<<Toukokuiset 2014>>

Täällä mukaan ilmoittautuisi pitkään taustalla seurannut Nipa! :) Olen taustaillut ensin huhtikuisissa ja sitten täällä ja nyt uskaltaudun liittymään mukaan.

Olen 26 vuotias ja avomieheni 32. Ensimmäistä yrittämässä. Vauvakuume mulla on ollut enemmän ja vähemmän jo kakskymppisestä lähtien. Nyt vihdoin mieskin innostui :D Nuvaringiä olen käyttänyt useamman vuoden ja jätin renkaan pois kesäkuussa. Ensimmäiseksi "luomukierroksi" tuli mittaa 37 päivää. Nyt toinen "luomukierto" menossa, kiertopäivä 14. Kierto ennen rengasta ollut muistaakseni lähimain 28 päivää, joten olettaisin kierron tästä vielä lyhenevän kunhan rytmi tasoittuu.

Aloimme hieman varauksella yrittämään jo ekasta kierrosta ja nyt siis toinen kierto menossa ja yritys kova! Saas nähdä kuin kauan tärppi antaa itseään odottaa, toivottavasti ei liian kauaa, malttamaton kun olen :)

Ihanaa lukea muiden ajatuksia ja tietää ettei ole yksin tämän yrityksen kanssa!

Tsemppiä kaikille ja plussatuulia! :)

Nipa87 kp 12/37(?)

Ja kiertopäivä heti viestin lopussa väärin! ;)

Nipa87 kp 14/37

Ja kiertopäivä heti viestin lopussa väärin! ;)

Nipa87 kp 14/37

Vastailen myös tuohon vauvakuume-kysymykseen. Mä en oo vauvojen perässä juoksija, en lässyttele kuin muutamaa kaverin vauvaa ;) Lähinnä vauvakuume on mulle pikkuhiljaa kasvanutta äitinä olemisen kaipuuta. Muhun ihan sattuu kun niin kovasti haluaisin lapsen. Näen joka puolella vaan raskaana olevia tai vauvoja, joka ikinen asia muistuttaa siitä ja saan jokaisen asian liittymään raskauteen tai äitiyteen. Vauvakuume on siis nyt jo ihan raastavaa ja tuntiakaan ei mene päivässä etten sitä ajattelisi. Vois siis sanoo, että aika hallitsevaa. En tosin oo liikaa miehelle paasannut, toki osansa on silti saanut ;)

Tänään oli hauskaa nippailua alavatsassa. Tiedä sitten onko jotain oviksen jälkimaininkeja. Ennenkin on jotain vastaavaa ollut mut ehkä ennen ovista... Kun niin kovasti toivoo niin sitä kuvittelee kaikenlaista :D

kp 18/30 

Hei! Tervetuloa uusille tänne mukavaan ryhmään! :) Kiitokset myös tsempeistä!

Tuohon vauvakuumekyselyyn: itselläni on ollut vauvakuume jo aika pitkään. Oon jo ihan murrosiästä (noin 15v) rakastanut vauvoja ja halunnut sellasta itselleni mutta vakavammin varmaan tässä 1,5 vuoden ajan. Ollaan nyt yritetty pikkusta kohta jo 9 kuukautta ja ollaan kokoajan kuumeiltu kovasti. Nyt viimeset kaksi kuukautta oon kuumeillut aivan täysillä..Tuntuu että ajattelen vauvoja kokoajan. Näen niitä töissä tosi paljon ja aina tulee tunne että olispa mullakin  tuommonen ihana pikkunen. Aika usein hymyilen vauvoille kun näen niitä ja on ihanaa kuinka ne helposti hymyilee takasin :) Ihastelen aina kavereiden ja tuttavien vauvoja ja oon ollu tosi paljon sisarusten lasten kanssa tekemisissä. Parisuhde voi hyvin mutta kokoajan tuntuu että jotain puuttuu. Mulla on kauhea hoivavietti ja ootan että pääsen hoivaamaan omaa pikkusta! :) Vauvakuume on mulle siis erittäin vahva tunne ja oon satavarma että se on tämmönen aina. Halutaan molemmat monta lasta. Tulis nyt vaan aluksi ees se yksi! :) 

Vauvakuumeesta: 

Mulla on myös aika samanlaiset tuntemukset kuin muutama jo kertoili. Esikoisen kuume oli lähinnä kaipuuta siitä äitiydestä ei ainoastaan vauvasta. minäkään en erityisemmin lässytellyt vieraille vauvoille, eikä ne herättänyt mitään erityisiä tunteita. Ihaniahan ne tietysti kaikki ovat! 

Tämä kuume taas on täydellisesti sujuneesta edellisestä raskaudesta johtuen ehkä masukuumetta :) Minusta oli ihanaa olla raskaana! En kärsinyt kummoisimmista oireista (alun pahoinvoinnin jälkeen) ja synnytys sekä siitä toipuminen sujui hyvin! Ja lisäksi kaipuuta sisaruksesta esikoiselle. Haluaisimme molemmat kolme lasta (ainakin)..

Hyvin kokonaisvaltaista tämä kuume kyllä on. Mielessä on kokoajan! Täälläkin olen tänään jo neljättä kertaa lukemassa teidän kuulumisia :D 

Olen itse vielä aika huono tuntemaan kroppaani. Tai siis en huomaa mitään ovisoireita valkovuotoa lukuunottamatta. Menkkaoireetkin on aika laimeita ja vaihtelee paljon. Ehkä siitä johtuen olen jo kaksi kertaa huomannut olevani raskaana vasta viikolla 5+ :D (toinen päättyi viikolla 10+ viime syksynä) 

Siksi ei ole vielä mitään raportoitavaa vaikka piinaviikolla ollaan. Ajattelin tehdä testin ensi ma jos menkat ei silloin ala.

Niin ja en ole koskaan käyttänyt mitään apuja raskautumiseen. Mutta jos nyt aikaa kuluu eikä mitään tapahdu niin voisi niitä kokeilla.

Huomenia kaikille!

Tännehän on tullut kasapäin uusia viestejä, kiva juttu. En ole pariin päivään nyt käynyt täällä, kaikkea muuta ohjelmassa, mutta tosi kiva lukea muiden mietteitä, tervetuloa kaikille uusille!

Tosta vauvakuumeesta, mulla oli kakkosesta siis niin järkyttävä vauvakuume, että olin ihan kipeänä, halusin niin kovasti sitä vauvaa ja mua suretti, kun mies ei silloin oikein ollut varma ja sain suostutella monta kuukautta, ennen kuin se lämpeni. Mullakin oli just noi tuntemukset, että aina vain näin vauvoja joka puolella, mulla oli "vaan" yks ja se tuntui ihan kamalalta, mutta sitten kun ruvettiin yrittämään, tärppäsi heti.

Tällä kertaa vauvakuume on ollut miehellä... :) Hän on puhunut kolmannesta jo varmaan vuoden verran, itse olen halunnut odotella, että kakkonen on vähän isompi. Nyt tytölle tulee pian 2 vee täyteen ja mä olen nyt päättänyt, että kolmas saa vihdoin tulla, vauvakuume taas ottanut omakseen, aattelen vauvaa joka päivä ja käyn aina välillä kattomassa noita vanhoja vauvanvaatteita, tilasinpa netistä jo kivan pikkuisen bodynkin, vaikken ole edes raskaana vielä... Voi, se on niin suloinen ja pikkuinen body, kuvittelen, kuinka sen pikkuisen saisi pukea siihen. Toukokuu olis kyllä mahtavaa aikaa saada vauva, joten nyt täytyy vaan toivoa, että tästä kierrosta tärppää. Viime kierrossa missasin oviksen, ehkä omaa laiskuuttanikin osittain, mutta tällä kertaa en missaa. Tossa perjantaina vois aloittaa tikuttelun pikkuhiljaa.

Onnea yritykseen kaikille toukokuisille! <3

Oiii ihana lukea teidän kirjoituksia, on kyllä upeaa kun meitä on niin moneen lähtöön! Safiaa komppaan että itsekin pyörin täällä ketjussa vähän väliä tarkistamassa muiden päivityksiä. :) Lähinnä siksi koska tosiaan vauvaprojekti on täysillä päällä ja koko ajan mielessä eikä miestäkään viitsi 24/7 vaivata näillä jutuilla eikä kukaan muu tiedäkään asiasta.

Tuosta pääsenkin aasinsiltaa seuraavaan asiaan, minkä joku jo toisessa ketjussa olikin nostanut esille. Eli:

1) Oletteko kertoneet "vauvaprojektista" kenellekään ja jos niin ketkä tietävät ja miksi juuri he?

2) Kun tärppää, aiotteko kertoa heti jollekin ja jos niin kenelle ja miten? Tai jos aiotte lykätä kertomista niin mihin saakka ja miksi?

Itse jos vastailen niin:

1) Kukaan ei tiedä meidän vauvasuunnitelmista (ja siksi varmaan tämä palstan vertaistuki onkin itselle niin tärkeä!). Olemme olleet jo liki kymmenen vuotta yhdessä puolisoni kanssa ja vauvakyselyt loppuivat jo ajat sitten, eli suku odotti perheenlisäystä silloin kun asia ei ollut meille ajankohtainen ja nyt varmaan kaikki ovat jo luopuneet toivosta... En asiasta halua kertoa kenellekään, kun en tiedä kuinka kauan raskautuminen meillä lopulta tulisi kestämään ja ihmisten väliaikautelut varmasti vain stressaisivat. Tiedän, että esimerkiksi vanhempani ratkeaisivat riemusta uutisen kuullessaan, joten haluan säästää ilon siihen kun on oikeasti jotain ilmoitettavaa. :) Välillä olen harkinnut vauvaprojektista kertomista jollekin ei niin läheiselle kaverille joilla itsellään on jo lapsia (en tiedä miksi näin?) mutta vielä asia on niin tuore ettei ole lipsahtanut keskusteluissa esille.

2) Kun lähipiirissä on ollut lapsettomuutta, keskenmenoja ja kohtukuolemakin niin tässäkin varmaan odottaisin ainakin jollekin kasiviikolle asti, ennen kuin uskaltaisin raskautumisesta kertoa kellekään. Tietenkin omien tuntemusten ja olotilan mukaankin vähän mutta ekat viikot varmasti vain iloittaisiin ja jännitettäisiin puolison kanssa. Perhe eli kummankin vanhemmat ja sisarukset varmaan saisi kuulla samoihin aikoihin ja ensimmäisinä sitten. Olen jopa suunnitellut, että kun en asuinpaikkamme takia näe esimerkiksi vanhempiani usein niin en kertoisin asiasta etukäteen vaan raskaus tulisi ilmi kun näkevät mut vatsa pyöristyneenä. :) Lähimmille ystäville kertoisimme varmasti sitten vähän myöhemmin.

Simpukka74: Kiva kuulla että teilläkin on miehellä vauvakuume. :) Meilläkin tosiaan mies oli se joka kuumeili jo muutama vuosi aiemmin ja itse kun en ollut asiaa aiemmin kokenut yhtään ajankohtaiseksi niin taisi puoliso-parka vähän järkyttyäkin kun nyt kesäkuun lopulla yhtäkkiä mieleni olikin täysin muuttunut. Mieheni on ihan täysillä mukana asiassa mikä on minulle elinehto koko lapsiasiassa ja oli jotenkin niin suloista kun hän samantien jo jostain marketin mainoksesta esitteli minulle vauvatavaroita. :) Iiks, voi kumpa meille kaikille nyt plussatuulet puhaltaisi tässä kuussa <3

Noihin ovistesteihin palatakseni, niin kyllä niihin näyttää paljon vaikuttavan juuri ajankohta ja paljonko on aiempina tunteina juonut tm. Litkin yleensä päivän aikana todella paljon vettä (1,5 litraa ainakin + aamikahvit ja ruokajuomat päälle) ja eilen tein testin alkuillasta tollaiseen "laihaan pissaan" niin viivaa ei tullut oikeastaan ollenkaan. Siitä kun tsemppasin ja olin juomatta vajaat kaksi tuntia ja tein uuden testin niin tuloksena oli ihan selkeä vaikkakin kontrolliviivaa heikompi viiva. Pitänee tulevat päivät yrittää vähän vähentää tuota vedenjuontia ettei ovis mene kokonaan ohi pönttöön laimenneena, heh.

Marjamiini kp 11/24

Hei ja unohtui toivottaa tervetulleeksi Jesell2, Lintu89 ja Nipa87! Kiva että täällä on muitakin ensikertalaisia eli esikoisesta haaveilevia lisäkseni :)

ON: Täälä niin levoton olo...Ei oo tänään muu pyöriny päässä ku tää vauva asia..Voi kun nuo päivät nyt menis,mutta toisaalta pelottaa että ne menkat sieltä muutaman viikon päästä alkaa.. Tahtooooo niiiin paljo nyt tätä että ei jaksa odottaa..varmasti tääl samat fiilikset kaikilla... ja taas alkaa tää mun oireiden etsiskely.:// Tänään on taas menkkamaista juilintaa ollu.. Voi plääh ku vois nyt olla vaan rennosti... Muttako haluaa niin et se plussa tulee ja myös välil tuntuu et se vois tässä kuussa tulla,mut sit taas niinku aikasemmin kirjotin niin tuntuu etteihän se kuitenkaan tärppää tässäkään kuussa :// Mä oon ollu aina hirvee miettijä ja näköjään oon edelleen :D No jaksamista kaikille näiden tunteiden kanssa :)!! Toivottavasti niitä on muillaki ku mulla vaan :)

Fiina82 sähän olet sentään jo noin pitkällä kiertopäivissä, tsemppiä! 24-28 päivän kierrolla ei kuitenkaan mene superkauaa että jotain alkaa tapahtumaan :) Varmasti suurimmalla osalla on noita samoja fiiliksiä, varsinkin piinaviikkojen puolella. Itsehän olisin halunnut olla jo muutaman viikon raskaana silloin kun tämä vauvakuume iski, siks tuntuu pieneltä ikuisuudelta tää odottelu. Mutta kyllä se odotus palkitaan ennemmin tai myöhemmin eli täytyy vaan yrittää suunnata energiat johonkin muuhun itseään huijataksee. Ihan kuin itsekään pystyisin siihen... ;)

1. Me ei olla kerrottu vauvaprojektista kellekään. Ihan vaan sen takia kun ei tiedä kuinka kauan tähän "onnistumiseen" menee aikaa ja sen takia ettei tarvitse stressata muiden uteluita.

2. Ollaan puhuttu et kerrottais asiasta vasta viikon 12 jälkeen kun suurin riski on ohi. Ja silloinkin ensin vanhemmille ja sisaruksille sekä läheisimmille kavereille. Siitä se juttu varmaan leviääkin ilman omaa kertomista :D

Haluaisin ton alkuraskauden varmistaa että kaikki menee hyvin ja jos keskenmeno tulis niin siitä ei tietäis aivan kaikki. Jos jossain vaiheessa plussa tulee niin sitten mennään niillä fiiliksillä, mutta tällainen ajatus tällä hetkellä. Mies haluais kertoa heti, mut oon saanut sen hyväksymään mun kannan :)

Itse en ole kertonut kuin parille läheiselle ystävälle, että on vauvahaaveita.

Tuota toisille kertomista kyllä varmaan panttaisin ainakin sen 12viikkoa, ehkä saattasin parhaalle ystävälle sanoa. Minun vanhemmat, varsinkaan äiti tuskin hyppii onnesta sitten jos joku päivä asiani esitän. Hänen tyylillään ei varmaan kommentoi asiaa aluksi mitenkään.

Mulla takana avioero ex-miehestä ja jotenkin miun vanhemmat elää edelleen jotenkin sumussa. Mulla on siis uus mies, mutta heidän puheenaiheensa on kokoajan minun entisessä miehessä ja minua asia ahdistaa.

Eilen isäni sanoi, että voishan se meidän hääkuva vielä kirjahyllyssä olla..siinä vaiheessa mulla nous jo höyry korvista.

Ärsyttää kun ite on niin onnellinen uudessa suhteessa ja elän elämäni onnellisinta aikaa, mutta vanhemmat ei ota aikuisen ihmisen touhuja tosissaan.

Harmittaa vähän kun tietää, että he menettävät vauvauutisten myötä yöunensa ja pyörittelevät asiaa päässään negatiivisella tavalla.

Heippa kaikille!

Siirryin tuolta huhtikuisista nyt tänne, kun menkat alkoivat tänään :/ JOS nyt tällä kierrolla tärppäisi, niin laskettu aika olisi siinä 20.5. paikkeilla (nettilaskurin mukaan). Kierto mulla on ollut nyt koko tämän vuoden ajan aika epäsäännöllinen, mutta tämä viimeisin kierto oli 28 päivää ja ovistesti näytti plussaa kp 14. Sitä edellinen kierto oli 26 päivää ja siitä edellinen taisi olla 34 päivää. Joten tuon epäsäännöllisyyden takia päätin nyt tässä viimeisimmässä kierrossa ottaa ovistestit kokeiluun ja aion käyttää niitä jatkossakin. Vauvaa toivotaan kovasti, enkä ole yhtään hyvilläni menkkojen alkamisesta, mutta pettymys ei ollut ihan niin kova kun olin osannut odottaa tätä. Rintani olivat oviksesta lähtien todella kipeät ja turvoksissa, ja nyt viimeisten parin päivän aikana ne "lyssähtivät" ja kipu hellitti. Siitä tiesin satavarmasti että menkat ovat tulossa. Osasin siis vähän psyykata itseäni ja varautua.

Välillä tuntuu ettei pysy nahoissaan tämän valtavan suuren vauvakuumeen takia. Olen nyt edellisestä kierrosta lähtien juonut greippimehua, ja nyt olisi tarkoitus myös tilata Gelee royaleita.

En ehtinyt lukea täältä kuin vasta muutaman kirjoituksen, joten lopettelenpa nyt tältä erää tämän sepustuksen tähän ja rupean selailemaan mitä kaikkea tänne onkaan jo kirjoiteltu teidän muiden toimesta :)

Tsemiä ja plussa-onnea jokaiselle!!! <3

Kp 1 / 26-34, Yk 8

Heipä hei taas :) 

Käyn kans täällä vähä väliä lukemassa kirjotuksii :) Varsinki nyt ku työt loppu pariksi viikoksi niin tuntuu et asun tässä koneella :) No sen huomaaki tän huushollin siivosta..:) Kiitos Marjamiini tsempeistä :)! Jospa se tästä :) Oishan tässä paljon muuta ajateltavaa ku keskittyis aan niihin :) Teen sivutyönä jumpan ohjausta joten pitää niitä suunnitella ja tulevana vkonloppuna aion kokeilla juosta puolimaratonin :) Tää onki eka kerta ku pitäisin jumppia raskaana..en ole ollut aikaisemmissa raskauksissa vielä ohjaajana ja tuntuu et mä yleensä oon jostain syystä vaan lopettanu melkeen kaiken liikkumisen ku oon raskaaksi tullu,mutta nyt kyllä päätin vetää jumppia mahdollisimman pitkälle.. Tietenki voinnin mukaan :) 

Vastauksia 1: Ajattelin ensin että en kerro kenellekkään tästä,mutta nyt taitaa olla jo kymmenkunta ainaki jotka tietää :) Mieli muuttui ku on niin innoissaan :) Ja jos ei tärppää enää niin sit ei vaan tärppää ja olen avoin siinäkin..Oon kertonu työkavereille ja joillekki ystäville ja sit äitille :) ja jumppa "pomoille" että tietävät tilanteen...

2. Tähän vastaan et kerron varmaan sitte ku tuntuu siltä..En enää ajattele niinku alussa ajattelin etten kerro ollenkaan että ihmiset saavat sitte huomata..Mutta luulen että en pysty kauan plussaamisen jälkeen pitämään asiaa sisälläni..:) 

Tulihan taas asiaa :) 

Heippa taas :)

Päivittäin käyn monesti täällä lukemassa kaikkien kuulumisia. Jännää että just mietin tuota, että koska kertois ja miten jne. ja luin eteenpäin ja täällä sitä samaa Mirjamiini kyseli :)

Yksi ystäväni tietää haaveista, mutta sitäkin olen jo vähän viilannut linssiin ;) Sanonut että ei ainakaan tästä kierrosta.... Jotenkin se on ehkä sellasta suojeluvaistoa?? Tai en tiedä mistä johtuu että haluan hänelle asiasta puhua, mutta koko totuutta en kerro. Muut eivät tiedä, mutta odottavat varmasti kovin. Ollaan yli 10 vuotta oltu yhdessä ja vajaa 5 naimisissa. Vatsaan kohdistuvia katseita saan sukulaisilta aika-ajoin. Miehen kanssa ollaan asiasta hieman puhuttu, mutta hän on jotenkin niin perus-suomalainen :D että turhat fiilistelyt ja löpinät käyn täällä ;)

Olen miettinyt, että kertoisimme vasta vk 12. Ensin siskolleni, sitten molempien vanhemmille. Toivoisin, että saatais ite kertoo mahdollisimman monelle, ettei menis puskaradion kautta :) Haluan nähdä ihmisten reaktiot. 

Perheelle en missään nimessä halua vaan asiaa pamauttaa vaan haluan tehdä jotain spesiaalia. Oon kovasti miettinyt jotain esim. isoäiti/isoisä-mukien ostamista tai muuta vastaavaa. He sais sitten avata "tuliaiset jostain" mukamas. Seurailtais siinä samalla tietenkin että koska välähtää :D

Jos maha tai muu ei paljastaisi niin joulun jälkeen halusin vasta kertoa töissä jne. 

On tää niin jännää aikaa. Jotenkin sitä ajattelee, että on raskaana. Toisaalta taas kovin mietin että miten meille voisi sellainen tuuri käydä että heti onnistaisi. Jotenkin koitan hokea itselleni että "et voi olla, ei ole yhtään ihme jos ei heti tuu, toooosi epätodennäköistä".... Vaikka kuinka koitan viljellä pessimistisyyttä, silti sisällä elää toivo. Tänäänkin on nippaillut. Se on vähän poikkeavaa. Yleensä nippailee oviksen aikaan vähän. Ovis oli jo viimeviikon pe/la. Nyt on nippaillut sunnuntaina, maanantaina ja tänään. 

Nyt menossa siis 19/30

Jännittää ihan kamalasti, enemmän kun satasen aidat ;)

Minä hyppään taustalta teidän joukkoon! \o/ Miekkonen lupaili että projekti jatkuu. <3 Eli yk3 menossa, menkat lopussa ja kp 6. :). 

Miten te muuten laskette menkkojen alkupäivän, onko kp1 se päivä, kun tulee vähän punaista pyyhkiessä, mutta ei valu vielä rättiin asti, vai onko se vasta sitten kun valuu jo kunnolla? Mä oon laskenu siitä kunnon vuotopäivästä.

Mun kuumemittari on yhtä tyhjän kans. Se on korvakuumemittari, ja näyttää joka mittauksella eri lukeman. Oon sit merkannu ylös korkeimman lukeman. Ja se on aina n. 37, riippumatta kierron vaiheesta. Eli en aio enää mittailla lämpöjä, ellen sitten innostu ostaan uutta mittaria.

Meän km:sta tietää aika moni, ja yrittelystäki nyt useampi. Mun sisko, meän esikoinen, miehen sisko ja miehen veljen vaimo yms. Jos tärppää, niin en kerro aluksi ku omalle siskolle, jolle muutenki kerron kaikki juonen käänteet tässä projektissa. :) Ja tyttärelle, joka kyselee aiheesta jatkuvasti. Voin kertoa muilleki, jos sattuvat kysymään. Mutta suurelle yleisölle vasta np-ultran jälkeen.

Oon päättäny että en tee tässä kierrossa tästä yrityksestä niin suurta numeroa itselleni. Keskityn muihin asioihin. Toki pupuilut pitää hoitaa ajallaan, ja saatan jopa käyttää 3 ovistikkua, jotka viime kierrosta jäi. Mutta en kuvittele heti oviksesta lähtien olevani raskaana, enkä testaa joka päivä dpo 6 lähtien. Testaan sitten kun (jos) menkat on myöhässä. Tai ainaki yritän toimia tällä tavoin... :) Nyt on muutenki pakko keskittyä muihin asioihin, kun loma alkaa olla lopussa, ja työt jatkuu. Päivät menee varmaan juoksuvauhtia, ja kierto on loppusuoralla ennenku huomaankaa. :D

Tsemppiä kaikille. Mä lähen patisteleen koululaisia nukkumaan. 

Onnesta soikeana:

Emotar (kp6/28)

Jee Emotar!! Suostuttelu taisi onnistua aika vaivattomasti ;)

Vastaan 1: Mun kuumeesta tietää varmaan aika moni. Tai olen aina sanonut että vauvakuume on jos jossain on tullut puheeksi. Ja varmaan kaikki tietää, että halutaan useampi lapsi. Monikaan ei kyllä tiedä, että nyt just yritetään ihan kunnolla. Mutta tuskin se yllätyksenä kenellekään tulee, jos kohta saan uutisia kertoa :)

2: Esikoisesta taidettiin kertoa kaikille vasta np-ultran jälkeen. Edellisestä kerroin jo aikaisessa vaiheessa kavereille joiden kanssa olen päivittäin tekemisissä aina sellaisessa tilanteessa jossa olisi pitänyt keksiä jotain valheita (viinistä kieltäytyminen, työtilanteen jatkuminen yms). Myös omille vanhemmilleni kerroin myös (miehen vanhemmille ei). 

Sehän tosin meni kesken, josta kerroin kyllä avoimesti myös.

Nyt varmaan tehdään samalla tavalla. Kaikista lähimmille ensin ja muille vasta ultran jälkeen. Tai jos vain millään maltan niin sitten kaikille vatsa silloin :)

Töissä kertomista olen miettinyt paljon. Pomoni ei ehkä innostu... Edellisessä työpaikassa sain pidettyä salassa viikolle 15 saakka, vaikka pahoinvoinnin takia jouduin ramppaamaan vessassa ja jopa lähtemään kesken päivän pois (pomo luuli, että minulla oli krapula ja oli aika vihainen. Myöhemmin sanoi, että olisi pitänyt kertoa aikaisemmin!) Nyt siis varmaan pakko kertoa heti, jos on yhtä paha pahoinvointi...

Huomenia!

Täällä taas yksi aamunvirkku aloittelee päivää lukemalla kuulumisia. Kommentoin tohon raskaudesta kertomiseen, että mä kyllä haluaisin pitää salassa ainakin sinne viikolle 12, mutta voi olla että se paljastuu jo aikaisemmin. Lähinnä haluaisin mun vanhemmilta pitää salassa, ne kun ei oo innoissaan tästä meidän vauvaprojektista laisinkaan. Mies on kyllä ollut niin tohkeissaan, että on julistanut jo kaikille tutuille, että halutaan kolmas. Joten aika moni tuttu tietää, että meille saattaisi tulla vauva. Kuitenkin mulla on kanssa semmoinen suojeluvaisto, jotenkin siinä alkuraskaudessa on niin herkillä, se on hankalaa aikaa, kun raskaus ei vielä oikein tunnu edes todelliselta, kun maha ei ole kasvanut, eikä vauva oo kuin ihan pieni sintti. Keskenmenoa yms. pelkää, oikeastaan vasta sen viikon 12 jälkeen voi vähän huoahtaa, että hyvä, ollaan jo näin pitkällä.

Mulla kävi viime raskaudessa hyvä tuuri, kun pääsin ekalla neuvolakäynnillä ultraan, kun lääkäri oli sattumoisin vapaana. Huojentavalta tuntui nähdä sikiö ja kuulla sydänäänet, vaikka se olikin tosi pieni. Tällä kertaa mä harkitsen, menisinkö yksityiselle alkuraskauden ultraan, tuntuu siltä, että sinne viikolla 12 on niin pitkä aika....

Mutta joo, nyt menossa kp10 ja tänään pitäisi tulla postissa ovistikut. Aattelin tossa perjantaina alkaa tikuttelun. Toivottavasti hermot kestää nyt tällä kertaa paremmin.

Hei vaan kaikille! Täältä taustajoukoista päätin viimeinkin tulla palstalle :) Olen 36v. ja mies 43v. Esikoinen on vuoden ikäinen,toiveissa siis toinen lapsi. Mielenkiinnolla olen lueskellut teidän kuulumisia! 

Tilasin tähän kiertoon ovistikut eilen ja odotan et saan alkaa tikuttelun :) Ensimmäinen lapsi tuli kylläkin ihan heti kun sai tulla,mutta eihän sitä tiedä kauan toista joutuu odottelemaan. Eka yritys tästä kierrosta ;)

Plussatuulia kaikille!

T.Sonle ( kp3/29)