Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (4192)

Vierailija

Tuomas on melko normaali, mutta uskon että hänelle olisi vaikea sellainen mutkallinen nainen, joka analysoisi hiljaa ja mököttäisi yms. Valitettavasti todella pyntätyt naiset ovat kovin itsekeskeisiä ja tottuneet huomioon ja hypetykseen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä vähän pettynyt, että tällä palstalla aletaan etsimään joitain ihmeellisiä syitä ihmisen vapaaehtoiseen lapsettomuuteen ja oletetaan, että taustalla täytyy olla jotain kovia kokemuksia/liikaa vastuuta jne.

JA vieläpä nimenomaan naisen eli Juuditin kohdalla, ei ketään tunnu kiinnostavan miksei Tommi eli mies halua lapsia?
Juuditin lapsettomuuspäätökselle vain on jostain syystä pakko etsiä jotain enemmän tai vähemmän traagista selitystä...

Joo, olen pettynyt teihin, av-mammat.

En ole huomannut mitään tällä asialla mässäilyä. Pari ihan suht normaalia kommenttia ollut. Kai se on miehissä vähän yleisempää että lapsia ei haluta. Jos vaan ihan siksi ei olla pahemmin ihmetelty Tommia. Minulle on ainakin täysin neutraali asia, että haluaako joku lapsia vai ei. Hassua, mutta äitinä ymmärrän nyt jopa paremmin, että joku ei niitä lapsia haluakaan. Vielä lapsettomana sinkkuna ajattelin toisin.

Olihan tuolla spekulaatioita syistä Juuditin lapsettomuuteen, ja niissä viesteissä jotain yli sata yläpeukkua.
Tommin lapsettomuudesta nolla spekulaatiota.

”Pari ihan suht normaalia kommenttia ollut” niinpä niin, kun minun silmissäni tuollaiset viestit eivät ole normaalia tai ainakaan ok.
Ei nyt oikein iske tuo sinun selittelysi.

Itselläni ei ole ollut ikinä mitään ihmetystä kenenkään lapsettomuutta tai lapsellisuutta kohtaan, ei silloin kun olin lapseton eikä nyt kun olen äiti.
Minusta se on asia, jota minun ei tarvitse ensinkään miettiä eikä ”ymmärtää” tai olla ymmärtämättä yhtään kenenkään kohdalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä vähän pettynyt, että tällä palstalla aletaan etsimään joitain ihmeellisiä syitä ihmisen vapaaehtoiseen lapsettomuuteen ja oletetaan, että taustalla täytyy olla jotain kovia kokemuksia/liikaa vastuuta jne.

JA vieläpä nimenomaan naisen eli Juuditin kohdalla, ei ketään tunnu kiinnostavan miksei Tommi eli mies halua lapsia?
Juuditin lapsettomuuspäätökselle vain on jostain syystä pakko etsiä jotain enemmän tai vähemmän traagista selitystä...

Joo, olen pettynyt teihin, av-mammat.

En ole huomannut mitään tällä asialla mässäilyä. Pari ihan suht normaalia kommenttia ollut. Kai se on miehissä vähän yleisempää että lapsia ei haluta. Jos vaan ihan siksi ei olla pahemmin ihmetelty Tommia. Minulle on ainakin täysin neutraali asia, että haluaako joku lapsia vai ei. Hassua, mutta äitinä ymmärrän nyt jopa paremmin, että joku ei niitä lapsia haluakaan. Vielä lapsettomana sinkkuna ajattelin toisin.

Olihan tuolla spekulaatioita syistä Juuditin lapsettomuuteen, ja niissä viesteissä jotain yli sata yläpeukkua.
Tommin lapsettomuudesta nolla spekulaatiota.

”Pari ihan suht normaalia kommenttia ollut” niinpä niin, kun minun silmissäni tuollaiset viestit eivät ole normaalia tai ainakaan ok.
Ei nyt oikein iske tuo sinun selittelysi.

Itselläni ei ole ollut ikinä mitään ihmetystä kenenkään lapsettomuutta tai lapsellisuutta kohtaan, ei silloin kun olin lapseton eikä nyt kun olen äiti.
Minusta se on asia, jota minun ei tarvitse ensinkään miettiä eikä ”ymmärtää” tai olla ymmärtämättä yhtään kenenkään kohdalla.

Ehkä joku kommentti on jäänyt huomaamatta. Mutta kannattaa myös muistaa tämmöisellä palstalla, että jotkut kirjoittelevat tänne näitä juttuja myös vähän kieli poskella. Ei kannata kaikkea ottaa haudanvakavasti. Vaikkei itse olisikaan sellainen ”lämpimikseen höpöttelevä”, niin jotkut toiset ovat.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
35 v Matti vai mikä, ei ole KOSKAAN seurustellut.

HÄ?

No on ujo. Kyl tossa on nyt jo jotain kasvatuksessa menny pahasti pieleen. Niin heikko itsetunto ettei onnistu treffeillä. Mut ei heikko itsetuntokaan selitä ettei joku silti näe sitä kultajyvää sen alta. ....surullista.

MUTTA MITEN ihmeessä nää parittajat on aatellu et hän oisi sopiva suoraan hyppäämääm avioliittoon???

TÄTÄ en ymmärrä.


Ei Matti vaikuta millään tavalla nössöltä, ujolta tai että olisi huono itsetunto. Kyllähän nämä asiantuntijat ovat sen tarkistaneet, että täyspäisestä ihmisestä on kyse. Aika monikin on mennyt naimisiin sen ensimmäisen vakavan seurustelukumppaninsa kanssa, mm. siskoni ja liittoa kesti vuosikymmeniä. Tunnen myös parin joka löysi toisensa rippikoulussa ja ovat edelleen yhdessä, yli 80-vuotiaina. Tämmöinen ei ole ollut mitenkään harvinaista eikä tavatonta nykyäänkään. Tuli mieleen eräskin suosittu tubettaja jonka nimeä en nyt viitsi mainita. Ja mikä sitten lasketaan seurustelusuhteeksi, ehkä Mattikaan ei vaan ole asunut kenenkään kanssa yhdessä tai harkinnut avioliittoa.

Varmasti moni nykynainen tarvitsee monta seurustelusuhdetta, seksikumppaneista puhumattakaan, ennen kuin ns. sitoutuu. Ei pidä kuitenkaan yleistää. Ja niin, lopputulokset, näistä "harjoitteluista" huolimatta, eivät erityisesti mairittele.

Vierailija

Juudit on oikeasti tosi valoisan ja valloittavan oloinen tyyppi livenäkin, mutta ei tippaakaan päällepäsmäri. Hänessä on jotain erityistä. Terveisin hänen kanssaan Itä-Suomen yliopiston samoilla kursseilla ollut.

Vierailija

Onhan tuo poikkeuksellista, että 35-vuotiaana ei ole takana vielä yhtään seurustelusuhdetta. Sitten menee Napakymppiin, avioituu tv:ssä tuntemattoman kanssa, kesken ohjelman antaa lehtihaastatteluja yksin JA kesken ohjelman on Tinderissä. Se Tinder voidaan kai laskea vielä huhuksi, mutta silti. Jonkinlainen sarjadeittailija. Mikä tekee ihmisestä sarjadeittailijan, joka ei sitoudu, vaikka toivoo perhettä. Liian kovat vaatimukset kumppanille? Väitti lehtihaastattelussa, että on ujo. Kuinka moni ujo edes antaa sellaisen haastattelun??? Saati sitten nämä tv-jutut.

Vierailija

Mitä siinä on kummallista jos ei ole 35-vuotiaana seurustellut? Minä ole nyt 39-vuotias ja seurustelen kolmatta kertaa elämässäni, mutta yksikään näistä seurustelusuhteista ei ole alkanut minun toimestani, vaan vastapuolen aloitteesta ja joka kerta olen ollut enemmän tai vähemmän kiikun kaakun että onko itsellä oikeasti sitä kipinää. Sen yhden kerran kun itse tein aloitteen erään henkilön kanssa ja kävin trffeillä, niin siitä ei jatkoa seurannut. Ihan hyvin voisin minäkin olla tilanteessa, että en olisi koskaan seurustellut, jos olisi ollut vähäkään vaativampaa ja kylmempää luonnetta omalla taustalla.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mitä siinä on kummallista jos ei ole 35-vuotiaana seurustellut? Minä ole nyt 39-vuotias ja seurustelen kolmatta kertaa elämässäni, mutta yksikään näistä seurustelusuhteista ei ole alkanut minun toimestani, vaan vastapuolen aloitteesta ja joka kerta olen ollut enemmän tai vähemmän kiikun kaakun että onko itsellä oikeasti sitä kipinää. Sen yhden kerran kun itse tein aloitteen erään henkilön kanssa ja kävin trffeillä, niin siitä ei jatkoa seurannut. Ihan hyvin voisin minäkin olla tilanteessa, että en olisi koskaan seurustellut, jos olisi ollut vähäkään vaativampaa ja kylmempää luonnetta omalla taustalla.

nooo....yleensä lapset aloittaa ekat seurustelukokeilut jo 5.luokalla. Eihän niitä voi seurusteluiksi kutsua, mut yläasteella jo moni seurustelee.

Vierailija

Yleistäen: on huomattavasti tavallisempaa, ettei mies halua lapsia kuin nainen. Moni miehistä tosin on parisuhteessa lapsia haluavan kanssa ja kun lapsista puhutaan, hän aina sanoo "aika ei ole oikea/kun on vakityö/asunto/mökki/mitä ikinä/viiden vuoden päästä" ja lopputulos on, että naisen hedelmälliset vuodet menevät ohitse ja paljastuu, ettei itse asiassa mies koskaan lapsia halunnut ja nainen katkeroituu. Toki on myös heitä, jotka muuttavat mielensä matkan varrella/toisen kumppanin kanssa.

Naisista taas oletetaan, että he haluavat lapsia. Tiedän parin, jolta miehen täti kysyi tavattuaan tämän naisen ensimmäistä kertaa, että koska aiotte hankkia lapsia. Olen aika varma, että monet naiset ovat yhtä lailla halunneet olla lapsettomia, mutta se on nykyisin sosiaalisesti hyväksytympää kuin aikaisemmin ja moni ylipäätään uskaltaa tunnustaa, ettei halua lapsia. Silti sekä nämä miehet että naiset voivat olla hyvinkin lapsirakkaita lähipiirin lapsia kohtaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mitä siinä on kummallista jos ei ole 35-vuotiaana seurustellut? Minä ole nyt 39-vuotias ja seurustelen kolmatta kertaa elämässäni, mutta yksikään näistä seurustelusuhteista ei ole alkanut minun toimestani, vaan vastapuolen aloitteesta ja joka kerta olen ollut enemmän tai vähemmän kiikun kaakun että onko itsellä oikeasti sitä kipinää. Sen yhden kerran kun itse tein aloitteen erään henkilön kanssa ja kävin trffeillä, niin siitä ei jatkoa seurannut. Ihan hyvin voisin minäkin olla tilanteessa, että en olisi koskaan seurustellut, jos olisi ollut vähäkään vaativampaa ja kylmempää luonnetta omalla taustalla.

On tuossa se ero, että sinulla on kokemusta parisuhteista ja ehkä toisen kanssa elämisestäkin. Oikeastaan ei ole niin olennaista, onko asuttu yhdessä, mutta on eri asia seurustella ensimmäisen kerran 35-vuotiaana, kun on jo tottunut ja totuttautunut omaan, itselähtöiseen elämään. Vaikka sinulla ei niin kipinää olisi ollutkaan, niin olet kuitenkin oppinut toimimaan ihmissuhteessa ja et lähde parisuhteeseen ihan nollatilanteesta. Ja se, että kanssasi on haluttu suhteeseen, kertoo ehkä myös jotain.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä siinä on kummallista jos ei ole 35-vuotiaana seurustellut? Minä ole nyt 39-vuotias ja seurustelen kolmatta kertaa elämässäni, mutta yksikään näistä seurustelusuhteista ei ole alkanut minun toimestani, vaan vastapuolen aloitteesta ja joka kerta olen ollut enemmän tai vähemmän kiikun kaakun että onko itsellä oikeasti sitä kipinää. Sen yhden kerran kun itse tein aloitteen erään henkilön kanssa ja kävin trffeillä, niin siitä ei jatkoa seurannut. Ihan hyvin voisin minäkin olla tilanteessa, että en olisi koskaan seurustellut, jos olisi ollut vähäkään vaativampaa ja kylmempää luonnetta omalla taustalla.

nooo....yleensä lapset aloittaa ekat seurustelukokeilut jo 5.luokalla. Eihän niitä voi seurusteluiksi kutsua, mut yläasteella jo moni seurustelee.

Mun kokemuksen mukaan ei todellakaan voi sanoa, että yleensä lapset seukkakokeilee jo 5.luokalla. Meidän luokalla oli 1, enkä muutenkaan ole kuullut, et suurin osa luokasta leikkiseurustelisi tuolloin. Yläasteellakaan suurin osa ei seurustele mun, lapsieni ja ystävieni lasten perusteella. 25 oppilaan luokasta ehkä 5 seurustelee, sekään ei ole kuin vasta 1/5. Lukiossa ehkä puolet seurustelee, sekään ei ole kovin paljon. Tai ehkä riippuu kaupungista ja piireistä?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä siinä on kummallista jos ei ole 35-vuotiaana seurustellut? Minä ole nyt 39-vuotias ja seurustelen kolmatta kertaa elämässäni, mutta yksikään näistä seurustelusuhteista ei ole alkanut minun toimestani, vaan vastapuolen aloitteesta ja joka kerta olen ollut enemmän tai vähemmän kiikun kaakun että onko itsellä oikeasti sitä kipinää. Sen yhden kerran kun itse tein aloitteen erään henkilön kanssa ja kävin trffeillä, niin siitä ei jatkoa seurannut. Ihan hyvin voisin minäkin olla tilanteessa, että en olisi koskaan seurustellut, jos olisi ollut vähäkään vaativampaa ja kylmempää luonnetta omalla taustalla.

nooo....yleensä lapset aloittaa ekat seurustelukokeilut jo 5.luokalla. Eihän niitä voi seurusteluiksi kutsua, mut yläasteella jo moni seurustelee.

Ja vielä useampi ei. Toisaalta yläastelaisten seurustelu ei välttämättä edes tarkoita kahdenkeskisen ajan viettämistä, joten kannattaako jotain teinijuttuja edes mainita kun puhutaan aikuisten parisuhteista? 20+ ikäisenä toki isolla osalla alkaa olla edes jonkinlaista suhdekokemusta, suurin osa kun tosiaan haluaa suhteeseen ja on kiinnostunut löytämään kumppanin. ja kun on kiinnostunut, on myös vastaanottavainen mahdollisuuksille.

Vierailija

Eikö se perinteinen tapa olekin kutsua, että joukko naisia juoruaa, mutta joukko miehiä keskustelee? Oli puheenaihe siis ihan mikä hyvänsä. Oman kokemukseni mukaan joukko naisia voi keskustella hyvin syvällisesti yhteiskunnallisista asioista, kun taas joukko miehiä voi juoruilla ystävistään näiden ollessa muualla. 

Olen samaa mieltä siitä, että parisuhteessa on tärkeää olla myös puolison ystävä, eli ollaan kiinnostuneita hänen hyvinvoinnistaan, kysellään, keskustellaan, nauretaan, vietetään aikaa yhdessä. Jokin yhteinen juttu on hyvä, johon molemmat sitoutuvat ja nauttivat oikeasti. Tarvitaan intohimoa, kaveruutta, yhteistä aikaa ja omaa aikaa, jolla pidetään ne omat akut täynnä. 

Ymmärrän siis hyvin huolen siitä, että Matin harrastukset vievät liikaa aikaa ja aiheuttavat ongelmia Miran kanssa. Tässä vaiheessa kun ei voi vielä tietää, että kuinka paljon omaa aikaa Mira tarvitsee, sillä jos Matin menot ja Miran oman ajan tarve menevät yksiin, se voi olla juuri hyvä asia. Tiedän pariskunnan, joilla oli aikana ennen lapsia omaa aikaa samaan aikaan, jolloin kumpikin tapasi kavereitaan. Vastaavasti heillä oli sovittuna kerran viikossa treffi-ilta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä siinä on kummallista jos ei ole 35-vuotiaana seurustellut? Minä ole nyt 39-vuotias ja seurustelen kolmatta kertaa elämässäni, mutta yksikään näistä seurustelusuhteista ei ole alkanut minun toimestani, vaan vastapuolen aloitteesta ja joka kerta olen ollut enemmän tai vähemmän kiikun kaakun että onko itsellä oikeasti sitä kipinää. Sen yhden kerran kun itse tein aloitteen erään henkilön kanssa ja kävin trffeillä, niin siitä ei jatkoa seurannut. Ihan hyvin voisin minäkin olla tilanteessa, että en olisi koskaan seurustellut, jos olisi ollut vähäkään vaativampaa ja kylmempää luonnetta omalla taustalla.

On tuossa se ero, että sinulla on kokemusta parisuhteista ja ehkä toisen kanssa elämisestäkin. Oikeastaan ei ole niin olennaista, onko asuttu yhdessä, mutta on eri asia seurustella ensimmäisen kerran 35-vuotiaana, kun on jo tottunut ja totuttautunut omaan, itselähtöiseen elämään. Vaikka sinulla ei niin kipinää olisi ollutkaan, niin olet kuitenkin oppinut toimimaan ihmissuhteessa ja et lähde parisuhteeseen ihan nollatilanteesta. Ja se, että kanssasi on haluttu suhteeseen, kertoo ehkä myös jotain.

Esittelyssä ei sanottu etteikö Matti olisi koskaan seurustellut vaan: "Hän ei ole koskaan ollut pitkässä seurustelusuhteessa". En minäkään ollut ollut pitkässä suhteessa ennen aviomiestäni, vaikka olinkin seurustellut muutaman kanssa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta toi Matin 35 v seurustelemattomuus on oikeasti iso haaste. Sen takia, että pitkässä parisuhteessa/avoliitossa/avioliitossa opitaan parisuhdetaitoja, joita ei kirjoista opita. Yhdessä arjen jakamista, kotitöiden jakamista, yhteisiä pelisääntöjä ja niiden noudattamista yms. Toki jokaisessa parisuhteessa on omanlaisensa säännöt ja tavat, mutta se pohja toisen huomioimiselle ja yhteisen arjen luomiselle tulee aikaisemmista parisuhteista. Jos olet 35 v asti asunut itseksesi, etkä ole joutunut tekemään arjessa kompromisseja ja jakamaan arkeasi toisen kanssa, niin kyllä se jonkinlaisina haasteina näkyy. Esimerkiksi omien rajojen hakeminen ja joustamattomuus on aika luonnollista noissa tilanteissa, jos siihen ei ole tottunut. Sekin voi olla vaikeaa, jos on aiemmin tottunut lähtemään golfkentälle ja kiertämään vieraspelejä milloin mielii ja nyt pitäisi sovittaa omat menot ja aikataulut yhteen toisen ihmisen kanssa.

Itse olen huomannut, että elämässä täytyy muutenkin tehdä kompromisseja ja ottaa toisia ihmisiä huomioon kuin vain parisuhteessa. Omia rajojakin joutuu miettimään. Myös pitkä yksinolo voi opettaa ihmiselle paljon itsestään. Mm. juuri sitä, minkälaisten rajojen noudattaminen on itselle kohtuullista, kun tietää, mikä on se itselle luonnollinen toimintatapa. Sen perusteella voi sitten kumppanin kanssa pohtia, onko mahdollista tehdä kummallekin kohtuullisia kompromisseja kummankin rajat huomioonottaen. 

Toki parisuhteessa vaadittavia taitoja oppii myös muissa ihmissuhteissa, mutta on eri asia asua 24/7 yhdessä kuin oppia ihmissuhdetaitoja työpaikalla tai kaverin kanssa. Parisuhde on kuitenkin suurimmalle osalle eri asia, kuin mikään muu ihmissuhde elämässä. Yksin ollessa toki oppii tuntemaan itselleen luontevia tapoja toimia ja omia rajoja, mutta se ei tarkoita, että automaattisesti oppisi huomioimaan toisen tapoja ja rajoja. Eikä omien toimintatapojen tunteminen takaa, että menee luontevasti kumppanin toimintatapojen kanssa yksiin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
SPOILERw

Tuo asuinpaikasta vääntäminen on niin kummallista. Miksi ihmeessä olettaa, että kumppani on lähiseudulta/haluaa muuttaa juuri sinun luoksesi? Luulisi, että moni osallistujista on jo tsekannut Tinderistä/nettitreffeiltä lähiseutujen tarjonnan ennen ohjelmaan osallistumista.

Plus itse ajattelen, että hyvän tyypin osuessa kohdalle asuinpaikka ei ole lapsettomilla ihmisillä kynnyskysymys (perheellisillä toki on lasten koulut yms kuviot). Itse asuin Espoossa ja mieheni Turussa, kun tavattiin aikoinaan, eikä todellakaan ollut välimatka este.❤️

Asuinpaikka voi olla este jos molemmat on uraihmisiä ja sellaisella alalla, että töitä ei ole kuin muutamassa kaupungissa. Tämän vuoden osallistujilla vaikuttaa olevan sen verran yleiset ammatit, että tämän ei pitäisi olla este.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä siitä, että parisuhteessa on tärkeää olla myös puolison ystävä, eli ollaan kiinnostuneita hänen hyvinvoinnistaan, kysellään, keskustellaan, nauretaan, vietetään aikaa yhdessä. Jokin yhteinen juttu on hyvä, johon molemmat sitoutuvat ja nauttivat oikeasti. Tarvitaan intohimoa, kaveruutta, yhteistä aikaa ja omaa aikaa, jolla pidetään ne omat akut täynnä. 


Tälläiset määritelmät sopivat autismin kirjolla olevan ajatteluun. Nämähän ovat itsestäänselvyyksiä. Jotkut vain joutuvat näitä asioita opettelemaan tietokirjoista, kun se vain ei tule luonnostaan.

Ei kaikkien kuulu olla parisuhteessa. Kuten tuo Matti ohjelmassa. Ei vain onnistu, kamalan takakireä ja käsijarru päällä koko ajan. Helpottaisi elämä, jos ei yrittäisi olla jotain mitä ei ole. Ehkä suuntautumisessa myös ongelma?

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla