Miten lopetit tupakoinnin?

Lopettivat vihreän tupakan myynnin. En pysty polttamaan mitään muuta 😭

Menin mökille, ei ollut autoa ja lähin kauppa 45 kilometrin päässä. Unohdin tupakat kotiin ja siellä oltiin. Viikon päästä kun pääsin kauppaan, en ostanut enää tupakkaa. Se siitä 20 vuoden röökaamisesta. Ei se ihan helppoa ollut, mutta pakollinen "katko" siihen alkuun auttoi ja siitä oli hyvä jatkaa.

Ensimmäiset pari viikkoa annoin itselleni luvan herkutella niin paljon kuin ikinä halusin. Tupakointi on silti isompi paha kuin pieni lihominen, ja painoa voi pudottaa sitten myöhemmin. Alkoholia en käyttänyt ollenkaan ennen kuin olin varma, että en retkahda polttamaan humalassa.

Mä vaan lopetin. En ollut aikaisemmin ymmärtänyt, että päätöksen sen se vaatii. 

Olen antanut itselleni luvan polttaa yhden tupakan sitten, kun se välttämätöntä. Nyt ollut täysin polttamatta melkein 10 vuotta. Ei ole vielä tullut pakkoa. 

Lopetin kahdenkymmenenviiden vuoden käryttelyn jälkeen, nyt 15 vuotta ilman. Enkä syönyt nikotiinipurkkaa. Sokeritonta Sisua meni ekat pari viikkoa runsaammin.

Nyt kuntoilen, ajan fillarilla n 3000 km kaudessa ja nautin olosta.

Ei se nikotiini sentään niin koukuttavaa ole kuin nämä teinit väittää, ovat muka koukussa jo muutaman poskisauhun jälkeen 🤣

Vierailija kirjoitti:

Lopetin kahdenkymmenenviiden vuoden käryttelyn jälkeen, nyt 15 vuotta ilman. Enkä syönyt nikotiinipurkkaa. Sokeritonta Sisua meni ekat pari viikkoa runsaammin.

Nyt kuntoilen, ajan fillarilla n 3000 km kaudessa ja nautin olosta.

Ei se nikotiini sentään niin koukuttavaa ole kuin nämä teinit väittää, ovat muka koukussa jo muutaman poskisauhun jälkeen 🤣

Osalla riippuvuus on voimakkaampi kuin toisilla. Vaikka itselläni pahimmat niksat kestivät vain pari päivää, niin esimerkiksi isälläni ne kestivät parisen viikkoa.

Lopetin tupakan ostamisen, kun ei osta tupakkaa ei voi polttaa.

Itsestään askit ei hyppää ostoskärryyn.

Noin 20 vuotta sitten sairastuin pahaan flunssaan ja sain myös keuhkoputkentulehduksen. Palautuminen kesti pitkään. Siihen loppui myös tupakointi.

Taidan aloittaa vähentämisellä. 2-3 tupakkaa päivässä, kunnes aski loppuu. Sitten en enää osta. Toivotaan, että pystyn. Ap

Olen ollut nyt viikon polttamatta. Takana 25v polttamista.

Onhan tämä aika kamalaa. Laastari iholla ja lisäksi tarpeen mukaan jotain nopeasti vaikuttavaa nikotiinituotetta. Ahdistaa, olen levoton. Eka päivinä tunsin, etten ole oma itseni ollenkaan. Aamut on pahimpia. Vatsa on sekaisin ja turvonnut.

Hankin koiranpennun enkä sen seurassa halunnut polttaa ettei pieni hengitä savuja. Pentu vei kaikki ulkoiluenergiat joten ei todellakaan jaksanut lähteä pihalle vain tupakan vuoksi.

Oma terveys huoletti. Ja tupakanpoltto on yleisesti jo niin paheksuttava asia että se auttoi. Massiivinen itsensä niskasta ottaminen ja rupesin liikkumaan tosi paljon ja sille tielle jäin. Siinä ne. 5 vuotta ilman.

Työkaveri sai keuhkosyövän ja kuoli siihen ihan muutamassa kuukaudessa. Kun ”terve” ihminen on saattohoidossa 3 kk ja yritetty hoitaa kaikilla mahdollisilla tavoilla siinä välissä niin tajusin että tämä ei taida olla sen arvoista ja hain apteekista inhalaattoreita.

Ei siinä auttanut muu kuin päätöksen tekeminen ja siitä kiinni pitäminen. Alku oli tietystikin hankala - olihan takana useiden vuosien sauhuttelut pinttyneine tapoineen. Itselläni totuttuihin tapoihin muutoksen tekeminen olikin kaikkein hankalin osuus: ei enää röökiä ensimmäiseksi aamulla tai kahvikupin kanssa kävelyä ja sauhuttelua.

Pian on saavutettuna 10 v savutonta elämää eikä ole äkkijyrkkä lopettaminen kaduttanut.

Vieras ajatus, että on oikeasti polttanut! :D

Vierailija kirjoitti:

Työkaveri sai keuhkosyövän ja kuoli siihen ihan muutamassa kuukaudessa. Kun ”terve” ihminen on saattohoidossa 3 kk ja yritetty hoitaa kaikilla mahdollisilla tavoilla siinä välissä niin tajusin että tämä ei taida olla sen arvoista ja hain apteekista inhalaattoreita.

Mitä inhalaattoreita hait, oliko käsikauppalääke vai reseptillä? Mikä oli diganoosi jos jälkimmäinen?

Vierailija kirjoitti:

Työkaveri sai keuhkosyövän ja kuoli siihen ihan muutamassa kuukaudessa. Kun ”terve” ihminen on saattohoidossa 3 kk ja yritetty hoitaa kaikilla mahdollisilla tavoilla siinä välissä niin tajusin että tämä ei taida olla sen arvoista ja hain apteekista inhalaattoreita.

Siis selvennän: työkaveri oli terve, tuli ekat oireet (yskä, laihtuminen), sai diagnoosin ja hoidot alkoi samantien. Diagnoosin jälkeen 3kk oli tullut tieto että saattohoito on enää jäljellä.

Poltin lähes koko ikäni ja halusin koko ajan lopettaa tupakoinnin. En onnistunut. Sitten ryhdyin analysoimaan kaikki syyt, miksi poltan. Sain ne selville. Puuttui enää päätös. Olen erittäin päättäväinen henkilö. En tajua mikä esti päättämästä heti. Vähensin tupakointia. Se ei onnistunut muuten kuin viemällä aski muualle- siis vaikka ystävän luo. Näin uskomattoman vaikeaa se oli. En pystynyt enempään.

Eräänä kauniina aamuna en enää sytyttänyt röökiä.En tuntenutenää mitään henkistä tuskaa. Henkinen riippuvuus oli se pahin juttu. En osaa selittää mitenkään. mitä minussa tapahtui että lopulta onnistuin. Idea asiassa kohdallani oli täydellinen henkisen vapauden saavuttaminen liittyen tupakkaan.

Halusin vauvan.

Imeskelytableteilla

Ostin nikotiinipurkkaa ja valtavan määrän lohturuokia ja herkkuja. Päätin etten koko viikonloppuna poistu kotoa, vaan löhöän katsellen hömppää telkkarista. Tätä en normaalisti tee ikinä. Söin, löhösin, nukuin, söin.. Masennuin, paisuin ja nukuin. Viikonlopun jälkeen kömmin luolastani ja jatkoin normaalia elämää ilman tupakkaa. Takana 30 vuoden sauhittelu.