Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Älykkäänä kumppanin löytäminen on oikeasti haastavaa
En nyt kritisoi vähemmän älykkäitä, mutta jos äo on 137, se rajaa ulkopuolelle suurimman osan ihmisistä. En tiedä tapailukumppanien älykkyysosamääriä, mutta sen huomaa helposti, jos toinen on täysin eri viivalla. Käytännössä ehkä 3% vastakkaisen sukupuolen edustajista voisin kelpuuttaa älyllisen kapasiteetin suhteen, mutta moniko näistä asuu lähellä, moniko on sinkku, monenko kanssa muuten kemiat kohtaavat?
Mistä voi löytää kumppanin, jos ei halua seurustella taviksen kanssa?
Ja ei, en pidä itseäni parempana kuin muut, mutta fakta on se, että sosiaalinen kanssakäyminen on liian uuvuttavaa suurimman osan kanssa - minulle.
Kommentit (1624)
Kännissä baarista otat vain sen, joka kivoimmalta näyttää ja johon sinulla on mahikset. Myöhemmin sitten mietit, että mitä tuli tehtyä ja mitä teette.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskihajonnalla 15 olen yli kolme keskihajohtaa keskiälykkyyden yläpuolella. Tulos on neuropsykologilta eikä mistään nettitestistä. Ei voinut huijata ja testeissä oli aikarajoitus. Kukin testi tehtiin kerran.
Miehiä saa helposti kuin heinää, pitää vain hiukan miettiä, mitä haluaa. Kukaanhan ei halua yksityiselämäänsä mitään väittelyseuraa.
T. N 146
Todista mahdollisimman lyhyesti miksi menneisyyteen matkustaminen on mahdotonta.
Kyllä niitä löytyy. Liity Mensaan vaan. On siellä hyviäkin miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niitä löytyy. Liity Mensaan vaan. On siellä hyviäkin miehiä.
Kävin treffeillä Mensan jäsenen kanssa. Muutoin todella kiva ja asiallinen mies, mutta nyt se tulee isoin mutta. Ei oikein osannut viedä asioita eteenpäin vaan jouduin itse ehdottamaan tekemistä. Laittoi jälkikäteen viestiä että olisi halunnut päästä sänkyyn. En halunnut olla asiaton, joten odotin hänen ehdottavan sitä mitä ei kuitenkaan koko (muutaman viikon) tapailun aikana tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Kun täällä kuitenkin on joku älykäs alisuorittaja, joka osaa koodata, niin teepä iltapuhteinasi 2%-porukalle suunnattu deittialusta? Mutta ei sitten sellaisia "Älykkökumppani"-typeryyksiä tmv. Vaan sellainen joka oikeasti houkuttelee käyttäjiä joille aktiivinen ajattelu on mieluisaa toimintaa ja ajaa monen muun ominaisuuden edelle myös kumppania etsiessä.
Ehdotuksia:
- profiiliin ei ole mahdollista lisätä kuvia (karsii tehokkaasti pinnalliset käyttäjät ja halukkaat voivat silti vaihtaa kuvia myöhemmin),
- profiilitekstin on oltava vähintään 500 sanaa (tähän joku tekoälyalgoritmi poistamaan profiileja, joiden tekstit on vain kopsattu jostain),
- ÄO:n suoraa listaamista profiilissa en suosittelisi (itse haluaisin välttää porukkaa, jolle se on joku valtaisa meriitti, koska he ovat yleensä tylsiä tyyppejä, ja monihan ei edes tiedä omaa lukemaansa).
OkCupid oli ennen aika hyvä, mutta uusi omistaja pyrkii ilmeisesti tahallaan pilaamaan sen, etteivät ihmiset löytäisi toisiaan ja poistuisi palvelun käyttäjistä.
Olen itse vielä käsittelemässä edellistä eroa, mutta siinä vaiheessa kun alan deittailla, olisi hirmu kiva olla joku Tinderiä tehokkaampi keino löytää se pieni joukko ihmisiä, joihin kannattaa alkaa tutustua. Löytyyhän se Tinderilläkin, mutta aikamoisella turbovaihteella siellä pitää olla pyyhkimässä että tulee edes yksi potentiaalinen vastaan.
t. 228
Vaihdoin Rosebrides:iin juurikin tuosta syystä. Ainoa miinus varsinkin näin Suomen puolella on korkeasti koulutettujen/akateemisten miesten vähäinen määrä. Tietenkin ehdokkaiden määrä kasvaa poistaessa maakohtaiset rajoitukset, mutta tiedän itsekin ettei kaikki halua etäsuhdetta joten koin parhaimmaksi sanoa asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhde haetaan kyllä ihan muun kuin älykkyyden perusteella :D kovin älykäs et ole, jos tämä tuli uutena tietona.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän AP:tä, nyt jäi vaan kiinnostamaan että voisitko esimerkkinä mainita pari keskustelunaihetta, jotka menee useilla yli hilseen. Haluisin arvioida, että kuinkahan tampio itse olen. :)
Miksi älyä mitataan kuviopäättelytestillä eikä keskustelunaiheilla? Koska keskustelunaiheet sinänsä eivät kerro älystä paljonkaan. Mistä tahansa aiheesta voi keskustella älykkäästi, tavallisesti, tai tyhmästi. Tämä palsta on siitä erinomainen osoitus, vaikka toivottavaa olisi että sitä älykästä keskustelua esiintyisi huomattavasti nykyistä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa käsiteltyjä aiheita hipoen: Viimeisin parisuhteeni olisi ollut monella tavalla unelma minulle. Siinä oli kuitenkin myös ongelmia, mutta olin optimistinen sen suhteen että ne saadaan ratkottua. Olen itse tottunut tarttumaan ongelmiin ja ratkaisemaan ne, ja mies vaikutti siinä asiassa samanlaiselta.
Suhteen alussa mies aina ihasteli älykkyyttäni ja puhui siitä myönteiseen sävyyn. Ilahduin, koska luulin löytäneeni miehen, jolle älykkyyteni ei ole ongelma. Eräänä päivänä kävi sitten niin, että keskustelimme jostain aiheesta intensiivisesti (tällaista meillä oli usein, keskustelut jatkuivat tunteja tai päiviä), ja yhtäkkiä mies meni hiljaiseksi. Hetken kuluttua hän sanoi suunnilleen: "Siis sähän olet ihan tolkuttoman älykäs". Ilmeisesti hän oli siihen asti kuvitellut älykkyydestäni jotain.. vähemmän tolkutonta.
Tuon jälkeen asiat alkoivat mennä huonompaan suuntaan. Mies alkoi epäillä, että esim. petän häntä tai jotenkin manipuloin häntä toimimaan omaa etuaan vastaan, ja kaikenlaista muutakin. Lisäksi hän ei pystynyt uskomaan olevansa minulle riittävän älykäs. En koskaan arvostellut hänen älyään ja se oli minulle täysin riittävällä tasolla. Suhteemme ongelmat, joita olimme aiemmin työstäneet yhdessä, tulivatkin nyt väliimme ja alkoivat aiheuttaa lisää ristiriitoja.
Ajattelen vieläkin, että olisin ollut onnellinen tuon miehen kanssa, jos hän olisi päässyt yli alemmuuskompleksistaan.
t. 228
Tuo on erittäin vaikea paikka. Miehellä TÄYTYY olla positiivinen naiskäsitys, jotta hän voi suhtautua älykkääseen kumppaniinsa rauhallisesti. Yleensähän pieni misogynia tai epäluuloisuus ei puske pintaan, koska henkiset lahjat ovat samalla tasolla, tai mies suosii erityisen vaarattomiksi kokemiaan naisia. Ongelmia tulee jo pienissäkin äo-eroissa, jos mies ei koe olevansa ylivoimainen suhteessa naiseen JA miehen perususkomus on, että naiset ovat perustavanlaatuisesti pahoja (= manipulatiivisia, kieroja, mitä näitä nyt onkaan...). Jos miehellä on negatiivinen naiskäsitys eikä hän löydä keinoa käsitellä jatkuvaa stressiä "vaarallisen" ihmisen kanssa eläessään, niin lopputuloksena on juuri tuollainen aggressio.
Valitettavasti miesten turvallisuudentunne rakentuu liian usein henkilökohtaisen kyvykkyyden ja ylivoimaisuuden varaan, ja osalla miehistä on vaikeuksia kokea naispuoleinen kumppaninsa edes kaverina, saati ystävänä. Jos tämä katon alla asuva ja yhteiset rahat jakava ei-ystävä osoittautuu kriittisiltä osin ylivoimaiseksi, niin miehen pää tulvahtaa täyteen epäluuloa ja stressiä. Sopivasti erilaiset roolit parisuhteessa ehkäisevät sisäistetystä naisvihasta johtuvia ristiriitoja parisuhteessa. Myös elämäntapa, jossa tietoisesti vältellään liian pitkiä yhdessä olemisen jaksoja, auttaa miestä ylläpitämään turvallisuuden tunnettaan. Mistä naisiin luottavan miehen sitten tunnistaa? En tiedä, kertokaa te viisaammat...
Aika mystisiä te pohditte, nuoret (?) naiset. Turvallisuuden tunne rakentuu kyllä ihmisillä yleisesti lapsuudessa, perusturvallisuuden tunne ei ole mistään kyvykkyyksistä kiinni, siihen riittää tarpeeksi hyvä, turvallinen hoiva pienenä lapsena. Itsetunto taas eri asia kuin perusturvallisuus, tuokaan ei mitenkään kiinni ihmisen kyvykkyydestä, ja sekin paljolti rakentuu lapsuudessa. Näin ainakin niiden kehityspsykologian kirjojen mukaan mitä itse olen lukenut, teillä uudet tietolähteet näihin teorioihinne?
Ihmiset tutkimusten mukaan pariutuvat älyllisesti suht samantasoisen ihmisen kanssa. Ei tuo hankalaa ole, aika luonnollista. Jos ero älykkyydessä liian suuri se haittaa arkea, jaksaako vääntää rautalankaa toiselle koko ajan, harmittaa jos nopeat oivallukset eivät koskaan tavoita toista. Mutta tuollaisen varmasti huomaa tavatessa. Jos oma äly on tutkitusti korkea eikä sopivaa kumppania tunnu löytyvän voi pohtia kahta asiaa: äly ei välttämättä tuo sosiaalista kyvykkyyttä (asperger tyyliset älykkäät) - eikä äly, älyllisyys ja viisaus ole samoja asioita. Jos pyrkii pelkän oman älyn ihailun sijaan viisauteen, ymmärtämään ihmisiä ja ympäristöä ei se sopivan kumppanin tunnistaminen ole hankalaa.
Koulutustaso ei kerro älykkyydestä... Vaimoni on minua korkeammin koulutettu, mutta silti joudun selittämään jatkuvasti suht arkipäiväisiä asioita, miten ne toimivat etc. Autoin häntä myös korkeakouluopinnoissaan... Hän kokee olevansa silti minua älykkäämpi, johtuen luultavasti koulutustasosta... Minä kuitenkin tiedän totuuden.
Älykkäämpänä osapuolena suhteessa on aluksi rankkaa, koska joudut usein suodattamaan toisen sanomisia (kun hän ei itse ymmärrä asioiden kokonaisuutta ja tolkuttaa asiaa vain yhdestä näkökulmasta) ja opit hillitsemään itseäsi olemaan puuttumatta siihen. Itseltäni meni jonkin aikaa opetella siihen, etten jokaisessa asiassa korjaa toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhana, mutta älykkäänä ja menestyneenä piaruna osaan antaa yhden vinkin.
Kun elätte opiskelijaelämää, osallistukaa opiskelijarientoihin, harrastusporukoihin, tempauksiin, ekskursioihin ja riekkujaisiin, tutustukaa laajasti opiskelukavereihinne ja pitäkää silmänne auki. Missään muussa vaiheessa elämää teillä ei ole niin paljon samassa elämäntilanteessa olevaa fiksua porukkaa ympärillänne. Teillä on monta vuotta aikaa hakea niitä, joiden kanssa elämänarvot, hoksottimet, huumorintaju ja tavoitteet kohtaavat.
Älykkäiden miesten ongelma pariutumisessa on se, että he luulevat älyn olevan ylivertainen kriteeri älykkäille naisille. Sitähän se se ei ole. Yhtä tärkeää on moni muukin asia, ja kokemukseni mukaan älykkäät miehet ovat usein sosiaalisesti täysin uunoja, beetamiehiä ja epäviehättäviä. Itsekin löysin oman puolisoni vasta lähes nelikymppisenä juuri tuosta syystä. Toki seurustelin aiemminkin mutta en halunnut sitoutua väärään mieheen (joustin älykriteeristä perusfiksuun ja koulutettuun mieheen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvällä tuurilla onnistuu.
Mä tosin huomasin, että älykkäänä oli osa todennäköisyyksistä omalla puolella koska ymmärsin olla leimaamatta ihmisiä ammatin perusteella. Tällöin todelliset mahdollisuudet kohdata älykäs kumppani oli paljon paremmat kuin sellaisella, joka kuvittelisi että vain tohtorit olisivat älykkäitä.
Lisäksi kannattaa huomioida että ihmisissä voi olla vastakkaisia vahvuuksia kuin sinussa. Niistä voi oppia paljon.
Sama kokemus. Ei kannata määritellä älykkyyttä koulutustason tai ammatin tai ulkoisesti nähtävän menestymisen perusteella.
Monesti älykkäät ihmiset ovat myös kyynisiä tai ilkeitä, tai älykkyys yhdistettynä tiettyihin persoonallisuuden piirteisiin johtaa epämiellyttävään lopputulokseen. Täytyy hakea ennakkoluulottomasti sellaista sopivaa!
N120, eli ap:n 3 % sisällä, joskin alarajalla
Mistä vastaajille on kummunnut tarve mittauttaa oma älykkyys? Ulkopuolisuuden tunne, tunne erilaisuudesta? Tarve pönkittää omaa itsetuntoa "ainakin olen älykäs"?
Ehkei se kumppanin löytymisen ongelma johdukaan älykkyydestä vaan jostakin muusta? Suurin osa tuntemistani todella älykkäistä ihmisistä (tutkijoita, käsittelevät hyvin kompleksisia asioita nopeasti, aivot surraa kuin superkompuutterit) kukaan ei ole mitannut älyään - se näkyy arjessa työssä kuin vapaa-ajalla asioiden notkeana hahmotteluna, yhdistelynä ja nopeina oivalluksina. Mutta on vain osa ihmisen persoonaa, parisuhteen ongelmat ovat usein kiinni niistä muista persoonallisuuden puolista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö elämän pitäisi olla nimenomaan helpompaa älykkäälle? Älykäs keksii parhaat strategiat ja tietää mistä ja miten vaikka kumppaneita pitää etsiä. Huippuälykäs on aina pari askelta edellä muita.
no jos olisit älykäs tajuaisit että tunteitakin on ihmisillä ei kaikki asiat mene ollenkaan älyn ja logiikan mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa käsiteltyjä aiheita hipoen: Viimeisin parisuhteeni olisi ollut monella tavalla unelma minulle. Siinä oli kuitenkin myös ongelmia, mutta olin optimistinen sen suhteen että ne saadaan ratkottua. Olen itse tottunut tarttumaan ongelmiin ja ratkaisemaan ne, ja mies vaikutti siinä asiassa samanlaiselta.
Suhteen alussa mies aina ihasteli älykkyyttäni ja puhui siitä myönteiseen sävyyn. Ilahduin, koska luulin löytäneeni miehen, jolle älykkyyteni ei ole ongelma. Eräänä päivänä kävi sitten niin, että keskustelimme jostain aiheesta intensiivisesti (tällaista meillä oli usein, keskustelut jatkuivat tunteja tai päiviä), ja yhtäkkiä mies meni hiljaiseksi. Hetken kuluttua hän sanoi suunnilleen: "Siis sähän olet ihan tolkuttoman älykäs". Ilmeisesti hän oli siihen asti kuvitellut älykkyydestäni jotain.. vähemmän tolkutonta.
Tuon jälkeen asiat alkoivat mennä huonompaan suuntaan. Mies alkoi epäillä, että esim. petän häntä tai jotenkin manipuloin häntä toimimaan omaa etuaan vastaan, ja kaikenlaista muutakin. Lisäksi hän ei pystynyt uskomaan olevansa minulle riittävän älykäs. En koskaan arvostellut hänen älyään ja se oli minulle täysin riittävällä tasolla. Suhteemme ongelmat, joita olimme aiemmin työstäneet yhdessä, tulivatkin nyt väliimme ja alkoivat aiheuttaa lisää ristiriitoja.
Ajattelen vieläkin, että olisin ollut onnellinen tuon miehen kanssa, jos hän olisi päässyt yli alemmuuskompleksistaan.
t. 228
Tuo on erittäin vaikea paikka. Miehellä TÄYTYY olla positiivinen naiskäsitys, jotta hän voi suhtautua älykkääseen kumppaniinsa rauhallisesti. Yleensähän pieni misogynia tai epäluuloisuus ei puske pintaan, koska henkiset lahjat ovat samalla tasolla, tai mies suosii erityisen vaarattomiksi kokemiaan naisia. Ongelmia tulee jo pienissäkin äo-eroissa, jos mies ei koe olevansa ylivoimainen suhteessa naiseen JA miehen perususkomus on, että naiset ovat perustavanlaatuisesti pahoja (= manipulatiivisia, kieroja, mitä näitä nyt onkaan...). Jos miehellä on negatiivinen naiskäsitys eikä hän löydä keinoa käsitellä jatkuvaa stressiä "vaarallisen" ihmisen kanssa eläessään, niin lopputuloksena on juuri tuollainen aggressio.
Valitettavasti miesten turvallisuudentunne rakentuu liian usein henkilökohtaisen kyvykkyyden ja ylivoimaisuuden varaan, ja osalla miehistä on vaikeuksia kokea naispuoleinen kumppaninsa edes kaverina, saati ystävänä. Jos tämä katon alla asuva ja yhteiset rahat jakava ei-ystävä osoittautuu kriittisiltä osin ylivoimaiseksi, niin miehen pää tulvahtaa täyteen epäluuloa ja stressiä. Sopivasti erilaiset roolit parisuhteessa ehkäisevät sisäistetystä naisvihasta johtuvia ristiriitoja parisuhteessa. Myös elämäntapa, jossa tietoisesti vältellään liian pitkiä yhdessä olemisen jaksoja, auttaa miestä ylläpitämään turvallisuuden tunnettaan. Mistä naisiin luottavan miehen sitten tunnistaa? En tiedä, kertokaa te viisaammat...
Aika mystisiä te pohditte, nuoret (?) naiset. Turvallisuuden tunne rakentuu kyllä ihmisillä yleisesti lapsuudessa, perusturvallisuuden tunne ei ole mistään kyvykkyyksistä kiinni, siihen riittää tarpeeksi hyvä, turvallinen hoiva pienenä lapsena. Itsetunto taas eri asia kuin perusturvallisuus, tuokaan ei mitenkään kiinni ihmisen kyvykkyydestä, ja sekin paljolti rakentuu lapsuudessa. Näin ainakin niiden kehityspsykologian kirjojen mukaan mitä itse olen lukenut, teillä uudet tietolähteet näihin teorioihinne?
Ihmiset tutkimusten mukaan pariutuvat älyllisesti suht samantasoisen ihmisen kanssa. Ei tuo hankalaa ole, aika luonnollista. Jos ero älykkyydessä liian suuri se haittaa arkea, jaksaako vääntää rautalankaa toiselle koko ajan, harmittaa jos nopeat oivallukset eivät koskaan tavoita toista. Mutta tuollaisen varmasti huomaa tavatessa. Jos oma äly on tutkitusti korkea eikä sopivaa kumppania tunnu löytyvän voi pohtia kahta asiaa: äly ei välttämättä tuo sosiaalista kyvykkyyttä (asperger tyyliset älykkäät) - eikä äly, älyllisyys ja viisaus ole samoja asioita. Jos pyrkii pelkän oman älyn ihailun sijaan viisauteen, ymmärtämään ihmisiä ja ympäristöä ei se sopivan kumppanin tunnistaminen ole hankalaa.
Ei täällä sanottu perusturvallisuuden tai itsetunnon olevan kiinni kyvykkyydestä. Mutta näissä on aste-eroja, ja moni sellainen älykäs mies jolla perusturvallisuus on vain jossain määrin hatara, voi tulla ihan hyvin toimeen itseään vähemmän älykkään naisen kanssa, koska hän saa lisää turvallisuuden tunnetta kyetessään manipuloimaan puolisoaan (ja ihmisiä ylipäänsä). Kun tämä lisä poistetaan, puutteet perusturvallisuudessa tulevat esiin.
Oma ex-kumppanini oli itsekin tuossa tilanteessa ymmällään, ja kertoi että ei ole koskaan aiemmin käyttäytynyt parisuhteessa tällä tavoin (myrkyllisesti). Hänellä oli itsestään käsitys miehenä, jonka itsetunto on kunnossa. Älyllisesti tasavertaista kumppania se itsetunto ei kuitenkaan kestänyt.
t. 228
Älykäs osaa katsoa laajemmin asioita, eikä ole pikkusieluinen toisia kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Mistä vastaajille on kummunnut tarve mittauttaa oma älykkyys? Ulkopuolisuuden tunne, tunne erilaisuudesta? Tarve pönkittää omaa itsetuntoa "ainakin olen älykäs"?
Ehkei se kumppanin löytymisen ongelma johdukaan älykkyydestä vaan jostakin muusta? Suurin osa tuntemistani todella älykkäistä ihmisistä (tutkijoita, käsittelevät hyvin kompleksisia asioita nopeasti, aivot surraa kuin superkompuutterit) kukaan ei ole mitannut älyään - se näkyy arjessa työssä kuin vapaa-ajalla asioiden notkeana hahmotteluna, yhdistelynä ja nopeina oivalluksina. Mutta on vain osa ihmisen persoonaa, parisuhteen ongelmat ovat usein kiinni niistä muista persoonallisuuden puolista.
Ainakaan psykologit harvoin testaa älykkyyttä ihmisen omasta tarpeesta. Mensa ei näytä yli 135 tuloksia. Siinä putoaa jo kommenttisi pohja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sosiaalinen kanssakäyminen "tyhmempien" kanssa on uuvuttavaa? Taidat itse olla sellainen, joka viljelee tarpeettomia sivistyssanoja joka väliin ja ihmettelet miksi vastapuoli ei tajua mistä puhut.
Ei niillä mene jakeluun eikä niiden kanssa viitsi itseään kiinnostavista aiheista edes keskustella kun ne on vaan hoomoilasina eikä niillä ole mitään sanottavaa. Yleistietouskin on taviksilla mitä on kun ei niitä kiinnosta ottaa selvää asioista.
Olisi toisaalta hyvä jos olisi joku kiinnostava tyyppi jonka kanssa vaihtaa ajatuksia, ja mieluiten perhepiiristä.
Tiedätkö miten pääsee kohteliaasti eroon satunnaisista jankkaavista asseista?
On aivan silmät pyöreinä ajatuksen korkeasta lennosta eikä omaa mitään oikeaa sanottavaa aiheeseen ja ymmärtää tarkoituksella hieman väärin.
Toimii!
Kyllä Mensan vanha testi näytti tarkemmat lukemat. Nykyinen testi ei kerro mikä on testatun tarkka älykkyysosamäärä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä vastaajille on kummunnut tarve mittauttaa oma älykkyys? Ulkopuolisuuden tunne, tunne erilaisuudesta? Tarve pönkittää omaa itsetuntoa "ainakin olen älykäs"?
Ehkei se kumppanin löytymisen ongelma johdukaan älykkyydestä vaan jostakin muusta? Suurin osa tuntemistani todella älykkäistä ihmisistä (tutkijoita, käsittelevät hyvin kompleksisia asioita nopeasti, aivot surraa kuin superkompuutterit) kukaan ei ole mitannut älyään - se näkyy arjessa työssä kuin vapaa-ajalla asioiden notkeana hahmotteluna, yhdistelynä ja nopeina oivalluksina. Mutta on vain osa ihmisen persoonaa, parisuhteen ongelmat ovat usein kiinni niistä muista persoonallisuuden puolista.
Ainakaan psykologit harvoin testaa älykkyyttä ihmisen omasta tarpeesta. Mensa ei näytä yli 135 tuloksia. Siinä putoaa jo kommenttisi pohja.
Hyvää pohdintaa.
Tätä edellinen kumppanini oli juuri tuollainen ihanuus, jolla oli myönteinen naiskäsitys. Hänet tunnistin seurustelun alussa mm. siitä, että hän sai suurta mielihyvää, kun kyseenalaistin hänen ajatteluaan. Tämä viimeisin, epäluuloinen kumppani suhtautui aluksi kohtalaisen neutraalisti, ainakin useimmiten, mutta koskaan en nähnyt hänen samalla tavalla innostuvan ja energisoituvan myönteisesti keskustelusta. Energisoitumista tapahtui joskus, mutta se pohjautui vastakkainasetteluun, ei yhdessä leikkimiseen. En osannut pitää tuota silloin kovin pahana, koska avoimen vihamielinen tai kyyninen mies ei kuitenkaan koskaan ollut. Niiden vuoro tuli vasta sitten, kun hänelle valkeni että hän on mahdollisesti älyllisesti alakynnessä, tai ei ainakaan kovin ylivoimainen minuun nähden.
t. 228