Huolissani kummipoikani tulevaisuudesta, mitä voisin tehdä?
Mietin miten ihmeessä voi olla mahdollista, että olen ainoa suht lähellä oleva joka käy töissä. Äiti ja isä eläkkeellä, samoin äidin uusi miesystävä. Täti eläkkeellä ja isovanhemmat tietysti vanhuuseläkkeellä (muut jo alle 40v eläköityneitä lähinnä mieleterveyssyistä). Mietin että saako hän normaalin elämisen mallia lainkaan? Heti kun jotain pientäkin on, niin äiti kouluaa pojan kanssa kaikki mahdolliset sairaalat, psykiatrit, vaatii lukihäiriötestit jne kun aikaa on. Ja ruokailu on perheessä täysin omituista; milloin mikin dieetti tai ravitsemusintoilu menossa ja sen mukaan sitten eletään eikä kylään juuri viitsi pyytää kun ei tiedä mitä juuri tällä hetkellä saavat syödä. En tiedä, mutta mietityttää voiko tuollaisessa ympäristössä kasvaa normaaliksi, vastuunsakantavaksi, työssäkäyväks ihmiseksi. Ja onko jotain mitä minä kummina voisin tehdä lapsen (nyt 12v) "autamiseksi"? Vanhemmillehan ei mitään voi puhua kun hyökkäävät heti että olen moittimassa heidän elämääsä jne.
Kommentit (3)
Huoh. En käy töissä (tällä hetkellä), mies tosin käy,mutta olen täysin päinvastainen tyyppi. Kukaan meiltä ei ole tänä vuonna käynyt lääkärissä, ei varmaan viime vuonnakaan.
Pitää katto romahtaa päähän, että lähdetään lääkärille, itse ne on vaivansa hoidettava ja pidettävä parhaansa mukaan huoli että ei tahallisesti aiheuta sairauksia.
Ärsyttäviä tuollaiset joilla on tekemisen puutetta ja lapsesta revitään se tekeminen tekemällä hänestä friikkiä.
käsi sydämelle ap, etkö sitten ole moitteimassa heidän elämäänsä?
lapsella on selvästi monenlaisia vaikeuksia ja sinä olet sitä mieltä, että vanhempien EI pitäisi etsiä niihin syytä ja helpotusta? Rehellisti sanottuna, todennäköisesti autat kummipoikaasi eniten pysymällä mahdollisimman kaukana hänestä!
Kysy, että voisitko viedä kummipoikaasi johonkin välillä onhan hän kummipoikasi. Voit itse antaa hänelle erinlaisen mallin olla ynnä jos sinulla on mies ja hän kunnollinen niin hän voisi olla mukana menemässä.