Ystävät lihovat ja vetävät viinaa
Eivät tunnu itse huomaavan elintapojensa vaikutusta ulkonäköönsä ja terveydentilaansa. On myös jo jonkinlaista kremppaa ja vaivaa, joista osa varmasti helpottaisi terveellisemmillä elintavoilla. Pitääkö tätä vain katsoa vierestä vai voisiko asiasta sanoa jotain? Pelkään, että ystävyys on entinen ystävyys, jos otan asiat puheeksi.
Kommentit (29)
Mun pitkäaikainen hyvä ystävä on myös alkoholisoitunut ja käyttää myös kukkaa rentoutuakseen.
Joopajoo, täysin vainoharhainen, ilkeä ja katkera ihminen nykyään.
Surullista oli vierestä seurata, mutta itse se pitää muuttaa elintavat, en jaksanut enää ja ystävyys jäi. Surullista.
Jokainen valitsee itse elämäntapansa. Valistusta olemme kyllä saaneet yllin kyllin terveellistä elintavoista. Itse en käytä alkoholia lainkaan, mutta makea maistuu. Olen kerännyt ylimääräistä rasvaa kehooni vähitellen 20 vuodessa 13kg. Nuorena olin aina hoikka, mutta näin vaihdevuosi-iässä rasvoittuminen vain kiihtyy...
Mieheni juo alkoholia kohtuullisesti. Saa juoda minun puolesta kunhan ei ala haastaa riitaa.
45+ -iässä tämän kyllä huomaa, että ihmiset ympärillä vaan läskistyvät ja brenkku maistuu yhdelle sun toiselle ja se näkyy sekä ulkonäössä että terveydentilassa muutenkin.
Surettaa, kun ikätoverit päästävät itsensä repsahtamaan, kun voisivat voida niin paljon paremmin.
Luokkakokous aikuisella iällä oli herättävä kokemus. Siellä tosiaan näki, että elämä on kohdellut ihmisiä eri tavoin ja tyypit ovat kulkeneet hyvin erilaiset taipaleet. Toiset olivat ihan teinivuosia vastaavassa kondiksessa ja osa näytti kymmeniä vuosia ikäistään vanhemmilta.
Alkoholin käytöstä on tosi hankalaa huomauttaa. Hävettää tunnustaa, että minua hävettää liikkua huomattavan ylipainoisen ja viinasta pöhöttyneen ystäväni seurassa.
Vierailija kirjoitti:
No mua ei ainakaan kiinnosta enää yhtään mikään ulkonäkö tai terveys. Vuosia sitten ero vei kaiken elämänhalun, hänellä on jo simpsakka misukka ja jäin katkeraksi, masennuin. Vapaa aika menee lähinnä baarissa ja poltan ketjussa. Sen verran täytyy koittaa pysyä tolpillaan että käy töissä että pysyy katto pään päällä. Siihen asti että kuolo korjaa.
Samaa mieltä vaikka elämä ihan ok. Ei kuullu muille mitä teen vapaa-ajallani, työni hoidan hyvin ja veroni maksan.
Vierailija kirjoitti:
45+ -iässä tämän kyllä huomaa, että ihmiset ympärillä vaan läskistyvät ja brenkku maistuu yhdelle sun toiselle ja se näkyy sekä ulkonäössä että terveydentilassa muutenkin.
Surettaa, kun ikätoverit päästävät itsensä repsahtamaan, kun voisivat voida niin paljon paremmin.
Mitä se sua surettaa, huolehdi vaan omasta kropastasi.
Ehkä se, että en käytä alkoholia ja olen 100 % ajasta selvinpäin auttaa minua näkemään rupsahtaneen ulkomuotoni, mutta luuletko, että toitotan sitä koko ajan jokaiselle?
No mua ei ainakaan kiinnosta enää yhtään mikään ulkonäkö tai terveys. Vuosia sitten ero vei kaiken elämänhalun, hänellä on jo simpsakka misukka ja jäin katkeraksi, masennuin. Vapaa aika menee lähinnä baarissa ja poltan ketjussa. Sen verran täytyy koittaa pysyä tolpillaan että käy töissä että pysyy katto pään päällä. Siihen asti että kuolo korjaa.