Chow chow

Meiltä löytyy kohta neivuotias Chow Chow ja on myös alle vuoden ikäisen tyttäremme paras kaveri. Meillä tosin hieman epätyypillinen tapaus, koska on äärimmäisen sosiaalinen. Laiskahan se on mutta toisaalta soveltuu hyvin ei niin aktiiviselle perheelle. Ei mitään vikoja. Se turkki myös suojaa kuumuudelta yhtäpaljon kuin kylmyydeltä.

Meiltä löytyy kohta neivuotias Chow Chow ja on myös alle vuoden ikäisen tyttäremme paras kaveri. Meillä tosin hieman epätyypillinen tapaus, koska on äärimmäisen sosiaalinen. Laiskahan se on mutta toisaalta soveltuu hyvin ei niin aktiiviselle perheelle. Ei mitään vikoja. Se turkki myös suojaa kuumuudelta yhtäpaljon kuin kylmyydeltä.

Meiltä löytyy kohta neivuotias Chow Chow ja on myös alle vuoden ikäisen tyttäremme paras kaveri. Meillä tosin hieman epätyypillinen tapaus, koska on äärimmäisen sosiaalinen. Laiskahan se on mutta toisaalta soveltuu hyvin ei niin aktiiviselle perheelle. Ei mitään vikoja. Se turkki myös suojaa kuumuudelta yhtäpaljon kuin kylmyydeltä.

[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 10:49"]

Yleisesti ottaen miltei kaikki chowit vihaa kaikkia ihmisiä. En suosittele.

[/quote]

Yleisesti ottaen miltei kaikki av-mammat vihaa kaikkia koiria. En suosittele kuuntelemaan av-mammojen mielipiteitä oikeissa asioissa.

Meillä oli chowi 70-luvulla lapsuudessani eli todella kauan sitten, ja se oli ihana tapaus! Rakasti ulkoilua ja omaa perhettä, eikä ollut agressiivinen muita kohtaan lainkaan, mutta melko välinpitämätön. Oli kaikessa mukana, utelias halinalle.

Lonkkavioista puhuttiin silloin, muttei muusta. Meidän koiralla ei ollut sitäkään vikaa.

Onko jalostus siis noin muuttanut rotua? Nuo kirjoitukset kuulostavat melko kamalilta.

Ystävälläni on chowchow ja osa kirjoituksista sopii koiraan kuin nyrkki silmään. Itsepäinen, hyvin valikoiva kuulo, hidas, laiska, itsenäinen jne.
Pidän tästä koirasta todella paljon, koska tykkää olla enimmäkseen omissa oloissaan eikä pyöri koko ajan jaloissa häsläämässä ja yrittämässä leikkiin. Toisella ystävälläni on isovillakoira joka on täysin tämän chowchowin vastakohta ja siksi raivostuttavin koira jonka olen koskaan tavannut.

Shar pein omistaneena olen ymmärtänyt, että ovat chow chown kanssa hyvin samanlaisia. Tuttuja asioita täällä kuvailtu. Tosiaan oma perhe tai omistaja kaikki kaikessa ja vieraista ei välitä tai kestää sulatella, ennen kuin alkaa tutustumaan johonkin ihmiseen. Mitä parhaimpia vahtikoiria, siinä missä amstaffi on sitä vain ulkonäön puolesta, mutta auttaisi kantamaan rosvolle kamat autoonkin jos pystyisi - Shar pei (oletan chow chow myös) voi päästää rosvon sisälle, mutta ei ulos. Äidilläni kerran kävi huoltomies ilmoittamatta pattereita tarkastamaan ja on siis ilmoitettu taloyhtiöön, että asunnossa on koira ja pitää ilmoittaa ennen kuin tullaan - Shar pei oli nukkumassa ja havahtui siihen, että asunnossa on joku. Vahti, että tämä huoltomies ei poistunut sieltä vessasta (missä oli sillä hetkellä, kun soitti äitini paikalle) ennen kuin omistaja oli tullut. Ei mitään ongelmaa ihmisten kanssa, jotka tulevat omistajan kanssa/läsnäollessa sisään, mutta ominluvin ei tulla.

Näiden rotujen luonne on lähempänä kissaa, miellyttämishalua ei yleensä ole ja asioita tehdään vain jos kiinnostaa koiraa itseänsä. Shar peit ovat todella nopeita oppimaan sisäsiistiksi, koska ovat yleensäkin erittäin siistejä koiria. 8 viikkoinen pentu voi siis jo kasvattajalta lähtiessään olla sisäsiisti. Meidän shar pei vihasi sadetta, sitä ei oikeasti saanut sateella ulos, muuta kuin raahaamalla ja ihan pikaisesti.

Rauhallisempaa ja hitaampaa koiraa saa tosiaan etsiä. Jokainen voikukka saatetaan haistella erikseen lenkillä ollessa jos taluttajan kärsivällisyys vaan antaa periksi.

Jos ulkonäkö miellyttää niin suosittelisin ennemmin vaikka eurasieria tai keeshondia. Minkä tahansa lenkillä "itsepäisen" ja "laiskan" eläimen kohdalla kyseenalaistaisin ennemmin terveyden kuin ajattelisin että sitä nukuttaa. Paljon luultavammin eläin, joka ei halua liikkua, on kipeä kuin laiska. Samoin myös arvaamaton ja aggressiivinen elukka on todennäköisemmin kipeä kuin "luonnevikainen".

Oikeasti mun on tosi vaikea ymmärtää sitä että koira vain lyö lenkillä maihin eikä liiku millään. Siis muusta syystä kuin että se on tosi kipeä, vrt. se Norjan tunturilta kannettu ontuva sekarotuinen koira tässä juuri, joka ei suostunut liikkumaan vaan olisi jäänyt sinne kylmään makaamaan. Se on ollut tosi kipeä. Vaikka olisi mukavuudenhaluinen koira, niin onhan se helkkarin epämukavaa pientä hetkeä pidempään maata ulkona, jos yhtä hyvin voisi kivuttomasti nousta ylös ja kipittää kotiin, ja varsinkin jos omistaja kiskoo hihnasta taikka yrittää nostaa tai töniä koiraa ylös, saati että alkaa kantaa ainakaan yhtään isompaa koiraa. Mulla on alle 20 kiloisia melko pieniä koiria ja ne ei haluaisi että niitä kannetaan yhtään mihinkään, vastentahtoisesti ja jännittyneinä sietävät sen lyhyen aikaa jos on pakko. Niin en ymmärrä miten tulee ensimmäisenä mieleen että eläin on itsepäinen... Jos on ihan pikkukoira ja huono ilma, niin ymmärrän että ne voi mukavuudenhaluaankin oppia odottamaan syliin pääsemistä, mutta jos koira näkee hirveästi vaivaa ja sietää epämukavuuttakin ettei tavallisella lenkillä tarvitsisi liikkua omin jaloin, niin jotain on minusta pahasti pielessä.

Huomaa kyllä ettei kirjoittajilla ole omia Choweja ollut.

Viimeiset 20 vuotta meillä on ollut Chow Chow. Niin kilttejä ovat kaikki olleet ettei todeksi usko. Paikkoja ei ole kotona rikottu koskaan, ei hauku turhaan, eikä varsinkaan ole koskaan ärisseet kenelläkään koskaan. Kun olin lapsi niin meidän vanha Chow Chow oli mitä lapsirakkain, aina jäi portin ulkopuolelle odottamaan ja tuli heti vastaan häntä heiluen kun tulin koulusta.

Ja mitä lenkkeihin tulee, niin juosta eivät kyllä jaksa mutta itse tein Chowin kanssa tänäänkin 2 tunnin kävelylenkin. Tuli itselle kuuma, mutta koiralle ei :)

Kaikilla koirilla jossain vaiheessa jokin vaiva ihan varmasti mutta ei meidän Chowien kanssa ole lääkärissä tarvinnut koskaan juosta, kuin rokotusten takia.

Että älkää oikeesti kirjoittaako asioista, joista ette tiedä.

Samaa mieltä edellisen kanssa. Ja samainen koira voi lenkkeillä tosi pitkiä lenkkejä ja taas välillä ihmetellä maailmanmenoa ja filosofoida paikoillaan - se ei ole kipua, sen tietää, kun koiran kanssa on elänyt vuosia ja nähnyt sen joka olosuhteissa. Chowia välillä kiinnostaa tarkkailla ja tutkia ja olla vain.

Choweissa on filosofin vikaa (ilmeisesti useimmissa itämaisissa roduissa). Hurmaava rotu.

[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 14:53"][quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 11:33"]

[quote author="Vierailija" time="21.07.2013 klo 10:49"]

Yleisesti ottaen miltei kaikki chowit vihaa kaikkia ihmisiä. En suosittele.

[/quote]

Chow chow rakastaa omistajaansa, ja on hyvin uskollinen. Vieraista ei tarvitsekaan tykätä.

[/quote]

Niin no, ei niistä tarvitse tykätä, mutta onko se koirarotu nyt hirveän kiva jos se piski pitää lukita toiseen huoneeseen/ulos remmiin kun paikalle tulee vieraita, etenkin lapsia? Mulla on ollut ns. yhden ihmisen/perheen koiria, ja vaikka ovatkin olleet vartioita, ei niiden kanssa ole ollut pelkoa että kävisivät kiinni tai murisisivat vieraan vierailun ajan. Ja puhun nyt dogoista, amstafeista ja tiibetinmastiffeista.
Tuttuni kasvattaa noita chow choweja ja joka ikinen koira noista johon olen törmännyt, on vihannut muita ihmisiä. Pahin noista piti laittaa häkkiin kuonokopan kanssa kun "tää meidän mussu nyt on sellainen että se saattaa vähän näykkästä vieraita ihmisiä".  Lapsia sinne ei edes uskalla viedä kun kaikki niiden aikuisista choweista vihaa niitä erityisen paljon. Eivät kuulemma pidä edes perheen lapsista, mutta niitä eivät kuitenkaan hauku/murise/pure.

Luonnevikaisia sanon minä.

 
[/quote] No taidatpa vähän liioitella koirakokemuksiasi, jos et edes sitä ymmärrä, että et voi yhden tai edes muutaman yksilön perusteella leimata koko rotua.

Mutta en minäkään tällaista koiraa ottaisi, syynä juurikin terveysongelmat.

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 09:11"]

Samaa mieltä edellisen kanssa. Ja samainen koira voi lenkkeillä tosi pitkiä lenkkejä ja taas välillä ihmetellä maailmanmenoa ja filosofoida paikoillaan - se ei ole kipua, sen tietää, kun koiran kanssa on elänyt vuosia ja nähnyt sen joka olosuhteissa. Chowia välillä kiinnostaa tarkkailla ja tutkia ja olla vain.

Choweissa on filosofin vikaa (ilmeisesti useimmissa itämaisissa roduissa). Hurmaava rotu.

[/quote]

Useimmilla itämaisilla roduilla jos ei kaikilla on myös olemattomat takakulmaukset. Sieltä ehkä se filosofitaipumus sitten lähtee.

HÖPÖLÖPÖ. Persoona ei ole pelkkää fysiikkaa.

Choweista ei itselläni ole kokemusta, mutta chowien charmiin ja omanarvontuntoon viehättyneelle suosittelen lämpimästi myös eurasiereihin tutustumista. Rotu oli alunperin sekoitus chowia, keeshondia ja samojedia, ja hienoja piirteitä on periytynyt kaikista. Rotujärjestön jalostustoimikunta tekee mahtavaa työtä terveen ja tyytyväisen rodun puolesta. Juoksemisen kanssa ei ole ongelmia, ja virtaa riittää.

Luonne on yleisesti ottaen ystävällinen, mutta chowin tapaan varautunut. Tämä ei tarkoita agressiivisuutta, vaan sitä, ettei eurasier (tai ymmärtääkseni chowi) välitä ventovieraiden yllättävistä lääppimisistä. Emmehän me ihmisetkään sellaisesta välitettäisi :) Nallekarhumaisen pörröisen koiran kohdalla taitavat monet useimmiten ärsyyntyä siitä, ettei koira ollutkaan jokaisen vastaantulijan halittava pehmolelu. Tämän vuoksi eurasierkin saattaa hakeutua yli-innokkaiden aikuisten tai arvaamattomien lasten saavuttamattomiin. Rauhalliset ja itsevarmat ihmiset (aikuiset ja lapset) rauhoittavat koirankin. Yli-innokaasta lähestymistavasta eukut eivät välitä, ikäänkuin oman arvonsa tunteva koira katsoisi hössöttämisen tekevän ihmisestäkin naurettavan :)

Miellyttämisenhalua on sammareilta ja kessuilta onneksi hiukan saatu, mutta kyllä se chowin omapäisyyskin sieltä kurkistelee. Meidän puolivuotias niin mielellään haistelisi juuri sen jokaisen voikukan ja pötköttelisi maailmaa tarkkaillen. Vastapainoksi virtaa riittää juoksuun ja leikkiin, tokoharjoittelukin sujuu oikein hyvin. Miellyttämisenhaluisiin työkoirarotuihin tottuneille koiran vahva luonne ja oma tahto saattaa tulla yllätyksenä. Koiran oma tahto (eli lenkillä pötkähtely ja seuraavat neuvottelut lenkin kulkusuunnasta...) ei missään nimessä ole luonnevikaisuutta tai este pennun kehittymiselle ihanaksi ja ystävälliseksi koiraksi. Oma tahto on osa koiran olemusta, se vaatii oman lähestymistapansa. Kärsivällisyydellä, rauhallisuudella ja runsaalla sosiaalistamisella näistä(kin) saa uskomattomia kavereita.

Chowit ovat juuri niin rauhallisia kun sanotaan ja sopivat hyvin kerrostaloon. Paitsi kun saavat hepulin jolloin ilolla ei ole vertaa. Suosittelen Chowia minulla on kaksi.

Pakko kommentoida. Itselläni on ollut nyt 2 vuotta Chow Chow uros. En pysty allekirjoittamaan tuota ihmisvihaa tai agressiivisuutta. Meidän oma on ainakin niin ihmisystävällinen ja lapsirakas. Se ei ole IKINÄ murissut tai haukkunut ihmisille tai käyttäynyt agressiivisesti niitä kohtaan. Meidän piha on aidattu, ja lenkkeilijöitä koirineen kulkee usein, ja ainut mitä koiramme tekee, on se että kävelee aidan vieressä lenkkeilijöidem vierellä pihan päästä päähän. Ehkä syy on siinä että meidän koiran ollessa pieni sitä sosialisoitiin todella paljon. Näki päivittäin uusia koiria ja ihmisiä. Ehkä se koiran käytös voi tämänkin "kamalan" rodun kohdalla poikia koulutuksesta ja miten koiraa kohdellaan? Lenkillä meidän koira haluaisi aina haistella ja tutustua muihin koiriin. Ja uskokaa tai älkää, kyllä niitä ärhentelijöitä löytyy niistä ns. Perusroduistakin kuten labradorinnoutaja ja kultainennoutaja. Älkää syyttäkö koko rotua muutamien poikkeustapauksien vuoksi, niitä löytyy meistä ihmisistäkin :). Pitkää pinnaa tämä rotu kyllä vaatii kun on melkoinen jästipää mutta kyllä niistäkin tilanteista johdonmukaisuudella selviydytään. Itse olen rakastunut rotuun :).

Tunnen yhden chowin, aivan ihastuttava persoona. En ole koskaan kuullut, että se murisisi tai louskuttaisi. Tulee juttuun muutaman koirakaverinkin kanssa, vieraista ihmisistä ei pahemmin välitä, mutta ei pahaakaan tee. Kuitenkin turkkinsa alla ei jaksa leikkiä kovin kauaa, koska painiessa tulee liian kuuma, ja allergioitakin sillä on. Lenkkeilee mielellään, edes vähäsen ja hitaasti. Itsenäisyys ja itsepäisyys näkyy parhaiten herran erittäin valikoivassa kuulossa. Että luonne on aika valloittava, mutta terveyssyistä en chowia ottaisi. Jokainen koira ansaitsisi musta elää vähintään kymmenen vuotta ja jos keskimääräinen elinikä alittaa sen, koira on liian sairas tai liian isoksi jalostettu.

[quote author="Vierailija" time="22.07.2013 klo 20:22"]

Jokainen koira ansaitsisi musta elää vähintään kymmenen vuotta ja jos keskimääräinen elinikä alittaa sen, koira on liian sairas tai liian isoksi jalostettu.

[/quote]

Lähes jokaisella koirarodulla keskimääräinen elinikä on alle 10 vuotta. 10-vuotiaaksi tai sitä vanhemmaksi elävät vain jotkut pienet seurakoirarodut.

Villakoiran keskimääräinen ikä taitaa lähennellä viittätoista. Meillä cavalierkin eli 13-vuotiaaksi, kyllä alle 10 vuotta on todella vähän, ja nimenomaan suurilla sairailla roduilla. Mutta näkeehän sen jo koiran liikkeestä, jos koira liikkuu niin vaivalloisesti kuin chow chow, ei tarvitse sairaalloisuutta paljon perustella. Ja vertaa sitten vaikkapa villakoiran liikkeeseen esim suurilla kivillä hyppiessä.