Lue keskustelun säännöt.
Miksi en saa ystäviä
27.08.2021 |
Olen ihan tavallinen 24v nainen. En vaan saa ystäviä vaikka kuinka yrittäisin. Olen tavallisen näköinen ja ihan mukavaa seuraa mielestäni, mutta en vaan saa kavereita jotka haluaisivat nähdä toisenkin kerran tai pitää muutenkaan yhteyttä... Ei ole koskaan ollut mitään yksittäisiä ystäviä (okei yksi ystävä on) tai varsinkaan mitään kaveriporukkaa. Masentaa..
Kommentit (18)
Onko kellään muulla samanlaista? Tai ollut joskus ja olet pystynyt muuttamaan tilanteen. Mitään vinkkejä miten se onnistuu? Tuntuu että yrityksistä huolimatta mulla ei onnistu:(
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On minulla. Minulla on valtavasti tuttuja ja olen pidettyä seuraa töissä. Ihmiset olettavat, että minulla on paljon ystäviä. Mutta ei, ei minulla yhtäkään.
Mitä sinä odotat ystävyydeltä? Olen huomannut ystävyyden este on erilaiset odotukset. Itse haluan ystävyyden olevan mutkatonta, rentoa, kunnioittavaa, kohteliasta ja tasapuolista.
Viimeksi orastava ystävyys kaatui siihen kun toinen ihminen vaati paljon asioita ja jos en toteuttanut niitä, niin suuttui.
Esim.
- olisi pitänyt nähdä melko usein
- ei olisi saanut ilman häntä nähdä muita saman hiekkalaatikon äitejä
- minun olisi pitänyt kutsua heitä kylään ja ottaa heidän lapsia meille, mutta vastavuoroisesti hän ei tehnyt samaa
- oli arvoissaan aggressiivinen ja päälle käyvä
- kyttäsi milloin lähden ja tulen, teki pistokokeita soittamalla ovikelloa kun tein etätyötä
Lopulta muutto kauas auttoi pääsemään tuosta ahdistavasta ihmisestä irti. Huoh.
Vierailija kirjoitti:
On minulla. Minulla on valtavasti tuttuja ja olen pidettyä seuraa töissä. Ihmiset olettavat, että minulla on paljon ystäviä. Mutta ei, ei minulla yhtäkään.
Mitä sinä odotat ystävyydeltä? Olen huomannut ystävyyden este on erilaiset odotukset. Itse haluan ystävyyden olevan mutkatonta, rentoa, kunnioittavaa, kohteliasta ja tasapuolista.
Viimeksi orastava ystävyys kaatui siihen kun toinen ihminen vaati paljon asioita ja jos en toteuttanut niitä, niin suuttui.
Esim.
- olisi pitänyt nähdä melko usein
- ei olisi saanut ilman häntä nähdä muita saman hiekkalaatikon äitejä
- minun olisi pitänyt kutsua heitä kylään ja ottaa heidän lapsia meille, mutta vastavuoroisesti hän ei tehnyt samaa
- oli arvoissaan aggressiivinen ja päälle käyvä
- kyttäsi milloin lähden ja tulen, teki pistokokeita soittamalla ovikelloa kun tein etätyötäLopulta muutto kauas auttoi pääsemään tuosta ahdistavasta ihmisestä irti. Huoh.
Haluaisin vain jonkun joka edes joskus soittaisi ja haluaisi nähdä. Tosiaan kun lähtökohta on se että ei ole ketään niin en odota mitään ihmeellistä toiselta ihmiseltä, ilahtuisin jo pienestäkin.
Vierailija kirjoitti:
Aspergee, ADHD, mielenterveysongelmat?
Ei ole mitään paitsi varmaan kohta masennus juurikin tämän yksinäisyyden takia
Mun on myös aina ollut vaikea saada ystäviä varsinkin oman ikäisistä. Teininä tytöt karttivat minua kuin ruttoa mutta nykyäänkin on haasteellista saada ystäviä. Olen samanikäinen kuin sinä ja itse koen että kateus ja sulkeutuneisuus on suuria syitä mitkä haittaa ystävyyssuhteita. Olen itse avoin,aito ja empaattinen. Monet naiset eivät pidä suorapuheisuudestani. Monet ovat lisäksi kuin sihiseviä käärmeitä kateellisuudessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälaisista asioista ap pidät? Tykkäätkö katsella telkkaria. Itse unelmoin ystävästä, joka tulisi katselemaan telkkaa mun kanssa ja naurettaisiin jutuille ja höpötettäis siinä vähän sivussa.
Mutta ei kellään ole aikaa mitään telkkaa tulla katsomaan. Meillä kaikilla pyörii vain perhesirkus. :(
Jos kutsun ihmisiä kylään, niin pitää kokata, leipoa ja seurustella sivistyneesti. Ei siinä kehtaa telkkaria avata. Ja aina tietty on miehet ja lapset sitten mukana.
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisista asioista ap pidät? Tykkäätkö katsella telkkaria. Itse unelmoin ystävästä, joka tulisi katselemaan telkkaa mun kanssa ja naurettaisiin jutuille ja höpötettäis siinä vähän sivussa.
Mutta ei kellään ole aikaa mitään telkkaa tulla katsomaan. Meillä kaikilla pyörii vain perhesirkus. :(
Jos kutsun ihmisiä kylään, niin pitää kokata, leipoa ja seurustella sivistyneesti. Ei siinä kehtaa telkkaria avata. Ja aina tietty on miehet ja lapset sitten mukana.
Mulle sopis tekemiseksi melkeinpä ihan mikä vaan! Ei sen takia että, olisin niin epätoivoinen vaan olen oikeasti tosi avoin kaikelle ja tykkään vaan olla mutta, myös tehdä jotain kivaa yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yrität väärän tyyppisiä?
Introvertit, perheelliset, seurustelevat tai vaativaa harrastusta harrastavat eivät ehdi, eikä heillä ole tarvetta uusille ihmisille. Pitää löytää toinen yksinelävä ja yksinäinen, jolla on tilaa ja tilausta.
Ei se yksinäisyys ole aina omaa ”vikaa”.
Vierailija kirjoitti:
Yrität väärän tyyppisiä?
Introvertit, perheelliset, seurustelevat tai vaativaa harrastusta harrastavat eivät ehdi, eikä heillä ole tarvetta uusille ihmisille. Pitää löytää toinen yksinelävä ja yksinäinen, jolla on tilaa ja tilausta.
Ei se yksinäisyys ole aina omaa ”vikaa”.
Niin kai, aika vaikea niitä sopivia ihmisiä on näköjään löytää kun ei 24 vuoden aikana ole vielä tullut vastaan:( olen parisuhteessa itsekin mutta kyllä ystäville olisi silti tilaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu, mistä olet kiinnostunut ja mistä henkilöt, joita tapaat ovat kiinnostuneet.
Itse pidän videopeleistä, japanilaisesta kulttuurista, tiedonhausta, henkimaailmasta ja syvällisistä aivoja herättelevistä keskusteluista. Haluaisin ystäväkseni sellaisen henkilön, joka myös on kiinnostunut samaisista asioista ja vähän jostakin muustakin. En yksinkertaisesti osaisi päättää, mitä henkilön kanssa puhuisin tai tekisin ilman yhteisiä mielenkiinnonkohteita.
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisista asioista ap pidät? Tykkäätkö katsella telkkaria. Itse unelmoin ystävästä, joka tulisi katselemaan telkkaa mun kanssa ja naurettaisiin jutuille ja höpötettäis siinä vähän sivussa.
Mutta ei kellään ole aikaa mitään telkkaa tulla katsomaan. Meillä kaikilla pyörii vain perhesirkus. :(
Jos kutsun ihmisiä kylään, niin pitää kokata, leipoa ja seurustella sivistyneesti. Ei siinä kehtaa telkkaria avata. Ja aina tietty on miehet ja lapset sitten mukana.
En ole ap, mutta minusta jonkun tv-sarjan katsominen yhdessä olisi just mukavaa, jos sarja on sellainen että kumpaakin kiinnostaa. Samalla voisi napostella tai juoda teetä ja höpöttää.
Tykkäisin myös käydä eri kahviloissa kahvittelemassa yhdessä, museoissa katsomassa näyttelyitä ja parilla drinkillä silloin tällöin. Olen ollut niin kauan ilman ystäviä että en ainakaan heti kaipaa mitään syntyjen ja syvien pohdiskelua, ihan tavallista kevyttä ja mukavaa yhdessätekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama ongelma. Olen ollut yksinäinen varmaan aina, enkä vain saa ystäviä (ainakaan pitkäaikaisia). En ymmärrä, miksi. Olen iloinen, seurallinen, avoin, kohtelias ja empaattinen. Minun on helppo aloittaa keskustelu muiden ihmisten kanssa ja ylläpitää jutustelua. Voin keskustella syvällisistä aiheista kuin myös kevyemmistä. Pidän ihmisistä ja minusta on kiinnostavaa kuulla heidän elämänkokemuksiaan ja ajatuksiaan. Mielestäni minussa ei ole mitään erityisen voimakasta epämiellyttävää piirrettä tai maneeria, joka karkottaisi ihmiset. Olen pidetty henkilö työpaikalla (tosin mahdollisesti enemmänkin ammattitaitoni vuoksi) ja harrastuksissakin, mutta nämä tuttavuudet eivät syvene ystävyydeksi. Jos en itse ole koko ajan aloitteen tekijä yhteydenpidossa ja tapaamisten järjestämisessä, niin olen yksin. Välillä päätän, että en ota yhteytta tuttaviini vaan odotan heidän ottavan yhteyttä minuun. Sitten muutamien kuukausien yksin olon jälkeen yleensä epätoivoissani sorrun. Haluaisin ystävän, jonka kanssa voisi silloin tällöin jakaa ihan tavallisia arkiasioita ja fiiliksiä siten, että myös minua kuunneltaisiin ja autettaisiin ja että ystävinä olisimme tasavertaisia pitäen yhteyttä toisiimme suunnilleen samoissa määrin.
Vierailija kirjoitti:
On minulla. Minulla on valtavasti tuttuja ja olen pidettyä seuraa töissä. Ihmiset olettavat, että minulla on paljon ystäviä. Mutta ei, ei minulla yhtäkään.
Mitä sinä odotat ystävyydeltä? Olen huomannut ystävyyden este on erilaiset odotukset. Itse haluan ystävyyden olevan mutkatonta, rentoa, kunnioittavaa, kohteliasta ja tasapuolista.
Viimeksi orastava ystävyys kaatui siihen kun toinen ihminen vaati paljon asioita ja jos en toteuttanut niitä, niin suuttui.
Esim.
- olisi pitänyt nähdä melko usein
- ei olisi saanut ilman häntä nähdä muita saman hiekkalaatikon äitejä
- minun olisi pitänyt kutsua heitä kylään ja ottaa heidän lapsia meille, mutta vastavuoroisesti hän ei tehnyt samaa
- oli arvoissaan aggressiivinen ja päälle käyvä
- kyttäsi milloin lähden ja tulen, teki pistokokeita soittamalla ovikelloa kun tein etätyötäLopulta muutto kauas auttoi pääsemään tuosta ahdistavasta ihmisestä irti. Huoh.
Eli taas kaikki oli vain ja ainoastaan toisen syytä, mutta sinä itse olet täydellisen ihana ja upea ihminen, mutkaton, rento, kunnioittava, kohtelias ja tasapuolinen?
Kirjoituksesi lukiessani en saanut sinusta ainakaan kunnioittavan ja kohteliaan kuvaa, sillä puhut hyvin rumasti toisesta ihmisestä. Puhut varmasti kaikista sellaisista ihmisistä rumasti, jotka eivät toimi juuri niin kuin sinä haluat. Luultavasti jopa keksit kaikkea ikävää heistä, että näyttäisit itse av-mammojen silmissä paremmalta. Yritä nyt ois itsebollq toiveittesi mukainen ihminen, kiin ehkä alkaa joskus löytymään ystäviä tai edes yksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kellään muulla samanlaista? Tai ollut joskus ja olet pystynyt muuttamaan tilanteen. Mitään vinkkejä miten se onnistuu? Tuntuu että yrityksistä huolimatta mulla ei onnistu:(
Ap
Jep, täällä toinen
Vierailija kirjoitti:
On minulla. Minulla on valtavasti tuttuja ja olen pidettyä seuraa töissä. Ihmiset olettavat, että minulla on paljon ystäviä. Mutta ei, ei minulla yhtäkään.
Mitä sinä odotat ystävyydeltä? Olen huomannut ystävyyden este on erilaiset odotukset. Itse haluan ystävyyden olevan mutkatonta, rentoa, kunnioittavaa, kohteliasta ja tasapuolista.
Viimeksi orastava ystävyys kaatui siihen kun toinen ihminen vaati paljon a6sioita ja jos en toteuttanut niitä, niin suuttui.
Esim.
- olisi pitänyt nähdä melko usein
- ei olisi saanut ilman häntä nähdä muita saman hiekkalaatikon äitejä
- minun olisi pitänyt kutsua heitä kylään ja ottaa heidän lapsia meille, mutta vastavuoroisesti hän ei tehnyt samaa
- oli arvoissaan aggressiivinen ja päälle käyvä
- kyttäsi milloin lähden ja tulen, teki pistokokeita soittamalla ovikelloa kun tein etätyötäLopulta muutto kauas auttoi pääsemään tuosta ahdistavasta ihmisestä irti. Huoh.
Apua, me ollaan varmaan tunnettu sama tyyppi. Minullakin oli yksi kauhean vaativa kaveri. Jatkuvaa syyllistämistä kun en ole kutsunut heidän perhettä syömään enkä yökyläänkään heidän lapsia pyytänyt. Hämmentävää koska olen valmis pitämään aktiivisesti yhteyttä, mutta mutkattomasti. Niin ettei kokoajan ole tunnetta että olen laiminlyönyt kestitsemisvelvoitetta. Hän myös ajoi aggressiivisesti omaa elämänkatsomustaan.
Tämä tuskin on ap: n ongelma kuitenkaan. Itse olen nelikymppinen ja vieläkin sen verran arka etten ole aikoihin ystävystynyt keneenkään. Valmiiksi jo ajattelen että olen varmaan muiden mielestä tylsä vaikka mielestäni minulla olisi ystävänä paljon annettavaa. Olen empaattinen, suvaitsevainen, valoisa.
Oletko nettiä kokeillut ap?
Arvosta niitä keitä sun elämässä on! Eli se yksi ystävä, miksi puhuit hänestä noin väheksyvästi?
En osaa neuvoa muuta kuin, että laita Googleen kaveri haku tai jotain vastaavaa. Ehkä sieltä tärppää.