te,jotka olette yksinäisiä,niin oletteko ulkoisesti jotenkin erilaisia

Olen ihan normaalin näköinen ja kauniiksikin usein kehutaan. En haise ja käyn töissä. Olen opiskellut kaksi ammattia huippuarvosanoin ja ylioppilaskirjoituksissa pärjäsin hyvin. Olen kohtelias ja pyrin ottamaan toiset huomioon.

En ole sosiaalisesti kovin lahjakas. Tutussa seurassa kyllä, mutta vähänkin vieraammassa vaikutan varmasti vähän kummajaiselta. Minulla on tarkkaavaisuushäiriö, jonka peittelyyn menee usein kaikki energia ja keskittymiskyky (se vähä mitä on). Annan kyllä fiksun vaikutelman, mutta en sillä tavalla että kovin moni tahtoisi tutustua paremmin. Vaan sellaisella "hullu professori"-tavalla. Ja jos joku tahtoisikin tutustua lähemmin, pelkään päästää ketään elämääni näkemään mikä oikeasti olen.

korkeintaan hyvään suuntaan erilainen. yksinäisyyttä peitellessä aika menee.

Ruma ja ylipainoinen

Kysyt, ovatko yksinäiset ulkoisesti erilaisia ja samassa mainitset mielenterveysongelmat ja työttömyyden. Miten ne näkyvät ulkonäössä, sitä kai ulkoisella tarkoitat?

Muuten tavallinen, mutta älykkyysosamäärä on 174. Johtuneeko siitä, etä huumorintaju ei yleensä kohtaa muiden kanssa. Jos taas huumorintaju kohtaa, niin arvomaailma ei kohtaa.

Mä olin nuorempana kai oikein kaunis ja tosi yksinäinen.

Vähitellen olen saanut ystäviä esim. poikaystävien tutuista, ex-poikaystävienkin ja muutenkin matkan varrelta. Erityisesti lapsen saatuani  olen tutustunut ihmisiin, joilla on lapsia. Ja muihinkin olen oppinut tutustumaan samalla. Nyt ystäviä on perheen lisäksi niin, että pyrin tapaamaan useampia kerralla, koska muuten en aina ehtisi.

Ihanaa, että on ystäviä ja perhe! Vaikka aika ei riittäsi aina työhön, ystäville, perheelle ja yksinoloakin kaipaisin.

Nuorempana oli vain aikaa, ei perhettä eikä ystäviä, vain opiskelua tai työttömyyttä. Silloin olin kai kauniimpi kuin myöhemmin. Opiskeluunkaan ei saanut tarpeeksi aikaa kulumaan, piti lukea vaikka kuinka ja katsoa vielä tv:tä paljon. Nykyään ei juuri kumpaakaan ehdi vaikka haluaisin...

Yksinäisyys kesti lapsuudesta noin 20-vuotiaaksi, vaikka oli toki koulussa kavereitakin joskus. Kiusattiin myös, mikä oli kamalaa. Sitten tuli poikaystävät ja avoliitot, joiden välillä taas olin yksin aina. Hassuinta työttömänä sinkkuna: en joskus puhunut viikkoihin  mitään paitsi kaupassa: kiitos ja hei!

Nykyään jutustan lapsien kanssa aamusta iltaan enemmän kuin jaksaisinkaan, käyn töissä lepäämässä ja muulloin olen ystävien ja miehen kanssa, harvemmin kenenkään kanssa kaksin enkä juuri koskaan yksin missään. Ihana oma rauha on joskus yöllä kuten nyt...

Miksei vois mennä vähän tasaisemmin?

19: Siisti ja puhdas olen ollut aina, herkkä aisteiltani. Mutta en koskaan kova itseäni laittamaan, nykyään laittaudun vaih juhliin ja niitä on harvoin. Nuorena en joskus esim. meikannut ollenkaan, pidin vain itseni puhtaana ja siistinä, huolehdin hyvistä tuoksuista ja kauniista vaatteista, hoidin hiukset upeiksi (nykyisene verrattuna) jne. Riittävää mielestäni.

Joskus olin masentunut, todella yksin ja työtön. Silloin laittauduin eniten, peitin uupumuksen meikillä ja laihduin tikuksi, koska en syönyt. Näytin kuulemma upealta...

[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 22:20"]

[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 22:13"]

Kauniiksi sanottu, hyvä kroppainen ja tyylikkäästi pukeutuva.

[/quote]

Sama juttu. Olen kyllä ihan mukava ihminen sisältäkin, mutta ajatusmaailma on kai vaan liian erilainen valtavirtaan nähden.

[/quote]

Minua on jopa sanottu joskus hyväksi ystäväksi silloin kun niitä oli.

 Minulla lienee samoin, en ole samalla aaltopituudella. Minulle kävi niin, että "ystävät" kyllä kilvan ylistivät hyvyyttäni, mutta kun minulle tuli suuret vastoinkäymiset kukaan ei kestänyt niitä. Nyt näiden vastoinkäymisten takia koen olevani erinlainen, kokeneeni niin paljon, että väistämättä en löydä yhteistä säveltä enää. En oikein jaksakkaan ihmisiä enää. Joskus sattumalta törmää ihmiseen jossa on jotakin sellaista vapaata ja sydämmellistä, mutta en ole enää jaksanut yrittää solmia ystävyyssuhteita. En taida uskoa enää ystävyyteen.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 22:20"]

[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 22:13"]

Kauniiksi sanottu, hyvä kroppainen ja tyylikkäästi pukeutuva.

[/quote]

Sama juttu. Olen kyllä ihan mukava ihminen sisältäkin, mutta ajatusmaailma on kai vaan liian erilainen valtavirtaan nähden.

[/quote]

Näitä kahta komppaan. Olen myös sanavalmis, hyvä kuuntelija ja muutenkin mielestäni ihan ok. Miesten kanssa ystävystyn helposti, mutta nämäkin ystävyyssuhteet ovat päättyneet kun en voi kaikkien kanssa seurustella/avioitua. Ikimuistoisin päivä on, kun kolme miestä kosi. Tarina on kyllä ihan tosi, vaikka loppuriimit sointuu.

Muutamasta kommentista paistaa kumma ylemmyydentunne. Että valtavirta ei ymmärrä! Ei ole mitään valtavirtaa, maailmassa on vain yksilöitä. Heitä tuo valtavirta-ajatus pois ja tutustu ihmiseen!

Varmaankin syy siihen että minulla on paljon enemmän ystäviä ja kavereita kuin ehdin pitää, on se että en leimaa ketään. Kukaan ei ole semmoinen tai tämmöinen vaan jokainen on ihminen piirteineen. Jokaisessa on jotain kiinnostavaa ja hyvin eri tavoin joistain asioista ajatteleva ihminenhän vain avartaa omaakin ajatusmaailmaa.