Lue keskustelun säännöt.
Oikeasti älykkäät ihmiset, miten havainnoitte maailmaa?
Ei nyt keskiälyisiä vastaamaan, jooko? Ts millaisiin asioihin te älykkäät ihmiset kiinnitätte huomiota, mitä pohditte, jotain esimerkkejä? Saa kertoa muutakin.
Kommentit (2508)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on vain palava halu lytätä toisia ja nostaa itseään jalustalle.
T. fernetin lipittäjä,tosin nyt juon olutta
Siis on.
Minulla on itsellä sellainen lapsekkuus ja pirullisuus, että jos joku nostaa itsensä jakkaralle, niin potkaisen sitä jakkaraa.
Se on ihanaa kun se mu l kku rämähtää sieltä alas ja repii p er se ensä.
Olenko tästä ylpeä?
En kerro.
Luulet ilmeisesti olevasi nokkela? Voin kertoa sellaisen elämän realiteetin, että itseään älykkäämmän tai itseään isomman jakkaraa ei kannata potkia. Se on taistelu, jota et voita. Kerran kun potkaiset väärää jakkaraa tuut saamaan nenillesi niin ettet sitä unohda.
Tuossa on nyt se ongelma, ettei itseäni isommat ja älykkäämmät tarvitse mitään jakkaroita.
Tiedätkö millaiset tarvitsevat jakkaran?
Tästä näkee sen eron havainnointikyvyssä. Kun sinua isompi henkilö kiipeää jakkaralle, sinä näet vain sen jakkaran ja mahdollisuuden pudottaa henkilöä. Kuvittelet pääseväsi siten itse ylöspäin, kun vedät muita alas. Mutta et tajua, että putoamisen jälkeenkin se henkilö on sinua isompi. Ja vihainen. Jakkaran potkiminen ei muuta elämän realiteettia.
Miten se ei nyt mennyt perille, ettei jakkaroille kiipeä kuin pienet ihmiset joilla on siihen tarve?
Miten se ei nyt mennyt perille, että kyseessä oli metafora?
Sovitaan vaan että minä olen vielä pienempi kuin se pieni joka jakkaralle kiipesi.
ARE YOU HAPPY NOW!!!!
Ei ole mitään jakkaraa. Se on oman mielesi luomus. Ei ole jakkaraa.
Onhan. Ylimieliset ihmiset ovat nostaneet itsensä jakkaralle.
Potkimisfantasiasi ovat ylimielistä itsensä nostamista.
Sovitaan niin. Olen tuolla jo ilmaissut että olen lapsellinen piru kun niin teen.
Mutta kyseessä ei ole konkreettinen oikean jakkaran potkiminen, niin kuin autisti sen käsittää.
VERTAUSKUVA!
Tämän ketjun lapsekkaille älyköille olen aukonut päätäni, enkä muuten yhtään koe siitä huonoa omaatuntoa. Niin hirveä psykopaattinarsistisosiopaatti piru olen.
Hajoo siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on vain palava halu lytätä toisia ja nostaa itseään jalustalle.
T. fernetin lipittäjä,tosin nyt juon olutta
Siis on.
Minulla on itsellä sellainen lapsekkuus ja pirullisuus, että jos joku nostaa itsensä jakkaralle, niin potkaisen sitä jakkaraa.
Se on ihanaa kun se mu l kku rämähtää sieltä alas ja repii p er se ensä.
Olenko tästä ylpeä?
En kerro.
Luulet ilmeisesti olevasi nokkela? Voin kertoa sellaisen elämän realiteetin, että itseään älykkäämmän tai itseään isomman jakkaraa ei kannata potkia. Se on taistelu, jota et voita. Kerran kun potkaiset väärää jakkaraa tuut saamaan nenillesi niin ettet sitä unohda.
Tuossa on nyt se ongelma, ettei itseäni isommat ja älykkäämmät tarvitse mitään jakkaroita.
Tiedätkö millaiset tarvitsevat jakkaran?
Tästä näkee sen eron havainnointikyvyssä. Kun sinua isompi henkilö kiipeää jakkaralle, sinä näet vain sen jakkaran ja mahdollisuuden pudottaa henkilöä. Kuvittelet pääseväsi siten itse ylöspäin, kun vedät muita alas. Mutta et tajua, että putoamisen jälkeenkin se henkilö on sinua isompi. Ja vihainen. Jakkaran potkiminen ei muuta elämän realiteettia.
Miten se ei nyt mennyt perille, ettei jakkaroille kiipeä kuin pienet ihmiset joilla on siihen tarve?
Miten se ei nyt mennyt perille, että kyseessä oli metafora?
Sovitaan vaan että minä olen vielä pienempi kuin se pieni joka jakkaralle kiipesi.
ARE YOU HAPPY NOW!!!!
Ei ole mitään jakkaraa. Se on oman mielesi luomus. Ei ole jakkaraa.
Onhan. Ylimieliset ihmiset ovat nostaneet itsensä jakkaralle.
Potkimisfantasiasi ovat ylimielistä itsensä nostamista.
Olen eri. Lienee pitää taas alkaa käyttää nimimerkkiä.
-muusikko-erakko. Tästä lähtien nimitän itseäni erakoksi. Joka viestiin en kuitenkaan laita puumerkkiäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on vain palava halu lytätä toisia ja nostaa itseään jalustalle.
T. fernetin lipittäjä,tosin nyt juon olutta
Siis on.
Minulla on itsellä sellainen lapsekkuus ja pirullisuus, että jos joku nostaa itsensä jakkaralle, niin potkaisen sitä jakkaraa.
Se on ihanaa kun se mu l kku rämähtää sieltä alas ja repii p er se ensä.
Olenko tästä ylpeä?
En kerro.
Luulet ilmeisesti olevasi nokkela? Voin kertoa sellaisen elämän realiteetin, että itseään älykkäämmän tai itseään isomman jakkaraa ei kannata potkia. Se on taistelu, jota et voita. Kerran kun potkaiset väärää jakkaraa tuut saamaan nenillesi niin ettet sitä unohda.
Tuossa on nyt se ongelma, ettei itseäni isommat ja älykkäämmät tarvitse mitään jakkaroita.
Tiedätkö millaiset tarvitsevat jakkaran?
Tästä näkee sen eron havainnointikyvyssä. Kun sinua isompi henkilö kiipeää jakkaralle, sinä näet vain sen jakkaran ja mahdollisuuden pudottaa henkilöä. Kuvittelet pääseväsi siten itse ylöspäin, kun vedät muita alas. Mutta et tajua, että putoamisen jälkeenkin se henkilö on sinua isompi. Ja vihainen. Jakkaran potkiminen ei muuta elämän realiteettia.
Miten se ei nyt mennyt perille, ettei jakkaroille kiipeä kuin pienet ihmiset joilla on siihen tarve?
Miten se ei nyt mennyt perille, että kyseessä oli metafora?
Sovitaan vaan että minä olen vielä pienempi kuin se pieni joka jakkaralle kiipesi.
ARE YOU HAPPY NOW!!!!
Ei ole mitään jakkaraa. Se on oman mielesi luomus. Ei ole jakkaraa.
Onhan. Ylimieliset ihmiset ovat nostaneet itsensä jakkaralle.
Potkimisfantasiasi ovat ylimielistä itsensä nostamista.
Sovitaan niin. Olen tuolla jo ilmaissut että olen lapsellinen piru kun niin teen.
Mutta kyseessä ei ole konkreettinen oikean jakkaran potkiminen, niin kuin autisti sen käsittää.
VERTAUSKUVA!
Tämän ketjun lapsekkaille älyköille olen aukonut päätäni, enkä muuten yhtään koe siitä huonoa omaatuntoa. Niin hirveä psykopaattinarsistisosiopaatti piru olen.
Hajoo siihen.
Tietenkin vertauskuva. Oletko raukka fantasioissasi todella niin kuutamolla, että kuvittelet keskustelevasi vertauksia ymmärtämättömien autistien tms. kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Define irony. Yksi itseään tyhmäksi tituleeraava kertoo, miten älykkäiden ihmisten pitäisi analysoida jotain onnettomuutta, jota hän itse pitää jonkinlaisena geopoliittisena salajuonena.
Joo. Voitte aloittaa debunkkaamalla.
Todisteiden esittämisen vastuu on teorian esittäjällä, eli sinulla. Asiaa, jota ei ole argumentoitu, ei voi eikä tarvitse kumota. Mutu siitä, että olisi veikeää jos tässä olisi taustalla joku suuri salajuoni ei ole argumentti. Oletko pohtinut, olisiko joku salaliittoteorioihin ja muuhun vastaavan korkeakulttuuriin keskittynyt foorumi soveltuvampi paikka näille pohdinnoillesi? Vai oletko edes oikeasti kiinnostunut koko aiheesta ja muuten vain larppaat täällä ympärivuorokautisesti trollia?
Larppaan trollia.
Hyvä saada vahvistus tähän. Kuulut ilmeisesti siihen ihmistyyppiin, joka saa nautintoa muiden rakentamien hiekkalinnojen tuhoamisesta. Tuhoaminen on aina niin paljon helpompaa kuin rakentaminen. Olet kysellyt paljon, mutta nyt on aika esittää vastakysymyksiä. Miksi olet yhä täällä? Onko elämäsi niin sisällötöntä, että negatiivisen ilmapiirin luominen keskustelufoorumeilla on suurinta viihdettäsi? Miksi ylipäätään elät? Tuotatko mitään hyvää edes yhden ihmisen elämään? Ja oletko edes joskus tuottanut? Mikset? Koetko, että olemassaolosi jättää positiivisen jäljen universumiin?
Siis larppaan joo. Tässä on sellaista itseironiaa, mitä et nyt tajua.
En allekirjoita noita rumia oletuksiasi minusta ollenkaan.
Olen tehnyt hyvää ihmisille, mutta en ole sellainen ihminen että niitä retostelisin, luettelisin ja niillä teoilla pätisin.
Miksikö elän?
No kerran meinasin olla elämättäkin, mutten sitten voinut läheisille olla niin sika.
Koen. Viimeiseen kysymykseen vastaan, ehdottomasti että koen. Mutta totta kai myös jätän negatiivistakin. En tee sitä pahuuttani. Pyrin siihen että en sotke ja saastuta liikaa, enkä tuhoa.
Sinun hiekkalinnasi nyt sori vaan, ei omaatuntoani kolkuta yhtään.
Olet tunnettu hyvistä teoistasi, mutta juuri nyt ei huvita kertoa niistä? Tässä ketjussa olet sensijaan esiintynyt narsistina, joka saa ilonsa keskusteluketjun sabotoimisesta. Moni on koittanut kirjoittaa tänne vilpittömästi, mutta kommentit ovat hukkuneet omiin samaa sisältöä tarpeetta toistaviin viesteihisi. Kuitenkaan et ole paha tarkoituksella, vaikka samaan aikaan on tehty enemmän kuin selväksi, että trollausviestisi häiritsevät muita? Sisäisiä ristiriitoja kertyy niin nopeaa tahtia, ettei niitä kaikkia ehdi edes kirjaamaan ylös. Toivottavasti et ole lähimmäisillesi yhtä kamala kuin olet ihmisille täällä. Toivon vilpittömästi, että opit vielä olemaan hyvä kanssaihmisillesi.
Okei uskot minun olevan paha.
Usko sitten.
En todellakaan ala yksityisestä elämästäni kertomaan mitä olen tehnyt ja miten paljon.
En ole sellainen. Ollaan erilaisia. En ole näitä ihmisiä jotka feisbuukkin selostavat miten tuli taas mummoa autettua ja katsokaas mallia.
Hyi.
Täällä viestittely on osa yksityistä elämääsi. Kyse ei ole uskosta vaan faktoista, ellet esitä uskottavia vastaesimerkkejä. On eri asia mainostaa erinomaisuuttaan someissa kuin kieltäytyä esittämästä edes yhtä esimerkkiä kysyttäessä.
No pelastanut ihmisen hengen, kun se meinattiin tappaa. Eri ihmisten auttaminen elämän vaikeissa kriiseissä, omaa aikaa, jaksamista ja osaamista uhraten.
Niitä pieniä päivän hyviä tekoja, joita varmaan jokainen tekee joskus.
Hyväntekeväisyys omista aika vähäisistä rahoista.
Tuntuu tyhmältä näitä tässä luetella, ja iljettää kun en usko että ymmärrät koskaan miksi tämmöinen on joillekin kiusallista.
Sun päättelykykyä seuranneena oon kyynisen varma, että tuo hengen pelastaminen jota päivän pieneksi hyväksi teoksi kuvailet kun joku meinattiin tappaa oli lasu naapurista kun kuulit jotain kolinaa mikä häiritsi vauvapalstalle kirjoittelua. Loistavasti sitten päättelit mitä siellä tapahtuu ja itsellesi vähän retostelit.
Tämä olkiukkoilu tämmöisenä ilmiönä.
Miten siihen oikeasti älykkäät suhtautuu?
Ignooraavat? Ignooraavat. Ja muutaman kerran niitä vielä lisää nähdessään aina ignooraavaat?
Vai alkaako ketään oikeasti missään vaihessa rasittamaan tuo meininki?
Milloin joku on oikeasti älykäs, ja kenen mielestä? Onko älykkyys pohjattu tiettyyn luonteenpiirteeseen vai älykkyysosamäärätestin tuloksiin? Koulutuloksiin?
En sanoisi itseäni mitenkään ylivoimaisesti älykkäämmäksi kuin kukaan muu. Tykkään jatkuvasti skannata ympäristöä ja pitää itseni asemassa, jossa minulla olisi paras mahdollisuus selvitä, jos jotakin tapahtuisi.
Luonnossa tutkiessa kyselen "onkohan joku satoja vuosia sitten katsonut samaa paikkaa/asiaa samalla tavalla? Miksi se on tämän värinen? Voiko se muuttaa väriä tai muotoa? Onko siinä jotain erikoista? (tms.)".
Vaikken tiedä atomi- tai kvanttitason asioista sen kummemmin kuin muutkaan ikäiseni (normaalisti) tietäisivät, onhan sitä kiva kyseenalaistaa juttuja silläkin tasolla.
Shall I make you a cup of tea, wanderer?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on vain palava halu lytätä toisia ja nostaa itseään jalustalle.
T. fernetin lipittäjä,tosin nyt juon olutta
Siis on.
Minulla on itsellä sellainen lapsekkuus ja pirullisuus, että jos joku nostaa itsensä jakkaralle, niin potkaisen sitä jakkaraa.
Se on ihanaa kun se mu l kku rämähtää sieltä alas ja repii p er se ensä.
Olenko tästä ylpeä?
En kerro.
Luulet ilmeisesti olevasi nokkela? Voin kertoa sellaisen elämän realiteetin, että itseään älykkäämmän tai itseään isomman jakkaraa ei kannata potkia. Se on taistelu, jota et voita. Kerran kun potkaiset väärää jakkaraa tuut saamaan nenillesi niin ettet sitä unohda.
Tuossa on nyt se ongelma, ettei itseäni isommat ja älykkäämmät tarvitse mitään jakkaroita.
Tiedätkö millaiset tarvitsevat jakkaran?
Tästä näkee sen eron havainnointikyvyssä. Kun sinua isompi henkilö kiipeää jakkaralle, sinä näet vain sen jakkaran ja mahdollisuuden pudottaa henkilöä. Kuvittelet pääseväsi siten itse ylöspäin, kun vedät muita alas. Mutta et tajua, että putoamisen jälkeenkin se henkilö on sinua isompi. Ja vihainen. Jakkaran potkiminen ei muuta elämän realiteettia.
Miten se ei nyt mennyt perille, ettei jakkaroille kiipeä kuin pienet ihmiset joilla on siihen tarve?
Miten se ei nyt mennyt perille, että kyseessä oli metafora?
Sovitaan vaan että minä olen vielä pienempi kuin se pieni joka jakkaralle kiipesi.
ARE YOU HAPPY NOW!!!!
Ei ole mitään jakkaraa. Se on oman mielesi luomus. Ei ole jakkaraa.
Onhan. Ylimieliset ihmiset ovat nostaneet itsensä jakkaralle.
Potkimisfantasiasi ovat ylimielistä itsensä nostamista.
Sovitaan niin. Olen tuolla jo ilmaissut että olen lapsellinen piru kun niin teen.
Mutta kyseessä ei ole konkreettinen oikean jakkaran potkiminen, niin kuin autisti sen käsittää.
VERTAUSKUVA!
Tämän ketjun lapsekkaille älyköille olen aukonut päätäni, enkä muuten yhtään koe siitä huonoa omaatuntoa. Niin hirveä psykopaattinarsistisosiopaatti piru olen.
Hajoo siihen.
Tietenkin vertauskuva. Oletko raukka fantasioissasi todella niin kuutamolla, että kuvittelet keskustelevasi vertauksia ymmärtämättömien autistien tms. kanssa?
Olen raukka ja olen fantasioissani ja olen siellä kuutamolla, ja mitäpä vielä keksisit solvausta siellä?
Ja uskon todellakin että et ymmärtänyt vertauskuvaa. Se ei auennut sinulle, et tiennyt mitä sillä jakkaralla tarkoitetaan.
Luulit että jokainen retostelija ja itsensä kehuja on automatico oikeassa omista kyvyistään? Jos näin olisi, niin silloin ei olisi sitä fuckin jakkaraa.
Sulla muuten taitaa olla jakkara, sen alla pöytä, ja kasa kaikenmaailman mööpeleitä. Ja nyt rääyt että ei varmaan ole jakkaraa. Ei ole jakkaraa. Ei.
Meidän pitäisi täällä sitten kuorossa hurrata, miten sinä olet iso tyttö/poika ja mieletöntä, ou mai gaad, ihan huikeeta, ja mieletöntä. Ihan kylmikset menee selkää pitkin kun oot niin mieletön?
Olen eri. Minäkin olen pelastanut ihmishengen ta ppa miselta. Sehän on itsestäänselvää. Ainakin pitäisi ehdottomasti olla.
Ei se ole mitään itsensä nostamista jalustalle. Siinähän toimii ihmisen omatunto ja myötätunto.
On syytä olla hyvin, hyvin huolissaan jos muiden ihmisten henki ja terveys on täysin yhdentekevää itselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen eri. Minäkin olen pelastanut ihmishengen ta ppa miselta. Sehän on itsestäänselvää. Ainakin pitäisi ehdottomasti olla.
Ei se ole mitään itsensä nostamista jalustalle. Siinähän toimii ihmisen omatunto ja myötätunto.
On syytä olla hyvin, hyvin huolissaan jos muiden ihmisten henki ja terveys on täysin yhdentekevää itselle.
No ymmärrätkö yhtään miten iljettävää on kun joku palstapelle jankkaa ja jankkaa, että et ole tehnyt yhtään mitään hyvää elämässäsi, ja sun on nyt vaan pakko kertoa joku esimerkki, tai olet muuten paha ihminen. Ja sitten kun tyhmyyttäsi ja väsymystäsi menet mainitsemaan tuollaisen jutun, niin miten saastainen, tyhmä ja likainen olo siitä tulee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas tämä eskaloitunut. Yli 1160 viestiä ihmisiltä, ketkä kokevat olevansa älykkäämpiä kuin useimmat. Olisi mielenkiintoista nähdä tästä tilastoja. Jos tästä tehtäisiin tilasto, niin olisi helppoa saada vauva.fi av palsta näyttämään siltä, kuin kyseessä oli huippuälykköjen kerma ja ihan valmiina ratkomaan kaikki maailman ongelmat yhden topicin alla. Kyvykkyyttäkin tuntuisi olevan, ainakin palstailijoiden oman käsityksen mukaan.
Täysin odotettavaa ja toistuu aina uudelleen. Jos mitenkään aihe sivuaa älykkyyttä, se kuormittuu älykkyystestien kieltäjistä, älykkäiden haukkujista ja itseään selvästi ylioptimistisesti älykkäinä pitävien mesoamisesta. Minusta on todistetusti älykkäänä mukava tökkiä näitä muurahaispesiä. Kun täysin neutraalisti totean olevani huippuälykäs, kehumatta tai ylentämättä itseäni mitenkään, kimppuun hyökkää joku lapsellisin mt-eläkeläis-larppaus-kakkapöksy -neronleimauksin. Saan siitä jotain perverssiä riemua, kun kaava toistuu ja ennakko-olettamat vahvistuvat. Vähän käy sääliksikin ihmisiä joille toisten jossain yhdessä suhteessa parempi kyvykkyys on noin kipeä asia. Kannattaisi ehkä keskittyä omiin vahvuuksiinsa ja rakentamaan elämässään niiden varaan. Kaikille kuitenkin on sijansa.
Aivan. Minä taas väsyn ja raivostun. Sitten lyön luun kurkkuun ja saan yleensä jankkaajan hiljennettyä. Kaikki energia menee lopulta siihen.
Ymmärrettävä pakoreaktio heikolta ahdingossa.
Ei. Perustuu pitkään kokemukseen. En halua että musta tulee vielä kovempi ja kyynisempi. Parempi lopettaa tyhjänpäiväinen länkytys ja syyttely toisinaan ajoissa. Netissä suomalaisten tapa on keskustella niin. Menee mielenkiinto ja kyynisyys kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on vain palava halu lytätä toisia ja nostaa itseään jalustalle.
T. fernetin lipittäjä,tosin nyt juon olutta
Siis on.
Minulla on itsellä sellainen lapsekkuus ja pirullisuus, että jos joku nostaa itsensä jakkaralle, niin potkaisen sitä jakkaraa.
Se on ihanaa kun se mu l kku rämähtää sieltä alas ja repii p er se ensä.
Olenko tästä ylpeä?
En kerro.
Luulet ilmeisesti olevasi nokkela? Voin kertoa sellaisen elämän realiteetin, että itseään älykkäämmän tai itseään isomman jakkaraa ei kannata potkia. Se on taistelu, jota et voita. Kerran kun potkaiset väärää jakkaraa tuut saamaan nenillesi niin ettet sitä unohda.
Tuossa on nyt se ongelma, ettei itseäni isommat ja älykkäämmät tarvitse mitään jakkaroita.
Tiedätkö millaiset tarvitsevat jakkaran?
Tästä näkee sen eron havainnointikyvyssä. Kun sinua isompi henkilö kiipeää jakkaralle, sinä näet vain sen jakkaran ja mahdollisuuden pudottaa henkilöä. Kuvittelet pääseväsi siten itse ylöspäin, kun vedät muita alas. Mutta et tajua, että putoamisen jälkeenkin se henkilö on sinua isompi. Ja vihainen. Jakkaran potkiminen ei muuta elämän realiteettia.
Miten se ei nyt mennyt perille, ettei jakkaroille kiipeä kuin pienet ihmiset joilla on siihen tarve?
Miten se ei nyt mennyt perille, että kyseessä oli metafora?
Sovitaan vaan että minä olen vielä pienempi kuin se pieni joka jakkaralle kiipesi.
ARE YOU HAPPY NOW!!!!
Ei ole mitään jakkaraa. Se on oman mielesi luomus. Ei ole jakkaraa.
Onhan. Ylimieliset ihmiset ovat nostaneet itsensä jakkaralle.
Potkimisfantasiasi ovat ylimielistä itsensä nostamista.
Sovitaan niin. Olen tuolla jo ilmaissut että olen lapsellinen piru kun niin teen.
Mutta kyseessä ei ole konkreettinen oikean jakkaran potkiminen, niin kuin autisti sen käsittää.
VERTAUSKUVA!
Tämän ketjun lapsekkaille älyköille olen aukonut päätäni, enkä muuten yhtään koe siitä huonoa omaatuntoa. Niin hirveä psykopaattinarsistisosiopaatti piru olen.
Hajoo siihen.
Tietenkin vertauskuva. Oletko raukka fantasioissasi todella niin kuutamolla, että kuvittelet keskustelevasi vertauksia ymmärtämättömien autistien tms. kanssa?
Olen raukka ja olen fantasioissani ja olen siellä kuutamolla, ja mitäpä vielä keksisit solvausta siellä?
Ja uskon todellakin että et ymmärtänyt vertauskuvaa. Se ei auennut sinulle, et tiennyt mitä sillä jakkaralla tarkoitetaan.
Luulit että jokainen retostelija ja itsensä kehuja on automatico oikeassa omista kyvyistään? Jos näin olisi, niin silloin ei olisi sitä fuckin jakkaraa.
Sulla muuten taitaa olla jakkara, sen alla pöytä, ja kasa kaikenmaailman mööpeleitä. Ja nyt rääyt että ei varmaan ole jakkaraa. Ei ole jakkaraa. Ei.
Meidän pitäisi täällä sitten kuorossa hurrata, miten sinä olet iso tyttö/poika ja mieletöntä, ou mai gaad, ihan huikeeta, ja mieletöntä. Ihan kylmikset menee selkää pitkin kun oot niin mieletön?
Onko sun maailma todella niin itsekeskeinen ettet ymmärrä etteivät ihmiset nouse jakkaralle sinun vuoksesi, vaan jonkun muun heitä isomman vuoksi. Tai tavoitteen vuoksi. Heh.
Silloin sinä edelleen olet se pienempi, joka potkii isompien ja älykkäimpien jakkaraa voitonriemuisena eikä edes tajua mihin kuseen kohta joutuu.
Ur Local Teamaker kirjoitti:
Milloin joku on oikeasti älykäs, ja kenen mielestä? Onko älykkyys pohjattu tiettyyn luonteenpiirteeseen vai älykkyysosamäärätestin tuloksiin? Koulutuloksiin?
En sanoisi itseäni mitenkään ylivoimaisesti älykkäämmäksi kuin kukaan muu. Tykkään jatkuvasti skannata ympäristöä ja pitää itseni asemassa, jossa minulla olisi paras mahdollisuus selvitä, jos jotakin tapahtuisi.
Luonnossa tutkiessa kyselen "onkohan joku satoja vuosia sitten katsonut samaa paikkaa/asiaa samalla tavalla? Miksi se on tämän värinen? Voiko se muuttaa väriä tai muotoa? Onko siinä jotain erikoista? (tms.)".
Vaikken tiedä atomi- tai kvanttitason asioista sen kummemmin kuin muutkaan ikäiseni (normaalisti) tietäisivät, onhan sitä kiva kyseenalaistaa juttuja silläkin tasolla.
Tuo on aika mielenkiintoista. Joku muukin on maininnut siitä, että tuolleen ns. laskelmoi.
Itselleni se on taas ihan vierasta, vaan elän aika lailla päivä kerrallaan ja hetkessä. En oikein koskaan ole pitänyt itseäni niin älykkäänä tai sellaisena että edes kannattaisi yrittää mitään suunnitella, varautua ja laskelmoida.
Elämä on niin yllättävää, erikoista, arvaamatonta, että ne laskelmat mitä tämmöinen aasi tekee, on ihan turhaa ajan hukkaa.
Hengissä olen vielä improvisoimalla. Intuitio on mielestäni se fiksumpi osa minua, ja tietoinen mieleni ihan susipaksa.
Kaikki ongelmani ovat aina johtuneet siitä, kun olen jotenkin onnistunut sanomaan sille intuitiolle että sen pitäis olla hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on vain palava halu lytätä toisia ja nostaa itseään jalustalle.
T. fernetin lipittäjä,tosin nyt juon olutta
Siis on.
Minulla on itsellä sellainen lapsekkuus ja pirullisuus, että jos joku nostaa itsensä jakkaralle, niin potkaisen sitä jakkaraa.
Se on ihanaa kun se mu l kku rämähtää sieltä alas ja repii p er se ensä.
Olenko tästä ylpeä?
En kerro.
Luulet ilmeisesti olevasi nokkela? Voin kertoa sellaisen elämän realiteetin, että itseään älykkäämmän tai itseään isomman jakkaraa ei kannata potkia. Se on taistelu, jota et voita. Kerran kun potkaiset väärää jakkaraa tuut saamaan nenillesi niin ettet sitä unohda.
Tuossa on nyt se ongelma, ettei itseäni isommat ja älykkäämmät tarvitse mitään jakkaroita.
Tiedätkö millaiset tarvitsevat jakkaran?
Tästä näkee sen eron havainnointikyvyssä. Kun sinua isompi henkilö kiipeää jakkaralle, sinä näet vain sen jakkaran ja mahdollisuuden pudottaa henkilöä. Kuvittelet pääseväsi siten itse ylöspäin, kun vedät muita alas. Mutta et tajua, että putoamisen jälkeenkin se henkilö on sinua isompi. Ja vihainen. Jakkaran potkiminen ei muuta elämän realiteettia.
Miten se ei nyt mennyt perille, ettei jakkaroille kiipeä kuin pienet ihmiset joilla on siihen tarve?
Miten se ei nyt mennyt perille, että kyseessä oli metafora?
Sovitaan vaan että minä olen vielä pienempi kuin se pieni joka jakkaralle kiipesi.
ARE YOU HAPPY NOW!!!!
Ei ole mitään jakkaraa. Se on oman mielesi luomus. Ei ole jakkaraa.
Onhan. Ylimieliset ihmiset ovat nostaneet itsensä jakkaralle.
Potkimisfantasiasi ovat ylimielistä itsensä nostamista.
Sovitaan niin. Olen tuolla jo ilmaissut että olen lapsellinen piru kun niin teen.
Mutta kyseessä ei ole konkreettinen oikean jakkaran potkiminen, niin kuin autisti sen käsittää.
VERTAUSKUVA!
Tämän ketjun lapsekkaille älyköille olen aukonut päätäni, enkä muuten yhtään koe siitä huonoa omaatuntoa. Niin hirveä psykopaattinarsistisosiopaatti piru olen.
Hajoo siihen.
Tietenkin vertauskuva. Oletko raukka fantasioissasi todella niin kuutamolla, että kuvittelet keskustelevasi vertauksia ymmärtämättömien autistien tms. kanssa?
Olen raukka ja olen fantasioissani ja olen siellä kuutamolla, ja mitäpä vielä keksisit solvausta siellä?
Ja uskon todellakin että et ymmärtänyt vertauskuvaa. Se ei auennut sinulle, et tiennyt mitä sillä jakkaralla tarkoitetaan.
Luulit että jokainen retostelija ja itsensä kehuja on automatico oikeassa omista kyvyistään? Jos näin olisi, niin silloin ei olisi sitä fuckin jakkaraa.
Sulla muuten taitaa olla jakkara, sen alla pöytä, ja kasa kaikenmaailman mööpeleitä. Ja nyt rääyt että ei varmaan ole jakkaraa. Ei ole jakkaraa. Ei.
Meidän pitäisi täällä sitten kuorossa hurrata, miten sinä olet iso tyttö/poika ja mieletöntä, ou mai gaad, ihan huikeeta, ja mieletöntä. Ihan kylmikset menee selkää pitkin kun oot niin mieletön?
Parempi se tietenkin on, että saat himosi toteutettua yksinomaan oman mielikuvituksesi luomia olkinukkeja mätkimällä kuin oikeita ihmisiä. Ketään ei satu ja muut voivat vähän tirskua omalle jakkaratornillesi. Itse en vaan ymmärrä enkä jaksaisi noin kovin pahastuttaa itseäni täysin hypoteettisin syin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eri. Minäkin olen pelastanut ihmishengen ta ppa miselta. Sehän on itsestäänselvää. Ainakin pitäisi ehdottomasti olla.
Ei se ole mitään itsensä nostamista jalustalle. Siinähän toimii ihmisen omatunto ja myötätunto.
On syytä olla hyvin, hyvin huolissaan jos muiden ihmisten henki ja terveys on täysin yhdentekevää itselle.
No ymmärrätkö yhtään miten iljettävää on kun joku palstapelle jankkaa ja jankkaa, että et ole tehnyt yhtään mitään hyvää elämässäsi, ja sun on nyt vaan pakko kertoa joku esimerkki, tai olet muuten paha ihminen. Ja sitten kun tyhmyyttäsi ja väsymystäsi menet mainitsemaan tuollaisen jutun, niin miten saastainen, tyhmä ja likainen olo siitä tulee?
Kato, koeta erottaa edes tämä: se on vain SINUN ongelmasi. Miksi ihmisen normaalista toiminnasta tulee niin kauhea ongelma joillekin? Mietihän sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on vain palava halu lytätä toisia ja nostaa itseään jalustalle.
T. fernetin lipittäjä,tosin nyt juon olutta
Siis on.
Minulla on itsellä sellainen lapsekkuus ja pirullisuus, että jos joku nostaa itsensä jakkaralle, niin potkaisen sitä jakkaraa.
Se on ihanaa kun se mu l kku rämähtää sieltä alas ja repii p er se ensä.
Olenko tästä ylpeä?
En kerro.
Luulet ilmeisesti olevasi nokkela? Voin kertoa sellaisen elämän realiteetin, että itseään älykkäämmän tai itseään isomman jakkaraa ei kannata potkia. Se on taistelu, jota et voita. Kerran kun potkaiset väärää jakkaraa tuut saamaan nenillesi niin ettet sitä unohda.
Tuossa on nyt se ongelma, ettei itseäni isommat ja älykkäämmät tarvitse mitään jakkaroita.
Tiedätkö millaiset tarvitsevat jakkaran?
Tästä näkee sen eron havainnointikyvyssä. Kun sinua isompi henkilö kiipeää jakkaralle, sinä näet vain sen jakkaran ja mahdollisuuden pudottaa henkilöä. Kuvittelet pääseväsi siten itse ylöspäin, kun vedät muita alas. Mutta et tajua, että putoamisen jälkeenkin se henkilö on sinua isompi. Ja vihainen. Jakkaran potkiminen ei muuta elämän realiteettia.
Miten se ei nyt mennyt perille, ettei jakkaroille kiipeä kuin pienet ihmiset joilla on siihen tarve?
Miten se ei nyt mennyt perille, että kyseessä oli metafora?
Sovitaan vaan että minä olen vielä pienempi kuin se pieni joka jakkaralle kiipesi.
ARE YOU HAPPY NOW!!!!
Ei ole mitään jakkaraa. Se on oman mielesi luomus. Ei ole jakkaraa.
Onhan. Ylimieliset ihmiset ovat nostaneet itsensä jakkaralle.
Potkimisfantasiasi ovat ylimielistä itsensä nostamista.
Sovitaan niin. Olen tuolla jo ilmaissut että olen lapsellinen piru kun niin teen.
Mutta kyseessä ei ole konkreettinen oikean jakkaran potkiminen, niin kuin autisti sen käsittää.
VERTAUSKUVA!
Tämän ketjun lapsekkaille älyköille olen aukonut päätäni, enkä muuten yhtään koe siitä huonoa omaatuntoa. Niin hirveä psykopaattinarsistisosiopaatti piru olen.
Hajoo siihen.
Tietenkin vertauskuva. Oletko raukka fantasioissasi todella niin kuutamolla, että kuvittelet keskustelevasi vertauksia ymmärtämättömien autistien tms. kanssa?
Olen raukka ja olen fantasioissani ja olen siellä kuutamolla, ja mitäpä vielä keksisit solvausta siellä?
Ja uskon todellakin että et ymmärtänyt vertauskuvaa. Se ei auennut sinulle, et tiennyt mitä sillä jakkaralla tarkoitetaan.
Luulit että jokainen retostelija ja itsensä kehuja on automatico oikeassa omista kyvyistään? Jos näin olisi, niin silloin ei olisi sitä fuckin jakkaraa.
Sulla muuten taitaa olla jakkara, sen alla pöytä, ja kasa kaikenmaailman mööpeleitä. Ja nyt rääyt että ei varmaan ole jakkaraa. Ei ole jakkaraa. Ei.
Meidän pitäisi täällä sitten kuorossa hurrata, miten sinä olet iso tyttö/poika ja mieletöntä, ou mai gaad, ihan huikeeta, ja mieletöntä. Ihan kylmikset menee selkää pitkin kun oot niin mieletön?
Onko sun maailma todella niin itsekeskeinen ettet ymmärrä etteivät ihmiset nouse jakkaralle sinun vuoksesi, vaan jonkun muun heitä isomman vuoksi. Tai tavoitteen vuoksi. Heh.
Silloin sinä edelleen olet se pienempi, joka potkii isompien ja älykkäimpien jakkaraa voitonriemuisena eikä edes tajua mihin kuseen kohta joutuu.
En tiedä mistä tuollaisen olkiukon olet kyhännyt.
Mikäpä se suuri ja mahtava heitä isompi tai se suuri tavoite nyt tässäkin ketjussa oli?
Siis tämä jakkarajuttu koskee VAIN tätä kyseistä ketjua ja VAIN näitä tämän KETJUN sankareita!!
Kuka se oli se heitä isompi tässä, kenelle he esiintyivät kuin pikkulapset?
Mikä se heidän jalo tavoite siinä oli?
Herran pieksut sentään!
Se tavoite oli nostaa itsensä jakkaralle ja kertoa sitä narratiivia siitä omasta oikeastiälykkäästä hahmosta. Ja rinkirun k a ta.
Alan kyllästyä tähän.
Noniin, nyt taas täällä, otin pikku välikuoleman ja hain kaupasta laatikollisen sandelssia + pari toppaa tupakkia.
Mihin sitä jäätiin ? Että ois parempi ku ei ees tietäis mitään , ja tuota mietin kauppareissulla, aika lähellä se ainakin on minun mielestä totuutta, koska onnellisimmillaan sitä on silloin kun ei mieti mitään.
t.fernet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eri. Minäkin olen pelastanut ihmishengen ta ppa miselta. Sehän on itsestäänselvää. Ainakin pitäisi ehdottomasti olla.
Ei se ole mitään itsensä nostamista jalustalle. Siinähän toimii ihmisen omatunto ja myötätunto.
On syytä olla hyvin, hyvin huolissaan jos muiden ihmisten henki ja terveys on täysin yhdentekevää itselle.
No ymmärrätkö yhtään miten iljettävää on kun joku palstapelle jankkaa ja jankkaa, että et ole tehnyt yhtään mitään hyvää elämässäsi, ja sun on nyt vaan pakko kertoa joku esimerkki, tai olet muuten paha ihminen. Ja sitten kun tyhmyyttäsi ja väsymystäsi menet mainitsemaan tuollaisen jutun, niin miten saastainen, tyhmä ja likainen olo siitä tulee?
Kato, koeta erottaa edes tämä: se on vain SINUN ongelmasi. Miksi ihmisen normaalista toiminnasta tulee niin kauhea ongelma joillekin? Mietihän sitä.
Minä jo totesinkin että ette tule ymmärtämään. Ei se aukene.
Ei se mitään. Kyllähän minä sen jo osasin ennustaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas tämä eskaloitunut. Yli 1160 viestiä ihmisiltä, ketkä kokevat olevansa älykkäämpiä kuin useimmat. Olisi mielenkiintoista nähdä tästä tilastoja. Jos tästä tehtäisiin tilasto, niin olisi helppoa saada vauva.fi av palsta näyttämään siltä, kuin kyseessä oli huippuälykköjen kerma ja ihan valmiina ratkomaan kaikki maailman ongelmat yhden topicin alla. Kyvykkyyttäkin tuntuisi olevan, ainakin palstailijoiden oman käsityksen mukaan.
Täysin odotettavaa ja toistuu aina uudelleen. Jos mitenkään aihe sivuaa älykkyyttä, se kuormittuu älykkyystestien kieltäjistä, älykkäiden haukkujista ja itseään selvästi ylioptimistisesti älykkäinä pitävien mesoamisesta. Minusta on todistetusti älykkäänä mukava tökkiä näitä muurahaispesiä. Kun täysin neutraalisti totean olevani huippuälykäs, kehumatta tai ylentämättä itseäni mitenkään, kimppuun hyökkää joku lapsellisin mt-eläkeläis-larppaus-kakkapöksy -neronleimauksin. Saan siitä jotain perverssiä riemua, kun kaava toistuu ja ennakko-olettamat vahvistuvat. Vähän käy sääliksikin ihmisiä joille toisten jossain yhdessä suhteessa parempi kyvykkyys on noin kipeä asia. Kannattaisi ehkä keskittyä omiin vahvuuksiinsa ja rakentamaan elämässään niiden varaan. Kaikille kuitenkin on sijansa.
Aivan. Minä taas väsyn ja raivostun. Sitten lyön luun kurkkuun ja saan yleensä jankkaajan hiljennettyä. Kaikki energia menee lopulta siihen.
Ymmärrettävä pakoreaktio heikolta ahdingossa.
Ei. Perustuu pitkään kokemukseen. En halua että musta tulee vielä kovempi ja kyynisempi. Parempi lopettaa tyhjänpäiväinen länkytys ja syyttely toisinaan ajoissa. Netissä suomalaisten tapa on keskustella niin. Menee mielenkiinto ja kyynisyys kasvaa.
Jatkan. Kyynisyyteni on vuosien saatossa saanut niin mittavat suhteet, että pelkään, voi tulla vielä sellainen päivä että kävelen hätää kärsivän ihmisen ohitse. Sitä valintaa en halua tehdä.
-erakko
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eri. Minäkin olen pelastanut ihmishengen ta ppa miselta. Sehän on itsestäänselvää. Ainakin pitäisi ehdottomasti olla.
Ei se ole mitään itsensä nostamista jalustalle. Siinähän toimii ihmisen omatunto ja myötätunto.
On syytä olla hyvin, hyvin huolissaan jos muiden ihmisten henki ja terveys on täysin yhdentekevää itselle.
No ymmärrätkö yhtään miten iljettävää on kun joku palstapelle jankkaa ja jankkaa, että et ole tehnyt yhtään mitään hyvää elämässäsi, ja sun on nyt vaan pakko kertoa joku esimerkki, tai olet muuten paha ihminen. Ja sitten kun tyhmyyttäsi ja väsymystäsi menet mainitsemaan tuollaisen jutun, niin miten saastainen, tyhmä ja likainen olo siitä tulee?
Kato, koeta erottaa edes tämä: se on vain SINUN ongelmasi. Miksi ihmisen normaalista toiminnasta tulee niin kauhea ongelma joillekin? Mietihän sitä.
Minä jo totesinkin että ette tule ymmärtämään. Ei se aukene.
Ei se mitään. Kyllähän minä sen jo osasin ennustaa.
Kyynikkokin väsyy tähän. Voisitko selventää vielä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on vain palava halu lytätä toisia ja nostaa itseään jalustalle.
T. fernetin lipittäjä,tosin nyt juon olutta
Siis on.
Minulla on itsellä sellainen lapsekkuus ja pirullisuus, että jos joku nostaa itsensä jakkaralle, niin potkaisen sitä jakkaraa.
Se on ihanaa kun se mu l kku rämähtää sieltä alas ja repii p er se ensä.
Olenko tästä ylpeä?
En kerro.
Luulet ilmeisesti olevasi nokkela? Voin kertoa sellaisen elämän realiteetin, että itseään älykkäämmän tai itseään isomman jakkaraa ei kannata potkia. Se on taistelu, jota et voita. Kerran kun potkaiset väärää jakkaraa tuut saamaan nenillesi niin ettet sitä unohda.
Tuossa on nyt se ongelma, ettei itseäni isommat ja älykkäämmät tarvitse mitään jakkaroita.
Tiedätkö millaiset tarvitsevat jakkaran?
Tästä näkee sen eron havainnointikyvyssä. Kun sinua isompi henkilö kiipeää jakkaralle, sinä näet vain sen jakkaran ja mahdollisuuden pudottaa henkilöä. Kuvittelet pääseväsi siten itse ylöspäin, kun vedät muita alas. Mutta et tajua, että putoamisen jälkeenkin se henkilö on sinua isompi. Ja vihainen. Jakkaran potkiminen ei muuta elämän realiteettia.
Miten se ei nyt mennyt perille, ettei jakkaroille kiipeä kuin pienet ihmiset joilla on siihen tarve?
Miten se ei nyt mennyt perille, että kyseessä oli metafora?
Sovitaan vaan että minä olen vielä pienempi kuin se pieni joka jakkaralle kiipesi.
ARE YOU HAPPY NOW!!!!
Ei ole mitään jakkaraa. Se on oman mielesi luomus. Ei ole jakkaraa.
Onhan. Ylimieliset ihmiset ovat nostaneet itsensä jakkaralle.
Potkimisfantasiasi ovat ylimielistä itsensä nostamista.
Sovitaan niin. Olen tuolla jo ilmaissut että olen lapsellinen piru kun niin teen.
Mutta kyseessä ei ole konkreettinen oikean jakkaran potkiminen, niin kuin autisti sen käsittää.
VERTAUSKUVA!
Tämän ketjun lapsekkaille älyköille olen aukonut päätäni, enkä muuten yhtään koe siitä huonoa omaatuntoa. Niin hirveä psykopaattinarsistisosiopaatti piru olen.
Hajoo siihen.
Tietenkin vertauskuva. Oletko raukka fantasioissasi todella niin kuutamolla, että kuvittelet keskustelevasi vertauksia ymmärtämättömien autistien tms. kanssa?
Olen raukka ja olen fantasioissani ja olen siellä kuutamolla, ja mitäpä vielä keksisit solvausta siellä?
Ja uskon todellakin että et ymmärtänyt vertauskuvaa. Se ei auennut sinulle, et tiennyt mitä sillä jakkaralla tarkoitetaan.
Luulit että jokainen retostelija ja itsensä kehuja on automatico oikeassa omista kyvyistään? Jos näin olisi, niin silloin ei olisi sitä fuckin jakkaraa.
Sulla muuten taitaa olla jakkara, sen alla pöytä, ja kasa kaikenmaailman mööpeleitä. Ja nyt rääyt että ei varmaan ole jakkaraa. Ei ole jakkaraa. Ei.
Meidän pitäisi täällä sitten kuorossa hurrata, miten sinä olet iso tyttö/poika ja mieletöntä, ou mai gaad, ihan huikeeta, ja mieletöntä. Ihan kylmikset menee selkää pitkin kun oot niin mieletön?
Onko sun maailma todella niin itsekeskeinen ettet ymmärrä etteivät ihmiset nouse jakkaralle sinun vuoksesi, vaan jonkun muun heitä isomman vuoksi. Tai tavoitteen vuoksi. Heh.
Silloin sinä edelleen olet se pienempi, joka potkii isompien ja älykkäimpien jakkaraa voitonriemuisena eikä edes tajua mihin kuseen kohta joutuu.
En tiedä mistä tuollaisen olkiukon olet kyhännyt.
Mikäpä se suuri ja mahtava heitä isompi tai se suuri tavoite nyt tässäkin ketjussa oli?
Siis tämä jakkarajuttu koskee VAIN tätä kyseistä ketjua ja VAIN näitä tämän KETJUN sankareita!!
Kuka se oli se heitä isompi tässä, kenelle he esiintyivät kuin pikkulapset?
Mikä se heidän jalo tavoite siinä oli?
Herran pieksut sentään!
Se tavoite oli nostaa itsensä jakkaralle ja kertoa sitä narratiivia siitä omasta oikeastiälykkäästä hahmosta. Ja rinkirun k a ta.
Alan kyllästyä tähän.
Sellaisen sadun sinä kirjoitit ja sitten aloitkin siihen itse uskoa. Ei kannata nyt pahastua, kun toiset kertovat sinulle, että uunotit itseäsi. Eivät he sinulle pahaa tahdo, ovat vain viestintuojia. Omilta harhoiltasi sinut halutaan pelastaa. Vapauttaa kahleista.
Niinpä.
Onhan se mieleni luomus, kun se on sellainen metafora. Mutta autismi on nyt vahvasti läsnä tässä taas.