Eikö kummivalinnoissa pitäisi huomioida molempien mielipiteet?

esikoisen kummi on isän sisko ja toisen äidin veli, serkkuja ei tullut mieleenkään pyytää

Kun veljen ja vaimonsa tyttärelle valittiin kummia, niin vaimo valitsi kaverinsa miehineen sekä pikkuserkkunsa. Miehen kahta siskoa ei pyydetty, koska tämän naisen logiikalla tytöille kuului kummit äidin suvusta. Sama toisen kohdalla. Kolmannen tytön yhdeksi kummiksi pääsi miehen toinen sisko, siis minä, koska mammalta alkoi suku ja kaverit loppua, mutta mieheni ei kuitenkaan kelvannut.

Ja oi kyllä, veljeni oli melkoinen tossu tässä asiassa.

Vastenmielisiä nuo jyräävät eukot.

Meillä sovittiin yhdessä.

Anopilta tuli valitusta, kun hän ei saanut päättää kummeja. Esim mieheni veli oli huono valinta sylikummiksi, olisi pitänyt olla miehen sisko. Kun eihän miehet mitään lapsista tiedä.

Kummeja ei valita. Heitä pyydetään nöyrästi, kunnes joku hullu suostuu.

Haluaako se isä edes sisaruksiaan kummiksi? Tai isän sisarukset suostua tehtävään. Vai ulkoapäinkö vain katselet, että meneekö epätasaisesti.

Kumpikin valitsi yhden kummin.

Vierailija kirjoitti:

Haluaako se isä edes sisaruksiaan kummiksi? Tai isän sisarukset suostua tehtävään. Vai ulkoapäinkö vain katselet, että meneekö epätasaisesti.

Haluaisi, mutta ei kai uskalla sano omaa mielipidettään, koska myös anoppi on päättämässä kummeista.

Meillä mies ei halunnut sisaruksiaan kummeiksi.

No heittämällä aika lapselliselta kuullostaa, että aikuiset ihmiset, jotka ovat lisääntymäänkin menneet, eivät pystyisi _sopia yhdessä_ tällaista asiaa, vaan käytössä on lapsuuden sisaruskinoista tuttu "mä saan päättää yhden ja sä saat päättää yhden, ei valitusoikeutta!" tai "jos se on tyttö niin mä saan päättää ja jos se on poika niin sä saat päättää!". Kukin tyylillään, kai? Sanoisin kuitenkin, että parisuhteen dynamiikassa on jotain pielessä, jos toisen sisarukset tai ystävät eivät kelpaa lapsille kummeiksi (ilman mitään objektiivista syytä) vaan vain toisen. 

Katastrofiajattelijana ja tuttavaperheen vastaavaa targediaa juuri tänä kesänä vierestä seuranneena lisäisin, että vaikka ette sopisi muusta yhdessä tuumin ja vaikka muut kummit olisivat mitä mielikuvitusolentoja, istukaa alas ja sopikaa yhdessä siitä, ketkä ovat lastenne kummit siinä mielessä, että he kasvattavat lapsenne jos molemmat vanhemmat kuolevat yllättäen. Aihe on kamala, mutta se on hyvä pystyä puhua läpi ja sopia jonkun sukulais/ystäväpariskunnan kanssa. Sisarusten, kummien ja isovanhempien on kamala joutua tekemään päätöksiä siitä, että kuka nämä lapset nyt ottaa, kun shokki suru-uutisesta on vielä päällä eikä kukaan ole ajatellut asiaa koskaan aikaisemmin.