Ensitreffit alttarilla 2020 OFFICIAL

Vierailija kirjoitti:

En oikein ymmärrä miksi tästä keskustelusta kukaan kauhistuisi tai pitäisi ketään julmana.

Tässä vain näkyy se miten tärkeä ulkonäkö on parinmuodostuksen osalta ja miten erilaisia tasoarvioita miehet ja naiset keskenään antavat. Tämän takia niin harva ihminen pariutuu kun käsitykset viehättävästä ulkonäöstä ovat niin kaukana toisistaan, kumpikin sukupuoli hakee vähän liian tasokasta.

Ai ei ole julmaa sanoa, et nenäleikkauksen jälkeen ihmisen taso nousisi peräti->6??  Mitähän kymppiin tarttee...?

Oikeasti uskon, et tuo oli provo, harva on oikeasti niin sekaisin et sanois tuollaista tosissaan.

Pitkä blondi kirjoitti:

Kyllä siinä menisi fiilikset jos näkisin tulevalla puolisollani pottunenän. Moni haluaa tulevaisuudessa lapsia ja tulisi mieleen haluaako pottunenän periytyvän.

Aina puhutaan sisäisestä kauneudesta ja kehopositiivisuudesta, mutta kyllä sillä puolison ulkonäöllä on merkitystä! Jos toinen ei sytytä ulkonäöllään niin suhde kuivuu kasaan, vaikka olisi kuinka henkeviä keskusteluja.

Toisen ulkonäköön voi kun voikin ihastua, kun tutustuu tämän luonteeseen, been there :) Useampia kertoja olen ajatellut ensin, et ei ole kummoisen näköinen, mut kun ollaan juteltu, niin alkanuyt vaikuttaa silmissä hyvinkin mukavan näköiseltä. 

Samoin jos ajattelee jostain ensin, et onpa kaunis/komea, mut paljastuu ikäväksi ihmiseksi, niin rumaltahan hän alkaa näyttämään, valitettavasti. Aivot toimii näin.

Eli ei ole peli ollenkaan menetetty vielä ekan kohtaamisen fiiliksen perusteella,

Pitkä blondi kirjoitti:

Kyllä siinä menisi fiilikset jos näkisin tulevalla puolisollani pottunenän. Moni haluaa tulevaisuudessa lapsia ja tulisi mieleen haluaako pottunenän periytyvän.

Aina puhutaan sisäisestä kauneudesta ja kehopositiivisuudesta, mutta kyllä sillä puolison ulkonäöllä on merkitystä! Jos toinen ei sytytä ulkonäöllään niin suhde kuivuu kasaan, vaikka olisi kuinka henkeviä keskusteluja.

Voi olla, että tulet näkemään sillä tulevalla puolisollasi jotakin paljon pahempaa, kuin pottunenän. Voi olla, että hänellä on hampaat ristissä, vamppyyrin hymy, silmäluomet roikkuu puoliksi silmillä, kamala kaljavatsa, kaksoisleuka kaulalla, mutta oikea leuka puuttuu lähes kokonaan ja silmät karsastaa ja kaiken lisäksi vielä on paha änkyttäjä.  Mutta sinusta hän olisi maailman ihanin ja hurmaavin. Kauneus kun on katsojan silmissä. Ja jos vähänkään katsot ihmisiä ympärilläsi tarkkaan, huomaat, että se pottunenä on aika pieni kauneusvirhe. 

Tämä ketju olisi paljon mielenkiintoisempi, jos ulkonäköjä ei ollenkaan kommentoitaisi, vaan kommentit liikkuisivat tekemisissä ja tekemättä jättämisissä.

Ulkonäöstä senverran, että ei tietenkään tarvitse olla täydellinen.

Mutta kuvitellaan, olen nainen, että minulla on treffit kahden miehen kanssa. He ovat ulkoisesti ja muutenkin miltei samantasoisia, tavallisen näköisiä miehiä. Ei komeita eikä rumia.

Ensimmäinen mies tulee treffeille juuri niissä homssuisissa ja epäsopivissa vaatteissa, joista täälläkin on puhuttu. Tukka on ylikasvanut ja malliton, sanotaan nyt epäsiisti. Ei osaa oikein keskustella mistään naureskelee ja hihittää kuitenkin äänekkäästi. Ehkä päästää kirosanankin. Jne.

Toinen mies on siisteissä sopivissa normaaleissa vaatteissa, hiukset kivat ja puhtaat. Hymyilee, osaa keskustella, on mukavaa seuraa.

Ei kiroile eikä puhu äänekkäästi.

Ihmisen ulkonäkö voi olla ihan tavallinen ja samanlainen kuin jonkun toisenkin tavallisen, mutta ihminen itse pystyy oman olemuksensa ja käytöksensä avulla antamaan joko miellyttävän tai ei niin miellyttävän vaikutelman. Jos niin haluaa tai sen tajuaa.

Siitä on kyse, ei mistään Versacen vaatteista tai kallista asusteista tai kauneusleikkauksista.

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäöstä senverran, että ei tietenkään tarvitse olla täydellinen.

Mutta kuvitellaan, olen nainen, että minulla on treffit kahden miehen kanssa. He ovat ulkoisesti ja muutenkin miltei samantasoisia, tavallisen näköisiä miehiä. Ei komeita eikä rumia.

Ensimmäinen mies tulee treffeille juuri niissä homssuisissa ja epäsopivissa vaatteissa, joista täälläkin on puhuttu. Tukka on ylikasvanut ja malliton, sanotaan nyt epäsiisti. Ei osaa oikein keskustella mistään naureskelee ja hihittää kuitenkin äänekkäästi. Ehkä päästää kirosanankin. Jne.

Toinen mies on siisteissä sopivissa normaaleissa vaatteissa, hiukset kivat ja puhtaat. Hymyilee, osaa keskustella, on mukavaa seuraa.

Ei kiroile eikä puhu äänekkäästi.

Ihmisen ulkonäkö voi olla ihan tavallinen ja samanlainen kuin jonkun toisenkin tavallisen, mutta ihminen itse pystyy oman olemuksensa ja käytöksensä avulla antamaan joko miellyttävän tai ei niin miellyttävän vaikutelman. Jos niin haluaa tai sen tajuaa.

Siitä on kyse, ei mistään Versacen vaatteista tai kallista asusteista tai kauneusleikkauksista.

...ja sitten se siisti ja miellyttävä osoittautuu luonteeltaan hankalaksi, haluaa päättää kaikesta, arvostelee sinun ylikilojasi ja elää yli varojensa kun ulkoinen on niin tärkeää? Kun taas se epäsiistimpi voi olla empaattinen, luotettava, huumorintajuinen ja suvaitsevainen? Tästähän juuri on kyse, valitse ulkoisen perusteella se markkinamies, turhaa sitä on hukata aikaa kehenkään joka ei ulkoiseen yhtä paljon panosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäöstä senverran, että ei tietenkään tarvitse olla täydellinen.

Mutta kuvitellaan, olen nainen, että minulla on treffit kahden miehen kanssa. He ovat ulkoisesti ja muutenkin miltei samantasoisia, tavallisen näköisiä miehiä. Ei komeita eikä rumia.

Ensimmäinen mies tulee treffeille juuri niissä homssuisissa ja epäsopivissa vaatteissa, joista täälläkin on puhuttu. Tukka on ylikasvanut ja malliton, sanotaan nyt epäsiisti. Ei osaa oikein keskustella mistään naureskelee ja hihittää kuitenkin äänekkäästi. Ehkä päästää kirosanankin. Jne.

Toinen mies on siisteissä sopivissa normaaleissa vaatteissa, hiukset kivat ja puhtaat. Hymyilee, osaa keskustella, on mukavaa seuraa.

Ei kiroile eikä puhu äänekkäästi.

Ihmisen ulkonäkö voi olla ihan tavallinen ja samanlainen kuin jonkun toisenkin tavallisen, mutta ihminen itse pystyy oman olemuksensa ja käytöksensä avulla antamaan joko miellyttävän tai ei niin miellyttävän vaikutelman. Jos niin haluaa tai sen tajuaa.

Siitä on kyse, ei mistään Versacen vaatteista tai kallista asusteista tai kauneusleikkauksista.

...ja sitten se siisti ja miellyttävä osoittautuu luonteeltaan hankalaksi, haluaa päättää kaikesta, arvostelee sinun ylikilojasi ja elää yli varojensa kun ulkoinen on niin tärkeää? Kun taas se epäsiistimpi voi olla empaattinen, luotettava, huumorintajuinen ja suvaitsevainen? Tästähän juuri on kyse, valitse ulkoisen perusteella se markkinamies, turhaa sitä on hukata aikaa kehenkään joka ei ulkoiseen yhtä paljon panosta.

En voisi kuvitellakaan olevani epäsiistin miehen kanssa koska huolehdin itsekin ulkonäöstäni enkä haluaisi olla miehen kanssa joka ei esimerkiksi osaa arvostaa tilaisuuksia siistillä pukeutumisella. Sillä ei ole ulkonäön kanssa mitään tekemistä että huolehtii hygieniasta, näyttää siistiltä ja pukeutuu tilaisuuden arvon mukaisesti. En ole itsekään mikään Gisele Bündchen, joten en vaadi että mieskään olisi David Beckham.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäöstä senverran, että ei tietenkään tarvitse olla täydellinen.

Mutta kuvitellaan, olen nainen, että minulla on treffit kahden miehen kanssa. He ovat ulkoisesti ja muutenkin miltei samantasoisia, tavallisen näköisiä miehiä. Ei komeita eikä rumia.

Ensimmäinen mies tulee treffeille juuri niissä homssuisissa ja epäsopivissa vaatteissa, joista täälläkin on puhuttu. Tukka on ylikasvanut ja malliton, sanotaan nyt epäsiisti. Ei osaa oikein keskustella mistään naureskelee ja hihittää kuitenkin äänekkäästi. Ehkä päästää kirosanankin. Jne.

Toinen mies on siisteissä sopivissa normaaleissa vaatteissa, hiukset kivat ja puhtaat. Hymyilee, osaa keskustella, on mukavaa seuraa.

Ei kiroile eikä puhu äänekkäästi.

Ihmisen ulkonäkö voi olla ihan tavallinen ja samanlainen kuin jonkun toisenkin tavallisen, mutta ihminen itse pystyy oman olemuksensa ja käytöksensä avulla antamaan joko miellyttävän tai ei niin miellyttävän vaikutelman. Jos niin haluaa tai sen tajuaa.

Siitä on kyse, ei mistään Versacen vaatteista tai kallista asusteista tai kauneusleikkauksista.

...ja sitten se siisti ja miellyttävä osoittautuu luonteeltaan hankalaksi, haluaa päättää kaikesta, arvostelee sinun ylikilojasi ja elää yli varojensa kun ulkoinen on niin tärkeää? Kun taas se epäsiistimpi voi olla empaattinen, luotettava, huumorintajuinen ja suvaitsevainen? Tästähän juuri on kyse, valitse ulkoisen perusteella se markkinamies, turhaa sitä on hukata aikaa kehenkään joka ei ulkoiseen yhtä paljon panosta.

Kun minä taas ajattelen juuri niin, että se siisti ja miellyttävä on sen verran fiksumpi, että tajuaa jotain. Hän tajuaa, että ensivaikutelma on tärkeä ja tajuaa, että minä olen sen verran fiksu, ettei kannata tulla treffeille epäsiistinä, keskustelukyvyttömänä, kiroilevana ja kovaan ääneen naureskelijana. Ja tärkeää, HÄN EI ITSE HALUA olla hompsuinen ja epäsiisti. Vaan fiksu ja siisti.

En lainkaan usko, että se homssuinen mies on yhtään sen empaattisempi tai muutenkaan fiksumpi kuin se siisti, päinvastoin. Silloun hän EI olisi tullut homssuisena ja keskustelukyvyttömänä treffeille.

Homssuinen mies ei ota treffikumppaniaan huomioon treffeille mennessäänkään. Miten ja miksi sitten ottaisi (ymmärtäisi ottaa) huomioon jatkossakaan? Han oli niin itsekäs, ettei yhtää nähnyt vaivaa tai ajatellut miltä minusta tuntuu. Eikä se vaivannut häntä itseään. Hän oli juuri niitä "tämmöinen mää nyt vaan olen" tyyppejä. Luuletteko, että nämä edes yrittävät parisuhteessa muuta kuin "olla sellainen kun olen, kyllähän sen ottaessasi tiesit". Niin, mitäs siinä valitat kun kakat on jo housuissa.

Taas tuli se oletus, kuten ennenkin, että se siistin ja fiksun TÄYTYY ihan varmaan olla jotenkin kieroutunut ja huono luonne. Kun taas homssuinen ja epäfiksun on tietysti PAKKO olla empaattinen ja jalo ihminen.

Miten ihmeessä, oletteko itse näitä epäsiistejä ja keskustelukyvyttömiä treffailijoita?

Megan Griffin tulee mieleen tuosta Emmasta 🙄

Vierailija kirjoitti:

Megan Griffin tulee mieleen tuosta Emmasta 🙄

Eikö täällä pystytä keskustelemaan muusta kuin Emmasta??? 😡🤯🥱

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Megan Griffin tulee mieleen tuosta Emmasta 🙄

Eikö täällä pystytä keskustelemaan muusta kuin Emmasta??? 😡🤯🥱

Senkus keskustelet, mikä estää. Jos kuvittelevat voivasi määritellä, mistä muut saavat keskustella, kannattaa poistua itse keskustelupalstalta. Jos olet ko. henkilö itse, niin kyllä varmasti tiesit, mihin hakeuduit.

Vierailija kirjoitti:

Pitkä blondi kirjoitti:

Kyllä siinä menisi fiilikset jos näkisin tulevalla puolisollani pottunenän. Moni haluaa tulevaisuudessa lapsia ja tulisi mieleen haluaako pottunenän periytyvän.

Aina puhutaan sisäisestä kauneudesta ja kehopositiivisuudesta, mutta kyllä sillä puolison ulkonäöllä on merkitystä! Jos toinen ei sytytä ulkonäöllään niin suhde kuivuu kasaan, vaikka olisi kuinka henkeviä keskusteluja.

Toisen ulkonäköön voi kun voikin ihastua, kun tutustuu tämän luonteeseen, been there :) Useampia kertoja olen ajatellut ensin, et ei ole kummoisen näköinen, mut kun ollaan juteltu, niin alkanuyt vaikuttaa silmissä hyvinkin mukavan näköiseltä. 

Samoin jos ajattelee jostain ensin, et onpa kaunis/komea, mut paljastuu ikäväksi ihmiseksi, niin rumaltahan hän alkaa näyttämään, valitettavasti. Aivot toimii näin.

Eli ei ole peli ollenkaan menetetty vielä ekan kohtaamisen fiiliksen perusteella,

Tämä.

Olen se, joka aiemmin kertoi rakastuneensa Mr. Beanin näköiseen 167-senttiseen mieheen, vaikka ensin hänen ulkonäkönsä aiheutti melkein jopa inhon väristyksiä. Nykyään en voi käsittää, miten olen voinut joskus ajatella niin. En vain tavoita enää sitä tunnetta ollenkaan, vaikka muistankin (ja päiväkirjasta näen), että sellainen on ollut. Mielipiteeni on siis täydellisesti muuttunut, kun rakastuin miehen persoonaan.

Päinvastaisiakin kokemuksia on. Työskentelen ammattini puolesta jonkin verran miesmallien parissa. Saatan jonkun ekaa kertaa tavatessani miettiä, että no siinäpä on harvinaisen hyvännäköinen mies. Mutta jos joku paljastuu persoonaltaan kamalaksi, ulkonäöstäkin menee maku ihan kokonaan ja alan pitää häntä kauhean näköisenäkin. Ne piirteet jotenkin vääristyvät mielessäni, vaikka tiedostan että henkilö on mallli ja siis monen mielestä varmasti komea.

Myös esim. joku Reino Nordin näytti mielestäni joskus söpöltä, kun en vielä tiennyt hänestä mitään ihmisenä. En tunne häntä henk. koht., mutta julkisuudesta saamani käsitys on niin negatiivinen, että ulkonäkökin nykyisin lähinnä ällöttää.

Yläasteella luokallemme tuli uusi tyttö, jonka valokuvan näin jostain syystä etukäteen. Ajattelin että aika vaatimattoman näköinen ja unohdin sitten koko asian. Puolen vuoden jälkeen näin sen saman kuvan, ja muistin mitä olin aiemmin siitä ajatellut. Tuo tyttö oli todella älykäs, hauska ja muutenkin sellainen että ihailin häntä paljon. Yllätyksekseni myös mielipiteeni hänen ulkonäöstään oli muuttunut. Pidin häntä nyt kauniina, ja ihmettelin kun muistin mitä mieltä aiemmin olin ollut.

Koska minulle on hyvin selvä asia, että aivot toimivat näin, en osaa pitää kielteisenä sitä jos joku uuden ihmisen tavattuaan kysyttäessä sanoo, että ei olisi kiinnittänyt häneen huomiota vaikka baarissa. Jos se kerran totta on. Tämä mielipide kun voi muuttua tuon jälkeen vielä monta kertaa. Kysymys on vain sen hetkisistä ajatuksista. Violan ja Esan Violakin sanoi näin Esasta, mutta todella onnellisilta vaikuttavat yhdessä nykyään.

Solvaukset, haukut ja kaiken maailman pisteytykset (voi hyvä tavaton sentään!) sitten erikseen - ne kertovat kommentoijan huonosta tilannetajusta ja matalasta emotionaalisesta älystä. Usein se, että näkee muut helposti ulkoisesti rumina, kertoo myös siitä että kommentoijan omassa ulkonäössä on puutteita joita hän häpeää.

Emma on ihana! Voidaanko puhua jostain muusta. Vaikka arvailla kumman luo Kati ja Tuomas muuttavat.

On vähän huvittavat noi vihkimiset Olet mitä syöt -talossa, kun morsmaikut astelee samoja portaita kuin ruokaremppaajat Pipan luo :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En myöskään kannustaisi valehteluun. Minkälainen perusta se on parisuhteelle? Jos vaimon ulkonäkö ei miellytä niin parempi kertoa se. Jossain vaiheessahan se tulisi kuitenkin esille. Ei ole oikein vedättää toista ja saada tuntemaan itsensä haluttavaksi.

Ei tässä ole mitään parisuhdetta, jolle pitää nyt luoda perustaa. Tässä on kaksi toisilleen tuntematonta ihmistä osallistumassa deittiohjelmaan. He ovat vasta tutustumassa toisiinsa siltä pohjalta, haluavatko jutulta jotain - ja se jokin voi olla parisuhde, mutta ihan hyvin vaikka kaveruus. Mahdollisesti eivät halua mitään. Joten tässä on nyt täysin epäolennaista, valehteleeko toisen ulkonäöstä vai ei. Koska jos ulkonäkö ei miellytä, ei luultavasti tuosta tulee mitään suhdettakaan, jota sitten alun valhe jotenkin hiertäisi. Ja jos valehteleekin pitävänsä toisen ulkonäöstä (vaikkei oikeasti pidä) niin ei siinä mihinkään nalkkiin joudu. Ei sitä kehujaa velvoitettaisi suhteeseen siksi, että "sanoit ekassa jaksossa, että hän on ihan kivannäköinen".

Tällaisiakin kommentteja on joka kaudella, joissa sanotaan että osallistujan pitäisi olla epärehellinen alusta loppuun asti, koska suhteesta ei kuitenkaan tule mitään, joten valehtelusta ei olisi haittaa. Hei haloo? Eiköhän osallistujat ole kuitenkin kaikki tosissaan mukana, ja ohjelman idea on juuri siinä että suhteista voi aivan hyvin tulla vaikka mitä, vaikka ei alussa siltä tuntuisikaan. Ja on tullutkin!

Enhän mä noin kirjoittanut. En kirjoittanut, että pitää olla epärehellinen tai ettei suhteesta voisi tulla mitään. Kirjoitin, että ei tuossa vielä mitään parisuhdetta ole.

Mikä sinusta muodostaa parisuhteen tai yleensä ihmissuhteen? Voiko sinusta olla parisuhde kahden toisilleen tuntemattoman kesken?

En ole sanonut, etteivätkö voisi olla tosissaan mukana. Mutta on eri asia toivoa löytävänsä sitä kautta suhteen, kuin kuvitella, että ensijaksosta alkaen on jo parisuhteessa. Toki, jos kumpikin kokisi, että suhde muodostuu tuosta noin vaan, mutta kyllähän nuo henkilöt (Emma ja Tuomas) itsekin puhuivat siihen malliin, että mitään suhdetta ei ainakaan vielä ole. Emma sanoi toivovansa tietynlaista suhdetta. Tuomas totesi, että aika näyttää. Eli vasta toiveen tasolla ollaan, ja on epävarmaa, miten ajan kanssa käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäöstä senverran, että ei tietenkään tarvitse olla täydellinen.

Mutta kuvitellaan, olen nainen, että minulla on treffit kahden miehen kanssa. He ovat ulkoisesti ja muutenkin miltei samantasoisia, tavallisen näköisiä miehiä. Ei komeita eikä rumia.

Ensimmäinen mies tulee treffeille juuri niissä homssuisissa ja epäsopivissa vaatteissa, joista täälläkin on puhuttu. Tukka on ylikasvanut ja malliton, sanotaan nyt epäsiisti. Ei osaa oikein keskustella mistään naureskelee ja hihittää kuitenkin äänekkäästi. Ehkä päästää kirosanankin. Jne.

Toinen mies on siisteissä sopivissa normaaleissa vaatteissa, hiukset kivat ja puhtaat. Hymyilee, osaa keskustella, on mukavaa seuraa.

Ei kiroile eikä puhu äänekkäästi.

Ihmisen ulkonäkö voi olla ihan tavallinen ja samanlainen kuin jonkun toisenkin tavallisen, mutta ihminen itse pystyy oman olemuksensa ja käytöksensä avulla antamaan joko miellyttävän tai ei niin miellyttävän vaikutelman. Jos niin haluaa tai sen tajuaa.

Siitä on kyse, ei mistään Versacen vaatteista tai kallista asusteista tai kauneusleikkauksista.

...ja sitten se siisti ja miellyttävä osoittautuu luonteeltaan hankalaksi, haluaa päättää kaikesta, arvostelee sinun ylikilojasi ja elää yli varojensa kun ulkoinen on niin tärkeää? Kun taas se epäsiistimpi voi olla empaattinen, luotettava, huumorintajuinen ja suvaitsevainen? Tästähän juuri on kyse, valitse ulkoisen perusteella se markkinamies, turhaa sitä on hukata aikaa kehenkään joka ei ulkoiseen yhtä paljon panosta.

Kun minä taas ajattelen juuri niin, että se siisti ja miellyttävä on sen verran fiksumpi, että tajuaa jotain. Hän tajuaa, että ensivaikutelma on tärkeä ja tajuaa, että minä olen sen verran fiksu, ettei kannata tulla treffeille epäsiistinä, keskustelukyvyttömänä, kiroilevana ja kovaan ääneen naureskelijana. Ja tärkeää, HÄN EI ITSE HALUA olla hompsuinen ja epäsiisti. Vaan fiksu ja siisti.

En lainkaan usko, että se homssuinen mies on yhtään sen empaattisempi tai muutenkaan fiksumpi kuin se siisti, päinvastoin. Silloun hän EI olisi tullut homssuisena ja keskustelukyvyttömänä treffeille.

Homssuinen mies ei ota treffikumppaniaan huomioon treffeille mennessäänkään. Miten ja miksi sitten ottaisi (ymmärtäisi ottaa) huomioon jatkossakaan? Han oli niin itsekäs, ettei yhtää nähnyt vaivaa tai ajatellut miltä minusta tuntuu. Eikä se vaivannut häntä itseään. Hän oli juuri niitä "tämmöinen mää nyt vaan olen" tyyppejä. Luuletteko, että nämä edes yrittävät parisuhteessa muuta kuin "olla sellainen kun olen, kyllähän sen ottaessasi tiesit". Niin, mitäs siinä valitat kun kakat on jo housuissa.

Taas tuli se oletus, kuten ennenkin, että se siistin ja fiksun TÄYTYY ihan varmaan olla jotenkin kieroutunut ja huono luonne. Kun taas homssuinen ja epäfiksun on tietysti PAKKO olla empaattinen ja jalo ihminen.

Miten ihmeessä, oletteko itse näitä epäsiistejä ja keskustelukyvyttömiä treffailijoita?

No varmasti olisin epäsiisti mielestäsi nyt. Olen mökillä, juuri laskin muikkuverkot. Enkä yleensäkään panosta ulkonäköön juurikaan.  Mutta en myöskään treffaile, olen täällä mökillä mieheni kanssa, olen vakaassa ja onnellisessa parisuhteessa. Tuosta keskustelukyvystä voidaan varmaan olla montaa mieltä, osa arvostaa myyntimiestyylistä tyhjänjauhamista ja tyhjänpäiväisiä mielistelyjä. OK niin. Mutta kannattaako sinunkaan päättää muiden puolesta mistä heidän kannattaisi pitää? Oletko aivan varma, että jokainen mies ihastuu tyyliisii - miten hyvin se sopii erämaavaellukselle, millaiset ovat keskustelukykysi metsästyksestä tai kalastuksesta? See, ihmiset ovat erilaisia, esimerkiksi Joensuun pojan näkökulmasta voi naisen erätaidot olla pidemmän päälle huomattavasti tärkeämmät kuin kyky valita sopivat vaatteet Helsingin kulttuuritapahtumaan. Kommenteillaan täällä ihmiset eivät huomaa kuinka eniten puhuvat itsestään: omista arvoistaan, haaveistaan ja periaatteistaan. Jospa annetaan noiden ETA parien pitää ne omat ulkonäkönsä, tyylinsä ja arvonsa - ja rehellisempää kuin aika tökerösti (missä se hyvä käytös ja kohteliaat tavat näissä kommenteissa näkyy?) arvostella sarjaan lähteneitä olisi puhua suoraan itsestään, miten ei ole tainnut sitä unelmien herrasmiestä löytyä vaikka tukka on hyvin ja kello näkyy...

Ha ha normi mies, sen sijaan nirppanokka Katilla ’alamaiset’ kantamassa kasseja ja tyyli etukäteen harjoiteltu. On se jännittävää kun tämän päivänsäteen teot ha ajatusmaailma paljastuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäöstä senverran, että ei tietenkään tarvitse olla täydellinen.

Mutta kuvitellaan, olen nainen, että minulla on treffit kahden miehen kanssa. He ovat ulkoisesti ja muutenkin miltei samantasoisia, tavallisen näköisiä miehiä. Ei komeita eikä rumia.

Ensimmäinen mies tulee treffeille juuri niissä homssuisissa ja epäsopivissa vaatteissa, joista täälläkin on puhuttu. Tukka on ylikasvanut ja malliton, sanotaan nyt epäsiisti. Ei osaa oikein keskustella mistään naureskelee ja hihittää kuitenkin äänekkäästi. Ehkä päästää kirosanankin. Jne.

Toinen mies on siisteissä sopivissa normaaleissa vaatteissa, hiukset kivat ja puhtaat. Hymyilee, osaa keskustella, on mukavaa seuraa.

Ei kiroile eikä puhu äänekkäästi.

Ihmisen ulkonäkö voi olla ihan tavallinen ja samanlainen kuin jonkun toisenkin tavallisen, mutta ihminen itse pystyy oman olemuksensa ja käytöksensä avulla antamaan joko miellyttävän tai ei niin miellyttävän vaikutelman. Jos niin haluaa tai sen tajuaa.

Siitä on kyse, ei mistään Versacen vaatteista tai kallista asusteista tai kauneusleikkauksista.

...ja sitten se siisti ja miellyttävä osoittautuu luonteeltaan hankalaksi, haluaa päättää kaikesta, arvostelee sinun ylikilojasi ja elää yli varojensa kun ulkoinen on niin tärkeää? Kun taas se epäsiistimpi voi olla empaattinen, luotettava, huumorintajuinen ja suvaitsevainen? Tästähän juuri on kyse, valitse ulkoisen perusteella se markkinamies, turhaa sitä on hukata aikaa kehenkään joka ei ulkoiseen yhtä paljon panosta.

Kun minä taas ajattelen juuri niin, että se siisti ja miellyttävä on sen verran fiksumpi, että tajuaa jotain. Hän tajuaa, että ensivaikutelma on tärkeä ja tajuaa, että minä olen sen verran fiksu, ettei kannata tulla treffeille epäsiistinä, keskustelukyvyttömänä, kiroilevana ja kovaan ääneen naureskelijana. Ja tärkeää, HÄN EI ITSE HALUA olla hompsuinen ja epäsiisti. Vaan fiksu ja siisti.

En lainkaan usko, että se homssuinen mies on yhtään sen empaattisempi tai muutenkaan fiksumpi kuin se siisti, päinvastoin. Silloun hän EI olisi tullut homssuisena ja keskustelukyvyttömänä treffeille.

Homssuinen mies ei ota treffikumppaniaan huomioon treffeille mennessäänkään. Miten ja miksi sitten ottaisi (ymmärtäisi ottaa) huomioon jatkossakaan? Han oli niin itsekäs, ettei yhtää nähnyt vaivaa tai ajatellut miltä minusta tuntuu. Eikä se vaivannut häntä itseään. Hän oli juuri niitä "tämmöinen mää nyt vaan olen" tyyppejä. Luuletteko, että nämä edes yrittävät parisuhteessa muuta kuin "olla sellainen kun olen, kyllähän sen ottaessasi tiesit". Niin, mitäs siinä valitat kun kakat on jo housuissa.

Taas tuli se oletus, kuten ennenkin, että se siistin ja fiksun TÄYTYY ihan varmaan olla jotenkin kieroutunut ja huono luonne. Kun taas homssuinen ja epäfiksun on tietysti PAKKO olla empaattinen ja jalo ihminen.

Miten ihmeessä, oletteko itse näitä epäsiistejä ja keskustelukyvyttömiä treffailijoita?

No varmasti olisin epäsiisti mielestäsi nyt. Olen mökillä, juuri laskin muikkuverkot. Enkä yleensäkään panosta ulkonäköön juurikaan.  Mutta en myöskään treffaile, olen täällä mökillä mieheni kanssa, olen vakaassa ja onnellisessa parisuhteessa. Tuosta keskustelukyvystä voidaan varmaan olla montaa mieltä, osa arvostaa myyntimiestyylistä tyhjänjauhamista ja tyhjänpäiväisiä mielistelyjä. OK niin. Mutta kannattaako sinunkaan päättää muiden puolesta mistä heidän kannattaisi pitää? Oletko aivan varma, että jokainen mies ihastuu tyyliisii - miten hyvin se sopii erämaavaellukselle, millaiset ovat keskustelukykysi metsästyksestä tai kalastuksesta? See, ihmiset ovat erilaisia, esimerkiksi Joensuun pojan näkökulmasta voi naisen erätaidot olla pidemmän päälle huomattavasti tärkeämmät kuin kyky valita sopivat vaatteet Helsingin kulttuuritapahtumaan. Kommenteillaan täällä ihmiset eivät huomaa kuinka eniten puhuvat itsestään: omista arvoistaan, haaveistaan ja periaatteistaan. Jospa annetaan noiden ETA parien pitää ne omat ulkonäkönsä, tyylinsä ja arvonsa - ja rehellisempää kuin aika tökerösti (missä se hyvä käytös ja kohteliaat tavat näissä kommenteissa näkyy?) arvostella sarjaan lähteneitä olisi puhua suoraan itsestään, miten ei ole tainnut sitä unelmien herrasmiestä löytyä vaikka tukka on hyvin ja kello näkyy...

Olipa höhlä kommentti! Siinähän ne käytöstavat nimenomaan mitataan että osaa pukeutua ja käyttäytyä tilaisuuteen sopivasti. Yhtä huono on se että sinä olisi muikkuverkko-verkkareissasi hääjuhlassa kuin että joku lähtisi mökille kalaan 13 cm piikkikoroissa ja minihameessa. Katsos kun olemassa on myös meitä eli ihmisiä jotka voivat liikkua luonnossa, käydä kalassa tai työskennellä navetassa ja samalla osataan pukeutua myös juhliin ja muihin tilaisuuksiin. Omat kommenttini eivät nyt varsinaisesti liity millään tavalla Emmaan, jolla oli ihan häihin sopiva tyyli vailla ei ollutkaan korkokenkiä, lähinnä halusin vastata älyttömiin kommentteihin kuinka ei pitäisi olla mitään väliä miten toinen pukeutuu treffeille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En myöskään kannustaisi valehteluun. Minkälainen perusta se on parisuhteelle? Jos vaimon ulkonäkö ei miellytä niin parempi kertoa se. Jossain vaiheessahan se tulisi kuitenkin esille. Ei ole oikein vedättää toista ja saada tuntemaan itsensä haluttavaksi.

Ei tässä ole mitään parisuhdetta, jolle pitää nyt luoda perustaa. Tässä on kaksi toisilleen tuntematonta ihmistä osallistumassa deittiohjelmaan. He ovat vasta tutustumassa toisiinsa siltä pohjalta, haluavatko jutulta jotain - ja se jokin voi olla parisuhde, mutta ihan hyvin vaikka kaveruus. Mahdollisesti eivät halua mitään. Joten tässä on nyt täysin epäolennaista, valehteleeko toisen ulkonäöstä vai ei. Koska jos ulkonäkö ei miellytä, ei luultavasti tuosta tulee mitään suhdettakaan, jota sitten alun valhe jotenkin hiertäisi. Ja jos valehteleekin pitävänsä toisen ulkonäöstä (vaikkei oikeasti pidä) niin ei siinä mihinkään nalkkiin joudu. Ei sitä kehujaa velvoitettaisi suhteeseen siksi, että "sanoit ekassa jaksossa, että hän on ihan kivannäköinen".

Tällaisiakin kommentteja on joka kaudella, joissa sanotaan että osallistujan pitäisi olla epärehellinen alusta loppuun asti, koska suhteesta ei kuitenkaan tule mitään, joten valehtelusta ei olisi haittaa. Hei haloo? Eiköhän osallistujat ole kuitenkin kaikki tosissaan mukana, ja ohjelman idea on juuri siinä että suhteista voi aivan hyvin tulla vaikka mitä, vaikka ei alussa siltä tuntuisikaan. Ja on tullutkin!

Enhän mä noin kirjoittanut. En kirjoittanut, että pitää olla epärehellinen tai ettei suhteesta voisi tulla mitään. Kirjoitin, että ei tuossa vielä mitään parisuhdetta ole.

Mikä sinusta muodostaa parisuhteen tai yleensä ihmissuhteen? Voiko sinusta olla parisuhde kahden toisilleen tuntemattoman kesken?

En ole sanonut, etteivätkö voisi olla tosissaan mukana. Mutta on eri asia toivoa löytävänsä sitä kautta suhteen, kuin kuvitella, että ensijaksosta alkaen on jo parisuhteessa. Toki, jos kumpikin kokisi, että suhde muodostuu tuosta noin vaan, mutta kyllähän nuo henkilöt (Emma ja Tuomas) itsekin puhuivat siihen malliin, että mitään suhdetta ei ainakaan vielä ole. Emma sanoi toivovansa tietynlaista suhdetta. Tuomas totesi, että aika näyttää. Eli vasta toiveen tasolla ollaan, ja on epävarmaa, miten ajan kanssa käy.

Sanoit: "...jos ulkonäkö ei miellytä, ei luultavasti tuosta tule mitään suhdettakaan, jota sitten alun valhe jotenkin hiertäisi".

Ymmärsin tuon niin, että jos ulkonäkö ei miellytä, suhdetta ei voi syntyä, jolloin kannattaa kohteliaisuuden nimissä valehdella että toinen on kaunis. Koska valehtelulla ei ole väliä kun jo valmiiksi tietää ettei ole jäämässä siihen suhteeseen.

”Tämäpä juuri. Olisipa kiva tietää kuinka moni näistä erittäin voimakkaasti ulkonäköä painottavasti on oikeassa elämässä pitkäaikaisessa parisuhteessa - vai etsivätkö vieläkin sitä oikeaa... Surullista miten hukassa ihmisten arvot tuntuvat olevan”

Lyhensin pitkää lainausta. Surullista, että sinun maailmassasi on vain kaksi elämäntapaa: joko olla pitkässä parisuhteessa tai etsiä sitä oikeaa. Itse olen tyytyväinen sinkku ja sellaisena aion pysyä. Olen myös nirso, mutta se ei haittaa koska en etsi suhdetta.

Edelleen täällä valitetaan Emman haukkumisesta mutta samalla itse mollataan Tuomasta vaikka hän ei ole tehnyt tai sanonut mitään väärää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan monella meistä on oikeassa elämässä ollut mahis saada täydellistä kumppania, jossa kaikki puolet ulkonäköä myöten on ollut täydellistä oman toiveen mukaista ja täysin omaan makuun. Kyllä totuus on, että jostain asiasta on ollut pakko antaa periksi. Oli se sitten luonteessa tai ulkonäössä tai elämäntavoissa jne. Vaikka itsellä oli jossain vaiheessa tunkua treffimarkkinoilla, niin ei todellakaan ollut helppo löytää sitä oikeaa. Odotin todella pitkään sillä aina löytyi joku mikä tökki vastaan, oli enemmän tai vähemmän sitoutumiskammoista tai luonteessa oli joku puoli mikä ei natsannut jne. Eikä näitä ohjelmia tehtäisi jos pariutuminen olisi helppoa. Eiköhän muut ominaisuudet mene kuitenkin ulkonäön ohi, niin että en ymmärrä tätä yletöntä osallistujien ulkonäön kritisointia täällä. Tinderit sun muut on pullollaan ulkonäöltään kauniita ja komeita ihmisiä eikä kumppanin löytäminen sieltäkään ole helppoa. Kuka meistä muutenkaan tietää mitä ohjelmassa olevat osallistujat hakee ja mille laittaa painoarvon. Jos kovasti etsinyt ja toivonut löytävänsä sen oikean, voi olla että osaa katsoa ihmisen sisälle eikä ulkonäköä.

Tämäpä juuri. Olisipa kiva tietää kuinka moni näistä erittäin voimakkaasti ulkonäköä painottavasti on oikeassa elämässä pitkäaikaisessa parisuhteessa - vai etsivätkö vieläkin sitä oikeaa... Surullista miten hukassa ihmisten arvot tuntuvat olevan. Siinä vaiheessa kun valvoo sitä kymmenettä yötä koliikki vauvan kanssa, etsii kapinateiniä kotiin karkureissulta tai pitää koulemansairasta puolisoaan kädestä kiinni sairaalassa, paljonkohan oikeasti siinä se toisen ulkonäön virheettömyys merkitsee? Kun formaatissa kai haetaan elämänkumppania, ei unelmien poikamiestä tai poikamiestyttöä yhden kesän kiihkeään suhteeseen. Mutta jokainen jatkakoon valitsemallaan tiellä, niin onnellisena ja tasapainoisena kuin kykenee. 

Eivät ne ulkonäkötoiveet aina tarkoitakaan virheetöntä kauneutta tms. Ulkonäkötoive voi liittyä esim. tyyliin ja olemukseen. Joku vaan ei esim. tykkää silikonirinnoista, täytetyistä huulista ja blondatusta tukasta, mutta häntä voisi miellyttää joku söpö brunette, jolla on hevityttötyyli. Tai miehistä vaikka joku voi haluta mieluummin pitkätukkaisen humanistin, jolla on samettitakki kuin siilitukkaisen miehen puvussa. Ulkonäkö nimittäin kertoo MYÖS persoonasta, usein aika paljonkin. Kyllä minä mieluummin valvon koliikkivauvaa hoitaen sellaisen ihmisen kanssa, johon olen oikeasti rakastunut, kuin sellaisen, johon olen vain tyytynyt. Ja rakastuminen liittyy sen toisen persoonaan, joka taas heijastuu ulkonäköön.

En oikeasti voi uskoa, että onko joillekin sitten IHAN SAMANTEKEVÄÄ, minkä näköinen toinen on? Vaikka olisi natsityyli, niin se olisi ihan yhtä ok kuin joku omien toiveiden mukainen tyyli? Ei haittaisi, vaikka toinen olisi 200 kg ylipainoinen? Vaikea uskoa. Kyllä itsellä ainakin vaikuttaa myös se, koenko toisen fyysisesti haluttavaksi.