia toteuttaa vanhemmuuttaan. Se etävanhemman ”tukeminen” ei ole sitä. Et ole estänyt isää tapaamasta lastaan, et ole sulkenut isän puolen sukua pois kuvioista, etkä ilmeisesti ole myrkyttänyt lapsenkaan käsitystä isästään, vaikka tyyppi onkin käytännössä narkomaani (viihdekäyttäjäksi kutsuminen on vain asian kaunistelua). Isä puolestaan ei ole ollut halukas sitoutumaan mihinkään eikä tekemään sopimuksia, on jättänyt elatukset hoitamatta, ja käyttää huumeita. En nyt ihan äkkiä näe, että olisit jotenkin jättänyt ”tukematta” hänen vanhemmuuttaan. Itse asiassa ihan sellaista tukemisen vaatimusta ei oikeasti ole olemassakaan, jossa lähivanhemman pitäisi sietää toiselta vanhemmalta ihan mitä vaan. Termi taitaa oikeasti olla tapaamisoikeuden edistäminen, ja siinä keskiössä on lapsi. Tuosta edistämisestä on vastuussa kumpikin vanhempi, myös siis se isä. Tässä tapauksessa isältä pitää vähimmillään odottaa sitä sopimuksen tekemistä.
Jos itse tiedät mitä oikein haluat, toimi sitä tavoitetta kohti. Jos et tiedä, selvitä ihan ensin se itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen etu. Aika usein se epäsäännöllinen isäkin on parempi kuin ei isää lainkaan. Lapsi kaipaa isää, paskempaakin sellaista, joten ajattele lapsesi etua.
Menkää sinne lastenvalvojalle ja kirjatkaa tapaamiset ylös.
Onpa sekava juttu, mutta joitakin ajatuksia.
Jos viet lapsen miehen vanhemmille, totta kai he saavat sinne kutsua myös lapsen isän. Tätä nyt et mitenkään voi estää.
Jos mies ei ole suostunut lastenvalvojan tapaamiseen sopimuksen allekirjoittamiseksi, sopimusta lähdetään hakemaan oikeusteitse. Teksteistäsi en pääse yhtään jyvälle siitä, miksi tätä et ole jo tehnyt. Ilmeisesti elatusasiasta jo käräjöittekin, ota nyt samaan syssyyn ne tapaamisasiat selvitettäväksi, ettei tarvitse montaa kertaa lähteä oikeuteen.
Lapsen isä käyttää huumeita ja sinä tuot tämän esiin tässä ketjussa vasta kolmannella sivulla ihan sivuseikkana. Kyllä tuo nyt täytyy vähintäänkin huomioida tapaamissopimuksessa! Valvotut tapaamiset? Yksinhuoltajuus sinulle? Yksinhuoltajuushan ei tarkoita sitä, etteikö lapsella ja isällä edelleen olisi oikeus tavata toisiaan, mutta isä ei pääsisi jatkossa sössimään sinun ja lapsen arkea ihan sillä, että ei saavu paikalle vahvistamaan milloin mitäkin vaadittua asiakirjaa. Johan tässä on näyttöä siitä, että hän ei kykene sopimaan asioista ja vaikeuttaa niiden toteutumista. Joskus lapsesi tarvitsee passin, pankkikortin, haluaa vaikka erota kirkosta tai liittyä siihen, matkustaa ulkomaille, tms. Ette te voi vaan odotella ja veikkailla, että antaakohan isä nyt suostumuksen vai ei.
Inhottavaa syyllistää sinua, kun isä nyt selvästi on aikamoinen kuspää, mutta nyt asiat ovat sinun käsissäsi. Älä odottele, vaan toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsen etu. Aika usein se epäsäännöllinen isäkin on parempi kuin ei isää lainkaan. Lapsi kaipaa isää, paskempaakin sellaista, joten ajattele lapsesi etua.
Menkää sinne lastenvalvojalle ja kirjatkaa tapaamiset ylös.
Nyt puhut kyllä vain omasta kokemuksestasi varmaan. Lapsi tarvitsee ennustettavuutta ja rutiineja: säännöllisyyttä.
Ainoa mitä lapselle jää epäsäännöllisestä isästä on kuva, että kelpaa isän elämään vaan silloin tällöin, kun isän elämässä vähän tilaa.
Epäsäännöllisyydellä palvellaan vain ja ainoastaan isän tarpeita ja haluja. Parempi isän pysyä poissa ja lapselle voi lapsen kehitystasoon sopivalla tavalla kertoa, että isä ei ollut valmis isäksi. Ei isästä tarvitse tehdä mörköä tai lapselle surkutella sitä, että ei isä ole paikalla. Samalla tavalla adoptoidut lapset voivat kaivata biologisia vanhempiaan, mutta pärjäävät kyllä elämässä hyvin ilmankin heitä. Ei pelkkä biologia tee vanhemmaksi.
Kukaan ei kaipaa paskaa isää.
Vierailija kirjoitti:
Onpa sekava juttu, mutta joitakin ajatuksia.
Jos viet lapsen miehen vanhemmille, totta kai he saavat sinne kutsua myös lapsen isän. Tätä nyt et mitenkään voi estää.
Jos mies ei ole suostunut lastenvalvojan tapaamiseen sopimuksen allekirjoittamiseksi, sopimusta lähdetään hakemaan oikeusteitse. Teksteistäsi en pääse yhtään jyvälle siitä, miksi tätä et ole jo tehnyt. Ilmeisesti elatusasiasta jo käräjöittekin, ota nyt samaan syssyyn ne tapaamisasiat selvitettäväksi, ettei tarvitse montaa kertaa lähteä oikeuteen.
Lapsen isä käyttää huumeita ja sinä tuot tämän esiin tässä ketjussa vasta kolmannella sivulla ihan sivuseikkana. Kyllä tuo nyt täytyy vähintäänkin huomioida tapaamissopimuksessa! Valvotut tapaamiset? Yksinhuoltajuus sinulle? Yksinhuoltajuushan ei tarkoita sitä, etteikö lapsella ja isällä edelleen olisi oikeus tavata toisiaan, mutta isä ei pääsisi jatkossa sössimään sinun ja lapsen arkea ihan sillä, että ei saavu paikalle vahvistamaan milloin mitäkin vaadittua asiakirjaa. Johan tässä on näyttöä siitä, että hän ei kykene sopimaan asioista ja vaikeuttaa niiden toteutumista. Joskus lapsesi tarvitsee passin, pankkikortin, haluaa vaikka erota kirkosta tai liittyä siihen, matkustaa ulkomaille, tms. Ette te voi vaan odotella ja veikkailla, että antaakohan isä nyt suostumuksen vai ei.
Inhottavaa syyllistää sinua, kun isä nyt selvästi on aikamoinen kuspää, mutta nyt asiat ovat sinun käsissäsi. Älä odottele, vaan toimi.
Varmasti sekavaa kyllä, kun lähinnä hain kokemuksia vain muista, jotka pitävät yhteyttä lastensa isään vain sähköpostilla.
Olen siis lähestynyt asianajajaa elatus-, huoltajuus- ja tapaamisasioissa, mutta elatuskanne on ainoa, joka tällä hetkellä tekeillä. Asianajajani on sitä mieltä, että yksinhuoltajuutta on turha lähteä hakemaan, sillä pelkkä huumeiden käyttö ei välttämättä riitä huoltajuuden saamiseen. Näistä kaikista asioista piti keskustella yhdessä lapsen isän kanssa sovittelussa, mutta hän ei vastannut sovittelupyyntöön, siksi nyt kanne elatuksesta. Ja valitettavasti minun sanani siitä, että mies ei kykene yhteistyöhön tai saavu paikalle, kun on sovittu ei riitä nekään myöskään yksinhuoltajuuteen asianajajani mielestä. Pitäisi olla kunnon näyttöä, mutta ei valitettavasti ole puheluita tai viestejä tallessa.
Ja mitä tuli miehen perheeseen, niin tietenkin ymmärrän, etten voi estää heitä kutsumasta miestä paikalle, mutta toivoisin, etteivät he tekisi miehelle karhunpalvelusta vaan tukisivat hänen vanhemmuuttaan myös ja vaatisivat häneltä vastuuta. Miehen pitäisi itse sopia tapaamiset lapsen kanssa, ei miehen perheen ja sitä olen yrittänyt heille selittää. Tällainen vain kostautuu myöhemmin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ihan pysy perässä jutussa, kun toisaalta sanot että miehen vanhemmat eivät saisi kutsua lapsen isää tapaamaan lasta, mutta sitten taas olet kuitenkin toivonut, että lapsi tapaisi isäänsä siellä. Sanot myös, että mies ei ole ehdottanut että juttelisitte, vaan sinä. Kuitenkin heti alkuun kerroit, että olet sanonut hänelle, ettet halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan ja haluat käydä kaikki asiat sähköpostilla, vaikka hän ehdotti jotain keskusteluyhteyttä.
Jos haluat että tuo huumeidenkäyttö huomioidaan huoltajuudessa, puhu siitä lapsen neuvolassa tai kouluterveydenhoidossa, tai ihan lastensuojeluun. Asianajaja tai lastenvalvoja eivät sinällään vaikuta näihin asioihin, etenkin kun asianajajan kanssa ilmeisesti käytte läpi elatusmaksuja ettekä huoltajuutta. Lastenvalvoja vain vahvistaa vanhempien sopimukset, ei varsinaisesti ota kantaa huoltajuuteen tai edes tapaamisiin. Oletko ylipäänsä tehnyt mitään sen eteen, että hakisit yksinhuoltajuutta? Vai toivotko kuitenkin, että saisitte yhteishuoltajuuden toimimaan? Sinun ei tarvitse, eikä itse asiassa edes pidä, järjestellä isälle mitään erityisiä mahdollisuuksia toteuttaa vanhemmuuttaan. Se etävanhemman ”tukeminen” ei ole sitä. Et ole estänyt isää tapaamasta lastaan, et ole sulkenut isän puolen sukua pois kuvioista, etkä ilmeisesti ole myrkyttänyt lapsenkaan käsitystä isästään, vaikka tyyppi onkin käytännössä narkomaani (viihdekäyttäjäksi kutsuminen on vain asian kaunistelua). Isä puolestaan ei ole ollut halukas sitoutumaan mihinkään eikä tekemään sopimuksia, on jättänyt elatukset hoitamatta, ja käyttää huumeita. En nyt ihan äkkiä näe, että olisit jotenkin jättänyt ”tukematta” hänen vanhemmuuttaan. Itse asiassa ihan sellaista tukemisen vaatimusta ei oikeasti ole olemassakaan, jossa lähivanhemman pitäisi sietää toiselta vanhemmalta ihan mitä vaan. Termi taitaa oikeasti olla tapaamisoikeuden edistäminen, ja siinä keskiössä on lapsi. Tuosta edistämisestä on vastuussa kumpikin vanhempi, myös siis se isä. Tässä tapauksessa isältä pitää vähimmillään odottaa sitä sopimuksen tekemistä.
Jos itse tiedät mitä oikein haluat, toimi sitä tavoitetta kohti. Jos et tiedä, selvitä ihan ensin se itsellesi.
Kiitos selvennyksestä! Jotenkin tuo aina kummittelee, että pitäisi tukea vanhemmuutta ja en ole ihan ymmärtänyt kuinka pitkälle minun pitäisi venyä sen takia. Tämä helpotti oloa paljon! :)
Ja tuohon keskusteluun. Mies siis lähinnä ehdotti, että voisimme toimia normaalimmin eli enemmän siten, kuten toimimme ennen kuin hän jätti minut ja voisimme viettää aikaa kolmisin, että olisimme tavallaan kavereita. Siihen ilmoitin, että en sellaiseen kykene, koska tunteeni häntä kohtaan ovat vielä liian suuria ja minun olisi aivan mahdotonta päästä hänestä yli, jos leikkisimme välillä perhettä. Keskustelu mitä minä ehdotin koski siis lastamme koskevissa käytännön asioissa, mutta saa nähdä toteutuuko se. Ap
Öö, mitä ihmettä!!! En todellakaan kinuaisi isää tapaamaan lastani, jos isä vetää amfetamiinia, metaa ym.! Olisin iloinen vaan, jos sellainen mies unohtaa lapsemme. Ties mitä menoa siellä on, puhkeaa huumepsykoosi tms.
Miten voit vasta kolmannella sivulla mainita ohimennen että isä kiskoo kovempaakin kuin pulkkaa ja vielä ihmettelet miksi jäävät kaikki asiat hoitamatta!? En sitä paitsi usko hetkeäkään, että lakimies väittäisi että oikeudessa ei narkomania riittäisi yh-huoltajuuden saamiseksi. Sitä paitsi aloin epäillä kiskotko itsekin jotain ja sen takia tuo asia oli vaikea sanoa heti kättelyssä vai mitä ihmettä? Jotenkin haiskahtaa myös ettet pidä puoliasi ja olet käsittänyt sen lopunkin aivan väärin. et sitä paitsi edes saa luovuttaa lasta päihtyneelle.
Vierailija kirjoitti:
Miten voit vasta kolmannella sivulla mainita ohimennen että isä kiskoo kovempaakin kuin pulkkaa ja vielä ihmettelet miksi jäävät kaikki asiat hoitamatta!? En sitä paitsi usko hetkeäkään, että lakimies väittäisi että oikeudessa ei narkomania riittäisi yh-huoltajuuden saamiseksi. Sitä paitsi aloin epäillä kiskotko itsekin jotain ja sen takia tuo asia oli vaikea sanoa heti kättelyssä vai mitä ihmettä? Jotenkin haiskahtaa myös ettet pidä puoliasi ja olet käsittänyt sen lopunkin aivan väärin. et sitä paitsi edes saa luovuttaa lasta päihtyneelle.
Sen verran ohiksena, että oikeudessä pitää asiat pystyä todistamaan eli ei riitä jos lapsen lähivanhempi väittää etävanhemman käyttävän huumeita säännöllisesti. Sitten jos etä itse myöntää asian oikeuden istunnossa tai on muita konkreettisia todisteita (huumepidätys tms.) niin voi olla toinen juttu.
Mutta ap:lle sanoisin, että nyt on sovittelut käyty läpi. Olen itse mies ja erossa olin lähivanhempana toimivaa eksääni kohtaan aivan liian lempeä lasten vuoksi. Hän pompotteli minua miten sattui ja vaati kaikenlaista lasten edun nimissä. Jossain vaiheessa sitten malja läikkyi yli ja ilmoitin sukulaisten välityksellä, että nyt se loppuu tai sitten tapellaan oikeudessa ja kunnolla. Sen jälkeen kaikki on sujunut kohtuullisen hyvin...eli niin hyvin kuin eksän luonteen ja uuden miehensä sekoilut huomioon ottaen voi mennä.
Minä taas sanon, että nimenomaan viranomaisten kanssa hoidetaan asiat eikä mitään sovitteluyrityksiä enää kaiken jälkeen. Se tie on jo käyty. Ensin elarit kuntoon ja sitten tapaamisista sopimus. Jos lastenvalvojan avulla ei saada sopimusta, sitten oikeuteen.
Sopimuksessa ei saa olla mitään tulkinnanvaraista vaan tapaamisajat kellon tarkkuudella.