Älykkäänä kumppanin löytäminen on oikeasti haastavaa

Vierailija kirjoitti:

puhu kielillä, joita ymmärrän kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykkyys ei ole sama asia kuin viisaus.

Älykkyyttä voi olla myös ilman viisautta. Älykkääksi synnytään, ei juurikaan kehitytä. Viisaaksi kehitytään elämän kokemusten kautta. Jotta voi tulla viisaaksi, se edellyttää aina myös jonkin verran älykkyyttä. Huippuälykäs ei tarvitse olla, jotta voi tulla viisaaksi. Kaikki huippuälykkäät eivät myöskään koskaan tule viisaiksi, eikä elämänkokemukset välttämättä tee ihmistä viisaiksi. Osa voi katkeroitua elämän kovista kokemuksista, eikä kehity viisaaksi. 

Tykkään enemmän elämän viisastamista. Pelkkä äly on minusta kuin instrumentti, jota ei soiteta, joka ei tuota musiikkia. 

Sitä mä vaan mietin, että millä arvostelukyvyllä tunnetaan tähdelliseksi tulla kertomaan älykkyyskeskusteluun että "älykkyys ei sama kuin viisaus". Niinkuin miten? Ajatteleeko joku huippuälykäs, että harva kykenee ymmärtämään tätä asiaa, tai ei ole jopa tajunnut sitä lainkaan? Vai ajatteleeko joku älykkyyttä aliarvioiva ettei älykkäät ymmärrä kuin kuvioratkaisua? Naurattaa ajatus, että joku nyt tämän kertoo ja joku mensalainen olisi "ei sviidu, nyt tuli kyllä pommi joka muuttaa maailmakuvan!". En vaan kestä. Itse asiasta voi olla toki montaa mieltä.

Kyllä voi olla tosi älykäs omalla alallaan ja silti puuttuu elämänkokemus ja sivistyneisyys ja kehittyneisyys.

Niin, mutta luuleeko älykäs olevansa viisas? Eli hän sekoittaisi nämä termit, toivoisi olevansa viisas, arvostaisi viisautta ja sitten sotkisi asiat päässään, erehtyisi täysin? Ajatteletko, että nämä todella sekoitetaan usein älykkäiden toimesta? Tai ehkä joillakin älykkäillä on erilaiset arvotukset ja viisaus ei ole yhtä tärkeää kuin sinulle?

Käytännössä olisit vain voinut todeta että itse arvostat viisautta älykkyyttä enemmän. Kuinka suhteutuu sinulla muihin ominaisuuksiin, kuin juuri älykkyyteen? Kuten joku sanoi, keinotekoinen vertailu ja harvoin älykkäiden "tyhmyyttään" toisiinsa sekoittama, kuten ehkä haluaisit ajatella.

En sanonut että arvostan yhtä enemmän kuin toista. Sanoin että eivät kulje käsi kädessä. Lapsikin voi olla huippuälykäs mutta elämänkokemus ja katuviisaus puuttuu vielä kokonaan.

Mielestäni vaikuttaa siltä että ne on juuri ne omasta mielestään älykkäät jotka eivät ymmärrä omia heikkouksiaan.

Arvostan, että kirjoitit "mielestäni vaikuttaa". Loppulauseessa sitten mietityttää, mitä ovat nämä heikkoudet joista puhutaan? Tarkoitatko mielestään älykkäillä kuitenkin vähemmän älykkäitä jotka arvioivat itsensä väärin, vai mitatusti huippuälykkäitä? Sanotko, että älykkäät (keskustelun aiheen perusteella vaan oletan) ovat mielestäsi muita taipuvaisempia olemaan sokeita heikkouksilleen? Vai ylimielisten olevan ylimielisiä myös omien kykyjensä suhteen? Mikä on sinänsä hirveän loogista, mutta ei liity sen enempään älykkäisiin kuin muihinkaan.

Olen pikkumainen vain siksi, että ennakkoluulot, etenkin perusteettomat, harvoin johtavat mihinkään hyvään. Ne usein konkretisoituvat käytöksenä ja tekoina vaikka niitä heiteltäisiin puolihuolimattomasti salattuina. Ennakkoluulot eivät välttämättä ole niin haitallisia kohdistuessaan ryhmiin, joilla on potentiaalisesti osallisuutta ja valtaa, mutta ne erottavat ihmisiä toisistaan joka tapauksessa ja vahvistavat epävarmuutta ymmärryksen sijaan.

Toki itsellänikin on tässä ennakko-oletus koskien sitä, että ihmisillä olisi jotain ihme antipatioita hyvin älykkäitä kohtaan. Tai heidän vahvuuksiaan pyritään vähättelemään korostamalla oletettuja heikkouksia. Korottamalla kaikki muut ominaisuudet tärkeämmiksi, toivottavammiksi jne. Armotonta ja ehkä tarpeetonta. Kuvittelen näkeväni kuvion, mutta tilanne selviää vain keskustelulla ja kyselemällä.

Ei välttämättä selviä. Kun puhutaan normaaleista, hyväksyttävistä kateuden aiheista, mukavat ihmiset myöntävät usein avoimesti kateutensa ja asiasta keskusteleminen voi yhdistää. Kun taas puhutaan älykkyydestä, saatat saada valheellista myötätuntoa, harrasta ihailua tai vakuutteluja, ettei asia ole ongelma. Tosiasiassa on kuitenkin, ja saatat olla viimeinen joka ongelman ymmärtää vuosia sen jälkeen, kun siitä on jo syntynyt peruuttamatonta vahinkoa. 

Ennakko-oletuksia vastaan kaavamaisesti toimimisen ei pitäisi olla avarakatseisuuden synonyymi. Ei ainakaan niin pitkälle, että todistustaakka on kokonaan sillä syntisellä, joka kehtaa olettaa toisista mitään. Koska olettamistahan sekin on, kun päätetään, että ei saa olettaa että ennakkokäsityksissä voisi olla mitään perää. 

Toki on ymmärrettävää, että nuorisoa halutaan kasvattaa avarakatseisiksi, mutta kun tällainen ohjelmallinen sokeus kerran kunnolla satuttaa nenänsä tilanteessa, jossa ennakko-oletus olisi pitänyt nenän irti seinästä, tuloksena on pysyvä linnoittautuminen aiempiin ennakko-oletuksiin, mutta salaa. Eli itse asiassa vielä hölmöyttä ruokkivampi tilanne kuin mikään alkuperäinen olisi voinut olla. 

Huomaan kirjoituksissanne tosiasioita, jotka olen joutunut kantapään kautta oppimaan.

Sanotaan, että eläinlääkäri kääntää autonsa valmiiksi tullessaan taloon. Syy siihen ei ole kateus, vaan se, että tuleva toimenpide voi epäonnistua ja eläin menehtyä. Silloin on helpompi lähteä etuperin.. Kyse on kokemuksen tuomasta varmuudesta, että jotain odottamatonta voi tapahtua.

Harmillista, ettei viisautta (suhtautumista) omiin ennakko-odotuksiin voi opiskella muualla kuin elämässä. Jouduin tämän kokemaan viimeksi asuntolainaneuvottelussa.

Oman itseni typeryyden ruumillistumana pidän muiden kateutta, että lyövät nenänsä seinään, näkemättä vaihtoehtoja jotka itse näin (mutten osannut niitä kertoa, niin että muut ymmärtäisivät).

Se eläinlääkäri haluu nopeesti poistua paikalta kun mokasi?

Todennäköisempää oli että ei mitenkään "mokannut", mutta kun kaikkia ei voi pelastaa vaikka tekisi kaiken oikein. Eläinlääkäreilläkin on tunteet, sekä eläimiä että näiden surevia ja/tai pettyneitä omistajia kohtaan, ja on mahdollisessa tunnekuohussa helpompi lähteä autolla eteenpäin kuin alkaa perutella.

Vierailija kirjoitti:

Vaikutat aspergerilta. Aspergerit kokevat olevansa muiden yläpuolella ja ainutlaatuisia, koska osaavat matemaattiset yhtälöt ja tuijottavat junia ilmeettöminä. Sosiaaliset taidot on nolla. Kävely on pomppimista ja ovat yliherkkiä äänillekin. Joo ei jatkoon. Yksinäisyys on sinun tuomiosi. Ole hyvä vaan.

Ehkä turhan överiksi vedetty pomppivine askelineen ja matemaattisine yhtälöineen mutta sisältää totuuden siemenen. Monella (mies)assilla on melko paha Dunning-Krugerin vinouma eivätkä sitä itse tajua. Ovat lahjakkaita tietyllä osa-alueella ja vetävät siitä johtopäätökset, että ovat aina pettämättömän loogisia ja näkevät sellaisia asioita ja vivahteita, joita muut eivät. Todellisuudessahan heidän sosiaalinen silmänsä ja kykynsä hahmottaa syy-seuraussuhteita ovat sen verran alikehittyneitä, että harva pitää heitä loogisina saati älykkäinä. Itsereflektion petraaminen ja vuorovaikutustaitojen hiominen auttaisivat kummasti.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että ihmisillä on erilaisia kriteerejä kumppaneille. Itse pariuduin nuorena, jolloin parinmuodostustani ohjasi ulkoiset seikat, vetovoima, kipinä ym. Vanhemmiten olen pohtinut, että mitä se elämä olisi ollut tasoiseni älykön kanssa. Katunut en kuitenkaan ole. Olemme eläneet hyvän yhteisen elämän ja kipinä on kantanut tänne saakka.

Eikä kannata katua, yleensäkään tuollaisia mutta äly ei oikeasti ole se tärkein juttu parisuhteessa. Itse pariuduin nuorena siihen hyvin älykkääseen, yhdessä opiskeltiin pitkän kaavan kautta ja hankkiuduttiin älyä paljon vaativiin tehtäviin. Tajusimme nopeasti asiat, puhuimme hyvin kompleksisista tieteellisistä ongelmista - mutta arki tökki, samoin keskinäinen vuorovaikutus. erosimme ja nykyään olen suhteessa ihmisen kanssa joka voisi jollain mittarilla saada alemman äon kuin minä. Käytännössä joskus ihmettelen kun hoksaa joitain asioita hieman hitaammin, ei yhdistele ihan yhtä notkeasti jne. Mutta omaa terävän ja hauskan huumorintajun, on lämmin ja huomaavainen ja olemme hyvin viehättyneitä toisistamme vuosien jälkeenkin. Niitä älyllisiä pohdintoja voi käydä työkaverien kanssa, kumppanilta kaipaa eniten turvaa, lämpöä ja huolenpitoa. Kaikki ei tule elämään yhdessä paketissa ja se hyväkin kun ihmissuhteista varsin iso osa tuppaa rikkoutumaan.

Helppoahan tämä on, kun ei ole hirveätä läjää mistä valikoida kuten perus satasilla. Toki ongelmana, että saman äoisia tapaa aika harvoin ja vaatii jo vähä tuuria, et sattuu olemaan muutenkin sopiva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni älykäs menee toistensa ohi siksi, että kummatkin esittävät "normaalia" sopeutumisen vuoksi? Kun ei ole oma itsensä, eikä se toinenkaan. Vaikka mielenkiinnonkohteet voisivat kohdata ja kanssakäyminen olla vaivatonta. Kumpikaan ei sano mitään ja kumpikin ajattelee toisen vaivautuneena olevan hieman hidas, "eikä se kuitenkaan ymmärtäisi" :)

Et taida olla älykäs kun luulet että älykäs ei osaa sopeutua hetkessä. Sen toisen älykkyystason tajuaa jo kymmenen sekunnin keskustelun jälkeen keskimäärin.

Tiedän, että älykäs sopeutuu ja siitä puhuinkin. Sopeutuminen on opittu automaatio. Sitä juuri tarkoitin. Jos kummatkin olettavat, että täytyy sopeutua suhteessa siihen toiseen ja tekevät niin :D Siinä olet väärässä, että toisen älyn tunnistaminen olisi itsestäänselvää, etenkin jos se toinen on erittäin harjaantunut sopeutuja.

Ainakin omalla kohdallani ihmiset ovat tehneet virheitä. Sopeutumiseen kuuluu se, että kyselee muilta kohteliaisuudesta itselle itsestäänselviä juttuja, jotta tulee keskustelua. Moni melko fiksu kuitenkin tästä tekee oletuksen, että olisi jotenkin vaikea sisäistää juttujaan. Ei sitten viitsi jatkuvasti korjatakaan, että itseasiassa... tiedän jo tai nyt kun kerroit niin olen jo tässä samalla pohtinut asiaa aika paljon pidemmälle. Toivoisi, että olisivat nopeampia ja tarkempia. Puhutaan kuitenkin pitkälle kouluttautuneista "älyköistä". Ehkäpä vaikka juuri sinusta.

Tästä vielä esimerkkinä vaikkapa paljon parjatut horoskoopit. Saatan heittää vitsillä jotain "älyköille epäsovinnaista" kristalleista tai horoskoopeista niinkuin huumorin kannalta. Olen aina vähän hämmentynyt kun joku alkaa selittää, siis oikeasti selittää tosissaan, ettei taivaankappaleet määritä mitään ja nämä kliseet. Ja sitten mietin että tyhmänäkö minua pitää. Mutta niin se on. Kyllä pitää ja samalla nolaa itsensä kyvyttömyydellä lukea tilannetta, arvioida sitä itsenäisesti perusennakkoluuloista irrallaan ja ottamalla vielä itsensä aivan liian tosissaan. Tulee hirveä myötis, jolta kyllä säästyisi kun puhuisi "soveliaista" aiheista. Mutta silloin ei paljastuisi ihmisten tietynlainen yksinkertaisuus, uteliaisuuden ja henkisen joustavuuden puute, joten jatkan näin. Kun niitä toisenlaisiakin onneksi muutama on, jotka ei mene lankaan.

Itse elän henkistä elämänpolkua, olen elänyt jo 16-vuotiaasta lähtien (kyllä, olin se outo lapsi). Minäkin saatan kokeilla kepillä jäätä heittämällä jonkin kristalli-horoskooppi-menneet elämät-huumorisutjautukset.

 

Yleinen reaktio on tosiaan tuo kauhistus ja välitön loogisten asioiden looginen selitys. Mutta ihmiset eivät yleensä tee sitä ajatuksella "Oletpa SINÄ tyhmä" vaan ajatuksella "MINÄ ainakin olen looginen ja oppinut ja älykäs, enkä usko tuollaiseen hölynpölyyn, enkä halua olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka siihen uskovat. Että nyt kuule lopeta sinäkin tuollainen lapsellinen, epälooginen ja epätieteellinen taikausko tähän paikkaan! Mitä MINUSTA nyt sanotaan, jos minulla on sinunlaistasi seuraa?"

Ihmiset ovat eniten huolissaan omasta navastaan ja maineestaan. He pyrkivät oikomaan sinua ja selittäämään asiat auki ITSENSÄ kannalta suotuisasti tällaisessa ristiriitatilanteessa. Että MINÄ en ainakaan ole mikään yksisarvishömppä! Pois se minusta! Ihmisillä on siitä hassu olettamus, että jos jokin asia sopii minulle ja jokin maailmantapa, uskomus, elämäntapa, tapa, harrastus jne. on minulle sopiva, sen TÄYTYY olla muillekin sopiva. Siihenhän kaikki hemmetin riidat, kinat, sodat, erimielisyydet ja uskonnolliset vauhkoamiset loppuviimein perustuvat. Oletukseen, että MINÄ olen oikeassa ja kaikkien muidenkin pitää olla samanlaisia kuin minä. Että lopetapas sinäkin tuollainen hömppä ja elä normaaleiksi ihmisiksi! (Mitä se normaali ihminen sitten onkaan. 1600-luvulla jokainen normaali, tolkun ihminen, uskoi noitiin ja heidän korruptoivaan pahuuteen, ihan maan hallintoa myöten. Nyt tolkun ihminen ei usko noitiin ja heidän korruptoivaan pahuutensa.)

Joskus tällaisen "en ole yksisarvishömppä!"-ensireaktion takaa paljastuu luottamuksen synnyttyä jokin outo  kokemus, kiinnostus esimerkiksi paranormaaleja ilmiöitä kohtaan tai muuta  vastaavaa, josta henkilö ei ole voinut keskustella muiden kanssa. Ei mahdollisesti koskaan aikaisemmin. Se helpotus heidän katseessaan, kun minä en ole ulvomassa heille, että he ovat hulluja, vaan he saavat aidosti kertoa kokemuksensa ja minä uskon heitä.

 

On nimittäin sulaa tyhmyyttä väittää, että me ihmisenä olemme saavuttaneet tieteellisen ymmärryksen lakipisteen ja tästä eteenäin ei enää löydetä mitään, vaan lakipisteen ulkopuolelle jääviä asioita ei ole olemassa. Historiassa tällaisia lakipisteitä ovat olleet mm. naisen vaeltava kohtu, planeettojen kiertäminen maapallon ymäri, noitien olemassaolon uhka koko yhteiskunnalle ja asbestin positiiviset, monipuoliset ominaisuudet. Mitä tieteellisiä "lakipisteitä" meillä mahtaakaan olla nyt...

Aloittajalle: kertoisitko, missä ammatissa toimit? Itse olen FT, mutten olen koskaan katsonut tarpeelliseksi selvittää älykkyysosamäärääni.

Monimutkaista on

Vierailija kirjoitti:

Aloittajalle: kertoisitko, missä ammatissa toimit? Itse olen FT, mutten olen koskaan katsonut tarpeelliseksi selvittää älykkyysosamäärääni.

Ylemmässä kommentissa toteutuu seuraavat: ylemmyyden tunto (toisen aliarvioiminen äö-lukemasta huolimatta), ennakkoluulot, voi muka verrata omaa älyään tutkinnon/ammattialan perusteella toisen täsmällisiin pisteisiin, vaikka oikean tuloksen saa vain menemällä itsekin testiin. Älyykkyysosamäärän voisi tietää tutkinnon perusteella ainoastaan, jos tojhtorikoulutukseen olisi äö-raja. Et välttämättä ylitä 137 lukemaa, vaikka ap olisi kaupan kassa ja sinä jaksanut vääntää kirjallisten tehtävien kanssa (väikkäri). Vain toisella on asiasta tietoa, sinulla oletus ja samalla pelko ottaa asiasta oikeasti selvää (ja kiinnostaa tosi vähän, ehkä hyvä niin). Lisäksi et kertonut omaa ammattiasi, että voitaisiin oikeasti vertailla.

Kuinka yleistä on pikku häiriöt oikeasti älykkäillä? autismit  + muut nepsyt ?

Toki sitte persoonallisuushäiriköt kaupan päälle  joillain.

Voi olla vaikka kuinka älykäs mutta ei välttämättä ole yhtä viisas kuin heikkoälyinen.

Mieluummin otan rinnalleni huippuviisaan kuin huippuälykkään.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla vaikka kuinka älykäs mutta ei välttämättä ole yhtä viisas kuin heikkoälyinen.

Mieluummin otan rinnalleni huippuviisaan kuin huippuälykkään.

Ai niin ja jos ei tiedä mitä eroa on viisaalla ja älykkäällä, ei ole älykäs.

Sosiaalisella älykkydellä ei ole mitään tekemistä mensan testien kanssa. Sydämen sivistys on taas ihan eri asia kuin akateeminen sivistys.  Sosiaalisesti taitava ihminen (myös ennakkoluuloton) löytää kumppanin melkein aina ja niin halutessaan. Sydämen sivistykseen taas kuuluu mm. se, että osaa oikeasti kuunnella toista (on muuten hämmästyttävän harvinaista).   Älykäs, ts. sellaiseksi testattu, ei ole millään tavalla etuoikeutetussa asemassa kun parisuhteita muodostetaan, päin vastoin. Lisäksi tarvitaan fyysistä vetovoimaa.

Toki on varmaan niin, että älykkyys ei saa liikaa erota toisesta. Puheet menevät silloin toisen ohi, eikä yhteistä säveltä löydy.  

Tuo äo on yksi mitattava ominaisuus muiden mukana, eikä vielä määritä ihmistä miksikään. 

Ja kiltti.

Sinun on oltava varovainen narsistien kanssa. Ne särkevät sydämesi ja tuhoavat elämäsi. Ja he ovat erittäin älykkäitä - ainakin ammatissaan.

Kumppanin löytäminen on vaikeaa. Sitä vaikeampaa mitä useampaa ominaisuutta kumppanilta toivoo ja sitä helpompaa mitä enemmän on valmis hyväksymään erilaisuutta ja epätäydellisyyttä.

Jos esim. haluat kumppanin jonka tuoksu on oikea ( sopiva immunteettijärjestelmä = oikea kemia) , sopivan älykäs, jotenkin sopivan tuntun näköinen ( ulkonäkö hyväksyttävissä) ja esim sopivan pituuden löytyy ikäluokastasi pääkaupunkiseudulta n. 10-20 sopivaa henkilöä, mutta todennäköisyys että nämä ovat vapaina on pieni koska nämä ovat varmaankin monen munkin mielestä hyviä kumppaneita.

Joten.. joko on avoimesti katsottava myös vähän eri-ikäisiä ihmisiä ja karsittava kaikki muut kriteerit. Rumat kengät ja epätrendikäs hiustyyli tai tyhmä harrastus tai jopa väärä poliittinn suuntaus on vaan hyväksyttävä.

Monet älykkäät ajattelee hyvin eri tavalla ja kaikki ei viljele sivistyssanoja. Olen nähnyt monia erilaisia älykkyyden muotoja. Jotkut on hyviä verbaalisesti ja jotkut enemmän luovuudella kommunikoinnilla. Pääasia että löytää omankaltaista seuraa. Kaikki eivät arvosta kaikkia, valitettavasti. Kun on hyvin monia eri tapoja toimia ja ajatella.

Elämän arvojen on kohdattava.

Joidenkin mielestä olen tyhmä kuin saapas ja joidenkin mielestä älykäs. Joskus olenkin tyhmä. Kaikki ovat arvokkaita ja tuovat aina jotain uutta pöytään ja myös yllättävistäkin paikoista ja myös ihmiset joista aluksi ei uskonut niin jotain oppi siitäkin

Jos ÄO on tuota luokkaa, niin kokeilepa pääsisitkö Mensan testillä sisään älymystön omaan järjestöön. Siellä olisi sopiva valikoima sinulle.

Älykkäät ovat uuvuttavaa seuraa ja jatkuva muistutus omasta pöljyydestä / laiskuudesta / lahjattomuudesta.

Tolloa kumppania on myös helpompi "lukea" puhumattakaan ohjailla.

Ei ihmiset ole älykkäitä, ihmiset vain pätevät opittua asiaa, kyse on muistista joka on toisilla parempi.

Hienoa että itse pidät itseäsi älykkäänä .