Lue keskustelun säännöt.
Ensitreffit alttarilla 2020 OFFICIAL
Alkaa vasta syyskuussa. Miten maltan odottaa?? Muita jotka haluaisivat jo tietoa pareista?
Toivotaan, että tällä kaudella ei tapahdu mitään kamalan hullua vaan parit ovat aikuismaisesti käyttäytyviä ja fiksuja. Toivoahan aina saa, vai mitä?
Kommentit (18026)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti Tommi tajuaa kohdella tätä puolisoaan Heikkiä paremmin.
Siis mitä heikki tässä vyyhdissä??
Osa niputtaa yhteen Juuditin ja Miinan edelliseltä kaudelta. En yhdy aivan tähän tulkintaan, että he olisivat kovin samanlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SPOILERw
Tuo asuinpaikasta vääntäminen on niin kummallista. Miksi ihmeessä olettaa, että kumppani on lähiseudulta/haluaa muuttaa juuri sinun luoksesi? Luulisi, että moni osallistujista on jo tsekannut Tinderistä/nettitreffeiltä lähiseutujen tarjonnan ennen ohjelmaan osallistumista.
Plus itse ajattelen, että hyvän tyypin osuessa kohdalle asuinpaikka ei ole lapsettomilla ihmisillä kynnyskysymys (perheellisillä toki on lasten koulut yms kuviot). Itse asuin Espoossa ja mieheni Turussa, kun tavattiin aikoinaan, eikä todellakaan ollut välimatka este.❤️
Asuinpaikka voi olla este jos molemmat on uraihmisiä ja sellaisella alalla, että töitä ei ole kuin muutamassa kaupungissa. Tämän vuoden osallistujilla vaikuttaa olevan sen verran yleiset ammatit, että tämän ei pitäisi olla este.
Eiköhän noilta kysytä ennakkoon, että oletko valmis muuttamaan muualle Suomessa. Ja jos sanoo en, niin ei naiteta kaukana asuvan kanssa. On ihmisiä, jotka ei vain halua muuttaa esim. pois pk-seudulta vaikka töiden suhteen voisi.
Kuinkahan moni näihin kysymyksiin vastatessa on 100% rehellinen ja kuinka moni miettii, mikä vastaus antaa heistä hyvän kuvan? On tosi tavallista, että vastataan niin kuin oletetaan olevan "sopivaa". Jos haastatteluissa on kysytty, "koetko olevasi vaativa ihminen toisia kohtaan?", "oletko joustamaton?", "suututko herkästi pikkuasioista?", niin kuinkakohan moni noihin vastaa kyllä. Sen sijaan kun kysytään, "oletko valmis muuttamaan kumppanin perässä?", "onko toisten ihmisten hyvinvointi sinulle tärkeää", "pidän itseäni ystävällisenä ihmisenä", niin aika moni vastaa kyllä. Aika harva tunnistaa/myöntää ääneen "ikäviä" puoliaan. Tuo asumiskuviokin on tällainen asia, halutaan ehkä antaa itsestä joustava kuva tai toivotaan, ettei kumppani ole kauempaa kuin viereisestä kaupungista. Sitten voikin tulla yllätyksenä, että itse asuu Helsingissä ja kumppani jossain Pihtiputaalla, Kokkolassa tai Kemissä.
Musta on asiantuntijoilta ollut monella kaudella virhe painottaa asuinpaikkaa pariskuntien kohdalla yhdistävänä tekijänä (esim. viime kauden lahtelaiset). Läheskään kaikille oma kotipaikkakunta ei ole ehdoton/todella rakas/paikka, jossa suku asuu 5. polvessa, vaan se on paikka, johon on sattunut päätymään. Valkkaisivat mieluummin oikeasti sopivia pariskuntia riippumatta siitä, asuvatko samassa kaupungissa keskenään. Jos on tosimielellä liikenteessä, niin aika moni muuttaisi ns. sen oikean perässä.
Ehkä olen tässä asiassa jotenkin vinoutunut, kun sukujuureni on pohjoisemmassa enkä pidä useamman tunnin välimatkaa minään. Pari tuntia julkisilla menee nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Muiden maiden versiossa on suoraan sanottu mitä ajatellaan puolison ulkonäöstä. Ei haukuta rumaksi, mutta myönnetään jos tuore puoliso ei ole omaan makuun. En ymmärrä miksi asia on niin tabu Suomen EA:ssa? Kaikki vain myhäilee ja piilottaa todelliset syyt tunteiden lässähtämiseen. Tylsää.
Kannattaa hieman miettiä, mitä suustaan päästää. Voihan olla, että kumppanin ulkonäkö ei heti nappaa, mutta myöhemmin kun tutustuu, voi ulkonäkökin alkaa miellyttää. Silloin on kurjaa, jos toinen muistaa, että hei, tuohan piti minua vähemmän viehättävänä/komeana ja jopa sanoi sen ääneen.
Ja jos tunteet lässähtää, ei syynä varmaan ole pelkkä ulkonäkö, vaan luonteessa joku tökkii tai ei ole vaan sitä kipinää. Palkällä ulkonäöllä kuin ei oikeasti kovin pitkälle avioliitossa pötki. Toki toinen ei saa olla ällöttävän näköinen, niin ettei päin pysty kstsomaan. Ulkonäköön tottuu. Monesti ekaksi katsoo, että onpa omituinen/mitäänsanomaton ulkonäkö, mutta kun ihmisen oppii tuntemaan, mielipide ulkonäöstäkin muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
En kerta kaikkiaan voi ymmärtää tätä Emman leimaamista rumaksi. Kauniimpi Emma on naiseksi, kuin Tuomas komea mieheksi. Parina ovat ihan ok, jos pelkästään ulkonäköä ajattelee. Tärkeintä kuitenkin on, että heillä vaikutti olevan paras meininki yhdessä viimeisimmässä jaksossa (katson yhden edellä). Eli arkea jo nähtiin seuraavassa jaksossa.
Ulkonäköasiakaan ei haittaa, mutta kun Emma on niin juntti!
Mä en tiedä miksi Miran naamassa on jotain sairaan ärsyttävää. Kasvojen ilmeet ovat koko ajan sellaiset, että ajattelee kriittisesti ja negatiivisesti, ikään kuin katselisi nenän varttaan pitkin.
Enkä nyt siis arvostele hänen ulkonäköään, vaan ilmeitä ja eleitä. Eipä sillä, Mattikin vaikuttaa suht passiivisaggressiiviselta, että varmaankin tuollainen piikittelevä ja itsepäinen kumppani sopii hänelle. Mutta silti... jos Matti on kertonu ihastuvansa tummiin ja sporttisiin mimmeihin, on varmaa, ettei Miran kaltainen villasukankutoja nappaa.
Miksi nää on paritettu? Matti kuvittelee itsestään liikoja ja Mira taas olisi selvästi naistyyppiä, jolla pitäisi olla itseään ainakin 10v vanhempi kumppani.
Ennustan joensuulaisille liiton jatkumista ja kaveriasteelle muuttumista, Judith jatkaa miehensä kanssa liitossaan. Kati ja miehensä varmaan jatkavat myös, jos Kati on sitä miltä vaikuttaa. En ole nähnyt heidän hääjaksoaan, mutta Miran ja Matin näin. Ei hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SPOILERw
Tuo asuinpaikasta vääntäminen on niin kummallista. Miksi ihmeessä olettaa, että kumppani on lähiseudulta/haluaa muuttaa juuri sinun luoksesi? Luulisi, että moni osallistujista on jo tsekannut Tinderistä/nettitreffeiltä lähiseutujen tarjonnan ennen ohjelmaan osallistumista.
Plus itse ajattelen, että hyvän tyypin osuessa kohdalle asuinpaikka ei ole lapsettomilla ihmisillä kynnyskysymys (perheellisillä toki on lasten koulut yms kuviot). Itse asuin Espoossa ja mieheni Turussa, kun tavattiin aikoinaan, eikä todellakaan ollut välimatka este.❤️
Asuinpaikka voi olla este jos molemmat on uraihmisiä ja sellaisella alalla, että töitä ei ole kuin muutamassa kaupungissa. Tämän vuoden osallistujilla vaikuttaa olevan sen verran yleiset ammatit, että tämän ei pitäisi olla este.
Eiköhän noilta kysytä ennakkoon, että oletko valmis muuttamaan muualle Suomessa. Ja jos sanoo en, niin ei naiteta kaukana asuvan kanssa. On ihmisiä, jotka ei vain halua muuttaa esim. pois pk-seudulta vaikka töiden suhteen voisi.
Kuinkahan moni näihin kysymyksiin vastatessa on 100% rehellinen ja kuinka moni miettii, mikä vastaus antaa heistä hyvän kuvan? On tosi tavallista, että vastataan niin kuin oletetaan olevan "sopivaa". Jos haastatteluissa on kysytty, "koetko olevasi vaativa ihminen toisia kohtaan?", "oletko joustamaton?", "suututko herkästi pikkuasioista?", niin kuinkakohan moni noihin vastaa kyllä. Sen sijaan kun kysytään, "oletko valmis muuttamaan kumppanin perässä?", "onko toisten ihmisten hyvinvointi sinulle tärkeää", "pidän itseäni ystävällisenä ihmisenä", niin aika moni vastaa kyllä. Aika harva tunnistaa/myöntää ääneen "ikäviä" puoliaan. Tuo asumiskuviokin on tällainen asia, halutaan ehkä antaa itsestä joustava kuva tai toivotaan, ettei kumppani ole kauempaa kuin viereisestä kaupungista. Sitten voikin tulla yllätyksenä, että itse asuu Helsingissä ja kumppani jossain Pihtiputaalla, Kokkolassa tai Kemissä.
Tai vastatessaan ajattelee siitä näkökulmasta, että "jos olen korviani myöten rakastunut, olenko valmis muuttamaan". Tässä formaatissa lähtökohta ei kuitenkaan ole se, että olisi korviaan myöten rakastunut, vaan tässä on kyse sitoutumishalukkuudesta. Eli kysymystä pitäisi lähestyä ajatuksella "jos en olekaan korviani myöten rakastunut, olenko siitä huolimatta valmis muuttamaan toiselle paikkakunnalle yrittääkseni elämää toisen ihmisen kanssa". Tähän onkin jo vaikeampi vastata vain liukuhihnalta "kyllä". Ehkäpä asiantuntijat esittää ympäripyöreitä kysymyksiä, jotta saadaan edes muutama pari aikaiseksi. Liian täsmällisillä kyssäreillä tätä ohjelmaa ei edes olisi.
Monet tosiaan tekevät pitkiä työmatkoja. Ystäväni itki aikoinaan sitä, kun parisuhde kariutui alle tunnin etäisyyteen. Samaan aikaan matkustin itse töihin joka päivä saman verran suuntaansa.
Työtoverini matkaa joka päivä Helsingin ja Hämeenlinnan väliä, hänen naapurinsa taas suuntaa joka päivä töihin Hämeenlinnasta Tampereelle.
Aika usein meiltä löytyy kyllä aikaa niihin asioihin, joita todella haluamme tehdä. Jos haluamme ajaa rakastamamme ihmisen luo, niin kyllä ajamme, oli se matka sitten 45 minuuttia tai 3 tuntia suuntaansa.
Sama koskee muuttamista: jos olemme todella valmiita, niin muutto ei ole este. Ja samalla tavalla löydämme myös tekosyitä. Ei työtoverinikaan muuttanut miehensä kanssa toiselle paikkakunnalle, vaikka oli tarjolla unelmien työ, parempi palkka, mahtava asunto. Ei vain pystynyt. Sen sijaan hän hoitaa arkea yksin, kun puolison työ on muuttanut muualle ja hänen pitää olla siellä suuren osan arjesta. Harva valinta on pysyvä, joten voi kokeilla ja välillä vähän heittäytyä. Se on helpompaa tuossa tilanteessa, kun ei ole lapsia kouluineen, harrastuksineen ja kavereineen, omakotitaloa, koiraa ja kesämökkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osa niputtaa yhteen Juuditin ja Miinan edelliseltä kaudelta. En yhdy aivan tähän tulkintaan, että he olisivat kovin samanlaisia.
Miinassa ja Juuditissa ei ole mitään samaa.
Onkos siitä ollut listaa mitä nämä ihmiset tekevät töikseen ja mitä koulutusta taustalla?
Matti - hoitaja.
Janne - insinööriopiskelija.
Vaikuttaa aika keskinkertaiselta noin ylipäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muiden maiden versiossa on suoraan sanottu mitä ajatellaan puolison ulkonäöstä. Ei haukuta rumaksi, mutta myönnetään jos tuore puoliso ei ole omaan makuun. En ymmärrä miksi asia on niin tabu Suomen EA:ssa? Kaikki vain myhäilee ja piilottaa todelliset syyt tunteiden lässähtämiseen. Tylsää.
Kannattaa hieman miettiä, mitä suustaan päästää. Voihan olla, että kumppanin ulkonäkö ei heti nappaa, mutta myöhemmin kun tutustuu, voi ulkonäkökin alkaa miellyttää. Silloin on kurjaa, jos toinen muistaa, että hei, tuohan piti minua vähemmän viehättävänä/komeana ja jopa sanoi sen ääneen.
Ja jos tunteet lässähtää, ei syynä varmaan ole pelkkä ulkonäkö, vaan luonteessa joku tökkii tai ei ole vaan sitä kipinää. Palkällä ulkonäöllä kuin ei oikeasti kovin pitkälle avioliitossa pötki. Toki toinen ei saa olla ällöttävän näköinen, niin ettei päin pysty kstsomaan. Ulkonäköön tottuu. Monesti ekaksi katsoo, että onpa omituinen/mitäänsanomaton ulkonäkö, mutta kun ihmisen oppii tuntemaan, mielipide ulkonäöstäkin muuttuu.
On totta, että pelkällä ulkonäöllä ei pitkälle pötkitä parisuhteessa. Jos suhde perustuu pelkkiin ulkonäköseikkoihin, niin se loppuu kyllä aika lyhyeen. Sen sijaan ulkonäkö voi olla esteenä suhteen muodostumiselle. Kuinka paljon olenkaan naisena tavannut miehiä, joista olen pitänyt ihmisenä, mutta en ole ihastunut heihin romanttisessa mielessä yhtään, koska eivät ole fyysisesti viehättäneet. Tosi moni mies on valitettavasti jäänyt friend zone-laatikkoon, vaikka on ollut muuten kiehtova ihminen, ja mies olisi ollut kiinnostunut. Väkisin ei voi viehättyä kenestäkään. Aivan varmasti miehet kokevat samaa. Että tutustuvat tosi kivaan naiseen, mutta ulkonäkö onkin se seikka, joka estää romantiikan. Joissain harvoissa tapauksissa ulkonäköseikoista voi päästä ns. yli, mutta pitäisin sitä aika epätavallisena. Jos kumppaniehdokkaassa on vain joku yksi tai muutama ulkonäöllinen piirre, josta ei pidä, niin sen kanssa voi oppia elämään, mutta jos toisen koko ulkoinen olemus on kokonaisuudessaan turn off, niin ei siitä kyllä pääse yli. Vai onko jollekulle käynyt niin, että on rakastunut johonkuhun, jota ei aluksi pitänyt lainkaan viehättävänä?
Vierailija kirjoitti:
Nää oli hassun epäsuhta pari, voihan heillä toki keskenään mätsätä.
Eikös Juudit ja tämä "mies" ole aika sopivat toisilleen. Kummastakin tulee sellainen olo että jotain on pielessä. Epäilen miehen olevan homo, ja juuditin olevan yksinkertaisesti menneisyytensä riivaama hukassa oleva cityaikuista larppaava "feministi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"kuin myös". Että on ärsyttävä sanonta, toistui Jummi-jaksossa. Ovat kuin myös -pari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän päivän Aamulehdessä iso haastattelu Matista. Sieltä hyvin voi tulkita parin jo eronneen.
" Koskentausta myöntää, että palava rakkaus olisi hieno kokemus, mutta toisaalta seesteisen arjen ystävälle riittää tasaisempikin onni".
" muistoksi päivästä jäi rintaa koristamassa ollut valkoinen ruusu".
Kuvattu hänen kodissaan Pirkkalassa ja jutussa kertoo asioita, joita toivoo parisuhteelta.
Häissä Matin vanhemmat tulivat heti haukkana halailemaan Miraa ja äiti oli ihan täpinöissään. Tuli heti se fiilis, että olivat jo menettäneet toivonsa pojan suhteen ja nyt
poika oli ”ryhdistäytynyt” ja hankkinut vaimon alkaakseen kunnon perhemieheksi.Mutta kun asiat eivät todellakaan ole näin yksinkertaisia. Ehkä joskus ammoisina aikoina, jolloin naiset olivat kauppatavaraa, tämä olisi toiminut.
Mira on kyllä varmasti ollut pettyneempi tilanteeseen kuin Matti. Hänen toivoisin löytävän jonkun miehekkäämmän miehen (eikä nyt ole kysymys ulkonäöstä). Matti jatkakoon
elämäänsä sinkkuna, se on simppeliä. Matti mainitsi häissä olevansa vaaka horoskoopissa ja
vaa’at karttavat riitaa viimeiseen asti.
Kuulin mainittavan, että molemmat ovat vaakoja. Eihh..ei toimi, vaaka on harkitseva ja punnitseva ja tarvitsee vierelleen värikkään ja temperamenttisemman puolison. Sellaisen rinnalla vaakamaisuus toimii parhaiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muiden maiden versiossa on suoraan sanottu mitä ajatellaan puolison ulkonäöstä. Ei haukuta rumaksi, mutta myönnetään jos tuore puoliso ei ole omaan makuun. En ymmärrä miksi asia on niin tabu Suomen EA:ssa? Kaikki vain myhäilee ja piilottaa todelliset syyt tunteiden lässähtämiseen. Tylsää.
Kannattaa hieman miettiä, mitä suustaan päästää. Voihan olla, että kumppanin ulkonäkö ei heti nappaa, mutta myöhemmin kun tutustuu, voi ulkonäkökin alkaa miellyttää. Silloin on kurjaa, jos toinen muistaa, että hei, tuohan piti minua vähemmän viehättävänä/komeana ja jopa sanoi sen ääneen.
Ja jos tunteet lässähtää, ei syynä varmaan ole pelkkä ulkonäkö, vaan luonteessa joku tökkii tai ei ole vaan sitä kipinää. Palkällä ulkonäöllä kuin ei oikeasti kovin pitkälle avioliitossa pötki. Toki toinen ei saa olla ällöttävän näköinen, niin ettei päin pysty kstsomaan. Ulkonäköön tottuu. Monesti ekaksi katsoo, että onpa omituinen/mitäänsanomaton ulkonäkö, mutta kun ihmisen oppii tuntemaan, mielipide ulkonäöstäkin muuttuu.
On totta, että pelkällä ulkonäöllä ei pitkälle pötkitä parisuhteessa. Jos suhde perustuu pelkkiin ulkonäköseikkoihin, niin se loppuu kyllä aika lyhyeen. Sen sijaan ulkonäkö voi olla esteenä suhteen muodostumiselle. Kuinka paljon olenkaan naisena tavannut miehiä, joista olen pitänyt ihmisenä, mutta en ole ihastunut heihin romanttisessa mielessä yhtään, koska eivät ole fyysisesti viehättäneet. Tosi moni mies on valitettavasti jäänyt friend zone-laatikkoon, vaikka on ollut muuten kiehtova ihminen, ja mies olisi ollut kiinnostunut. Väkisin ei voi viehättyä kenestäkään. Aivan varmasti miehet kokevat samaa. Että tutustuvat tosi kivaan naiseen, mutta ulkonäkö onkin se seikka, joka estää romantiikan. Joissain harvoissa tapauksissa ulkonäköseikoista voi päästä ns. yli, mutta pitäisin sitä aika epätavallisena. Jos kumppaniehdokkaassa on vain joku yksi tai muutama ulkonäöllinen piirre, josta ei pidä, niin sen kanssa voi oppia elämään, mutta jos toisen koko ulkoinen olemus on kokonaisuudessaan turn off, niin ei siitä kyllä pääse yli. Vai onko jollekulle käynyt niin, että on rakastunut johonkuhun, jota ei aluksi pitänyt lainkaan viehättävänä?
Pystyn kyllä seurustelemaan naisen kanssa jonka kanssa ei ole mitään yhteistä, tai minkäänlaista "henkistä yhteyttä", kunhan vaan nainen on hyvännäköinen.
Sen sijaan en ikinä voisi seurustella naisen kanssa jota en pidä hyvännäköisenä, oli meillä sitten minkälaista sielujen sympatiaa hyvänsä. Eli ainakin mun tapauksessa ulkonäkö voittaa luonteen joka kerta kumppanivalinnassa.
M30
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muiden maiden versiossa on suoraan sanottu mitä ajatellaan puolison ulkonäöstä. Ei haukuta rumaksi, mutta myönnetään jos tuore puoliso ei ole omaan makuun. En ymmärrä miksi asia on niin tabu Suomen EA:ssa? Kaikki vain myhäilee ja piilottaa todelliset syyt tunteiden lässähtämiseen. Tylsää.
Kannattaa hieman miettiä, mitä suustaan päästää. Voihan olla, että kumppanin ulkonäkö ei heti nappaa, mutta myöhemmin kun tutustuu, voi ulkonäkökin alkaa miellyttää. Silloin on kurjaa, jos toinen muistaa, että hei, tuohan piti minua vähemmän viehättävänä/komeana ja jopa sanoi sen ääneen.
Ja jos tunteet lässähtää, ei syynä varmaan ole pelkkä ulkonäkö, vaan luonteessa joku tökkii tai ei ole vaan sitä kipinää. Palkällä ulkonäöllä kuin ei oikeasti kovin pitkälle avioliitossa pötki. Toki toinen ei saa olla ällöttävän näköinen, niin ettei päin pysty kstsomaan. Ulkonäköön tottuu. Monesti ekaksi katsoo, että onpa omituinen/mitäänsanomaton ulkonäkö, mutta kun ihmisen oppii tuntemaan, mielipide ulkonäöstäkin muuttuu.
On totta, että pelkällä ulkonäöllä ei pitkälle pötkitä parisuhteessa. Jos suhde perustuu pelkkiin ulkonäköseikkoihin, niin se loppuu kyllä aika lyhyeen. Sen sijaan ulkonäkö voi olla esteenä suhteen muodostumiselle. Kuinka paljon olenkaan naisena tavannut miehiä, joista olen pitänyt ihmisenä, mutta en ole ihastunut heihin romanttisessa mielessä yhtään, koska eivät ole fyysisesti viehättäneet. Tosi moni mies on valitettavasti jäänyt friend zone-laatikkoon, vaikka on ollut muuten kiehtova ihminen, ja mies olisi ollut kiinnostunut. Väkisin ei voi viehättyä kenestäkään. Aivan varmasti miehet kokevat samaa. Että tutustuvat tosi kivaan naiseen, mutta ulkonäkö onkin se seikka, joka estää romantiikan. Joissain harvoissa tapauksissa ulkonäköseikoista voi päästä ns. yli, mutta pitäisin sitä aika epätavallisena. Jos kumppaniehdokkaassa on vain joku yksi tai muutama ulkonäöllinen piirre, josta ei pidä, niin sen kanssa voi oppia elämään, mutta jos toisen koko ulkoinen olemus on kokonaisuudessaan turn off, niin ei siitä kyllä pääse yli. Vai onko jollekulle käynyt niin, että on rakastunut johonkuhun, jota ei aluksi pitänyt lainkaan viehättävänä?
Pystyn kyllä seurustelemaan naisen kanssa jonka kanssa ei ole mitään yhteistä, tai minkäänlaista "henkistä yhteyttä", kunhan vaan nainen on hyvännäköinen.
Sen sijaan en ikinä voisi seurustella naisen kanssa jota en pidä hyvännäköisenä, oli meillä sitten minkälaista sielujen sympatiaa hyvänsä. Eli ainakin mun tapauksessa ulkonäkö voittaa luonteen joka kerta kumppanivalinnassa.
M30
Kiitos mielipiteestäsi! Näin se useimmiten taitaa miesten kohdalla varsinkin olla. Sanoi tämä mammaraati mitä tahansa sisäisestä kauneudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muiden maiden versiossa on suoraan sanottu mitä ajatellaan puolison ulkonäöstä. Ei haukuta rumaksi, mutta myönnetään jos tuore puoliso ei ole omaan makuun. En ymmärrä miksi asia on niin tabu Suomen EA:ssa? Kaikki vain myhäilee ja piilottaa todelliset syyt tunteiden lässähtämiseen. Tylsää.
Kannattaa hieman miettiä, mitä suustaan päästää. Voihan olla, että kumppanin ulkonäkö ei heti nappaa, mutta myöhemmin kun tutustuu, voi ulkonäkökin alkaa miellyttää. Silloin on kurjaa, jos toinen muistaa, että hei, tuohan piti minua vähemmän viehättävänä/komeana ja jopa sanoi sen ääneen.
Ja jos tunteet lässähtää, ei syynä varmaan ole pelkkä ulkonäkö, vaan luonteessa joku tökkii tai ei ole vaan sitä kipinää. Palkällä ulkonäöllä kuin ei oikeasti kovin pitkälle avioliitossa pötki. Toki toinen ei saa olla ällöttävän näköinen, niin ettei päin pysty kstsomaan. Ulkonäköön tottuu. Monesti ekaksi katsoo, että onpa omituinen/mitäänsanomaton ulkonäkö, mutta kun ihmisen oppii tuntemaan, mielipide ulkonäöstäkin muuttuu.
On totta, että pelkällä ulkonäöllä ei pitkälle pötkitä parisuhteessa. Jos suhde perustuu pelkkiin ulkonäköseikkoihin, niin se loppuu kyllä aika lyhyeen. Sen sijaan ulkonäkö voi olla esteenä suhteen muodostumiselle. Kuinka paljon olenkaan naisena tavannut miehiä, joista olen pitänyt ihmisenä, mutta en ole ihastunut heihin romanttisessa mielessä yhtään, koska eivät ole fyysisesti viehättäneet. Tosi moni mies on valitettavasti jäänyt friend zone-laatikkoon, vaikka on ollut muuten kiehtova ihminen, ja mies olisi ollut kiinnostunut. Väkisin ei voi viehättyä kenestäkään. Aivan varmasti miehet kokevat samaa. Että tutustuvat tosi kivaan naiseen, mutta ulkonäkö onkin se seikka, joka estää romantiikan. Joissain harvoissa tapauksissa ulkonäköseikoista voi päästä ns. yli, mutta pitäisin sitä aika epätavallisena. Jos kumppaniehdokkaassa on vain joku yksi tai muutama ulkonäöllinen piirre, josta ei pidä, niin sen kanssa voi oppia elämään, mutta jos toisen koko ulkoinen olemus on kokonaisuudessaan turn off, niin ei siitä kyllä pääse yli. Vai onko jollekulle käynyt niin, että on rakastunut johonkuhun, jota ei aluksi pitänyt lainkaan viehättävänä?
Pystyn kyllä seurustelemaan naisen kanssa jonka kanssa ei ole mitään yhteistä, tai minkäänlaista "henkistä yhteyttä", kunhan vaan nainen on hyvännäköinen.
Sen sijaan en ikinä voisi seurustella naisen kanssa jota en pidä hyvännäköisenä, oli meillä sitten minkälaista sielujen sympatiaa hyvänsä. Eli ainakin mun tapauksessa ulkonäkö voittaa luonteen joka kerta kumppanivalinnassa.
M30
Kiitos mielipiteestäsi! Näin se useimmiten taitaa miesten kohdalla varsinkin olla. Sanoi tämä mammaraati mitä tahansa sisäisestä kauneudesta.
Koko toi "sisäinen kauneus" on pelkkä psykologinen selviytymiskeino jota jotkut ihmiset tarvitsevat kestääkseen maailmaa.
Todellisuus: ulkonäkö synnyttää seksuaalisen kiinnostuksen, joka taas mahdollisesti johtaa seksuaaliseen kanssakäymiseen. Tämä seksi sitten liimaa pariskunnan yhteen mielihyvähormonien kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän päivän Aamulehdessä iso haastattelu Matista. Sieltä hyvin voi tulkita parin jo eronneen.
" Koskentausta myöntää, että palava rakkaus olisi hieno kokemus, mutta toisaalta seesteisen arjen ystävälle riittää tasaisempikin onni".
" muistoksi päivästä jäi rintaa koristamassa ollut valkoinen ruusu".
Kuvattu hänen kodissaan Pirkkalassa ja jutussa kertoo asioita, joita toivoo parisuhteelta.
Häissä Matin vanhemmat tulivat heti haukkana halailemaan Miraa ja äiti oli ihan täpinöissään. Tuli heti se fiilis, että olivat jo menettäneet toivonsa pojan suhteen ja nyt
poika oli ”ryhdistäytynyt” ja hankkinut vaimon alkaakseen kunnon perhemieheksi.Mutta kun asiat eivät todellakaan ole näin yksinkertaisia. Ehkä joskus ammoisina aikoina, jolloin naiset olivat kauppatavaraa, tämä olisi toiminut.
Mira on kyllä varmasti ollut pettyneempi tilanteeseen kuin Matti. Hänen toivoisin löytävän jonkun miehekkäämmän miehen (eikä nyt ole kysymys ulkonäöstä). Matti jatkakoon
elämäänsä sinkkuna, se on simppeliä. Matti mainitsi häissä olevansa vaaka horoskoopissa ja
vaa’at karttavat riitaa viimeiseen asti.Kuulin mainittavan, että molemmat ovat vaakoja. Eihh..ei toimi, vaaka on harkitseva ja punnitseva ja tarvitsee vierelleen värikkään ja temperamenttisemman puolison. Sellaisen rinnalla vaakamaisuus toimii parhaiten.
Kaksi ilmanmerkkiä ei toimi. Kaksosena olen kokeillut muita kaksosia ja myös vaakoja.
Miten seurustelet naisen kanssa jonka kanssa ei ole mitään yhteistä ? pure seksisuhde - se riittää 99:sesti miehille, mutta onneksi ei naisille, ja on muuten yllättävän vaikea saada tuotakaan yksinkertaista asiaa miehille jakeluun. Kun sanoo unohda seksi, mitä muuta tässä on, mitä muuta näet, kuulet, tunnet, niin mies ei saa sanotuksi mitään vaan suurinpiirtein huokaa ( en tiedä kuka äiti näitä alkuasukkaan käytöstavoilla varustettuja otuksia kasvattaa tai varmaan alkuasukkaillakin paremmat käytöstavat) - voi kyllä naisena sanoa, että tuntee aina tippuvansa pohjattomaan rotkoon kun tapaa tuommosen tyypin taas jälleen kerran
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää oli hassun epäsuhta pari, voihan heillä toki keskenään mätsätä.
Eikös Juudit ja tämä "mies" ole aika sopivat toisilleen. Kummastakin tulee sellainen olo että jotain on pielessä. Epäilen miehen olevan homo, ja juuditin olevan yksinkertaisesti menneisyytensä riivaama hukassa oleva cityaikuista larppaava "feministi".
Olen pitkälti samaa mieltä! Juuditin katsoin heti mieheksi, sitten lesboksi. Mutta varjelkoon, millainen kommenttivyöry seurasi, ilmeisesti Juuditin suuri sisarusjoukko kävi kimppuun tulenpalavasti. Pitkin keskustelua taitavat olla edelleen seurailemassa, koska tulee kovin paljon noita "ihana, kaunis, lempeä" -kommentteja.
Jos vaikka Juudit onkin ihan tavallinen heteronainen, ei tuota pallinaamaa voi kauniiksi kehua.
Voi jestas, Juudithan suorastaan hehkui kauneudessaan. En erityisemmin pidä esimerkiksi hänen hiustensa tyylistä mutta sekin jäi täysin sivuun, koska hän oli minusta niin hehkuvan kaunis, levollinen ja ystävällinen. Aivan ihastuttava tyyppi.
Ketju on lukittu.
Kotona sitten menee pätemään ja ilkeilemään Vauva-palstalle. Ihan kuin sinä.