Lue keskustelun säännöt.
Oikeasti älykkäät ihmiset, miten havainnoitte maailmaa?
Ei nyt keskiälyisiä vastaamaan, jooko? Ts millaisiin asioihin te älykkäät ihmiset kiinnitätte huomiota, mitä pohditte, jotain esimerkkejä? Saa kertoa muutakin.
Kommentit (2508)
Moni kertoo olevansa ulkopuolinen. Minun mielestäni taas yhteväisyyden tunne ja kokemus siitä että kuuluu siihen missä on samalla tavalla kuin kaikki muukin siinä oleva, esim. taivas, kivet, linnut, on oikeaa älykkyyttä. Älykkyys on oivaltamista. Itsensä erottaminen muista ei ole älykkyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nopeaälyinen. Siis todella nopea. Hoksaan syy-seuraussuhteet samantien sekä jo olemassa olevissa epäonnistumisissa, että vasta ajatuksen tasolla olevassa ratkaisumallissa. Minua on myös vaikea manipuloida tämän takia. En ole ns. älykkö eli en mennyt yliopistoon ja akateemiselle uralle, joten sanavarastoni on melko kansanläheinen vaikka sitä älykkyyttä onkin. Kun minulla on ongelma, en lähesty sitä matemaattisesti kuin mieheni, käymällä sitä läpi kohta kohdalta ennenkuin toimin vaan aloitan ratkaisemisen samantien askel askeleelta toimien. Edeltävä askel muuttaa aina ratkaisuun pääsemistä joten minun tarvitsee nähdä lopputulos fyysisesti ennen toista askelta. En jaksa kuvitella ja mieleenpainaa mitään vaan etenen pala palalta loogisesti ja nopeasti. Tapani ratkaista ongelma/puzzle on huomattavasti nopeampi kuin ihmisellä joka yrittää ratkaista kaiken päässään ennen ensimmäistä siirtoa. Lopputulokseen pääsemiseen on yleensä monta reittiä.
Koen monesti yksinäisyyttä sillä nautin liikaa omiin ajatuksiini uppoutumisesta -vaikka sosiaalinen puoleni kaipaisikin seuraa. Olen kiinnostunut tieteistä -tekniikka -lääketiede -fysiologia -fysiikka -psykologia ja luen yleensä artikkeleita ääneen miehelleni -siihen kulminoituu kaikki intellektuelli keskusteluni -yksinpuheluun. Ihmisten kanssa on ylipäätään melko tylsä keskustella. Päälleni kaadetaan vain kaikki arkipäivän ongelmat ja jo kymmenen minuutin jälkeen keskittymiseni herpaantuu ja lipsun takaisin omiin ajatuksiini. Saatan näin ylläpitää yli tunninkin keskusteluja ilman että mulle jää muistikuvaa keskustelun sisällöstä. Nämä keskustelut tosin käydään verrattain itsekkäiden ihmisten kanssa, jotka jaksavat sen tunnin yksinpuhella suomatta ajatustakaan sille kiinnostaako kuulijaa heidän remonttinsa yksityiskohdat. Olen liian kohtelias kertomaan et I dont give a shit koko remontille, sillä se pahoittaa toisen mielen, eikä ole toisen mielenrauhalle eikä terveydelle hyväksi. En loukkaannu ko. tarpeesta ulostaa kaikki turhat jutut korvilleni enkä koe kovinkaan usein että ihmiset eivät olisi kiinnostuneita minusta, mutta jos tiedän ihmisen olevan suupaltti, vastaan hänen puheluihinsa korkeintaan 3pv välein.
Testien mukaan minulla on loistava avaruudellinen havaintokyky, mutta olen parempi detaljeissa kuin kokonaisuuksien hsllitsemisessa. Olen taidealalla.
Vierailija kirjoitti:
Näen jotenkin sosiaalisen maailman hyvin kirkkaana edessäni. Kuten joku täydellisen muistin omaava on kuvannut, että näkee ikään kuin ajan janana avaruudessa ja pystyy siinä menee johonkin ajan kohtaan ja vain avaamaan muistot siltä ajalta. Itse näen sosiaaliset suhteet tällaisena selvänä maailmana ympärilläni. Esimerkiksi voin havaita jonkun toisen ihmisen olevan ajatusketjussa taaempana ja saatan yrittää saada hänet luokseni, jotta hänkin ymmärtäisi saman minkä minä, mutta se on pirun vaikeaa. Jokaisen ihmisen täytyy kokea ja tehdä ne omat ahaa-elämyksensä ja kliksutella itsensä ajatusketjussa eteenpäin. Kaikki eivät tokikaan koko elämässään pääse samalla ketjun pituudelle kuin minä. Toisaalta tiedostan itse olevani vain tietyssä osassa sitä ja on muita ihmisiä, jotka ovat pidemmällä. En siis välttämättä itse mikään erikoisen älykäs. Kyseenalaistankin älyäni kovasti, varsinkin kun se ilmenee oikeassa olemisen tunteena.
Tuntuu, että näen syy-seuraus-suhteet hirveän selkeinä ja ärsyttää kun toiset eivät niitä näe. Mutta toisaalta kuka minä olen väittämään olevani oikeassa. Ehkä minäkin olen vain keskellä omia harhaisia kapeakatseisia harhojani. En tiedä onko tämä sitten älykkyyttä, näitä ajatuksia vain nousi esiin. Mensan testin perusteella olen älykäs.
Raamatussa taas kehoitetaan tekemästä mitään mittareita muihin. Eli et ole kovin fiksu. Elämässä on muuta tärkeää kuin se miten sinä sijoitut muka, mm sinun omat asiasi.
Vierailija kirjoitti:
Minua aina huvittaa, kun älykkäät ihmiset kuvailevat itseään sanomalla, että eivät jaksa jauhaa p*skaa, vaan haluavat jutella syvällisiä, eikä siihen muista ole, halveksivat tempparin katselijoita, jne. Minulla ei, vaikka erilaisten testien mukaan älykäs olenkin, ole mitään tälläisiä ongelmia. Minä pidän p*skan jauhamista kiinnostavana, sillä sieltä p*skan seasta kyllä nousee pinnalle ne elämän totuudet.
Tempparia katsovien kanssa saa erittäin mielenkiintoisia näkemyksiä parisuhteiden dynamiikasta, joita ei välttämättä Dostojevskin tuotantoa analysoimalla saisi.
Mitä maailman havainnointiin tulee, en osaa sanoa, millä tavalla se muuten eroaisi "vähemmän älykkäistä" kuin siten, että yhdistelen asioita todella nopeasti. Annan esimerkin: olimme vieraalla pikkupaikkakunnalla ajamassa, kun mieheni pysäytti auton bussipysäkille ottaakseen jotain takaluukusta. Sanoin, että hei älä tähän pysäytä, bussihan tulee tähän kohta. Mieheni on tottunut tämän kaltaiseen, joten mukisematta hän jatkoi matkaa ja bussi kaarsikin kohta pysäkille. Hän kysyi, että miten tällä kertaa? Sanoin, että näin edellisellä pysäkillä naisen odottamassa bussia ja ei täällä peräkylillä tulla pysäkille seisoskelemaan, vaan bussi todellakin tulee 5 min sisään ja ajaa pysäkkien välit reippaasti.
Tämä sama tapa havainnoida erilaisia pieniä asioita ja yhdistää ne kokonaisuudeksi on siis kenties vastaukseni aloittajan kysymykseen.
Se ei kuitenkaan ole tehnyt minusta ulkopuolista älykköä, joka ei jaksa taviksia, vaan pikemminkin päinvastoin. Sen avulla ymmärrän myös toisten tapaa havainnoida paremmin, tunnetiloja ja tarpeita.
Siellä peräkylillä missä minä olen kotoisin, bussi saattaa tulla 5 min ennen aikataulun aikaa tai 40 minuuttia myöhemmin. Tietenkin huomiosi oli hyvä havainto ja vihje, mutta on ehkä luonnekysymys ottaako riskin joutua bussin häätämäksi pysäkiltä. Itse olisin tuossa tilanteessa ja omilla pohjatiedoillani ehkä kehottanut miestä toimimaan nopeasti, kun pysähtyy. Ellei muita, hyviä vaihtoehtoja pysähtymiseen olisi lähettyvillä runsaasti.
Nauraa hieman ennen muita, on kiinnostunut monesta, haluaisi puhua ilmiöistä eikä vain henkilöiden kokemuksista. Toiset tuntuvat hitailta, jälkeenjääneiltä. Toisaalta on tähän liiankin sopeutunut ja on tullut tapa sanoa asiat kahteen kertaan, koska ensimmäisellä ei koskaan ymmärretä.
Kokouksissa turhaantuu ja odottaa hiljaa että muut lopulta tunnin keskustelun päästä tulevat samaan lopputulokseen jonka itse näki heti. Jos alkaa mennä kovin sivuraiteille, sitten puuttuu asiaan.
Huolestuminen liittyy älykkyyteen, osaa ennakoida tapahtumaketjuja ja vaaranpaikkoja.
Ei voi koskaan olla oma itsensä, ei ole sellaista ryhmää jossa olisi riittävästi samanhenkistä seuraa. On aina vähän kuin lasten kanssa. Ihminen kuitenkin haluaa jakaa kokemuksia ja saada hyväksyntää, siten omaksuu roolin, joka ei ole aivan aito.
On kuin raikas tuulahdus, kun tapaa toisen älykkään ja ajatus voi hetken vapaasti lentää. Yleensä on mielellään yksin, koska toisten seura on aina kivereen perässävetoa enemmän tai vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut kyky nähdä ihmisistä melko nopeasti mitkä heidän tarkoitusperät ovat. Työskennellessäni kaupassa näin usein ihmisen käytöksestä onko tämä mahdollinen varas.
Jos henkilö ottaa hyllystä huolettomasti tuotteita lainkaan hintaa katsomatta -ei hän aio sitä maksaa.
Jos joku ottaa esim 5 pkt Gilletten partateia, luuletteko että ne menee kassahihnan kautta ulos?
Henkilö jolla on suuri urheilukassi, mutta aivan littana eli tyhjä, miksi..? Toki joskus ne tavarat maksetaan, mutta epäilys herää toki.
Tällä päättelyllä otin kiinni satoja varkaita.
katselen laatikon ulkopuolelle. Esimerkiksi, jos joku puolue kertoo päätöksistään ja ohjelmistaan en kuuntele pelkästään heidän perustelujaan, vaan kiinnitän huomioa myös siihen mitä jätetään sanomatta, yleensä se kertoo enemmän. Sen lisäksi kiinnitän huomiota siihen mitä sanoja käytettiin. Sanoilla on suuri merkitys ja sillä on väliä minkä sanan valitsevat mihinkin päätökseen, kertoo paljon ihmisille, jotka osaavat nähdä rakenteita ja niiden takana olevia rakenteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailma on aika pahasti pilalla.
Suomessakin pitäisi suomalaiset perheet olla ne joita ekana autetaan
Väsyttää usein turhan puhuminen seurassa, tekisi mieli vetäytyä yksikseen lukemaan tai mietiskelemään. Typerä olo, kun on pakko osallistua turhanpäiväisiin jaarituksiin ja aiheisiin. Osaan sen kyllä, sulaudun joukkoon tarvittaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen nopea huomioimaan juttuja. Useammin kuin yks kerta olen ihmetellyt jotain ihmistä , että miksi se toimii noin kun toisin toimimalla pääsis nopeasti tavoitteeseen. Ehkä hänellä ei ole kiire. Olen myös erittäin taitava "lukemaan"ihmisiä , tämä helpottaa kanssakäymistä kun "tietää" minkälaisen ihmisen kanssa on tekemisissä. Tunnen itseni ulkopuoliseksi , mutta asia ei minua vaivaa koska viihdyn itseni kanssa. On minulla perhe ja ystäviä enimmäkseen "luovilta aloilta" , siellä voi vapaammin olla ja hengittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Havainnoin ihan taukoamatta, ja vaikka käynnissä olevan keskustelun lisäksi saatan huomata sivujohteita, asioita toisen sanoissa, käytöksessä, jne. ja samalla havainnoida ympäristöä. Oikean keskustelun rinnalla mielessäni pyörii siis samalla kommenttiraita tyyliin aha, Petrillä ei mene hyvin pomon kanssa, Reetta on tänään hiljainen ja silmien alla pussit eikä puhu miehestään kuten normaalisti, pomon äänensävystä päätellen firmalla ei kuulosta menevän hyvin jne., mutta näitä en siis tietenkään ääneen möläytä. Saatan hienovaraisesti kysyä jatkokysymyksiä jos aihe on mielekäs/sopiva/hyödyllinen, mutta muuten noteeraan nämä hiljaisesti mielessäni.
Sama havainnointi jatkuu vaikka en vuorovaikuttaisi kenenkään kanssa, huomaan ympäristöstä vaikka jaha, kaupungintalon kello on pysähtynyt, metsäpolulla on päästäinen, katsos kun ulpukat kukkivat, tuossa talossa on pian ikkunanpuiteremontti, pitääpäs tarkistaa paljon ikkunaremontit itse asiassa maksavat. Tähän tyyliin siis taukoamatont havainnointia, tiedonhakua, oman tietopiirin laajentamista. Luen paljon faktaa ja tsekkaan epäilyttävät lähteet tarvittaessa. Yleensä olen hiljaa tästä havainnoinnistani, kun 99% ajasta kukaan muu ei ole huomannut samoja asioita tai ainakaan ollut kiinnostunut niistä. Vuosien varrella olen niin sanotusti oppinut pitämään turpani kiinni.
Kerrotko vielä miten tällainen täysin normaali ympäristön havannointi on merkki älykkyydestä?
Esimerkiksi Albert Einsteinilla oli vaikeuksia jäädä oikealla kohdalla junasta, koska oli niin uppoutunut ajatuksiinsa, ei siis välillä tarkkaillut ympäristöään edes alkeellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielessä kulkee jatkuva kommenttiraita, jota on vaikea sammuttaa edes yöksi. Aiheet vaihtelevat, mutta laajasti yhteiskuntaa, ihmistä, biologiaa, avaruutta, mieltä ja ajattelua, logosentrismiä, Foucaultin vaikutusta uusliberalismiin, uskonnondidaktiikkaa, predikaattilogiikkaa, pornografian suggestiivisuutta, historiankirjoituksen luonnetta, vastaentropiaa, jumaluskoa, ihan mitä vaan. Aina nopeammin ja usein myös laajemmin kuin ympärillä olevat ihmiset. Olen dosenttitason tutkija ja omasta tutkimusaiheestani pystyn keskustelemaan ehkä kymmenen ihmisen kanssa maailmassa. Nauran joukossa aina puoli sekuntia ennen muita ja olen yleiseltä dispositioltani huvittunut tai pohjattoman surullinen, tai molempia samanaikaisesti. Välillä kaikki on ihan liikaa, mutta usein tunnen oloni tyhjäksi.
Miten lohdullista, en ole ainoa.
Olen usein joukossakin yksinäinen. Pään sisäinen elämä on vilkasta, mutta ulkoisesti olen passiivinen ja superpessimistinen.
Olen kielellisesti lahjakas, mutta en jaksa kirjoittaa enkä keskustella. Reagoin nopeasti, nauran aina ennen muita. Jos jaksan, leikittelen kielellä.
Elämä tuntuu tyhjältä. En ole hyötynyt älykkyydestäni mitenkään.
Et hyödy luultavasti sikis että ole itseriittoinen, ja irroitat itseäsi joksikin osaseksi vain. Sitten kun pääset älykkyydessäsi sille tasolle että ymmärrät minkä osa olet, miten luonto ja kaikki on ajateltu ja "luotu" toimimaan, niin et pääse enää hämmästyksestä pois, vaan ilo tulvii ovista ja ikkunoista, eikä meinaisi malttaa nukkuakaan, kun on niin paljon kaikkea ihanaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä palsta on yllättänyt minut siinä, miten yksinkertaisia ihmiset voivat olla ja vielä suurella prosenttiosuudella. Peukutusten perusteella yli 90% alapeukuttaa faktoja ja asiat menevät tunteisiin. Ei osata argumentoida ja tehdä syvällisiä pitkiä päättelyitä. Tämä siitä huolimatta, että monet kertovat omaavansa korkean äo:n. Vaikuttaa siltä, ettei iso äo ihmisen fiksuudesta kaikkea kerro, kun yksinkertaisiakaan asioita ei osata päätellä itse ja virheellisiä väittämiä ei tunnisteta. Jos palstalla käydään filosofista keskustelua, älykkäät ihmiset ovat yleensä hiljaa.
mm. Sokrates tunnettiin siitä että hän kävi kaduilla väittelemässä filosofisista kysymyksistä ja usein väittelyt äityivät tappeluiksi asti.
Sitä samaa on havaittavissa aihe vapaalla.
Väittäisin että ne hiljaisimmat ovat typeryksiä, koska älykäs tahtoo voittaa ja päihittää muut voimallaan.
Se on älykkyyden juonikuvio.
Tylsämielinen ei ota nimittäin kantaa lainkaan.
Tuo kuulostaa enemmän narsistin tai psykoaatin kuin älykkään ihmisen puheelta.
Monelta todella älykkäästä puuttuu kilpailyvietti lähes kokonaan.
Toki narsisti tai psykopaattikin voi olla älykäs.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhteenkuuluvuuren tunne puuttuu tyystin. ystäviä pyöreä nolla. en rakasta olla yksin vaikka minusta niin oletetaan, kaipaan seuraa, jonka kanssa voisin puhua muustakin kuin säästä tai juoruilla. mutta miten havannoin maailmaa? olen äärimmäisen pettynyt ihmisiin, koko ajan, joku tekee jotain joka tuhoaa maailman. syynä on "no minä olen vain yksi ihminen, ei minun teot ole merkittäviä". olen positiivinen ihminen, joka näkee kyllä, että kannustuksella tuokaan ihminen ei tekisi noin, mutta ongelma onkin siinä, että minulla on asperger. puheeni ovat monien mielestä tylsiä, typeriä, olen "kukkahattutäti". kaikki tietävät, numero 2 on kaksi ykköstä, mutta lähes kukaan ei hyödynnä sitä elämässään.
siispä, olen monta vuotta ollut jo valmis kuolemaan. yritän tehrä kaikkeni kaikkien hyväksi, mutta kukaan ei ota minusta kiinni.
Aivoissa tapahtuu kokoajan. Kaikki havainnot asettuvat osaksi aikaisemmin opittua sekä tekevät erilaisia assosiaatioketjuja. Jos jokin havainto on sillä tapaa erikoinen, ettei se asetu saumattomaksi osaksi aikaisempia havainto- ja päättelyketjuja, siitä otetaan selvää joko tutkimalla ilmiötä empiirisesti taikka perehtymällä aiheeseen muuten esim. lukemalla.
Ihmisten välisessä kommunikaatiossa kiinnitän huomiota mm. toistuviin kaavoihin, sanomatta jääviin asioihin jne. ja usein "testaan" heitä (en mitenkään pahantahtoisesti, vaan ihan vaan kartoittaakseni sen alueen jolla he älyllisesti operoivat ja sitä kautta sopeuttaakseni oman kommunikaationi tuolle alueelle) heittelemällä ilmaan kaikenlaisia ajatuksia, huomioita, tietoja ja päättelyketjuja.
Ja sitten se, mikä mahdollisesti erottaa tämän sinänsä tavanomaisen toiminnan ns. perusälykkäiden toiminnasta: välillä kyseenalaistan tämän kaiken. Dekonstruoin koko oman mentaalisen olemassaoloni ja sen prosessit sekä kaiken mitä olen aiemmin havainnoimalla ja päättelemällä rakentanut. Tämän jälkeen kasaan kuviot uudelleen sen mukaan kuinka mielekkäiltä/toimivilta ne vaikuttavat, saatan kokeilla yhdistellä odottamattomuakin asioita, teen ajatusloikkia ja ns. tyhjästä tulevia oivalluksia (joiden takana tietenkin ovat nämä pitkälliset prosessit). Kaikesta dekonstruktiotyöstä huolimatta se ns. konventionaalusesti rakentunut tietorakennelma on kutenkin myös olemassa ja käytössä tarpeen mukaan.
Teen koko ajan itsereflektiota. Koen syvää maailmantuskaa ja avuttomuutta. En koskaan arvostele ihmisiä tyhmiksi, vaan yritän ymmärtää toisen ajatusmaailmaa ja näkemyksiä.
Silmien pyörittely muiden "paskanjauhannalle" ja temppateiden katselun tuomitseminen ei ole merkki älykkyydestä, vaan moralisoinnista ja p*skantärkeydestä.
T. Henkilö joka ei katso temppareita eikä jaksa jauhaa p*skaa, mutta ei myöskään kuvittele, että nämä nimenomaiset perusominaisuudet olisivat mitään poikkeuksellisen älyn merkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Ja onko tuo nyt älykkyysosamäärästäsi johtuvaa vai että olet ainoastaan hieman neuroottinen?
TÄMÄ
Jos tarkoitan minua jolla on mielessä ne miljoona skenaariota, niin se onkin jännä, etten ole neuroottinen. Jos olisin neuroottinen, vaikuttaisi se toimintaani. Mutta tämä koskee muutakin, aivot raksuttaa etukäteen seuraavan ja sitä seuraavan stepin jo edessä päin. Vaikea selittää :)
Vierailija kirjoitti:
Nauraa hieman ennen muita, on kiinnostunut monesta, haluaisi puhua ilmiöistä eikä vain henkilöiden kokemuksista. Toiset tuntuvat hitailta, jälkeenjääneiltä. Toisaalta on tähän liiankin sopeutunut ja on tullut tapa sanoa asiat kahteen kertaan, koska ensimmäisellä ei koskaan ymmärretä.
Kokouksissa turhaantuu ja odottaa hiljaa että muut lopulta tunnin keskustelun päästä tulevat samaan lopputulokseen jonka itse näki heti. Jos alkaa mennä kovin sivuraiteille, sitten puuttuu asiaan.
Huolestuminen liittyy älykkyyteen, osaa ennakoida tapahtumaketjuja ja vaaranpaikkoja.
Ei voi koskaan olla oma itsensä, ei ole sellaista ryhmää jossa olisi riittävästi samanhenkistä seuraa. On aina vähän kuin lasten kanssa. Ihminen kuitenkin haluaa jakaa kokemuksia ja saada hyväksyntää, siten omaksuu roolin, joka ei ole aivan aito.
On kuin raikas tuulahdus, kun tapaa toisen älykkään ja ajatus voi hetken vapaasti lentää. Yleensä on mielellään yksin, koska toisten seura on aina kivereen perässävetoa enemmän tai vähemmän.
Mitä, tämä on kuin omasta kynästäni?! Piti jo tsekata onko tämä vanha ketju, johon olen joskus kirjoittanut :) Mutta juuri tältä minustakin tuntuu, ulkopuoliselta.
Hämmästyttää miten paljon on hitaalla käyviä ja tyhmiä ihmisiä. Aika usein minua pidetään outona ja väärinymmärretään. En enää jaksa selitellä ajatuksiani tyhmille eikä minua haittaa, vaikka sen takia joku esim töissä ei pitäisi minusta. Mieluummin kartan sellaisten seuraa.
Olen aika usein vaihtanut työpaikkaa, koska tylsistyn nopeasti. Jos työ ei tarjoa henkistä haastetta ja tarpeeksi aivopähkinää, päivät kuluvat tervassa. Nykytyö on onneksi vaihtelevaa ja vaativaa ja tunnun viihtyvän. Työkavereissakin tuntuu olevan myös fiksujakin paljon.
Minulla on taipumus ottaa vitsinä ja sarkasmina moni asia internetissä, ennen kuin tajuan että näinhän ne jotkut oikeastikin ajattelevat. Joskus on todellakin mahdoton erottaa, onko aloitus provo vai ei. Usein ongelma on se, ettei sarkasmia ymmärretä, mutta kun itse olet se sarkastikko, et aina ymmärrä milloin muut ovat ihan 100% vakavissaan.