Lue keskustelun säännöt.
Oikeasti älykkäät ihmiset, miten havainnoitte maailmaa?
Ei nyt keskiälyisiä vastaamaan, jooko? Ts millaisiin asioihin te älykkäät ihmiset kiinnitätte huomiota, mitä pohditte, jotain esimerkkejä? Saa kertoa muutakin.
Kommentit (2508)
Vierailija kirjoitti:
Moraalifilosofi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo sinun pohjattoman alhainen oksennus ei ole edes syy, miksi en alun alkajaan olisi halunnut kertoa teille tenttaajille ja kyselijöille "mitä hyvää minä paha ihmishirviö olen elämässäni tehnyt".
Ette tule koskaan ymmärtämään syytä, se on teille täysin ulottumattomissa.
Ette tule koskaan elämässänne tekemään mitään vilpitöntä hyvää tekoa, niin teille jää asia avautumatta.
Edeltänyt kommentoija on asiaton, mutta tässä ja edellä olet nostanut esiin mielenkiintoisia piirteitä maailmankuvastasi. Arvostat hyviä tekoja silloin, jos niiden on ollut hyvä tarkoitus. Lisäksi annat pahatkin teot anteeksi, jos ihminen on "sisältä hyvä". Mitä kuitenkaan on tämä sisäinen hyvyys, jos ihmisen teot ovat painoarvoltaan pahoja ja ihmisiä vahingoittavia? Jos sisäinen hyvyys ei näy ulospäin, eikö kyseessä ole valtava ristiriita ihmisen ajatusten ja tekojen väillä? Voitaisiinko jopa sanoa, että minäkuva on vahvasti vääristynyt, koska todellisuudet eivät kohtaa? Vihasi tätä aloitusta kohtaan johtuu ilmeisesti siitä, että yhdistät tekopyhyyden ja itsestään mairittevasti puhumisen toisiinsa. Näet, että lahjakkaan tulisi perisuomalaisesti pitää kynttiläänsä vakan alla, jopa anonyymillä keskustelupalstalla ja aiheesta kysyttäessä. Esitän vastalauseen: onko lopulta mikään ihmisen hyvä teko täysin pyyteetön, vaikka päälle päin siltä näyttäisikin? Esimerkiksi laitapuolen kulkijan auttaminen tuottaa monille hyvää mieltä ja tarkoituksen tunnetta, vaikkei sitä kellekään mainostaisi. Ja toisaalta, onko tässä mitään pahaakaan? Eikö kaameampaa olisi, jos ihminen ei kokisi tuossa lainkaan positiivisia eikä negatiivisiä tuntemuksia? Itse näen todellisen tekopyhyyden sellaisena, jossa tekojen ja niiden mainostamisen välillä on vahva epäsymmetria. Esimerkkitapauksena: miljardööri mainostaa lahjoittaneensa miljoonan hyväntekeväisyyteen ja luo tällä suurella uhrauksella kuvaa itsestään pyhimyksenä. Hurskas rouva käy viikoittain messussa ja lahjoittaa rahaa raamatun tutkimiseen, mutta kiertää kaukaa kerjäläiset kadulla. Jos sama miljardööri lahjoittaisi puolet omaisuudestaan hyväntekeväisyyteen ja mainostaisi tätä, tilanne olisi mielestäni toinen. Mukana olisi nytkin itsekkyyttä, mutta toisaalta tällainen voi luoda muillekin miljardööreille vertaispainetta tehdä aidosti vaikuttavia tekoja. Eivätkö taustalla olevat ajatukset ja itsekkäät motiivit ole mitättömiä verrattuna varsinaiseen tekoon seurauksineen? Samaan tapaan some-kanavat voivat kannustaa ihmisiä tekemään hyviä asioita, vaikka taustalla olisikin halu kerätä tykkäyksiä. Esimerkiksi verenluovuttamisen mainostaminen ja "veriryhmien" perustaminen on sosiaaliseen vertaispaineeseen liittyvä keino, jolla saadaan ihmiset tukemaan yhteistä hyvää. Onko tässäkään mitään väliä sillä, että liimana toimii ihmisten halu saada sosiaalista arvostusta, eikä pyyteetön hyvänteko? Tässä aloituksessa tilanne on se, että joku "keskivertoälykäs" on pyytänyt keskivertoa älykkäämpiä kertomaan kokemusmaailmastaan. Jotkut varmasti pönkittävät tässä egoaan, mutta se on kyllä anonyymillä palstalla lopulta todella laiha lohtu. Eikö tällaiset egoilijat voisi muutenkin jättää omaan rauhaansa ja ruokkia aidosti positiivista keskustelua, toisiaan haukkumatta? Joku voi saada tästä jopa arvokasta ymmärrystä siihen, millä tavoin älykkääksi mielletyt ajattelevat ja toimivat yhteiskunnassa. Keskustelu voi poistaa turhia myyttejä älykkyyden ympäriltä. Älykkäät eivät useimmiten ole super-ihmisiä, vaan voi olla että heillä ajatus juoksee vain hiukan keskivertoa nopeammin. Ihmisyhteisössä tämä voi luoda kilpailuetuja laajaa lukeneisuutta vaativilla aloilla, mutta toisaalta monet älykkäät ovat myös hyvin empatiakykyisiä ja haluavat käyttää kykyjään yhteiseksi hyväksi. Mukana on toki muutamia psykopaatteja ja itsekkäitä henkilöitä, mutta nämä ovat pieni ja kurja alajoukko. Toisaalta, verrattuna johonkin ulkoavaruuden älylliseen lajiin, ihmisälykkyyden vaihtelut ovat luultavasti merkityksettömän pieniä. Tälläinen laji lienee paljon ihmistä älykkäämpi tai tyhmempi.
Okei. Kysyit tuossa, että eikö ole kaameaa, jos ihminen ei koe positiivisia tai negatiivisia tuntemuksia auttaessaan laitapuolenkulkijaa.
No tässäpä tätä kaameaa. Minusta se tuntui kun olisin kaupassa nostanut lattialle jonkun heittämän vaatteen takaisin rekkiin. Tai siivonnut jonkun maahan paiskoman kaljapullosirpale kasan toisten jaloista pois. Tai siltä kun hihkaisee jollekin, että sun lompakko putos.
Luonnolliselta ja normaalilta teolta.
Ei minulle tullut siitä fiilistä, että uuuh mikä sankari olen, tai että aaargh mitä luusereita nuo muut vieressä toljottajat ovat kun eivät tee mitään.
Jälki käteen tuli surullinen fiilis sen miehen puolesta. Ja inhotti koko asia.
Tiedän yhden ihmisen joka on kertonut suurimmaksi unelmakseen sen, kun saisi tai pääsisi joskus pelastamaan jonkun hengen, ja minua raivostuttaa ajatella sitä hänen ajatusmaailmaansa.
Minusta edelleen ihmiset eivät ole todellakaan tekonsa.
Onko ihminen joka on toimintakyvyltään alentunut, toisten hulluksi kiusaama tai painostettuna ja manipuloituna erinäisiä hommia tekevä, muka oikeasti teistä huonompi ihminen kuin, he jotka egonsa ja huomiohuo r auksen takia tekevät nostatusta statukselleen.
En osta tuota, en.
Koit siis kuvaillulla tavalla laitapuolen kulkijaan liittyen varsin laajan tunneskaalan. Mitäköhän olisit tuntenut siinä tapauksessa, ettet olisi tehnyt mitään? Jos tästä olisi koitunut jälkikäteen pahempi mieli, eikö tällöin tilanteessa toimiminen ollut osittain myös "itsekkäästi" sisäisen hyvinvointisi motivoimaa? Huomion kerääminen on vuorostaan arvotonta, elleivät sen seurauksena muutkin päädy tekemään hyviä tekoja. Tällöin sillä voi olla jopa arvoa, vaikka se olisikin ärsyttävää. Vastaavasti kuitenkaan huomion kerääminen itsessään ei tee arvottomaksi hyviä tekoja. Toki jos huomiohakuisuus vie enemmän resursseja kuin itse teko, ollaan heikoilla jäillä. Päädyit tässä myös hyvin mielenkiintoiseen aiheeseen, johon ei löydy selkeitä oikeita vastauksia. Missä määrin ihminen on itse vastuussa teoistaan, jos on tullut manipuloiduksi tekemään pahaa? Voiko pahoja tekoja tekevä ihminen olla sisäisesti hyvä? Monilla väkivaltarikollisilla on taustallaan rankka lapsuus. Jos vanhemmat ovat opettaneet jo lapsuudessa ihmisen väkivaltaiseen käytökseen, onko myöhemmällä iällä esiintyvä väkivaltaisuus ihmisen omalla vastuulla, vai tämän vanhempien syytä? Entäpä jos väkivaltaisuuden ketju on jatkunut määrättömän monta sukupolvea? Yksi kuulemani vastaus näihin kysymyksiin on se, että harva ihminen on itsessään pohjattoman paha, mutta tämän yksittäiset teot voivat silti olla pahoja. Toisaalta jos ihminen tekee hyvin paljon pahoja tekoja, eikö ole kuvaavaa kutsua tätä pahaksi? Useimmiten tietysti pohjimmainen syyllinen pahuuteen löytyy jostain muualta kuin henkilöstä itsestään, mutta onko tämä siltikään syy olla kutsumatta ihmistä pahaksi? Itsessäni ainakin herää syvää surua siitä, että iso osa maailmassa esiintyvästä pahuudesta on tällaista, missä elämän varrella kertyneiden olosuhteiden summa on saanut ihmisen tekemään pahoja tekoja. Joku pieni osa pahuuden ilmenemisestä on tietysti psykopaatteja ja muuten mieleltään vinoutuneita, mutta suurin osa lienee vain päätynyt pahaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas tämä eskaloitunut. Yli 1160 viestiä ihmisiltä, ketkä kokevat olevansa älykkäämpiä kuin useimmat. Olisi mielenkiintoista nähdä tästä tilastoja. Jos tästä tehtäisiin tilasto, niin olisi helppoa saada vauva.fi av palsta näyttämään siltä, kuin kyseessä oli huippuälykköjen kerma ja ihan valmiina ratkomaan kaikki maailman ongelmat yhden topicin alla. Kyvykkyyttäkin tuntuisi olevan, ainakin palstailijoiden oman käsityksen mukaan.
Täysin odotettavaa ja toistuu aina uudelleen. Jos mitenkään aihe sivuaa älykkyyttä, se kuormittuu älykkyystestien kieltäjistä, älykkäiden haukkujista ja itseään selvästi ylioptimistisesti älykkäinä pitävien mesoamisesta. Minusta on todistetusti älykkäänä mukava tökkiä näitä muurahaispesiä. Kun täysin neutraalisti totean olevani huippuälykäs, kehumatta tai ylentämättä itseäni mitenkään, kimppuun hyökkää joku lapsellisin mt-eläkeläis-larppaus-kakkapöksy -neronleimauksin. Saan siitä jotain perverssiä riemua, kun kaava toistuu ja ennakko-olettamat vahvistuvat. Vähän käy sääliksikin ihmisiä joille toisten jossain yhdessä suhteessa parempi kyvykkyys on noin kipeä asia. Kannattaisi ehkä keskittyä omiin vahvuuksiinsa ja rakentamaan elämässään niiden varaan. Kaikille kuitenkin on sijansa.
Aivan. Minä taas väsyn ja raivostun. Sitten lyön luun kurkkuun ja saan yleensä jankkaajan hiljennettyä. Kaikki energia menee lopulta siihen.
Ymmärrettävä pakoreaktio heikolta ahdingossa.
Ei. Perustuu pitkään kokemukseen. En halua että musta tulee vielä kovempi ja kyynisempi. Parempi lopettaa tyhjänpäiväinen länkytys ja syyttely toisinaan ajoissa. Netissä suomalaisten tapa on keskustella niin. Menee mielenkiinto ja kyynisyys kasvaa.
Jatkan. Kyynisyyteni on vuosien saatossa saanut niin mittavat suhteet, että pelkään, voi tulla vielä sellainen päivä että kävelen hätää kärsivän ihmisen ohitse. Sitä valintaa en halua tehdä.
-erakko
"Raivostuminen", "luu kurkkuun jankkaajalle" -tasoinen retoriikka ei uskoakseni millään lailla palvele pyrkimystä parempaan ihmisyyteen. Jos raivostuu mitättömin syin tuntemattomille ja kohtelee muita ylimielisesti ja halventavasti nimitellen ja vähätellen, on jo luultavasti toivoton tapaus.
Tyhjänpäiväisyydet voi lopettaa ihan vain menemällä pois ja vaikenemala, ei lisäämällä vettä myllyyn öykkäröinnein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on vain palava halu lytätä toisia ja nostaa itseään jalustalle.
T. fernetin lipittäjä,tosin nyt juon olutta
Siis on.
Minulla on itsellä sellainen lapsekkuus ja pirullisuus, että jos joku nostaa itsensä jakkaralle, niin potkaisen sitä jakkaraa.
Se on ihanaa kun se mu l kku rämähtää sieltä alas ja repii p er se ensä.
Olenko tästä ylpeä?
En kerro.
Luulet ilmeisesti olevasi nokkela? Voin kertoa sellaisen elämän realiteetin, että itseään älykkäämmän tai itseään isomman jakkaraa ei kannata potkia. Se on taistelu, jota et voita. Kerran kun potkaiset väärää jakkaraa tuut saamaan nenillesi niin ettet sitä unohda.
Tuossa on nyt se ongelma, ettei itseäni isommat ja älykkäämmät tarvitse mitään jakkaroita.
Tiedätkö millaiset tarvitsevat jakkaran?
Tästä näkee sen eron havainnointikyvyssä. Kun sinua isompi henkilö kiipeää jakkaralle, sinä näet vain sen jakkaran ja mahdollisuuden pudottaa henkilöä. Kuvittelet pääseväsi siten itse ylöspäin, kun vedät muita alas. Mutta et tajua, että putoamisen jälkeenkin se henkilö on sinua isompi. Ja vihainen. Jakkaran potkiminen ei muuta elämän realiteettia.
Miten se ei nyt mennyt perille, ettei jakkaroille kiipeä kuin pienet ihmiset joilla on siihen tarve?
Miten se ei nyt mennyt perille, että kyseessä oli metafora?
Sovitaan vaan että minä olen vielä pienempi kuin se pieni joka jakkaralle kiipesi.
ARE YOU HAPPY NOW!!!!
Ei ole mitään jakkaraa. Se on oman mielesi luomus. Ei ole jakkaraa.
Onhan. Ylimieliset ihmiset ovat nostaneet itsensä jakkaralle.
Potkimisfantasiasi ovat ylimielistä itsensä nostamista.
Sovitaan niin. Olen tuolla jo ilmaissut että olen lapsellinen piru kun niin teen.
Mutta kyseessä ei ole konkreettinen oikean jakkaran potkiminen, niin kuin autisti sen käsittää.
VERTAUSKUVA!
Tämän ketjun lapsekkaille älyköille olen aukonut päätäni, enkä muuten yhtään koe siitä huonoa omaatuntoa. Niin hirveä psykopaattinarsistisosiopaatti piru olen.
Hajoo siihen.
Tietenkin vertauskuva. Oletko raukka fantasioissasi todella niin kuutamolla, että kuvittelet keskustelevasi vertauksia ymmärtämättömien autistien tms. kanssa?
Olen raukka ja olen fantasioissani ja olen siellä kuutamolla, ja mitäpä vielä keksisit solvausta siellä?
Ja uskon todellakin että et ymmärtänyt vertauskuvaa. Se ei auennut sinulle, et tiennyt mitä sillä jakkaralla tarkoitetaan.
Luulit että jokainen retostelija ja itsensä kehuja on automatico oikeassa omista kyvyistään? Jos näin olisi, niin silloin ei olisi sitä fuckin jakkaraa.
Sulla muuten taitaa olla jakkara, sen alla pöytä, ja kasa kaikenmaailman mööpeleitä. Ja nyt rääyt että ei varmaan ole jakkaraa. Ei ole jakkaraa. Ei.
Meidän pitäisi täällä sitten kuorossa hurrata, miten sinä olet iso tyttö/poika ja mieletöntä, ou mai gaad, ihan huikeeta, ja mieletöntä. Ihan kylmikset menee selkää pitkin kun oot niin mieletön?
Onko sun maailma todella niin itsekeskeinen ettet ymmärrä etteivät ihmiset nouse jakkaralle sinun vuoksesi, vaan jonkun muun heitä isomman vuoksi. Tai tavoitteen vuoksi. Heh.
Silloin sinä edelleen olet se pienempi, joka potkii isompien ja älykkäimpien jakkaraa voitonriemuisena eikä edes tajua mihin kuseen kohta joutuu.
En tiedä mistä tuollaisen olkiukon olet kyhännyt.
Mikäpä se suuri ja mahtava heitä isompi tai se suuri tavoite nyt tässäkin ketjussa oli?
Siis tämä jakkarajuttu koskee VAIN tätä kyseistä ketjua ja VAIN näitä tämän KETJUN sankareita!!
Kuka se oli se heitä isompi tässä, kenelle he esiintyivät kuin pikkulapset?
Mikä se heidän jalo tavoite siinä oli?
Herran pieksut sentään!
Se tavoite oli nostaa itsensä jakkaralle ja kertoa sitä narratiivia siitä omasta oikeastiälykkäästä hahmosta. Ja rinkirun k a ta.
Alan kyllästyä tähän.
Sellaisen sadun sinä kirjoitit ja sitten aloitkin siihen itse uskoa. Ei kannata nyt pahastua, kun toiset kertovat sinulle, että uunotit itseäsi. Eivät he sinulle pahaa tahdo, ovat vain viestintuojia. Omilta harhoiltasi sinut halutaan pelastaa. Vapauttaa kahleista.
Selvä. Eli olin harhainen kun luulin että ihmiset nostavat itseään jalustalle ja tykkäävät kehua itseään vaikka sille ei olisi oikeasti edes mitään pohjaa.
No hyvä on. Tunnustan. Olin psykoottinen ja harhainen. Hourailin vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen varmaan jokseenkin samalla tavalla kuin muutkin, mutta nopeammin ja eri näkökulmista. Hoksaan enemmän kuin muut. En jaksa ihmisiä, jotka innostustuvat temppareiden kaltaisista ohjelmista tai ihmettelevät tyhjänpäiväisiä asioita. Ajattelen ns. isosti. Toki pidän arjen pienistä asioista kuten käsitöiden tekemisestä. Turha huumori ei naurata eikä ivailu, mutta hyvälle tilannekomiikalle purskahdan helposti.
No kerroppas mistä koronakriisissä on kyse. Kun kerran näet kristallinkirkkaasti Scherlockin älylläsi ison kuvan yksityiskohtia myöden virkkuukoukkuja käyttäen silmät sidottuna Rubikin kuution ratkaisten.
Tämä kommentti meni minulta yli, en ymmärtänyt sitä älykkääksi vaan vain ilkeäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on vain palava halu lytätä toisia ja nostaa itseään jalustalle.
T. fernetin lipittäjä,tosin nyt juon olutta
Siis on.
Minulla on itsellä sellainen lapsekkuus ja pirullisuus, että jos joku nostaa itsensä jakkaralle, niin potkaisen sitä jakkaraa.
Se on ihanaa kun se mu l kku rämähtää sieltä alas ja repii p er se ensä.
Olenko tästä ylpeä?
En kerro.
Luulet ilmeisesti olevasi nokkela? Voin kertoa sellaisen elämän realiteetin, että itseään älykkäämmän tai itseään isomman jakkaraa ei kannata potkia. Se on taistelu, jota et voita. Kerran kun potkaiset väärää jakkaraa tuut saamaan nenillesi niin ettet sitä unohda.
Tuossa on nyt se ongelma, ettei itseäni isommat ja älykkäämmät tarvitse mitään jakkaroita.
Tiedätkö millaiset tarvitsevat jakkaran?
Tästä näkee sen eron havainnointikyvyssä. Kun sinua isompi henkilö kiipeää jakkaralle, sinä näet vain sen jakkaran ja mahdollisuuden pudottaa henkilöä. Kuvittelet pääseväsi siten itse ylöspäin, kun vedät muita alas. Mutta et tajua, että putoamisen jälkeenkin se henkilö on sinua isompi. Ja vihainen. Jakkaran potkiminen ei muuta elämän realiteettia.
Miten se ei nyt mennyt perille, ettei jakkaroille kiipeä kuin pienet ihmiset joilla on siihen tarve?
Miten se ei nyt mennyt perille, että kyseessä oli metafora?
Sovitaan vaan että minä olen vielä pienempi kuin se pieni joka jakkaralle kiipesi.
ARE YOU HAPPY NOW!!!!
Ei ole mitään jakkaraa. Se on oman mielesi luomus. Ei ole jakkaraa.
Onhan. Ylimieliset ihmiset ovat nostaneet itsensä jakkaralle.
Potkimisfantasiasi ovat ylimielistä itsensä nostamista.
Sovitaan niin. Olen tuolla jo ilmaissut että olen lapsellinen piru kun niin teen.
Mutta kyseessä ei ole konkreettinen oikean jakkaran potkiminen, niin kuin autisti sen käsittää.
VERTAUSKUVA!
Tämän ketjun lapsekkaille älyköille olen aukonut päätäni, enkä muuten yhtään koe siitä huonoa omaatuntoa. Niin hirveä psykopaattinarsistisosiopaatti piru olen.
Hajoo siihen.
Tietenkin vertauskuva. Oletko raukka fantasioissasi todella niin kuutamolla, että kuvittelet keskustelevasi vertauksia ymmärtämättömien autistien tms. kanssa?
Olen raukka ja olen fantasioissani ja olen siellä kuutamolla, ja mitäpä vielä keksisit solvausta siellä?
Ja uskon todellakin että et ymmärtänyt vertauskuvaa. Se ei auennut sinulle, et tiennyt mitä sillä jakkaralla tarkoitetaan.
Luulit että jokainen retostelija ja itsensä kehuja on automatico oikeassa omista kyvyistään? Jos näin olisi, niin silloin ei olisi sitä fuckin jakkaraa.
Sulla muuten taitaa olla jakkara, sen alla pöytä, ja kasa kaikenmaailman mööpeleitä. Ja nyt rääyt että ei varmaan ole jakkaraa. Ei ole jakkaraa. Ei.
Meidän pitäisi täällä sitten kuorossa hurrata, miten sinä olet iso tyttö/poika ja mieletöntä, ou mai gaad, ihan huikeeta, ja mieletöntä. Ihan kylmikset menee selkää pitkin kun oot niin mieletön?
Onko sun maailma todella niin itsekeskeinen ettet ymmärrä etteivät ihmiset nouse jakkaralle sinun vuoksesi, vaan jonkun muun heitä isomman vuoksi. Tai tavoitteen vuoksi. Heh.
Silloin sinä edelleen olet se pienempi, joka potkii isompien ja älykkäimpien jakkaraa voitonriemuisena eikä edes tajua mihin kuseen kohta joutuu.
En tiedä mistä tuollaisen olkiukon olet kyhännyt.
Mikäpä se suuri ja mahtava heitä isompi tai se suuri tavoite nyt tässäkin ketjussa oli?
Siis tämä jakkarajuttu koskee VAIN tätä kyseistä ketjua ja VAIN näitä tämän KETJUN sankareita!!
Kuka se oli se heitä isompi tässä, kenelle he esiintyivät kuin pikkulapset?
Mikä se heidän jalo tavoite siinä oli?
Herran pieksut sentään!
Se tavoite oli nostaa itsensä jakkaralle ja kertoa sitä narratiivia siitä omasta oikeastiälykkäästä hahmosta. Ja rinkirun k a ta.
Alan kyllästyä tähän.
Sellaisen sadun sinä kirjoitit ja sitten aloitkin siihen itse uskoa. Ei kannata nyt pahastua, kun toiset kertovat sinulle, että uunotit itseäsi. Eivät he sinulle pahaa tahdo, ovat vain viestintuojia. Omilta harhoiltasi sinut halutaan pelastaa. Vapauttaa kahleista.
Selvä. Eli olin harhainen kun luulin että ihmiset nostavat itseään jalustalle ja tykkäävät kehua itseään vaikka sille ei olisi oikeasti edes mitään pohjaa.
No hyvä on. Tunnustan. Olin psykoottinen ja harhainen. Hourailin vain.
Hyvä niin. Jatkossa kannattaa huomioida jo ennakkoon mahdollisuus, ettet olekaan kaikkitietävä selvänäkijä, ja käyttäytyä sen mukaisesti, niin jää monta turhaa jankkausta väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noniin, nyt taas täällä, otin pikku välikuoleman ja hain kaupasta laatikollisen sandelssia + pari toppaa tupakkia.
Mihin sitä jäätiin ? Että ois parempi ku ei ees tietäis mitään , ja tuota mietin kauppareissulla, aika lähellä se ainakin on minun mielestä totuutta, koska onnellisimmillaan sitä on silloin kun ei mieti mitään.
t.fernet
Se on kyllä terveellistä välillä olla sellaisessa meditatiivisessa tilassa, mutta joku hormoonikoukku saa aina hakemaan täältä palstalta kierrokset.
Eilen minua nauratti ja huvitti suuresti tämä pellesirkus täällä.
Tänään olen jo ihan täynnä, vaikka vain muutama palikka on kunnostautunut sekoilemalla skeidaansa.
Raskaan työpäivän jälkeen ei jaksa naurattaa ihmisten tyhmyys, lapsellisuus ja heikkomielisyys.
Niin se vain on.
Miksi minun ei tee mieli viinaa? Voinko olla jotenkin sairas? Joku sulake päästä palanut?
EI minullakaan tehnyt mieli viinaa kun heräsin, tulin toisiin ajatuksiin kun nousin ylös ja olikin krapula.
Kertokaa kinastelijat miten asiaa vois testata ? Mennään ulos ja kerrotaan mitä nähdään ja mietitään?
t.fernet
(on tämä sandels kyllä oluista parhain)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas tämä eskaloitunut. Yli 1160 viestiä ihmisiltä, ketkä kokevat olevansa älykkäämpiä kuin useimmat. Olisi mielenkiintoista nähdä tästä tilastoja. Jos tästä tehtäisiin tilasto, niin olisi helppoa saada vauva.fi av palsta näyttämään siltä, kuin kyseessä oli huippuälykköjen kerma ja ihan valmiina ratkomaan kaikki maailman ongelmat yhden topicin alla. Kyvykkyyttäkin tuntuisi olevan, ainakin palstailijoiden oman käsityksen mukaan.
Täysin odotettavaa ja toistuu aina uudelleen. Jos mitenkään aihe sivuaa älykkyyttä, se kuormittuu älykkyystestien kieltäjistä, älykkäiden haukkujista ja itseään selvästi ylioptimistisesti älykkäinä pitävien mesoamisesta. Minusta on todistetusti älykkäänä mukava tökkiä näitä muurahaispesiä. Kun täysin neutraalisti totean olevani huippuälykäs, kehumatta tai ylentämättä itseäni mitenkään, kimppuun hyökkää joku lapsellisin mt-eläkeläis-larppaus-kakkapöksy -neronleimauksin. Saan siitä jotain perverssiä riemua, kun kaava toistuu ja ennakko-olettamat vahvistuvat. Vähän käy sääliksikin ihmisiä joille toisten jossain yhdessä suhteessa parempi kyvykkyys on noin kipeä asia. Kannattaisi ehkä keskittyä omiin vahvuuksiinsa ja rakentamaan elämässään niiden varaan. Kaikille kuitenkin on sijansa.
Aivan. Minä taas väsyn ja raivostun. Sitten lyön luun kurkkuun ja saan yleensä jankkaajan hiljennettyä. Kaikki energia menee lopulta siihen.
Ymmärrettävä pakoreaktio heikolta ahdingossa.
Ei. Perustuu pitkään kokemukseen. En halua että musta tulee vielä kovempi ja kyynisempi. Parempi lopettaa tyhjänpäiväinen länkytys ja syyttely toisinaan ajoissa. Netissä suomalaisten tapa on keskustella niin. Menee mielenkiinto ja kyynisyys kasvaa.
Jatkan. Kyynisyyteni on vuosien saatossa saanut niin mittavat suhteet, että pelkään, voi tulla vielä sellainen päivä että kävelen hätää kärsivän ihmisen ohitse. Sitä valintaa en halua tehdä.
-erakko
"Raivostuminen", "luu kurkkuun jankkaajalle" -tasoinen retoriikka ei uskoakseni millään lailla palvele pyrkimystä parempaan ihmisyyteen. Jos raivostuu mitättömin syin tuntemattomille ja kohtelee muita ylimielisesti ja halventavasti nimitellen ja vähätellen, on jo luultavasti toivoton tapaus.
Tyhjänpäiväisyydet voi lopettaa ihan vain menemällä pois ja vaikenemala, ei lisäämällä vettä myllyyn öykkäröinnein.
Ihmisillä on muuten erikoisia uskomuksia ja käsityksiä miten toisia ihmisiä käsitellään ja heidän kanssaan toimitaan. Intra- ja interpsyykkinen älykkyys liittyy tähän.
Ihmiset monesti luulee että pakottamalla, käskyttämällä, komentamalla, nolaamalla, pomottamalla ja toista alas painamalla, he saavat ihmisen tottelemaan ja jopa muka kunnioittamaan ja arvostamaan heitä.
Kontrollointi, hallitseminen, vallankäyttäminen ja toiselle ihmiselle sääntöjään tuputtaminen on hyvin yleistä.
Ihmissuhteissa toista ihmistä estetään hengittämästä ja pitämästä mitään omaa. Ei anneta omaa aikaa, ja jos annetaan, niin joku lyhyt aika vaan. "Nyt saat mennä" "Nyt sulla on lupa olla" Sitten kun toinen on saanut omaa aikaa puolituntia, niin sen jälkeen vit tuillaan ja äksyillään ja uhriudutaan kun toinen on kehdannut ottaa ihan omaa aikaa.
Kun toinen on käynyt vähän latautumassa ja hengittämässä, niin kontrolloija hapenimijä tulee heti kotiovella vastaan, ja ottaa prkl itselleen ne vähät energiat mitä toinen kävi itselleen hakemassa, että jaksaisi elää.
Ihmiset ovat kuin vähämielisiä pikkulapsia, jotka ottavat käsiinsä pikkulinnun tai perhosen ja puristavat sitä nyrkissään, ettei se karkaa.
No sehän V i T t U TUKEHTUU siihen.
Ihmiset ovat myös kuin vähämieliset eläintenhoitajat, jotka hakkaavat, huutavat ja ruoskivat hevoselleen tai koiralleen. Sitten ihmettelevät kun se on vihainen, ei tottele, ja sillä taitaa olla luonnevika.
Äääääh. Tällainen avautuminen. Joku eilen kysyi siitä intrapsyykkisestä älystä. Tuli mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on vain palava halu lytätä toisia ja nostaa itseään jalustalle.
T. fernetin lipittäjä,tosin nyt juon olutta
Siis on.
Minulla on itsellä sellainen lapsekkuus ja pirullisuus, että jos joku nostaa itsensä jakkaralle, niin potkaisen sitä jakkaraa.
Se on ihanaa kun se mu l kku rämähtää sieltä alas ja repii p er se ensä.
Olenko tästä ylpeä?
En kerro.
Luulet ilmeisesti olevasi nokkela? Voin kertoa sellaisen elämän realiteetin, että itseään älykkäämmän tai itseään isomman jakkaraa ei kannata potkia. Se on taistelu, jota et voita. Kerran kun potkaiset väärää jakkaraa tuut saamaan nenillesi niin ettet sitä unohda.
Tuossa on nyt se ongelma, ettei itseäni isommat ja älykkäämmät tarvitse mitään jakkaroita.
Tiedätkö millaiset tarvitsevat jakkaran?
Tästä näkee sen eron havainnointikyvyssä. Kun sinua isompi henkilö kiipeää jakkaralle, sinä näet vain sen jakkaran ja mahdollisuuden pudottaa henkilöä. Kuvittelet pääseväsi siten itse ylöspäin, kun vedät muita alas. Mutta et tajua, että putoamisen jälkeenkin se henkilö on sinua isompi. Ja vihainen. Jakkaran potkiminen ei muuta elämän realiteettia.
Miten se ei nyt mennyt perille, ettei jakkaroille kiipeä kuin pienet ihmiset joilla on siihen tarve?
Miten se ei nyt mennyt perille, että kyseessä oli metafora?
Sovitaan vaan että minä olen vielä pienempi kuin se pieni joka jakkaralle kiipesi.
ARE YOU HAPPY NOW!!!!
Ei ole mitään jakkaraa. Se on oman mielesi luomus. Ei ole jakkaraa.
Onhan. Ylimieliset ihmiset ovat nostaneet itsensä jakkaralle.
Potkimisfantasiasi ovat ylimielistä itsensä nostamista.
Sovitaan niin. Olen tuolla jo ilmaissut että olen lapsellinen piru kun niin teen.
Mutta kyseessä ei ole konkreettinen oikean jakkaran potkiminen, niin kuin autisti sen käsittää.
VERTAUSKUVA!
Tämän ketjun lapsekkaille älyköille olen aukonut päätäni, enkä muuten yhtään koe siitä huonoa omaatuntoa. Niin hirveä psykopaattinarsistisosiopaatti piru olen.
Hajoo siihen.
Tietenkin vertauskuva. Oletko raukka fantasioissasi todella niin kuutamolla, että kuvittelet keskustelevasi vertauksia ymmärtämättömien autistien tms. kanssa?
Olen raukka ja olen fantasioissani ja olen siellä kuutamolla, ja mitäpä vielä keksisit solvausta siellä?
Ja uskon todellakin että et ymmärtänyt vertauskuvaa. Se ei auennut sinulle, et tiennyt mitä sillä jakkaralla tarkoitetaan.
Luulit että jokainen retostelija ja itsensä kehuja on automatico oikeassa omista kyvyistään? Jos näin olisi, niin silloin ei olisi sitä fuckin jakkaraa.
Sulla muuten taitaa olla jakkara, sen alla pöytä, ja kasa kaikenmaailman mööpeleitä. Ja nyt rääyt että ei varmaan ole jakkaraa. Ei ole jakkaraa. Ei.
Meidän pitäisi täällä sitten kuorossa hurrata, miten sinä olet iso tyttö/poika ja mieletöntä, ou mai gaad, ihan huikeeta, ja mieletöntä. Ihan kylmikset menee selkää pitkin kun oot niin mieletön?
Onko sun maailma todella niin itsekeskeinen ettet ymmärrä etteivät ihmiset nouse jakkaralle sinun vuoksesi, vaan jonkun muun heitä isomman vuoksi. Tai tavoitteen vuoksi. Heh.
Silloin sinä edelleen olet se pienempi, joka potkii isompien ja älykkäimpien jakkaraa voitonriemuisena eikä edes tajua mihin kuseen kohta joutuu.
En tiedä mistä tuollaisen olkiukon olet kyhännyt.
Mikäpä se suuri ja mahtava heitä isompi tai se suuri tavoite nyt tässäkin ketjussa oli?
Siis tämä jakkarajuttu koskee VAIN tätä kyseistä ketjua ja VAIN näitä tämän KETJUN sankareita!!
Kuka se oli se heitä isompi tässä, kenelle he esiintyivät kuin pikkulapset?
Mikä se heidän jalo tavoite siinä oli?
Herran pieksut sentään!
Se tavoite oli nostaa itsensä jakkaralle ja kertoa sitä narratiivia siitä omasta oikeastiälykkäästä hahmosta. Ja rinkirun k a ta.
Alan kyllästyä tähän.
Sellaisen sadun sinä kirjoitit ja sitten aloitkin siihen itse uskoa. Ei kannata nyt pahastua, kun toiset kertovat sinulle, että uunotit itseäsi. Eivät he sinulle pahaa tahdo, ovat vain viestintuojia. Omilta harhoiltasi sinut halutaan pelastaa. Vapauttaa kahleista.
Selvä. Eli olin harhainen kun luulin että ihmiset nostavat itseään jalustalle ja tykkäävät kehua itseään vaikka sille ei olisi oikeasti edes mitään pohjaa.
No hyvä on. Tunnustan. Olin psykoottinen ja harhainen. Hourailin vain.
Hyvä niin. Jatkossa kannattaa huomioida jo ennakkoon mahdollisuus, ettet olekaan kaikkitietävä selvänäkijä, ja käyttäytyä sen mukaisesti, niin jää monta turhaa jankkausta väliin.
Joo joo. Kyllä minä nyt otan opiksi, kun sinä käskytät siinä. Häpeän täällä syvästi ja pyydän anteeksi ja itken.
Niin olet sinä nyt osunut syvälle ja oikeaan. Joo o kyllä.
Täytyy se myöntää.
Olet sinä vaan älykäs ja viisas siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen varmaan jokseenkin samalla tavalla kuin muutkin, mutta nopeammin ja eri näkökulmista. Hoksaan enemmän kuin muut. En jaksa ihmisiä, jotka innostustuvat temppareiden kaltaisista ohjelmista tai ihmettelevät tyhjänpäiväisiä asioita. Ajattelen ns. isosti. Toki pidän arjen pienistä asioista kuten käsitöiden tekemisestä. Turha huumori ei naurata eikä ivailu, mutta hyvälle tilannekomiikalle purskahdan helposti.
No kerroppas mistä koronakriisissä on kyse. Kun kerran näet kristallinkirkkaasti Scherlockin älylläsi ison kuvan yksityiskohtia myöden virkkuukoukkuja käyttäen silmät sidottuna Rubikin kuution ratkaisten.
Tämä kommentti meni minulta yli, en ymmärtänyt sitä älykkääksi vaan vain ilkeäksi.
No tänne on nyt pesinyt näitä tämän sortin tapauksia, koska minä suuri ja mahtava ihminen olen ollut tämän päivän vähän niin kun töissä.
Heillä on nyt tilaa mekastaa.
Se on vähän niin kun minun syytäni.
Eilen joku viisas nillitti minulle, kun vein tilaa toisilta.
Tuossa se tulos nyt on. Nauttikaa nyt näistä ja muistakaa tämä: Kukaan ei ole sellainen täällä, että tarttee jakkaran.
Minä paha beirut ehkä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moraalifilosofi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moraalifilosofi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo sinun pohjattoman alhainen oksennus ei ole edes syy, miksi en alun alkajaan olisi halunnut kertoa teille tenttaajille ja kyselijöille "mitä hyvää minä paha ihmishirviö olen elämässäni tehnyt".
Ette tule koskaan ymmärtämään syytä, se on teille täysin ulottumattomissa.
Ette tule koskaan elämässänne tekemään mitään vilpitöntä hyvää tekoa, niin teille jää asia avautumatta.
Edeltänyt kommentoija on asiaton, mutta tässä ja edellä olet nostanut esiin mielenkiintoisia piirteitä maailmankuvastasi. Arvostat hyviä tekoja silloin, jos niiden on ollut hyvä tarkoitus. Lisäksi annat pahatkin teot anteeksi, jos ihminen on "sisältä hyvä". Mitä kuitenkaan on tämä sisäinen hyvyys, jos ihmisen teot ovat painoarvoltaan pahoja ja ihmisiä vahingoittavia? Jos sisäinen hyvyys ei näy ulospäin, eikö kyseessä ole valtava ristiriita ihmisen ajatusten ja tekojen väillä? Voitaisiinko jopa sanoa, että minäkuva on vahvasti vääristynyt, koska todellisuudet eivät kohtaa? Vihasi tätä aloitusta kohtaan johtuu ilmeisesti siitä, että yhdistät tekopyhyyden ja itsestään mairittevasti puhumisen toisiinsa. Näet, että lahjakkaan tulisi perisuomalaisesti pitää kynttiläänsä vakan alla, jopa anonyymillä keskustelupalstalla ja aiheesta kysyttäessä. Esitän vastalauseen: onko lopulta mikään ihmisen hyvä teko täysin pyyteetön, vaikka päälle päin siltä näyttäisikin? Esimerkiksi laitapuolen kulkijan auttaminen tuottaa monille hyvää mieltä ja tarkoituksen tunnetta, vaikkei sitä kellekään mainostaisi. Ja toisaalta, onko tässä mitään pahaakaan? Eikö kaameampaa olisi, jos ihminen ei kokisi tuossa lainkaan positiivisia eikä negatiivisiä tuntemuksia? Itse näen todellisen tekopyhyyden sellaisena, jossa tekojen ja niiden mainostamisen välillä on vahva epäsymmetria. Esimerkkitapauksena: miljardööri mainostaa lahjoittaneensa miljoonan hyväntekeväisyyteen ja luo tällä suurella uhrauksella kuvaa itsestään pyhimyksenä. Hurskas rouva käy viikoittain messussa ja lahjoittaa rahaa raamatun tutkimiseen, mutta kiertää kaukaa kerjäläiset kadulla. Jos sama miljardööri lahjoittaisi puolet omaisuudestaan hyväntekeväisyyteen ja mainostaisi tätä, tilanne olisi mielestäni toinen. Mukana olisi nytkin itsekkyyttä, mutta toisaalta tällainen voi luoda muillekin miljardööreille vertaispainetta tehdä aidosti vaikuttavia tekoja. Eivätkö taustalla olevat ajatukset ja itsekkäät motiivit ole mitättömiä verrattuna varsinaiseen tekoon seurauksineen? Samaan tapaan some-kanavat voivat kannustaa ihmisiä tekemään hyviä asioita, vaikka taustalla olisikin halu kerätä tykkäyksiä. Esimerkiksi verenluovuttamisen mainostaminen ja "veriryhmien" perustaminen on sosiaaliseen vertaispaineeseen liittyvä keino, jolla saadaan ihmiset tukemaan yhteistä hyvää. Onko tässäkään mitään väliä sillä, että liimana toimii ihmisten halu saada sosiaalista arvostusta, eikä pyyteetön hyvänteko? Tässä aloituksessa tilanne on se, että joku "keskivertoälykäs" on pyytänyt keskivertoa älykkäämpiä kertomaan kokemusmaailmastaan. Jotkut varmasti pönkittävät tässä egoaan, mutta se on kyllä anonyymillä palstalla lopulta todella laiha lohtu. Eikö tällaiset egoilijat voisi muutenkin jättää omaan rauhaansa ja ruokkia aidosti positiivista keskustelua, toisiaan haukkumatta? Joku voi saada tästä jopa arvokasta ymmärrystä siihen, millä tavoin älykkääksi mielletyt ajattelevat ja toimivat yhteiskunnassa. Keskustelu voi poistaa turhia myyttejä älykkyyden ympäriltä. Älykkäät eivät useimmiten ole super-ihmisiä, vaan voi olla että heillä ajatus juoksee vain hiukan keskivertoa nopeammin. Ihmisyhteisössä tämä voi luoda kilpailuetuja laajaa lukeneisuutta vaativilla aloilla, mutta toisaalta monet älykkäät ovat myös hyvin empatiakykyisiä ja haluavat käyttää kykyjään yhteiseksi hyväksi. Mukana on toki muutamia psykopaatteja ja itsekkäitä henkilöitä, mutta nämä ovat pieni ja kurja alajoukko. Toisaalta, verrattuna johonkin ulkoavaruuden älylliseen lajiin, ihmisälykkyyden vaihtelut ovat luultavasti merkityksettömän pieniä. Tälläinen laji lienee paljon ihmistä älykkäämpi tai tyhmempi.
Okei. Kysyit tuossa, että eikö ole kaameaa, jos ihminen ei koe positiivisia tai negatiivisia tuntemuksia auttaessaan laitapuolenkulkijaa.
No tässäpä tätä kaameaa. Minusta se tuntui kun olisin kaupassa nostanut lattialle jonkun heittämän vaatteen takaisin rekkiin. Tai siivonnut jonkun maahan paiskoman kaljapullosirpale kasan toisten jaloista pois. Tai siltä kun hihkaisee jollekin, että sun lompakko putos.
Luonnolliselta ja normaalilta teolta.
Ei minulle tullut siitä fiilistä, että uuuh mikä sankari olen, tai että aaargh mitä luusereita nuo muut vieressä toljottajat ovat kun eivät tee mitään.
Jälki käteen tuli surullinen fiilis sen miehen puolesta. Ja inhotti koko asia.
Tiedän yhden ihmisen joka on kertonut suurimmaksi unelmakseen sen, kun saisi tai pääsisi joskus pelastamaan jonkun hengen, ja minua raivostuttaa ajatella sitä hänen ajatusmaailmaansa.
Minusta edelleen ihmiset eivät ole todellakaan tekonsa.
Onko ihminen joka on toimintakyvyltään alentunut, toisten hulluksi kiusaama tai painostettuna ja manipuloituna erinäisiä hommia tekevä, muka oikeasti teistä huonompi ihminen kuin, he jotka egonsa ja huomiohuo r auksen takia tekevät nostatusta statukselleen.
En osta tuota, en.
Koit siis kuvaillulla tavalla laitapuolen kulkijaan liittyen varsin laajan tunneskaalan. Mitäköhän olisit tuntenut siinä tapauksessa, ettet olisi tehnyt mitään? Jos tästä olisi koitunut jälkikäteen pahempi mieli, eikö tällöin tilanteessa toimiminen ollut osittain myös "itsekkäästi" sisäisen hyvinvointisi motivoimaa? Huomion kerääminen on vuorostaan arvotonta, elleivät sen seurauksena muutkin päädy tekemään hyviä tekoja. Tällöin sillä voi olla jopa arvoa, vaikka se olisikin ärsyttävää. Vastaavasti kuitenkaan huomion kerääminen itsessään ei tee arvottomaksi hyviä tekoja. Toki jos huomiohakuisuus vie enemmän resursseja kuin itse teko, ollaan heikoilla jäillä. Päädyit tässä myös hyvin mielenkiintoiseen aiheeseen, johon ei löydy selkeitä oikeita vastauksia. Missä määrin ihminen on itse vastuussa teoistaan, jos on tullut manipuloiduksi tekemään pahaa? Voiko pahoja tekoja tekevä ihminen olla sisäisesti hyvä? Monilla väkivaltarikollisilla on taustallaan rankka lapsuus. Jos vanhemmat ovat opettaneet jo lapsuudessa ihmisen väkivaltaiseen käytökseen, onko myöhemmällä iällä esiintyvä väkivaltaisuus ihmisen omalla vastuulla, vai tämän vanhempien syytä? Entäpä jos väkivaltaisuuden ketju on jatkunut määrättömän monta sukupolvea? Yksi kuulemani vastaus näihin kysymyksiin on se, että harva ihminen on itsessään pohjattoman paha, mutta tämän yksittäiset teot voivat silti olla pahoja. Toisaalta jos ihminen tekee hyvin paljon pahoja tekoja, eikö ole kuvaavaa kutsua tätä pahaksi? Useimmiten tietysti pohjimmainen syyllinen pahuuteen löytyy jostain muualta kuin henkilöstä itsestään, mutta onko tämä siltikään syy olla kutsumatta ihmistä pahaksi? Itsessäni ainakin herää syvää surua siitä, että iso osa maailmassa esiintyvästä pahuudesta on tällaista, missä elämän varrella kertyneiden olosuhteiden summa on saanut ihmisen tekemään pahoja tekoja. Joku pieni osa pahuuden ilmenemisestä on tietysti psykopaatteja ja muuten mieleltään vinoutuneita, mutta suurin osa lienee vain päätynyt pahaksi.
joo joo. olen nuo samat jutut kelannut itsekin.
Vapaatahtokin on illuusio oikeasti, ja tämähän on vain tämmöinen simulaatio jonka elämme läpi. Uskon siihen predestinaatio juttuun.
Mutta tässä käytännön elämässä nyt en hirveästi puhu ihmisille sen mukaisesti.
En kyllä ota vastaan (väsyneenä) kenenkään palstaränkyttäjän "sä olet paha ihminen" syytöksiä. En jaksa niitä vaan.
Joku eilen mussutti, että "toivottavasti sä opit kohtelemaan sun läheisiä hyvin". Kyllä oksetti lukea sellaista. Se loukkasi.
Moraalifilosofi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moraalifilosofi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo sinun pohjattoman alhainen oksennus ei ole edes syy, miksi en alun alkajaan olisi halunnut kertoa teille tenttaajille ja kyselijöille "mitä hyvää minä paha ihmishirviö olen elämässäni tehnyt".
Ette tule koskaan ymmärtämään syytä, se on teille täysin ulottumattomissa.
Ette tule koskaan elämässänne tekemään mitään vilpitöntä hyvää tekoa, niin teille jää asia avautumatta.
Edeltänyt kommentoija on asiaton, mutta tässä ja edellä olet nostanut esiin mielenkiintoisia piirteitä maailmankuvastasi. Arvostat hyviä tekoja silloin, jos niiden on ollut hyvä tarkoitus. Lisäksi annat pahatkin teot anteeksi, jos ihminen on "sisältä hyvä". Mitä kuitenkaan on tämä sisäinen hyvyys, jos ihmisen teot ovat painoarvoltaan pahoja ja ihmisiä vahingoittavia? Jos sisäinen hyvyys ei näy ulospäin, eikö kyseessä ole valtava ristiriita ihmisen ajatusten ja tekojen väillä? Voitaisiinko jopa sanoa, että minäkuva on vahvasti vääristynyt, koska todellisuudet eivät kohtaa? Vihasi tätä aloitusta kohtaan johtuu ilmeisesti siitä, että yhdistät tekopyhyyden ja itsestään mairittevasti puhumisen toisiinsa. Näet, että lahjakkaan tulisi perisuomalaisesti pitää kynttiläänsä vakan alla, jopa anonyymillä keskustelupalstalla ja aiheesta kysyttäessä. Esitän vastalauseen: onko lopulta mikään ihmisen hyvä teko täysin pyyteetön, vaikka päälle päin siltä näyttäisikin? Esimerkiksi laitapuolen kulkijan auttaminen tuottaa monille hyvää mieltä ja tarkoituksen tunnetta, vaikkei sitä kellekään mainostaisi. Ja toisaalta, onko tässä mitään pahaakaan? Eikö kaameampaa olisi, jos ihminen ei kokisi tuossa lainkaan positiivisia eikä negatiivisiä tuntemuksia? Itse näen todellisen tekopyhyyden sellaisena, jossa tekojen ja niiden mainostamisen välillä on vahva epäsymmetria. Esimerkkitapauksena: miljardööri mainostaa lahjoittaneensa miljoonan hyväntekeväisyyteen ja luo tällä suurella uhrauksella kuvaa itsestään pyhimyksenä. Hurskas rouva käy viikoittain messussa ja lahjoittaa rahaa raamatun tutkimiseen, mutta kiertää kaukaa kerjäläiset kadulla. Jos sama miljardööri lahjoittaisi puolet omaisuudestaan hyväntekeväisyyteen ja mainostaisi tätä, tilanne olisi mielestäni toinen. Mukana olisi nytkin itsekkyyttä, mutta toisaalta tällainen voi luoda muillekin miljardööreille vertaispainetta tehdä aidosti vaikuttavia tekoja. Eivätkö taustalla olevat ajatukset ja itsekkäät motiivit ole mitättömiä verrattuna varsinaiseen tekoon seurauksineen? Samaan tapaan some-kanavat voivat kannustaa ihmisiä tekemään hyviä asioita, vaikka taustalla olisikin halu kerätä tykkäyksiä. Esimerkiksi verenluovuttamisen mainostaminen ja "veriryhmien" perustaminen on sosiaaliseen vertaispaineeseen liittyvä keino, jolla saadaan ihmiset tukemaan yhteistä hyvää. Onko tässäkään mitään väliä sillä, että liimana toimii ihmisten halu saada sosiaalista arvostusta, eikä pyyteetön hyvänteko? Tässä aloituksessa tilanne on se, että joku "keskivertoälykäs" on pyytänyt keskivertoa älykkäämpiä kertomaan kokemusmaailmastaan. Jotkut varmasti pönkittävät tässä egoaan, mutta se on kyllä anonyymillä palstalla lopulta todella laiha lohtu. Eikö tällaiset egoilijat voisi muutenkin jättää omaan rauhaansa ja ruokkia aidosti positiivista keskustelua, toisiaan haukkumatta? Joku voi saada tästä jopa arvokasta ymmärrystä siihen, millä tavoin älykkääksi mielletyt ajattelevat ja toimivat yhteiskunnassa. Keskustelu voi poistaa turhia myyttejä älykkyyden ympäriltä. Älykkäät eivät useimmiten ole super-ihmisiä, vaan voi olla että heillä ajatus juoksee vain hiukan keskivertoa nopeammin. Ihmisyhteisössä tämä voi luoda kilpailuetuja laajaa lukeneisuutta vaativilla aloilla, mutta toisaalta monet älykkäät ovat myös hyvin empatiakykyisiä ja haluavat käyttää kykyjään yhteiseksi hyväksi. Mukana on toki muutamia psykopaatteja ja itsekkäitä henkilöitä, mutta nämä ovat pieni ja kurja alajoukko. Toisaalta, verrattuna johonkin ulkoavaruuden älylliseen lajiin, ihmisälykkyyden vaihtelut ovat luultavasti merkityksettömän pieniä. Tälläinen laji lienee paljon ihmistä älykkäämpi tai tyhmempi.
Okei. Kysyit tuossa, että eikö ole kaameaa, jos ihminen ei koe positiivisia tai negatiivisia tuntemuksia auttaessaan laitapuolenkulkijaa.
No tässäpä tätä kaameaa. Minusta se tuntui kun olisin kaupassa nostanut lattialle jonkun heittämän vaatteen takaisin rekkiin. Tai siivonnut jonkun maahan paiskoman kaljapullosirpale kasan toisten jaloista pois. Tai siltä kun hihkaisee jollekin, että sun lompakko putos.
Luonnolliselta ja normaalilta teolta.
Ei minulle tullut siitä fiilistä, että uuuh mikä sankari olen, tai että aaargh mitä luusereita nuo muut vieressä toljottajat ovat kun eivät tee mitään.
Jälki käteen tuli surullinen fiilis sen miehen puolesta. Ja inhotti koko asia.
Tiedän yhden ihmisen joka on kertonut suurimmaksi unelmakseen sen, kun saisi tai pääsisi joskus pelastamaan jonkun hengen, ja minua raivostuttaa ajatella sitä hänen ajatusmaailmaansa.
Minusta edelleen ihmiset eivät ole todellakaan tekonsa.
Onko ihminen joka on toimintakyvyltään alentunut, toisten hulluksi kiusaama tai painostettuna ja manipuloituna erinäisiä hommia tekevä, muka oikeasti teistä huonompi ihminen kuin, he jotka egonsa ja huomiohuo r auksen takia tekevät nostatusta statukselleen.
En osta tuota, en.
Koit siis kuvaillulla tavalla laitapuolen kulkijaan liittyen varsin laajan tunneskaalan. Mitäköhän olisit tuntenut siinä tapauksessa, ettet olisi tehnyt mitään? Jos tästä olisi koitunut jälkikäteen pahempi mieli, eikö tällöin tilanteessa toimiminen ollut osittain myös "itsekkäästi" sisäisen hyvinvointisi motivoimaa? Huomion kerääminen on vuorostaan arvotonta, elleivät sen seurauksena muutkin päädy tekemään hyviä tekoja. Tällöin sillä voi olla jopa arvoa, vaikka se olisikin ärsyttävää. Vastaavasti kuitenkaan huomion kerääminen itsessään ei tee arvottomaksi hyviä tekoja. Toki jos huomiohakuisuus vie enemmän resursseja kuin itse teko, ollaan heikoilla jäillä. Päädyit tässä myös hyvin mielenkiintoiseen aiheeseen, johon ei löydy selkeitä oikeita vastauksia. Missä määrin ihminen on itse vastuussa teoistaan, jos on tullut manipuloiduksi tekemään pahaa? Voiko pahoja tekoja tekevä ihminen olla sisäisesti hyvä? Monilla väkivaltarikollisilla on taustallaan rankka lapsuus. Jos vanhemmat ovat opettaneet jo lapsuudessa ihmisen väkivaltaiseen käytökseen, onko myöhemmällä iällä esiintyvä väkivaltaisuus ihmisen omalla vastuulla, vai tämän vanhempien syytä? Entäpä jos väkivaltaisuuden ketju on jatkunut määrättömän monta sukupolvea? Yksi kuulemani vastaus näihin kysymyksiin on se, että harva ihminen on itsessään pohjattoman paha, mutta tämän yksittäiset teot voivat silti olla pahoja. Toisaalta jos ihminen tekee hyvin paljon pahoja tekoja, eikö ole kuvaavaa kutsua tätä pahaksi? Useimmiten tietysti pohjimmainen syyllinen pahuuteen löytyy jostain muualta kuin henkilöstä itsestään, mutta onko tämä siltikään syy olla kutsumatta ihmistä pahaksi? Itsessäni ainakin herää syvää surua siitä, että iso osa maailmassa esiintyvästä pahuudesta on tällaista, missä elämän varrella kertyneiden olosuhteiden summa on saanut ihmisen tekemään pahoja tekoja. Joku pieni osa pahuuden ilmenemisestä on tietysti psykopaatteja ja muuten mieleltään vinoutuneita, mutta suurin osa lienee vain päätynyt pahaksi.
Siis miten se muka on "laaja tunne skaala" jos jälki käteen tuli vain suru?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on vain palava halu lytätä toisia ja nostaa itseään jalustalle.
T. fernetin lipittäjä,tosin nyt juon olutta
Siis on.
Minulla on itsellä sellainen lapsekkuus ja pirullisuus, että jos joku nostaa itsensä jakkaralle, niin potkaisen sitä jakkaraa.
Se on ihanaa kun se mu l kku rämähtää sieltä alas ja repii p er se ensä.
Olenko tästä ylpeä?
En kerro.
Luulet ilmeisesti olevasi nokkela? Voin kertoa sellaisen elämän realiteetin, että itseään älykkäämmän tai itseään isomman jakkaraa ei kannata potkia. Se on taistelu, jota et voita. Kerran kun potkaiset väärää jakkaraa tuut saamaan nenillesi niin ettet sitä unohda.
Tuossa on nyt se ongelma, ettei itseäni isommat ja älykkäämmät tarvitse mitään jakkaroita.
Tiedätkö millaiset tarvitsevat jakkaran?
Tästä näkee sen eron havainnointikyvyssä. Kun sinua isompi henkilö kiipeää jakkaralle, sinä näet vain sen jakkaran ja mahdollisuuden pudottaa henkilöä. Kuvittelet pääseväsi siten itse ylöspäin, kun vedät muita alas. Mutta et tajua, että putoamisen jälkeenkin se henkilö on sinua isompi. Ja vihainen. Jakkaran potkiminen ei muuta elämän realiteettia.
Miten se ei nyt mennyt perille, ettei jakkaroille kiipeä kuin pienet ihmiset joilla on siihen tarve?
Miten se ei nyt mennyt perille, että kyseessä oli metafora?
Sovitaan vaan että minä olen vielä pienempi kuin se pieni joka jakkaralle kiipesi.
ARE YOU HAPPY NOW!!!!
Ei ole mitään jakkaraa. Se on oman mielesi luomus. Ei ole jakkaraa.
Onhan. Ylimieliset ihmiset ovat nostaneet itsensä jakkaralle.
Potkimisfantasiasi ovat ylimielistä itsensä nostamista.
Sovitaan niin. Olen tuolla jo ilmaissut että olen lapsellinen piru kun niin teen.
Mutta kyseessä ei ole konkreettinen oikean jakkaran potkiminen, niin kuin autisti sen käsittää.
VERTAUSKUVA!
Tämän ketjun lapsekkaille älyköille olen aukonut päätäni, enkä muuten yhtään koe siitä huonoa omaatuntoa. Niin hirveä psykopaattinarsistisosiopaatti piru olen.
Hajoo siihen.
Tietenkin vertauskuva. Oletko raukka fantasioissasi todella niin kuutamolla, että kuvittelet keskustelevasi vertauksia ymmärtämättömien autistien tms. kanssa?
Olen raukka ja olen fantasioissani ja olen siellä kuutamolla, ja mitäpä vielä keksisit solvausta siellä?
Ja uskon todellakin että et ymmärtänyt vertauskuvaa. Se ei auennut sinulle, et tiennyt mitä sillä jakkaralla tarkoitetaan.
Luulit että jokainen retostelija ja itsensä kehuja on automatico oikeassa omista kyvyistään? Jos näin olisi, niin silloin ei olisi sitä fuckin jakkaraa.
Sulla muuten taitaa olla jakkara, sen alla pöytä, ja kasa kaikenmaailman mööpeleitä. Ja nyt rääyt että ei varmaan ole jakkaraa. Ei ole jakkaraa. Ei.
Meidän pitäisi täällä sitten kuorossa hurrata, miten sinä olet iso tyttö/poika ja mieletöntä, ou mai gaad, ihan huikeeta, ja mieletöntä. Ihan kylmikset menee selkää pitkin kun oot niin mieletön?
Onko sun maailma todella niin itsekeskeinen ettet ymmärrä etteivät ihmiset nouse jakkaralle sinun vuoksesi, vaan jonkun muun heitä isomman vuoksi. Tai tavoitteen vuoksi. Heh.
Silloin sinä edelleen olet se pienempi, joka potkii isompien ja älykkäimpien jakkaraa voitonriemuisena eikä edes tajua mihin kuseen kohta joutuu.
En tiedä mistä tuollaisen olkiukon olet kyhännyt.
Mikäpä se suuri ja mahtava heitä isompi tai se suuri tavoite nyt tässäkin ketjussa oli?
Siis tämä jakkarajuttu koskee VAIN tätä kyseistä ketjua ja VAIN näitä tämän KETJUN sankareita!!
Kuka se oli se heitä isompi tässä, kenelle he esiintyivät kuin pikkulapset?
Mikä se heidän jalo tavoite siinä oli?
Herran pieksut sentään!
Se tavoite oli nostaa itsensä jakkaralle ja kertoa sitä narratiivia siitä omasta oikeastiälykkäästä hahmosta. Ja rinkirun k a ta.
Alan kyllästyä tähän.
Sellaisen sadun sinä kirjoitit ja sitten aloitkin siihen itse uskoa. Ei kannata nyt pahastua, kun toiset kertovat sinulle, että uunotit itseäsi. Eivät he sinulle pahaa tahdo, ovat vain viestintuojia. Omilta harhoiltasi sinut halutaan pelastaa. Vapauttaa kahleista.
Selvä. Eli olin harhainen kun luulin että ihmiset nostavat itseään jalustalle ja tykkäävät kehua itseään vaikka sille ei olisi oikeasti edes mitään pohjaa.
No hyvä on. Tunnustan. Olin psykoottinen ja harhainen. Hourailin vain.
Hyvä niin. Jatkossa kannattaa huomioida jo ennakkoon mahdollisuus, ettet olekaan kaikkitietävä selvänäkijä, ja käyttäytyä sen mukaisesti, niin jää monta turhaa jankkausta väliin.
Tekisitkös sinäkin sitten niin kun opetat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on vain palava halu lytätä toisia ja nostaa itseään jalustalle.
T. fernetin lipittäjä,tosin nyt juon olutta
Siis on.
Minulla on itsellä sellainen lapsekkuus ja pirullisuus, että jos joku nostaa itsensä jakkaralle, niin potkaisen sitä jakkaraa.
Se on ihanaa kun se mu l kku rämähtää sieltä alas ja repii p er se ensä.
Olenko tästä ylpeä?
En kerro.
Luulet ilmeisesti olevasi nokkela? Voin kertoa sellaisen elämän realiteetin, että itseään älykkäämmän tai itseään isomman jakkaraa ei kannata potkia. Se on taistelu, jota et voita. Kerran kun potkaiset väärää jakkaraa tuut saamaan nenillesi niin ettet sitä unohda.
Tuossa on nyt se ongelma, ettei itseäni isommat ja älykkäämmät tarvitse mitään jakkaroita.
Tiedätkö millaiset tarvitsevat jakkaran?
Tästä näkee sen eron havainnointikyvyssä. Kun sinua isompi henkilö kiipeää jakkaralle, sinä näet vain sen jakkaran ja mahdollisuuden pudottaa henkilöä. Kuvittelet pääseväsi siten itse ylöspäin, kun vedät muita alas. Mutta et tajua, että putoamisen jälkeenkin se henkilö on sinua isompi. Ja vihainen. Jakkaran potkiminen ei muuta elämän realiteettia.
Miten se ei nyt mennyt perille, ettei jakkaroille kiipeä kuin pienet ihmiset joilla on siihen tarve?
Miten se ei nyt mennyt perille, että kyseessä oli metafora?
Sovitaan vaan että minä olen vielä pienempi kuin se pieni joka jakkaralle kiipesi.
ARE YOU HAPPY NOW!!!!
Ei ole mitään jakkaraa. Se on oman mielesi luomus. Ei ole jakkaraa.
Onhan. Ylimieliset ihmiset ovat nostaneet itsensä jakkaralle.
Potkimisfantasiasi ovat ylimielistä itsensä nostamista.
Sovitaan niin. Olen tuolla jo ilmaissut että olen lapsellinen piru kun niin teen.
Mutta kyseessä ei ole konkreettinen oikean jakkaran potkiminen, niin kuin autisti sen käsittää.
VERTAUSKUVA!
Tämän ketjun lapsekkaille älyköille olen aukonut päätäni, enkä muuten yhtään koe siitä huonoa omaatuntoa. Niin hirveä psykopaattinarsistisosiopaatti piru olen.
Hajoo siihen.
Tietenkin vertauskuva. Oletko raukka fantasioissasi todella niin kuutamolla, että kuvittelet keskustelevasi vertauksia ymmärtämättömien autistien tms. kanssa?
Olen raukka ja olen fantasioissani ja olen siellä kuutamolla, ja mitäpä vielä keksisit solvausta siellä?
Ja uskon todellakin että et ymmärtänyt vertauskuvaa. Se ei auennut sinulle, et tiennyt mitä sillä jakkaralla tarkoitetaan.
Luulit että jokainen retostelija ja itsensä kehuja on automatico oikeassa omista kyvyistään? Jos näin olisi, niin silloin ei olisi sitä fuckin jakkaraa.
Sulla muuten taitaa olla jakkara, sen alla pöytä, ja kasa kaikenmaailman mööpeleitä. Ja nyt rääyt että ei varmaan ole jakkaraa. Ei ole jakkaraa. Ei.
Meidän pitäisi täällä sitten kuorossa hurrata, miten sinä olet iso tyttö/poika ja mieletöntä, ou mai gaad, ihan huikeeta, ja mieletöntä. Ihan kylmikset menee selkää pitkin kun oot niin mieletön?
Onko sun maailma todella niin itsekeskeinen ettet ymmärrä etteivät ihmiset nouse jakkaralle sinun vuoksesi, vaan jonkun muun heitä isomman vuoksi. Tai tavoitteen vuoksi. Heh.
Silloin sinä edelleen olet se pienempi, joka potkii isompien ja älykkäimpien jakkaraa voitonriemuisena eikä edes tajua mihin kuseen kohta joutuu.
En tiedä mistä tuollaisen olkiukon olet kyhännyt.
Mikäpä se suuri ja mahtava heitä isompi tai se suuri tavoite nyt tässäkin ketjussa oli?
Siis tämä jakkarajuttu koskee VAIN tätä kyseistä ketjua ja VAIN näitä tämän KETJUN sankareita!!
Kuka se oli se heitä isompi tässä, kenelle he esiintyivät kuin pikkulapset?
Mikä se heidän jalo tavoite siinä oli?
Herran pieksut sentään!
Se tavoite oli nostaa itsensä jakkaralle ja kertoa sitä narratiivia siitä omasta oikeastiälykkäästä hahmosta. Ja rinkirun k a ta.
Alan kyllästyä tähän.
Sellaisen sadun sinä kirjoitit ja sitten aloitkin siihen itse uskoa. Ei kannata nyt pahastua, kun toiset kertovat sinulle, että uunotit itseäsi. Eivät he sinulle pahaa tahdo, ovat vain viestintuojia. Omilta harhoiltasi sinut halutaan pelastaa. Vapauttaa kahleista.
Selvä. Eli olin harhainen kun luulin että ihmiset nostavat itseään jalustalle ja tykkäävät kehua itseään vaikka sille ei olisi oikeasti edes mitään pohjaa.
No hyvä on. Tunnustan. Olin psykoottinen ja harhainen. Hourailin vain.
Hyvä niin. Jatkossa kannattaa huomioida jo ennakkoon mahdollisuus, ettet olekaan kaikkitietävä selvänäkijä, ja käyttäytyä sen mukaisesti, niin jää monta turhaa jankkausta väliin.
Tekisitkös sinäkin sitten niin kun opetat?
Teen aina niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on vain palava halu lytätä toisia ja nostaa itseään jalustalle.
T. fernetin lipittäjä,tosin nyt juon olutta
Siis on.
Minulla on itsellä sellainen lapsekkuus ja pirullisuus, että jos joku nostaa itsensä jakkaralle, niin potkaisen sitä jakkaraa.
Se on ihanaa kun se mu l kku rämähtää sieltä alas ja repii p er se ensä.
Olenko tästä ylpeä?
En kerro.
Luulet ilmeisesti olevasi nokkela? Voin kertoa sellaisen elämän realiteetin, että itseään älykkäämmän tai itseään isomman jakkaraa ei kannata potkia. Se on taistelu, jota et voita. Kerran kun potkaiset väärää jakkaraa tuut saamaan nenillesi niin ettet sitä unohda.
Tuossa on nyt se ongelma, ettei itseäni isommat ja älykkäämmät tarvitse mitään jakkaroita.
Tiedätkö millaiset tarvitsevat jakkaran?
Tästä näkee sen eron havainnointikyvyssä. Kun sinua isompi henkilö kiipeää jakkaralle, sinä näet vain sen jakkaran ja mahdollisuuden pudottaa henkilöä. Kuvittelet pääseväsi siten itse ylöspäin, kun vedät muita alas. Mutta et tajua, että putoamisen jälkeenkin se henkilö on sinua isompi. Ja vihainen. Jakkaran potkiminen ei muuta elämän realiteettia.
Isot ihmiset eivät kiipeile jakkaroille.
Kun pieni ihminen kiipeä jakkaralle, niin sinä näät hänet isona ihmisenä ja uskot siihen.
Tai sinä olet itse sellainen jakkaralle kiivennyt ja uskot ettei sitä jakkaraa ole.
Ei tässä sen kummempaa ole.
Jos sinä seisot tukevasti jalat maassa, niin kukaan ei potkaise jakkaraa altasi, ja sinä et lennä per s eellesi? Se on ainoa mitä sinun pitää sisäistää.
Vierailija kirjoitti:
Moraalifilosofi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moraalifilosofi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo sinun pohjattoman alhainen oksennus ei ole edes syy, miksi en alun alkajaan olisi halunnut kertoa teille tenttaajille ja kyselijöille "mitä hyvää minä paha ihmishirviö olen elämässäni tehnyt".
Ette tule koskaan ymmärtämään syytä, se on teille täysin ulottumattomissa.
Ette tule koskaan elämässänne tekemään mitään vilpitöntä hyvää tekoa, niin teille jää asia avautumatta.
Edeltänyt kommentoija on asiaton, mutta tässä ja edellä olet nostanut esiin mielenkiintoisia piirteitä maailmankuvastasi. Arvostat hyviä tekoja silloin, jos niiden on ollut hyvä tarkoitus. Lisäksi annat pahatkin teot anteeksi, jos ihminen on "sisältä hyvä". Mitä kuitenkaan on tämä sisäinen hyvyys, jos ihmisen teot ovat painoarvoltaan pahoja ja ihmisiä vahingoittavia? Jos sisäinen hyvyys ei näy ulospäin, eikö kyseessä ole valtava ristiriita ihmisen ajatusten ja tekojen väillä? Voitaisiinko jopa sanoa, että minäkuva on vahvasti vääristynyt, koska todellisuudet eivät kohtaa? Vihasi tätä aloitusta kohtaan johtuu ilmeisesti siitä, että yhdistät tekopyhyyden ja itsestään mairittevasti puhumisen toisiinsa. Näet, että lahjakkaan tulisi perisuomalaisesti pitää kynttiläänsä vakan alla, jopa anonyymillä keskustelupalstalla ja aiheesta kysyttäessä. Esitän vastalauseen: onko lopulta mikään ihmisen hyvä teko täysin pyyteetön, vaikka päälle päin siltä näyttäisikin? Esimerkiksi laitapuolen kulkijan auttaminen tuottaa monille hyvää mieltä ja tarkoituksen tunnetta, vaikkei sitä kellekään mainostaisi. Ja toisaalta, onko tässä mitään pahaakaan? Eikö kaameampaa olisi, jos ihminen ei kokisi tuossa lainkaan positiivisia eikä negatiivisiä tuntemuksia? Itse näen todellisen tekopyhyyden sellaisena, jossa tekojen ja niiden mainostamisen välillä on vahva epäsymmetria. Esimerkkitapauksena: miljardööri mainostaa lahjoittaneensa miljoonan hyväntekeväisyyteen ja luo tällä suurella uhrauksella kuvaa itsestään pyhimyksenä. Hurskas rouva käy viikoittain messussa ja lahjoittaa rahaa raamatun tutkimiseen, mutta kiertää kaukaa kerjäläiset kadulla. Jos sama miljardööri lahjoittaisi puolet omaisuudestaan hyväntekeväisyyteen ja mainostaisi tätä, tilanne olisi mielestäni toinen. Mukana olisi nytkin itsekkyyttä, mutta toisaalta tällainen voi luoda muillekin miljardööreille vertaispainetta tehdä aidosti vaikuttavia tekoja. Eivätkö taustalla olevat ajatukset ja itsekkäät motiivit ole mitättömiä verrattuna varsinaiseen tekoon seurauksineen? Samaan tapaan some-kanavat voivat kannustaa ihmisiä tekemään hyviä asioita, vaikka taustalla olisikin halu kerätä tykkäyksiä. Esimerkiksi verenluovuttamisen mainostaminen ja "veriryhmien" perustaminen on sosiaaliseen vertaispaineeseen liittyvä keino, jolla saadaan ihmiset tukemaan yhteistä hyvää. Onko tässäkään mitään väliä sillä, että liimana toimii ihmisten halu saada sosiaalista arvostusta, eikä pyyteetön hyvänteko? Tässä aloituksessa tilanne on se, että joku "keskivertoälykäs" on pyytänyt keskivertoa älykkäämpiä kertomaan kokemusmaailmastaan. Jotkut varmasti pönkittävät tässä egoaan, mutta se on kyllä anonyymillä palstalla lopulta todella laiha lohtu. Eikö tällaiset egoilijat voisi muutenkin jättää omaan rauhaansa ja ruokkia aidosti positiivista keskustelua, toisiaan haukkumatta? Joku voi saada tästä jopa arvokasta ymmärrystä siihen, millä tavoin älykkääksi mielletyt ajattelevat ja toimivat yhteiskunnassa. Keskustelu voi poistaa turhia myyttejä älykkyyden ympäriltä. Älykkäät eivät useimmiten ole super-ihmisiä, vaan voi olla että heillä ajatus juoksee vain hiukan keskivertoa nopeammin. Ihmisyhteisössä tämä voi luoda kilpailuetuja laajaa lukeneisuutta vaativilla aloilla, mutta toisaalta monet älykkäät ovat myös hyvin empatiakykyisiä ja haluavat käyttää kykyjään yhteiseksi hyväksi. Mukana on toki muutamia psykopaatteja ja itsekkäitä henkilöitä, mutta nämä ovat pieni ja kurja alajoukko. Toisaalta, verrattuna johonkin ulkoavaruuden älylliseen lajiin, ihmisälykkyyden vaihtelut ovat luultavasti merkityksettömän pieniä. Tälläinen laji lienee paljon ihmistä älykkäämpi tai tyhmempi.
Okei. Kysyit tuossa, että eikö ole kaameaa, jos ihminen ei koe positiivisia tai negatiivisia tuntemuksia auttaessaan laitapuolenkulkijaa.
No tässäpä tätä kaameaa. Minusta se tuntui kun olisin kaupassa nostanut lattialle jonkun heittämän vaatteen takaisin rekkiin. Tai siivonnut jonkun maahan paiskoman kaljapullosirpale kasan toisten jaloista pois. Tai siltä kun hihkaisee jollekin, että sun lompakko putos.
Luonnolliselta ja normaalilta teolta.
Ei minulle tullut siitä fiilistä, että uuuh mikä sankari olen, tai että aaargh mitä luusereita nuo muut vieressä toljottajat ovat kun eivät tee mitään.
Jälki käteen tuli surullinen fiilis sen miehen puolesta. Ja inhotti koko asia.
Tiedän yhden ihmisen joka on kertonut suurimmaksi unelmakseen sen, kun saisi tai pääsisi joskus pelastamaan jonkun hengen, ja minua raivostuttaa ajatella sitä hänen ajatusmaailmaansa.
Minusta edelleen ihmiset eivät ole todellakaan tekonsa.
Onko ihminen joka on toimintakyvyltään alentunut, toisten hulluksi kiusaama tai painostettuna ja manipuloituna erinäisiä hommia tekevä, muka oikeasti teistä huonompi ihminen kuin, he jotka egonsa ja huomiohuo r auksen takia tekevät nostatusta statukselleen.
En osta tuota, en.
Koit siis kuvaillulla tavalla laitapuolen kulkijaan liittyen varsin laajan tunneskaalan. Mitäköhän olisit tuntenut siinä tapauksessa, ettet olisi tehnyt mitään? Jos tästä olisi koitunut jälkikäteen pahempi mieli, eikö tällöin tilanteessa toimiminen ollut osittain myös "itsekkäästi" sisäisen hyvinvointisi motivoimaa? Huomion kerääminen on vuorostaan arvotonta, elleivät sen seurauksena muutkin päädy tekemään hyviä tekoja. Tällöin sillä voi olla jopa arvoa, vaikka se olisikin ärsyttävää. Vastaavasti kuitenkaan huomion kerääminen itsessään ei tee arvottomaksi hyviä tekoja. Toki jos huomiohakuisuus vie enemmän resursseja kuin itse teko, ollaan heikoilla jäillä. Päädyit tässä myös hyvin mielenkiintoiseen aiheeseen, johon ei löydy selkeitä oikeita vastauksia. Missä määrin ihminen on itse vastuussa teoistaan, jos on tullut manipuloiduksi tekemään pahaa? Voiko pahoja tekoja tekevä ihminen olla sisäisesti hyvä? Monilla väkivaltarikollisilla on taustallaan rankka lapsuus. Jos vanhemmat ovat opettaneet jo lapsuudessa ihmisen väkivaltaiseen käytökseen, onko myöhemmällä iällä esiintyvä väkivaltaisuus ihmisen omalla vastuulla, vai tämän vanhempien syytä? Entäpä jos väkivaltaisuuden ketju on jatkunut määrättömän monta sukupolvea? Yksi kuulemani vastaus näihin kysymyksiin on se, että harva ihminen on itsessään pohjattoman paha, mutta tämän yksittäiset teot voivat silti olla pahoja. Toisaalta jos ihminen tekee hyvin paljon pahoja tekoja, eikö ole kuvaavaa kutsua tätä pahaksi? Useimmiten tietysti pohjimmainen syyllinen pahuuteen löytyy jostain muualta kuin henkilöstä itsestään, mutta onko tämä siltikään syy olla kutsumatta ihmistä pahaksi? Itsessäni ainakin herää syvää surua siitä, että iso osa maailmassa esiintyvästä pahuudesta on tällaista, missä elämän varrella kertyneiden olosuhteiden summa on saanut ihmisen tekemään pahoja tekoja. Joku pieni osa pahuuden ilmenemisestä on tietysti psykopaatteja ja muuten mieleltään vinoutuneita, mutta suurin osa lienee vain päätynyt pahaksi.
joo joo. olen nuo samat jutut kelannut itsekin.
Vapaatahtokin on illuusio oikeasti, ja tämähän on vain tämmöinen simulaatio jonka elämme läpi. Uskon siihen predestinaatio juttuun.
Mutta tässä käytännön elämässä nyt en hirveästi puhu ihmisille sen mukaisesti.
En kyllä ota vastaan (väsyneenä) kenenkään palstaränkyttäjän "sä olet paha ihminen" syytöksiä. En jaksa niitä vaan.
Joku eilen mussutti, että "toivottavasti sä opit kohtelemaan sun läheisiä hyvin". Kyllä oksetti lukea sellaista. Se loukkasi.
Siinä tapauksessa tiedät varmasti myös, että viha ruokkii vihaa ja laupeus laupeutta. Jos kulutat aikasi täällä vastailemalla vain vihaa lietsoviin viesteihin, eikö se anna itsestäsi lähinnä täynnä vihaa olevan mielikuvan? Jokaiseen vihaiseen vastaukseen tulee aina vähintään muutama vihaviesti lisää, jolloin viha ja katkeruus valtaavat ennen pitkää koko keskustelun. Entä jos ne laaduttomat viestit jättäisikin rauhaan, jolloin niiden ympärillä pyörivä keskustelu tyrehtyisi alkuunsa? Voisiko asiallisia viestejä kommentoimalla ja ruokkimalla päätyä toisenlaiseen lopputulokseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on vain palava halu lytätä toisia ja nostaa itseään jalustalle.
T. fernetin lipittäjä,tosin nyt juon olutta
Siis on.
Minulla on itsellä sellainen lapsekkuus ja pirullisuus, että jos joku nostaa itsensä jakkaralle, niin potkaisen sitä jakkaraa.
Se on ihanaa kun se mu l kku rämähtää sieltä alas ja repii p er se ensä.
Olenko tästä ylpeä?
En kerro.
Luulet ilmeisesti olevasi nokkela? Voin kertoa sellaisen elämän realiteetin, että itseään älykkäämmän tai itseään isomman jakkaraa ei kannata potkia. Se on taistelu, jota et voita. Kerran kun potkaiset väärää jakkaraa tuut saamaan nenillesi niin ettet sitä unohda.
Tuossa on nyt se ongelma, ettei itseäni isommat ja älykkäämmät tarvitse mitään jakkaroita.
Tiedätkö millaiset tarvitsevat jakkaran?
Tästä näkee sen eron havainnointikyvyssä. Kun sinua isompi henkilö kiipeää jakkaralle, sinä näet vain sen jakkaran ja mahdollisuuden pudottaa henkilöä. Kuvittelet pääseväsi siten itse ylöspäin, kun vedät muita alas. Mutta et tajua, että putoamisen jälkeenkin se henkilö on sinua isompi. Ja vihainen. Jakkaran potkiminen ei muuta elämän realiteettia.
Isot ihmiset eivät kiipeile jakkaroille.
Kun pieni ihminen kiipeä jakkaralle, niin sinä näät hänet isona ihmisenä ja uskot siihen.
Tai sinä olet itse sellainen jakkaralle kiivennyt ja uskot ettei sitä jakkaraa ole.
Ei tässä sen kummempaa ole.
Jos sinä seisot tukevasti jalat maassa, niin kukaan ei potkaise jakkaraa altasi, ja sinä et lennä per s eellesi? Se on ainoa mitä sinun pitää sisäistää.
Joku tolvana voi silti tulla potkimaan nilkoille kun näkee olemattomia jakkaroita. Ei erota älyä teeskentelystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on vain palava halu lytätä toisia ja nostaa itseään jalustalle.
T. fernetin lipittäjä,tosin nyt juon olutta
Siis on.
Minulla on itsellä sellainen lapsekkuus ja pirullisuus, että jos joku nostaa itsensä jakkaralle, niin potkaisen sitä jakkaraa.
Se on ihanaa kun se mu l kku rämähtää sieltä alas ja repii p er se ensä.
Olenko tästä ylpeä?
En kerro.
Luulet ilmeisesti olevasi nokkela? Voin kertoa sellaisen elämän realiteetin, että itseään älykkäämmän tai itseään isomman jakkaraa ei kannata potkia. Se on taistelu, jota et voita. Kerran kun potkaiset väärää jakkaraa tuut saamaan nenillesi niin ettet sitä unohda.
Tuossa on nyt se ongelma, ettei itseäni isommat ja älykkäämmät tarvitse mitään jakkaroita.
Tiedätkö millaiset tarvitsevat jakkaran?
Tästä näkee sen eron havainnointikyvyssä. Kun sinua isompi henkilö kiipeää jakkaralle, sinä näet vain sen jakkaran ja mahdollisuuden pudottaa henkilöä. Kuvittelet pääseväsi siten itse ylöspäin, kun vedät muita alas. Mutta et tajua, että putoamisen jälkeenkin se henkilö on sinua isompi. Ja vihainen. Jakkaran potkiminen ei muuta elämän realiteettia.
Miten se ei nyt mennyt perille, ettei jakkaroille kiipeä kuin pienet ihmiset joilla on siihen tarve?
Miten se ei nyt mennyt perille, että kyseessä oli metafora?
Sovitaan vaan että minä olen vielä pienempi kuin se pieni joka jakkaralle kiipesi.
ARE YOU HAPPY NOW!!!!
Ei ole mitään jakkaraa. Se on oman mielesi luomus. Ei ole jakkaraa.
Onhan. Ylimieliset ihmiset ovat nostaneet itsensä jakkaralle.
Potkimisfantasiasi ovat ylimielistä itsensä nostamista.
Tyypillistä älykkäälle ihmiselle.
Älykkäiden vuoksi maailmalla on sotia ja epätasa-arvoa.
Älykkäiden vuoksi ihmisiä näkee nälkää ja joku sovelluksen kehittäjä on niin rikas, että kykenisi ostamaan nälkävaltion ja pitää heitä jatkossakin nälässä, jos mieli tekee.
Meillä on näitä älykkäitä, joita ei kiinnosta tyhmien ihmisten nälkä ja kurjuus.
Heitä on johtajina ja päättäjinä. He ovat onnistuneet kouluntuksissa ja päässeet parhaimpiin virkoihin. He ovat älykkäitä ja he ovat vastuussa maailman tilanteesta.
He ovat olleet luomassa ydintuhoaseita ja maailmanjärjestystä.
Älykkäiden vika kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on vain palava halu lytätä toisia ja nostaa itseään jalustalle.
T. fernetin lipittäjä,tosin nyt juon olutta
Siis on.
Minulla on itsellä sellainen lapsekkuus ja pirullisuus, että jos joku nostaa itsensä jakkaralle, niin potkaisen sitä jakkaraa.
Se on ihanaa kun se mu l kku rämähtää sieltä alas ja repii p er se ensä.
Olenko tästä ylpeä?
En kerro.
Luulet ilmeisesti olevasi nokkela? Voin kertoa sellaisen elämän realiteetin, että itseään älykkäämmän tai itseään isomman jakkaraa ei kannata potkia. Se on taistelu, jota et voita. Kerran kun potkaiset väärää jakkaraa tuut saamaan nenillesi niin ettet sitä unohda.
Tuossa on nyt se ongelma, ettei itseäni isommat ja älykkäämmät tarvitse mitään jakkaroita.
Tiedätkö millaiset tarvitsevat jakkaran?
Tästä näkee sen eron havainnointikyvyssä. Kun sinua isompi henkilö kiipeää jakkaralle, sinä näet vain sen jakkaran ja mahdollisuuden pudottaa henkilöä. Kuvittelet pääseväsi siten itse ylöspäin, kun vedät muita alas. Mutta et tajua, että putoamisen jälkeenkin se henkilö on sinua isompi. Ja vihainen. Jakkaran potkiminen ei muuta elämän realiteettia.
Miten se ei nyt mennyt perille, ettei jakkaroille kiipeä kuin pienet ihmiset joilla on siihen tarve?
Miten se ei nyt mennyt perille, että kyseessä oli metafora?
Sovitaan vaan että minä olen vielä pienempi kuin se pieni joka jakkaralle kiipesi.
ARE YOU HAPPY NOW!!!!
Ei ole mitään jakkaraa. Se on oman mielesi luomus. Ei ole jakkaraa.
Onhan. Ylimieliset ihmiset ovat nostaneet itsensä jakkaralle.
Potkimisfantasiasi ovat ylimielistä itsensä nostamista.
Tyypillistä älykkäälle ihmiselle.
Älykkäiden vuoksi maailmalla on sotia ja epätasa-arvoa.
Älykkäiden vuoksi ihmisiä näkee nälkää ja joku sovelluksen kehittäjä on niin rikas, että kykenisi ostamaan nälkävaltion ja pitää heitä jatkossakin nälässä, jos mieli tekee.
Meillä on näitä älykkäitä, joita ei kiinnosta tyhmien ihmisten nälkä ja kurjuus.
Heitä on johtajina ja päättäjinä. He ovat onnistuneet kouluntuksissa ja päässeet parhaimpiin virkoihin. He ovat älykkäitä ja he ovat vastuussa maailman tilanteesta.
He ovat olleet luomassa ydintuhoaseita ja maailmanjärjestystä.
Voidaan todeta että maailmanhistoria on älykkäiden ihmisten historia ja nykyinen maailma on myös älykkäiden ihmisten käsissä.
Ei siellä ole siivoojat tai puhelinmyyjät kertomassa miten asioita järjestellään.
Kyllä sielä on ihan parhaimmista kouluista porukkaa johtamassa ja järjestelemässä kaltaistensa asioita meidän tyhmempien päiden menoksi.
Huomaa että suurin osa täällä kommentoinneista _ei_ täytä ns. älykkään ihmisen kuvausta edes etäisesti. Itsellä äo on tutkitusti 123 eli 23 pistettä korkeammalla kuin keskitason, joka on siis ~100. Itsellä ongelmat kiteytyvät sosiaaliseen kanssakäymiseen.
On haastavaa jaksaa tyhjää small talkkia, on vaikea jaksaa keskustelua ylipäätään äärettömän turhista tai triviaaleista asioista, joista suuri joukko esim. duunipaikkani ihmisistä on kiinnostunut, esim. jostain sietämättömän typeristä suomalaisista tv-ohjelmista tai hirveää musamakua edustavista "artisteista", joita he kuuntelevat ja haluavat jakaa innostustaan pakkopullan omaisesti muille. Suurimman osan ajasta olen äärettömän yksinäinen ja väsynyt siihen, ettei mitään uusia ajatuksia yleensä oteta vastaan. Halutaan keksiä se pyörä loputtomasti uudelleen ja olla koneiston aivottomia hamstereita. Kammottavaa tietenkin on, että nämä ihmiset vaikuttavat täysin onnellisilta ja seilaavat todennäköisesti auvoisasti koko lopun elämäänsä sokeassa typeryydessään ja itse kärsin päivittäin maailman kauheudesta ja etsin epätoivoisesti jotain lankaa löytääkseni elämälle todellisen syyn. Välillä toivoisi olevansa kuin muut, kuinka helpottavaa olisikaan saada onnellisuuden rippeitä jotain hirvittävää temptation islandia seuraamalla.
Se on kyllä terveellistä välillä olla sellaisessa meditatiivisessa tilassa, mutta joku hormoonikoukku saa aina hakemaan täältä palstalta kierrokset.
Eilen minua nauratti ja huvitti suuresti tämä pellesirkus täällä.
Tänään olen jo ihan täynnä, vaikka vain muutama palikka on kunnostautunut sekoilemalla skeidaansa.
Raskaan työpäivän jälkeen ei jaksa naurattaa ihmisten tyhmyys, lapsellisuus ja heikkomielisyys.
Niin se vain on.
Miksi minun ei tee mieli viinaa? Voinko olla jotenkin sairas? Joku sulake päästä palanut?