Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsettomuuden ilonaiheita (TOP 30)
22.07.2013 |
Olen neljääkymmentä lähestyvä akateemisesti koulutettu nainen, joka ei ole koskaan tuntenut halua lisääntyä. Minulta on nyt viikon sisään kysytty kaksi kertaa sama sinänsä vähän hassu kysymys: mitä iloa lapsettomuudesta on. Mietin asiaa ja koostin lyhyen listan itselleni oleellisista ilonaiheista. Tarkoitus ei ole haastaa kenenkään valintoja tai esittää, että oma elämäntapani olisi jotakin toista parempi. Toivottavasti tämä kuitenkin valaisee sitä, miksi yhä useampi nainen pitää lapsettomuutta itselleen hyvänä vaihtoehtona.
1. Olen onnellisempi.
2. Säilytän itsenäisyyteni, omaehtoisuuteni ja vapauteni tehdä minulle tärkeitä ja mieluisia asioita.
3. Kenenkään ei tarvitse kilpailla rakkaudestani tai läheisyydestäni lapsen kanssa.
4. Minulla on käytettävissäni enemmän rahaa itseeni ja läheisiini. Nautin paremmasta elintasosta.
5. Minulle jää töidenkin lisäksi riittävästi aikaa harrastaa, täydentää koulutustani, seurata ajankohtaisia asioita, oppia uusia taitoja, toteuttaa intohimojani ja pitää huolta kunnostani.
6. Minun ei tarvitse kantaa suunnatonta elinikäistä huolta kenenkään muun hyvinvoinnista.
7. Minun ei tarvitse tehdä kipeitä kompromisseja omien tarpeideni ja muiden tarpeiden välillä eikä tuntea riittämättömyyttä ja huonoa omatuntoa työn ja perheen ristipaineessa.
8. Pystyn etenemään urallani polkua, joka olisi vanhemmalle hyvin vaikea.
9. Pystyn helposti säätelemään kokemani stressin määrää ja elämään omaan tahtiini.
10. Ehdin tavata ystäviäni monta kertaa viikossa ja pystyn antamaan heille täyden huomioni ja olemaan kiinnostavaa seuraa.
11. Voin pitää yllä pitkäaikaista harrastustani, joka vaatii säännöllisesti lähes 20 tuntia viikossa.
12. Minun ei tarvitse olla moraalisena esimerkkinä kenellekään.
13. Päätän itse omista aikatauluistani. Pystyn tekemään asioita hetken mielijohteesta ja tarttumaan yllättäviin tilaisuuksiin.
14. Saan nukkua joka yö kahdeksan tuntia ja viikonloppuisin niin pitkään kuin haluan.
15. Saan nauttia varmasti riittävästä omasta ajasta, yksityisyydestä ja hiljaisuudesta.
16. Voin syödä ja juoda mitä haluan, milloin haluan. Kukaan ei riko ruokarauhaani.
17. Voin matkailla usein ja sellaisilla tavoilla, jotka eivät ole lapsiperheelle mahdollisia.
18. Voin mennä töiden jälkeen vaeltelemaan kaupungille koko illaksi ja poiketa vaikka elokuviin tai viinilasilliselle.
19. Saan sisustaa kotini kauniilla esineillä ilman huolta siitä, että lapset turmelevat niitä. Kotini myös pysyy helposti siistinä ja puhtaana.
20. Vältyn raskauden, synnyttämisen ja imettämisen aiheuttamilta terveysriskeiltä, epämukavuudelta ja kehon muutoksilta.
21. Voin lukea sängyssä tai kylvyssä hyvää kirjaa kenenkään häiritsemättä.
22. Voin vaihtaa työpaikkaa helpommin ja jättäytyä vaikka työttömäksi vähäksi aikaa, jos riski tuntuu sen arvoiselta.
23. Voin omistaa kaksipaikkaisen auton, jolla ei tarvitse kuskata ketään harrastuksiin.
24. Minun ei tarvitse sietää kodissani koliikkivauvan yöheräilyjä, uhmaikäisen kiukuttelua, sisarusten riitelyä tai teini-ikäisen haistatteluja.
26. Koen vähemmän kielteisiä tunteita enkä ole niin altis masennukselle.
27. Voin valita aisuinpaikkani vapaammin ja asua lähempänä keskustaa ja kivammassa asunnossa kuin mihin minulla olisi perheellisenä varaa.
28. Elämäni on joustavaa, rauhallista, mielenkiintoista, tasapainoista, rikasta ja itseni näköistä jo nyt eikä vasta parinkymmenen vuoden kuluttua tai "kun lapset ovat isompia".
29. En menetä itseäni tai minuuttani tai joudu elämään kenenkään toisen kautta.
30. Ruuhkavuosien sijaan elän itseni toteuttamisen ja koko ajan kasvavan tyytyväisyyden ja mielenrauhan vuosia.
Nuo keksi aika äkkiä, ja jos eläisin tällä hetkellä parisuhteessa, lista olisi vielä pidempi. Lapsettomuus on ehdottomasti parhaita asioita elämässäni ja avain paljoon hyvään. Suosittelen kaikkia tätä lukevia, jotka vielä arpovat omaa päätöstään, todella harkitsevan myös lapsettomaksi jäämistä. Varmasti monet vanhemmatkin ovat onnellisia, mutta en näe mitään syytä hankkia lapsia, jos ei todella sisimmässään koe niitä itselleen välttämättömiksi.
Kommentit (221)
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 23:50"]
Minä esim. olen itse ex-vela ja yritän kovasti istua käsieni päällä ollakseni avaamatta näitä ketjuja ja kertomatta että voi kun tietäisi vaan mistä jäät paitsi.
[/quote]
Kutsut itseäsi ex-velaksi, eli taisit sitten kuitenkin haluta äidiksi, koska sinulla lapsi on? Tietenkin vanhemmuuden hyvistä puolista nauttimiselle on ihan erilaiset lähtökohdat, jos todella haluaa lapsia eikä pidä lasten hankintaa arvojensa vastaisena tekona. Tuskin kuitenkaan väität, että kaikkien äitien kokemus vanhemmuudesta on samanlainen. Tiedämme kyllä, miten tyypillisesti käy, kun vanhemmuuteen kielteisesti suhtautuva nainen tai tyttö joutuu rooliin, jota hän ei pidä itselleen mielekkäänä.
Tämä vain huomiona, arvostan toki kommenttiasi. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos listasta. :) Löysi siitä ihan hyviä kohtia tällainenkin, joka on tahattomasti lapseton. Menetin kohtuni enkä voi koskaan saada lapsia ja sen takia on tullut pohdittua tosi paljon omaa elämää, onnellisuutta jne. Pohdinnoissa päädyn aina jotenkin siihen, että jokainen pyrkiköön mahdollisimman hyvään ja onnelliseen elämään niillä eväillä, jotka on saanut. Kai onni koostuu jokaisella eri asioista, mutta ehkäpä yksi tärkeimmistä onnen edellytyksistä on se, että on sinut itsensä kanssa. Jos ei ole tyytyväinen itse itseensä, niin ei mitkään muutkaan asiat sitä onnea oikein tuo.
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 23:59"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 23:50"]
Kutsut itseäsi ex-velaksi, eli taisit sitten kuitenkin haluta äidiksi, koska sinulla lapsi on?
[/quote]
Ihminenhän voi tosiaan olla haluamatta lasta ja sitten yhtäkkiä todeta, että haluaakin. Tämä pätee aika moneen muuhunkin asiaan.
Varmaan lapsettomuus on tuollaiselle menevälle ja urasuuntautuneelle ihmiselle kuin ap oikein antoisaa.
Itse olen valinnut myös vapaaehtoisen lapsettomuuden, mutta alkanut nyt nelissäkymmenissä surra päätöstäni. Siis lähinnä siksi ettei sitä enää tässä iässä voi perua. Minua kun ei kiinnosta yhtään nuo ap:n mainitsemat asiat, vaan olen semmoinen kotihiiri. Yksikseni aina kotona istun illat, ja työkin on pelkkää leipätyötä, ei kiinnosta itseäni ollenkaan.
Syy miksi valitsin noin 30 iässä vapaaehtoisen lapsettomuuden oli, että minuun iski jonkinlainen hengellisen etsinnän villitys. Päätin omistautua meditaatiolle, yksinäisyydelle ja hiljaisuudelle löytäkseeni jonkinlaisen valaistumisen, jotain syvempää kuin se mitä ihmiset ympärillä näyttivät tavoittelevan. En lopulta löytänyt mitään ja pari vuotta sitten heitin koko hengellisyyden hittoon elämästäni. Nyt elämäni on vain yksinäistä ja tyhjää.
Ihmiset eivät tule onnellisiksi samoista asioista. Elämän suurin siunaus on tietää, mistä itse tulee onnelliseksi ja voida seurata sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 00:12"]
Varmaan lapsettomuus on tuollaiselle menevälle ja urasuuntautuneelle ihmiselle kuin ap oikein antoisaa.
Itse olen valinnut myös vapaaehtoisen lapsettomuuden, mutta alkanut nyt nelissäkymmenissä surra päätöstäni. Siis lähinnä siksi ettei sitä enää tässä iässä voi perua. Minua kun ei kiinnosta yhtään nuo ap:n mainitsemat asiat, vaan olen semmoinen kotihiiri. Yksikseni aina kotona istun illat, ja työkin on pelkkää leipätyötä, ei kiinnosta itseäni ollenkaan.
Syy miksi valitsin noin 30 iässä vapaaehtoisen lapsettomuuden oli, että minuun iski jonkinlainen hengellisen etsinnän villitys. Päätin omistautua meditaatiolle, yksinäisyydelle ja hiljaisuudelle löytäkseeni jonkinlaisen valaistumisen, jotain syvempää kuin se mitä ihmiset ympärillä näyttivät tavoittelevan. En lopulta löytänyt mitään ja pari vuotta sitten heitin koko hengellisyyden hittoon elämästäni. Nyt elämäni on vain yksinäistä ja tyhjää.
[/quote]
Ja sitä tyhjyyttä paikkaamaan olisit kaivannut lapsen?
Hei, jos joku haluaa tosiaan kirjoittaa listan kolmestakymmenestä vanhemmuudelle ominaisesta ilonaiheesta niin täällä on ainakin yksi kiinnostunut lukija! -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 00:19"]
Ja sitä tyhjyyttä paikkaamaan olisit kaivannut lapsen?
[/quote]
Kyllähän monet näin tekevät, vaikkei sitä saisikaan sanoa ääneen. "Vasta lapsen myötä olin kokonainen", "Tunsin aina että jotakin puuttui", "Elämäni oli niin tyhjää ennen lapsia" jne jne.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 00:19"]
[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 00:12"]
Varmaan lapsettomuus on tuollaiselle menevälle ja urasuuntautuneelle ihmiselle kuin ap oikein antoisaa.
Itse olen valinnut myös vapaaehtoisen lapsettomuuden, mutta alkanut nyt nelissäkymmenissä surra päätöstäni. Siis lähinnä siksi ettei sitä enää tässä iässä voi perua. Minua kun ei kiinnosta yhtään nuo ap:n mainitsemat asiat, vaan olen semmoinen kotihiiri. Yksikseni aina kotona istun illat, ja työkin on pelkkää leipätyötä, ei kiinnosta itseäni ollenkaan.
Syy miksi valitsin noin 30 iässä vapaaehtoisen lapsettomuuden oli, että minuun iski jonkinlainen hengellisen etsinnän villitys. Päätin omistautua meditaatiolle, yksinäisyydelle ja hiljaisuudelle löytäkseeni jonkinlaisen valaistumisen, jotain syvempää kuin se mitä ihmiset ympärillä näyttivät tavoittelevan. En lopulta löytänyt mitään ja pari vuotta sitten heitin koko hengellisyyden hittoon elämästäni. Nyt elämäni on vain yksinäistä ja tyhjää.
[/quote]
Ja sitä tyhjyyttä paikkaamaan olisit kaivannut lapsen?
[/quote]
Normaalin elämän, ja kyllä, siihen kuuluu esim. puoliso ja lapsi(a) monella. Ei siinä mitään pahaa minusta ole, että haluaa sisältöä elämäänsä. Ja kun ei satu harrastaminen, ura, matkat tms kiinnostamaan, niin perheen haluaminen on aika luonnollinen sisältö elämään.
En oikeastaan ymmärrä ollenkaan tätä kommenttia, joka näyttää viittaavan siihen että siinä olisi jotain pahaa, jos haluaa esimerkiksi lapsen täyttämään elämänsä tyhjyyttä. Onko siinä jotain huonompaa kuin että haluaa elämänsä täytteeksi matkoja, seikkailuja tai urakehitystä tai rahan kerryttämistä? Minusta ei.
Vai ajatteleeko näin ajattelevat, että ihmisellä jonka elämä on tällä hetkellä tyhjää, ei olisi kykyä huolehtia lapsesta ja rakastaa lasta? Noin ei todellakaan ole, uskon että olisin (ollut) oikein hyvä äiti jos olisin lapsia hankkinut. En minä ole mikään angtinen, masentunut tyyppi joka jatkuvasti voihkii elämän tyhjyyttä, vaan ihan täyspäinen ihminen, joka vaan olen huomannut että luovuttuani entisestä elämäni arvopohjasta eli siitä hengellisyydestä, minun täytyisi löytää uusia arvostuksia, ja minusta ihmissuhteet ja perhe on ihan hyviä ehdokkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 23:59"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 23:50"]
Minä esim. olen itse ex-vela ja yritän kovasti istua käsieni päällä ollakseni avaamatta näitä ketjuja ja kertomatta että voi kun tietäisi vaan mistä jäät paitsi.
[/quote]
Kutsut itseäsi ex-velaksi, eli taisit sitten kuitenkin haluta äidiksi, koska sinulla lapsi on? Tietenkin vanhemmuuden hyvistä puolista nauttimiselle on ihan erilaiset lähtökohdat, jos todella haluaa lapsia eikä pidä lasten hankintaa arvojensa vastaisena tekona. Tuskin kuitenkaan väität, että kaikkien äitien kokemus vanhemmuudesta on samanlainen. Tiedämme kyllä, miten tyypillisesti käy, kun vanhemmuuteen kielteisesti suhtautuva nainen tai tyttö joutuu rooliin, jota hän ei pidä itselleen mielekkäänä.
Tämä vain huomiona, arvostan toki kommenttiasi. -ap
[/quote]
En minä lasta halunnut, mutta lapsi oli parisuhteen jatkumisen edellytys, miehellä rupes yhtäkkiä keski-ikä pukkaamaan todella päälle, ja itsekin jotenkin koin että no on tätä nyt nähtykin jo. Minkäänlaista vauvakuumetta ei ollut koko aikana ja muistan kun neuvolassa täti kuuntelutti ekaa kertaa sydänääniä ja oli selvästi hämmentynyt jassoo-tason reaktiostani. Sitä suurempi yllätys oli sitten se mitä tapahtui syntymän jälkeen, en osannut odottaa sitä ollenkaan.
Ja jos ap nyt tulisi tänne sillä miellä että kuulkaash nyt, minushta ei kyllä ole vanhemmakshi vaikken oikeeshti viiti eesh ehkhästä, joten hakkaan shiltä riiviöltä shitten luulot poish josh tulee vahinko, niin ei kukaan täällä suosittelisi ap:lle lastentekoa.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 00:20"]
Hei, jos joku haluaa tosiaan kirjoittaa listan kolmestakymmenestä vanhemmuudelle ominaisesta ilonaiheesta niin täällä on ainakin yksi kiinnostunut lukija! -ap
[/quote] Ei se sun listasta paljoakaan poikkea, puhelimella en nyt jaksa alkaa sitä väsäämään, mutta kohtaan 20 sanon, että sulla on suurempi riski rintasyöpään sekä kohtusyöpään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut vasta muutaman kuukauden äiti, mutta nämä asiat tuli mieleen:
1. on ollut hienoa saada kokea raskaus ja synnytys kipuineen kaikkineen, on se sen verran ihmeellinen asia, vaikkakin niin luonnollinen
2. on ollut hienoa löytää itsestään uusia vahvuuksia, jotka saa tiukan paikan tullen käyttöön, luulin ennen etten kykene joustamaan kovin hyvin omista tarpeistani
3. kun vauva hymyili ensimmäisen kerran, se tuntui niin hienolta että puhkesin kyyneliin
4. olen oppinut paljon mukavia lastenlauluja, enkä tiennyt aiemmin että osaan laulaakin niin hyvin ja myös kehtaan tehdä sitä muiden läsnäollessa
5. muiden perheiden kanssa voi tehdä asioita yhdessä heidän lastensa kanssa, mikä ei tuntunut aiemmin yhtä hauskalta
6. huomasin miten palkitsevaa on opettaa lapselleen uusia asioita
7. en enää murehdi aivan yhtä pienistä ja pinnallisista asioista kuin ennen
8. lapsi on tehnyt minusta suvaitsevaisemman ja rennomman ihmisen
9. on ollut ihana nähdä miehessä isyyden tuomat muutokset
10. pitkiä perhevapaita voi moni pitää usealla tapaa positiivisena
11. en tiennyt että on oikeasti hauskaa valita lastenvaatteita ja pukea lapsensa kivasti
12. haluan pitää entistä parempaa huolta terveydestäni koska olen vastuussa toisesta
13. lapsesta voi ottaa söpöjä kuvia
14. lasten kanssa tulee tehtyä asioita ja käytyä paikoissa joissa ei muuten tulisi niin innokkaasti käytyä
15. toisten äitien tapaaminen samanikäisten lasten kanssa on todella antoisaa ja tutustuu uusiin ihaniin ihmisiin, joita ei olisi ilman lasta tavannut
16. olen muuttunut luovemmaksi ihmiseksi pikku hiljaa kun täytyy alkaa keksiä lapselle viihdykettä ja kehittävää ohjelmaa
17. pidän parempaa järjestystä ja puhtautta yllä kotona kuin aiemmin ettei lapsi joutuisi olemaan pölyssä
18. parisuhde hitsautuu yhteen uudella tavalla, vaikka erilaisia haasteita tulee eteen
19. olen saanut yhteiskunnalta paljon sellaista vastinetta verorahoilleni, mitä en aiemmin saanut
20. olen tullut mielestäni paremmaksi tunneälyltäni ja empaattisemmaksi ihmiseksi
Hiukan hätäisesti keksitty mutta nämä nyt tuli tällaisella hyvin lyhyellä kokemuksella äitiydestä saman tien mieleen :)
Miten tässä tulee vähän sellainen olo, että ap:tä vähän harmittaa, kun sen viesti ei herättänytkään suurta kateutta. Onko noin vaikea uskoa, että perheenäitienkin elämässä voi olla paljon hyviä asioita, jopa melkein kaikki ap:n listaamat asiat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 00:38"]
En minä lasta halunnut, mutta lapsi oli parisuhteen jatkumisen edellytys
[/quote]
Kiitos selvennyksestä. Olen iloinen, että yllätyit vanhemmuudesta positiivisesti. Itse en kuitenkaan osaa vieläkään nähdä elämäntilanteitamme kovinkaan samanlaisina. Sinulle se, ettei halua lapsia, tarkoittaa, ettei suhtaudu lasten hankkimiseen innokkaasti ja suostuu siihen vain puolison vuoksi. Minulle se tarkoittaa sitä, että hakeuduin sterilisaatioon heti kun se oli mahdollista.
Epäilen, että myös onnellisuus merkitsee meille vähän eri asioita. Minulle onnellisuutta eivät ole ne voimakkaat positiiviset tunnekokemukset vaan hiljainen tyytyväisyys siitä, että elän omien arvojeni mukaista elämää. Tunnekokemuksia tulee ja menee, mutta ne eivät pääse juurikaan heiluttamaan onnellisuutta, kun perusasiat ovat kunnossa. En voisi olla todella onnellinen vanhempana, koska sisimmässäni tiedän, ettei se ole sitä, mitä elämältä haluan. -ap
Hieno lista, 98. Kuulostaa siltä, että olemme molemmat tehneet kohdallamme oikean valinnan. -ap
Mun mielestä lapsen kanssa on kivaa sekin, että lapsen kanssa on koko ajan edessä tavallaan uusi maailma, uudet ihmiset, uudet jutut, uudet mielenkiinnon kohteet. Mun sosiaalinen elämä on nykyään paljon vilkaampaa kuin ennen lapsia koska ei kerta kaikkiaan ollut niin monipuolisesti vaihtoehtoja. Lisäksi ne vanhatkin jutut tuntuu erilaisilta lapsen kanssa. Juuri käytiin mm. museossa ja se on kouluikäisen lapsen kanssa vielä kivempaa kuin aikuisseurassa. Lapsi oikeasti näkee asiat ensimmäistä kertaa ja silloin itsekin tavallaan näkee juttuja joita ei muuten ehkä näkisi.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 00:20"]
Hei, jos joku haluaa tosiaan kirjoittaa listan kolmestakymmenestä vanhemmuudelle ominaisesta ilonaiheesta niin täällä on ainakin yksi kiinnostunut lukija! -ap
[/quote]
Aloittelin jo omaa listaani. ja kun olikin vaikea keksiä niin monta kohtaa, jotka johtuisivat nimenomaan siitä, että minulla on lapsia, kävin sinun listasi läpi. Nyt tekisi vain mieli kirjoittaa vastakommentit sinun listaasi, koska suurin osa sinun listasi kohdista ovat sellaisia, jotka pätevät minuunkin, eikä siis loppujen lopuksi ole siitä kiinni, onko joku lapseton vai lapsellinen.
Mutta laitan tähän ne ensimmäiset kohdat, joissa lasteni olemassaolo on tehnyt minusta ja/tai elämästäni parempaa.
1. Olen onnellinen lasteni olemassaolosta.
2. Saan ja annan pyyteetöntä rakkautta, sellaista, jonka olemassaolosta en tiennyt, ennen kuin minulla oli lapsia.
2. Lasten myötä olen saanut uusia näkökulmia asioihin, varsinkin, kun lapset olivat pieniä, näin uusin silmin asioita, jotka olivat pitkään olleet jokapäiväisiä itsestäänselvyyksiä.
3. Lisää uusia näkökulmia olen saanut, kun lapset ovat tulleet teini-ikään. On mielenkiintosta nähdä, kuinka samanlaista ja silti erilaista kaikki on omaan teini-ikääni verrattuna.
4. Olen oppinut kärsivällisyyttä, jämäkkyyttä, joustavuutta ja rajojen vetämistä. Lastenkasvatuksen perusteita, jotka ovat kuitenkin sovellettavissa myös muuhun elämään.
5. Olen oppinut priorisoimaan asioita.
6. Ymmärrän läsnäolemisen tärkeyden. Tämäkin on sovellettavissa muuhun elämään, ja pitäisi tietenkin ymmärtää ilman lapsiakin, mutta minä tarvitsin lapset näyttämään itselleni, että paikalla oleminen ei vielä tarkoita läsnäoloa.
7. Yrityksen ja erehdyksen kautta olen lasten ansiosta oppinut myös oman tärkeytyeni, ja olen oppinut ottamaan aikaa itselleni, kiinnittämään huomiota itseeni ja huolehtimaan itsestäni. Tässähän usein lapset koetaan haittatekijäksi, minulle taas se, että omaa aikaa ei automaattisesti ole, on saanut minut ymmärtämään sen tärkeyden ja arvostamaan niitä hetkiä.
8. Lasten kasvamisen seuraaminen on mahtavaa. Se, miten he muuttuvat niistä pienistä huutavista (ja silti ihanista!) kääröistä yhä enemmän ymmärtäviksi ja ajatteleviksi yksilöiksi, on jotenkin mykistävää.
9. Nyt teineinä lapsista on oikeasti seuraa, heidän kanssaan voi keskustella syvällisestikin, ja on hienoa huomata, kuinka sieltä kavereiden mielipiteiden seasta putkahtaa välillä ikiomiakin ajatuksia.
10. Työn merkitys on asettunut omiin mittasuhteisiinsa. Se on minulle tärkeätä, olen hyvä siinä, mutta en ole korvaamaton enkä minä saa siitä loppupeleissä kruunua, että olen valmis loputtomasti joustamaan yksipuolisesti. Mikään palkka tai titteli ei ole sen arvoista.
11. Olen saanut monta uutta ystävää samanikäisten lasten äideistä.
En ole menettänyt minuuttani enkä elä lasteni kautta. Minä olen olemassa myös ihan itsenäni, en pelkästään äitinä. Minun mielestäni lastenkin pitää osata arvostaa minua, minun aikaani ja minun tilaani, eikä pelkästään heille palveluja tuottavana äitinä. Minä siis otan oman aikani ja tilani siitä huolimatta, että minulla on lapsia.
Pyrin tietoiseen kuluttamiseen. En siis ostelisi yhtään enempää, vaikka siihen lasten puuttuessa olisi enemmän varaa. En liioin arvosta tavaran tuomaa ns. ylellisyyttä. Minulle ylellisyys on sisäistä rauhaa, elämän pienistä asioista nauttimista. Lapset eivät mitenkään rajoita sitä. Kodin siisteys taas on sillä tavalla toisarvoinen asia, että mielestäni on ok, että kodissa näkyy elämisen jäljet. Ja kyllähän ne lapset kasvatetaan myös siivoamaan.
Moni luettelemistasi asioista tarkoittaa samaa: sinun ei tarvitse valinnoissasi ottaa ketään muuta huomioon. Minusta on ihanaa välillä olla sillä tavalla hyvällä omallatunnolla itsekäs, mutta en silti osaa ajatella sitä erityisenä onnellisuutta tuovana asiana, jos se olisi jatkuvaa. Terveysasiat eivät ole yksiselitteisiä, synnyttämättömyys lisää esimerkiksi riskiä sairastua rintasyöpään tai kohdunkaulan syöpään. Stressin säätelyssä minusta oma asenne ratkaisee, oli lapsia tai ei. Jne. jne.
En tarkoita tyrmätä listaasi, on hienoa, että olet onnellinen omasta elämäntilanteestasi, minäkin olen onnellinen omastani. Mutta ymmärrän kyllä hieman joidenkin meidän lapsellisten ihmisten provosoitumista listasi perusteella. Siitä voi halutessaan ajatella, että mielestäsi me kaikki äidit elämme lastemme kautta, meillä ei ole aikaa harrastaa mitään, meillä on huutavat koliikkivauvat ja alamme toteutta itseämme vasta sitten, kun lapset ovat isompia. Niinhän asia ei kuitenkaan ole, siinä mielessäsi listasi sopii vain osittain lapsettomuus-otsikon alle.
Hei ap. Minä olen nainen ja äiti. Minulle tyytyväisyys on myös se, että elän arvojeni mukaista elämää. Tunnekokemuksia tulee ja menee täälläkin, mutta ne eivät heiluta onnellisuuttani, perusasiat ovat kunnossa. Olen todella onnellinen äitinä, olen ollut 26 vuotta. Toivon sinulle oikein onnellista elämää jatkossakin! Sinun tarvitse selitellä valintojasi, tyytyväisyys näkyy olemuksesta, siitä ettet halveksi toisten valintoja, etkä ole ylimielisempi kuin vastapuolikaan. Toivon, että sinuun suhtauduttaisiin hyvin, eikä arvojasi kyseenalaistettaisi.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2013 klo 01:01"]
.. Minulle onnellisuutta eivät ole ne voimakkaat positiiviset tunnekokemukset vaan hiljainen tyytyväisyys siitä, että elän omien arvojeni mukaista elämää. Tunnekokemuksia tulee ja menee, mutta ne eivät pääse juurikaan heiluttamaan onnellisuutta, kun perusasiat ovat kunnossa. En voisi olla todella onnellinen vanhempana, koska sisimmässäni tiedän, ettei se ole sitä, mitä elämältä haluan. -ap
[/quote]
Onkohan koskaan sellaisia tapauksia, että hankitaan lapsi, ja sitten se kaduttaakin? Tuli vain mieleen näistä lapsenteon onnellisuutta painottavista viestiestä. Tai no, ehkä sellaiset tapaukset eivät tänne kirjoittelisi. Muistan vaan jonkun amerikkalaisen reportterinaisen, joka kuvitteli tarvitsevansa lapsen ollakseen täydellinen, mutta ei sitten ollutkaan ratkaisuunsa tyytyväinen, ja lapsesta tuli myöhemmin narkkari.
Alue: Aihe vapaa
Ap:n listassa on muutama osuva huomio mutta myös aika pinnallisia heittoja (esim. kauniit esineet sisustuksessa ja kaksipaikkainen auto) ja jopa virheitäkin. Olen itse kahden yli 10-vuotiaan lapsen äiti, joten lapsiperheen elinkaaresta on jo kohtuullisesti kokemusta. On todennäköistä, että lapsiperheen äiti/isä kokee jokapäiväisessä arjessaan enemmän kielteisiä tunteita kuin ap:n kaltainen lapseton sinkkunainen. Onhan se jatkuva vääntäminen viikkorahoista, nukkumaanmenoajoista sun muusta rasittavaa, ja lapsukaisten jatkuva riitely on todella ärsyttävää kuunneltavaa. Ja lapsiperheessä kotitöiden määrä on suurempi kuin lapsettomassa taloudessa, joten todennäköisesti puolisoiden keskinäistä vääntöä kotitöiden tasaisesta jakamisesta on enemmän.
Toisaalta lasten kanssa niitä positiivisiakin tunteita kokee ehkä jopa enemmän kuin lapsettomana. Edelleen tulee kyyneleet silmiin, kun muistelen, kuinka upealta tuntui hoivata ja helliä pientä vauvaa ja taaperoa. Ja alakouluikäisen suusta on kuullut päivittäin hulvattoman hauskoja juttuja. On ihan älyttömän ihanaa, kun teini tulee yllättäen halaamaan ja kertomaan, kuinka mukavaa on, kun mun kanssani voi keskustella kaikista asioista. Ja on tosi upeaa, kun pääsee keskustelemaan oman jälkikasvun kanssa kirjallisuudesta, elokuvista jne. On kiinnostavaa seurata vierestä, kuinka oma lapsi kasvaa, kehittyy, oppii ja muodostaa omaa maailmankuvaansa. Samalla oppii itsekin hyvin paljon uutta - sekä maailmasta että itsestään.
Mitä tulee tuohon omaan ajankäyttöön, niin tässä vaiheessa koen olevani jo hyvin samanlaisessa tilanteessa kuin ap. Harrastuksiin on aikaa samoin kuin kaupungilla kuljailuun (se ei tosin kiinnosta). Työelämässäkin minulla on mahdollisuuksia kouluttaa ja kehittää itseään. Olen FT ja työskentelen haastavassa asiantuntijatehtävässä. Spontaania matkustelua tässä ei kyllä voi harrastaa.
Mitä tulee ap:n mainitsemiin terveydellisiin argumentteihin, asia ei ole aivan niin yksinkertainen kuin ap väittää. Raskauteen liittyy toki terveydellisiä riskejä, mutta toisaalta raskaus ja imetys pienentävät huomattavasti rintasyövän ja useiden gynekologisten syöpien riskiä. Äitiydestä voi siis olla naiselle jopa terveydellistä hyötyä.
Ihmettelen myös ap:n mainintaa kompromissien välttämisestä. Minulla on useita lapsettomia neljääkymppiä lähestyviä ystäviä, mutta kyllä he tekevät elämässään kompromisseja jatkuvasti esimerkiksi töissä, ystäviensä tai perheenjäsentensä kanssa. Käsittääkseni ihmisen täytyy olla hyvin itsekäs tai yksinäinen, jotta hän ei joudu tekemään kompromisseja.