te,jotka olette yksinäisiä,niin oletteko ulkoisesti jotenkin erilaisia

Ulkoisesti olen kaunis ja hyväkroppainen, en (tietääkseni) haise ja olemukseni on siisti, pukeudun ihan tavallisesti. Olen akateemisesti koulutettu ja hyvässä työpaikassa, sosiaalinen ja huumorintajuinen. Olen itsekin miettinyt, mistä se johtuu, ettei minulla ole ystäviä, olen aina jäänyt jotenkin porukan ulkopuolelle ja ihmiset uusissa kuvioissa (esim. opiskelu, äiti-lapsi-jutut yms.) ystävystyvät keskenään ympärilläni ja minä jään yksin. Ehkä se on puhetyylini (olen puhelias ja räväkkä, toisinaan syyllistyn vähän "vouhkaamiseen") tai huumorintajuni (melko roisi). En tiedä... Millainen sitten pitäisi olla, että saisi ystäviä?

Olen ihan ok näköinen, 172cm pitkä, painoa 70kg, mutta rp on 20, eli olen lihaksikas.
Meikkaan, pukeudun naisellisesti, olen rauhallinen, en hölötä ja huuda (kuten useimmat itseään sosiaalisiksi tituleeraavat), osaan käytöstavat, olen ystävällinen, en haise, en ole työtön, en ole mt-ongelmainen, en ole määräilevä enkä hirveän epäsosiaalinenkaan.

Ihmisillä on vain sellainen tapa tuomita tiettyjen asioiden perusteella ja minun kohdallani ne ovat seuraavat:
Minulla on useita tatuointeja, olen fiftari ja änkytän kun hermostun.
Tatuointihommaa nyt ei varmastikaan tarvitse selittää, mutta ilmeisen moni nainen luulee että olen nyrkin ja hellan välissä oleva alistettu reppana, koska tykkään fiftarityylistä. No hommahan ei mene näin, olen tasa-arvoisessa suhteessa, enkä ole edes mikään kodinhengetär.
Ns. pakolliset tilanteet menevät kyllä änkyttämisen kanssa, koska otan silloin "työnaaman", enkä hermostu/hermoile vieraiden ihmisten kommenteista. Mutta jos tilanne on arjessa sellainen että paikalla on minulle vieraita ihmisiä, en osaa rentoutua ja änkyttäminen alkaa silloin.

Asiaa ei helpota että usein ne vieraat ihmiset alkavat aukomaan päätään "Sano vaikka sana kerrallaan, kunhan et änkytä" jne.. 
Toisaalta taas, kun täällä on tullut elettyä jo jonkin aikaa, olen oppinut tunnistamaan sen ihmistyypin, jolla on tapana aukoa päätä änkytyksestä. Yleensä he ovat juurikin niitä jotka puhuvat ja nauravat kovaan ääneen ja jotka kehuvat olevansa "rehellisiä" ihmisiä, eli heillä ei ole minkäänlaista suodatinta sanomisiensa suhteen.

Änkyttämisen takia minua pidetään tyhmänä.

Siis ihan oikeasti toteavat? Millä tavalla muka olet erityisen tylsä? Suurin osa ihmisistä on loppujen lopuksi aika tylsiä....Ikävää jos kärsit yksinäisyydestä. Olen varma että sullekin löytyisi ystäviä.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 22:05"]

Olen aina ollut yksinäinen, lapsena jo kiusattu. Nyt keski-iässä olen tottunut asiaan niin etten enää kärsi yksinäisyydestäni. 

Suurin erilaisuus minussa kai on se että olen aika ujo ja arka ihminen. Ja sellainen hidas ja tylsä muutenkin. Likainen, haiseva, mielenterveysongelmainen, työtön tms en ole. Ja kauniinakin minua moni on pitänyt. Mutta kun tutustuvat paremmin, toteavat että rasittavan tylsä tyyppi...

[/quote]

Tiedän myös yhden ruman, lihavan, lyhyen, mutta tosi sosiaalisen, positiivisen ja ihanan ihmisen, jolla aina ollut mies. Siis ollaan tunnettu pitkään, ja useampi mies ollut. Kun on mennyt yhden kanssa poikki, niin melkein heti on ollut uusi kierrossa. Tiesitkö että on miehiä jotka nimenomaan tykkäävät fyysisesti tällaisista naisista?

[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 22:41"]

Mukava, sivstynyt, kiltti mutta määrätietoinen, asiansa hyvin hoitava, kunnianhimoinen, koti-ihminen (ei kapakassa olutta kittaava) seksuaalisesti avoin ja rento (ei mikään pihtari tai estoinen) hyvissä varoissa oleva, mutta ruma ja lihava. Siihen tyssää sitten se minun tsäänsi saada miehiä. Ja ruma ja lihava olen ollut ihan pienestä pitäen, koko elämäni. Painon kanssa jatkuvaa taistelua, laihdutusta ja kuntoilua, mutta kun sellainen herkkuperse olen, sorrun aina ja näin lyhyessä varressa (150 cm) JOKAINEN liikakilo NÄKYY.

[/quote]

Monet ihmiset nyt vaan sattuvat suhtautumaan epäileväisesti sosiaalisesti kömpelöön ihmiseen. Sanoisin että suurin osa. Omalla kohdallani olen huomannut että etenkin naiset mielellään näyttävät naamallaan mitä mieltä ovat minusta. Pyörittelevät silmiään tai katsovat muuten kieroon. Miehet jotenkin helpommin hyväksyvät sellaisena kun on. Voisiko johtua siitä että olen ihan hyvännäköinen, mutta ujo ja huono puhumaan? En oikeasti tiedä, vaikka olen kovasti miettinyt. Vaikea uskoa, kun mikään missi kuitenkaan ole...

Toki on myös paljon niitä naisia, jotka ei tee omasta olosta vielä tyhmempää kun mitä se valmiiksi on. Se on ihanaa kun joku hyväksyy juuri sellaisena kun on. Niin minäkin teen, ja toivon opettavani lapsilleni samaa.

[quote author="Vierailija" time="19.07.2013 klo 05:51"]

Muutamasta kommentista paistaa kumma ylemmyydentunne. Että valtavirta ei ymmärrä! Ei ole mitään valtavirtaa, maailmassa on vain yksilöitä. Heitä tuo valtavirta-ajatus pois ja tutustu ihmiseen!

Varmaankin syy siihen että minulla on paljon enemmän ystäviä ja kavereita kuin ehdin pitää, on se että en leimaa ketään. Kukaan ei ole semmoinen tai tämmöinen vaan jokainen on ihminen piirteineen. Jokaisessa on jotain kiinnostavaa ja hyvin eri tavoin joistain asioista ajatteleva ihminenhän vain avartaa omaakin ajatusmaailmaa.

[/quote]

Ulkomuodossani ja hygieniassani ei käsittääkseni ole vikaa. Minusta tuntuu, että olen vaan ihmisten mielestä jotenkin ärsyttävä. Puhun ja nauran paljon ja mitä sattuu (myös niitä tahattomia sammakoita...), johtuu varmaan siitä, että uudet tuttavuudet eivät koskaan kehity ystävyyden asteelle.

Ulkoisesti tavis, mutta ehkä hiukan hiljainen. En ole suuna päänä. Koulussa minua syrjittiin mm. hyvien arvosanojen takia ja tunsin itseni ulkopuoliseksi. Muutettiin muutaman kerran peruskoulun aikana ja olin jokaisessa luokassa aina paras, sekös harmitti muita.

Perheeni oli vähän sellainen boheemi ja intellektuelli :) Luettiin kirjallisuutta ja keskusteltiin taiteesta. Kukaan ei kylläkään osaa soittaa. Uskoisin, ettei äitikään tuntenut oloaan hyväksi muiden paikkakunnan äitien joukossa, oli yksinäinen susi. Ulkopuolisuus aiheutti minussa arvottomuuden tunnetta, joka karisi vasta korkeakoulussa opiskellessani. Silloin tunsin, että opiskelukaverit hyväksyivät minut sellaisena kuin olen.

Ulkoisesti ei mitään vikaa

Kerro sinäkin, minkalainen ihminen sinä olet, joka näin naiivisti ajattelet asioista?

Olen aina ollut yksinäinen, lapsena jo kiusattu. Nyt keski-iässä olen tottunut asiaan niin etten enää kärsi yksinäisyydestäni. 

Suurin erilaisuus minussa kai on se että olen aika ujo ja arka ihminen. Ja sellainen hidas ja tylsä muutenkin. Likainen, haiseva, mielenterveysongelmainen, työtön tms en ole. Ja kauniinakin minua moni on pitänyt. Mutta kun tutustuvat paremmin, toteavat että rasittavan tylsä tyyppi...

ruma kun mikä

Kauniiksi sanottu, hyvä kroppainen ja tyylikkäästi pukeutuva.

Iso alkukirjain. Pilkun jälkeen VÄLILYÖNTI.

Joo, kaikkea tuota, paitsi päihde- ja mielenterveysongelmainen. No, en kai kovin likainenkaan ole, hieman normaalia likaisempi. Lihavakin vielä, enkä ole kiinnostunut ulkonäköni "hoitamisesta", vaikka olen nainen.

runsas ylipaino

Epäsosiaalinen kyllä, sitä olen. En ole likainen, haiseva, en päihde- enkä mielenterveysongelmainen, en edes työtön, ylipainoinen kyllä mutta en nyt ihan kuvottavan näköinenkään.

Osaan jopa jutelle niitä näitä kaalinpäitä vaikka päivän tai kuukauden, osaan myös joustaa ja elää toisen ihmisen kanssa arkea, mutta kun mä  en taho.

Minulla on muutama hyvä ystävä, joihin pidän yhteyttä ja he pitävät minuun, heillä on perheensä ja puolisonsa enkä halua häiritä heitä turhan usein.

Yksinäinen olen lähinnä pitkillä lomilla kun ihmiset tekevät juttuja perheenä tai matkustelevat puolisonsa kanssa.

Ilman ihmissuhteita en elä lomallakaan, minulla on opiskelemassa olevat lapset ja vanhemmat elävät, lähellä asuu ihmisiä, joiden kanssa olen päivittäin tekemissä, mutta useimmiten se yhteydenpito on sitä kaalipäätä. Lasteni kanssa syvällisempääkin, mutta onneksi heillä on oma elämänsä.

Työssä olen sosiaalinen, joudun olemaan, toisaalta saan olla, nautin työstäni mutta toisaalta työpäivän jälkeen en oikeastaan edes halua nähdä ihmisiä, siksi harrastukseni ovat kovin yksinäisiä.

[quote author="Vierailija" time="18.07.2013 klo 22:13"]

Kauniiksi sanottu, hyvä kroppainen ja tyylikkäästi pukeutuva.

[/quote]

Sama juttu. Olen kyllä ihan mukava ihminen sisältäkin, mutta ajatusmaailma on kai vaan liian erilainen valtavirtaan nähden.

oletteko määräilijöitä?

Mukava, sivstynyt, kiltti mutta määrätietoinen, asiansa hyvin hoitava, kunnianhimoinen, koti-ihminen (ei kapakassa olutta kittaava) seksuaalisesti avoin ja rento (ei mikään pihtari tai estoinen) hyvissä varoissa oleva, mutta ruma ja lihava. Siihen tyssää sitten se minun tsäänsi saada miehiä. Ja ruma ja lihava olen ollut ihan pienestä pitäen, koko elämäni. Painon kanssa jatkuvaa taistelua, laihdutusta ja kuntoilua, mutta kun sellainen herkkuperse olen, sorrun aina ja näin lyhyessä varressa (150 cm) JOKAINEN liikakilo NÄKYY.

Olen kiltti, empaattinen, vähän hiljainen ja ujo. Olin koulukiusattu, pahimmat jäljet jäi siitä kun kaksi parasta kaveriani liittoutuivat minua vastaan ja alkoivat kiusata. Epäilen muiden ihmisten motiiveja ja olen todella varautunut.