Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (4192)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mitä siinä on kummallista jos ei ole 35-vuotiaana seurustellut? Minä ole nyt 39-vuotias ja seurustelen kolmatta kertaa elämässäni, mutta yksikään näistä seurustelusuhteista ei ole alkanut minun toimestani, vaan vastapuolen aloitteesta ja joka kerta olen ollut enemmän tai vähemmän kiikun kaakun että onko itsellä oikeasti sitä kipinää. Sen yhden kerran kun itse tein aloitteen erään henkilön kanssa ja kävin trffeillä, niin siitä ei jatkoa seurannut. Ihan hyvin voisin minäkin olla tilanteessa, että en olisi koskaan seurustellut, jos olisi ollut vähäkään vaativampaa ja kylmempää luonnetta omalla taustalla.

Joko elämässäsi ei ole tarvetta toiselle henkilölle tai sinua ei lähtökohtaisesti kiinnosta. Tai sitten olisit halunnut seurustella, mutta kukaan ei ole halunnut sinua. Parviäly on puhunut.

Kummassakaan tapauksessa et ole hyvä kandidaatti parisuhteeseen.

Vierailija

nooo....yleensä lapset aloittaa ekat seurustelukokeilut jo 5.luokalla. Eihän niitä voi seurusteluiksi kutsua, mut yläasteella jo moni seurustelee.[/quote]

Ei kai noita kukaan 35-vuotiaana tai ylipäänsä koskaan parisuhteiksi kutsu? Noissa lasten ”seurustelussa” ei yleensä edes kahdenkesken vietetä aikaa, vaikka ihastuminen todellista olisikin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SPOILERw

Tuo asuinpaikasta vääntäminen on niin kummallista. Miksi ihmeessä olettaa, että kumppani on lähiseudulta/haluaa muuttaa juuri sinun luoksesi? Luulisi, että moni osallistujista on jo tsekannut Tinderistä/nettitreffeiltä lähiseutujen tarjonnan ennen ohjelmaan osallistumista.

Plus itse ajattelen, että hyvän tyypin osuessa kohdalle asuinpaikka ei ole lapsettomilla ihmisillä kynnyskysymys (perheellisillä toki on lasten koulut yms kuviot). Itse asuin Espoossa ja mieheni Turussa, kun tavattiin aikoinaan, eikä todellakaan ollut välimatka este.❤️

Asuinpaikka voi olla este jos molemmat on uraihmisiä ja sellaisella alalla, että töitä ei ole kuin muutamassa kaupungissa. Tämän vuoden osallistujilla vaikuttaa olevan sen verran yleiset ammatit, että tämän ei pitäisi olla este.

Eiköhän noilta kysytä ennakkoon, että oletko valmis muuttamaan muualle Suomessa. Ja jos sanoo en, niin ei naiteta kaukana asuvan kanssa. On ihmisiä, jotka ei vain halua muuttaa esim. pois pk-seudulta vaikka töiden suhteen voisi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma, että mies ei nykyään saa katsoa jääkiekkoa mutta sen pitää harrastaa jotain Jorma Uotinen-tyylin kummallisia soolotansseja ollakseen ihana mies. Älkää naiset valehdelko. Jos kesken lauantai-illan mies alkaa vääntelehtiä ja kutsuu sitä tanssiksi, niin olette melko kummallisia jos sitä hienona pidätte.

Kylläpä ottaa koville, kun osa naisista tykkää miehestä, joka on erilainen.

Oikeasti, ei kukaan nainen pohjimmiltaan tuollaisesta lällynlää-tyypistä tykkää. Homokaverina se on ok, miehenä ei.

Eipä Juuditia tunnu haittaavaan, päinvastoin. Tommi voi sitäpaitsi olla vaikka minkälainen panomies. Ei tuo tanssiesitys mitään kerro. Naiset monesti päätyvät yhteen miehen kanssa, joka muistuttaa heidän omaa isäänsä. Juuditin isä ei ollut mikään sellainen persuöyhöttäjä.

Nää oli hassun epäsuhta pari, voihan heillä toki keskenään mätsätä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Onkos tässä vielä analysoitu Katia? Tuntui siinä hää jaksossa olevan kaikista tärkeintä kavereiden kanssa kikattelu?

Ei ole pahemmin analysoitu Katia. Täällä on pari kommenttia näkynyt tyyliin, että ”tuttu näky yössä”. Olisiko semmoinen aika perus urasuuntautunut citysinkku? Ehkä pitänyt tähän asti hauskaa, ja nyt on huomannut, että ikää jo on. Jos haluaa vaikka sitä perhettäkin, niin kello alkaa tikittää tuossa vaiheessa. Ehkä on kuitenkin ihan tositarkoituksella liikenteessä. Tiedän yhden tällaisen parin, jossa molemmat ovat aika urakeskeisiä. Nainen on selvästi puheliaampi ja sellainen jämpti, mies on fiksu, urakeskeinen, mutta sosiaalisesti jäykähkö. Ovat olleet pitkään yhdessä. Voi tämä setti toimiakin. Omina sinkkuaikoina joskus joku juttu varmaan kaatui ihan siihenkin, että tuli muiden sinkkukavereiden kanssa liikaa analysoitua kaikkea. Kati näyttää olevan läheinen kavereidensa kanssa. Toivottavasti ei ihan kaikkea kerro sinne suuntaan Jannesta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Toki parisuhteessa vaadittavia taitoja oppii myös muissa ihmissuhteissa, mutta on eri asia asua 24/7 yhdessä kuin oppia ihmissuhdetaitoja työpaikalla tai kaverin kanssa. Parisuhde on kuitenkin suurimmalle osalle eri asia, kuin mikään muu ihmissuhde elämässä. Yksin ollessa toki oppii tuntemaan itselleen luontevia tapoja toimia ja omia rajoja, mutta se ei tarkoita, että automaattisesti oppisi huomioimaan toisen tapoja ja rajoja. Eikä omien toimintatapojen tunteminen takaa, että menee luontevasti kumppanin toimintatapojen kanssa yksiin.

Tämähän se.

On yhä kasvava joukko ihmisiä, jotka eivät yksinkertaisesti kykene olemaan toisen kanssa. Se mielensisäinen maailma järkkyy, jos ei saa olla koko ajan omalla mukavuusalueella.

On aivan eri asia tietää miten kuuluisi käyttäytyä, ja sitten käyttäytyä niin kuin kuuluisi. Ei se katso älykkyyttä tai ymmärrystä, vaan tunne-elämän häiriöistä siinä on kyse.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SPOILERw

Tuo asuinpaikasta vääntäminen on niin kummallista. Miksi ihmeessä olettaa, että kumppani on lähiseudulta/haluaa muuttaa juuri sinun luoksesi? Luulisi, että moni osallistujista on jo tsekannut Tinderistä/nettitreffeiltä lähiseutujen tarjonnan ennen ohjelmaan osallistumista.

Plus itse ajattelen, että hyvän tyypin osuessa kohdalle asuinpaikka ei ole lapsettomilla ihmisillä kynnyskysymys (perheellisillä toki on lasten koulut yms kuviot). Itse asuin Espoossa ja mieheni Turussa, kun tavattiin aikoinaan, eikä todellakaan ollut välimatka este.❤️

Asuinpaikka voi olla este jos molemmat on uraihmisiä ja sellaisella alalla, että töitä ei ole kuin muutamassa kaupungissa. Tämän vuoden osallistujilla vaikuttaa olevan sen verran yleiset ammatit, että tämän ei pitäisi olla este.

Monessa ammatissa (osittainen) etätyö on ok ja jos välimatka on luokkaa Helsinki-Tampere, niin moni muutenkin tekee tuollaista työmatkaa päivittäin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkos tässä vielä analysoitu Katia? Tuntui siinä hää jaksossa olevan kaikista tärkeintä kavereiden kanssa kikattelu?

Ei ole pahemmin analysoitu Katia. Täällä on pari kommenttia näkynyt tyyliin, että ”tuttu näky yössä”. Olisiko semmoinen aika perus urasuuntautunut citysinkku? Ehkä pitänyt tähän asti hauskaa, ja nyt on huomannut, että ikää jo on. Jos haluaa vaikka sitä perhettäkin, niin kello alkaa tikittää tuossa vaiheessa. Ehkä on kuitenkin ihan tositarkoituksella liikenteessä. Tiedän yhden tällaisen parin, jossa molemmat ovat aika urakeskeisiä. Nainen on selvästi puheliaampi ja sellainen jämpti, mies on fiksu, urakeskeinen, mutta sosiaalisesti jäykähkö. Ovat olleet pitkään yhdessä. Voi tämä setti toimiakin. Omina sinkkuaikoina joskus joku juttu varmaan kaatui ihan siihenkin, että tuli muiden sinkkukavereiden kanssa liikaa analysoitua kaikkea. Kati näyttää olevan läheinen kavereidensa kanssa. Toivottavasti ei ihan kaikkea kerro sinne suuntaan Jannesta.


Mielestäni Kati on selvä nykyaikuisen malli. Eli kaikessa on kyse siitä, mitä joku muu ajattelee siitä. Liikaa pakotuksia, liian vähän ymmärrystä siitä mikä on elämässä oikeasti tärkeää.

Kaikki Katin käytöksessä viittasi siihen, että tämä tarvitsee vahvistuksen jo pelkällä olemassaololleen muiden hyväksynnästä. "Siitä tuli totta kun sain kertoa siitä kavereille ja he nauroivat kanssani".

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkos tässä vielä analysoitu Katia? Tuntui siinä hää jaksossa olevan kaikista tärkeintä kavereiden kanssa kikattelu?

Ei ole pahemmin analysoitu Katia. Täällä on pari kommenttia näkynyt tyyliin, että ”tuttu näky yössä”. Olisiko semmoinen aika perus urasuuntautunut citysinkku? Ehkä pitänyt tähän asti hauskaa, ja nyt on huomannut, että ikää jo on. Jos haluaa vaikka sitä perhettäkin, niin kello alkaa tikittää tuossa vaiheessa. Ehkä on kuitenkin ihan tositarkoituksella liikenteessä. Tiedän yhden tällaisen parin, jossa molemmat ovat aika urakeskeisiä. Nainen on selvästi puheliaampi ja sellainen jämpti, mies on fiksu, urakeskeinen, mutta sosiaalisesti jäykähkö. Ovat olleet pitkään yhdessä. Voi tämä setti toimiakin. Omina sinkkuaikoina joskus joku juttu varmaan kaatui ihan siihenkin, että tuli muiden sinkkukavereiden kanssa liikaa analysoitua kaikkea. Kati näyttää olevan läheinen kavereidensa kanssa. Toivottavasti ei ihan kaikkea kerro sinne suuntaan Jannesta.


Mielestäni Kati on selvä nykyaikuisen malli. Eli kaikessa on kyse siitä, mitä joku muu ajattelee siitä. Liikaa pakotuksia, liian vähän ymmärrystä siitä mikä on elämässä oikeasti tärkeää.

Kaikki Katin käytöksessä viittasi siihen, että tämä tarvitsee vahvistuksen jo pelkällä olemassaololleen muiden hyväksynnästä. "Siitä tuli totta kun sain kertoa siitä kavereille ja he nauroivat kanssani".

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SPOILERw

Tuo asuinpaikasta vääntäminen on niin kummallista. Miksi ihmeessä olettaa, että kumppani on lähiseudulta/haluaa muuttaa juuri sinun luoksesi? Luulisi, että moni osallistujista on jo tsekannut Tinderistä/nettitreffeiltä lähiseutujen tarjonnan ennen ohjelmaan osallistumista.

Plus itse ajattelen, että hyvän tyypin osuessa kohdalle asuinpaikka ei ole lapsettomilla ihmisillä kynnyskysymys (perheellisillä toki on lasten koulut yms kuviot). Itse asuin Espoossa ja mieheni Turussa, kun tavattiin aikoinaan, eikä todellakaan ollut välimatka este.❤️

Asuinpaikka voi olla este jos molemmat on uraihmisiä ja sellaisella alalla, että töitä ei ole kuin muutamassa kaupungissa. Tämän vuoden osallistujilla vaikuttaa olevan sen verran yleiset ammatit, että tämän ei pitäisi olla este.

Eiköhän noilta kysytä ennakkoon, että oletko valmis muuttamaan muualle Suomessa. Ja jos sanoo en, niin ei naiteta kaukana asuvan kanssa. On ihmisiä, jotka ei vain halua muuttaa esim. pois pk-seudulta vaikka töiden suhteen voisi.

Kuinkahan moni näihin kysymyksiin vastatessa on 100% rehellinen ja kuinka moni miettii, mikä vastaus antaa heistä hyvän kuvan? On tosi tavallista, että vastataan niin kuin oletetaan olevan "sopivaa". Jos haastatteluissa on kysytty, "koetko olevasi vaativa ihminen toisia kohtaan?", "oletko joustamaton?", "suututko herkästi pikkuasioista?", niin kuinkakohan moni noihin vastaa kyllä. Sen sijaan kun kysytään, "oletko valmis muuttamaan kumppanin perässä?", "onko toisten ihmisten hyvinvointi sinulle tärkeää", "pidän itseäni ystävällisenä ihmisenä", niin aika moni vastaa kyllä. Aika harva tunnistaa/myöntää ääneen "ikäviä" puoliaan. Tuo asumiskuviokin on tällainen asia, halutaan ehkä antaa itsestä joustava kuva tai toivotaan, ettei kumppani ole kauempaa kuin viereisestä kaupungista. Sitten voikin tulla yllätyksenä, että itse asuu Helsingissä ja kumppani jossain Pihtiputaalla, Kokkolassa tai Kemissä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mä niin näen jo Miran ja Matin siellä Prismassa lastensa kanssa! Mira lihonut +20kg, legginssit ja tunika, Matti kaljuuntunut, pieruverkkarit. Mira nalkuttaa edellä ja Matti kulkee kiltisti perässä maksumiehenä ja yrittää pitää muksuja kurissa siinä onnistumatta :D

Kotona sitten menee pätemään ja ilkeilemään Vauva-palstalle. Ihan kuin sinä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti Tommi tajuaa kohdella tätä puolisoaan Heikkiä paremmin.

Siis mitä heikki tässä vyyhdissä??

Osa niputtaa yhteen Juuditin ja Miinan edelliseltä kaudelta. En yhdy aivan tähän tulkintaan, että he olisivat kovin samanlaisia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SPOILERw

Tuo asuinpaikasta vääntäminen on niin kummallista. Miksi ihmeessä olettaa, että kumppani on lähiseudulta/haluaa muuttaa juuri sinun luoksesi? Luulisi, että moni osallistujista on jo tsekannut Tinderistä/nettitreffeiltä lähiseutujen tarjonnan ennen ohjelmaan osallistumista.

Plus itse ajattelen, että hyvän tyypin osuessa kohdalle asuinpaikka ei ole lapsettomilla ihmisillä kynnyskysymys (perheellisillä toki on lasten koulut yms kuviot). Itse asuin Espoossa ja mieheni Turussa, kun tavattiin aikoinaan, eikä todellakaan ollut välimatka este.❤️

Asuinpaikka voi olla este jos molemmat on uraihmisiä ja sellaisella alalla, että töitä ei ole kuin muutamassa kaupungissa. Tämän vuoden osallistujilla vaikuttaa olevan sen verran yleiset ammatit, että tämän ei pitäisi olla este.

Eiköhän noilta kysytä ennakkoon, että oletko valmis muuttamaan muualle Suomessa. Ja jos sanoo en, niin ei naiteta kaukana asuvan kanssa. On ihmisiä, jotka ei vain halua muuttaa esim. pois pk-seudulta vaikka töiden suhteen voisi.

Kuinkahan moni näihin kysymyksiin vastatessa on 100% rehellinen ja kuinka moni miettii, mikä vastaus antaa heistä hyvän kuvan? On tosi tavallista, että vastataan niin kuin oletetaan olevan "sopivaa". Jos haastatteluissa on kysytty, "koetko olevasi vaativa ihminen toisia kohtaan?", "oletko joustamaton?", "suututko herkästi pikkuasioista?", niin kuinkakohan moni noihin vastaa kyllä. Sen sijaan kun kysytään, "oletko valmis muuttamaan kumppanin perässä?", "onko toisten ihmisten hyvinvointi sinulle tärkeää", "pidän itseäni ystävällisenä ihmisenä", niin aika moni vastaa kyllä. Aika harva tunnistaa/myöntää ääneen "ikäviä" puoliaan. Tuo asumiskuviokin on tällainen asia, halutaan ehkä antaa itsestä joustava kuva tai toivotaan, ettei kumppani ole kauempaa kuin viereisestä kaupungista. Sitten voikin tulla yllätyksenä, että itse asuu Helsingissä ja kumppani jossain Pihtiputaalla, Kokkolassa tai Kemissä.

Musta on asiantuntijoilta ollut monella kaudella virhe painottaa asuinpaikkaa pariskuntien kohdalla yhdistävänä tekijänä (esim. viime kauden lahtelaiset). Läheskään kaikille oma kotipaikkakunta ei ole ehdoton/todella rakas/paikka, jossa suku asuu 5. polvessa, vaan se on paikka, johon on sattunut päätymään. Valkkaisivat mieluummin oikeasti sopivia pariskuntia riippumatta siitä, asuvatko samassa kaupungissa keskenään. Jos on tosimielellä liikenteessä, niin aika moni muuttaisi ns. sen oikean perässä.

Ehkä olen tässä asiassa jotenkin vinoutunut, kun sukujuureni on pohjoisemmassa enkä pidä useamman tunnin välimatkaa minään. Pari tuntia julkisilla menee nopeasti. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Muiden maiden versiossa on suoraan sanottu mitä ajatellaan puolison ulkonäöstä. Ei haukuta rumaksi, mutta myönnetään jos tuore puoliso ei ole omaan makuun. En ymmärrä miksi asia on niin tabu Suomen EA:ssa? Kaikki vain myhäilee ja piilottaa todelliset syyt tunteiden lässähtämiseen. Tylsää.

Kannattaa hieman miettiä, mitä suustaan päästää. Voihan olla, että kumppanin ulkonäkö ei heti nappaa, mutta myöhemmin kun tutustuu, voi  ulkonäkökin alkaa miellyttää. Silloin on kurjaa, jos toinen muistaa, että hei, tuohan piti minua vähemmän viehättävänä/komeana ja jopa sanoi sen ääneen.

Ja jos tunteet lässähtää, ei syynä varmaan ole  pelkkä ulkonäkö, vaan luonteessa joku tökkii tai ei ole vaan sitä kipinää. Palkällä ulkonäöllä kuin ei oikeasti kovin pitkälle avioliitossa pötki. Toki toinen ei saa olla ällöttävän näköinen, niin ettei päin pysty kstsomaan. Ulkonäköön tottuu. Monesti ekaksi katsoo, että onpa omituinen/mitäänsanomaton ulkonäkö, mutta kun ihmisen oppii tuntemaan, mielipide ulkonäöstäkin muuttuu.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En kerta kaikkiaan voi ymmärtää tätä Emman leimaamista rumaksi. Kauniimpi Emma on naiseksi, kuin Tuomas komea mieheksi. Parina ovat ihan ok, jos pelkästään ulkonäköä ajattelee. Tärkeintä kuitenkin on, että heillä vaikutti olevan paras meininki yhdessä viimeisimmässä jaksossa (katson yhden edellä). Eli arkea jo nähtiin seuraavassa jaksossa.

Ulkonäköasiakaan ei haittaa, mutta kun Emma on niin juntti!

Vierailija

Mä en tiedä miksi Miran naamassa on jotain sairaan ärsyttävää. Kasvojen ilmeet ovat koko ajan sellaiset, että ajattelee kriittisesti ja negatiivisesti, ikään kuin katselisi nenän varttaan pitkin.

Enkä nyt siis arvostele hänen ulkonäköään, vaan ilmeitä ja eleitä. Eipä sillä, Mattikin vaikuttaa suht passiivisaggressiiviselta, että varmaankin tuollainen piikittelevä ja itsepäinen kumppani sopii hänelle. Mutta silti... jos Matti on kertonu ihastuvansa tummiin ja sporttisiin mimmeihin, on varmaa, ettei Miran kaltainen villasukankutoja nappaa.

Miksi nää on paritettu? Matti kuvittelee itsestään liikoja ja Mira taas olisi selvästi naistyyppiä, jolla pitäisi olla itseään ainakin 10v vanhempi kumppani.

Ennustan joensuulaisille liiton jatkumista ja kaveriasteelle muuttumista, Judith jatkaa miehensä kanssa liitossaan. Kati ja miehensä varmaan jatkavat myös, jos Kati on sitä miltä vaikuttaa. En ole nähnyt heidän hääjaksoaan, mutta Miran ja Matin näin. Ei hyvä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SPOILERw

Tuo asuinpaikasta vääntäminen on niin kummallista. Miksi ihmeessä olettaa, että kumppani on lähiseudulta/haluaa muuttaa juuri sinun luoksesi? Luulisi, että moni osallistujista on jo tsekannut Tinderistä/nettitreffeiltä lähiseutujen tarjonnan ennen ohjelmaan osallistumista.

Plus itse ajattelen, että hyvän tyypin osuessa kohdalle asuinpaikka ei ole lapsettomilla ihmisillä kynnyskysymys (perheellisillä toki on lasten koulut yms kuviot). Itse asuin Espoossa ja mieheni Turussa, kun tavattiin aikoinaan, eikä todellakaan ollut välimatka este.❤️

Asuinpaikka voi olla este jos molemmat on uraihmisiä ja sellaisella alalla, että töitä ei ole kuin muutamassa kaupungissa. Tämän vuoden osallistujilla vaikuttaa olevan sen verran yleiset ammatit, että tämän ei pitäisi olla este.

Eiköhän noilta kysytä ennakkoon, että oletko valmis muuttamaan muualle Suomessa. Ja jos sanoo en, niin ei naiteta kaukana asuvan kanssa. On ihmisiä, jotka ei vain halua muuttaa esim. pois pk-seudulta vaikka töiden suhteen voisi.

Kuinkahan moni näihin kysymyksiin vastatessa on 100% rehellinen ja kuinka moni miettii, mikä vastaus antaa heistä hyvän kuvan? On tosi tavallista, että vastataan niin kuin oletetaan olevan "sopivaa". Jos haastatteluissa on kysytty, "koetko olevasi vaativa ihminen toisia kohtaan?", "oletko joustamaton?", "suututko herkästi pikkuasioista?", niin kuinkakohan moni noihin vastaa kyllä. Sen sijaan kun kysytään, "oletko valmis muuttamaan kumppanin perässä?", "onko toisten ihmisten hyvinvointi sinulle tärkeää", "pidän itseäni ystävällisenä ihmisenä", niin aika moni vastaa kyllä. Aika harva tunnistaa/myöntää ääneen "ikäviä" puoliaan. Tuo asumiskuviokin on tällainen asia, halutaan ehkä antaa itsestä joustava kuva tai toivotaan, ettei kumppani ole kauempaa kuin viereisestä kaupungista. Sitten voikin tulla yllätyksenä, että itse asuu Helsingissä ja kumppani jossain Pihtiputaalla, Kokkolassa tai Kemissä.

Tai vastatessaan ajattelee siitä näkökulmasta, että "jos olen korviani myöten rakastunut, olenko valmis muuttamaan". Tässä formaatissa lähtökohta ei kuitenkaan ole se, että olisi korviaan myöten rakastunut, vaan tässä on kyse sitoutumishalukkuudesta. Eli kysymystä pitäisi lähestyä ajatuksella "jos en olekaan korviani myöten rakastunut, olenko siitä huolimatta valmis muuttamaan toiselle paikkakunnalle yrittääkseni elämää toisen ihmisen kanssa". Tähän onkin jo vaikeampi vastata vain liukuhihnalta "kyllä". Ehkäpä asiantuntijat esittää ympäripyöreitä kysymyksiä, jotta saadaan edes muutama pari aikaiseksi. Liian täsmällisillä kyssäreillä tätä ohjelmaa ei edes olisi.

Vierailija

Monet tosiaan tekevät pitkiä työmatkoja. Ystäväni itki aikoinaan sitä, kun parisuhde kariutui alle tunnin etäisyyteen. Samaan aikaan matkustin itse töihin joka päivä saman verran suuntaansa. 

Työtoverini matkaa joka päivä Helsingin ja Hämeenlinnan väliä, hänen naapurinsa taas suuntaa joka päivä töihin Hämeenlinnasta Tampereelle. 

Aika usein meiltä löytyy kyllä aikaa niihin asioihin, joita todella haluamme tehdä. Jos haluamme ajaa rakastamamme ihmisen luo, niin kyllä ajamme, oli se matka sitten 45 minuuttia tai 3 tuntia suuntaansa. 

Sama koskee muuttamista: jos olemme todella valmiita, niin muutto ei ole este. Ja samalla tavalla löydämme myös tekosyitä. Ei työtoverinikaan muuttanut miehensä kanssa toiselle paikkakunnalle, vaikka oli tarjolla unelmien työ, parempi palkka, mahtava asunto. Ei vain pystynyt. Sen sijaan hän hoitaa arkea yksin, kun puolison työ on muuttanut muualle ja hänen pitää olla siellä suuren osan arjesta. Harva valinta on pysyvä, joten voi kokeilla ja välillä vähän heittäytyä. Se on helpompaa tuossa tilanteessa, kun ei ole lapsia kouluineen, harrastuksineen ja kavereineen, omakotitaloa, koiraa ja kesämökkiä.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla