Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit jos lapsesi olisi kehitysvammainen?
22.07.2013 |
Mitä tekisit jos lapsesi olisi kehitysvammainen? Jos tutkimuksissa ei olisi huomattu mitään ja syntyessään lapsi olisikin vammainen. Voiko lapsen silloin antaa pois? Mitä jos ei halua vammaista lasta, mitä sille pitää tehdä?
Kommentit (85)
No tuossa se on. Olisiko pitänyt heittää pihalle, kun psykologi sanoi, että lapsella voi olla kehitysvamma. Lapsi oli vajaa 2v. No diagnoosin sai 5v. Ei ne kehitysvammat näy syntyessä, jos ei ole ulkoisia piirteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6 jatkaa... Kyllä lapsen voi antaa pois milloin vaan, jos haluaa. Voi sen lapsen jättää sairaalaan ja häipyä. Tiedän alkkis äidin, joka näin teki. Häipy vain sairaalasta ja lapsi ei ole kehitysvammainen, mutta fas lapsi on. Mummo otti sitten lapsen hoitoonsa. Ls-ilmoitus ja ilmoitus, että nyt tämä lapsi lähtee laitokseen.
No mitä siinä nyt voi tehdä. Imettäisin varmaan, vaihtaisin vaippaa, mitä nyt vauvojen kanssa tehdään.
Jaa-a, kiertäisin kaukaa sinunlaiset ihmiset.
T. KAHDEN kehitysvammaisen lapsen äiti.
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 15:52"]
No mitä siinä nyt voi tehdä. Imettäisin varmaan, vaihtaisin vaippaa, mitä nyt vauvojen kanssa tehdään.
[/quote]
Niimpä, ei se sen erikoisempaa ole :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minulla on autisminen sisko:( en koskaan hylkää lastani oli sitten down,autisiminen,adhd,vammanen ei koskaan pidä hylätä lasta kaikki on erillaisia ei sitä tarvi hävetä :(
Kysymys on kaikessa provoudessaan todella nolo. Mun kehitysvammaisen lapsen kehitysvamma havaittiin vasta eskaria edeltävän vuoden aikana. Ei tullut mieleenkään tehdä mitään muuta, kuin hankkia tarvittavat diagnoosit ja sen jälkeen kaikki apu, mikä meille kuuluu. Kas kun kaikkia kehitysvammoja ei havaita sikiöaikana tai heti syntymän jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 14:32"]
Mitä tekisit jos lapsesi olisi kehitysvammainen? Jos tutkimuksissa ei olisi huomattu mitään ja syntyessään lapsi olisikin vammainen. Voiko lapsen silloin antaa pois? Mitä jos ei halua vammaista lasta, mitä sille pitää tehdä?
[/quote] Oli(si)n iloinen ja onnellinen elävästä lapsestani.
Minkä tahansa lapsen voi antaa pois jos tätä ei halua, samalla tekee palveluksen lapsellekin. Mä kyllä pidin kehitysvammaiset lapseni ihan yhtä lailla kuin terveetkin. Samanlaista hoitamista se oli kaikilla alkuun.
Muuten, aika usein se kehitysvamma selviää vasta kun lapsi on vähän isompi ja alkaa jäädä kehityksestä jälkeen. siinä vaiheessa yleensä se elämä jatkuu ihan samalla lailla, erona vaan että kuntoutus ja mahdolliset apuvälineet tulee mukaan. Aikansa se tietty ottaa hyväksyä lapsen vammaisuus, mutta ei se lapsesta vähempää rakasta tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minulla olisi kehitysvammainen lapsi olisin kehitysvammaisen lapsen äiti.
Aika ankaria vastauksia. Jos ihmisellä ei ole voimavaroja (tai halua?) ottaa elämäänsä vammaista lasta, niin eikö ole parempi, että lapsi pääsee muualle? Ja tekeekö se tästä lapsesta luopuneesta henkilöstä jotenkin vähemmän yhteiskuntakelpoisen?
Entä onko tilanne eri jos luopuu terveestä lapsesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asiassa kyllä se lapsen voi antaa adoptioon tai sijoittaa laitokseen, heti synnäriltä jos käy ilmi, että hän on pahasti vammainen. Kuten myöhemmikin.
Se mitä mulla on kokemusta tilanteesta - vammaisen, vaikkei kehitysvammaisen Lapsen vanhempana - arvaan, että minä kasvattaisin ja rakastaisin lasta parhaani mukaan ja koettaisin tukea kohti niin hyvä aikuisuutta kuin tarpeellisen tuen kanssa olisi mahdollista. Ei vammaisen lapsen vanhemmuus siinä eroa muiden lasten vanhemmuudesta. Eikä se nyt niin kamalaakaan ole. Lapsen kanssa toimitaan niillä edellyksillä, mitä on, -itsellä, lapsella ympäristöllä, yhteiskunnalla - niillä mennään ja se riittää. Ei siihen tarvita enempää resursseja eikä vanhemmat tee ihmeitä tai luovu elämästään, vaan elää sitä siinä ympäristössä, siinä perheessä jne mitä heillä on. Lapsi elää myös elämäänsä sellaisena kuin on, eikä siinä ole sen enempää itkemistä. Kunkin ihmisen hyvä elämä on hänen hyvä elämänsä. Vammaisen kohdalla se on joiltain osin erilainen, mutta hänelle se on silti hyvä.
Tyhmä kysymys. Hoitaisin tietysti ihan niinkuin hoitaisin tervettäkin lasta, jos olisi sellainen vamma että on kotona hoidettavissa. Ei lapsi ole mikään tavara, jonka voi palauttaa kauppaan jos tuote ei miellytäkään. Jos tuolla lailla ajattelee kuin ap, niin ei kannata hankkia lapsia ollenkaan kun aina voi sattua jotain ja lapsi ei olekaan täydellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluaisi missään nimessä vammaista lasta. Hylkäisin ilman muuta.
En pilaisi elämääni vammaisen lapsen vuoksi. Mies on samaa mieltä ja abortti olisi tietenkin ehdoton. Jos nyt vahinko sattuisi käymään ja vammainen syntyisi, niin epäilyksettä se jäisi muiden hoidettavaksi.
[quote author="Vierailija" time="07.09.2013 klo 21:39"]
En haluaisi missään nimessä vammaista lasta. Hylkäisin ilman muuta.
[/quote]
Miksi edes vaivaudun vastaamaan tähän, huoh. Lapsen kehitysvamma ei välttämättä näy päällepäin heti syntymän hetkellä. Yleensä terveälyiset vanhemmat rakastavat omaa lastaan jo ennen syntymää ja lapsesta luopuminen olisi mahdotonta.
Oman lapseni lievä kehitysvamma alkoi selvitä meille vanhemmille vasta lapsen ollessa parivuotias ja lapsen ulkonäöstä kehitysvammaa ei pystynyt päättelemään. Lapsemme on oikeasti todella kaunis poika, eikä hänen vammansa näy ulkopuolisille. Täydellisiä ihmisiä ei ole olemassakaan eikä ainakaan k-päiset vanhemmat sellaisia pysty "normaaleista" lapsista edes kasvattamaan. Elämä ei ole täydellistä, toivottavasti opit sen vielä joskus.
Hankkisin hänelle vasureiden ja vihreiden jäsenkirjat.
[quote author="Vierailija" time="07.09.2013 klo 21:57"]
[quote author="Vierailija" time="07.09.2013 klo 21:39"]
En haluaisi missään nimessä vammaista lasta. Hylkäisin ilman muuta.
[/quote]
Miksi edes vaivaudun vastaamaan tähän, huoh. Lapsen kehitysvamma ei välttämättä näy päällepäin heti syntymän hetkellä. Yleensä terveälyiset vanhemmat rakastavat omaa lastaan jo ennen syntymää ja lapsesta luopuminen olisi mahdotonta.
Oman lapseni lievä kehitysvamma alkoi selvitä meille vanhemmille vasta lapsen ollessa parivuotias ja lapsen ulkonäöstä kehitysvammaa ei pystynyt päättelemään. Lapsemme on oikeasti todella kaunis poika, eikä hänen vammansa näy ulkopuolisille. Täydellisiä ihmisiä ei ole olemassakaan eikä ainakaan k-päiset vanhemmat sellaisia pysty "normaaleista" lapsista edes kasvattamaan. Elämä ei ole täydellistä, toivottavasti opit sen vielä joskus.
[/quote]
Joo, kiva sulle, mutta mulle asia on itsestäänselvä. Kiva että itse viihdyt vammaisen lapses kanssa. Tosi hyvä. 23
Lasteni serkku on vaikeasti kehityvammainen. Nyt jo iso, kävelee, mutta huonosti, puhuu muutaman sanan: "kyllä", "ei", "äiti". hänen vammaansa ei huomattu heti syntymän jälkeen, vaan vasta muutaman kuukauden ikäisenä, kun mitään kehitystä ei alkanut tulla. Tämä vain jatkona muille, että ei sitä vielä syntymän hetkellä aina huomata. Sitten on sellainenkin esim. kuin INCL, googletapa ap ja katso, mitä silloin tekisit.
Kenelle antaisit lapsen? Ei lapsia voi noin vain antaa pois, vaikka kuinka haluaisi. Usko vaan. Mulla on kehitysvammainen, eli tiedän. Ei ole sitä mahdollisuutta, että jätä sairaalaan ja lähde kotiin.