Mistä asiasta olet tyytyväinen, ettet koskaan tehnyt sitä vaikka "kaikki muutkin" teki?
Itselläni varmaan tupakan poltto. Niin tyytyväinen etten koskaan addiktoinut itseäni niin turhaan asiaan.
Kommentit (96)
En aloittanut e-pillereitä, vaikka sain niihin reseptin. Minipillereitä kokeilin 25-vuotiaana ja sekin oli virhe. Onneksi sen jälkeen pidin pääni ja valitsin hormonittoman ehkäisyn (kuparikierukka).
Lasten tekeminen (eli tekemättä jättäminen).
Kevyet seksisuhteet ja baareissa pyöriminen seuranhaku mielessä.
Olen ihan tyytyväinen,,että kävin Steiner-koulun, vaikka lähes kaikki muut kaverini kävivä "tavallista" (perus)koulua. Tyytyväisyyttäni lisää se, että pian sen jälkeen pääsin jatkamaan opintojani, haluamassani paikassa yliopistossa.
Vierailija kirjoitti:
Tatuoinnit.
Jep, tatuoinnit ja tupakanpoltto
Vierailija kirjoitti:
Rippikoulu. Meidän luokalla kaikki muut menivät sinne paitsi minä, joka en kuulunut kirkkoon. Silloin tavallaan häpesin sitä, mutta nyt näen, ettei siitä olisi ollut mitään hyötyä kun en edes ole mitenkään uskonnollinen.
ei kaikesta tarvitse olla hyötyä. rippileirit on hauskoja
Kaikenlainen keinotekoinen ulkonäkölisä, esim. tekoripset, tekorusketus, tekokynnet, hiustenpidennykset. Mulla ei ole mitään noista eikä ole koskaan ollutkaan. Jätin myös ottamatta ne kauhean näköiset karvamatokulmat vaikka niitä tuputtaneen myyjän ilme olikin tuskaisen epätoivoinen kun ilmoitin olevani tyytyväinen omiin kulmiini.
- En ole koskaan edes maistanut tupakkaa.
- En ole koskaan "opetellut" juomaan kahvia.
... Ja tästä olen ehkä kaikkein kiitollisin:
- En ole koskaan hankkinut luottokorttia.
Lähtenyt lukion jälkeen opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Ammatissa ei siis ole mitään vikaa ja arvostan hoitajia ja heidän työtään, mutta olen iloinen, että lähdin opiskelemaan sellaista alaa, joka kiinnosti itseäni ja jota kohtaan tunsin paloa. Suurin osa kavereista siis lähti hoitoalalle, kun ei ollut sen kummempia intohimoja opiskelun tai ammatin suhteen. Toki siinä nuorena harkitsi hoitoalaa, kun "kaikki muutkin" sinne lähti. Onneksi älysin kulkea omaa tietäni.
Vierailija kirjoitti:
Olen tyytyväinen, että en lähtenyt tavoittelemaan sellaista keskiluokkaista perheidylliä. Olen nelikymppinen lapseton sinkkunainen, ja elämäänsä pettyneiden, eronneiden ikäisteni miesten määrä on yllättänyt minut. Siihen nähden, miten moni toteaa jälkikäteen, että ei se omakotitalo grilleineen ja trampoliineineen ja 1,8 lasta harrastuskärräämisine ollutkaan se oma juttu, on hämmästyttävää, miten voimakkaasti tätä elämäntapaa markkinoidaan.
Sama, tosin sillä erotuksella, että on 2 lasta. Tehty myöhemmin kuin "muilla", joten en alkanut hankkiutua raskaaksi, koska muilla oli paine tähän. Asuin suht pienellä paikkaunnalla. Silloin ihanne oli rivarinpätkä, 2 lasta, koira ja farmariauto eikä meidän perhe-elämä vieläkään ole mitään trampoliini-grilli -elämää.
Pointti siis se, että lapsia voi hankkia ilman keskiluokkaista perheidylliä, vaikka keskiluokkainen olisikin : )
Mennyt parisuhteeseen, tehnyt lapsia ja eronnut, ehkä useammankin kerran.
Vierailija kirjoitti:
... Ja tästä olen ehkä kaikkein kiitollisin:
- En ole koskaan hankkinut luottokorttia.
Se on hyvä tunnustaa itselleen, ettei pystyisi hallitsemaan rahankäyttöään ja jättää luottokortti hankkimatta.
En ole koskaan meikannut.
Vierailija kirjoitti:
Harrastanu sex
Kiva kuulla, - Itse en ole tai koe itseäni aseksuaaliksi mutta niin vain on käynyt ja tapahunu, että en ole päässyt harrastamaan seksiä, kumppanin kanssa, vaikka ikää minula on jo yli 30 vuotta. Olen toki erinomaisen tyyyväinen siihen, että en ole yrittänyt pakottaa ketään seksiin kanssani; jolloin kyse olisi kyllä minusa enempi julmasta väkivallasta ja toisen satuttamisesta kuin "aidosta seksistä". En ole myöskään halunnut ostaa seksiä "alan ammatilaiselta" helpotusta tähän puutteeseeni. Itse inho on ja on ollut, joskus aika vahva tunne itseäni kohtaan.
Olen ihmettelly jo kauan, miksi niin moni tunuu saavan sitä, niin vaivatomast ja luontevasti, ianakin omissa mielikuvissani. Olen kuitenkin sikäli onnekas, että hyvin paljon kaiken näköistä muuta olen voinut ja saanu tehdä ja puuhata tai yksinkeraisesti vain olla niin naisten kuin miesten kanssa.
Ehkä minun pitäisi olla vain tyytväien tilanteeseeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tyytyväinen, että en lähtenyt tavoittelemaan sellaista keskiluokkaista perheidylliä. Olen nelikymppinen lapseton sinkkunainen, ja elämäänsä pettyneiden, eronneiden ikäisteni miesten määrä on yllättänyt minut. Siihen nähden, miten moni toteaa jälkikäteen, että ei se omakotitalo grilleineen ja trampoliineineen ja 1,8 lasta harrastuskärräämisine ollutkaan se oma juttu, on hämmästyttävää, miten voimakkaasti tätä elämäntapaa markkinoidaan.
Korkealta tiputaan vain kovempaa. Kyllä ne lähiökaksioissa pariskunnat eroaa yhtä usein. Jännä juttu kun meidän asuinalueella yksikään näistä omakotitalo-trampoliini-lapsiperheistä ei ole päätynyt eroon vuosienkaan jälkeen. Oma mieheni on köyhästä lähiö yh-perheestä kotoisin ja arvostaa ylikaiken omakotiasumista. Uskoisin, että näille katkerille miehille on tullut ero esim. oman tai vaimon pettämisen kautta ja sitten ollaan katkerana kaikelle. Toki poikkeuksia aina voi olla, asiasta kuin asiasta voi olla yhtäkkiä sitä mieltä, ettei tämä olekaan minun juttuni.
Esität keskiluokkaisen omakoti-idyllin vaihtoehdoksi lähiökaksion. Miksi ihmeessä? Olen itsekin siis kyllä ammattini ja tulotasoni puolesta keskiluokkaa, mutta en ole tavoitellut niitä asioita, joita minun keskiluokan edustajana "pitäisi" tavoitella. Palkalla, joka riittäisi omakotitaloon, asuu laadukkaassa kerrostaloasunnossa arvoalueella, ja kun ei ole lapsia, on aikaa ja rahaa harrastaa. Tällainen elämä esitetään yleensä jotenkin sisällyksettömänä mutta en itse koe näin. Nuorempana minulla oli epäilyksen hetkiä, mutta tosiaan nyt, kun olen huomannut, kuinka moni tyypillisen elämänpolun valinneista katuu, epäilykseni ovat hälvenneet.
Tupakan, huumeet, Facebookin ja instagramin skippasin
Jäänyt asumaan suomeen.
N.53
Singapore
Se että en ole tehnyt lapsia. Aina välillä pysähdyn miettimään asiaa, ja olen aidosti onnellinen siitä, että olen tehnyt niinkun itse olen halunnut. Vaikka on tuntunu pahaltakin, kun vaikka oma äiti on puhunut että "voi kuinka odotankaan lapsen lapsia, ihanaa!". Vaikka on tullut ihmettelyä ja painostusta, tai vähintäänkin sellaista "joo joo ymmärrän että et halua, mutta kyllä se mieli vielä muuttuu!". Kaikesta huolimatta olen aina tiennyt, että en halua lapsia. Onneksi olen tässä asiassa tehnyt juuri niinkun haluan, vaikka muuten olenkin valitettavan miellyttämishaluinen ja mietin muiden mielipidettä liiaksikin :)
En kyllä usko hetkeäkään, että random miehet kehuu ko.kirjoittajaa tatuoimattomista käsistä 😂 Sellaista ei vain tapahdu muualla kuin kirjoittajan mielikuvituksessa. Ottamatta kantaa itse tatuointien nätteyteen.