Mistä asiasta olet tyytyväinen, ettet koskaan tehnyt sitä vaikka "kaikki muutkin" teki?

Että jaksoin lukea pääsykokeisiin useammankin kerran, enkä antanut periksi.  Onneksi pääsin "jo" sillä ylioppilastodistukseni arvosanoilla en ainakaan olisi saanut paikkaa. - Jos olisin saanut paikan "heti" samalla tavoin, kuin jossain maailmalla, kun on tapana antaa kaikille halukkaille, tai paikan saa jokainen maksukykyinen ja opiskelijoiden karsinta tapahtuu vasta opintojen edetessä, niin luulempa, että en osaisi paikkaani arvostaa opiskelupaikkaani.   

Vahva meikki, tupakka, tatuoinnit.

Lisään kun tulee mieleen muita. Vahvalla meikillä tarkoitan, että en ole IKINÄ mennyt mukaan mihinkään naurettaviin meikkitrendeihin, en yläasteella enkä myöhemmin. Oma tyylini on luonnollinen, oli silloin ja on edelleen.

Tupakkaa voin nykyään polttaa joskus harvoin, kun tekee mieli. Koskaan en saa mitään vieroitusoireita. Eli onneksi en koskaan aloittanut kunnolla.

Tatuoinnin voisin ottaa korkeintaan korvaan. Tiedän, että lehmillä on korvamerkinnät, mitä sitten, lehmut ovat söpöjä.

Mutta sitten en voisi sanoa olevani tatuoimaton. Se olisi kamalaa tajuta.

Vierailija kirjoitti:

Yläasteelta lähtien jumittanut saman pojan kanssa vaikka se petti ja oli muutenkin hankala. Siinä meni parilla fiksulla tytöllä tulevaisuudensuunnitelmatkin uusiksi kun myötäilivät nuoruudenrakkauksiensa tahtoa. No ehtiihän sitä aikuisenakin opiskella

mutta olen iloinen että itse kuljin omia polkujani kunnes kasvoin valmiiksi ja löysin sen hyvän kumppanin

Eivät omien polkujen kulkeminen ja hyvä kumppani poissulje sitä, että sen kumppanin on voinut tavata jo teininä. Minä tapasin, mutta en ole koskaan myötäillyt ketään. Olemme molemmat opiskelleet akateemisen tutkinnon ja suhteemme kestänyt jopa opiskelut eri kaupungeissa.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan tyytyväinen,,että kävin Steiner-koulun, vaikka lähes kaikki muut kaverini kävivä "tavallista" (perus)koulua. Tyytyväisyyttäni lisää se, että pian sen jälkeen pääsin jatkamaan opintojani, haluamassani paikassa yliopistossa.    

Steiner-koulu ei kyllä ole oma ansiosi etkä olisi voinut vaihtaa koulua ominpäin vaikka olisit halunnut. Vanhempasi sinut sinne laittoivat.

Muu koulumenestys on omaa ansiotasi, Steinerista huolimatta.

Olen iloinen, etten lykännyt lapsen "hankkimista" yli 3-kymppiseksi, vaikka yliopisto-opiskelut olivat kesken. Lapsi häiritsi opiskelua yllättävän vähän. Valmistuin ja pääsin hyvään työhön. Miehestänikään en ole eronnut. Siinä muuten toinen, mitä en ole tehnyt, vaikka lähes kaikki muut ovat: eronnut lasteni isästä.

Lapset. Enkä jaksaisi lapsenlapsiakaan. Suunnitelmissa oli töiden lopettaminen 10 v ennen virallista eläkeikää ja vähemmälläkin pärjää kun ei ole ylimääräisiä ruokittavia eikä tarvitse tuhlata synttärilahjoihin. Ei tarvitse kulkea missään käytetyissä kirppis vetimissä. Kaiken tarpeellisen saa eikä tarvitse hintoja katsella kaupassa saako kalliimpia herkkuja. Ei tarvitse ruokakaupassa centtejä laskea riittääkö rahat nyt tuohon ja tuohon. Pääasia ettei tarvitse töissä raataa loppuun asti eikä silti stressaavaa centin venytystä perusasioissa että ne saa hankittua. Kaikki on mennyt suunnitelmien mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan tyytyväinen,,että kävin Steiner-koulun, vaikka lähes kaikki muut kaverini kävivä "tavallista" (perus)koulua. Tyytyväisyyttäni lisää se, että pian sen jälkeen pääsin jatkamaan opintojani, haluamassani paikassa yliopistossa.    

Steiner-koulu ei kyllä ole oma ansiosi etkä olisi voinut vaihtaa koulua ominpäin vaikka olisit halunnut. Vanhempasi sinut sinne laittoivat.

Muu koulumenestys on omaa ansiotasi, Steinerista huolimatta.

Siktikin voi olla tyytyväinen, että teki jotain, vaikka aloite ja valinta olisikin tullut vanhemmilta. Itsehän se kuitenkin joutui käymään läpi.

T. Eri

Vierailija kirjoitti:

Tatuoinnit. Mieheni on myös leimaton, vaikka on pitkä ja raamikas "merikarhu". Ihmiset ihan ääneen ihmettelee ja tuputtaa hänelle tatuointeja, mutta ei ne ole hänenkään juttu. Itse saan kehuja miehiltä, on kuulemma niin kivannäköistä kun kesämekon jatkeena ei ole töhrityt käsivarret :D

Kommentin alku oli hyvä, loppuosa taas sitä tyypillistä naisen valintojen oikeutuksen hakemista miesten kehuilla.

M46

Lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan tyytyväinen,,että kävin Steiner-koulun, vaikka lähes kaikki muut kaverini kävivä "tavallista" (perus)koulua. Tyytyväisyyttäni lisää se, että pian sen jälkeen pääsin jatkamaan opintojani, haluamassani paikassa yliopistossa.    

Steiner-koulu ei kyllä ole oma ansiosi etkä olisi voinut vaihtaa koulua ominpäin vaikka olisit halunnut. Vanhempasi sinut sinne laittoivat.

Muu koulumenestys on omaa ansiotasi, Steinerista huolimatta.

Tämä on totta. - En väitä vastaan. Itse viihdyin enemmän ja vähemmän hyvin Steinerissa; tuskin olisin viihtynyt sen paremmin missään muussakaan koulussa.  Sekä Steinerissa että "tavallisessa" peruskoulussa on omat hyvät ja huonot puolensa.

 Jos minulla olisi nyt omia lapsia, niin en pitäsi itsestään selvänä, mihin kouluun haluaisin lapseni laittaa. Yritän suhtautua tähän kysymykseen avoimesti, en niin, että koska minä, niin lapsienikin tulisi sitä tai tätä.

En voi käydä tai tuntea koulua omakseni laps(i)eni puolesta. Mikä oli minusta koulussa kiinnostavaa ja mukaansa tempaavaa, voi olla lapseni (tai yleisemmin jonkun toisen) mielestä hyvin tylsää ja ja ikävää. 

Tuskin se koulu, jota minä aikanaan kävin on täysin sama koulu tänään.  Ajat muuttuu ja koulu sen mukana.    

Omana aikanani koin raskaana kun jouduin vastailemaan toisinaan kavereillenii ja eriysen raskaaksi uteluihin ja "syytöksiin vastaamisen joillekin -jälkeen päin laskein- yksittäsille mutta sitkeille muutaman kaverini vanhemmalle. Tosituvasti he tivasivat minulta miksi minä käyn Steineria.  Samalla kun sain kuulla kuinka he kertoivat minusta kauniisti sanottuna kummallsia ennakkoluuloja Steinerkoulua ja siellä vallitsevaa pedagogiikkaa kohtaan.         

Vierailija kirjoitti:

Olen tyytyväinen, että ne "huumeet" joita kokeiltiin taikkarin bileissä vuosina 1995 eivät olleet siihen aikaan vielä kai oikeita huumeita, vaan vain jotain kahvia tms. Jota vedettiin nenään :D :D 

Olen sen verran helposti päihteisiin koukkuun jäävä, että jos ne huumeet olisi oikeasti tomineet, niin olisi varmaan päätynyt narkkariksi. 

Ihan tarpeeksi olen saanut alkoholin kanssa taistella ja pitää huolen siitä, etten päädy alkkikseksi. 

Aikakausi sama, pyörin porukassa jossa sekoiltiin paljon, alkoholia kului. Olen tyytyväinen etten alkanut käyttämään aineita, kuten osa muista. Siinä vaiheessa aloin irtaantua porukasta. Otin etäisyyttä, raitistuin ja laitoin elämäni uusiksi uudessa ympäristössä. Onneksi en lähtenyt sille tielle, nimittäin kyseessä olivat oikeat, kovat huumeet.

Olen iloinen että pysyttelin poissa pikkukaupungin alkoholinhuuruisesta nuorisoelämästä ysärillä. Mulla oli kavereita kyllä ja ihan mukavaa, mutta paikkakunnallamme alkoa käytettiin todella railakkaasti ja vaaratilanteita sattui paljon. En suoraan sanottuna halunnut mennä paikallisen nuorison valtavirran mukana, koska meno oli niin hurjaa. Muutamalle kaverille kävi todella huonosti, mm. parvekkeelta putoamisia, auton alle jäämisiä ja rajuja tappeluita, mutta ketään ei onneksi kuollut - mitä vähän ihmettelen vieläkin. Huumeita ei tietääkseni kierrossa ikinä ollut, mutta kyllä toi alkoholikin oli jo tarpeeksi paha.

Nyt melkein nelikymppisenä ja muualle jo kauan sitten muuttaneena katselen ihan ilolla tätä kehitystä, että nykynuoriso ryyppää yhä vähemmän. Hieno homma, nuoret. :)

Jätin lapset tekemättä ja vältin samalla muuttumasta harmaaksi ja kireäksi vanhemmaksi jollaiseksi moni lapsuudenystävä valitettavasti muuttui. 

Vierailija kirjoitti:

On painostettu unelmamiekkareihin sun muihin ja en mennyt. Nyt elämä hymyilee :)

Muakin on painostettu vasemmistohenkisiin tapahtumiin ja miekkareihin, kieltäytyminen on maksanut joitakin kaverisuhteitakin. Menköön vaan, mäelle joutavat tuollaiset kaverit muutenkin.

Olen kyllä niin iloinen, että tässä jutussa olen aina pitänyt pääni. Olen poliittisesti neutraali ja kaikki ihmiset hyväksyvä iloinen itseni vastaisuudessakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan tyytyväinen,,että kävin Steiner-koulun, vaikka lähes kaikki muut kaverini kävivä "tavallista" (perus)koulua. Tyytyväisyyttäni lisää se, että pian sen jälkeen pääsin jatkamaan opintojani, haluamassani paikassa yliopistossa.    

Steiner-koulu ei kyllä ole oma ansiosi etkä olisi voinut vaihtaa koulua ominpäin vaikka olisit halunnut. Vanhempasi sinut sinne laittoivat.

Muu koulumenestys on omaa ansiotasi, Steinerista huolimatta.

Siktikin voi olla tyytyväinen, että teki jotain, vaikka aloite ja valinta olisikin tullut vanhemmilta. Itsehän se kuitenkin joutui käymään läpi.

T. Eri

Vastasin jo edellä mutta täsmennän ja jaarittelen vielä. - Ehkä tämä Steienrin läpi käyminen on asioita, jonka paremmin ymmärää toinen jonka Steinerin käymiseen on suhtauduttu läheisten kavereiden ja eriyisesti joidenkin heidän vanhempiensa toimesta  yksinkertaistaen hyvin ennakkoluuloisesti ja mahd. halveksevista. 

Toki kertoo jo paljon vanhemmasta se, että hän halveksii ja ylenkatsoo lapsensa kavereita. Ikäänkuin nuori lapsi olisi voinut vapaasti valita, vaikkapa sen millaiset vanhemmat hän saa; tai millainen arvomaailma on (ja jonka pohjala kai minutkin on haluttu aikanaan ilmoittaa steineriin..) omilla vanhemmilla 

Se että pääsin isommitta ongelmitta jatkamaan yliopistolla opintojani ei sinänsä ole ihmeellistä. (Tai miten sen ottaa viime vuonna omalle alalleni hakijoita oli yhteensä 709, joisata pääsykokeeseen osallistui vajaa parisaaa hakijaa vähemmän. Hyväksytiin 68 eli noin 13% kokeeseen osallisuneista)

Itselleni yliopistoon pääseminen oli merkiyksellistä siksi, että sain paitsi haluamani opiskelupaikan , niin tämän lisäksi pääsin ikäänkuin näyttämään näille minun aiempaa kouluani halveksiville ja sitä kohtaan käsittämättömiä ennakkoluuloja suoltaneille, että ainakaan se ei ole ollut esteenä myöhemmälle etenemiselleni opinnoissani.        

Anteeksi nyt, jos jostain tunuu, että minulla on noussut "vähän" keltaista nestettä päähän.  

Tatuoinnit ja lävistykset. Ei ne olisi ollut mun juttu vuosien päästä.

Abortti. Ihana nuori mies hänestä on kasvanut. Mun koulut on käyty tappiin asti ja työura on ihan jees nyt kun 50 alkaa olla mittarissa.

En ole ollut suhteessa kuuteen vuoteen. Olen mielummin sinkku kuin suhteessa vain sen takia, että pitää olla joku. Suhde tulee jos on tullakseen, mutten todellakaan hae sitä väkisin.

Haaveilen yksinkertaisesta ja vaatimattomasta elämästä. En ole kiinnostunut isoista omakotitaloista, missä on pihalla farmari, kaksi lasta ja kultainnenoutaja. Lapsista en haaveile enkä unelmoi rahallisesta riikaudesta. Se, että saa perustarpeet täytettyä riittää mulle ja pikkusen jotain ekstraa sillon tällön esim. voi käydä vaikka ulkona syömässä. Muuten kyllä tykkään tehdä paljon itse kaikkea.

Lapset

Napakoru

Kulmalävistys

Asuntolaina

Vierailija kirjoitti:

Olen iloinen että pysyttelin poissa pikkukaupungin alkoholinhuuruisesta nuorisoelämästä ysärillä. Mulla oli kavereita kyllä ja ihan mukavaa, mutta paikkakunnallamme alkoa käytettiin todella railakkaasti ja vaaratilanteita sattui paljon. En suoraan sanottuna halunnut mennä paikallisen nuorison valtavirran mukana, koska meno oli niin hurjaa. Muutamalle kaverille kävi todella huonosti, mm. parvekkeelta putoamisia, auton alle jäämisiä ja rajuja tappeluita, mutta ketään ei onneksi kuollut - mitä vähän ihmettelen vieläkin. Huumeita ei tietääkseni kierrossa ikinä ollut, mutta kyllä toi alkoholikin oli jo tarpeeksi paha.

Nyt melkein nelikymppisenä ja muualle jo kauan sitten muuttaneena katselen ihan ilolla tätä kehitystä, että nykynuoriso ryyppää yhä vähemmän. Hieno homma, nuoret. :)

Alkoholi on vaihtunut enemmän huumeisiin. Ihan ala-asteella jo jaellaan huumeita. T: Nuori

En jäänyt asumaan Suomeen. Monet tutut eivät koskaa lähteneet kotikaupunkia pidemmälle. Toisille tämä tietysti sopii, mutta itse olisin onneton jos vielä asuisin siellä.