Lue keskustelun säännöt.
Masennus EI OLE asennevamma ja laiskuutta - se on pahimmillaan tappava sairaus, johon tarvitaan monesti hoitoa
05.08.2020 |
Niin kyllästynyt kuulemaan, että masennus paranee vain ottamalla itseään niskasta kiinni ja muuttamalla asennetta. Totta kai toipumisessa omakin asenne merkitsee, mutta silti masennuksesta ei välttämättä parane. Ymmärtäkää, että kyseessä on sairaus, joka pahimmillaan voi viedä hengen.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Ja useimmilla masentuneilla on itse aiheutettu päihdeongelma. Tästä ei vaan saa puhua eikä missään nimessä heitä syyllistää!
Totta, alkoholi on taustalla useassa tapauksessa. Mutta koska kyse SUomen kansanpäihteestä, pitää olla hiljaa sen valtavista ongelmista. Alkoholi aiheuttaa masennusta ja tiedän itsekin tämän, masentuneena käytin liikaa alkoholia. Kun lopetti alkoholin, masennus hävinnyt. Viimeksi join 2018 toukokuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkäri totesi muutama kuukausi sitten että olen pysyvästi työkyvytön ihan fyysisestä syystä, aiemmin ollut vielä toivoa kuntoutumisesta vaikka vamma onkin ollut vakava. Ekaa kertaa elämässäni luulen olevani masentunut. Olen täysin hukassa ja elämältä on pudonnut pohja. Täytyisi varmaan vaan ottaa itseään niskasta kiinni 😞
Jos on sairas, niin pitää vastaanottaa hoitoa ja myös itse pyrkiä paranemaan. Onhan syöpäpotilaankin otettava kemoterapiaa, syötävä lääkkeitä ja paranneltava mahdollista leikkaushaavaa. Huonosti kävisi jos syöpädiagnoosin jälkeen jäisi vain punkan pohjalle makaamaan.
Sama pätee masennus sairauteen. Otettava hoitoja vastaan, syötävä lääkkeitä ja tehtävä itse asioita parantumisen eteen (kuten kevyt liikunta, ruokavalio, hygieniasta huolehtiminen jne). Masentuneet vaan eivät tätä hyväksy ja eivät myöskään parane.
Puhe ei ole tässä ketjussa heistä, jotka feikkaavat masennusta tai valittavat yhden huonon viikon jälkeen masennusta, vaan oikeasti masentuneista ihmisistä.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Jos on sairas, niin pitää vastaanottaa hoitoa ja myös itse pyrkiä paranemaan. Onhan syöpäpotilaankin otettava kemoterapiaa, syötävä lääkkeitä ja paranneltava mahdollista leikkaushaavaa. Huonosti kävisi jos syöpädiagnoosin jälkeen jäisi vain punkan pohjalle makaamaan.
Sama pätee masennus sairauteen. Otettava hoitoja vastaan, syötävä lääkkeitä ja tehtävä itse asioita parantumisen eteen (kuten kevyt liikunta, ruokavalio, hygieniasta huolehtiminen jne). Masentuneet vaan eivät tätä hyväksy ja eivät myöskään parane.
Kyse ei useimmiten ole hyväksymisestä vaan kyvystä.
Esimerkiksi otan itseni: tässä vielä kuukausi pari sitten pyrin liikkumaan päivittäin ja syömään terveellisesti. En juo alkoholia välttämättä edes joka vuosi ja yritän nyt yleisesti ottaen olla niin "moitteeton" kuin osaan. Tietenkin yritän olla ajattelematta ikäviä asioita ja tehdä mukavia asioita.
Mutta yhtäkkiä jotain tapahtui. Sain fyysisiä kipuja ihan tyhjästä ja hetken päästä mielessä alkoi pyöriä ahdistus. Oireet tuntuivat täysin oikeilta vaikka niille ei mitään selittävää tekijää ollut. Sitten ahdistus vain jatkui, syveni ja muuttui lopulta jälleen masennukseksi.
Mikään "positiivinen ajattelu" ei onnistunut. Ruoka ei mennyt alas. Liikkumista yritin vielä kivusta huolimatta, mutta kun olo alkoi olla sellainen että elämässä ei ole mitään järkeä, kunpa kuolisin, niin liikunta loppui.
Lisäksi on kestänyt pitkään tajuta, että lapsuudesta asti on kokemuksien myötä iskostunut se ajatus, ettei kukaan mitään auta ja siksi en osaa helpolla a) pyytää apua ja b) pitäytyä siinä. Yritän kyllä ja kun nykyään tajuan miksi se on niin hankalaa, on vähän helpompi taistella sitä vastaan. Asiaa ei tokikaan auta se, että apua on oikeasti vaikea saada.
Masennus olikin aika pitkään piilossa ja luulin ettei sitä enää ole. Siinäkin mielessä se on kavala tila. Jos yrittää hitosti tsempata ja olla ajattelematta ikäviä asioita ja painaa ne piiloon, ainakin minulla ne ponnahtavat sitten esiin tavalla tai toisella, tällä kertaa ensimmäiseksi fyysisenä kipuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Masentuneet" ovat samanlaisia tekosyiden keksijöitä kuin läskitkin.
Aivan samaa mieltä ja olen läski paitsi en keksi enää tekosyitä.
Vierailija kirjoitti:
Jos on sairas, niin pitää vastaanottaa hoitoa ja myös itse pyrkiä paranemaan. Onhan syöpäpotilaankin otettava kemoterapiaa, syötävä lääkkeitä ja paranneltava mahdollista leikkaushaavaa. Huonosti kävisi jos syöpädiagnoosin jälkeen jäisi vain punkan pohjalle makaamaan.
Sama pätee masennus sairauteen. Otettava hoitoja vastaan, syötävä lääkkeitä ja tehtävä itse asioita parantumisen eteen (kuten kevyt liikunta, ruokavalio, hygieniasta huolehtiminen jne). Masentuneet vaan eivät tätä hyväksy ja eivät myöskään parane.
Sairaudet joihin on selkeä hoitokeino ovatkin vähän yksinkertaisempia hoitoon sitoutumisenkin kannalta.
Masennukseen ei ole mitään yhtä määriteltyä hoitokeinoa. Joillekin toimii tietty juttu, joillekin ei näennäisesti mikään. Joku voi yrittää kaikkensa eikä silti edisty koska hoitokeinot ovat vääriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Masentuneet" ovat samanlaisia tekosyiden keksijöitä kuin läskitkin.
Aivan samaa mieltä ja olen läski paitsi en keksi enää tekosyitä.
Yleensä ihminen on lihava koska syö liikaa, todella yksinkertainen yhtälö. Masentuneisuus ei ole yleensä itseaiheutettua eikä siihen ole välttämättä samalla lailla selvää syytäkään, tai vain yhtä syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toki, mutta suurin osa valittaa"masennusta" koska ovat laiskoja, saamattomia ja selkärangattoimia.
Varmasti sellaisiakin on, jotka tekeytyvät muka-masentuneiksi, jotta ei tarvitsisi tehdä mitään. Mutta suurimmalle osalle se on kyllä ihan oikea sairaus, joka vie voimat. Ja silloin myös se "itseään niskasta kiinni ottaminen" vie voimat niin, että joku 1 tunnin sosiaalinen kontakti voi viedä moneksi päiväksi ihan vuodepotilaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Jos on sairas, niin pitää vastaanottaa hoitoa ja myös itse pyrkiä paranemaan. Onhan syöpäpotilaankin otettava kemoterapiaa, syötävä lääkkeitä ja paranneltava mahdollista leikkaushaavaa. Huonosti kävisi jos syöpädiagnoosin jälkeen jäisi vain punkan pohjalle makaamaan.
Sama pätee masennus sairauteen. Otettava hoitoja vastaan, syötävä lääkkeitä ja tehtävä itse asioita parantumisen eteen (kuten kevyt liikunta, ruokavalio, hygieniasta huolehtiminen jne). Masentuneet vaan eivät tätä hyväksy ja eivät myöskään parane.
Ai jaa? Minä tunnen aika monta masennuksesta parantunutta.
Masennusta on ainakin 12 erilaista, joihin tehoaa myös erilaiset hoitokeinot. Joihinkin masennustyyppeihin ei ole olemassakaan parantavaa hoitoa, on vain oireita lievittäviä konsteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse kärsin 10 vuotta "masennuksesta", kokeilin tasan 8 eri masennuslääkettä ja jopa psykiatri diagnosoi minulle masennuksen joka keskivaikean ja vaikean välimaastossa.
Itse selvisin lopulta tästä ihan asennemuutoksella, lääkkeistä tai terapiasta ei ollut juurikaan apua. Omasta mielestä elin liian kauan toivossa että elämästä tulisi jotain hienoa ja vastoinkäymisiä ei voi tulla minulle. Lopulta päätin kuitenkin hyväksyä sen että elämä on jatkuvia vastoinkäymisiä eikä minulla tule olemaan ketään auttamassa vaan yksin on selvittävä. Tällä asennemuutoksella masennus on hävinnyt enkä ole enää 2015 jälkeen ottanut lääkkeitä/käynyt terapiasssa.
Ei sinullakaan varmasti ihan silmänräpäyksessä se masennus hävinnyt, kun muutit asenteesi.
Ja asennemuutoksen voi tehdä vasta sen jälkeen kun ensin hoksaa, mikä omassa asenteessa on pielessä.
Asennevammasta johtuva masennus on vain yksi monista masennuksen muodoista. Se, että sinulla oli juuri sellainen, ei tarkoita, että kaikilla masennus johtuisi asennevammasta.
Itsekin pystyn jonkin verran hidastamaan masennusta asenteillani, mutta joskus vaan herään aamulla masentuneena. Silloin minun pitää vain sairastaa sitä masennusta jonkin aikaa, ja kun saan taas kiinni positiivisesta asenteesta, alkaa elämä vähitellen helpottua, mutta siihen menee vähintäänkin viikkoja ennen kuin olo on taas normaali.
Sähköhoito on tällä hetkellä toimivin hoitomenetelmä masennukseen
Sähköhoidon tulisi olla masentuneille pakollista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja useimmilla masentun
eilla on itse aiheutettu päihdeongelma. Tästä ei vaan saa puhua eikä missään nimessä heitä syyllistää!
Tämä ei pidä paikkaansa. Useimmilla masennusta sairastavista eli yli 50%:lla ei ole päihdeongelmaa, mutta n 20%:lla on. Sitä vastoin päihderiippuvuuksista kärsivistä yli puolella on masennusta tai joku muu mt-ongelma.
Masennus altistaa päihteiden käytölle ja päihteiden käyttö masentuneelle.
Asenne on juuri se, jota masentuneen on vaikea valita. Kun ei ole yhtään minkäänlaista itseluottamusta tai luottamusta muihin ihmisiin, tai omaan tulevaisuuteensa, eikä voimavaroja alkaa muuttaa omaa elämäänsä paremmaksi, niin vaikeaa siinä on ottaa niskasta kiinni ja tehdä töitä minkään asian eteen.
Luuseri mikä luuseri, niinhän masentunut ajattelee ja niin näköjään muutkin ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Masentuneet" ovat samanlaisia tekosyiden keksijöitä kuin läskitkin.
Aivan samaa mieltä ja olen läski paitsi en keksi enää tekosyitä.
Yleensä ihminen on lihava koska syö liikaa, todella yksinkertainen yhtälö. Masentuneisuus ei ole yleensä itseaiheutettua eikä siihen ole välttämättä samalla lailla selvää syytäkään, tai vain yhtä syytä.
Mulla syy on liikasyömiseen kun lapsuudessa ei saanut ruokaa tarpeeksi tai se oli niin pahaa etten pystynyt sitä syömään. Olin ronkeli. Äiti ei osannut ruokaa tehdä ja kouluruoka oli kamalaa. Ala-asteella pakotettiin syömään sitä paskaa. Masentuneisuus on tasan tarkkaan aiheutunut jostain pahoista lapsuuden kokemuksista ja johtuu huonoista ruuan kokemuksista ja/ tai jostain muistakin pahoista kokemuksista joita ei saa päästään pois.
Masentuneisuus on sitä ettei ole saanut rakkautta ja ymmärrystä tarpeeksi lapsuudessa ja on jäänyt vaille kaikkea empatiaa. Ei ole ollut vahvoja rakastavia ihmisiä ympärillä. Oikeastaan niitä sitten paikataan eri addiktioilla kuten syömishäiriö ym. menemällä joissain asioissa ihan äärimmäisyyksiin.
Vierailija kirjoitti:
Masentuneet ja läskit ovat yhteiskunnan syöpä.
Yhteiskunnan syöpä on normaaleiksi itsenä kuvittelevat ihmiset. Ketään ne eivät kiinnosta.
On sulla kova elämä pitää kroppa ja pää kunnossa joka elämäntilanteessa eikä käy kateeksi.
Psykedeeleillä olisi kovasti potentiaalia niin masennuksen kuin muidenkin mt-ongelmien hoidossa, harmi vaan että huumesota on tärkeämpi kuin ihmisten hyvinvointi. Itselläni paras apu masennukseen on löytynyt taikasienistä enkä ole ainoa joka on uskaltautunut laittomille teille henkensä pitimiksi.
Tekis hyvää monille muillekin, näennäisesti terveille ahdasmielisille ihmispoloille pieni psykedeeliterapia...
Fyysistä puolta tulossa:
Masennus vaikuttaa aivojen toimintakykyyn, joka taas voi aiheuttaa kehossa kipua, vatsaongelmia, huimausta ja verenpaineen nousua. Se on sairaus.
Aivoihin masennus voi vaikuttaa aivojen kutistumiseen (erityisesti vaikuttaa hippotalamukseen, talamukseen ja otsalohkoon) Se heikentää välittäjäaineiden toimintaa ja heikentää aivojen kykyä luoda uusia yhteyksiä ikääntyessä.
Masennus on myös linkitetty kehon happipitoisuuden alentumiseen.
Ihan mielenkiinnosta voitte googlata ”these heatmaps reveal where humans feel certain emotions.” ja katsoa miltä masennus näyttää.
Hauskaa, että moni tuli jo todistamaan aloituksen oikeaksi. -ap