Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsettomuuden ilonaiheita (TOP 30)
22.07.2013 |
Olen neljääkymmentä lähestyvä akateemisesti koulutettu nainen, joka ei ole koskaan tuntenut halua lisääntyä. Minulta on nyt viikon sisään kysytty kaksi kertaa sama sinänsä vähän hassu kysymys: mitä iloa lapsettomuudesta on. Mietin asiaa ja koostin lyhyen listan itselleni oleellisista ilonaiheista. Tarkoitus ei ole haastaa kenenkään valintoja tai esittää, että oma elämäntapani olisi jotakin toista parempi. Toivottavasti tämä kuitenkin valaisee sitä, miksi yhä useampi nainen pitää lapsettomuutta itselleen hyvänä vaihtoehtona.
1. Olen onnellisempi.
2. Säilytän itsenäisyyteni, omaehtoisuuteni ja vapauteni tehdä minulle tärkeitä ja mieluisia asioita.
3. Kenenkään ei tarvitse kilpailla rakkaudestani tai läheisyydestäni lapsen kanssa.
4. Minulla on käytettävissäni enemmän rahaa itseeni ja läheisiini. Nautin paremmasta elintasosta.
5. Minulle jää töidenkin lisäksi riittävästi aikaa harrastaa, täydentää koulutustani, seurata ajankohtaisia asioita, oppia uusia taitoja, toteuttaa intohimojani ja pitää huolta kunnostani.
6. Minun ei tarvitse kantaa suunnatonta elinikäistä huolta kenenkään muun hyvinvoinnista.
7. Minun ei tarvitse tehdä kipeitä kompromisseja omien tarpeideni ja muiden tarpeiden välillä eikä tuntea riittämättömyyttä ja huonoa omatuntoa työn ja perheen ristipaineessa.
8. Pystyn etenemään urallani polkua, joka olisi vanhemmalle hyvin vaikea.
9. Pystyn helposti säätelemään kokemani stressin määrää ja elämään omaan tahtiini.
10. Ehdin tavata ystäviäni monta kertaa viikossa ja pystyn antamaan heille täyden huomioni ja olemaan kiinnostavaa seuraa.
11. Voin pitää yllä pitkäaikaista harrastustani, joka vaatii säännöllisesti lähes 20 tuntia viikossa.
12. Minun ei tarvitse olla moraalisena esimerkkinä kenellekään.
13. Päätän itse omista aikatauluistani. Pystyn tekemään asioita hetken mielijohteesta ja tarttumaan yllättäviin tilaisuuksiin.
14. Saan nukkua joka yö kahdeksan tuntia ja viikonloppuisin niin pitkään kuin haluan.
15. Saan nauttia varmasti riittävästä omasta ajasta, yksityisyydestä ja hiljaisuudesta.
16. Voin syödä ja juoda mitä haluan, milloin haluan. Kukaan ei riko ruokarauhaani.
17. Voin matkailla usein ja sellaisilla tavoilla, jotka eivät ole lapsiperheelle mahdollisia.
18. Voin mennä töiden jälkeen vaeltelemaan kaupungille koko illaksi ja poiketa vaikka elokuviin tai viinilasilliselle.
19. Saan sisustaa kotini kauniilla esineillä ilman huolta siitä, että lapset turmelevat niitä. Kotini myös pysyy helposti siistinä ja puhtaana.
20. Vältyn raskauden, synnyttämisen ja imettämisen aiheuttamilta terveysriskeiltä, epämukavuudelta ja kehon muutoksilta.
21. Voin lukea sängyssä tai kylvyssä hyvää kirjaa kenenkään häiritsemättä.
22. Voin vaihtaa työpaikkaa helpommin ja jättäytyä vaikka työttömäksi vähäksi aikaa, jos riski tuntuu sen arvoiselta.
23. Voin omistaa kaksipaikkaisen auton, jolla ei tarvitse kuskata ketään harrastuksiin.
24. Minun ei tarvitse sietää kodissani koliikkivauvan yöheräilyjä, uhmaikäisen kiukuttelua, sisarusten riitelyä tai teini-ikäisen haistatteluja.
26. Koen vähemmän kielteisiä tunteita enkä ole niin altis masennukselle.
27. Voin valita aisuinpaikkani vapaammin ja asua lähempänä keskustaa ja kivammassa asunnossa kuin mihin minulla olisi perheellisenä varaa.
28. Elämäni on joustavaa, rauhallista, mielenkiintoista, tasapainoista, rikasta ja itseni näköistä jo nyt eikä vasta parinkymmenen vuoden kuluttua tai "kun lapset ovat isompia".
29. En menetä itseäni tai minuuttani tai joudu elämään kenenkään toisen kautta.
30. Ruuhkavuosien sijaan elän itseni toteuttamisen ja koko ajan kasvavan tyytyväisyyden ja mielenrauhan vuosia.
Nuo keksi aika äkkiä, ja jos eläisin tällä hetkellä parisuhteessa, lista olisi vielä pidempi. Lapsettomuus on ehdottomasti parhaita asioita elämässäni ja avain paljoon hyvään. Suosittelen kaikkia tätä lukevia, jotka vielä arpovat omaa päätöstään, todella harkitsevan myös lapsettomaksi jäämistä. Varmasti monet vanhemmatkin ovat onnellisia, mutta en näe mitään syytä hankkia lapsia, jos ei todella sisimmässään koe niitä itselleen välttämättömiksi.
Kommentit (221)
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 23:07"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 23:06"]
Vuorenhuippu on sitä kun tulee sunnuntai-aamu ja miehen kanssa köllitään sängyssä. Lapsen huoneesta rupeaa kuulumaan ääniä ja kohta sieltä juostaan meidän sänkyyn, lämmin lapsonen könyää kainaloon ja rupeaa juttelemaan tohkeissaan jostain minecraft-örkeistä. Sitten sitä vaan katsoo kun se puhuu, ihailee sen täydellisiä pieniä kasvoja ja sitä elämäniloa ja intoa mitä se pursuaa, ja sitä ajattelee että tuo tuossa on pieni ihme jota mulla on etuoikeus seurata joka ikinen päivä.
[/quote]
Mut eikö kuitenkin olis kivempaa, jos sulla olis 2-paikkainen auto ;)
[/quote]
Oletko tosissas? joskus kun riideltiin lapsen kanssa ja tuli puhe rakastamisesta ja se sanoi suutuspäissään että varmana ette rakasta mua, mä sanoin sille että ei ole olemassa sellaista summaa josta antaisiin sut pois. Vaikka luvattaisiin kaikki maailman rahat tai tavarat, en edes sekunnin verran harkitsisi että antaisin sut pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 23:06"]
Vuorenhuippu on sitä kun tulee sunnuntai-aamu ja miehen kanssa köllitään sängyssä. Lapsen huoneesta rupeaa kuulumaan ääniä ja kohta sieltä juostaan meidän sänkyyn, lämmin lapsonen könyää kainaloon ja rupeaa juttelemaan tohkeissaan jostain minecraft-örkeistä. Sitten sitä vaan katsoo kun se puhuu, ihailee sen täydellisiä pieniä kasvoja ja sitä elämäniloa ja intoa mitä se pursuaa, ja sitä ajattelee että tuo tuossa on pieni ihme jota mulla on etuoikeus seurata joka ikinen päivä.
[/quote]
Odotahan kymmenen vuotta, saat etuoikeutettuna kokea uskomatonta jokapäiväistä elämänriemua ja varauksetonta vastarakkautta........................... NOT ;)
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 22:06"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 22:03"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 21:59"]
Ihan mielenkiinnosta, miten sinä tiedät olevasi onnellisempi ilman lapsia/lasta? Eihän sinulla ole henkilökohtaista vertailupohjaa asiaan, etkä tiedä millaista on olla äiti? Sinulla on varmasti asiasta mielikuvia ja olet seurannut asiaa ulkopuolisen silmin muttet silti voi tietää miltä tuntuu olla äiti. Äidit kun ovat kokeneet myös elämän ilman lapsia, joten he pystyvät oikeasti vertaamaan onnellisuutta ennen/jälkeen lapsien.
[/quote]
Vähän sama kuin kysyttäisiin, mistä tiedät ettet olisi onnellinen ilman jalkoja, kun et ole koskaan sellaista kokenut.
[/quote]
no ap:han sanoi olevansa onnellisempi ilman lapsia...mites hän tosiaan osaa verrata?
[/quote]
Ihmisellä on mielikuvitus, jota voi käyttää hyödyksi. Voi mielessään miettiä, olisiko ihan oma itsensä, mikäli jaloissa pyörisi lapsi.
Tosin, kaiken kaikkiaan kysymyksesi on aika typerä, näin suoraan sanoen. Täytyy olla hieman yksinkertainen, jos ei tuohon kysymykseesi keksi itse vastausta.
Mutta voiko sitä tietää etukäteen? Mä en oikeastaan halunnut lasta, suostuin lähinnä siksi, kun mieheni halusi. Ajattelin, että kai mäkin pärjään, kun muutkin. Jos olisin tiennyt ennen lapsen saamista, miten paljon se antaa, en olisi epäröinyt. Mutta en tiennyt.
Tämän viestin tarkoituksena ei ole käännyttää ketään, vaan pohtia. Jos sopii.
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 23:15"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 23:06"]
Vuorenhuippu on sitä kun tulee sunnuntai-aamu ja miehen kanssa köllitään sängyssä. Lapsen huoneesta rupeaa kuulumaan ääniä ja kohta sieltä juostaan meidän sänkyyn, lämmin lapsonen könyää kainaloon ja rupeaa juttelemaan tohkeissaan jostain minecraft-örkeistä. Sitten sitä vaan katsoo kun se puhuu, ihailee sen täydellisiä pieniä kasvoja ja sitä elämäniloa ja intoa mitä se pursuaa, ja sitä ajattelee että tuo tuossa on pieni ihme jota mulla on etuoikeus seurata joka ikinen päivä.
[/quote]
Odotahan kymmenen vuotta, saat etuoikeutettuna kokea uskomatonta jokapäiväistä elämänriemua ja varauksetonta vastarakkautta........................... NOT ;)
[/quote]
Joo, mutta sekin menee ohi ja sitten tulee toisenlaiset vaiheet :). Sit joku päivä mulla on toivottavasti lapsenlapsia, joista saan vielä paremmat palat, ilman sitä vuorelle kiipeämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 23:16"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 22:06"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 22:03"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 21:59"]
Ihan mielenkiinnosta, miten sinä tiedät olevasi onnellisempi ilman lapsia/lasta? Eihän sinulla ole henkilökohtaista vertailupohjaa asiaan, etkä tiedä millaista on olla äiti? Sinulla on varmasti asiasta mielikuvia ja olet seurannut asiaa ulkopuolisen silmin muttet silti voi tietää miltä tuntuu olla äiti. Äidit kun ovat kokeneet myös elämän ilman lapsia, joten he pystyvät oikeasti vertaamaan onnellisuutta ennen/jälkeen lapsien.
[/quote]
Vähän sama kuin kysyttäisiin, mistä tiedät ettet olisi onnellinen ilman jalkoja, kun et ole koskaan sellaista kokenut.
[/quote]
no ap:han sanoi olevansa onnellisempi ilman lapsia...mites hän tosiaan osaa verrata?
[/quote]
Ihmisellä on mielikuvitus, jota voi käyttää hyödyksi. Voi mielessään miettiä, olisiko ihan oma itsensä, mikäli jaloissa pyörisi lapsi.
Tosin, kaiken kaikkiaan kysymyksesi on aika typerä, näin suoraan sanoen. Täytyy olla hieman yksinkertainen, jos ei tuohon kysymykseesi keksi itse vastausta.
[/quote]
No minä olin ainakin niin typerä ja mielikuvitukseton, että juuri tuo ajatus jaloissa pyörimisestä ahdisti, mutta nyt käytönnössä koettuna se ei ahdista ollenkaan, päin vastoin.
52
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 23:13"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 23:07"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 23:06"]
Vuorenhuippu on sitä kun tulee sunnuntai-aamu ja miehen kanssa köllitään sängyssä. Lapsen huoneesta rupeaa kuulumaan ääniä ja kohta sieltä juostaan meidän sänkyyn, lämmin lapsonen könyää kainaloon ja rupeaa juttelemaan tohkeissaan jostain minecraft-örkeistä. Sitten sitä vaan katsoo kun se puhuu, ihailee sen täydellisiä pieniä kasvoja ja sitä elämäniloa ja intoa mitä se pursuaa, ja sitä ajattelee että tuo tuossa on pieni ihme jota mulla on etuoikeus seurata joka ikinen päivä.
[/quote]
Mut eikö kuitenkin olis kivempaa, jos sulla olis 2-paikkainen auto ;)
[/quote]
Oletko tosissas? joskus kun riideltiin lapsen kanssa ja tuli puhe rakastamisesta ja se sanoi suutuspäissään että varmana ette rakasta mua, mä sanoin sille että ei ole olemassa sellaista summaa josta antaisiin sut pois. Vaikka luvattaisiin kaikki maailman rahat tai tavarat, en edes sekunnin verran harkitsisi että antaisin sut pois.
[/quote]
En ollut tosissani, se oli vitsi. Siksi hymiö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 22:21"]
Tämä lapsiperheiden onnellisuusden mittaaminen on vähän hankala asia. Sama kuin otettaisiin kaksi ihmistä, toinen istuu sohvalla nauttimassa viiniä loppuelämänsä ja toinen lähtee valloittamaan jotain vuorenhuippua. Sohvalla istuvalta kysytään vähän väliä että miltä nyt tuntuu, ja vastaus on aina että oikein kiva, on kyllä mukavan pehmeää ja rentouttuvaa. Sitten siltä vuorta valloittavalta kysytään että mitä nyt tuntuu, ja suurimman osan ajasta se vastaa että että yhtä helvettiä. Mutta sitten kun se pääsee vuorelle, ja katsoo sitä maisemaa ja siltä kysytään että kannattiko, se vastaa että kannatti!!!! Ja jälkeenpäin että se reissu oli elämäni hienoimpia aikoja.
[/quote]
Jos mietitään, että toisella on koko ajan tasaisen mukavaa ja toisella elämä suurimmalta osin perseestä ja aivan helvettiä, mutta jälkikäteen aika kultaa muistot ja muutamat vanhuusvuodet sitten viimein ovat ihan kivoja, niin kumman elämä loppujen lopuksi on ollut kokonaisuudessaan parempaa.
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 23:06"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 22:57"]
Kun katsoo noita meidän koulun lapsia, niin on vaikea kuvitella, että osa heistä on mitään vuorenhuippuja kenellekään..... Ilkeitä ja tyhmiä koulukiusaajia suurin osa. Nekö on ne teidän elämän tarkoitukset, joiden vuoksi on kannattanut luopua esim. ap:n listasta? Osa lapsiasta on kultahippuja, osa paskaläjiä. Se että olet pukannut jonkun toukan maailmaan, ei yksin tuo sitä onnea. Mieluummin lapseton kuin paskaläjän äitinä.
-ope
[/quote]
Sähän oot sitten oikein kutsumusammatissasi...
[/quote]
No enpä ehkä olekaan, mutta tämä onkin väliaikaista. Mutta hei oikeesti, ei ne teiän räkänokat oo mitään sen ihmeellisempiä, kuvittelette vaan, se on biologiaa.
-sama ope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 23:16"]
Mutta voiko sitä tietää etukäteen? Mä en oikeastaan halunnut lasta, suostuin lähinnä siksi, kun mieheni halusi. Ajattelin, että kai mäkin pärjään, kun muutkin. Jos olisin tiennyt ennen lapsen saamista, miten paljon se antaa, en olisi epäröinyt. Mutta en tiennyt.
Tämän viestin tarkoituksena ei ole käännyttää ketään, vaan pohtia. Jos sopii.
[/quote]
Mulla ihan samoin. Olin melkein 35 kun meille tuli vauva miehen painostuksesta, eli lapsetonta elämää oli takana jo aika kauan.
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 23:20"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 22:21"]
Tämä lapsiperheiden onnellisuusden mittaaminen on vähän hankala asia. Sama kuin otettaisiin kaksi ihmistä, toinen istuu sohvalla nauttimassa viiniä loppuelämänsä ja toinen lähtee valloittamaan jotain vuorenhuippua. Sohvalla istuvalta kysytään vähän väliä että miltä nyt tuntuu, ja vastaus on aina että oikein kiva, on kyllä mukavan pehmeää ja rentouttuvaa. Sitten siltä vuorta valloittavalta kysytään että mitä nyt tuntuu, ja suurimman osan ajasta se vastaa että että yhtä helvettiä. Mutta sitten kun se pääsee vuorelle, ja katsoo sitä maisemaa ja siltä kysytään että kannattiko, se vastaa että kannatti!!!! Ja jälkeenpäin että se reissu oli elämäni hienoimpia aikoja.
[/quote]
Jos mietitään, että toisella on koko ajan tasaisen mukavaa ja toisella elämä suurimmalta osin perseestä ja aivan helvettiä, mutta jälkikäteen aika kultaa muistot ja muutamat vanhuusvuodet sitten viimein ovat ihan kivoja, niin kumman elämä loppujen lopuksi on ollut kokonaisuudessaan parempaa.
[/quote]
No mä ainakin olen sitä mieltä, että se elämä, jossa on sekä niitä vaikeuksia, että niitä onnellisia hetkiä, on parempaa. Sä ehkä nyt ymmärsit tuon vuorivertauskuvan vähän väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 23:18"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 23:16"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 22:06"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 22:03"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 21:59"]
Ihan mielenkiinnosta, miten sinä tiedät olevasi onnellisempi ilman lapsia/lasta? Eihän sinulla ole henkilökohtaista vertailupohjaa asiaan, etkä tiedä millaista on olla äiti? Sinulla on varmasti asiasta mielikuvia ja olet seurannut asiaa ulkopuolisen silmin muttet silti voi tietää miltä tuntuu olla äiti. Äidit kun ovat kokeneet myös elämän ilman lapsia, joten he pystyvät oikeasti vertaamaan onnellisuutta ennen/jälkeen lapsien.
[/quote]
Vähän sama kuin kysyttäisiin, mistä tiedät ettet olisi onnellinen ilman jalkoja, kun et ole koskaan sellaista kokenut.
[/quote]
no ap:han sanoi olevansa onnellisempi ilman lapsia...mites hän tosiaan osaa verrata?
[/quote]
Ihmisellä on mielikuvitus, jota voi käyttää hyödyksi. Voi mielessään miettiä, olisiko ihan oma itsensä, mikäli jaloissa pyörisi lapsi.
Tosin, kaiken kaikkiaan kysymyksesi on aika typerä, näin suoraan sanoen. Täytyy olla hieman yksinkertainen, jos ei tuohon kysymykseesi keksi itse vastausta.
[/quote]
No minä olin ainakin niin typerä ja mielikuvitukseton, että juuri tuo ajatus jaloissa pyörimisestä ahdisti, mutta nyt käytönnössä koettuna se ei ahdista ollenkaan, päin vastoin.
52
[/quote]
Kävi tuuri, siis lapsellesi. Kaikille ei käy yhtä onnekkaasti.
On erittäin typerää, itsekästä ja idioottimaista lähteä hankkimaan lapsi, mikäli ei sitä halua ja ajatus vanhemmuudesta ahdistaa. Miksi muuten edes hankit lapsen, mikäli ahdisti Painostiko mies vai oliko tämä sellainen klassinen "nokun muutkin..." -tapaus?
Mites, jos lapsen syntyessä olisit ollut yhä ahdistunut ja joutunut myöntämään itsellesi, ettet sitä lasta edes halunnut?
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 23:20"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 23:06"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 22:57"]
Kun katsoo noita meidän koulun lapsia, niin on vaikea kuvitella, että osa heistä on mitään vuorenhuippuja kenellekään..... Ilkeitä ja tyhmiä koulukiusaajia suurin osa. Nekö on ne teidän elämän tarkoitukset, joiden vuoksi on kannattanut luopua esim. ap:n listasta? Osa lapsiasta on kultahippuja, osa paskaläjiä. Se että olet pukannut jonkun toukan maailmaan, ei yksin tuo sitä onnea. Mieluummin lapseton kuin paskaläjän äitinä.
-ope
[/quote]
Sähän oot sitten oikein kutsumusammatissasi...
[/quote]
No enpä ehkä olekaan, mutta tämä onkin väliaikaista. Mutta hei oikeesti, ei ne teiän räkänokat oo mitään sen ihmeellisempiä, kuvittelette vaan, se on biologiaa.
-sama ope
[/quote]
Ihan sama, mitä se sinulle on, minä saan kuitenkin kokea lapsen tuomaa onnellisuuden tunnetta päivittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 23:15"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 23:06"]
Vuorenhuippu on sitä kun tulee sunnuntai-aamu ja miehen kanssa köllitään sängyssä. Lapsen huoneesta rupeaa kuulumaan ääniä ja kohta sieltä juostaan meidän sänkyyn, lämmin lapsonen könyää kainaloon ja rupeaa juttelemaan tohkeissaan jostain minecraft-örkeistä. Sitten sitä vaan katsoo kun se puhuu, ihailee sen täydellisiä pieniä kasvoja ja sitä elämäniloa ja intoa mitä se pursuaa, ja sitä ajattelee että tuo tuossa on pieni ihme jota mulla on etuoikeus seurata joka ikinen päivä.
[/quote]
Odotahan kymmenen vuotta, saat etuoikeutettuna kokea uskomatonta jokapäiväistä elämänriemua ja varauksetonta vastarakkautta........................... NOT ;)
[/quote] Olen löytänyt yhden kanssa jo 19 v ja toisenkin 13 v, koska se 10 v täyttyy? Se vuorenhuippu oli hieno vertaus, vaikka itse en olekaan joutunut kiipeämään hampaat irvessä. Sitten ap sanoi että onnellisuus lisääntyy vanhemmiten. Itse tiedän vain sen että olisin katkera eukko jos ei mulla noita neljää ihanuutta olisi.
Mutta kyllä se on vaan niin ihanaa kun lapsesi tulee sun luokses ja sanoo "äiti mä lakattan suo" ja halaa oikein tiukasti <3
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 23:17"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 23:15"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 23:06"]
Vuorenhuippu on sitä kun tulee sunnuntai-aamu ja miehen kanssa köllitään sängyssä. Lapsen huoneesta rupeaa kuulumaan ääniä ja kohta sieltä juostaan meidän sänkyyn, lämmin lapsonen könyää kainaloon ja rupeaa juttelemaan tohkeissaan jostain minecraft-örkeistä. Sitten sitä vaan katsoo kun se puhuu, ihailee sen täydellisiä pieniä kasvoja ja sitä elämäniloa ja intoa mitä se pursuaa, ja sitä ajattelee että tuo tuossa on pieni ihme jota mulla on etuoikeus seurata joka ikinen päivä.
[/quote]
Odotahan kymmenen vuotta, saat etuoikeutettuna kokea uskomatonta jokapäiväistä elämänriemua ja varauksetonta vastarakkautta........................... NOT ;)
[/quote]
Joo, mutta sekin menee ohi ja sitten tulee toisenlaiset vaiheet :). Sit joku päivä mulla on toivottavasti lapsenlapsia, joista saan vielä paremmat palat, ilman sitä vuorelle kiipeämistä.
[/quote]
Mistä sinä sen tiedät? Ehkä jälkeläisestäsi tulee sairaseläkeläinen, työtön tai vaikka nisti, ei kukaan voi luvata sulle mitään parempia aikoja. Eikä kukaan voi luvata sulle myöskään mitään lapsenlapsia. Ehkä muksustasi tulee (IIK) jopa vela ;D
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 23:23"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 23:18"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 23:16"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 22:06"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 22:03"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 21:59"]
Ihan mielenkiinnosta, miten sinä tiedät olevasi onnellisempi ilman lapsia/lasta? Eihän sinulla ole henkilökohtaista vertailupohjaa asiaan, etkä tiedä millaista on olla äiti? Sinulla on varmasti asiasta mielikuvia ja olet seurannut asiaa ulkopuolisen silmin muttet silti voi tietää miltä tuntuu olla äiti. Äidit kun ovat kokeneet myös elämän ilman lapsia, joten he pystyvät oikeasti vertaamaan onnellisuutta ennen/jälkeen lapsien.
[/quote]
Vähän sama kuin kysyttäisiin, mistä tiedät ettet olisi onnellinen ilman jalkoja, kun et ole koskaan sellaista kokenut.
[/quote]
no ap:han sanoi olevansa onnellisempi ilman lapsia...mites hän tosiaan osaa verrata?
[/quote]
Ihmisellä on mielikuvitus, jota voi käyttää hyödyksi. Voi mielessään miettiä, olisiko ihan oma itsensä, mikäli jaloissa pyörisi lapsi.
Tosin, kaiken kaikkiaan kysymyksesi on aika typerä, näin suoraan sanoen. Täytyy olla hieman yksinkertainen, jos ei tuohon kysymykseesi keksi itse vastausta.
[/quote]
No minä olin ainakin niin typerä ja mielikuvitukseton, että juuri tuo ajatus jaloissa pyörimisestä ahdisti, mutta nyt käytönnössä koettuna se ei ahdista ollenkaan, päin vastoin.
52
[/quote]
Kävi tuuri, siis lapsellesi. Kaikille ei käy yhtä onnekkaasti.
On erittäin typerää, itsekästä ja idioottimaista lähteä hankkimaan lapsi, mikäli ei sitä halua ja ajatus vanhemmuudesta ahdistaa. Miksi muuten edes hankit lapsen, mikäli ahdisti Painostiko mies vai oliko tämä sellainen klassinen "nokun muutkin..." -tapaus?
Mites, jos lapsen syntyessä olisit ollut yhä ahdistunut ja joutunut myöntämään itsellesi, ettet sitä lasta edes halunnut?
[/quote]
Ei, kun ajattelin, että kai mä pärjään siinä missä muutkin.
Onko yhtä typerää ja idioottimaista jne. olla hirveissä vauvakuumeissa ja kuvitella, että lapsen saaminen on ihanaa ja sitten pettyä?
Mä muuten en ole ainoa vanhempi meidän perheessä, vastuu lapsesta on myös miehelläni.
sama
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 23:22"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 23:20"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 22:21"]
Tämä lapsiperheiden onnellisuusden mittaaminen on vähän hankala asia. Sama kuin otettaisiin kaksi ihmistä, toinen istuu sohvalla nauttimassa viiniä loppuelämänsä ja toinen lähtee valloittamaan jotain vuorenhuippua. Sohvalla istuvalta kysytään vähän väliä että miltä nyt tuntuu, ja vastaus on aina että oikein kiva, on kyllä mukavan pehmeää ja rentouttuvaa. Sitten siltä vuorta valloittavalta kysytään että mitä nyt tuntuu, ja suurimman osan ajasta se vastaa että että yhtä helvettiä. Mutta sitten kun se pääsee vuorelle, ja katsoo sitä maisemaa ja siltä kysytään että kannattiko, se vastaa että kannatti!!!! Ja jälkeenpäin että se reissu oli elämäni hienoimpia aikoja.
[/quote]
Jos mietitään, että toisella on koko ajan tasaisen mukavaa ja toisella elämä suurimmalta osin perseestä ja aivan helvettiä, mutta jälkikäteen aika kultaa muistot ja muutamat vanhuusvuodet sitten viimein ovat ihan kivoja, niin kumman elämä loppujen lopuksi on ollut kokonaisuudessaan parempaa.
[/quote]
No mä ainakin olen sitä mieltä, että se elämä, jossa on sekä niitä vaikeuksia, että niitä onnellisia hetkiä, on parempaa. Sä ehkä nyt ymmärsit tuon vuorivertauskuvan vähän väärin.
[/quote]
Usko tai älä: jokaisen elämässä on sekä vaikeita, että onnellisia hetkiä. Oli sitten lapseton, perheellinen, sinkku, parisuhteessa, homo, hetero, mitä vaan. Jokaisen elämä on yhtä vuorenhuipulle kiipeämistä.Se on vaan eri asia, käyttääkö niitä helpompia reittejä kun niitä tarvitaan, vaan lähteekö marttyyrimaisesti väkisin vetämään sitä vaikeampaa reittiä.
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 23:20"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 22:21"]
Tämä lapsiperheiden onnellisuusden mittaaminen on vähän hankala asia. Sama kuin otettaisiin kaksi ihmistä, toinen istuu sohvalla nauttimassa viiniä loppuelämänsä ja toinen lähtee valloittamaan jotain vuorenhuippua. Sohvalla istuvalta kysytään vähän väliä että miltä nyt tuntuu, ja vastaus on aina että oikein kiva, on kyllä mukavan pehmeää ja rentouttuvaa. Sitten siltä vuorta valloittavalta kysytään että mitä nyt tuntuu, ja suurimman osan ajasta se vastaa että että yhtä helvettiä. Mutta sitten kun se pääsee vuorelle, ja katsoo sitä maisemaa ja siltä kysytään että kannattiko, se vastaa että kannatti!!!! Ja jälkeenpäin että se reissu oli elämäni hienoimpia aikoja.
[/quote]
Jos mietitään, että toisella on koko ajan tasaisen mukavaa ja toisella elämä suurimmalta osin perseestä ja aivan helvettiä, mutta jälkikäteen aika kultaa muistot ja muutamat vanhuusvuodet sitten viimein ovat ihan kivoja, niin kumman elämä loppujen lopuksi on ollut kokonaisuudessaan parempaa.
[/quote]
No ei se elämä nyt kuitenkaan mitään helvettiä oikeasti ole. Pari vuotta kun lapset on pieniä voi olla raskaita ja sitten lapsista on yhä enemmän iloa, kunnes tosiaan tulee murrosikä ja lapsi irtautuu rytinällä. Pakkohan sen on, koska muutenhan se roikkuis ikuisesti täyden palvelun hotellissaan. Ja jos nyt puhutaan vanhuusvuosista, niin silloin oikeasti rupeaa veloille realisoitumaan se että ehkä sittenkin olisi mukava jos olisi lapsia ja lapsenlapsia, tämä ihan kokemuksella omasta lähipiiristä. Ja toinen juttu minkä olen huomannut on se että sitten kun olet yksinäinen vela tai muuten lapseton, puoliso on kuollut ja omaisuutta on ihan mukavasti, niin ikinä ei oikein voi tietää miksi ihmiset roikkuu ympärillä. Nimittäin niitä roikkujia totisesti rupeaa ilmaantumaan.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 23:07"]
Jäät paljosta paitsi mutta et onneksi edes tajua että mistä.
[/quote]
Ei tuollaiseen alentuvaan suhtautumiseen ole mitään tarvetta. Kuten joku vela tuolla aikaisemmin sanoi, velat kyllä arvatenkin tuntevat sisimmässään, onko vanhemmuus heitä varten vai ei niin kuin sinäkin tiedät, haluaisitko ryhtyä johonkin vastenmieliseen työhön. Veikkaan että sen voi tuntea samalla tavalla kuin äidit tuntevat haluavansa jonakin päivänä lapsia.