Lue keskustelun säännöt.
Masennus EI OLE asennevamma ja laiskuutta - se on pahimmillaan tappava sairaus, johon tarvitaan monesti hoitoa
05.08.2020 |
Niin kyllästynyt kuulemaan, että masennus paranee vain ottamalla itseään niskasta kiinni ja muuttamalla asennetta. Totta kai toipumisessa omakin asenne merkitsee, mutta silti masennuksesta ei välttämättä parane. Ymmärtäkää, että kyseessä on sairaus, joka pahimmillaan voi viedä hengen.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Masentuneet" ovat samanlaisia tekosyiden keksijöitä kuin läskitkin.
Minä taas näen yhtäläisyyden alkoholistien ja masentuneiden kesken. Molemmat ryhmät piiloutuvat muille näkymättömän sairauden taa. Mulla on tää alkoholismi-sairaus joka kaataa viinaa kurkkuuni vaikka teen kaikkeni estääkseni. Mulla on tää masennus joka pakottaa sängyn pohjalle ja estää ottamasta itseäni niskasta kiinni, lähtemästä lenkille tai edes ulos sekä reipasttumasta,.
Mulla on tää masennus, joka on edelleen vaikka käyn töissä, ulkoilen ja lenkkeilen koirien kanssa. Sen sijaan vihaan itseäni, olen kroonisesti surullinen ja minulla on vaikeuksia ylläpitää sosiaalisia suhteita, parisuhdetta en ole koskaan saanut, saati seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Masentuneet" ovat samanlaisia tekosyiden keksijöitä kuin läskitkin.
Minä taas näen yhtäläisyyden alkoholistien ja masentuneiden kesken. Molemmat ryhmät piiloutuvat muille näkymättömän sairauden taa. Mulla on tää alkoholismi-sairaus joka kaataa viinaa kurkkuuni vaikka teen kaikkeni estääkseni. Mulla on tää masennus joka pakottaa sängyn pohjalle ja estää ottamasta itseäni niskasta kiinni, lähtemästä lenkille tai edes ulos sekä reipasttumasta,.
Mulla on tää masennus, joka on edelleen vaikka käyn töissä, ulkoilen ja lenkkeilen koirien kanssa. Sen sijaan vihaan itseäni, olen kroonisesti surullinen ja minulla on vaikeuksia ylläpitää sosiaalisia suhteita, parisuhdetta en ole koskaan saanut, saati seksiä.
Alkoholismi ei ole sairaus
Asenteiden muuttaminen on osa masennuksen hoitoa
Masentunut on huono ihminen
sielullisesti
psyykkisesti
ulkonäöllisesti
Masennus on ihan tieteellisesti todettu, esimerkiksi kuvaamalla masentuneiden aivotoimintaa ja vertaamalla sitä terveiden aivotoimintaan. Eri alueet ovat aktivoituneina. Eli kyseessä on ihan fyysisesti todennettava sairaus, joka vain on päässä, eikä esimerkiksi kädessä tai jalassa.
Lisäksi masennus aiheuttaa monenlaisia fyysisiä oireita eri puolilla kehoa. Kaikkien pitäisi tänä päivänä jo tietää nämä asiat, ilman että täytyy itse ne kaikki kokea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin äskettäin Hesarista, että masentuneella aivojen etulohkon vasen puoli toimii huonosti ja oikea puoli toimii turhankin aktiivisesti. Tosin en tiedä pitääkö se kaikkien kohdalla paikkansa, minun aivojani ei ainakaan tutkittu silloin kun olin masentunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennus on uskon puutetta Jumalaan. Kukaan, joka uskoo, ei masennu.
Väärin. Uskon kyllä Jumalaan. Se on ollut minulla oikeastaan ainut auttava syy miksen halua päättää päiviäni. Uskoni Jumalaan on vain vahvistunut iän myötä, vaikeuksieni takia.
Se ei kuitenkaan ole parantanut masennustani. On kyllä auttanut oloissani. En tosin odotakaan Jumalan parantavan minua. Ei Jumala koskaan sellaista luvannutkaan, että jokainen häneen uskova parantuu vaivoistaan.
T:kommentoija nro 42
Sama minulla. Masennus ei ole parantunut uskoontuloni myötä, mutta on minulla nykyään paljon helpompi olla. Suorastaan ihmeellisen levollinen olo. Pahimman masennuksen aikana kärsin valtavista vihan tunteista, ikään kuin olisin riivattu. Siinä mielessä en yhtään ihmettele, että joskus ennenvanhaan masentuneita pidettiin vain paholaisen riivaamina koska siltä se oikeasti tuntui!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun korjataan realiteetit niin ongelmaa ei ole. Fyysinen kipu on paljon mukavampaa kuin henkinenkipu.
Fyysinen kipu johtaa helposti henkisiin kipuihin että siinä sulle realiteettia
masenus on tietynlainen mielen "laatikko"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä äänimaailma kuvaa hyvin ainakin omaa masennuskauttani
Vierailija kirjoitti:
Masennus diagnosoidaan itsearvion perusteella, että siinä mielessä on subjektiivinen kokemus toisin kuin syöpä ja muut sairaudet jotka diagnosoidaan objektiivisen mittauksen perusteella.
Tuohon subjektiiviseen kokemukseen vaikuttaa ainakin omalla kohdallani myös ympäristö. Nyt lomalla ollessani voin hyvin ja masennustestin pisteeni ovat normaalit, kun taas työhön palatessani pisteet ovat lievän/keskivaikean masennuksen.
Ihan ymmärrettävää siis, että masennuksen diagnoosi aiheuttaa hämmennystä. Itsekin mielelläni olisin vaan kotona ja tekisin jaksamisen mukaan mielekkäitä asioita.
Tuohon kun vielä lisätään se että kukaan ei näe toisen pään sisälle millaista on, niin varmasti monella meistä ei-masentuneista on vaikeampaa kuin jollakin mielestään syvästi masentuneella. Mistä päästäänkin siihen että masentuneiden pitäisi kysellä ja tarkkailla miten ei-masentuvat selviävät alakulostaan ja pyrkiä toimimaan samoin. Mutta he päinvastoin toteavat että sellainen joka ei ole saanut masennusdiagnoosia ei tiedä asiasta yhtään mitään eikä hänelle tulisi antaa edes puheoikeutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laiskuus ei ole sairaus vaan enemmänkin asennevamma
Vierailija kirjoitti:
Tämä äänimaailma kuvaa hyvin ainakin omaa masennuskauttani
Kieltämättä tuo on hyvä. Kaipaisin vielä silloin tällöin viiltävämpiä korkeita ääniä, ja toisinaan sellaisen hyvin matalan humahduksen, kuin paineaallon räjähdyksessä tms, joka tuntuu vatsanpohjassa asti.
Oma masennukseni on ahdistuksen sekaista, joten lisäksi äänet olisivat säröisiä ja riitasointuisia, ja taustalla olisi hermostuneesti värisevä pulssi. Kappale olisi kuitenkin yhä hidas, leijuva, unenomainen. Sellainen kappale soimaan kuulokkeisiin kovalla volyymilla, ja sitten voisi simulaatiossa kokeilla, miten sujuu työpäivä saatikka muut arjet askareet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
C-duuri on paras masennuksen estäjä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Masentuneet" ovat samanlaisia tekosyiden keksijöitä kuin läskitkin.
Minä taas näen yhtäläisyyden alkoholistien ja masentuneiden kesken. Molemmat ryhmät piiloutuvat muille näkymättömän sairauden taa. Mulla on tää alkoholismi-sairaus joka kaataa viinaa kurkkuuni vaikka teen kaikkeni estääkseni. Mulla on tää masennus joka pakottaa sängyn pohjalle ja estää ottamasta itseäni niskasta kiinni, lähtemästä lenkille tai edes ulos sekä reipasttumasta,.
Mulla on tää masennus, ja siitä huolimatta olen ollut yhtäsoittoa työelämässä pian 17 vuotta. Sensijaan mieliala laahaa kyllä pohjamudissa, ilon löytäminen on vaikeaa ja sosiaalisissa tilanteissa mielummin vetäydyn kuoreeni. Se halvaannuttaa minut henkisesti, ei fyysisessä menemisessä ole mitään ongelmaa. Ulkoilen koirien kanssa, käyn töissä ja kaupassa, millä tavoin nämä parantaisivat minun henkisen pahoinvointini?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Masentuneet" ovat samanlaisia tekosyiden keksijöitä kuin läskitkin.
Minä taas näen yhtäläisyyden alkoholistien ja masentuneiden kesken. Molemmat ryhmät piiloutuvat muille näkymättömän sairauden taa. Mulla on tää alkoholismi-sairaus joka kaataa viinaa kurkkuuni vaikka teen kaikkeni estääkseni. Mulla on tää masennus joka pakottaa sängyn pohjalle ja estää ottamasta itseäni niskasta kiinni, lähtemästä lenkille tai edes ulos sekä reipasttumasta,.
Mulla on tää masennus, ja siitä huolimatta olen ollut yhtäsoittoa työelämässä pian 17 vuotta. Sensijaan mieliala laahaa kyllä pohjamudissa, ilon löytäminen on vaikeaa ja sosiaalisissa tilanteissa mielummin vetäydyn kuoreeni. Se halvaannuttaa minut henkisesti, ei fyysisessä menemisessä ole mitään ongelmaa. Ulkoilen koirien kanssa, käyn töissä ja kaupassa, millä tavoin nämä parantaisivat minun henkisen pahoinvointini?
Yritä puhua sosiaalisissa tilanteissa sovitellen
Vierailija kirjoitti:
Pipipäiden pitäisi olla osastolla.
Vaan kun ei huolita. Edes itsetuhoisia.
Vierailija kirjoitti:
Puhe ei ole tässä ketjussa heistä, jotka feikkaavat masennusta tai valittavat yhden huonon viikon jälkeen masennusta, vaan oikeasti masentuneista ihmisistä.
-ap
Mitä on olla ”oikeasti masentunut”? Onko olemassa falsifioitavissa olevia tieteellisiä kokeita, joilla voidaan määrittää, onko ihmisellä sairaus nimeltä masennus?
Vierailija kirjoitti:
Fyysistä puolta tulossa:
Masennus vaikuttaa aivojen toimintakykyyn, joka taas voi aiheuttaa kehossa kipua, vatsaongelmia, huimausta ja verenpaineen nousua. Se on sairaus.
Aivoihin masennus voi vaikuttaa aivojen kutistumiseen (erityisesti vaikuttaa hippotalamukseen, talamukseen ja otsalohkoon) Se heikentää välittäjäaineiden toimintaa ja heikentää aivojen kykyä luoda uusia yhteyksiä ikääntyessä.
Masennus on myös linkitetty kehon happipitoisuuden alentumiseen.
Ihan mielenkiinnosta voitte googlata ”these heatmaps reveal where humans feel certain emotions.” ja katsoa miltä masennus näyttää.
Vaikuttaa kyllä enemmän siltä, että masennus ei ole yksittäinen sairaus, vaan ihmisillä on erilaisia mielialaan liittyviä oireita, ja niille on keksitty nimi ”masennus”. Ei ole mitään tieteellistä koetta, jolla voidaan todeta yksiselitteisesti, onko ihmisellä ”masennus” vai ei, toisin kuin esim. syövän kohdalla.
Tuollainen ajattelu on vain sydämen kovuutta ja ylpeyttä.
Monissa psalmeissa on selviä viitteitä kirjoittajansa masentuneisuudesta. Ja itse Paavalikin kirjoittaa:
"Makedoniaan tultuammekaan emme saaneet rauhaa vaan olimme kaikin tavoin ahdistettuja: ulkoapäin taisteluja, sisältäpäin pelkoja. Mutta Jumala, joka rohkaisee masentuneita, lohdutti meitä Tituksen tulolla. " 2.Kor.