Oikeasti älykkäät ihmiset, miten havainnoitte maailmaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sellaisia todellisuudessa ole olemassa. Älykkäät on siinä mielessä ihan taviksia. Toki joku hiukkasfyysikko voi kertoa omasta tutkimuksestaan, mutta kyllä kaikki fysiikkaa lukeneet saisivat älystään riippumatta siitäkin tolkkua.

Kuulun Mensaan ja siellä on ainut taviksista poikkeava piirre on se että joskus kun tarinan kertoja hyppää asiasta toiseen, niin kuulijat täyttävät itsestään aukkokohdat ja pystyvät seuraamaan hyvin juttua.

Siis tyyliin kerron juttua aasista ja kesken tarinan tulee mieleeni jonkun aasin sillan kautta kengurut niin mensalaisista suurin osa pysyy kärryillä kun tarina ihan varoittamatta siirtyykin seuraavaan asiaan tai kun mulle tulee se kenguru mieleen, ajatukseni pomppaa sinne, mutta yritän kertoa aasijuttuni loppuun, mutta tarinasta jää joku lause väliin - mensalaisille ei tarvi täyttää sitä puuttuvaa lausetta.

Vierailija kirjoitti:

Laittakaa ylivertaisen älykkäät tänne omia ajatuksianne mitkä eivät aukene ellei äo ole 150+.

Tämä on kyllä totta. :)

Itsekin keskustellessani ei-mensaälykkäiden kanssa, saatan usein hypätä aiheesta toiseen eikä toinen pysy perässä. Silloin alkaa usein nillitys ”meidänhän piti puhua tästä tietystä aiheesta, miksi käännät keskustelun muuhun” jne. Minusta on ihan ok, että keskustelu elää ja siirtyy eteenpäin/sivulle jos itse aloitusaihe on jo oikeastaan käsitelty.

No tämä ei kyllä mitään Mensa-älykkyyttä vaadi, eikös tämä nyt ole ihan normaalia meillä taviksillakin.

Keskustelun eläminen on jopa itseisarvo, jos keskustellaan "syvällisiä". On vaikea sanoa, meinataanko tässä sitä, vai jotain järjetöntä pomppimista asiasta toiseen. Jälkimmäinen kuulostaa todella rasittavalta ja huomionkipeältä, vaikka itsekin läpäisin mensan testin.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vaikeuksia ymmärtää miksi niin yksinkertaisista asioista on väen vängällä tehty niin monimutkaisia. Tulkitsen muita ihmisiä ihan hyvin, mutta on vaikeuksia käsittää niiden loputonta tyhmyyttä. Olen mielelläni yksin.

Usein asioiden monimutkaistaminen tuo rahallista voittoa. Esimerkiksi "etuuden hakemiseen" vaadittu byrokratia vähentää etuuden nauttijoita, koska joku osa ihmisestä ei osaa tätä ja osa ei tiedä koko systeemistä. Vastaavasti myös esimerkiksi amerikassa tuotteiden myyntihinnoista puuttuu useimmiten sikäläinen alv: tällaisella monimutkaistamisella ei ole mitään muuta käytännön syytä kuin huijata ihmisiä luulemaan hintoja todellista pienemmiksi.

Lasken melkeinpä jokaisen tekoni sekä päätökseni vaikutuksen kymmenen vuotta eteenpäin ja pyrin siihen lopputulokseen missä oma etuni on suurin yhteisen hyvän kuitenkin yhä toteutuessa.

Maailmaa havainnoin etsien siitä jatkuvasti sääntöjä ja luoden jatkuvasti erilaisia teorioita. Olin lapsena raskasta seuraa teorioideni kanssa, mutta kun tutustuin filosofiaan ja sosiologiaa niin huomasin että oudot ja epäsovinnaiset ajatukseni ovatkin peruskauraa.

Olen päätynyt elämään äärimmäisen vaurasta elämää minimaalisella työpanoksella ja tällä hetkellä pystyn keskittymään täysillä lapsiin ja mieheeni. Perheeni ei tiedä että olen huippu älykäs enkä aio ikinä rasittaa heitä teorioillani. He pitävät minua vähän yksinkertaisena ja ihmettelevät miksi ystäviäni ovat mm. tunnettu filosofi 😂

Kotiäiti neljälle kirjoitti:

Lasken melkeinpä jokaisen tekoni sekä päätökseni vaikutuksen kymmenen vuotta eteenpäin ja pyrin siihen lopputulokseen missä oma etuni on suurin yhteisen hyvän kuitenkin yhä toteutuessa.

Maailmaa havainnoin etsien siitä jatkuvasti sääntöjä ja luoden jatkuvasti erilaisia teorioita. Olin lapsena raskasta seuraa teorioideni kanssa, mutta kun tutustuin filosofiaan ja sosiologiaa niin huomasin että oudot ja epäsovinnaiset ajatukseni ovatkin peruskauraa.

Olen päätynyt elämään äärimmäisen vaurasta elämää minimaalisella työpanoksella ja tällä hetkellä pystyn keskittymään täysillä lapsiin ja mieheeni. Perheeni ei tiedä että olen huippu älykäs enkä aio ikinä rasittaa heitä teorioillani. He pitävät minua vähän yksinkertaisena ja ihmettelevät miksi ystäviäni ovat mm. tunnettu filosofi 😂

Älykäs ihminen ei tavallaan ole ihminen, vaan hän on Jumala ihmisten seassa. Useimmiten nämä Jumalat jotka kykenevät lähes yliluonnollisiin asioihin, ovat tavattoman itsekkäitä ja ilkeitä. Hyvin monella on myös sadistinen luonne, koska heille on selvinnyt mistä elämässä on kyse.

Harvassa on sinun kaltaiset ns. jeesukset tai buddhat.

Käytännössä joku uskovainen voisi ihan hyvin palvoa sinua uudesti tulleena Jeesuksena, mutta et sinäkään välttämättä ymmärtäisi olevasi SE, jota hölmöläiset ovat odottaneet kaikki nämä vuodet. Ja uusia syntyy kuin sieniä sateella tavallisten kuolevaisten joukkoon.

Hyvin yleistä on että älykkyyteen liittyy todellinen pahuus. Sen näkee tarkastelemalla maailman tilaa ja historiaamme. Sinä voisit estää sen tai teikäläiset. Sinä simeon ja kumppanit.

Tässä toinen samanlainen. Aina muita keskustelussa askeleen edella koska nopea havannoimaan, analysoimaan ja tekemään loogiset johtopäätökset.

Aiheeksi kelpaa monenlaoset asiat, mutta useimmiten liitän ne automaattisesti johonkin teoreettiseen viitekehykseen, mikä on ollut mielessä äskettäin työn, tutkimuksen, opiskelujen tai huvikseni lukemieni kirjojen/artikkelien kautta. Se rikastuttaa pohdintaa ja arkinenkin asia on mielenkiintoinen, kun sitä tarkastelee erilaisesta näkökulmasta.

Keskustelussa siis periaatteessa kiinnostaa kaikki teemat laidasta laitaan, mutta hauskimpia keskustelukumppaneita on ne, jotka tekevät samaa yhtä automaattisesti, koska silloin saa uusia näkökulmia toiseltakin. En tietysti jokaiselle selitä havaintojani, koska kaikkia ei kiinnosta teoriat sun muut ja en muutenkaan koe tarvetta viisastella kenellekään ajatuksillani, koska ei ne sen arvokkaampia ole kuin muidenkaan ajatukset. Itse vaan lähestyn elämää luontaisesti näin ja etsin jatkuvasti asioista syvempää logiikkaa.

Olen luonteeltani tasapainoinen ja puhelias, vaikka hiukan introvertti olenkin. Joskus oikein väsyneenä mietin, että olis se kiva jos ajatuksen jatkuvan virran saisi katkaistua, mutta en kuitenkaan osaa kuvitella sellaista tilannetta, että en ajattelisi ja reflektoisi kaikkea mahdollista. Yleensä kuitenkin pidän sitä rikkautena, että mulla on tasokasta argumentointia pään sisällä omaksi viihteeksenikin.

Vierailija kirjoitti:

Tässä toinen samanlainen. Aina muita keskustelussa askeleen edella koska nopea havannoimaan, analysoimaan ja tekemään loogiset johtopäätökset.

Aiheeksi kelpaa monenlaoset asiat, mutta useimmiten liitän ne automaattisesti johonkin teoreettiseen viitekehykseen, mikä on ollut mielessä äskettäin työn, tutkimuksen, opiskelujen tai huvikseni lukemieni kirjojen/artikkelien kautta. Se rikastuttaa pohdintaa ja arkinenkin asia on mielenkiintoinen, kun sitä tarkastelee erilaisesta näkökulmasta.

Keskustelussa siis periaatteessa kiinnostaa kaikki teemat laidasta laitaan, mutta hauskimpia keskustelukumppaneita on ne, jotka tekevät samaa yhtä automaattisesti, koska silloin saa uusia näkökulmia toiseltakin. En tietysti jokaiselle selitä havaintojani, koska kaikkia ei kiinnosta teoriat sun muut ja en muutenkaan koe tarvetta viisastella kenellekään ajatuksillani, koska ei ne sen arvokkaampia ole kuin muidenkaan ajatukset. Itse vaan lähestyn elämää luontaisesti näin ja etsin jatkuvasti asioista syvempää logiikkaa.

Olen luonteeltani tasapainoinen ja puhelias, vaikka hiukan introvertti olenkin. Joskus oikein väsyneenä mietin, että olis se kiva jos ajatuksen jatkuvan virran saisi katkaistua, mutta en kuitenkaan osaa kuvitella sellaista tilannetta, että en ajattelisi ja reflektoisi kaikkea mahdollista. Yleensä kuitenkin pidän sitä rikkautena, että mulla on tasokasta argumentointia pään sisällä omaksi viihteeksenikin.

Taas näitä.

Lukasepa pikaisesti tämä ketju. Sulta menee ehkä vartti siihen, kun olet niin täydellinen.

Unohdit mainita, miten sinulla on yksinäistä kun muut ei pysy perässäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sellaisia todellisuudessa ole olemassa. Älykkäät on siinä mielessä ihan taviksia. Toki joku hiukkasfyysikko voi kertoa omasta tutkimuksestaan, mutta kyllä kaikki fysiikkaa lukeneet saisivat älystään riippumatta siitäkin tolkkua.

Kuulun Mensaan ja siellä on ainut taviksista poikkeava piirre on se että joskus kun tarinan kertoja hyppää asiasta toiseen, niin kuulijat täyttävät itsestään aukkokohdat ja pystyvät seuraamaan hyvin juttua.

Siis tyyliin kerron juttua aasista ja kesken tarinan tulee mieleeni jonkun aasin sillan kautta kengurut niin mensalaisista suurin osa pysyy kärryillä kun tarina ihan varoittamatta siirtyykin seuraavaan asiaan tai kun mulle tulee se kenguru mieleen, ajatukseni pomppaa sinne, mutta yritän kertoa aasijuttuni loppuun, mutta tarinasta jää joku lause väliin - mensalaisille ei tarvi täyttää sitä puuttuvaa lausetta.

Vierailija kirjoitti:

Laittakaa ylivertaisen älykkäät tänne omia ajatuksianne mitkä eivät aukene ellei äo ole 150+.

Tämä on kyllä totta. :)

Itsekin keskustellessani ei-mensaälykkäiden kanssa, saatan usein hypätä aiheesta toiseen eikä toinen pysy perässä. Silloin alkaa usein nillitys ”meidänhän piti puhua tästä tietystä aiheesta, miksi käännät keskustelun muuhun” jne. Minusta on ihan ok, että keskustelu elää ja siirtyy eteenpäin/sivulle jos itse aloitusaihe on jo oikeastaan käsitelty.

Outoa. Ei mun tuttavapiirissä kukaan toimi minään keskustelupoliisina eikä etukäteen sovita, että nyt jutellaan aiheesta X.

Työkokoukset erikseen, mutta siellä onkin useammin järkevää (yrittää) pysyä aiheessa ja siirtyä seuraavaan juttuun vasta sitten, kun  on päästy johonkin ääneen lausuttuun lopputulokseen. 

Todennäköisesti on mahdollista olettaa että Muhammed Ali oli äärimmäisen älykäs henkilö.

Hänen tyylinsä otella oli ilmiömäinen.

Älykäs pärjää alalla kuin alalla voittajana ja menestyjänä, begooos ongelmanratkaisukyky on supers.

Vierailija kirjoitti:

Tässä toinen samanlainen. Aina muita keskustelussa askeleen edella koska nopea havannoimaan, analysoimaan ja tekemään loogiset johtopäätökset.

Aiheeksi kelpaa monenlaoset asiat, mutta useimmiten liitän ne automaattisesti johonkin teoreettiseen viitekehykseen, mikä on ollut mielessä äskettäin työn, tutkimuksen, opiskelujen tai huvikseni lukemieni kirjojen/artikkelien kautta. Se rikastuttaa pohdintaa ja arkinenkin asia on mielenkiintoinen, kun sitä tarkastelee erilaisesta näkökulmasta.

Keskustelussa siis periaatteessa kiinnostaa kaikki teemat laidasta laitaan, mutta hauskimpia keskustelukumppaneita on ne, jotka tekevät samaa yhtä automaattisesti, koska silloin saa uusia näkökulmia toiseltakin. En tietysti jokaiselle selitä havaintojani, koska kaikkia ei kiinnosta teoriat sun muut ja en muutenkaan koe tarvetta viisastella kenellekään ajatuksillani, koska ei ne sen arvokkaampia ole kuin muidenkaan ajatukset. Itse vaan lähestyn elämää luontaisesti näin ja etsin jatkuvasti asioista syvempää logiikkaa.

Olen luonteeltani tasapainoinen ja puhelias, vaikka hiukan introvertti olenkin. Joskus oikein väsyneenä mietin, että olis se kiva jos ajatuksen jatkuvan virran saisi katkaistua, mutta en kuitenkaan osaa kuvitella sellaista tilannetta, että en ajattelisi ja reflektoisi kaikkea mahdollista. Yleensä kuitenkin pidän sitä rikkautena, että mulla on tasokasta argumentointia pään sisällä omaksi viihteeksenikin.

Olisiko antaa jotain konkreettista esimerkkiä tästä teoreettiseen viitekehykseen liittämisestä?

Älykäs ei todellakaan pärjää alalla kuin alalla. Korkeat pisteet esim. Mensan testeissä kertovat arjessa  ja työelämässäkin tarvittavan maalaisjärjen puuttuvan täysin. Useamman vuosikymmenen kokemuksen perusteella myös keskustelu huippuälykkään kanssa on todella tylsää ja puuduttavaa ja mielenkiinnotonta, inhimillisyys puuttuu ja tunneäly.

Olen koko ajan ihan pihalla. Havannoin kainaloon asennetun anturini kautta maailmaa. Avaruuskeijut käy välillä tervehtimässä tapettiliisteriä syövällä mutiluksella.

Vierailija kirjoitti:

Olen koko ajan ihan pihalla. Havannoin kainaloon asennetun anturini kautta maailmaa. Avaruuskeijut käy välillä tervehtimässä tapettiliisteriä syövällä mutiluksella.

Sokeritoukat istuu lämpöpatterin reunalla ja soittaa funk-sooloa, jonka oletat tulevan naapurisi perseistä.

Ihmettelet miten rytmikkäästi naapuri laskettelee ja odottelet sekuntikellon kanssa milloin puhallus vaimenee.

Kyllähän se vaimenee lopulta, mutta silloin televisiosta käynnistyy lempiohjelmasi.

Seon Brisma.

Vierailija kirjoitti:

Älykäs ei todellakaan pärjää alalla kuin alalla. Korkeat pisteet esim. Mensan testeissä kertovat arjessa  ja työelämässäkin tarvittavan maalaisjärjen puuttuvan täysin. Useamman vuosikymmenen kokemuksen perusteella myös keskustelu huippuälykkään kanssa on todella tylsää ja puuduttavaa ja mielenkiinnotonta, inhimillisyys puuttuu ja tunneäly.

Kuvailit älykkään aspergerin. Et luultavasti osaa tunnistaa ns. sosiaalisesti normaaleja älykköjä, tai sitten et syystä tai toisesta tule tekemisiin heidän kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykäs ei todellakaan pärjää alalla kuin alalla. Korkeat pisteet esim. Mensan testeissä kertovat arjessa  ja työelämässäkin tarvittavan maalaisjärjen puuttuvan täysin. Useamman vuosikymmenen kokemuksen perusteella myös keskustelu huippuälykkään kanssa on todella tylsää ja puuduttavaa ja mielenkiinnotonta, inhimillisyys puuttuu ja tunneäly.

Kuvailit älykkään aspergerin. Et luultavasti osaa tunnistaa ns. sosiaalisesti normaaleja älykköjä, tai sitten et syystä tai toisesta tule tekemisiin heidän kanssaan.

Todennäköisesti kys. henkilö ei tunnista ennakkoluuloistaan poikkeavia älykköjä, kun eivät istu luomiinsa stereotypioihin. Ei älyä edes arvioida ns. normaalisti esiintyvien älyä ja pitää heitä automaattisesti taviksina. Siksipä hänellä onkin tästä johdettu päätelmä, luonnollisesti kaikki älyköt ovat tylsimyksiä. Koska muutama itseään älykkäämmäksi tunnistamansa ovat olleet.

En koe olevani älykäs, mutta haluaisin kokea maailmaa samalla tavalla, kuin utelias lapsi, joka pysähtyy vailla huolen häivää ihmettelemään kesken kävelyn vaikka kukkia tai muurahaisten puuhastelua.

Sen sijaan taidan olla se kaavoihin kangistunut aikuinen, joka luulee maailmasta jo kaiken nähneensä ja kärsimättömästi patistaa lasta jo kiirehtimään, ettei myöhästytä jostain paikasta, josta on taas kohta kiire pois jonnekin muualle.

Kyllä noista ihan tutkimuksiakin muuten tehty, että erittäin korkean älykkyysosamäärän omaavat ovat huomattavasti epätasaisempia kyky- ja taitoprofiililtaan kuin esimerkiksi hieman normaalia älykkäämmät.

Esim. 120 älykkyysosamäärällä menestyvät elämässä ja koulussa suhteellisen hyvin. Mutta kun älykkyysosamäärä on yli 150 niin henkilöllä on huomattavia vaikeuksia sosiaalisessa elämässä, koulunkäynnissä ja työelämässä.

Ihan tutkimuksia nämä ovat, eli tilastoja, eivät toki lakeja. On siis syytä olettaa, että keskimäärin erittäin korkea älykkyysosamäärä on yhteydessä epätasaiseen taitoprofiiliin ja erilaisiin haasteisiin elämässä.

Vierailija kirjoitti:

En koe olevani älykäs, mutta haluaisin kokea maailmaa samalla tavalla, kuin utelias lapsi, joka pysähtyy vailla huolen häivää ihmettelemään kesken kävelyn vaikka kukkia tai muurahaisten puuhastelua.

Sen sijaan taidan olla se kaavoihin kangistunut aikuinen, joka luulee maailmasta jo kaiken nähneensä ja kärsimättömästi patistaa lasta jo kiirehtimään, ettei myöhästytä jostain paikasta, josta on taas kohta kiire pois jonnekin muualle.

Olen huomannut että ihmisillä (aikuiset) on hirveä kiire ihan koko ajan. Elämä on sellaista suorittamista, pakollisine pahanmakuisine kaurapuuroineen joihin on pakkokerätty marjoja metsästä.

Rentoutumiseksi on riitettävä 1,5 h television katselua sohvalta käsin per päivä. Se tapahtuu selkä suorana istuen ja naposteltavana on 3-8 pähkinää tai rusinaa. Ehkä jollain voi olla Tuc-keksejä tai jotain omituisia voileipäkeksejä ja teetä.

Kerran vuodessa on sitten se kesäloma, ja siihen on tarkka ohjelma joka päivälle. Herääminen tapahtuu joka päivä 06:00-07:15. Ja se kaurapuuro on silloin se aamiainen.

Jos ollaan eksytty jonnekin ulkomaille, niin siellä juostaan paikasta toiseen kuin hullut, tai tehdään jotain liikuntasuorituksia.

Liikunta on AINA suorituksia, ei koskaan mitään muuta.

Ihmissuhteet ovat joulukorttien lähettelyä tai synttärionnittelu viestin lähetys feisbuukissa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä noista ihan tutkimuksiakin muuten tehty, että erittäin korkean älykkyysosamäärän omaavat ovat huomattavasti epätasaisempia kyky- ja taitoprofiililtaan kuin esimerkiksi hieman normaalia älykkäämmät.

Esim. 120 älykkyysosamäärällä menestyvät elämässä ja koulussa suhteellisen hyvin. Mutta kun älykkyysosamäärä on yli 150 niin henkilöllä on huomattavia vaikeuksia sosiaalisessa elämässä, koulunkäynnissä ja työelämässä.

Ihan tutkimuksia nämä ovat, eli tilastoja, eivät toki lakeja. On siis syytä olettaa, että keskimäärin erittäin korkea älykkyysosamäärä on yhteydessä epätasaiseen taitoprofiiliin ja erilaisiin haasteisiin elämässä.

Mietin vaan, että voidaanko enää puhua mistään älykkäästä, jos se kykyprofiili on hyvin epätasainen?

Jos osaat vain yhden asian järkyttävän hyvin ja muuten olet holhokki, niin et ole mielestäni muita älykkäämpi ja kompetentimpi.

Kyseenalaistaisin tässä vaiheessa kuviopäättelytestit, joista osa selviytyy loistavasti, vaikkei osaa edes perustella miksi joku tietty ratkaisu on se oikea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä noista ihan tutkimuksiakin muuten tehty, että erittäin korkean älykkyysosamäärän omaavat ovat huomattavasti epätasaisempia kyky- ja taitoprofiililtaan kuin esimerkiksi hieman normaalia älykkäämmät.

Esim. 120 älykkyysosamäärällä menestyvät elämässä ja koulussa suhteellisen hyvin. Mutta kun älykkyysosamäärä on yli 150 niin henkilöllä on huomattavia vaikeuksia sosiaalisessa elämässä, koulunkäynnissä ja työelämässä.

Ihan tutkimuksia nämä ovat, eli tilastoja, eivät toki lakeja. On siis syytä olettaa, että keskimäärin erittäin korkea älykkyysosamäärä on yhteydessä epätasaiseen taitoprofiiliin ja erilaisiin haasteisiin elämässä.

Mietin vaan, että voidaanko enää puhua mistään älykkäästä, jos se kykyprofiili on hyvin epätasainen?

Jos osaat vain yhden asian järkyttävän hyvin ja muuten olet holhokki, niin et ole mielestäni muita älykkäämpi ja kompetentimpi.

Kyseenalaistaisin tässä vaiheessa kuviopäättelytestit, joista osa selviytyy loistavasti, vaikkei osaa edes perustella miksi joku tietty ratkaisu on se oikea.

Monet menneiden aikojen suuret nerot ovat olleet erakkomaisia ja hankalia persoonia, joille koulunkäynti on ollut vaikeaa.

Ehkä voidaan arvostaa kaikenlaista älykkyyttä ja ymmärtää, että olisi aika tylsää jos jokainen ihminen edustaisi jotain ihmisyyden standardia.

Ei ainakaan silmiä kataoa