Lue keskustelun säännöt.
Masennus EI OLE asennevamma ja laiskuutta - se on pahimmillaan tappava sairaus, johon tarvitaan monesti hoitoa
05.08.2020 |
Niin kyllästynyt kuulemaan, että masennus paranee vain ottamalla itseään niskasta kiinni ja muuttamalla asennetta. Totta kai toipumisessa omakin asenne merkitsee, mutta silti masennuksesta ei välttämättä parane. Ymmärtäkää, että kyseessä on sairaus, joka pahimmillaan voi viedä hengen.
Kommentit (83)
Järkevintä olisi aloittaa työttömien seulontatutkimukset
Niissä selviäisi kuka on hullu ja kuka terve
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masennus on uskon puutetta Jumalaan. Kukaan, joka uskoo, ei masennu.
Juu, kukakohan se on hullumpi? Se, joka uskoo mitä näkee vai se joka uskoo näkymättömiin voimiin, kuolemanjälkeiseen elämään ym? Kyllä tuo jälkimmäinen enemmän hoitoa tarvitsisi, ihan yhtä harhainen kuin esim. skitsofreenikot.
Vierailija kirjoitti:
"Masentuneet" ovat samanlaisia tekosyiden keksijöitä kuin läskitkin.
Minä taas näen yhtäläisyyden alkoholistien ja masentuneiden kesken. Molemmat ryhmät piiloutuvat muille näkymättömän sairauden taa. Mulla on tää alkoholismi-sairaus joka kaataa viinaa kurkkuuni vaikka teen kaikkeni estääkseni. Mulla on tää masennus joka pakottaa sängyn pohjalle ja estää ottamasta itseäni niskasta kiinni, lähtemästä lenkille tai edes ulos sekä reipasttumasta,.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Masentuneet" ovat samanlaisia tekosyiden keksijöitä kuin läskitkin.
Minä taas näen yhtäläisyyden alkoholistien ja masentuneiden kesken. Molemmat ryhmät piiloutuvat muille näkymättömän sairauden taa. Mulla on tää alkoholismi-sairaus joka kaataa viinaa kurkkuuni vaikka teen kaikkeni estääkseni. Mulla on tää masennus joka pakottaa sängyn pohjalle ja estää ottamasta itseäni niskasta kiinni, lähtemästä lenkille tai edes ulos sekä reipasttumasta,.
Olisiko niin että läskejä ja alkoholisteja yhdistää flegmaattisuus ja tämä johtaa masennukseen
Eli ovat toimintakyvyttömiä ja laiskoja
Makoilevat sohvalla röhisten
Se on jännä, että esim lihominen tuntuu olevan monen mielestä omaa syytä, eikä siihen geenit tms vaikuta, mutta sitten joku masennus on muka sairaus siinä missä syöpäkin ilman oman asenteen merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Masentuneet" ovat samanlaisia tekosyiden keksijöitä kuin läskitkin.
Minä taas näen yhtäläisyyden alkoholistien ja masentuneiden kesken. Molemmat ryhmät piiloutuvat muille näkymättömän sairauden taa. Mulla on tää alkoholismi-sairaus joka kaataa viinaa kurkkuuni vaikka teen kaikkeni estääkseni. Mulla on tää masennus joka pakottaa sängyn pohjalle ja estää ottamasta itseäni niskasta kiinni, lähtemästä lenkille tai edes ulos sekä reipasttumasta,.
Et tietenkään sinä voi kompata edellisen läski kommenttia ;) Mistähän johtuu... Mene lenkille itse. Lähtee se läski sulamaan sinullakin.
Jos nyt oikeasti laiskoista puhutaan niin eiköhän niitä ole ne läskit. Kuinka helppoa olisi lopettaa pitsojen ja hampurilaisten mässääminen vaan ei...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt oikeasti laiskoista puhutaan niin eiköhän niitä ole ne läskit. Kuinka helppoa olisi lopettaa pitsojen ja hampurilaisten mässääminen vaan ei...
Ja kuinka helppoa olisi masentuneen vain lopettaa itsesäälissä rypeminen, ottaa itseään niskasta kiinni ja ruveta katsomaan elämää uudistunein silmin. Vaan ei...
Vierailija kirjoitti:
Se on jännä, että esim lihominen tuntuu olevan monen mielestä omaa syytä, eikä siihen geenit tms vaikuta, mutta sitten joku masennus on muka sairaus siinä missä syöpäkin ilman oman asenteen merkitystä.[/quote
Taidat olla vähän yksinkertainen? Lihava ilmeisesti ainakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masentuneet lihoo koska he syövät ruokaa mielihyvän takia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on jännä, että esim lihominen tuntuu olevan monen mielestä omaa syytä, eikä siihen geenit tms vaikuta, mutta sitten joku masennus on muka sairaus siinä missä syöpäkin ilman oman asenteen merkitystä.[/quote
Taidat olla vähän yksinkertainen? Lihava ilmeisesti ainakin.
Mutten sentään luuseri masentunut, joka ulisee, ettei voi käydä töissäkään kun elämä on niin rankkaa. Nyyhkyti nyyhkyti. Oma asenne se on joka ratkaisee. Siinä missä lihomisessa itsehillintä, niin masennuksessa oma ajattelutapa ja suhtautuminen asioihin. Ei pidä rypeä heikkona itsesäälissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masennus on uskon puutetta Jumalaan. Kukaan, joka uskoo, ei masennu.
Ihan tosissasiko tämän kirjoitit?
Vierailija kirjoitti:
Jos on sairas, niin pitää vastaanottaa hoitoa ja myös itse pyrkiä paranemaan. Onhan syöpäpotilaankin otettava kemoterapiaa, syötävä lääkkeitä ja paranneltava mahdollista leikkaushaavaa. Huonosti kävisi jos syöpädiagnoosin jälkeen jäisi vain punkan pohjalle makaamaan.
Sama pätee masennus sairauteen. Otettava hoitoja vastaan, syötävä lääkkeitä ja tehtävä itse asioita parantumisen eteen (kuten kevyt liikunta, ruokavalio, hygieniasta huolehtiminen jne). Masentuneet vaan eivät tätä hyväksy ja eivät myöskään parane.
Syöpään kuolee jos sitä hoidetaan pelkillä lääkkeillä meiningillä "katotaan sen kemon kanssa myöhemmin kun oot syöny näitä kipulääkkeitä kolme kuukautta putkeen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on sairas, niin pitää vastaanottaa hoitoa ja myös itse pyrkiä paranemaan. Onhan syöpäpotilaankin otettava kemoterapiaa, syötävä lääkkeitä ja paranneltava mahdollista leikkaushaavaa. Huonosti kävisi jos syöpädiagnoosin jälkeen jäisi vain punkan pohjalle makaamaan.
Sama pätee masennus sairauteen. Otettava hoitoja vastaan, syötävä lääkkeitä ja tehtävä itse asioita parantumisen eteen (kuten kevyt liikunta, ruokavalio, hygieniasta huolehtiminen jne). Masentuneet vaan eivät tätä hyväksy ja eivät myöskään parane.Syöpään kuolee jos sitä hoidetaan pelkillä lääkkeillä meiningillä "katotaan sen kemon kanssa myöhemmin kun oot syöny näitä kipulääkkeitä kolme kuukautta putkeen".
Tai jos se jätettäisiin hoitamatta, koska "Et näytä sairaalta, ei sinulla voi olla syöpää."
Masennus ei ole lääketieteellinen käsite, vaikka sitä sellaisena käytetään. Sen lääketieteellinen hoito pohjautuu 90 % plaseboon riippumattomien meta-analyysien mukaan, ja vastakkaisilla tavoilla vaikuttavat lääkkeet ovat keskimäärin yhtä tehokkaita. DSM V diagnoosiluokituksen kliininen depressio on kappa-arvoltaan hieman yli 0.3, eli se on surkea jopa silloin, kun kokeneet huippuasiantunijat tekevät diagnoosin. Ei ole mitään syytä hoitaa epämääräisiä tunnetiloja yhtenäisenä sairautena ja huumata ihmisiä vuosikausia psykoaktiivisilla aineilla, jotka aiheuttavat riippuvuutta ja somaattisia sekä henkisiä ongelmia. Tämän ilmeisen kylmän faktan esille tuominen ei ole kenenkään tunneperäisten ongelmien vähättelyä. Se että jokin asia voi tappaa, ei tarkoita, että se olisi sairaus. Elämä itsessään on yhtä helvettiä monille ja voi viedä ihmisen ennenaikaiseen hautaan, mutta ei heidän elämänsä aiheuttama toivottomuus ole siltikään medikaalinen ongelma. Kaikilla tunteilla ja mielentiloilla, kuten myös ajatuksilla ja teoilla, on biologinen korrelaattinsa. Se että lääkittyjen ihmisten aivoja tutkitaan kaiken maailman kuvantamismenetelmillä ja löydetään pieniä eroja suuntaan jos toiseen ryhmätasolla, ei myöskään ole todiste sairauden olemassaolosta. Jotkut ihmiset eivät hahmota, että kun puhutaan sairaudesta sen varsinaisessa lääketieteellisessä mielessä, niin ei puhuta ensisijaisesti kärsimyksestä ja säälin tarpeesta, vaan biologisista kausaliteeteista, joita ei masennukselle ole yhtenäisenä sairautena olemassakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on sairas, niin pitää vastaanottaa hoitoa ja myös itse pyrkiä paranemaan. Onhan syöpäpotilaankin otettava kemoterapiaa, syötävä lääkkeitä ja paranneltava mahdollista leikkaushaavaa. Huonosti kävisi jos syöpädiagnoosin jälkeen jäisi vain punkan pohjalle makaamaan.
Sama pätee masennus sairauteen. Otettava hoitoja vastaan, syötävä lääkkeitä ja tehtävä itse asioita parantumisen eteen (kuten kevyt liikunta, ruokavalio, hygieniasta huolehtiminen jne). Masentuneet vaan eivät tätä hyväksy ja eivät myöskään parane.Ai jaa? Minä tunnen aika monta masennuksesta parantunutta.
Masennusta on ainakin 12 erilaista, joihin tehoaa myös erilaiset hoitokeinot. Joihinkin masennustyyppeihin ei ole olemassakaan parantavaa hoitoa, on vain oireita lievittäviä konsteja.
Mitä tyyppiä ennen murrosikää alkanut masennus ja depressiivinen persoonallisuushäiriö edustaa? Menetetty tapaus ainakin työelämän osalta.
Vierailija kirjoitti:
Masennus on uskon puutetta Jumalaan. Kukaan, joka uskoo, ei masennu.
Väärin. Uskon kyllä Jumalaan. Se on ollut minulla oikeastaan ainut auttava syy miksen halua päättää päiviäni. Uskoni Jumalaan on vain vahvistunut iän myötä, vaikeuksieni takia.
Se ei kuitenkaan ole parantanut masennustani. On kyllä auttanut oloissani. En tosin odotakaan Jumalan parantavan minua. Ei Jumala koskaan sellaista luvannutkaan, että jokainen häneen uskova parantuu vaivoistaan.
T:kommentoija nro 42
Kuinka monta pahoinpitelya vältettäisiinkään jos hullut hoidettaisiin ajoissa
Masennus diagnosoidaan itsearvion perusteella, että siinä mielessä on subjektiivinen kokemus toisin kuin syöpä ja muut sairaudet jotka diagnosoidaan objektiivisen mittauksen perusteella.
Tuohon subjektiiviseen kokemukseen vaikuttaa ainakin omalla kohdallani myös ympäristö. Nyt lomalla ollessani voin hyvin ja masennustestin pisteeni ovat normaalit, kun taas työhön palatessani pisteet ovat lievän/keskivaikean masennuksen.
Ihan ymmärrettävää siis, että masennuksen diagnoosi aiheuttaa hämmennystä. Itsekin mielelläni olisin vaan kotona ja tekisin jaksamisen mukaan mielekkäitä asioita.
Masennus on uskon puutetta Jumalaan. Kukaan, joka uskoo, ei masennu.