Ex ja yhteinen lapsi -kokemuksia
Mies jätti minut viime syksynä ja otti uuden naisen heti (tai olivat tavanneet jo aiemmin, en tiedä). Itse en ole päässyt yli ja edelleen rakastan. Lasta ei ole nähnyt säännöllisesti kuukausiin, olen pyrkinyt pitämään heidän suhdettaan yllä.
Nyt mies vähän herännyt, että pitäisi lapseen yhteyttä ja sanoi, että ei haittaa, että mekin juteltaisiin muuten vaan tai ettei meidän tarvitse vältellä toisiamme, kunhan ei riidellä.
Minä sanoin, että en halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä, paitsi sähköpostilla lapsen asioissa ja nyt mies loukkaantui siitä. Heti alkoi taas omat jutut olemaan tärkeämpiä kuin lapsen kanssa vietetty aika. Minusta saisi mennä menojaan kokonaan eikä kiusata lasta, mutta meillä yhteishuoltajuus ja mies vetoaa siihen, että hänellä oikeus nähdä lasta silloin kuin haluaa. Minä vaadin säännöllisyyttä ja ennustettavuutta.
Asioita emme oikein saa sovittua ja en kestä enää nähdä häntä. Ei tässä nyt ollut järkeä, mutta onko kellään kokemusta siitä, miten hyvin lapsen asiat saadaan hoidettua ilman, että toisen kanssa tarvitsisi olla tekemisissä? Lapsi vielä tarhassa.
Onko exän ja lapsen toisen vanhemman kanssa pakko olla tekemisissä muuten kuin aivan välttämättömät asiat esim sähköpostilla?
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Lastenvalvojalle aika, teette kirjallisen sopimuksen koska ja kauan lasta tavataan, ei tuollaiset asiat mene mielialan mukaan.
Aikaa on varattu, mutta mies ei saavu paikalle. Suomessa kuulemma pidetään aina vain äitien puolia. Ap
Olet yrittänyt tarpeeksi. Mies olisi halunnut palata yhteen käyttämällä lasta keppihevosenaan. Jos oikeasti haluaisi tavata lasta, turvaisi oikeutensa sopimuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastenvalvojalle aika, teette kirjallisen sopimuksen koska ja kauan lasta tavataan, ei tuollaiset asiat mene mielialan mukaan.
Aikaa on varattu, mutta mies ei saavu paikalle. Suomessa kuulemma pidetään aina vain äitien puolia. Ap
Lastenvalvoja ei valitse puolia eikä tee päätöksiä. Etukäteen sähköpostilla sovitte miten tapaamiset, vaihto ym. Lastenvalvoja vain vahvistaa vanhempien sopimuksen. Elatusapu lasketaan tietyn kaavan mukaan ellei vanhemmat itse sovi muusta.
Vierailija kirjoitti:
Olet yrittänyt tarpeeksi. Mies olisi halunnut palata yhteen käyttämällä lasta keppihevosenaan. Jos oikeasti haluaisi tavata lasta, turvaisi oikeutensa sopimuksella.
Takaisinpaluusta tuskin oli kyse. Edelleen seurustelee uuden tyttöystävänsä kanssa ja viettävät ulkomaanlomia samalla, kun minulle ei kuulemma ole varaa maksaa elareita. Halusi varmaan vaan päästä kiusaamaan. Tietää, että olen aika lapanen hänen tahtonsa alla :( ap
Vie asia oikeuteen; tapaamiset ja elarit.
Joko menet oikeuteen asiasta tai sitten olet lapanen.
Sinä päätät.
Vierailija kirjoitti:
Joko menet oikeuteen asiasta tai sitten olet lapanen.
Sinä päätät.
Eipä liene vaikea arvata, että ap valitsee jälkimmäisen. Itsekin totesi näin. Tällaset "löin pääni tahallani seinään ja nyt sattuu" -ketjut on kaikin puolin turhia
Kannattaa kuitenkin muistaa, että tapaamissopimuksen sorvaaminen oikeudessa ei ole ihan halpaa, koska se on vanhempien välinen sopimus eikä siihen sovelleta samaa kuin elarien oikeuskäsittelyä, jossa alaikäinen lapsi vaatii elatusta jolloin se on maksuton.
Jos exäsi haluaa sopia kaiken sähköpostilla, niin se on hänen päätös. Kurjaa teidän lapselle, että tapaamiset on vähäisiä ja epäsäännöllisiä. Ja isällä ei ole halua käyttää rahojaan yhtään lapseen.
Ap, älä sotke asiaan sosiaaliviranomaista. Tekisit siinä suuren virheen, usko minua. Et voi saavuttaa mitään hyvää pakottamalla - ja siihehnän pyrkisit, viranomaisen turvin. Se kiristäisi välejänne entisestään, ja tekisi olosi vain tukalammaksi, eli plus-miinus-miinus.
Tapaamisissa korostuu lapsen, ei isän oikeus. Käytännössä teidän kahden on kuitenkin kyettävä sopimaan tapaamiset - miksi et ehdottaisi jotain säännöllistä lähtökohtaa, jonka pohjalta lähteä, siis hyväksyä joustavuus? Siitä olisi teille kaikille hyötyä. Muista, että yhteishuoltajuuden harjoitteluun menee yleensä monta vuotta. Kun lapsi on vähän isompi, jo koulussa, hän voi sopia tapaamiset suoraankin.
Yhteishuoltajuudessa 7 vuotta olleena, neuvon sinua ap, hoitamaan asian mahdollisimman yksinkertaisesti ja tämä tarkoittaa oman egon laittamista syrjään. Älä edes harkitse laillisia teitä, ellet ole valmiiksi niin pimahtanut, että vuosien helvetti olisi fine.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet yrittänyt tarpeeksi. Mies olisi halunnut palata yhteen käyttämällä lasta keppihevosenaan. Jos oikeasti haluaisi tavata lasta, turvaisi oikeutensa sopimuksella.
Takaisinpaluusta tuskin oli kyse. Edelleen seurustelee uuden tyttöystävänsä kanssa ja viettävät ulkomaanlomia samalla, kun minulle ei kuulemma ole varaa maksaa elareita. Halusi varmaan vaan päästä kiusaamaan. Tietää, että olen aika lapanen hänen tahtonsa alla :( ap
Ymmärrän, miltä tuntuu olla yhteishuoltajuudessa voimakasluonteisen ihmisen kanssa. Et voi muuttaa häntä, etkä sitä tosiasiaa, että hän on lapsesi vanhempi.
Ehdota miehelle, että ostaa suoraan lapselle asioita - ilman että raha kiertää tilisi kautta.
Luulen, ettet saavuta mitään hyvää vaatimalla liian aggressiivisesti koska silloin mies tajuaa, ettei kyse ole lapsesta vaan sinusta... Lapselle vanhempien onnellisuus on tärkeämpää, kuin raivo ja jokunen väkisin revitty euro enemmän. Kyllä mies varmasti lapsestaan huolehtisi. Pidä vain itsesi mahdollisimman paljon irti kuviosta, eli isän huolehtiminen isän huolehtimisena, ei sinun oikeutenasi.
Vierailija kirjoitti:
Joko menet oikeuteen asiasta tai sitten olet lapanen.
Sinä päätät.
Elatuksista olemme menossa jo oikeuteen. Alunperin piti vain mennä sovitteluun, mutta mies ei vastannut asianajajalleni (avasi kirjeen vasta, kun kävin hänen luonaan) ja asianajajani ehdotti, että nostamme kanteen.
Tuntuu hassulta, että niin monet ehdottavat, että minun pitäisi vieläkin enemmän yrittää miellyttää miestä, jotta hän ei kokisi minua jonkinlaisena uhkana. Vuosia olen yrittänyt tulla vastaan ja miehelle ei mikään ikinä kelvannut ja nyt, kun vihdoin uskallan edes vähän pitää puoliani, niin vieläkin pitäisi kumarrella miehelle? Ei kyse ole egostani vaan lapsen tulevaisuudesta ja omasta mielenterveydestäni, joka myös täysin romuna vuosien yrittämisen jälkeen. Ap
Yksinkertaista: älä anna lasta isälle, vaan kerro, että koska asiasta ei ole sopimusta, niin tämä on nyt tässä. Tehdään sopimus, sen jälkeen on tietyt ajankohdat, jolloin voit olla lapsen kanssa.
Meillä mies toimi kuin ap:lla eli ei mitään paperille, tunteen mukaan pitää päästä menemään. Lapsen tapaaminen oli täysin ennakoimatonta - tai oikeastaan aika ennakoitua, eli aina kun lapsella oli joku meno (kaverisynttärit, harrastus jne.), niin mies halusi, että lapsi onkin hänen kanssaan. Joulu ja äitienpäivä oli lapsen isälle todella tärkeitä, silloin lapsi on tietenkin hänen kanssaan!
Lopulta mies vei itse asian oikeuteen eikä saanut haluamaansa eli lasta virallisesti asumaan luokseen, minua maksamaan elatusmaksuja (itse hän ei maksanut mitään) ja silti lasta asumaan luonani, koska hänellä on harrastuksensa.
Vierailija kirjoitti:
Yksinkertaista: älä anna lasta isälle, vaan kerro, että koska asiasta ei ole sopimusta, niin tämä on nyt tässä. Tehdään sopimus, sen jälkeen on tietyt ajankohdat, jolloin voit olla lapsen kanssa.
Meillä mies toimi kuin ap:lla eli ei mitään paperille, tunteen mukaan pitää päästä menemään. Lapsen tapaaminen oli täysin ennakoimatonta - tai oikeastaan aika ennakoitua, eli aina kun lapsella oli joku meno (kaverisynttärit, harrastus jne.), niin mies halusi, että lapsi onkin hänen kanssaan. Joulu ja äitienpäivä oli lapsen isälle todella tärkeitä, silloin lapsi on tietenkin hänen kanssaan!
Lopulta mies vei itse asian oikeuteen eikä saanut haluamaansa eli lasta virallisesti asumaan luokseen, minua maksamaan elatusmaksuja (itse hän ei maksanut mitään) ja silti lasta asumaan luonani, koska hänellä on harrastuksensa.
Toimiko tuo lopulta, tuo, että vaadit sopimusta tai ei näe? Itse yritän samaa, mutta tulee todella huono omatunto. Miehen sukulaiset soittavat miehen aina paikalla tapaamaan lasta, kun lapsi heillä hoidossa, vaikka olen monesti sanonut, että asiat pitäisi ensin sopia meidän välillä eikä toimia selkäni takana tällä tavalla.
Heidän mielestään toimin väärin, enkä ajattele lapsen parasta ja kuten mainitsin, mielenterveyteni on kokenut aika suuren pudotuksen kaiken tämän aikana, joten välillä mietin olenko ihan hirviö-äiti, joka oikeasti ei ajattele lapsen parasta ja pitäisikö miehen vaan antaa tulla ja mennä miten haluaa. Ap
Koeta saada mies ostamaan tavaraa lapselle suoraan. Miehen ei tarvitse tavata lasta ollenkaan jos ei halua, koeta saada haluamaan. Eli ei viranomaisia jos on tosi hankala tyyppi.
Jos ei voi olla tekemisissä, ei voi. Lastenvalvojalla voi käydä kumpikin erillisenä aikana neuvottelemassa ja allekirjoittamassa sopimuksen.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei voi olla tekemisissä, ei voi. Lastenvalvojalla voi käydä kumpikin erillisenä aikana neuvottelemassa ja allekirjoittamassa sopimuksen.
Ja lapsen vaihtotilanne voi tapahtua esim päiväkodin kautta. Tosin n lapselle raskasta.
Juu ei lasta isälle, jos isä ei virallisesti ole suostunut sopimaan mitään. Elatusapu ja sopimukset on lapsen etu. Lastenvalvojan työkin on ajatella lapsen etua sillä, että sopimukset vahvistetaan. Kelastakaan ei voi hakea maksamattomia elatusmaksuja, jos ei ole virallista sopimusta.
Lastenvalvojalle aika, teette kirjallisen sopimuksen koska ja kauan lasta tavataan, ei tuollaiset asiat mene mielialan mukaan.