Lue keskustelun säännöt.
Ensitreffit alttarilla 2020 OFFICIAL
Alkaa vasta syyskuussa. Miten maltan odottaa?? Muita jotka haluaisivat jo tietoa pareista?
Toivotaan, että tällä kaudella ei tapahdu mitään kamalan hullua vaan parit ovat aikuismaisesti käyttäytyviä ja fiksuja. Toivoahan aina saa, vai mitä?
Kommentit (18026)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä siinä on kummallista jos ei ole 35-vuotiaana seurustellut? Minä ole nyt 39-vuotias ja seurustelen kolmatta kertaa elämässäni, mutta yksikään näistä seurustelusuhteista ei ole alkanut minun toimestani, vaan vastapuolen aloitteesta ja joka kerta olen ollut enemmän tai vähemmän kiikun kaakun että onko itsellä oikeasti sitä kipinää. Sen yhden kerran kun itse tein aloitteen erään henkilön kanssa ja kävin trffeillä, niin siitä ei jatkoa seurannut. Ihan hyvin voisin minäkin olla tilanteessa, että en olisi koskaan seurustellut, jos olisi ollut vähäkään vaativampaa ja kylmempää luonnetta omalla taustalla.
nooo....yleensä lapset aloittaa ekat seurustelukokeilut jo 5.luokalla. Eihän niitä voi seurusteluiksi kutsua, mut yläasteella jo moni seurustelee.
Mun kokemuksen mukaan ei todellakaan voi sanoa, että yleensä lapset seukkakokeilee jo 5.luokalla. Meidän luokalla oli 1, enkä muutenkaan ole kuullut, et suurin osa luokasta leikkiseurustelisi tuolloin. Yläasteellakaan suurin osa ei seurustele mun, lapsieni ja ystävieni lasten perusteella. 25 oppilaan luokasta ehkä 5 seurustelee, sekään ei ole kuin vasta 1/5. Lukiossa ehkä puolet seurustelee, sekään ei ole kovin paljon. Tai ehkä riippuu kaupungista ja piireistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä siinä on kummallista jos ei ole 35-vuotiaana seurustellut? Minä ole nyt 39-vuotias ja seurustelen kolmatta kertaa elämässäni, mutta yksikään näistä seurustelusuhteista ei ole alkanut minun toimestani, vaan vastapuolen aloitteesta ja joka kerta olen ollut enemmän tai vähemmän kiikun kaakun että onko itsellä oikeasti sitä kipinää. Sen yhden kerran kun itse tein aloitteen erään henkilön kanssa ja kävin trffeillä, niin siitä ei jatkoa seurannut. Ihan hyvin voisin minäkin olla tilanteessa, että en olisi koskaan seurustellut, jos olisi ollut vähäkään vaativampaa ja kylmempää luonnetta omalla taustalla.
nooo....yleensä lapset aloittaa ekat seurustelukokeilut jo 5.luokalla. Eihän niitä voi seurusteluiksi kutsua, mut yläasteella jo moni seurustelee.
Ja vielä useampi ei. Toisaalta yläastelaisten seurustelu ei välttämättä edes tarkoita kahdenkeskisen ajan viettämistä, joten kannattaako jotain teinijuttuja edes mainita kun puhutaan aikuisten parisuhteista? 20+ ikäisenä toki isolla osalla alkaa olla edes jonkinlaista suhdekokemusta, suurin osa kun tosiaan haluaa suhteeseen ja on kiinnostunut löytämään kumppanin. ja kun on kiinnostunut, on myös vastaanottavainen mahdollisuuksille.
Eikö se perinteinen tapa olekin kutsua, että joukko naisia juoruaa, mutta joukko miehiä keskustelee? Oli puheenaihe siis ihan mikä hyvänsä. Oman kokemukseni mukaan joukko naisia voi keskustella hyvin syvällisesti yhteiskunnallisista asioista, kun taas joukko miehiä voi juoruilla ystävistään näiden ollessa muualla.
Olen samaa mieltä siitä, että parisuhteessa on tärkeää olla myös puolison ystävä, eli ollaan kiinnostuneita hänen hyvinvoinnistaan, kysellään, keskustellaan, nauretaan, vietetään aikaa yhdessä. Jokin yhteinen juttu on hyvä, johon molemmat sitoutuvat ja nauttivat oikeasti. Tarvitaan intohimoa, kaveruutta, yhteistä aikaa ja omaa aikaa, jolla pidetään ne omat akut täynnä.
Ymmärrän siis hyvin huolen siitä, että Matin harrastukset vievät liikaa aikaa ja aiheuttavat ongelmia Miran kanssa. Tässä vaiheessa kun ei voi vielä tietää, että kuinka paljon omaa aikaa Mira tarvitsee, sillä jos Matin menot ja Miran oman ajan tarve menevät yksiin, se voi olla juuri hyvä asia. Tiedän pariskunnan, joilla oli aikana ennen lapsia omaa aikaa samaan aikaan, jolloin kumpikin tapasi kavereitaan. Vastaavasti heillä oli sovittuna kerran viikossa treffi-ilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä siinä on kummallista jos ei ole 35-vuotiaana seurustellut? Minä ole nyt 39-vuotias ja seurustelen kolmatta kertaa elämässäni, mutta yksikään näistä seurustelusuhteista ei ole alkanut minun toimestani, vaan vastapuolen aloitteesta ja joka kerta olen ollut enemmän tai vähemmän kiikun kaakun että onko itsellä oikeasti sitä kipinää. Sen yhden kerran kun itse tein aloitteen erään henkilön kanssa ja kävin trffeillä, niin siitä ei jatkoa seurannut. Ihan hyvin voisin minäkin olla tilanteessa, että en olisi koskaan seurustellut, jos olisi ollut vähäkään vaativampaa ja kylmempää luonnetta omalla taustalla.
On tuossa se ero, että sinulla on kokemusta parisuhteista ja ehkä toisen kanssa elämisestäkin. Oikeastaan ei ole niin olennaista, onko asuttu yhdessä, mutta on eri asia seurustella ensimmäisen kerran 35-vuotiaana, kun on jo tottunut ja totuttautunut omaan, itselähtöiseen elämään. Vaikka sinulla ei niin kipinää olisi ollutkaan, niin olet kuitenkin oppinut toimimaan ihmissuhteessa ja et lähde parisuhteeseen ihan nollatilanteesta. Ja se, että kanssasi on haluttu suhteeseen, kertoo ehkä myös jotain.
Esittelyssä ei sanottu etteikö Matti olisi koskaan seurustellut vaan: "Hän ei ole koskaan ollut pitkässä seurustelusuhteessa". En minäkään ollut ollut pitkässä suhteessa ennen aviomiestäni, vaikka olinkin seurustellut muutaman kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta toi Matin 35 v seurustelemattomuus on oikeasti iso haaste. Sen takia, että pitkässä parisuhteessa/avoliitossa/avioliitossa opitaan parisuhdetaitoja, joita ei kirjoista opita. Yhdessä arjen jakamista, kotitöiden jakamista, yhteisiä pelisääntöjä ja niiden noudattamista yms. Toki jokaisessa parisuhteessa on omanlaisensa säännöt ja tavat, mutta se pohja toisen huomioimiselle ja yhteisen arjen luomiselle tulee aikaisemmista parisuhteista. Jos olet 35 v asti asunut itseksesi, etkä ole joutunut tekemään arjessa kompromisseja ja jakamaan arkeasi toisen kanssa, niin kyllä se jonkinlaisina haasteina näkyy. Esimerkiksi omien rajojen hakeminen ja joustamattomuus on aika luonnollista noissa tilanteissa, jos siihen ei ole tottunut. Sekin voi olla vaikeaa, jos on aiemmin tottunut lähtemään golfkentälle ja kiertämään vieraspelejä milloin mielii ja nyt pitäisi sovittaa omat menot ja aikataulut yhteen toisen ihmisen kanssa.
Itse olen huomannut, että elämässä täytyy muutenkin tehdä kompromisseja ja ottaa toisia ihmisiä huomioon kuin vain parisuhteessa. Omia rajojakin joutuu miettimään. Myös pitkä yksinolo voi opettaa ihmiselle paljon itsestään. Mm. juuri sitä, minkälaisten rajojen noudattaminen on itselle kohtuullista, kun tietää, mikä on se itselle luonnollinen toimintatapa. Sen perusteella voi sitten kumppanin kanssa pohtia, onko mahdollista tehdä kummallekin kohtuullisia kompromisseja kummankin rajat huomioonottaen.
Toki parisuhteessa vaadittavia taitoja oppii myös muissa ihmissuhteissa, mutta on eri asia asua 24/7 yhdessä kuin oppia ihmissuhdetaitoja työpaikalla tai kaverin kanssa. Parisuhde on kuitenkin suurimmalle osalle eri asia, kuin mikään muu ihmissuhde elämässä. Yksin ollessa toki oppii tuntemaan itselleen luontevia tapoja toimia ja omia rajoja, mutta se ei tarkoita, että automaattisesti oppisi huomioimaan toisen tapoja ja rajoja. Eikä omien toimintatapojen tunteminen takaa, että menee luontevasti kumppanin toimintatapojen kanssa yksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
SPOILERw
Tuo asuinpaikasta vääntäminen on niin kummallista. Miksi ihmeessä olettaa, että kumppani on lähiseudulta/haluaa muuttaa juuri sinun luoksesi? Luulisi, että moni osallistujista on jo tsekannut Tinderistä/nettitreffeiltä lähiseutujen tarjonnan ennen ohjelmaan osallistumista.
Plus itse ajattelen, että hyvän tyypin osuessa kohdalle asuinpaikka ei ole lapsettomilla ihmisillä kynnyskysymys (perheellisillä toki on lasten koulut yms kuviot). Itse asuin Espoossa ja mieheni Turussa, kun tavattiin aikoinaan, eikä todellakaan ollut välimatka este.❤️
Asuinpaikka voi olla este jos molemmat on uraihmisiä ja sellaisella alalla, että töitä ei ole kuin muutamassa kaupungissa. Tämän vuoden osallistujilla vaikuttaa olevan sen verran yleiset ammatit, että tämän ei pitäisi olla este.
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä siitä, että parisuhteessa on tärkeää olla myös puolison ystävä, eli ollaan kiinnostuneita hänen hyvinvoinnistaan, kysellään, keskustellaan, nauretaan, vietetään aikaa yhdessä. Jokin yhteinen juttu on hyvä, johon molemmat sitoutuvat ja nauttivat oikeasti. Tarvitaan intohimoa, kaveruutta, yhteistä aikaa ja omaa aikaa, jolla pidetään ne omat akut täynnä.
Tälläiset määritelmät sopivat autismin kirjolla olevan ajatteluun. Nämähän ovat itsestäänselvyyksiä. Jotkut vain joutuvat näitä asioita opettelemaan tietokirjoista, kun se vain ei tule luonnostaan.
Ei kaikkien kuulu olla parisuhteessa. Kuten tuo Matti ohjelmassa. Ei vain onnistu, kamalan takakireä ja käsijarru päällä koko ajan. Helpottaisi elämä, jos ei yrittäisi olla jotain mitä ei ole. Ehkä suuntautumisessa myös ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä siinä on kummallista jos ei ole 35-vuotiaana seurustellut? Minä ole nyt 39-vuotias ja seurustelen kolmatta kertaa elämässäni, mutta yksikään näistä seurustelusuhteista ei ole alkanut minun toimestani, vaan vastapuolen aloitteesta ja joka kerta olen ollut enemmän tai vähemmän kiikun kaakun että onko itsellä oikeasti sitä kipinää. Sen yhden kerran kun itse tein aloitteen erään henkilön kanssa ja kävin trffeillä, niin siitä ei jatkoa seurannut. Ihan hyvin voisin minäkin olla tilanteessa, että en olisi koskaan seurustellut, jos olisi ollut vähäkään vaativampaa ja kylmempää luonnetta omalla taustalla.
Joko elämässäsi ei ole tarvetta toiselle henkilölle tai sinua ei lähtökohtaisesti kiinnosta. Tai sitten olisit halunnut seurustella, mutta kukaan ei ole halunnut sinua. Parviäly on puhunut.
Kummassakaan tapauksessa et ole hyvä kandidaatti parisuhteeseen.
nooo....yleensä lapset aloittaa ekat seurustelukokeilut jo 5.luokalla. Eihän niitä voi seurusteluiksi kutsua, mut yläasteella jo moni seurustelee.[/quote]
Ei kai noita kukaan 35-vuotiaana tai ylipäänsä koskaan parisuhteiksi kutsu? Noissa lasten ”seurustelussa” ei yleensä edes kahdenkesken vietetä aikaa, vaikka ihastuminen todellista olisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SPOILERw
Tuo asuinpaikasta vääntäminen on niin kummallista. Miksi ihmeessä olettaa, että kumppani on lähiseudulta/haluaa muuttaa juuri sinun luoksesi? Luulisi, että moni osallistujista on jo tsekannut Tinderistä/nettitreffeiltä lähiseutujen tarjonnan ennen ohjelmaan osallistumista.
Plus itse ajattelen, että hyvän tyypin osuessa kohdalle asuinpaikka ei ole lapsettomilla ihmisillä kynnyskysymys (perheellisillä toki on lasten koulut yms kuviot). Itse asuin Espoossa ja mieheni Turussa, kun tavattiin aikoinaan, eikä todellakaan ollut välimatka este.❤️
Asuinpaikka voi olla este jos molemmat on uraihmisiä ja sellaisella alalla, että töitä ei ole kuin muutamassa kaupungissa. Tämän vuoden osallistujilla vaikuttaa olevan sen verran yleiset ammatit, että tämän ei pitäisi olla este.
Eiköhän noilta kysytä ennakkoon, että oletko valmis muuttamaan muualle Suomessa. Ja jos sanoo en, niin ei naiteta kaukana asuvan kanssa. On ihmisiä, jotka ei vain halua muuttaa esim. pois pk-seudulta vaikka töiden suhteen voisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se kumma, että mies ei nykyään saa katsoa jääkiekkoa mutta sen pitää harrastaa jotain Jorma Uotinen-tyylin kummallisia soolotansseja ollakseen ihana mies. Älkää naiset valehdelko. Jos kesken lauantai-illan mies alkaa vääntelehtiä ja kutsuu sitä tanssiksi, niin olette melko kummallisia jos sitä hienona pidätte.
Kylläpä ottaa koville, kun osa naisista tykkää miehestä, joka on erilainen.
Oikeasti, ei kukaan nainen pohjimmiltaan tuollaisesta lällynlää-tyypistä tykkää. Homokaverina se on ok, miehenä ei.
Eipä Juuditia tunnu haittaavaan, päinvastoin. Tommi voi sitäpaitsi olla vaikka minkälainen panomies. Ei tuo tanssiesitys mitään kerro. Naiset monesti päätyvät yhteen miehen kanssa, joka muistuttaa heidän omaa isäänsä. Juuditin isä ei ollut mikään sellainen persuöyhöttäjä.
Nää oli hassun epäsuhta pari, voihan heillä toki keskenään mätsätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkos tässä vielä analysoitu Katia? Tuntui siinä hää jaksossa olevan kaikista tärkeintä kavereiden kanssa kikattelu?
Ei ole pahemmin analysoitu Katia. Täällä on pari kommenttia näkynyt tyyliin, että ”tuttu näky yössä”. Olisiko semmoinen aika perus urasuuntautunut citysinkku? Ehkä pitänyt tähän asti hauskaa, ja nyt on huomannut, että ikää jo on. Jos haluaa vaikka sitä perhettäkin, niin kello alkaa tikittää tuossa vaiheessa. Ehkä on kuitenkin ihan tositarkoituksella liikenteessä. Tiedän yhden tällaisen parin, jossa molemmat ovat aika urakeskeisiä. Nainen on selvästi puheliaampi ja sellainen jämpti, mies on fiksu, urakeskeinen, mutta sosiaalisesti jäykähkö. Ovat olleet pitkään yhdessä. Voi tämä setti toimiakin. Omina sinkkuaikoina joskus joku juttu varmaan kaatui ihan siihenkin, että tuli muiden sinkkukavereiden kanssa liikaa analysoitua kaikkea. Kati näyttää olevan läheinen kavereidensa kanssa. Toivottavasti ei ihan kaikkea kerro sinne suuntaan Jannesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toki parisuhteessa vaadittavia taitoja oppii myös muissa ihmissuhteissa, mutta on eri asia asua 24/7 yhdessä kuin oppia ihmissuhdetaitoja työpaikalla tai kaverin kanssa. Parisuhde on kuitenkin suurimmalle osalle eri asia, kuin mikään muu ihmissuhde elämässä. Yksin ollessa toki oppii tuntemaan itselleen luontevia tapoja toimia ja omia rajoja, mutta se ei tarkoita, että automaattisesti oppisi huomioimaan toisen tapoja ja rajoja. Eikä omien toimintatapojen tunteminen takaa, että menee luontevasti kumppanin toimintatapojen kanssa yksiin.
Tämähän se.
On yhä kasvava joukko ihmisiä, jotka eivät yksinkertaisesti kykene olemaan toisen kanssa. Se mielensisäinen maailma järkkyy, jos ei saa olla koko ajan omalla mukavuusalueella.
On aivan eri asia tietää miten kuuluisi käyttäytyä, ja sitten käyttäytyä niin kuin kuuluisi. Ei se katso älykkyyttä tai ymmärrystä, vaan tunne-elämän häiriöistä siinä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SPOILERw
Tuo asuinpaikasta vääntäminen on niin kummallista. Miksi ihmeessä olettaa, että kumppani on lähiseudulta/haluaa muuttaa juuri sinun luoksesi? Luulisi, että moni osallistujista on jo tsekannut Tinderistä/nettitreffeiltä lähiseutujen tarjonnan ennen ohjelmaan osallistumista.
Plus itse ajattelen, että hyvän tyypin osuessa kohdalle asuinpaikka ei ole lapsettomilla ihmisillä kynnyskysymys (perheellisillä toki on lasten koulut yms kuviot). Itse asuin Espoossa ja mieheni Turussa, kun tavattiin aikoinaan, eikä todellakaan ollut välimatka este.❤️
Asuinpaikka voi olla este jos molemmat on uraihmisiä ja sellaisella alalla, että töitä ei ole kuin muutamassa kaupungissa. Tämän vuoden osallistujilla vaikuttaa olevan sen verran yleiset ammatit, että tämän ei pitäisi olla este.
Monessa ammatissa (osittainen) etätyö on ok ja jos välimatka on luokkaa Helsinki-Tampere, niin moni muutenkin tekee tuollaista työmatkaa päivittäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkos tässä vielä analysoitu Katia? Tuntui siinä hää jaksossa olevan kaikista tärkeintä kavereiden kanssa kikattelu?
Ei ole pahemmin analysoitu Katia. Täällä on pari kommenttia näkynyt tyyliin, että ”tuttu näky yössä”. Olisiko semmoinen aika perus urasuuntautunut citysinkku? Ehkä pitänyt tähän asti hauskaa, ja nyt on huomannut, että ikää jo on. Jos haluaa vaikka sitä perhettäkin, niin kello alkaa tikittää tuossa vaiheessa. Ehkä on kuitenkin ihan tositarkoituksella liikenteessä. Tiedän yhden tällaisen parin, jossa molemmat ovat aika urakeskeisiä. Nainen on selvästi puheliaampi ja sellainen jämpti, mies on fiksu, urakeskeinen, mutta sosiaalisesti jäykähkö. Ovat olleet pitkään yhdessä. Voi tämä setti toimiakin. Omina sinkkuaikoina joskus joku juttu varmaan kaatui ihan siihenkin, että tuli muiden sinkkukavereiden kanssa liikaa analysoitua kaikkea. Kati näyttää olevan läheinen kavereidensa kanssa. Toivottavasti ei ihan kaikkea kerro sinne suuntaan Jannesta.
Mielestäni Kati on selvä nykyaikuisen malli. Eli kaikessa on kyse siitä, mitä joku muu ajattelee siitä. Liikaa pakotuksia, liian vähän ymmärrystä siitä mikä on elämässä oikeasti tärkeää.
Kaikki Katin käytöksessä viittasi siihen, että tämä tarvitsee vahvistuksen jo pelkällä olemassaololleen muiden hyväksynnästä. "Siitä tuli totta kun sain kertoa siitä kavereille ja he nauroivat kanssani".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkos tässä vielä analysoitu Katia? Tuntui siinä hää jaksossa olevan kaikista tärkeintä kavereiden kanssa kikattelu?
Ei ole pahemmin analysoitu Katia. Täällä on pari kommenttia näkynyt tyyliin, että ”tuttu näky yössä”. Olisiko semmoinen aika perus urasuuntautunut citysinkku? Ehkä pitänyt tähän asti hauskaa, ja nyt on huomannut, että ikää jo on. Jos haluaa vaikka sitä perhettäkin, niin kello alkaa tikittää tuossa vaiheessa. Ehkä on kuitenkin ihan tositarkoituksella liikenteessä. Tiedän yhden tällaisen parin, jossa molemmat ovat aika urakeskeisiä. Nainen on selvästi puheliaampi ja sellainen jämpti, mies on fiksu, urakeskeinen, mutta sosiaalisesti jäykähkö. Ovat olleet pitkään yhdessä. Voi tämä setti toimiakin. Omina sinkkuaikoina joskus joku juttu varmaan kaatui ihan siihenkin, että tuli muiden sinkkukavereiden kanssa liikaa analysoitua kaikkea. Kati näyttää olevan läheinen kavereidensa kanssa. Toivottavasti ei ihan kaikkea kerro sinne suuntaan Jannesta.
Mielestäni Kati on selvä nykyaikuisen malli. Eli kaikessa on kyse siitä, mitä joku muu ajattelee siitä. Liikaa pakotuksia, liian vähän ymmärrystä siitä mikä on elämässä oikeasti tärkeää.
Kaikki Katin käytöksessä viittasi siihen, että tämä tarvitsee vahvistuksen jo pelkällä olemassaololleen muiden hyväksynnästä. "Siitä tuli totta kun sain kertoa siitä kavereille ja he nauroivat kanssani".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SPOILERw
Tuo asuinpaikasta vääntäminen on niin kummallista. Miksi ihmeessä olettaa, että kumppani on lähiseudulta/haluaa muuttaa juuri sinun luoksesi? Luulisi, että moni osallistujista on jo tsekannut Tinderistä/nettitreffeiltä lähiseutujen tarjonnan ennen ohjelmaan osallistumista.
Plus itse ajattelen, että hyvän tyypin osuessa kohdalle asuinpaikka ei ole lapsettomilla ihmisillä kynnyskysymys (perheellisillä toki on lasten koulut yms kuviot). Itse asuin Espoossa ja mieheni Turussa, kun tavattiin aikoinaan, eikä todellakaan ollut välimatka este.❤️
Asuinpaikka voi olla este jos molemmat on uraihmisiä ja sellaisella alalla, että töitä ei ole kuin muutamassa kaupungissa. Tämän vuoden osallistujilla vaikuttaa olevan sen verran yleiset ammatit, että tämän ei pitäisi olla este.
Eiköhän noilta kysytä ennakkoon, että oletko valmis muuttamaan muualle Suomessa. Ja jos sanoo en, niin ei naiteta kaukana asuvan kanssa. On ihmisiä, jotka ei vain halua muuttaa esim. pois pk-seudulta vaikka töiden suhteen voisi.
Kuinkahan moni näihin kysymyksiin vastatessa on 100% rehellinen ja kuinka moni miettii, mikä vastaus antaa heistä hyvän kuvan? On tosi tavallista, että vastataan niin kuin oletetaan olevan "sopivaa". Jos haastatteluissa on kysytty, "koetko olevasi vaativa ihminen toisia kohtaan?", "oletko joustamaton?", "suututko herkästi pikkuasioista?", niin kuinkakohan moni noihin vastaa kyllä. Sen sijaan kun kysytään, "oletko valmis muuttamaan kumppanin perässä?", "onko toisten ihmisten hyvinvointi sinulle tärkeää", "pidän itseäni ystävällisenä ihmisenä", niin aika moni vastaa kyllä. Aika harva tunnistaa/myöntää ääneen "ikäviä" puoliaan. Tuo asumiskuviokin on tällainen asia, halutaan ehkä antaa itsestä joustava kuva tai toivotaan, ettei kumppani ole kauempaa kuin viereisestä kaupungista. Sitten voikin tulla yllätyksenä, että itse asuu Helsingissä ja kumppani jossain Pihtiputaalla, Kokkolassa tai Kemissä.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti Tommi tajuaa kohdella tätä puolisoaan Heikkiä paremmin.
Siis mitä heikki tässä vyyhdissä??
Ketju on lukittu.
On tuossa se ero, että sinulla on kokemusta parisuhteista ja ehkä toisen kanssa elämisestäkin. Oikeastaan ei ole niin olennaista, onko asuttu yhdessä, mutta on eri asia seurustella ensimmäisen kerran 35-vuotiaana, kun on jo tottunut ja totuttautunut omaan, itselähtöiseen elämään. Vaikka sinulla ei niin kipinää olisi ollutkaan, niin olet kuitenkin oppinut toimimaan ihmissuhteessa ja et lähde parisuhteeseen ihan nollatilanteesta. Ja se, että kanssasi on haluttu suhteeseen, kertoo ehkä myös jotain.