Miesystäväni 4v lapsi kertoi minulle tänään isästään seuraavanlaista:

Virallisen tahon kautta nökemiset sovittu, mies ei ole vielä kehdannut tehdä ilmoa. Seuraavasta aikoo tehdä sillä lapsen ahdistus ja tuska asiasta oli niin paha.

Mites se lapsi on jäänyt isälle? Herää epäilys.

Miksi ihmeessä isät aina väittävät, ettei "äiti anna" tavata lasta! Jos on sopimus, niin sitä noudatetaan. Jos ei noudata, niin yhteydenotto aina viranomaisiin. Lapsella on oikeus tavata isäänsä, äiti ei siitä päätä, vaan niin toimitaan, kun sopimuksessa lukee. Usein tuntuu siltä, etteivät miehet pidä oikeuksistaan kiinni. Jos antaa exän pomputtaa, niin todennäköisesti pomputtaa jatkossakin. 

[quote author="Vierailija" time="03.09.2013 klo 17:19"]

Maailma on täynnä katkeria naisia. Jos välit on noin huonot, ainoa tapa

on hoitaa asia jonkun virallisen tahon kautta, että lapsi saa tavata myös isää, niinkuin on sovittu.

[/quote]

Ja mikä pahinta, sen ex-miehen sijaan asiasta kärsii eniten lapsi. Mutta mitäpä siitä, kiusa se on pienikin kiusa.

Kai se riippuu teidän suhteestanne. Me puhutaan kaikesta. Ihmeteltäisiin että mitä ihmettä lapsen äiti lapselleen sanoo. Ja hän varmaan kertoisi lastenvalvojalle kun menee tapaamisiin että mitä lapsi meidän luona puhuu. 

Ja en mäkään mennyt "väliin". Ne oli eronnut jo kauan sitten. Joskus näitä katkeria löytyy.

Ap:n miehen eksä selvästi vieraannuttaa lasta. Saattaa puhua miehestä lapselle  pahaa ja estää omilla toimillaan tapaamisen. Pahimmillaan tilanne johtaa siihen, että lapsi uskoo äitinsä puheet siitä, että isä on paha ja isän uusi nainenkin on paha.

Ap, olet mahtava ihminen, kun pidät lapsen puolta. Tiedän omasta kokemuksesta, ettei ns. äitipuolen asema kilipään eksän tyrannian alla ole mitenkään herkkua...

Kannattaa googlata "vieraannuttamisoireyhtymä PAS".

Nyt jos teillä nuoremmat naiset ja miehet on VÄHÄNKIN älyä, niin yritätte sen oikean oman puolisonne kanssa, eli lapsen oikeat vanhemmat keskenänne, pitää välinne niin hyvinä, ettei tarvii erota, ei hyppiä vieraissa eikä venkoilla sitten lapsen kanssa puoleen eikä toiseen. Paras mahdollinen vaihtoehto miehelle on luoda uudelleen syvä suhde siihen omaan vaimoonsa, oman lapsen omaan äitiin. Tämän olen nähnyt tapahtuvan jo avioeroon päätyneiden kesken, joista toinen oli jo vieraan matkassa! Lapselle omien vanhempien yhdistyminen on SUUREMPI KUIN LOTTOVOITTO! 

Onhan se selvää näin ulkopuolisen silmin tällaista ketjua lukiessa, että se PETETTY LAPSEN ÄITI on ainakin sen pettäjän ja hänen nyxänsä mielestä se kaikista pahin syyllinen, vaikka olisikin nimenomaan exänsä petosten uhri ja täysin syytön, ei edes mikään seksin pihtailija! Voi olla ainoa, mitä on tehnyt, että on yrittänyt sanoa miehelleen, että ei ole oikein tulla vasta aamulla kotiin ja ettei vaimo yhtään tiedä, missä mies yönsä viettää! Hävetköön jokainen sellainen isä ja äti, joka pettää omaa puolisoaan ja  perhettään! On aivan turha syyllistää sitä, joka ei ole petoksia tehnyt! Hän niistä kärsii eniten ja saa vain lisää lokaa niskaansa! Koettakaa te nyxät tajuta tämä! Teille voi tulla itsellenne aivan sama eteen myöhemmin sen saman miehen kanssa ja silloin, SILLOIN, ymmärrätte sitä miehen exää ihan eri tavalla. Lopettakaa lapsen äidin syyllistäminen! On täysin luonnollista, että äiti voi pahoin, kun perhe on hajonnut! Sitten vielä nyxä alkaa haukkua julkisesti tuota jo ennestään hirveästi kärsivää äitiä! Luulis sen verran olevan solidaaarisuutta pettäjämiesten uhreille, ettei enää lisäisi taakkaa, mutta ei, järki puuttuu ja oma asema miehen rinnalla tuntuu oikealta, vaikka se ei ole kakkosten eikä kolmosten paikka!

Tämä tapaus on kuin suoraan meidän perhepiiristä ja minä olen siinä kuviossa miehen äiti ja anoppi, jolla on lämpimät välit lapsen äitiin ja joka näkee selvästi, että pettäjämiehen kanssa on pikkulapsen äidin todella vaikea elää, kun ei voi luottaa, eikä saa mitään tukea isästä kasvatuksessa, vasta sitten isä herää, kun äiti pakkaa lapset ja lähtee!

Kuka ajattelee lapsen parasta?

Onko pikku lapselle hyväksi se, että isän nyxä vetää lasta lapsen aidolta äidiltä muka isälle ja salaa syyllistää äitiä lapselle. Näkyy ne asenteet täällä, ja lapsi vaistoaa varmasti, eikä raukka tiedä, kenen puolella olisi, joten on välillä milloin kenenkin! Eikö ole parempi, että lapsi elää sen vanhemman luona, jossa pääsääntöisesti on, eikä ole revittävissä sen toisen luo AIKUISTEN omien halujen takia! Lapsella pitää olla rauha olla onnellinen sen vanhemman luona, missä pääsääntöisesti asuu, ilman, että joku nyxä alkaa tunkea perheen väliin. Niin, se edelleen on perhe, vaikka onkin hajonnut. Ja siitä tulevat kärsimään kaikki osapuolet, enemmän tai vähemmän, ja viimeistään silloin, kun alkaa perinönjaot, kenen lapset perii ketä ja mitä ja milloin ...

ÄÄLIÖT HUORAAJAT! Tehkää täyskäännös ja tehkää itse mielessänne LUJA PÄÄTÖS lopettaa kaikki huoraaminen ja vääryys ja petos, ja pitäytykää sen omanne vieressä ja kasvattakaa yhteiset lapsenne siten, että lapsillanne on ONNELLINEN KOTI! Kaikki muu säätö ja sälä on VÄÄRIN!

UGH, MAMMA ON PUHUNUT!

Kunhan teille nyxät tulee aivan sama eteen, että se mies, joka petti exäänsä, pettää teitäkin ja lähtee taas uuden mukaan jättäen teidät yhteisten lapsienne kanssa ja niiden exän lapsien, joista on jo ehtinyt tulla osittain kuin omia, ja mies ei enää välitä teistä kenestäkään, niin silloinpa tajuatte, KETÄ  haukuittekaan! Seuraavaksi on sen miehen uuden nyxän vuoro haukkua teitä molempia exiä ja repiä miehen kanssa teidän MOLEMPIEN LAPSIA sen miehen luo, ne kun ovat kaikki sen miehen lapsia, tehdä TEISTÄlastensuojeluilmoituksia ja haukkua pitkin kyliä! 

Ja kierros jatkuu ...

HÄVETKÄÄ; NAISET!!!

Mitä sä nyt kiliset? Ei tässä kukaan ole ketään pettänyt.

Eksät ja nyksät ja möksät ja köksät. Ei ihme, että lapset oireilevat nykyään niin paljon.

No, toi oli siis kaikille niille, jotka pettää! (Ja heitä on ikävä kyllä aika paljon nykyisin!)  Näitä lukee myös ne isät, jotka luuhaa vieraiden kanssa, eivätkä pysy omassa leimikossaan! Pettämisestä tulee pikkulasten äideille ne kaikista suurimmat kriisit ja onnettomuudet ja "äkkilähdöt" pois pettäjän luota lapsineen, joten ihan tässä ajankohtaisesta aiheesta ns paasaan! Ja ihan torven täydeltä annan tulla, koska asia on vaan niin rankka monelle pikkulapsen äidille! Mummona olen näitä jo niin paljon läheltä seuraillut, muitakin kuin omieni, että katson pakottavaksi velvollisuudekseni jo nousta tällaista pettämisaaltoa vastaan!

Siis te naiset, jotka olette sen omanne kanssa ja kumpikaan ei ole pettänyt toistaan, niin tehkää  YHDESSÄ ja KUMPIKIN ITSEKSEEN luja päätös, että IKINÄ ette tee toiselle mitään niin hirveää. Lastenne äiti/isä on omille lapsilleen se ainoa oikea ÄITI/ISÄ ja se ydinperhe on se lapsen paras kasvuympäristö, vaikka olisikin riitaa. Riitojakaan ei ole, jos yhdessä sopii asioita, pysyyoman puolisonsa lähellä ja pitää huolta oman puolisonsa tarpeista, molemmin puolin, ja keskusteluyhteydestä. Oikeasti, mua huolestuttaa tää nykymeno, että hypitään miten kukin tahtoo ajattelematta yhtään, että aina joku, ja useimmiten se on se lapsi - koko loppuelämänsä! - kärsii. Eikö vois elää niin, että tuottais LÄHIMMILLEEN onnellisuutta ja pitäisi sen ykköspäämääränään? Arvelen, että sillä olisi suuret vaikutukset hyvin moneen asiaan: työssä jaksaminen, talous, yhteiskunta, lasten hvyinvointi ja koulumenestys, oma ja toisten fyysinen terveys, ... Panosket ovat kovat, jos lähtee väärään leikkiin! Oikeesti haloo!

No niin, mummo. Lääkkeet!

[quote author="Vierailija" time="03.09.2013 klo 17:32"]

Miksi ihmeessä isät aina väittävät, ettei "äiti anna" tavata lasta! Jos on sopimus, niin sitä noudatetaan. Jos ei noudata, niin yhteydenotto aina viranomaisiin. Lapsella on oikeus tavata isäänsä, äiti ei siitä päätä, vaan niin toimitaan, kun sopimuksessa lukee. Usein tuntuu siltä, etteivät miehet pidä oikeuksistaan kiinni. Jos antaa exän pomputtaa, niin todennäköisesti pomputtaa jatkossakin. 

[/quote]

Näinhän sitä voisi kuvitella. Minä tuossa aikaisemmin kirjoitin läheisestä, jonka äiti ei "anna" tavata lasta. Se menee vaiheittain: aluksi tapaamisaikoihin tulee pieniä muutoksia, välillä joku tapaaminen siirtyy tai perutaan kokonaan. Mies katselee tätä aikansa, yrittää pitää puoliaan, nainen vaatii joustavuutta, tai.... samaan aikaan alkaa myrkyttää lapsen mieltä isää vastaan, jotta lapsi alkaisi pelätä isäänsä. Ehkä onnistuu, ainakin osittain. Mitä enemmän mies pitää puoliaan, sitä hankalammaksi nainen tekee tapaamiset. Kunnes lopulta kieltäytyy niistä kokonaan, viis sopimuksista. No, mies ottaa yhteyttä viranomaisiin ja toki, hänellä on oikeus pitää kiinni tapaamisista ja jos äiti ei suostu, niin poliisivoimin voidaan tulla hakemaan lapsi tapaamisiin. Jos lapsi jo hiukan pelkää isäänsä - aivopesun tuloksena - niin sepäs tuntuukin järkevältä lähteä häntä poliisivoimin pakottamaan tapaamisiin :-( Pattitilanne. Mies on heikoilla, jos äiti ei ANNA tavata.

Up

Oletko varma, ettei lapsi puhu omiaan?

Minä olen ollut erittäin tarkka siitä, etten sano yhtäkään negatiivista sanaa lapsille isästään, en edes rivien välissä. Miehen tekemiset ovat olleet niin törkeitä, ettei kukaan uskoisi. Silti nuorimmainen oli höpötellyt exän uudelle minun sanoneen, että on isän vika, että me vanhemmat erosimme. Lapsi joko keksi sen päästään tai exä on väittänyt hänelle minun niin sanoneen, en yhtään ihmettelisi, koska on aivan sairas yksilö. Tai lapsi on tehnyt omat päätelmänsä asioista. Tai kokeilee kepillä jäätä osuisiko oikeaan.

exäni huijaa meitä koko ajan. Lupaa lapselle sitä ja tätä lelua, kun lapsi aina seuraavan kerran menee isälleen. Sitten siellä yllätys, yllätys, ei saakaa n yhtään niistä leluista, herkutista tai huvipuistokäynneistä, mitä isänsä on luvannut. Myöskään isä ei ole välttämättä paikalla kuin muutaman tunnin. aina tulee jotain hierveän tärkeätä, jonne hänen täytyy mennä. Äitipuoli, exän kaverit  tai äitipuolen kaverit hoitavat lasta.

Aina, kun lapsi tulee kotiin, on pettymys suuri. Hieman on helpottanut, kun on jo etukäteen käyty keskustelut, että isällä on taipumus huijata ja on turha odottaa niitä asioita, joita isänsä lupailee hövelisti.

Lapsi on nyt 7v ja on ruvennut pohtimaan, että oliko tämä huijaustapa syynä sille, että minä päätin lähteä tuon isän luota. Tähän mennessä olen lapsen mielestä ollut se paha, joka lähdin isän luota pois, mutta nyt on alkanut ihan itse puhua siitä, että onpa hyvä, ettei meillä asu jotakuta, joka huijaa koko ajan, koska silloin itkisi joka päivä.

Mies kyllä yrittää tavata lastaan. Nyt oli puhe pitkästä viikonlopusta, mutta se vaihtuikin to klo 18-pe klo 9.30 aikaan. Äiti peruu tapaamisia ja yrittää tehdä niistä mahd. Vaikeita. Sopimus on vähintään joka toinen vkl, totuus 2-3pv/kk. juurikun näiden juttujen vuoksi olen huolissaan lapsen puheista. Lapsen äitillä on uusi mies, joten liekkö yrittää leikkiä ydinperhettä. En tiedä. Toivoisin vastauksia siitä kerronko miesystävälleni.

ap

lapset kertoilee tuollaisia asioita kokeillakseen, miten siihen reagoidaan, ei se itse niin varmaankaan ajattele. Joten sitä ei miehesi tarvitse surra, että lapsi ajattelisi oikeasti noin. Mutta toki on ikävää, jos äiti puhuu tuollaisia asioita lapselleen, tai ei ehkä lapselleen, mutta lapsen kuullen jollekin toiselle. Minä kertoisin sinuna miehelle, mutta sillä tavalla pehmeästi, että toisin samalla esiin että lapsi ei varmasti oikeasti ajattele näin, on vaan kuullut jostain ehkä ohimennen, ja ehkä mies voisi (varovaisesti ja pehmeästi myös) puhua asiasta exälleen. Ei kannata puhua syytellen, vaan sanoa että lapsi on ehkä ohimennen vahingossa kuullut jotain, mitä ei olisi pitänyt, ja ehkä ymmärtänyt väärinkin, voisiko exä mahdollisesti jatkossa olla vähän varovaisempi lapsen kuullen, ja ehkä puhua lapsen kanssa ja yrittää selittää, että vaikka äidillä ja isillä on ollut riitoja, niin isä on kuitenkin lapselle oikeasti ihan kiva isä. Normaalin ihmisen pitäisi kuitenkin ymmärtää, että on lapsen etu uskoa, että kumpikin vanhempi häntä rakastaa ja on hänelle kiva ja hyvä (ellei sitten oikeasti ole niin, että toinen vanhempi ei niin tee, mutta ehkä sinäkin olisit sellaisen jo huomannut, joten tässä tuskin on siitä kyse).