Lue keskustelun säännöt.
Mies arvosteli mun rinnat. Olen itkenyt yöni.
17.07.2013 |
Reagoinko liioitellusti?
Mies pyysi mua eilen pihaan katsomaan yhtä juttua. Olin jo yöpaitasillani eikä mulla ollut rintaliivejä.
Puin pikaiseen neuletakin ja ovella naureskelin miehelle, että en kehtaa tulla kun rinnat roikkuu napaan asti.
Mies katsoi ja naurahdin vielä uudestaan, että no, roikkuuhan ne.
En kaivannut vastauksia kun mies yhtäkkiä tokas, että "no, vähän".
ETTÄ MITÄ?!
Ihan sama kun hän on joskus heittänyt olevansa pienimunainen, että olisin vastannut siihen vaan "no, vähän"
EIKÖ?
En saanut sanotuksi mitään vaan pakenin makkariin ja laitoin oven perässäni kii.
Mies tuli sinne hetken päästä ja sanoi anteeksi, mutta en vielä silloin kyennyt ajattelemaan vaan pyysin, että antaa mun nyt olla ja menee pois.
Sanoin hänellekin, tuon, että mitäpä jos minä kommentoisin hänen ulkoisia ominaisuuksiaan noin?
Ei vastannut ja yritti sanoa, että oma kommenttinsa oli vitsi ja kun vilkaisin häntä silmiin niin tarkensi, että vitsi oli huono sellainen.
Kun mies poistui makkarista, annoin hänelle hänen peittonsa ja tyynynsä mukaan Ja jäin yksin makkariin itkemään.
Tässä kohtaa kaipasin, että mies tulisi ja pyytäisi nyt anteeksi kun olin saanut hetken olla ja pystyisin kuuntelemaan hänen puolensa asiasta.
Nytpä ei mies vaivautunutkaan enään. Makoili vaan sohvalla kun ei olisi mitään ollutkaan. Oli kyllä tietoinen siitä miten pahasti loukkasi mua.
On nimittäin niin, että oma äitini on aina hokenut minulle, että rintani ovat häpeän asia. Tiedän ettei äitini ollut ihan terve, kehu aina itseään ja mun piti arvostella hänen kroppaansa kuinka on taas viime viikolta kiinteytynyt kovasti yhden jumpan jäljiltä. On siis elossa yhä, mutta ei minulle.
Aikanaan tapasin mieheni ja olin 3 lapsen yh ja mieheni lapseton ja minua jonkin verran nuorempi. Tuolloin äitini kommentoi ihan kysymättä, että mun rintoja voisi mieheni hiukan pelästyä. JUST!
Okei, ne ei ole pystyssä, mutta eipä ne nyt kovin eriskummallisetkaan ole muiden naisten rintavarustukseen verrattuna. Olen tätä tarkkailua ohimennen tehnyt vuosia ja päätynyt tulokseen, että omani on omani ja ne kelpaa. Niistä on lapsemme saanut ruokansa jne.
Olen siis koittanut hyväksyä itseni ja alkaa nähdä todellisuuden enkä sitä minkä äitini näki.
En ole koskaan saanut keneltäkään muilta moitteen sanaa itsestäni vaan pelkkiä kehuja. Oma minäkuvani on vasta nyt , 32-vuotiaana ollut tervehtymään päin. Niitä saamiani kehuja en ole ottanut tosissani aiemmin, en edes nuorena kun minut olisi haluttu kuuluisaan mallitoimistoon malliksi. Pyysivät äidiltäni lupaa hakea minut kuvausmatkalle jne. Äitini ei kannustanut ja pelästyin sekä laitoin lankapuhelimen seinästä irti.
Olen kertonut tämän miehelleni ja nimenomaan rinnoistani, jotta tietäisi eikä tälläisiä tilanteita tulisi kuin nyt on.
Koitan pitää reliteettiset narut käsissäni enkä antaa taas sijaa sille, että näkisin itseni jälleen äitini silmin. Ne hänen sanat kaikui eilen mielessäni kun itkin.
Kaikkein pahimmalta tuntui se, että mieheni ei puhu vieläkään mitään. Ihan kuin lisätä ei enään kiinnostaisi, että lepynkö vai en. Olemme käyneet tässä hyvin lähellä eroa, mutta ihan muiden asioiden vuoksi. Minä olen päättänyt arvostaa miestäni enemmän ja muutenkin korjata hiljalleen asioita mitkä ovat lähes kaataneet liittomme. Rakkaus ei ole koskaan loppunut eikä kolmansia osapuolia asiassa ole. Elämme vaan 2 vuotta liian rankkoja aikoja, lapsemme sairastui ja minä itsekin, pilkan paljon asioita liian pienellä ajalla yhteen perheeseen kannettavaksi. Siksi loukkasi kun minusta mieheni oli kylmempi kuin koskaan ennen minua kohtaan.
On hänelläkin ja meillä jokaisella on omat epäkohtamme joita emme halua kaikille kuuluttaa tai näyttää/puhua.
On miehellänikin, enkä koskaan häntä hänen heikolla kohdallansa ruotisi, koska tiedän kuinka vahingollista se voi itsetunnolle olla. Toisekseen MINÄ en näe miehessäni mitään vikaa, rakastan häntä.
Mutta nyt mieheni kai näkee minussa ja tarkoittaako tämä sitä, että rakkaus on vähentynyt?
Tämä olisi nyt ihan pakko saada selvitettyä ja niin ettei se jää mieleen kummittelemaan jos meinaa, että tulevasta ja seksielämästä tulee mitään.
Mulla meni hei 6 vuotta riisua liivit mieheni edessä seksin aikana, saunassa kyllä varhemmin. Tämä oli mulle iso edistys ja pelkään, että nyt mentiin takapakkia.
Tahtoisin asiallisia vastauksia siitä, että miten te ottaisitte tämän asian?
Te joilla on terve itsetunto omien rintojenne suhteen? Jotta voisin pyrkiä toimimaan kuten ne naiset jotka ovat sinut oman etuvarustuksensa kanssa.
Vai aiheuttaisiko vastaava kaikille naisille pahan mielen ja miten luulette, kuinka selviäisitte asiasta? Vaikuttaisiko tällainen suhteessanne johonkin?
Tai oletteko te loukanneet joskus miestänne vastaavasti? Miksi ja mitä siitä seurasi?
Kommentit (125)
Ap: et kommentoisi kenenkään ulkonäköä pahasti, mutta omaa vartaloasi voit haukkua? Meinaatko tolla asenteella selvitä terveenä kovinkin kauan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta miehen kommentti ei ollut paha. Se ei olisi loukannut itsetunnoltaan tervettä naista joka ei sure ikääntymistään. Paha olisi ollut, jos mies olisi huutanut että et akka saatana tule ilman liivejä ulos, sähän kompastut sun riippatisseihisi ja mitä naapuritkin ajattelee.
Jos mieheni esim valittelisi kaljamahaansa mulle niin saattaisin hyvinkin sanoa, että no onhan sulla pieni kumpu tohon kehittynyt. Olisin yllättynyt jos mies saisi siitä itkukohtauksen.
No mä en olis loukkaantunut yhtään. Jos rinnat vähän roikkuu niin so what. Älä nyt piinaa sitä miestä, pyysi anteeksi ja annoit anteeksi.
Nyt tosiaan ylireagoit, mutta ymmärrän kyllä. Jos joku on sanonut kropastasi joskus tosi pahasti, niin vanhat muistot nousevat alitajunnasta. Ei sun mies oikeasti varmaan tarkoittanut loukata ja on ihmeissään tilanteesta. Kolmekymppisen naisen, joka on imettänyt lapsia, rinnat tapaavat jo vähän roikkua mutta mitä sitten. Niin vaan käy, jotakuinkin kaikille ikää myöten, ei sun rinnat ole sen rumemmat kuin muillakaan.
Mitä miehen olisi pitänyt sanoa. Jos se olisi sanonut että ei roiku yhtään, olisit alkanut takuulla vänkäämään kolmannen ja useammankin kerran että no roikkuuhan ne. Koita päästä yli tuosta äläkä jää vatvomaan. Huomaat että samaa sulle sanoo kaikki tässä ketjussakin!
Voi luoja. Odotin, että mies olisi ihan tyhjästä sanonut, että sulla on kamalat rinnat. Mutta siis tuollainen "En kehtaa tulla, kun mun rinnat roikkuu. Ne roikkuu. Näätkö, näin ne roikkuu, eikö roikukin? Näethän itsekin, että roikkuu. Katso!" -venkoilun jälkeen on odotettavissa, että mies saattaa vastata "No, vähän." Minulle toi miehen vastaus on vilpittömän rehellinen, muttei mikään loukkaus. Mullakin menisi hermot ihan pelkästään tuohon itseruoskimiseen ja kärttämiseen.
Ajattele asiaa ulkopuolisen silmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis halusit olla yksin, että miehesi menee pois makuuhuoneesta, eikä puhu sinulle mitään. Mies teki näin. Mistä mies voi tietää, missä vaiheessa on oikea hetki taas puhua ja tulla lähelle? Kun haluat taas puhua ja miehen lähellesi, sinun on jollakin tapa ilmaistava se miehellesi. Ei kukaan pysty toisen ajatuksia lukemaan. Entä jos mies olisi tullut takaisin makuuhuoneeseen ja yrittänyt puhua kanssasi, kun et ollut vielä valmis? Sitten loukkaantuisit siitä, että mies ei kuuntele sinua ja kunnioita toivettasi, kun juuri olit hänelle sanonut, että menee pois ja antaa sinun olla rauhassa.
Siis halusit olla yksin, että miehesi menee pois makuuhuoneesta, eikä puhu sinulle mitään. Mies teki näin. Mistä mies voi tietää, missä vaiheessa on oikea hetki taas puhua ja tulla lähelle? Kun haluat taas puhua ja miehen lähellesi, sinun on jollakin tapa ilmaistava se miehellesi. Ei kukaan pysty toisen ajatuksia lukemaan. Entä jos mies olisi tullut takaisin makuuhuoneeseen ja yrittänyt puhua kanssasi, kun et ollut vielä valmis? Sitten loukkaantuisit siitä, että mies ei kuuntele sinua ja kunnioita toivettasi, kun juuri olit hänelle sanonut, että menee pois ja antaa sinun olla rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sinua <3
Itsekin olen hyvin arka rintojeni suhteen ja ne ovat minulle tosi iso asia. En kestäisi yhtään, jos niistä jotain ilkeetä sanottaisiin... En tiedä mikä tämän viestin pointtini on, ehkä vain se, että ymmärrän sua <3
Ei hitto :D tän on pakko olla provo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sorry, kirjoitusvirheet.
Minulla on nykyisin 5 lasta, mutta raskaudet eivät ole pahemmin jättäneet minuun jälkiään vaan minun perussairaudet.
Niiden sairauksieni takia (mm.diabetes) en uskalla mennä ylimääräisiin leikkauksiin, vaikka joskus pohdin tosissani rintaleikkausta, lähinnä kohotusta, sillä kokoa on kyllä tarpeeksi.
Teininä jo kärsin niskakivuista niiden vuoksi. Olen tullut tulokseen jo moneen kertaan sairauksien takia leikeltynä, että en menisi turhamainen leikkaukseen vaan haluan olla sinut ja tyytyväinen siihen mitä minulla on. Tämän eteen olen tehnyt itsekseni töitä.
Siksi nyt kysyin täältä asiaa, jotta saisin oikeat mittasuhteet asialle enkä pilaisi mukavaa päiväämme ja hyvää liittoamme nillittämällä asiasta mikä ei oikeasti ole toistenkaan mielestä sen väärti.
Kyllä palstalla hyviä neuvoja saa. En odottanut mitään JSSAP kommenttia vaan ihan realistisia vastauksia.Kun ei ole edes sitä omaa äitiä kenelle puhua ja saada realistisia vastauksia vaan hän vetäisi minut matalaksi.
Ystäville en rupea rintojani ruotimaan. ;))
Ap
a) Uskon, että rintasi ovat kauniit
b) luulen, että sun kannattaisi yrittään unohtaa koko juttu/käsitellä se oman pääsi sisällä ja jättää mies asian ulkopuolelle. Uskon, että mies ei pidä rintojasi rumina, ks. kohta a). Ja juu, kyllä minusta ylireagoit, mutta taustasi huomioon ottaen se on ymmärrettävää. Toisaalta mieskin ansaitsee ymmärrystä, pistit hänet vaikeaan tilanteeseen ja hän ei ehkä vain tiennyt mitä sanoa, ja tokaisi jotain omasta mielestään epämääräistä.
c) ei oikeasti kannata kerjätä kehuja ulkonäöstään (ei suoraan eikä epäsuoraan, kuten ap tässä), vaan opetella hyväksymään itsensä ilman ulkoista vahvistusta. No, helpommin sanottu kuin tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asia olisi sama jos olisit lihonnut, tietäisit asian ja mies sanoisi, että vähän. Vaikka se olisikin fakta niin se ottaisi silti päähän ja vaikuttaisi seksihaluihin. Jos miettii oikeasti suomalaisia naisia sekä muita kavereitasi, huomaat että me kaikki ollaan epätäydellisiä. Ainoastaan leffoissa on niitä silikoninaisia ja niillähän on sit tietynnäköiset miehetkin. On inhottava kohdata asia, että ei ole täydellinen. Ristiriitaiset tunteet syntyvätkin siitä, ettei halua myöntää olevansa epätäydellinen. Riipputissitkin näyttävät hyvältä kun ne laittaa kauniisiin alusvaatteisiin ja kantaa ylpeydellä. Myös pikkumuna ei haittaa jos mies on ihana muuten :) Sama koskee tissejä. Mut et ole yksin, väittäisin et aika moni nainen samaistuu sun tilanteesi eikä halua itse myöntää asiaa itselleen haukkumalla tai vähättelemällä tunteitasi. Tunteet ovat ymmärrettäviä, mutta mikset lakkaisi ajattelemasta asiaa noin?
menin mieheni luokse vielä juttelemaan. Kerroin miksi reagoin niin ja sen, että odotin hänen tulevan luokseni, mutta ei tullut. Eikä asiasta sitten enään puhuttu vaan mentiin nukkumaan.
Minusta ei ole silti sama asia ruotia toisen mahakumpua kun rintoja. Mielelläni ne osana seksuaalisuutta, kuten alapääkin kaikkinensa.
Kuinkakohan miehet loukkaantuisi jos sanoisi, että penis on vaan vähän pieni. :)
Mene ja tiedä, en halua kokeilla. En halua loukata. Huomioin paljon toisen tunteita ja ehkä siksi odotan, että toinenkin tekee niin ja yhtä antaumuksella. Harva varmaan ajattelee niin, varsinkin jos menneisyydestä ei löydy mitään itsetuntoon liittyviä isoja mörköjä.
Mut Turkin se silti on mun paikkani mennä pyytämään anteeksi, mutta voin mennä vastaan ja sanoa ylireagoivani. Sitten kyllä tulee ilkeä olo jos ei senkään jälkeen puhu mitään.
ap, kiittää ja niiaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.07.2013 klo 10:58"]
Ok. Numero 3. Ole kiltti ja kerro minulle voiko tämä tosiaan olla yhdentekevä heitto/vitsi mieheltä, vaikka se ei ole totta? Etkö itse loukkaantuisi ja menis maku seksiin jos naisesi toteaisi sun munan olevan pieni VÄHÄN?
Olisi oikeasti kiva tietää.
ap
Onko teillä muna ja rinnat ne keskenään verrannolliset asiat. Eli sinullako ei vaginaa ole? Tämä siittimen ja rintojen rinnastaminen aina ontuu.
[/quote]
Nyt menet AP ja pyydät todellakin anteeksi mieheltäsi. Mies ei ole tehnyt tässä mitään väärää, vaan olet itse ahdistanut hänet tosi tukalaan tilanteeseen käyttäytymällä erittäin lapsellisesti ja raukkamaisesti.
Moukka mies. Antaisin kenkää perseelle.
[quote author="Vierailija" time="17.07.2013 klo 11:29"]
Nyt menet AP ja pyydät todellakin anteeksi mieheltäsi. Mies ei ole tehnyt tässä mitään väärää, vaan olet itse ahdistanut hänet tosi tukalaan tilanteeseen käyttäytymällä erittäin lapsellisesti ja raukkamaisesti.
[/quote]
Ei ap:llä ole mitään anteeksi pyydettävää. Mies tiesi kuinka kova paikka rinnat ovat, ja loukkasi silti. Eli iski vyön alle. Tuo on loukkauksista pahin ja osoittaa, ettei mieheen kannata/voi luottaa.
Patalaputhan nää imetysten jäljiltä on. Mieskin on sen myöntänyt, eikä mua sillä loukannut yhtään. Valehtelu olisi loukannut enemmän. Harmittaa ja välillä itkettääkin rintojen menetys, mutta minkäs teet.
Ensiksikin: mies pyysi vilpittömästi anteeksi? Hän ei siis tarkoittanut loukata.
Toiseksi: itse ajoit hänet sohvalle, oletko miettinyt miten luotaantyöntävää ja loukkaavaa se on?
Kolmanneksi: pyydä häneltä anteeksi reagointisi ja puhukaa asia selväksi. Tänne kirjoittelu ei yhdistä teitä, saat sekalaisen nipun ohjeita. PUHUKAA. Hän selvästikin rakastaa sinua.¨
Itse olen myös loukkaantunut mitä älyttömimmistä asioista. Olen ne tiedostanut ja ne on puhuttu läpi. Niinpä tämä voi olla myös yhdistävä ja puhdistava juttu.. :)
"Reagoinko liioittellusti?"
Kyllä, todellakin reagoit.