Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ensitreffit alttarilla 2020 OFFICIAL
Alkaa vasta syyskuussa. Miten maltan odottaa?? Muita jotka haluaisivat jo tietoa pareista?
Toivotaan, että tällä kaudella ei tapahdu mitään kamalan hullua vaan parit ovat aikuismaisesti käyttäytyviä ja fiksuja. Toivoahan aina saa, vai mitä?
Kommentit (18026)
Miten voi joku tv-ohjelma mennä näin tunteisiin joillakin kirjoittajilla? Pitäisköhän mennä vaikka kävelylle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katin kiherryksellä ja Emman höröttelyllä on tosiaan eroa.
Kati on kuitenkin suurimman osan aikuismainen ja asiallinen. Emman nauru tai hihitys, mitä nyt milloinkin suusta ulos tulee, on välillä kiusallisen kiusallista.
En tiedä onko sitten muilla ollut sellaista tilannetta kuin minulla, että ollaan jossain porukalla tai kaksistaan ja joku sitten päästää tilanteeseen sopimattoman naurun tai ihan melkein joka tilanteessa kovaäänisen hörötyksen. Josta seuraa kiusaantunut hiljaisuus tai se yritetään hienotunteisesti ohittaa tai aletaan puhua kiireesti jotain muuta.
Minulle tulee välillä sama tunne kun katselen ja kuuntelen Emman ja Tuomaksen elämääTuomas miettii, johtuuko Emman nauru tai muu vastaava fysiologisista syistä, ja koettaa ennaltaestää kohtauksia. Tästä on näytetty kaksi esimerkkiä. Kaupassa Tuomas ennakoi, että Emmalle pitää ostaa matkaevästä, jotta hän ei ärry liian pitkän ruokailuvälin vuoksi. Tanskasen kanssa puhuessaan Tuomas sanoi, että jos (Emmaa?) alkaa kovasti naurattaa, pitää miettiä, olisiko tarve levätä tai syödä.
Eikö Emma itse reflektoi noita syy-seuraussuhteita ja pidä huolta itsestään?Tuntuu kurjalta, että Tuomas on tavallaan joutunut töihin tuossa suhteessa. Noinhan sen ei pitäisi olla kahden aikuisen ihmisen suhteessa.
No nyt pommas! Vai ei suhteen eteen tarvitse tehdä töitä? Nimenomaan suhteen eteen täytyy tehdä "töitä" jos haluaa, että se mesestyy.
Ja en oikein jaksa uskoa, että Tuomas, nuori mies uupuu tuon "työmäärään" kun joutuu huomauttelemaan Emmalle syömisestä. Totuus on se, että suuri osa ihmisistä on kiukkuisia nälkäisenä. Meillä miehen kanssa 40v liitto takana, ja joudun aika usein huomauttamaan miehelle, kun ollaan lähdössä jonnekin, että "syö ennen kuin lähdetään, ettei sitten tarvitse nälissään kiukutella". Mies tietää itsekin olevansa kuin pyllyyn ammuttu karhu nälkäisenä. Ei siitä mitään draamaa revitä. Eikä minulle ole ollenkaan liikaa "töitä" sanoa tuo asia miehelle.
Minustakin tuntuu, että monilla on täysin epärealistinen kuva meistä ihmisistä tai ihmissuhteista. Ideaalia tietenkin on, että kaksi täysin kypsää ja fiksua ja tasapainoista pariutuu, ja osaavat hoitaa asiat aina järkevästi eikä koskaan käyttäydy lapsellisesti.
Mutta eihän se niin ole, olemme epätydellisiä. Ei ihme, että niin moni ei löydä parisuhdetta, kun ei olla valmiita tinkimään "täydellinen unelmakumppani"- vaateesta.
Ei tietenkään ole kysymys siitä, että ollaan täydellisen kypsiä ja tasapainoisia molemmat. Saa olla epätäydellinen ihminen.
Mutta ei voi olla niin, että toinen koko ajan tukee, huolehtii ja ymmärtää ja toinen heittäytyy siihen huolehdittavaksi autuaan onnellisena yrittämättä antaa itse jotain sille toiselle.
Toisen tulee venyä, mutta toinen kiukuttelee tai ottaa palvelukset vastaan itsestäänselvästi "kun mä nyt vaan olen tämmöinen".Minusta vaikuttaa siltä, että jotkut kirjoittajat samaistuvat tiettyihin henkilöihin, jolloin he ottavat erityisesti näihin henkilöihin kohdistetun kritiikin/ihmettelynkin henkilökohtaisesti. Tai sitten siinä henkilössä nähdään samoja piirteitä kuin vaikka jossakussa läheisessä, ja mieli pahoitetaan ikään kuin sen läheisen puolesta.
Itse pidän Emman käytöstä sopimattomana siltä osin, mitä televisiossa on näytetty. Olen myös samaa mieltä siitä, että kumppanin tukemisen ja kannattelun välillä on jyrkkä ero. Tällä taas ei ole mitään tekemistä epärealististen odotusten, joustamattomuuden tai täydellisyyden tavoittelun kanssa.
Tämähän se. Kun se osuu tarpeeksi lähelle omaa minää, jopa televisio-ohjelma määrittelee omia ajatuksia elämästä. Säälittävää.
Tai sitten vaan jotkut osaa ajatella laajemmin, eikä vain omasta pikku ahtaasta boxista itsensä kautta? Jotkut ymmärtää paremmin, että meissä kaikissa on tuo kaikki, laaja spectrumi, eikä asiat ole niin mustavalkoisia kuin täällä nämä "Emma sairas- Tuomas töissä"- kategorioitsevat antavat ymmärtää, voisko olla?
Voi olla että Emma tarvitsee kannattelua tässä alussa Tuomasta enemmän, mutta eihän se nyt tarkoita, etteikö roolit voisi kääntyä toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni Matti on miehistä kuumin ja Tuomaksen ohella sympaattisin. Jos huhu Miran ja Matin erosta pitää paikkansa, isken heti kiinni 😉 Tosin en ole tumma urheilija, joten taitaa olla turhaa haaveilla. Aamulehden jutun mukaan mies on seurustellut hyvin erilaisten naisten kanssa, joten minullakin voi olla saumaa. Toivotaan kuitenkin, ettei huhu erosta ole totta. Tietääkö kukaan, millaisia naisia Matti on oikeasti deittaillut?
Siitä vain verkkoja vesille, ehdottomasti! Jos siis Miralla ja Matilla ei natsaa lopulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katin kiherryksellä ja Emman höröttelyllä on tosiaan eroa.
Kati on kuitenkin suurimman osan aikuismainen ja asiallinen. Emman nauru tai hihitys, mitä nyt milloinkin suusta ulos tulee, on välillä kiusallisen kiusallista.
En tiedä onko sitten muilla ollut sellaista tilannetta kuin minulla, että ollaan jossain porukalla tai kaksistaan ja joku sitten päästää tilanteeseen sopimattoman naurun tai ihan melkein joka tilanteessa kovaäänisen hörötyksen. Josta seuraa kiusaantunut hiljaisuus tai se yritetään hienotunteisesti ohittaa tai aletaan puhua kiireesti jotain muuta.
Minulle tulee välillä sama tunne kun katselen ja kuuntelen Emman ja Tuomaksen elämääTuomas miettii, johtuuko Emman nauru tai muu vastaava fysiologisista syistä, ja koettaa ennaltaestää kohtauksia. Tästä on näytetty kaksi esimerkkiä. Kaupassa Tuomas ennakoi, että Emmalle pitää ostaa matkaevästä, jotta hän ei ärry liian pitkän ruokailuvälin vuoksi. Tanskasen kanssa puhuessaan Tuomas sanoi, että jos (Emmaa?) alkaa kovasti naurattaa, pitää miettiä, olisiko tarve levätä tai syödä.
Eikö Emma itse reflektoi noita syy-seuraussuhteita ja pidä huolta itsestään?Tuntuu kurjalta, että Tuomas on tavallaan joutunut töihin tuossa suhteessa. Noinhan sen ei pitäisi olla kahden aikuisen ihmisen suhteessa.
No nyt pommas! Vai ei suhteen eteen tarvitse tehdä töitä? Nimenomaan suhteen eteen täytyy tehdä "töitä" jos haluaa, että se mesestyy.
Ja en oikein jaksa uskoa, että Tuomas, nuori mies uupuu tuon "työmäärään" kun joutuu huomauttelemaan Emmalle syömisestä. Totuus on se, että suuri osa ihmisistä on kiukkuisia nälkäisenä. Meillä miehen kanssa 40v liitto takana, ja joudun aika usein huomauttamaan miehelle, kun ollaan lähdössä jonnekin, että "syö ennen kuin lähdetään, ettei sitten tarvitse nälissään kiukutella". Mies tietää itsekin olevansa kuin pyllyyn ammuttu karhu nälkäisenä. Ei siitä mitään draamaa revitä. Eikä minulle ole ollenkaan liikaa "töitä" sanoa tuo asia miehelle.
Minustakin tuntuu, että monilla on täysin epärealistinen kuva meistä ihmisistä tai ihmissuhteista. Ideaalia tietenkin on, että kaksi täysin kypsää ja fiksua ja tasapainoista pariutuu, ja osaavat hoitaa asiat aina järkevästi eikä koskaan käyttäydy lapsellisesti.
Mutta eihän se niin ole, olemme epätydellisiä. Ei ihme, että niin moni ei löydä parisuhdetta, kun ei olla valmiita tinkimään "täydellinen unelmakumppani"- vaateesta.
Ei tietenkään ole kysymys siitä, että ollaan täydellisen kypsiä ja tasapainoisia molemmat. Saa olla epätäydellinen ihminen.
Mutta ei voi olla niin, että toinen koko ajan tukee, huolehtii ja ymmärtää ja toinen heittäytyy siihen huolehdittavaksi autuaan onnellisena yrittämättä antaa itse jotain sille toiselle.
Toisen tulee venyä, mutta toinen kiukuttelee tai ottaa palvelukset vastaan itsestäänselvästi "kun mä nyt vaan olen tämmöinen".Minusta vaikuttaa siltä, että jotkut kirjoittajat samaistuvat tiettyihin henkilöihin, jolloin he ottavat erityisesti näihin henkilöihin kohdistetun kritiikin/ihmettelynkin henkilökohtaisesti. Tai sitten siinä henkilössä nähdään samoja piirteitä kuin vaikka jossakussa läheisessä, ja mieli pahoitetaan ikään kuin sen läheisen puolesta.
Itse pidän Emman käytöstä sopimattomana siltä osin, mitä televisiossa on näytetty. Olen myös samaa mieltä siitä, että kumppanin tukemisen ja kannattelun välillä on jyrkkä ero. Tällä taas ei ole mitään tekemistä epärealististen odotusten, joustamattomuuden tai täydellisyyden tavoittelun kanssa.
Tämähän se. Kun se osuu tarpeeksi lähelle omaa minää, jopa televisio-ohjelma määrittelee omia ajatuksia elämästä. Säälittävää.
Tai sitten vaan jotkut osaa ajatella laajemmin, eikä vain omasta pikku ahtaasta boxista itsensä kautta? Jotkut ymmärtää paremmin, että meissä kaikissa on tuo kaikki, laaja spectrumi, eikä asiat ole niin mustavalkoisia kuin täällä nämä "Emma sairas- Tuomas töissä"- kategorioitsevat antavat ymmärtää, voisko olla?
Voi olla että Emma tarvitsee kannattelua tässä alussa Tuomasta enemmän, mutta eihän se nyt tarkoita, etteikö roolit voisi kääntyä toisinpäin.
Jotkut myös ymmärtävät, että liika jankkaaminenkin on liikaa, ja väsyttävää muille seuraajille. Vähempikin riittäisi?
Jokainen voi tietysti pitää käsityksensä itsestään, toiminnastaan ja tavoistaan olla (kuten myös ohjelmaan osallistujien) jos ei ole valmis tarkastelemaan toimintaansa sillä silmällä että kenties voisi olla kehitettävää. Ei vaan pidä sitten ihmetellä kun ihmissuhteet epäonnistuu /tulee konflikteja /ero.
Itse tykkään peilata näitä hahmoja omaan käytökseeni ja löydän usein sovellettavaa omaan elämääni, eli pyrin kehittämään vuorovaikutustaitojani. Loisto ohjelma!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö Tuomas ole lähihoitaja? Pikkasen eri asia kuin psyk. sh.
On lähäri, mutta tekee töitä mielenterveyspotilaiden kanssa. Ja no, eivät ne 60 nopan erikoistumisopinnot sairaanhoitajastakaan mitään psykiatria tee.
Kommentti sen takia, että joku täällä kirjoitti hänen olevan psykiatrinen sairaanhoitaja ja ei siksi jaksa hoitaa kotona. Ei siis ole psykiatrinen sairaanhoitaja. Ja jos haluat verrata lähihoitajan ja sairaanhoitajan tutkintoja, niin kannattaisi sen verran selvittää että erikoistumisopintojen lisäksi eroa on jo siinä että toinen ammattikoulututkinto, toinen ammattikorkeakoulututkinto. Pätevyydet valmistumisen jälkeen ihan erit.
Sulle tittelit on tärkeitä? Arvotat ihmiset tarkasti sen mukaan, onko ne vain amis vai peräti amk?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö Tuomas ole lähihoitaja? Pikkasen eri asia kuin psyk. sh.
On lähäri, mutta tekee töitä mielenterveyspotilaiden kanssa. Ja no, eivät ne 60 nopan erikoistumisopinnot sairaanhoitajastakaan mitään psykiatria tee.
Kommentti sen takia, että joku täällä kirjoitti hänen olevan psykiatrinen sairaanhoitaja ja ei siksi jaksa hoitaa kotona. Ei siis ole psykiatrinen sairaanhoitaja. Ja jos haluat verrata lähihoitajan ja sairaanhoitajan tutkintoja, niin kannattaisi sen verran selvittää että erikoistumisopintojen lisäksi eroa on jo siinä että toinen ammattikoulututkinto, toinen ammattikorkeakoulututkinto. Pätevyydet valmistumisen jälkeen ihan erit.
Voi pyhä jysäys. Olkoon Tuomaksella vaikka hevosenhoitajankoulutus Takahikiän tallilla, mutta hän tekee töitä psykiatrian klinikalla. Sinunko mielestäsi Tuomaksen "pätevyys" (ammattikoulututkinto/ammattikorkeakoulututkinto) ratkaisee sen, miten hänellä ja Emmalla menee keskenään. Tämä keskustelu saa kyllä yhä koomisempia piirteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö Tuomas ole lähihoitaja? Pikkasen eri asia kuin psyk. sh.
On lähäri, mutta tekee töitä mielenterveyspotilaiden kanssa. Ja no, eivät ne 60 nopan erikoistumisopinnot sairaanhoitajastakaan mitään psykiatria tee.
Kommentti sen takia, että joku täällä kirjoitti hänen olevan psykiatrinen sairaanhoitaja ja ei siksi jaksa hoitaa kotona. Ei siis ole psykiatrinen sairaanhoitaja. Ja jos haluat verrata lähihoitajan ja sairaanhoitajan tutkintoja, niin kannattaisi sen verran selvittää että erikoistumisopintojen lisäksi eroa on jo siinä että toinen ammattikoulututkinto, toinen ammattikorkeakoulututkinto. Pätevyydet valmistumisen jälkeen ihan erit.
Mitä väliä? Nykyisin hoito tapahtuu yleensä tiimityönä eikä siinä "pätevyydet" ratkaise hoitotuloksia. Sulla taitaa olla vanhaa tietoa asioista ja pääpainotukset hoitoalan kuuluisassa hierarkiassa, josta jo vähitellen pitäisi päästä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katin kiherryksellä ja Emman höröttelyllä on tosiaan eroa.
Kati on kuitenkin suurimman osan aikuismainen ja asiallinen. Emman nauru tai hihitys, mitä nyt milloinkin suusta ulos tulee, on välillä kiusallisen kiusallista.
En tiedä onko sitten muilla ollut sellaista tilannetta kuin minulla, että ollaan jossain porukalla tai kaksistaan ja joku sitten päästää tilanteeseen sopimattoman naurun tai ihan melkein joka tilanteessa kovaäänisen hörötyksen. Josta seuraa kiusaantunut hiljaisuus tai se yritetään hienotunteisesti ohittaa tai aletaan puhua kiireesti jotain muuta.
Minulle tulee välillä sama tunne kun katselen ja kuuntelen Emman ja Tuomaksen elämääTuomas miettii, johtuuko Emman nauru tai muu vastaava fysiologisista syistä, ja koettaa ennaltaestää kohtauksia. Tästä on näytetty kaksi esimerkkiä. Kaupassa Tuomas ennakoi, että Emmalle pitää ostaa matkaevästä, jotta hän ei ärry liian pitkän ruokailuvälin vuoksi. Tanskasen kanssa puhuessaan Tuomas sanoi, että jos (Emmaa?) alkaa kovasti naurattaa, pitää miettiä, olisiko tarve levätä tai syödä.
Eikö Emma itse reflektoi noita syy-seuraussuhteita ja pidä huolta itsestään?Tuntuu kurjalta, että Tuomas on tavallaan joutunut töihin tuossa suhteessa. Noinhan sen ei pitäisi olla kahden aikuisen ihmisen suhteessa.
No nyt pommas! Vai ei suhteen eteen tarvitse tehdä töitä? Nimenomaan suhteen eteen täytyy tehdä "töitä" jos haluaa, että se mesestyy.
Ja en oikein jaksa uskoa, että Tuomas, nuori mies uupuu tuon "työmäärään" kun joutuu huomauttelemaan Emmalle syömisestä. Totuus on se, että suuri osa ihmisistä on kiukkuisia nälkäisenä. Meillä miehen kanssa 40v liitto takana, ja joudun aika usein huomauttamaan miehelle, kun ollaan lähdössä jonnekin, että "syö ennen kuin lähdetään, ettei sitten tarvitse nälissään kiukutella". Mies tietää itsekin olevansa kuin pyllyyn ammuttu karhu nälkäisenä. Ei siitä mitään draamaa revitä. Eikä minulle ole ollenkaan liikaa "töitä" sanoa tuo asia miehelle.
Tuo nyt ei ole suhteen eteen töiden tekemistä, vaan ukon opettamista patalaiskaksi. Jos 40 vuotta naimisissa ollut ukko ei älyä vielä itsestään syödä, on jossain vikaa. Naimisiin mennessä olisi toivottavaa hallita edes alkeellisimmat käytöstavat, kyllä suhteessa ajan kanssa tulee varmasti niitä todellisiakin ongelmia hoidettavaksi.
No mut mitä se oikeasti haittaa (muita varsinkaan), jos muistuttaa 40 tai 50 tai vaikka 60v vuotta rakkaalle kumppanillesi, et muistahan nyt ukkorakas syödä? Liian rankkaa? Minusta ei, vaan kutsuisin sitä rakkaudeksi <3
Tee mitä haluat, mutta älä tyrkytä sitä Emman ja Tuomaksen suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kun kuitenkin suurin osa ihmisisistä löytää sen kumppanin ihan itse ilman apuja"
Ja monet ihan väärän kumppanin itselleen tai ylipäänsä mihinkään parisuhteeseen ja siinä sitten roikutaan yhdessä syystä tai toisesta ehkä jopa koko elämä, vaikka viisainta olisi lähteä koko suhteesta. En siis tuotakaan näkisi välttämättä miksikään saavutukseksi tai osoitukseksi siitä, että ei ole hankala ihminen tai "vaikeasti pariutuva".
Et siis ymmärrä ihmissuhteita edes vähää alusta.
Ei. Se ei todellakaan ole mikään meriitti, ettei ole hankkinut EDES huonoa kokemusta parisuhteesta. Päinvastoin, kyseessä on täydellinen kykenemättömyys ihmissuhteisiin, kun ei ole ennen televisio-ohjelmaa seurustelemaan toisen aikuisen kanssa.
Varmaan on olemassa ihmisiä, jotka eivät kykene ihmissuhteeseen. Tosin he tuntuvat usein silti terrorisoivan jonkun kiltin ihmisen elämää huonossa parisuhteessa.
Minun tuttavapiirissäni on varmaan enemmistö ihmisiä sellaisia, joiden mielestä on parempi olla yksin ja 'kaveerata' erilaisten ihmisten kanssa, ennemmin kuin vain iskeytyä parisuhteeseen, jotta täyttäisi jonkunlaisen "normaaliuden" kriteerin. Varmasti kyse on myös siitä, että kriteerit on korkealla (ja usein tuntuu myös olevan niin, että ovat joko hyvin rikkinäisistä lähtökohdista (suojamuuri) tai hyvin etuoikeutetuista perheistä (myös varmaan joku suojamuuri?) osalla ehkä kyse vakaumuksellinen valinta myöskin.
Aika iso osa kuitenkin tuntuu löytävän/löytäneen sopivan kumppanin jossain vaiheessa.
Vaikuttaa myös siltä, että nämä pariutumiset ovat hyvin pysyviä, kun vihdoin löydetään se molemmin puolin ideaalinen pari.
En vain tajua tuota ajatusmaailmaa, että "näillä EA ihmisillä on joku perustavanlaatuinen VIKA" - eihän meistä kukaan ole täydellinen ja myös jokaisella meistä on varmasti joku ominaisuus, jota voitaisiin täällä ruotia sivutolkulla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katin kiherryksellä ja Emman höröttelyllä on tosiaan eroa.
Kati on kuitenkin suurimman osan aikuismainen ja asiallinen. Emman nauru tai hihitys, mitä nyt milloinkin suusta ulos tulee, on välillä kiusallisen kiusallista.
En tiedä onko sitten muilla ollut sellaista tilannetta kuin minulla, että ollaan jossain porukalla tai kaksistaan ja joku sitten päästää tilanteeseen sopimattoman naurun tai ihan melkein joka tilanteessa kovaäänisen hörötyksen. Josta seuraa kiusaantunut hiljaisuus tai se yritetään hienotunteisesti ohittaa tai aletaan puhua kiireesti jotain muuta.
Minulle tulee välillä sama tunne kun katselen ja kuuntelen Emman ja Tuomaksen elämääTuomas miettii, johtuuko Emman nauru tai muu vastaava fysiologisista syistä, ja koettaa ennaltaestää kohtauksia. Tästä on näytetty kaksi esimerkkiä. Kaupassa Tuomas ennakoi, että Emmalle pitää ostaa matkaevästä, jotta hän ei ärry liian pitkän ruokailuvälin vuoksi. Tanskasen kanssa puhuessaan Tuomas sanoi, että jos (Emmaa?) alkaa kovasti naurattaa, pitää miettiä, olisiko tarve levätä tai syödä.
Eikö Emma itse reflektoi noita syy-seuraussuhteita ja pidä huolta itsestään?Tuntuu kurjalta, että Tuomas on tavallaan joutunut töihin tuossa suhteessa. Noinhan sen ei pitäisi olla kahden aikuisen ihmisen suhteessa.
No nyt pommas! Vai ei suhteen eteen tarvitse tehdä töitä? Nimenomaan suhteen eteen täytyy tehdä "töitä" jos haluaa, että se mesestyy.
Ja en oikein jaksa uskoa, että Tuomas, nuori mies uupuu tuon "työmäärään" kun joutuu huomauttelemaan Emmalle syömisestä. Totuus on se, että suuri osa ihmisistä on kiukkuisia nälkäisenä. Meillä miehen kanssa 40v liitto takana, ja joudun aika usein huomauttamaan miehelle, kun ollaan lähdössä jonnekin, että "syö ennen kuin lähdetään, ettei sitten tarvitse nälissään kiukutella". Mies tietää itsekin olevansa kuin pyllyyn ammuttu karhu nälkäisenä. Ei siitä mitään draamaa revitä. Eikä minulle ole ollenkaan liikaa "töitä" sanoa tuo asia miehelle.
Tuo nyt ei ole suhteen eteen töiden tekemistä, vaan ukon opettamista patalaiskaksi. Jos 40 vuotta naimisissa ollut ukko ei älyä vielä itsestään syödä, on jossain vikaa. Naimisiin mennessä olisi toivottavaa hallita edes alkeellisimmat käytöstavat, kyllä suhteessa ajan kanssa tulee varmasti niitä todellisiakin ongelmia hoidettavaksi.
Voi voi sinua, vähänpä tiedät elämästä. Jos puolison ainoa huono puoli on se, ettei hän muista syödä ennen kuin kiukku iskee, niin se on pieni vika ihmisessä. Eikä tuo ole edes mikään ongelma. Ei todellakaan vaadi ihmiseltä juuri mitään ponnisteluja sanoa toiselle joskus, että muista syödä.
Tavallisessa arjessa ihmiset käy töissä ja näkevät toisiaan vain iltaisin ja silloinkin osa illoista menee harrastuksissa. Ei sitä edes tarvitse normaali arjessa sanoa/huolehtia. Ja onko tosiaan niin, että palstamammat muistaa aina syödä säännöllisesti ja kenekekään ei kiukku iske, kun syöminen unohtuu iltaan?
Säännöllinen syöminen ei ole mikään "käytöstapa", eikä se, että ruokarytmi on epäsäännöllinen ole merkki "patalaiskasta". Päinvastoin, syöminen unohtuu yleensä juuri siksi, että uppoutuu töihin.
Eipä ole monellakaan mammalla tälläkään palstalla mitään mahdollisuuksia löytää kumppania, kun ei siinä tulevassa kumppansissa saa olla yhtään virhettä Jopa se, että toinen syö epäsäännoolisesti on huonon miehen merkki ja naimisiin mennessä miehessä ei toki tuotakaan virhettä saa olla.
Minkälaisia ihmisiä te oikein haluatte puolisoksi? hajuttomia, näkymättömiä, vailla pienintäkään virhettä? Ei saa nauraa liikaa, ei saa sanoa liian usein, ei saa uhohtaa syödä säännöllisesti, ei saa sitä eikä tätä. Taitaa noilla kritereillä jäädä kumppani löytymättä. Kun ihmisessä voi olla niin paljon pahempiakin vikoja kuin nuo edellä mainitut. Toki jokaisella on oikeus unelmoida siitä täydellisestä kumppanista.
Usein vain kun kunnolla rakastuu, ne vaatimukset unohtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katin kiherryksellä ja Emman höröttelyllä on tosiaan eroa.
Kati on kuitenkin suurimman osan aikuismainen ja asiallinen. Emman nauru tai hihitys, mitä nyt milloinkin suusta ulos tulee, on välillä kiusallisen kiusallista.
En tiedä onko sitten muilla ollut sellaista tilannetta kuin minulla, että ollaan jossain porukalla tai kaksistaan ja joku sitten päästää tilanteeseen sopimattoman naurun tai ihan melkein joka tilanteessa kovaäänisen hörötyksen. Josta seuraa kiusaantunut hiljaisuus tai se yritetään hienotunteisesti ohittaa tai aletaan puhua kiireesti jotain muuta.
Minulle tulee välillä sama tunne kun katselen ja kuuntelen Emman ja Tuomaksen elämääTuomas miettii, johtuuko Emman nauru tai muu vastaava fysiologisista syistä, ja koettaa ennaltaestää kohtauksia. Tästä on näytetty kaksi esimerkkiä. Kaupassa Tuomas ennakoi, että Emmalle pitää ostaa matkaevästä, jotta hän ei ärry liian pitkän ruokailuvälin vuoksi. Tanskasen kanssa puhuessaan Tuomas sanoi, että jos (Emmaa?) alkaa kovasti naurattaa, pitää miettiä, olisiko tarve levätä tai syödä.
Eikö Emma itse reflektoi noita syy-seuraussuhteita ja pidä huolta itsestään?Tuntuu kurjalta, että Tuomas on tavallaan joutunut töihin tuossa suhteessa. Noinhan sen ei pitäisi olla kahden aikuisen ihmisen suhteessa.
No nyt pommas! Vai ei suhteen eteen tarvitse tehdä töitä? Nimenomaan suhteen eteen täytyy tehdä "töitä" jos haluaa, että se mesestyy.
Ja en oikein jaksa uskoa, että Tuomas, nuori mies uupuu tuon "työmäärään" kun joutuu huomauttelemaan Emmalle syömisestä. Totuus on se, että suuri osa ihmisistä on kiukkuisia nälkäisenä. Meillä miehen kanssa 40v liitto takana, ja joudun aika usein huomauttamaan miehelle, kun ollaan lähdössä jonnekin, että "syö ennen kuin lähdetään, ettei sitten tarvitse nälissään kiukutella". Mies tietää itsekin olevansa kuin pyllyyn ammuttu karhu nälkäisenä. Ei siitä mitään draamaa revitä. Eikä minulle ole ollenkaan liikaa "töitä" sanoa tuo asia miehelle.
Tuo nyt ei ole suhteen eteen töiden tekemistä, vaan ukon opettamista patalaiskaksi. Jos 40 vuotta naimisissa ollut ukko ei älyä vielä itsestään syödä, on jossain vikaa. Naimisiin mennessä olisi toivottavaa hallita edes alkeellisimmat käytöstavat, kyllä suhteessa ajan kanssa tulee varmasti niitä todellisiakin ongelmia hoidettavaksi.
No mut mitä se oikeasti haittaa (muita varsinkaan), jos muistuttaa 40 tai 50 tai vaikka 60v vuotta rakkaalle kumppanillesi, et muistahan nyt ukkorakas syödä? Liian rankkaa? Minusta ei, vaan kutsuisin sitä rakkaudeksi <3
Tee mitä haluat, mutta älä tyrkytä sitä Emman ja Tuomaksen suhteeseen.
Entäpä jos Tuomas itse on valmis hyväksymään tuon "rankan työn" ja pitämään suhteen kasassa?
-ohis-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katin kiherryksellä ja Emman höröttelyllä on tosiaan eroa.
Kati on kuitenkin suurimman osan aikuismainen ja asiallinen. Emman nauru tai hihitys, mitä nyt milloinkin suusta ulos tulee, on välillä kiusallisen kiusallista.
En tiedä onko sitten muilla ollut sellaista tilannetta kuin minulla, että ollaan jossain porukalla tai kaksistaan ja joku sitten päästää tilanteeseen sopimattoman naurun tai ihan melkein joka tilanteessa kovaäänisen hörötyksen. Josta seuraa kiusaantunut hiljaisuus tai se yritetään hienotunteisesti ohittaa tai aletaan puhua kiireesti jotain muuta.
Minulle tulee välillä sama tunne kun katselen ja kuuntelen Emman ja Tuomaksen elämääTuomas miettii, johtuuko Emman nauru tai muu vastaava fysiologisista syistä, ja koettaa ennaltaestää kohtauksia. Tästä on näytetty kaksi esimerkkiä. Kaupassa Tuomas ennakoi, että Emmalle pitää ostaa matkaevästä, jotta hän ei ärry liian pitkän ruokailuvälin vuoksi. Tanskasen kanssa puhuessaan Tuomas sanoi, että jos (Emmaa?) alkaa kovasti naurattaa, pitää miettiä, olisiko tarve levätä tai syödä.
Eikö Emma itse reflektoi noita syy-seuraussuhteita ja pidä huolta itsestään?Tuntuu kurjalta, että Tuomas on tavallaan joutunut töihin tuossa suhteessa. Noinhan sen ei pitäisi olla kahden aikuisen ihmisen suhteessa.
No nyt pommas! Vai ei suhteen eteen tarvitse tehdä töitä? Nimenomaan suhteen eteen täytyy tehdä "töitä" jos haluaa, että se mesestyy.
Ja en oikein jaksa uskoa, että Tuomas, nuori mies uupuu tuon "työmäärään" kun joutuu huomauttelemaan Emmalle syömisestä. Totuus on se, että suuri osa ihmisistä on kiukkuisia nälkäisenä. Meillä miehen kanssa 40v liitto takana, ja joudun aika usein huomauttamaan miehelle, kun ollaan lähdössä jonnekin, että "syö ennen kuin lähdetään, ettei sitten tarvitse nälissään kiukutella". Mies tietää itsekin olevansa kuin pyllyyn ammuttu karhu nälkäisenä. Ei siitä mitään draamaa revitä. Eikä minulle ole ollenkaan liikaa "töitä" sanoa tuo asia miehelle.
Minustakin tuntuu, että monilla on täysin epärealistinen kuva meistä ihmisistä tai ihmissuhteista. Ideaalia tietenkin on, että kaksi täysin kypsää ja fiksua ja tasapainoista pariutuu, ja osaavat hoitaa asiat aina järkevästi eikä koskaan käyttäydy lapsellisesti.
Mutta eihän se niin ole, olemme epätydellisiä. Ei ihme, että niin moni ei löydä parisuhdetta, kun ei olla valmiita tinkimään "täydellinen unelmakumppani"- vaateesta.
Ei tietenkään ole kysymys siitä, että ollaan täydellisen kypsiä ja tasapainoisia molemmat. Saa olla epätäydellinen ihminen.
Mutta ei voi olla niin, että toinen koko ajan tukee, huolehtii ja ymmärtää ja toinen heittäytyy siihen huolehdittavaksi autuaan onnellisena yrittämättä antaa itse jotain sille toiselle.
Toisen tulee venyä, mutta toinen kiukuttelee tai ottaa palvelukset vastaan itsestäänselvästi "kun mä nyt vaan olen tämmöinen".Minusta vaikuttaa siltä, että jotkut kirjoittajat samaistuvat tiettyihin henkilöihin, jolloin he ottavat erityisesti näihin henkilöihin kohdistetun kritiikin/ihmettelynkin henkilökohtaisesti. Tai sitten siinä henkilössä nähdään samoja piirteitä kuin vaikka jossakussa läheisessä, ja mieli pahoitetaan ikään kuin sen läheisen puolesta.
Itse pidän Emman käytöstä sopimattomana siltä osin, mitä televisiossa on näytetty. Olen myös samaa mieltä siitä, että kumppanin tukemisen ja kannattelun välillä on jyrkkä ero. Tällä taas ei ole mitään tekemistä epärealististen odotusten, joustamattomuuden tai täydellisyyden tavoittelun kanssa.
Tämähän se. Kun se osuu tarpeeksi lähelle omaa minää, jopa televisio-ohjelma määrittelee omia ajatuksia elämästä. Säälittävää.
Tai sitten vaan jotkut osaa ajatella laajemmin, eikä vain omasta pikku ahtaasta boxista itsensä kautta? Jotkut ymmärtää paremmin, että meissä kaikissa on tuo kaikki, laaja spectrumi, eikä asiat ole niin mustavalkoisia kuin täällä nämä "Emma sairas- Tuomas töissä"- kategorioitsevat antavat ymmärtää, voisko olla?
Voi olla että Emma tarvitsee kannattelua tässä alussa Tuomasta enemmän, mutta eihän se nyt tarkoita, etteikö roolit voisi kääntyä toisinpäin.
Jotkut myös ymmärtävät, että liika jankkaaminenkin on liikaa, ja väsyttävää muille seuraajille. Vähempikin riittäisi?
Kenellekähän tarkoitit tämän kommenttisi? Noihin ylempänä oleviin kommentteihin on varmaan monta kirjoittajaa/kommentoijaa. Heistä ei kukaan yksinään ole jankannut mitään. Itsekin olen kirjoittanut noista kommenteista yhden ja huomaan, että moni näyttää luulevan, että olen kirjoittanut ne lähes kaikki ja jankutan. Mutta en ole. Olen kirjoittnut vain yhden.
Oletko kenties itse kirjoittanut niistä monta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On yllä hyvä tilanne, jos ainoa ongelma on puolison nälkäkiukku. Se on toisen huomioimista, että muistuttaa syömisestä. Ei sitäkään tehdä ihmiselle, josta ei välitä tippaakaan. On ihan olennainen osa toimivaa parisuhdetta on tarkistaa toisen tilanne, oli se nyt sitten näläntilanne (otetaan evästä, laitetaanko ruokaa nyt vai myöhemmin, jne.) tai jotakin muuta.
Eikö ole varsin todennäköistä, että vuorovaikutustaidoissa on kehitettävää kun kerran tuohon ohjelmaan on päätynyt ja asiantuntijat ovat siinä sparraamassa?
.
Eikö voisi siten hyväksyä, että tietynlaiset toimintamallit ja käytöstavat nyt vaan ovat sellaisia joita kannattaisi kriittisesti tarkastella ja pyrkiä niistä pois, mikäli mielii saavuttavansa tasapainoisen, hyvän ja kestävän parisuhteen?
.
Miksi se on punainen vaate joillekin, että osoitetaan tietyn toimintamallin (kuten töksäyttelyn ja kiukuttelun) olevan juuri sellaista josta tulisi pyrkiä pois?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katin kiherryksellä ja Emman höröttelyllä on tosiaan eroa.
Kati on kuitenkin suurimman osan aikuismainen ja asiallinen. Emman nauru tai hihitys, mitä nyt milloinkin suusta ulos tulee, on välillä kiusallisen kiusallista.
En tiedä onko sitten muilla ollut sellaista tilannetta kuin minulla, että ollaan jossain porukalla tai kaksistaan ja joku sitten päästää tilanteeseen sopimattoman naurun tai ihan melkein joka tilanteessa kovaäänisen hörötyksen. Josta seuraa kiusaantunut hiljaisuus tai se yritetään hienotunteisesti ohittaa tai aletaan puhua kiireesti jotain muuta.
Minulle tulee välillä sama tunne kun katselen ja kuuntelen Emman ja Tuomaksen elämääTuomas miettii, johtuuko Emman nauru tai muu vastaava fysiologisista syistä, ja koettaa ennaltaestää kohtauksia. Tästä on näytetty kaksi esimerkkiä. Kaupassa Tuomas ennakoi, että Emmalle pitää ostaa matkaevästä, jotta hän ei ärry liian pitkän ruokailuvälin vuoksi. Tanskasen kanssa puhuessaan Tuomas sanoi, että jos (Emmaa?) alkaa kovasti naurattaa, pitää miettiä, olisiko tarve levätä tai syödä.
Eikö Emma itse reflektoi noita syy-seuraussuhteita ja pidä huolta itsestään?Tuntuu kurjalta, että Tuomas on tavallaan joutunut töihin tuossa suhteessa. Noinhan sen ei pitäisi olla kahden aikuisen ihmisen suhteessa.
No nyt pommas! Vai ei suhteen eteen tarvitse tehdä töitä? Nimenomaan suhteen eteen täytyy tehdä "töitä" jos haluaa, että se mesestyy.
Ja en oikein jaksa uskoa, että Tuomas, nuori mies uupuu tuon "työmäärään" kun joutuu huomauttelemaan Emmalle syömisestä. Totuus on se, että suuri osa ihmisistä on kiukkuisia nälkäisenä. Meillä miehen kanssa 40v liitto takana, ja joudun aika usein huomauttamaan miehelle, kun ollaan lähdössä jonnekin, että "syö ennen kuin lähdetään, ettei sitten tarvitse nälissään kiukutella". Mies tietää itsekin olevansa kuin pyllyyn ammuttu karhu nälkäisenä. Ei siitä mitään draamaa revitä. Eikä minulle ole ollenkaan liikaa "töitä" sanoa tuo asia miehelle.
Tuo nyt ei ole suhteen eteen töiden tekemistä, vaan ukon opettamista patalaiskaksi. Jos 40 vuotta naimisissa ollut ukko ei älyä vielä itsestään syödä, on jossain vikaa. Naimisiin mennessä olisi toivottavaa hallita edes alkeellisimmat käytöstavat, kyllä suhteessa ajan kanssa tulee varmasti niitä todellisiakin ongelmia hoidettavaksi.
Voi voi sinua, vähänpä tiedät elämästä. Jos puolison ainoa huono puoli on se, ettei hän muista syödä ennen kuin kiukku iskee, niin se on pieni vika ihmisessä. Eikä tuo ole edes mikään ongelma. Ei todellakaan vaadi ihmiseltä juuri mitään ponnisteluja sanoa toiselle joskus, että muista syödä.
Tavallisessa arjessa ihmiset käy töissä ja näkevät toisiaan vain iltaisin ja silloinkin osa illoista menee harrastuksissa. Ei sitä edes tarvitse normaali arjessa sanoa/huolehtia. Ja onko tosiaan niin, että palstamammat muistaa aina syödä säännöllisesti ja kenekekään ei kiukku iske, kun syöminen unohtuu iltaan?
Säännöllinen syöminen ei ole mikään "käytöstapa", eikä se, että ruokarytmi on epäsäännöllinen ole merkki "patalaiskasta". Päinvastoin, syöminen unohtuu yleensä juuri siksi, että uppoutuu töihin.
Eipä ole monellakaan mammalla tälläkään palstalla mitään mahdollisuuksia löytää kumppania, kun ei siinä tulevassa kumppansissa saa olla yhtään virhettä Jopa se, että toinen syö epäsäännoolisesti on huonon miehen merkki ja naimisiin mennessä miehessä ei toki tuotakaan virhettä saa olla.
Minkälaisia ihmisiä te oikein haluatte puolisoksi? hajuttomia, näkymättömiä, vailla pienintäkään virhettä? Ei saa nauraa liikaa, ei saa sanoa liian usein, ei saa uhohtaa syödä säännöllisesti, ei saa sitä eikä tätä. Taitaa noilla kritereillä jäädä kumppani löytymättä. Kun ihmisessä voi olla niin paljon pahempiakin vikoja kuin nuo edellä mainitut. Toki jokaisella on oikeus unelmoida siitä täydellisestä kumppanista.
Usein vain kun kunnolla rakastuu, ne vaatimukset unohtuu.
Löytynyt on (puoliso) ja elämänkokemustakin vaikka muille jakaa. Ukkoni osaa onneksi syödä itse ja huolehtia muutenkin itsestään. Mutta kun sinua nyt noin paljon korpeaa tuo asia, jatka kaikinmokomin ukkosi syöttämistä ja paijaamista. Asia lienee loppuunkäsitelty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katin kiherryksellä ja Emman höröttelyllä on tosiaan eroa.
Kati on kuitenkin suurimman osan aikuismainen ja asiallinen. Emman nauru tai hihitys, mitä nyt milloinkin suusta ulos tulee, on välillä kiusallisen kiusallista.
En tiedä onko sitten muilla ollut sellaista tilannetta kuin minulla, että ollaan jossain porukalla tai kaksistaan ja joku sitten päästää tilanteeseen sopimattoman naurun tai ihan melkein joka tilanteessa kovaäänisen hörötyksen. Josta seuraa kiusaantunut hiljaisuus tai se yritetään hienotunteisesti ohittaa tai aletaan puhua kiireesti jotain muuta.
Minulle tulee välillä sama tunne kun katselen ja kuuntelen Emman ja Tuomaksen elämääTuomas miettii, johtuuko Emman nauru tai muu vastaava fysiologisista syistä, ja koettaa ennaltaestää kohtauksia. Tästä on näytetty kaksi esimerkkiä. Kaupassa Tuomas ennakoi, että Emmalle pitää ostaa matkaevästä, jotta hän ei ärry liian pitkän ruokailuvälin vuoksi. Tanskasen kanssa puhuessaan Tuomas sanoi, että jos (Emmaa?) alkaa kovasti naurattaa, pitää miettiä, olisiko tarve levätä tai syödä.
Eikö Emma itse reflektoi noita syy-seuraussuhteita ja pidä huolta itsestään?Tuntuu kurjalta, että Tuomas on tavallaan joutunut töihin tuossa suhteessa. Noinhan sen ei pitäisi olla kahden aikuisen ihmisen suhteessa.
No nyt pommas! Vai ei suhteen eteen tarvitse tehdä töitä? Nimenomaan suhteen eteen täytyy tehdä "töitä" jos haluaa, että se mesestyy.
Ja en oikein jaksa uskoa, että Tuomas, nuori mies uupuu tuon "työmäärään" kun joutuu huomauttelemaan Emmalle syömisestä. Totuus on se, että suuri osa ihmisistä on kiukkuisia nälkäisenä. Meillä miehen kanssa 40v liitto takana, ja joudun aika usein huomauttamaan miehelle, kun ollaan lähdössä jonnekin, että "syö ennen kuin lähdetään, ettei sitten tarvitse nälissään kiukutella". Mies tietää itsekin olevansa kuin pyllyyn ammuttu karhu nälkäisenä. Ei siitä mitään draamaa revitä. Eikä minulle ole ollenkaan liikaa "töitä" sanoa tuo asia miehelle.
Tuossa tarkoitettiin varmaan sitä, että Tuomaan ammatti on psykiatrinen sairaanhoitaja. Alan työ on senverran raskasta, ettei kotona jaksa "hoidella" enää ketään. Sanon tämän saman alan ihmisenä, joka myös haluaa puolisonsa olevan senverran itsenäinen ettei häntä tarvitse hoivata jatkuvasti.
No ei tuo nyt paljoa vaadi "hoivaa". Minkälaisia parisuhteita ihmiset oikein haluaa, kun kaikki on muka liian raskasta? Meinaatko, että esim lastenhoitaja ei enää jaksa sitten hoitaa omia lapsia, tai lääkäri ei enää jaksa hoitaa omia porukoitaan, keittäjä ei enää jaksa tehdä perheelleen ruokaa jne.
Veikkaampa, että olette väärässä, kun luulette, ettei Tuomas ole tuossa suhteessa onnellinen.
Et nyt ymmärrä asian ydintä. Tottakai normaali ihminen hoitaa lapsensa, hehän eivät tule toimeen vielä yksin. Kahden aikuisen suhde on kuitenkin sellainen, jossa toivoisi molempien olevan henkisesti niin kypsiä että pärjäävät myös ilman toista. Jos näin ei ole, se ei ole tasavertainen vaan läheisriippuvainen suhde.
Eikös se Emma ole elänyt ja pärjännyt tähänkin asti ilman Tuomasta? Joten pärjää varmaa jatkossakin ilman Tuomasta tai jotakin muuta miestä.
Avioliitossa nimenomaan on tarkoitus tukea toista silloin kun toinen tukea tarvitsee. Ei se ole läheisriippuvuutta.
Tässä nyt on tehty Tuomaksen yhdestä lauseesta ihan mahdoton haloo.
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole varsin todennäköistä, että vuorovaikutustaidoissa on kehitettävää kun kerran tuohon ohjelmaan on päätynyt ja asiantuntijat ovat siinä sparraamassa?
.
Eikö voisi siten hyväksyä, että tietynlaiset toimintamallit ja käytöstavat nyt vaan ovat sellaisia joita kannattaisi kriittisesti tarkastella ja pyrkiä niistä pois, mikäli mielii saavuttavansa tasapainoisen, hyvän ja kestävän parisuhteen?
.
Miksi se on punainen vaate joillekin, että osoitetaan tietyn toimintamallin (kuten töksäyttelyn ja kiukuttelun) olevan juuri sellaista josta tulisi pyrkiä pois?
Tämä. Meissä jokaisessa on kehittymisen varaa. Jos on ohjelmaan lähtenyt, tulisi lähtökohtaisesti olla valmis vastaanottamaan kehitysehdotuksia ja kohtaamaan omia vääriä tapoja vuorovaikuttaa. Miksi täällä joillekin menee niin tunteisiin siis osallistujien puolesta, jos osoitetaan niitä heikkoja kohtia? Sehän koko ohjelman asiantuntijoiden idea ja suola on, että heistä ja meistä katsojistakin jokainen saisi välineitä vuorovaikutustaitojen parantamiseen.
Kenenkään ei kannata ylipäänsä elämässä junttautua siihen ettei näe parantamisen varaa käytöksessään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katin kiherryksellä ja Emman höröttelyllä on tosiaan eroa.
Kati on kuitenkin suurimman osan aikuismainen ja asiallinen. Emman nauru tai hihitys, mitä nyt milloinkin suusta ulos tulee, on välillä kiusallisen kiusallista.
En tiedä onko sitten muilla ollut sellaista tilannetta kuin minulla, että ollaan jossain porukalla tai kaksistaan ja joku sitten päästää tilanteeseen sopimattoman naurun tai ihan melkein joka tilanteessa kovaäänisen hörötyksen. Josta seuraa kiusaantunut hiljaisuus tai se yritetään hienotunteisesti ohittaa tai aletaan puhua kiireesti jotain muuta.
Minulle tulee välillä sama tunne kun katselen ja kuuntelen Emman ja Tuomaksen elämääTuomas miettii, johtuuko Emman nauru tai muu vastaava fysiologisista syistä, ja koettaa ennaltaestää kohtauksia. Tästä on näytetty kaksi esimerkkiä. Kaupassa Tuomas ennakoi, että Emmalle pitää ostaa matkaevästä, jotta hän ei ärry liian pitkän ruokailuvälin vuoksi. Tanskasen kanssa puhuessaan Tuomas sanoi, että jos (Emmaa?) alkaa kovasti naurattaa, pitää miettiä, olisiko tarve levätä tai syödä.
Eikö Emma itse reflektoi noita syy-seuraussuhteita ja pidä huolta itsestään?Tuntuu kurjalta, että Tuomas on tavallaan joutunut töihin tuossa suhteessa. Noinhan sen ei pitäisi olla kahden aikuisen ihmisen suhteessa.
No nyt pommas! Vai ei suhteen eteen tarvitse tehdä töitä? Nimenomaan suhteen eteen täytyy tehdä "töitä" jos haluaa, että se mesestyy.
Ja en oikein jaksa uskoa, että Tuomas, nuori mies uupuu tuon "työmäärään" kun joutuu huomauttelemaan Emmalle syömisestä. Totuus on se, että suuri osa ihmisistä on kiukkuisia nälkäisenä. Meillä miehen kanssa 40v liitto takana, ja joudun aika usein huomauttamaan miehelle, kun ollaan lähdössä jonnekin, että "syö ennen kuin lähdetään, ettei sitten tarvitse nälissään kiukutella". Mies tietää itsekin olevansa kuin pyllyyn ammuttu karhu nälkäisenä. Ei siitä mitään draamaa revitä. Eikä minulle ole ollenkaan liikaa "töitä" sanoa tuo asia miehelle.
Tuo nyt ei ole suhteen eteen töiden tekemistä, vaan ukon opettamista patalaiskaksi. Jos 40 vuotta naimisissa ollut ukko ei älyä vielä itsestään syödä, on jossain vikaa. Naimisiin mennessä olisi toivottavaa hallita edes alkeellisimmat käytöstavat, kyllä suhteessa ajan kanssa tulee varmasti niitä todellisiakin ongelmia hoidettavaksi.
Voi voi sinua, vähänpä tiedät elämästä. Jos puolison ainoa huono puoli on se, ettei hän muista syödä ennen kuin kiukku iskee, niin se on pieni vika ihmisessä. Eikä tuo ole edes mikään ongelma. Ei todellakaan vaadi ihmiseltä juuri mitään ponnisteluja sanoa toiselle joskus, että muista syödä.
Tavallisessa arjessa ihmiset käy töissä ja näkevät toisiaan vain iltaisin ja silloinkin osa illoista menee harrastuksissa. Ei sitä edes tarvitse normaali arjessa sanoa/huolehtia. Ja onko tosiaan niin, että palstamammat muistaa aina syödä säännöllisesti ja kenekekään ei kiukku iske, kun syöminen unohtuu iltaan?
Säännöllinen syöminen ei ole mikään "käytöstapa", eikä se, että ruokarytmi on epäsäännöllinen ole merkki "patalaiskasta". Päinvastoin, syöminen unohtuu yleensä juuri siksi, että uppoutuu töihin.
Eipä ole monellakaan mammalla tälläkään palstalla mitään mahdollisuuksia löytää kumppania, kun ei siinä tulevassa kumppansissa saa olla yhtään virhettä Jopa se, että toinen syö epäsäännoolisesti on huonon miehen merkki ja naimisiin mennessä miehessä ei toki tuotakaan virhettä saa olla.
Minkälaisia ihmisiä te oikein haluatte puolisoksi? hajuttomia, näkymättömiä, vailla pienintäkään virhettä? Ei saa nauraa liikaa, ei saa sanoa liian usein, ei saa uhohtaa syödä säännöllisesti, ei saa sitä eikä tätä. Taitaa noilla kritereillä jäädä kumppani löytymättä. Kun ihmisessä voi olla niin paljon pahempiakin vikoja kuin nuo edellä mainitut. Toki jokaisella on oikeus unelmoida siitä täydellisestä kumppanista.
Usein vain kun kunnolla rakastuu, ne vaatimukset unohtuu.
Löytynyt on (puoliso) ja elämänkokemustakin vaikka muille jakaa. Ukkoni osaa onneksi syödä itse ja huolehtia muutenkin itsestään. Mutta kun sinua nyt noin paljon korpeaa tuo asia, jatka kaikinmokomin ukkosi syöttämistä ja paijaamista. Asia lienee loppuunkäsitelty.
kiitos! Tätä juuri toivoinkin. Sinun siunaustasi ja hyväksyntää liitollemme :)
Onneksi olet itse löytänyt virheettömän miehen, joka ei koskaan tarvitse sinulta pienintäkään tekoa.
Ps. Oletko muuten miettinyt, jos vaikka käy niin, että puolisosi sairastuu muistisairauteen tai saa aivoinfartin?
Ps 2 Mies syö meilläkin ihan itse ja paijaa siinä sivussa minua aika paljon. Mutta ei niin, että hänen tarvitsisi, mutta hän haluaa. Hyvää niin. Kaikkea hyvää sinulle ja puolisollesi. onnellista elämää jne.
Asia lienee tältäkin osin loppuun käsitelty.
Ketju on lukittu.
Alue: Aihe vapaa
Minä yritän aina samaistua kaikkiin ihmisiin ja ymmärtää ihan kaikkien käytöstä, koen sen empatian yritykseksi. Joka ikisellä ihmisellä on syynsä, miksi käyttäytyy kuten käyttäytyy, ja ihmisrakkaana köökkipsykologina minua kiehtoo kovasti nähdä sinne taakse.
Toisekseen ajattelen, että tässä on näytetty näitä pareja NIIN hirvittävän vähän, että kukaan ei voi vielä sanoa tuntevansa noita ihmisiä. Tai pystyvänsä analysoimaan suhteen dynaamiikan täydellisesti. Ei voida unohtaa leikkauksen merkitystä, meille näytetään tosi vähän ja osittain tahallaan harhauttaenkin. Me ei mielestäni siis voida tehdä juuri minkäänlaisia totuudenmukaisia päätelmiä näistä ihmisistä.