Lue keskustelun säännöt.
Mikä on helpoin tieteenala opiskella?
Kommentit (106)
DI:ksi on helppo opiskella. Ei tarvitse sivistystä lainkaan. Jos osaa laskea laskuja, niin sillä voi sumplia läpi koko tutkinnon. Gradua ei ole. On vain diplomityö, jossa voi rakennella jotain ja kirjoittaa lähinnä työselustusta vastaavan vihkosen mitä on tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurko kirjoitti:
Teologia. Ei romahda sillat, ei mene firma konkkaan, ei kuole potilas. Aina onnistuu tämä alan henkilö.
Eikä sillä sillab romahtamisellakaan ole niin väliä. Siitäkin huolimatta pääsee Elinkeinoelämän Keskusliiton piikkipaikalle...
Olisko ympäristötiede. Opiskelukaveri eräs mies, joka opiskeli samassa ryhmässä sairaanhoitajaksi pyrki yliopistoon lukemaan ympäristötieteitä ja pääsi. Laski aivan oikein et siitä saa väylän päästä helpommin lääkikseen. Se toimi. Eli valmistui sitten lääkäriksi ja yo- tokarin arvosana oli b.
Tuosta on jo kulunut paljon aikaa, joten ei ehkä ole yhtä helppoa nykyään suunnitella noin.
Vierailija kirjoitti:
DI:ksi on helppo opiskella. Ei tarvitse sivistystä lainkaan. Jos osaa laskea laskuja, niin sillä voi sumplia läpi koko tutkinnon. Gradua ei ole. On vain diplomityö, jossa voi rakennella jotain ja kirjoittaa lähinnä työselustusta vastaavan vihkosen mitä on tehnyt.
Diplomityö on vaikeampi kuin gradu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DI:ksi on helppo opiskella. Ei tarvitse sivistystä lainkaan. Jos osaa laskea laskuja, niin sillä voi sumplia läpi koko tutkinnon. Gradua ei ole. On vain diplomityö, jossa voi rakennella jotain ja kirjoittaa lähinnä työselustusta vastaavan vihkosen mitä on tehnyt.
Diplomityö on vaikeampi kuin gradu.
Diplomityö ei ole yhtään sen vaikeampi tai helpompi kuin gradu. Tekniikan (anteeksi yksinkeraistaminen) aloilla vain gradua on vain perinteisesti kutsuttu gradun asemasta diplomityöksi. Englannin kielellä diplomityöstä ja pro gradu -töistä käytetään nimitystä master's thesis. - Yhtä hyvin siis voitaisiin puhua suomenkielelläkin käyttäen ilmaisua "n.n tekniikan"gradu/ maisteritutkielma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DI:ksi on helppo opiskella. Ei tarvitse sivistystä lainkaan. Jos osaa laskea laskuja, niin sillä voi sumplia läpi koko tutkinnon. Gradua ei ole. On vain diplomityö, jossa voi rakennella jotain ja kirjoittaa lähinnä työselustusta vastaavan vihkosen mitä on tehnyt.
Diplomityö on vaikeampi kuin gradu.
Diplomityö ei ole yhtään sen vaikeampi tai helpompi kuin gradu. Tekniikan (anteeksi yksinkeraistaminen) aloilla vain gradua on vain perinteisesti kutsuttu gradun asemasta diplomityöksi. Englannin kielellä diplomityöstä ja pro gradu -töistä käytetään nimitystä master's thesis. - Yhtä hyvin siis voitaisiin puhua suomenkielelläkin käyttäen ilmaisua "n.n tekniikan"gradu/ maisteritutkielma.
On se siinä mielessä vaikeampi, että se on hyvin usein TYÖ, sanan varsinaisessa merkityksessä. Eli siitä maksetaan palkkaa.
Olen kuullut, että kasvatustiede tosiaan olisi helppo. Etenkin luokanopettajakoulutus. Siellähän käytännössä opiskellaan alakoulun oppimäärää, noin niinku kärjistäen :D.
Vaikein taitaa olla fysiikka. Ainakin jos tilastoihin on uskominen. Vain murto-osa fyssan aloittaneista saa itsensä maisteriksi oppiaineesta. Yleensä nämä maisterit sitten revitään samantien jatko-opiskelijoiksi. Oikeasti lahjakkaita fyysikkoja on Suomessa vain vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvatenkin moni, joka täällä kokee kasvatustieteet helppona on käynyt esim. aikuiskasvatuksen perusopinnot sivuaineena. Kasvatustieteilijät varmaan kokevat tämän toisin ja heillä on jäätäviä kokemuksia ausku-vuodesta. Siellä pitää sitten olla jokainen asia hallussa ja jatkuva arviointi miten pärjäät. Yhtäkkiä ne kolmen vuoden teoriat pitää hallita ja osata soveltaa koko koulupäivän ajan, kun luokassa on 30 erilaista oppijaa ja kaikkien pitää oppia...
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut, että kasvatustiede tosiaan olisi helppo. Etenkin luokanopettajakoulutus. Siellähän käytännössä opiskellaan alakoulun oppimäärää, noin niinku kärjistäen :D.
Vaikein taitaa olla fysiikka. Ainakin jos tilastoihin on uskominen. Vain murto-osa fyssan aloittaneista saa itsensä maisteriksi oppiaineesta. Yleensä nämä maisterit sitten revitään samantien jatko-opiskelijoiksi. Oikeasti lahjakkaita fyysikkoja on Suomessa vain vähän.
Ottamatta kantaa fysiikan vaikeuteen, niin fakta on, että fyysikoilla on suuri työttömyys. Fyysikot on usein niin teoreettisia etteivät kykene kehittämään teknologioita, joilla heidän hypoteesejaan voisi testata. Fyysikot istuvat yliopiston tutkijakammareissa ja kiroavat teollisuuspellejä, jotka eivät kehitä heille tarvittavia teknologioita. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sotatieteet kadettikoulussa. Opiskelu kurinalaisesti ilman liikoja akateemisia vapauksia ja valmistuttua varma työpaikka.
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut, että kasvatustiede tosiaan olisi helppo. Etenkin luokanopettajakoulutus. Siellähän käytännössä opiskellaan alakoulun oppimäärää, noin niinku kärjistäen :D.
Vaikein taitaa olla fysiikka. Ainakin jos tilastoihin on uskominen. Vain murto-osa fyssan aloittaneista saa itsensä maisteriksi oppiaineesta. Yleensä nämä maisterit sitten revitään samantien jatko-opiskelijoiksi. Oikeasti lahjakkaita fyysikkoja on Suomessa vain vähän.
Fyysikoiden matala valmistumisaste kertoo enemmän heistä persoonatyyppinä. Fyysikoilla on paljon diagnooseja ja heidän on vaikea ymmärtää yhteyttä arkimaailmaan. Eivät oikein pärjää kun muuttavat pois kotoa, mutta ovat as-tyyppisesti itsekeskeisiä eivätkä ymmärrä miksei heidän nerouttaan ihailla ja arvosteta lähtökohtaisesti ilman mitään näyttöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvatustieteessä gradunkin voi tehdä parityönä, huvittavaa.
Tein diplomityöni kännissä kahdessa viikossa. Ohjaaja ihmetteli kirjoitusvirheitä. Sanoin sille, että mulla on paha lukihäiriö. :'D Ohjaaja sympatisoi kovin ja kielentarkastaja oikoluki ja korjasi virheet. Arvosana:4/5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teologiseen ainakin pääsee helposti, opinnoista ei kokemusta. Luokanopeopinnot ja käsityötiede ovat todella helppoja opiskella ja aivan naurettavan huonoilla graduilla valmistuu maisteriksi. Kokemusta on. Mutta sitä pitää opiskella mikä aidosti kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Tein diplomityöni kännissä kahdessa viikossa. Ohjaaja ihmetteli kirjoitusvirheitä. Sanoin sille, että mulla on paha lukihäiriö. :'D Ohjaaja sympatisoi kovin ja kielentarkastaja oikoluki ja korjasi virheet. Arvosana:4/5
Itse olin kännissä kaikki 5 teekkarivuotta. Kun valmistuin DI:ksi ja piti mennä töihin nii ei voinut enää ryypätä. En muista opintovuosista mitään, mutta ei se perus-di töissä haittaa, sitä samaa napin painamista päivästä toiseen.. liksa ok 5400e/kk, verot liikaa
Vierailija kirjoitti:
Aika moni tekniikan ja luonnontieteitä opiskellut on sitä mieltä, eä moni ellei kaikki humanisti/yheiskuna -tieteet. Väite on siinä mielenkiintoinen, että moni näin sanojista ei ole hetkeäkään niitä itse yrittäny opiskella syvällisemmin. Vastaavasti moni humanisi/ yheiskunta -tieteitä opiskellut sanoo, että ei suoraan sanottuna ymmärrä kaikkea teknillsi/-luonontieeteellisiä "juttuja" , vaan tarvitsisivat niiden omaksumiseen suunnattomasti aikaa.
Kumpi kuullostaa fiksummalta ja miksi?
Työkaverini on tekniikan tohtori, joka on väittelemisen jälkeen alkanut opiskella sosiologiaa ja sosiaalipsykologiaa yliopistossa ”harrastuksena”. Hän sanoi, että on tosi tyytyväinen, että teki DI-tutkinnon suoraan lukion jälkeen, koska tekniikan opiskelu vaati paljon työtä (esim. insinöörinatematiikan laskuharjoitukset ja anmattiaineissa monet harjoitustyöt). Yhteiskuntatieteitä on kuulemma hyvin paljon leppoisempi opiskella niihin verrattuna ja käy ”harrastuksesta”.
Hän kyllä harrastaa muutakin vähän kummallisia juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut, että kasvatustiede tosiaan olisi helppo. Etenkin luokanopettajakoulutus. Siellähän käytännössä opiskellaan alakoulun oppimäärää, noin niinku kärjistäen :D.
Vaikein taitaa olla fysiikka. Ainakin jos tilastoihin on uskominen. Vain murto-osa fyssan aloittaneista saa itsensä maisteriksi oppiaineesta. Yleensä nämä maisterit sitten revitään samantien jatko-opiskelijoiksi. Oikeasti lahjakkaita fyysikkoja on Suomessa vain vähän.
Ainakin vaikeimpia, mutta keskeytysprosentti johtunee ennemmin opiskelijoiden toiveesta työllistyä. Jatko-opiskelijoiksi ei tarvitse repiä ketään, koska valmistuneilla ei ole muita vaihtoehtoja (paitsi tietysti mennä opiskelemaan uutta laaa).
Varmaan psykologia. Pääsin pakollisesta perusopintojen tentistä lukematta läpi. Sama ei olisi onnistunut esim matematiikan ja fysiikan peruskurssien tenteissä.
Kauppatieteet on naurettavan helppo ala, toki sielläkin on niitä ikuisuusopiskelijoita, jotka junnaa peruskursseissa. Itse en ikinä rekrytoisi ketään, jolla kauppakorkeassa mennyt yli 5v.
T. KTM
Ei olekaan. Itselleni edelleen suurinta tuskaa tuottaa tilastomatematiikka, kun taas mikro- ja makrotalouden kaavat ja sovellutukset ovat mielestäni ihan helppoja. En muista mitkä niistä tilastomatematiikan kursseista olivat pakollisia myös muille pääaineille. Ehkä ne peruskurssit olivatkin ihan helppoja.