Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Älykkäänä kumppanin löytäminen on oikeasti haastavaa
En nyt kritisoi vähemmän älykkäitä, mutta jos äo on 137, se rajaa ulkopuolelle suurimman osan ihmisistä. En tiedä tapailukumppanien älykkyysosamääriä, mutta sen huomaa helposti, jos toinen on täysin eri viivalla. Käytännössä ehkä 3% vastakkaisen sukupuolen edustajista voisin kelpuuttaa älyllisen kapasiteetin suhteen, mutta moniko näistä asuu lähellä, moniko on sinkku, monenko kanssa muuten kemiat kohtaavat?
Mistä voi löytää kumppanin, jos ei halua seurustella taviksen kanssa?
Ja ei, en pidä itseäni parempana kuin muut, mutta fakta on se, että sosiaalinen kanssakäyminen on liian uuvuttavaa suurimman osan kanssa - minulle.
Kommentit (1624)
Vierailija kirjoitti:
Kun mies saa selville, että nainen on älykkäämpi kuin hän niin mies masentuu. Miehet siis haluavat olla omaa naistansa älykkäämpiä. Siksi älykkäällä naisella vaihtoehdot ovat aika vähissä kumppanin löytämisen tai pitämisen suhteen. Turkimusten mukaan älykkäät naiset jäävät yksin.
Enpä tuollaista tutkimusta ole nähnyt. Eikä oma kokemus väitettäsi puolla. Älykkyys on enemmänkin hyvä bonus parisuhteessa. Kumppaninvalinnassa ja pysyvässä parisuhteessa parisuhdetaidot ovat tärkeitä, eipä sillä pelkällä älyllä pitkälle pärjätä. Mutta jos tuo ajatus älykkäiden naisten sorsimisesta parisuhdemarkkinoilla lohduttaa niin by all means...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän AP:tä, nyt jäi vaan kiinnostamaan että voisitko esimerkkinä mainita pari keskustelunaihetta, jotka menee useilla yli hilseen. Haluisin arvioida, että kuinkahan tampio itse olen. :)
En ole AP, mutta tämä on mielenkiintoinen kysymys. En ole tehnyt Mensan testejä, enkä varmasti ole älykkäimpien joukossa, mutta olen huomannut, että älykkyyden huomaa keskusteltaessa hyvin tavallisistakin asioista.
Runsas faktojen tietäminen ei kerro älykkyydestä paljoakaan. Sen sijaan se, miten eri asioita osaa yhdistellä, ja miten abstrakti ajattelu toimii yhteydessä mihin tahansa arkiseenkin asiaan, tai vaikka ihmisten käyttäytymiseen, tai ihmismassojen käyttäytymiseen. Kaikkien asioiden tarkastelu ilmiöinä.
Jos älykäs törmää keskustelun aiheeseen, josta ei tiedä paljoa, hän todennäköisesti tajuaa, ettei tiedä tarpeeksi esittääkseen varmoja mielipiteitä. Hän osaa myös esittää oikeanlaisia kysymyksiä niille, jotka tietävät enemmän, ja sen jälkeen esittää taas osuvampia kysymyksiä, kun tietää jo vähän enemmän.
Hyvin älykkäälle voi olla pitkän ajan kuluessa raskasta, kun keskustelussa toiselta osapuolelta ei synny päätelmiä tai abstrakteja hahmotelmia, jotka kutkuttaisivat mieltä raikkaalla tavalla, jolloin pääsee itsekin taas uusiin oivalluksiin.
Älykkyyttä on tottakai monenlaista ja ihmissuhteista voi nauttia muillakin tasoilla, mutta tuo voisi olla yksi taso, jonka takia älykäs saattaa haluta olla mieluummin yksin kuin suhteessa jonkun kanssa, jonka kanssa ajattelu ei kohtaa.
Sitä älykkyyttään kannattaa hyödyntää opinnoissa ja töissä. Kun oppiminen on helppoa ei tutkintojen tekeminen rasita, ja kun on tarpeeksi tutkintoja tehnyt kannattaa hankkia haastava työ jossa saa hyödyntää nopeaa asioiden yhdistelykykyään luovasti. Parisuhteessa ja perheessä vuorovaikutteisen älyn säkenöinnin lisäksi on paljon muita antoisia juttuja, lämpöä, rakkautta, huumoria (monet tuntuvat ottavan itsensä ketjussa hirveän vakavasti, kannattaisko opetella nauramaan myös itselleen), yhteenkuuluvuutta. Pienen lapsen kanssa keskustelu ei välttämättä ole älyllisesti vauhdikasta mutta se tuntuu erittäin antoisalta jos tuo on oma lapsi.
Sydämen sivistys, sitä onkin vaikeampi löytää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvällä tuurilla onnistuu.
Mä tosin huomasin, että älykkäänä oli osa todennäköisyyksistä omalla puolella koska ymmärsin olla leimaamatta ihmisiä ammatin perusteella. Tällöin todelliset mahdollisuudet kohdata älykäs kumppani oli paljon paremmat kuin sellaisella, joka kuvittelisi että vain tohtorit olisivat älykkäitä.
Lisäksi kannattaa huomioida että ihmisissä voi olla vastakkaisia vahvuuksia kuin sinussa. Niistä voi oppia paljon.
Sama kokemus. Ei kannata määritellä älykkyyttä koulutustason tai ammatin tai ulkoisesti nähtävän menestymisen perusteella.
Monesti älykkäät ihmiset ovat myös kyynisiä tai ilkeitä, tai älykkyys yhdistettynä tiettyihin persoonallisuuden piirteisiin johtaa epämiellyttävään lopputulokseen. Täytyy hakea ennakkoluulottomasti sellaista sopivaa!
N120, eli ap:n 3 % sisällä, joskin alarajalla
Olen samaa mieltä tuosta, että älykkäät ihmiset voivat olla luonteeltaan epämiellyttäviä. Nihilismi, kyynisyys ja ylimielinen suhtautuminen "tyhmiin" asioihin ja ihmisiin ovat yllättävän yleisiä luonteenpiirteitä älyköillä.
Tästä syystä kaipaan kumppanilta ennemmin viisautta kuin älykkyyttä. Viisas osaa soveltaa ymmärrystään ja tietomääräänsä rakentavalla ja toista kunnioittavalla tavalla. Hänessä on siis inhimillistä lämpöä ja kyky nähdä pintaa syvemmälle, näin kliseisesti sanottuna. Viisas voi toki olla myös älykäs mutta ei käytä älyään lyömäaseena tai perusteluna omasta ylivertaisuudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän AP:tä, nyt jäi vaan kiinnostamaan että voisitko esimerkkinä mainita pari keskustelunaihetta, jotka menee useilla yli hilseen. Haluisin arvioida, että kuinkahan tampio itse olen. :)
En ole AP, mutta tämä on mielenkiintoinen kysymys. En ole tehnyt Mensan testejä, enkä varmasti ole älykkäimpien joukossa, mutta olen huomannut, että älykkyyden huomaa keskusteltaessa hyvin tavallisistakin asioista.
Runsas faktojen tietäminen ei kerro älykkyydestä paljoakaan. Sen sijaan se, miten eri asioita osaa yhdistellä, ja miten abstrakti ajattelu toimii yhteydessä mihin tahansa arkiseenkin asiaan, tai vaikka ihmisten käyttäytymiseen, tai ihmismassojen käyttäytymiseen. Kaikkien asioiden tarkastelu ilmiöinä.
Jos älykäs törmää keskustelun aiheeseen, josta ei tiedä paljoa, hän todennäköisesti tajuaa, ettei tiedä tarpeeksi esittääkseen varmoja mielipiteitä. Hän osaa myös esittää oikeanlaisia kysymyksiä niille, jotka tietävät enemmän, ja sen jälkeen esittää taas osuvampia kysymyksiä, kun tietää jo vähän enemmän.
Hyvin älykkäälle voi olla pitkän ajan kuluessa raskasta, kun keskustelussa toiselta osapuolelta ei synny päätelmiä tai abstrakteja hahmotelmia, jotka kutkuttaisivat mieltä raikkaalla tavalla, jolloin pääsee itsekin taas uusiin oivalluksiin.
Älykkyyttä on tottakai monenlaista ja ihmissuhteista voi nauttia muillakin tasoilla, mutta tuo voisi olla yksi taso, jonka takia älykäs saattaa haluta olla mieluummin yksin kuin suhteessa jonkun kanssa, jonka kanssa ajattelu ei kohtaa.
Sitä älykkyyttään kannattaa hyödyntää opinnoissa ja töissä. Kun oppiminen on helppoa ei tutkintojen tekeminen rasita, ja kun on tarpeeksi tutkintoja tehnyt kannattaa hankkia haastava työ jossa saa hyödyntää nopeaa asioiden yhdistelykykyään luovasti. Parisuhteessa ja perheessä vuorovaikutteisen älyn säkenöinnin lisäksi on paljon muita antoisia juttuja, lämpöä, rakkautta, huumoria (monet tuntuvat ottavan itsensä ketjussa hirveän vakavasti, kannattaisko opetella nauramaan myös itselleen), yhteenkuuluvuutta. Pienen lapsen kanssa keskustelu ei välttämättä ole älyllisesti vauhdikasta mutta se tuntuu erittäin antoisalta jos tuo on oma lapsi.
Huumorin tasoja ja ulottuvuuksia on myös hyvin erilaisia. Mutta se ei ollut varmaan pääpointti. Minä ainakin kokisin vaikeaksi alkaa noin helposti neuvomaan suurissa elämänvalinnoissaan ihmistä, jonka sisäinen kokemusmaailma on aivan erilainen, kuin omani. Hedelmällisempää ja kiinnostavampaa on koettaa ymmärtää toisia puolin ja toisin. Yksin eläminen voi olla hyvinkin onnellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ottaisin älykkään naisen erittäin mielelläni, mutteivät ne halua keskivertoälykästä miestä
Olen ehkä todella tyhmä, mutta yhdessäkään viestissä ei kuvata miten parisuhde älykkäiden kesken on parempi kuin älykkään ja taviksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun mies saa selville, että nainen on älykkäämpi kuin hän niin mies masentuu. Miehet siis haluavat olla omaa naistansa älykkäämpiä. Siksi älykkäällä naisella vaihtoehdot ovat aika vähissä kumppanin löytämisen tai pitämisen suhteen. Turkimusten mukaan älykkäät naiset jäävät yksin.
Laitatko lähteet ja linkit näihin tutkimuksiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ongelma on se, etten vain pidä vähemmän älykkäitä miehiä seksuaalisesti puoleensavetävinä. Saatan viihtyä heidän kanssaan, saattavat olla oikeasti ihania tyyppejä, keskustelukin voi olla kivaa (kun voihan sitä keskustella niin monella, erilaisella hyvällä tavalla). Mutta ei vain sytytä. Minua sytyttävät miehet, joilla leikkaa tosi nopeasti, jotka näkevät yhteyksiä eri asioiden välillä, jotka osaavat olla perustellusti eri mieltäkin kanssani, joissa on uteliaisuutta ja ilkikurisuutta ja jotka ovat älykkäitä monella eri tasolla - myös sosiaalisesti. Näitä miehiä on todella vähän (voi olla, että heitä on ihan yhtä vähän naisissa, mutta se ei ole itselleni kovin relevanttia, koska ystävyys syntyy kyllä ilmankin noita ominaisuuksia).
Näinpä olen päätynyt pitkän avioliiton jälkeen olemaan yksin. En vain pysty innostumaan suhteesta, jossa mies ei pysty sellaiseen verbaaliseen tanssiin, joka sytyttäisi minut. Ei ole miesten vika, mielelläni olisin erilainen, mutta oma pää nyt vaan toimii näin.
Verbaalinen tanssi ja älykkyys ei taida olla sama juttu. Vaikka näkisikin yhteydet nopeasti ei välttämättä osaa muotoilla tuota verbaalisesti notkeasti ulos, kielellinen lahjakkuus ja loogis-matemaattinen taitavat olla hieman eri juttu.
Kaikkinensa kun tätä ketjua lukee ei se ongelma kumppanin löytämisessä taida olla liika äly, vaan joko sosiaalinen kömpelyys tai itsensä korottaminen muiden yläpuolelle, kumpikin luotaantyöntäviä piirteitä seurusteluyrityksissä. Ne älykkäimmät ihmiset jotka olen tuntenut ymmärtävät hyvin oman tietämyksensä rajat ja ovat tuon vuoksi varsin nöyriä, ja nöyryyden määrittelen tosiasioiden tunnustamiseksi. Voi olla hyvin älykäs, mutta niin on populaation tasolla moni muukin, ja jos itsellä on ongelmia sosiaalisessa kyvykkyydessä tai ylikasvaneessa egossa, voi hieman vähemmän älykäs, mutta vuorovaikutustaidoiltaan taitava kumppani olla erinomainen valinta.
varmaan tuo alussa mainitsemasi pitää paikkansa, jos mieltää älykkyyden melko suppeaksi käsitteeksi. Minusta muun muassa verbaalinen lahjakkuus on yksi älykkyyden ilmenemismuoto, ja tosiaan vain yksi, kuten mainitsinkin muutaman muun esimerkin kautta.
Itsensä muiden yläpuolelle korottaminen ei tosiaan ole erityisen miellyttävä luonteenpiirre ihmisessä. Itse en ainakaan näin ajattele, enkä ole huomannut useimpien älykkäinä pitämienienkään ihmisten niin ajattelevan. Äly eri muodoissaan on vain yksi ominaisuus tai ominaisuuksien joukko ihmisessä, eikä se kenenkään ihmisarvoa nosta tai laske, vaikka se itselleni onkin yksi tärkeä vetovoimatekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän AP:tä, nyt jäi vaan kiinnostamaan että voisitko esimerkkinä mainita pari keskustelunaihetta, jotka menee useilla yli hilseen. Haluisin arvioida, että kuinkahan tampio itse olen. :)
En ole AP, mutta tämä on mielenkiintoinen kysymys. En ole tehnyt Mensan testejä, enkä varmasti ole älykkäimpien joukossa, mutta olen huomannut, että älykkyyden huomaa keskusteltaessa hyvin tavallisistakin asioista.
Runsas faktojen tietäminen ei kerro älykkyydestä paljoakaan. Sen sijaan se, miten eri asioita osaa yhdistellä, ja miten abstrakti ajattelu toimii yhteydessä mihin tahansa arkiseenkin asiaan, tai vaikka ihmisten käyttäytymiseen, tai ihmismassojen käyttäytymiseen. Kaikkien asioiden tarkastelu ilmiöinä.
Jos älykäs törmää keskustelun aiheeseen, josta ei tiedä paljoa, hän todennäköisesti tajuaa, ettei tiedä tarpeeksi esittääkseen varmoja mielipiteitä. Hän osaa myös esittää oikeanlaisia kysymyksiä niille, jotka tietävät enemmän, ja sen jälkeen esittää taas osuvampia kysymyksiä, kun tietää jo vähän enemmän.
Hyvin älykkäälle voi olla pitkän ajan kuluessa raskasta, kun keskustelussa toiselta osapuolelta ei synny päätelmiä tai abstrakteja hahmotelmia, jotka kutkuttaisivat mieltä raikkaalla tavalla, jolloin pääsee itsekin taas uusiin oivalluksiin.
Älykkyyttä on tottakai monenlaista ja ihmissuhteista voi nauttia muillakin tasoilla, mutta tuo voisi olla yksi taso, jonka takia älykäs saattaa haluta olla mieluummin yksin kuin suhteessa jonkun kanssa, jonka kanssa ajattelu ei kohtaa.
Sitä älykkyyttään kannattaa hyödyntää opinnoissa ja töissä. Kun oppiminen on helppoa ei tutkintojen tekeminen rasita, ja kun on tarpeeksi tutkintoja tehnyt kannattaa hankkia haastava työ jossa saa hyödyntää nopeaa asioiden yhdistelykykyään luovasti. Parisuhteessa ja perheessä vuorovaikutteisen älyn säkenöinnin lisäksi on paljon muita antoisia juttuja, lämpöä, rakkautta, huumoria (monet tuntuvat ottavan itsensä ketjussa hirveän vakavasti, kannattaisko opetella nauramaan myös itselleen), yhteenkuuluvuutta. Pienen lapsen kanssa keskustelu ei välttämättä ole älyllisesti vauhdikasta mutta se tuntuu erittäin antoisalta jos tuo on oma lapsi.
Huumorin tasoja ja ulottuvuuksia on myös hyvin erilaisia. Mutta se ei ollut varmaan pääpointti. Minä ainakin kokisin vaikeaksi alkaa noin helposti neuvomaan suurissa elämänvalinnoissaan ihmistä, jonka sisäinen kokemusmaailma on aivan erilainen, kuin omani. Hedelmällisempää ja kiinnostavampaa on koettaa ymmärtää toisia puolin ja toisin. Yksin eläminen voi olla hyvinkin onnellista.
Ehkä kuitenkin voi haastaa näitä palstan parisuhdetta kaipaavia pohtimaan hieman omaa persoonaa ja omia odotuksia hieman toisesta näkökulmasta - sehän on sitä älykkyyttä? Parisuhteeseen ladataan älyttömät odotukset: unelmien kumppanin täytyy täyttää kaikki ne toiveet mitä palstalaisilla on niin ulkonäön, koulutuksen kuin älyn suhteen. Mihin tuossa yhtälössä sopii inhimillisyys? Rakkaus kuitenkin kumpuaa siitä vaillinaisuudesta. Toisen haavoja ja arpia voi rakastaa, täydellinen ulkonäkö tai juuri oikeanlaiset älylliset heitot voi viehättää. Ja ilman muuta yksin eläminen voi olla onnellista mutta tämän ketjun otsikossa haikaillaan sen parisuhteen perään.
Palstalla on paljon nuorehkoja naisia joilla maisteritutkinnot tehtynä ja hirmuisten kriteerilistat mietittynä kumppanikandidaatille. Sitten ei vaan löydykään oikeannäköistä, oikean koulutuksen ja älyn omaavaa miestä - ja jos löytyy niin luonne onkin väärä. Kun minä, 50+, akateeminen haastavan uran tehnyt nainen mietin elämääni taaksepäin, niin kyllä parisuhteessa on ollut suht tärkeää kumppanin älykkyys: oivalletaan vitsit suht yhtäaikaisesti, tajutaan mihin toisen ajatuksenjuoksu on suuntautumassa. Mutta koulutuksen merkitys ei ole suuri, meillä hyvin eritasoiset koulutukset mutta kumpikin on käyttänyt älyään ja edennyt urallaan. Ja kuitenkin monet muut luonteen piirteet ovat olleet arjessa huomattavasti tärkeämpiä kuin älykkyys: vuorovaikutustaidot, empaattisuus, luotettavuus, huumorintaju, positiivisuus, sosiaalisuus... HIeman rasittaa tuo omalla älyllä ylpeily ja kitinä kun ei yhtä älykkäitä löydy. Käyttäkää älyänne! Opiskelkaa haastavat tutkinnot ja hankkikaa haastavat ammatit, edetkää uralla! Varmasti noissa työpiireissä löytyy paljon muitakin älykkäitä, varmasti niitä itseä alykkäämpiäkin. Mensan tuloksilla ylpeily on hieman naurettavaa, ja jos vielä vaatii kumppaniehdokkailta ÄO testauksen ennen seurustelun aloittamista - ehkä parempi pysyä onnellisena yksin ja lopettaa haaveilu parisuhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Olen ehkä todella tyhmä, mutta yhdessäkään viestissä ei kuvata miten parisuhde älykkäiden kesken on parempi kuin älykkään ja taviksen.
Ei kai se absoluuttisesti parempi olekaan. Jotkut kokevat älyllisen tason tärkeänä parisuhteelle, jolloin muunlaiset ihmiset eivät sitten oikein kolahda. Miksi sitten alkaa parisuhteeseen ihmisen kanssa, joka ei kolahda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän AP:tä, nyt jäi vaan kiinnostamaan että voisitko esimerkkinä mainita pari keskustelunaihetta, jotka menee useilla yli hilseen. Haluisin arvioida, että kuinkahan tampio itse olen. :)
En ole AP, mutta tämä on mielenkiintoinen kysymys. En ole tehnyt Mensan testejä, enkä varmasti ole älykkäimpien joukossa, mutta olen huomannut, että älykkyyden huomaa keskusteltaessa hyvin tavallisistakin asioista.
Runsas faktojen tietäminen ei kerro älykkyydestä paljoakaan. Sen sijaan se, miten eri asioita osaa yhdistellä, ja miten abstrakti ajattelu toimii yhteydessä mihin tahansa arkiseenkin asiaan, tai vaikka ihmisten käyttäytymiseen, tai ihmismassojen käyttäytymiseen. Kaikkien asioiden tarkastelu ilmiöinä.
Jos älykäs törmää keskustelun aiheeseen, josta ei tiedä paljoa, hän todennäköisesti tajuaa, ettei tiedä tarpeeksi esittääkseen varmoja mielipiteitä. Hän osaa myös esittää oikeanlaisia kysymyksiä niille, jotka tietävät enemmän, ja sen jälkeen esittää taas osuvampia kysymyksiä, kun tietää jo vähän enemmän.
Hyvin älykkäälle voi olla pitkän ajan kuluessa raskasta, kun keskustelussa toiselta osapuolelta ei synny päätelmiä tai abstrakteja hahmotelmia, jotka kutkuttaisivat mieltä raikkaalla tavalla, jolloin pääsee itsekin taas uusiin oivalluksiin.
Älykkyyttä on tottakai monenlaista ja ihmissuhteista voi nauttia muillakin tasoilla, mutta tuo voisi olla yksi taso, jonka takia älykäs saattaa haluta olla mieluummin yksin kuin suhteessa jonkun kanssa, jonka kanssa ajattelu ei kohtaa.
Sitä älykkyyttään kannattaa hyödyntää opinnoissa ja töissä. Kun oppiminen on helppoa ei tutkintojen tekeminen rasita, ja kun on tarpeeksi tutkintoja tehnyt kannattaa hankkia haastava työ jossa saa hyödyntää nopeaa asioiden yhdistelykykyään luovasti. Parisuhteessa ja perheessä vuorovaikutteisen älyn säkenöinnin lisäksi on paljon muita antoisia juttuja, lämpöä, rakkautta, huumoria (monet tuntuvat ottavan itsensä ketjussa hirveän vakavasti, kannattaisko opetella nauramaan myös itselleen), yhteenkuuluvuutta. Pienen lapsen kanssa keskustelu ei välttämättä ole älyllisesti vauhdikasta mutta se tuntuu erittäin antoisalta jos tuo on oma lapsi.
Huumorin tasoja ja ulottuvuuksia on myös hyvin erilaisia. Mutta se ei ollut varmaan pääpointti. Minä ainakin kokisin vaikeaksi alkaa noin helposti neuvomaan suurissa elämänvalinnoissaan ihmistä, jonka sisäinen kokemusmaailma on aivan erilainen, kuin omani. Hedelmällisempää ja kiinnostavampaa on koettaa ymmärtää toisia puolin ja toisin. Yksin eläminen voi olla hyvinkin onnellista.
Ehkä kuitenkin voi haastaa näitä palstan parisuhdetta kaipaavia pohtimaan hieman omaa persoonaa ja omia odotuksia hieman toisesta näkökulmasta - sehän on sitä älykkyyttä? Parisuhteeseen ladataan älyttömät odotukset: unelmien kumppanin täytyy täyttää kaikki ne toiveet mitä palstalaisilla on niin ulkonäön, koulutuksen kuin älyn suhteen. Mihin tuossa yhtälössä sopii inhimillisyys? Rakkaus kuitenkin kumpuaa siitä vaillinaisuudesta. Toisen haavoja ja arpia voi rakastaa, täydellinen ulkonäkö tai juuri oikeanlaiset älylliset heitot voi viehättää. Ja ilman muuta yksin eläminen voi olla onnellista mutta tämän ketjun otsikossa haikaillaan sen parisuhteen perään.
Palstalla on paljon nuorehkoja naisia joilla maisteritutkinnot tehtynä ja hirmuisten kriteerilistat mietittynä kumppanikandidaatille. Sitten ei vaan löydykään oikeannäköistä, oikean koulutuksen ja älyn omaavaa miestä - ja jos löytyy niin luonne onkin väärä. Kun minä, 50+, akateeminen haastavan uran tehnyt nainen mietin elämääni taaksepäin, niin kyllä parisuhteessa on ollut suht tärkeää kumppanin älykkyys: oivalletaan vitsit suht yhtäaikaisesti, tajutaan mihin toisen ajatuksenjuoksu on suuntautumassa. Mutta koulutuksen merkitys ei ole suuri, meillä hyvin eritasoiset koulutukset mutta kumpikin on käyttänyt älyään ja edennyt urallaan. Ja kuitenkin monet muut luonteen piirteet ovat olleet arjessa huomattavasti tärkeämpiä kuin älykkyys: vuorovaikutustaidot, empaattisuus, luotettavuus, huumorintaju, positiivisuus, sosiaalisuus... HIeman rasittaa tuo omalla älyllä ylpeily ja kitinä kun ei yhtä älykkäitä löydy. Käyttäkää älyänne! Opiskelkaa haastavat tutkinnot ja hankkikaa haastavat ammatit, edetkää uralla! Varmasti noissa työpiireissä löytyy paljon muitakin älykkäitä, varmasti niitä itseä alykkäämpiäkin. Mensan tuloksilla ylpeily on hieman naurettavaa, ja jos vielä vaatii kumppaniehdokkailta ÄO testauksen ennen seurustelun aloittamista - ehkä parempi pysyä onnellisena yksin ja lopettaa haaveilu parisuhteesta.
Minä en ole havainnut tässä ketjussa hirveästi kitinää tai ylpeilyä. Kyllähän näistä asioista voi keskustella ihan neutraalisti pohdiskellen. Kukaan ei varmastikaan odota yhtä, kaikille sopivaa patenttiratkaisua tähän asiaan.
En ole koskaan tehnyt Mensan testejä, joten en osaa sen perusteella sanoa mihin persentiiliin minun älykkyys osuu, mutta on minulla kuitenkin väitöskirja kohtuullisen teoreettiselta alalta jonkinlaisena todisteena. Itse etsin älykästä JA mukavaa naista jonka kanssa ei tarvitsisi hirveästi kotona kuluttaa energiaa. Että sen naisen älykkyys ja draivi olisi kohdistunut ajamaan yhteisiä asioita ja yhteistä etua ja että nainen olisi ratkaisukeskeinen ja -halukas ja pystyisi myös joustamaan ja sopimaan asioista. Moni kohtaamani älykäs nainen olisi suoraan sanottuna monessakin mielessä melko haastava kumppani:
1) Ovat hyvin vakuuttuneita omasta erehtymättömyydestään ja kompromissihalukkuutta ja -kykyä ei ole nimeksikään.
2) Ovat yleensä myös hyvin vaativia kumppaniensa suhteen. Etsivät sitä täydellistä yksisarvista. Tuntuu että todennäköisyys sen oikean löytämiselle olisi korkeintaan yksi miljoonasta.
3) Eivät osaa valita taistelujaan, vaan ihan kaikki riidat ja väittelyt pienistä isoimpiin pitää voittaa ja jos eivät voita, niin kantavat siitä pitkään kaunaa.
Näistä syistä etsinkin nykyään ensisijaisesti mukavaa naista ja älykkyys on vain toissijainen bonus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Panosta ulkonäköösi niin saat kenet tahansa. Miehiä ei kiinnosta naisen älykkyys.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tehnyt Mensan testejä, joten en osaa sen perusteella sanoa mihin persentiiliin minun älykkyys osuu, mutta on minulla kuitenkin väitöskirja kohtuullisen teoreettiselta alalta jonkinlaisena todisteena. Itse etsin älykästä JA mukavaa naista jonka kanssa ei tarvitsisi hirveästi kotona kuluttaa energiaa. Että sen naisen älykkyys ja draivi olisi kohdistunut ajamaan yhteisiä asioita ja yhteistä etua ja että nainen olisi ratkaisukeskeinen ja -halukas ja pystyisi myös joustamaan ja sopimaan asioista. Moni kohtaamani älykäs nainen olisi suoraan sanottuna monessakin mielessä melko haastava kumppani:
1) Ovat hyvin vakuuttuneita omasta erehtymättömyydestään ja kompromissihalukkuutta ja -kykyä ei ole nimeksikään.
2) Ovat yleensä myös hyvin vaativia kumppaniensa suhteen. Etsivät sitä täydellistä yksisarvista. Tuntuu että todennäköisyys sen oikean löytämiselle olisi korkeintaan yksi miljoonasta.
3) Eivät osaa valita taistelujaan, vaan ihan kaikki riidat ja väittelyt pienistä isoimpiin pitää voittaa ja jos eivät voita, niin kantavat siitä pitkään kaunaa.
Näistä syistä etsinkin nykyään ensisijaisesti mukavaa naista ja älykkyys on vain toissijainen bonus.
Eivät kyllä kuulosta kovinkaan älykkäiltä tapauksilta nämä kuvailemasi. Mutta toivottavasti kohdallesi osuu joku vähintäänkin mukava. :)
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tehnyt Mensan testejä, joten en osaa sen perusteella sanoa mihin persentiiliin minun älykkyys osuu, mutta on minulla kuitenkin väitöskirja kohtuullisen teoreettiselta alalta jonkinlaisena todisteena. Itse etsin älykästä JA mukavaa naista jonka kanssa ei tarvitsisi hirveästi kotona kuluttaa energiaa. Että sen naisen älykkyys ja draivi olisi kohdistunut ajamaan yhteisiä asioita ja yhteistä etua ja että nainen olisi ratkaisukeskeinen ja -halukas ja pystyisi myös joustamaan ja sopimaan asioista. Moni kohtaamani älykäs nainen olisi suoraan sanottuna monessakin mielessä melko haastava kumppani:
1) Ovat hyvin vakuuttuneita omasta erehtymättömyydestään ja kompromissihalukkuutta ja -kykyä ei ole nimeksikään.
2) Ovat yleensä myös hyvin vaativia kumppaniensa suhteen. Etsivät sitä täydellistä yksisarvista. Tuntuu että todennäköisyys sen oikean löytämiselle olisi korkeintaan yksi miljoonasta.
3) Eivät osaa valita taistelujaan, vaan ihan kaikki riidat ja väittelyt pienistä isoimpiin pitää voittaa ja jos eivät voita, niin kantavat siitä pitkään kaunaa.
Näistä syistä etsinkin nykyään ensisijaisesti mukavaa naista ja älykkyys on vain toissijainen bonus.
Kyllä niitä älykkäitä ja mukavia naisia on. Palstalla vain korostuu nämä elämäänsä pettyneet, itsetuntoaan jollakin, vaikka sitten älyllä tai kauneudellaan, laihuudellaan tai oikeanlaisilla mielipiteillä, pönkittävät naiset. Ja älykkäiden ihmisten nyt luulisi kykenevän tajuamaan asioiden mittasuhteet ja kykenevän tekemään kompromisseja vähemmän tärkeissä asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Sydämen sivistys , sitä onkin vaikeampi löytää!
Yritätkö nyt jotain elämämsivistystä tyrkyttää, tyylillä sydänten prinsessa, sydänten presidentti tai vastaavaa kansan syviin riveihin hyvin menevää humpuukia :D
Miten määrittelette älykkyyden?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sydämen sivistys , sitä onkin vaikeampi löytää!
Yritätkö nyt jotain elämämsivistystä tyrkyttää, tyylillä sydänten prinsessa, sydänten presidentti tai vastaavaa kansan syviin riveihin hyvin menevää humpuukia :D
Moukkamainen vastauksesi paljasti ettei sydämen sivistys ole sun juttus. Sun juttus on etsiä hyvännäköistä seuraa, luonteesta piittaamatta.
En ole AP, mutta tämä on mielenkiintoinen kysymys. En ole tehnyt Mensan testejä, enkä varmasti ole älykkäimpien joukossa, mutta olen huomannut, että älykkyyden huomaa keskusteltaessa hyvin tavallisistakin asioista.
Runsas faktojen tietäminen ei kerro älykkyydestä paljoakaan. Sen sijaan se, miten eri asioita osaa yhdistellä, ja miten abstrakti ajattelu toimii yhteydessä mihin tahansa arkiseenkin asiaan, tai vaikka ihmisten käyttäytymiseen, tai ihmismassojen käyttäytymiseen. Kaikkien asioiden tarkastelu ilmiöinä.
Jos älykäs törmää keskustelun aiheeseen, josta ei tiedä paljoa, hän todennäköisesti tajuaa, ettei tiedä tarpeeksi esittääkseen varmoja mielipiteitä. Hän osaa myös esittää oikeanlaisia kysymyksiä niille, jotka tietävät enemmän, ja sen jälkeen esittää taas osuvampia kysymyksiä, kun tietää jo vähän enemmän.
Hyvin älykkäälle voi olla pitkän ajan kuluessa raskasta, kun keskustelussa toiselta osapuolelta ei synny päätelmiä tai abstrakteja hahmotelmia, jotka kutkuttaisivat mieltä raikkaalla tavalla, jolloin pääsee itsekin taas uusiin oivalluksiin.
Älykkyyttä on tottakai monenlaista ja ihmissuhteista voi nauttia muillakin tasoilla, mutta tuo voisi olla yksi taso, jonka takia älykäs saattaa haluta olla mieluummin yksin kuin suhteessa jonkun kanssa, jonka kanssa ajattelu ei kohtaa.