Lue keskustelun säännöt.
Oikeasti älykkäät ihmiset, miten havainnoitte maailmaa?
Ei nyt keskiälyisiä vastaamaan, jooko? Ts millaisiin asioihin te älykkäät ihmiset kiinnitätte huomiota, mitä pohditte, jotain esimerkkejä? Saa kertoa muutakin.
Kommentit (2508)
Ja täällä meillä tavis maisterimammoja larppaamassa älykköä. Nykyajan ilmiönä me kaikki koemme olevamme älykkäitä, koska meillä kaikilla on mahdollinen alusta tulla kuulluksi, luoden kuvan että mielipiteillä me on väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen älykäs, muut huomioonottava ja ajattelevainen mies. Moni ajattelisi, että mulla on varmasti paljon kavereita. Eipä ole. On vaikeaa olla herkkä ja hiljainen, mun mielipide ei tule heti tykin suusta, vaan pohdin asioita hieman pidempään kuin muut. Siksi osa pitää minua ei niin tehokkaana esim töissä. Usein moni on huomannut jälkeenpäin, että olinkin lopulta oikeassa, mutta hektisessä maailmassa siihen ei enää kiinnitetä huomiota.
Olen monien asioiden suhteen tarkkailija. Asioiden katsominen eri näkökulmista ja päätösten tekeminen näiden perusteella on todellista älykkyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, mikä minut erottaa eniten muista ihmisistä on se, että en aina kykene ottamaan kantaa asioihin. Koska näen asioiden kompleksisuuden, kuinka asioissa on paljon tilannesidonnaista ”toisaalta näin, mutta toisaalta niin, ja tämän tekijän vuoksi näin”. Löydän siis miljoona selitystä asioihin, enkä kykene ymmärtämään mustavalkoista ajattelua. Siksi ymmärrän muita ihmisiä hyvin, enkä pysty tuomitsemaan sen enempää ras isteja tai vähemmistöjä.
Vanhemmiten olen tietoisesti pyrkinyt vähentämään ajattelua. Pyrin hiljentämään mieleni ja kuuntelemaan intuitiota enemmän. Olen opetellut kuuntelemaan tunteita päätöksenteossa. Tämä on ollut minulle pitkä ja vaikea tie. Nykyään ajattelen, että hälisevä mieli aiheuttaa meidän ongelmamme.
En ole nero, mutta koko elämäni erilaisilla foorumeilla, varmaan satoja kertoja, kuullut olevani erityisen älykäs.
Kappas, kuulostat hätkähdyttävän paljon minulta. En tiedä älykkyysosamäärääni mutta olen myös kuullut monilta olevani huomattavan fiksu. Toisaalta olen kokenut sitäkin, että osa ihmisistä haluaa ikään kuin vaientaa minut: sanomisilleni naureskellaan ja niitä ihan avoimesti pilkataan sekä minulle on monesti huudettu päin naamaa, etten tiedä mistään mitään enkä ymmärrä miten asiat ovat. Tuo mainitsemasi "toisaalta-toisaalta" -ajattelumalli on saanut joskus aikaan sen, että olen suututtanut sekä kanssani samaa mieltä olevat että vastakkaisen näkemyksen edustajat, koska molemmat leirit ovat kokeneet minut jollain tapaa vihollisena. Minulla on tietyt arvot ja näkemykset, joista pidän kiinni ja joiden vuoksi mm. parisuhteen löytäminen on ollut ja on minulle edelleen poikkeuksellisen hankalaa. En silti koe tarpeelliseksi julistaa näitä asioita aggressiivisesti, koska olen väsynyt sellaiseen mustavalkoiseen poteroitumiseen. Vaikka en kaikkia näkemyksiä haluakaan henkilökohtaisesti omaksua, voin silti yrittää oppia ymmärtämään syitä ja logiikkaa niiden takana.
Tuo intuition vahvistaminen kuulostaa myös tutulta ja sellaiselta, johon olen itsekin alkanut kiinnittää huomiota. Minulla on ollut nuorena vahva ja melkein aina oikeassa ollut intuitio mutta olen iän myötä oppinut hiljentämään sen, koska intuitiota pidetään höpöhöpönä ja sitä kuuntelevia vainoharhaisina. Tämä johti siihen, että seurauksena en enää oikein erottanut omia ajatuksiani muiden ajatuksista ja aloin pikku hiljaa muuttua tökeröksi ja ylianalyyttiseksi jankkaajaksi. Tuo "hälisevä mieli" -käsite, jonka mainitsit, kuvaa mielestäni asiaa niin hyvin.
Miten et ole oppinut puhumaan siten, että et saa kuulijaa suuttumaan?
Vierailija kirjoitti:
Se, mikä minut erottaa eniten muista ihmisistä on se, että en aina kykene ottamaan kantaa asioihin. Koska näen asioiden kompleksisuuden, kuinka asioissa on paljon tilannesidonnaista ”toisaalta näin, mutta toisaalta niin, ja tämän tekijän vuoksi näin”. Löydän siis miljoona selitystä asioihin, enkä kykene ymmärtämään mustavalkoista ajattelua. Siksi ymmärrän muita ihmisiä hyvin, enkä pysty tuomitsemaan sen enempää ras isteja tai vähemmistöjä.
Vanhemmiten olen tietoisesti pyrkinyt vähentämään ajattelua. Pyrin hiljentämään mieleni ja kuuntelemaan intuitiota enemmän. Olen opetellut kuuntelemaan tunteita päätöksenteossa. Tämä on ollut minulle pitkä ja vaikea tie. Nykyään ajattelen, että hälisevä mieli aiheuttaa meidän ongelmamme.
En ole nero, mutta koko elämäni erilaisilla foorumeilla, varmaan satoja kertoja, kuullut olevani erityisen älykäs.
Mutta vaikka asioihin on miljoona selitystä, on olemassa todennäköisiä ja vähemmän todennäköisiä selityksiä. On älykästä osata karsia ja valita muutama vaihtoehto, jotka ovat ilmeisimpiä.
Eipä minunkaan "älystäni" ole mustaa valkoisella, mutta pääsykokeissa ja muissa omin päin tehdyissä päättely- ja muissa tehtävissä olen pärjännyt erittäin hyvin. Opinnot on sujuneet hyvin, ja ylipäätään kaikki tehtävät, jotka "saan" tehdä yksin. Onko se sitten sosiaalisen älykkyyden puutetta, mene ja tiedä, mutta minä vain "tiedän", miten joku homma kannattaa tehdä, jotta se onnistuu.
Tunnen usein ulkopuolisuutta, koska olen jo lapsesta asti nähnyt ihmisten perimmäiset tarkoitusperät. Muistan jo pienenä miettineeni usein, että eikö tuo tajua, että ymmärrän sen valehtelevan, teeskentelevän, mitä milloinkin. En osaa kiinnostua asioista, joista suurin osa ihmisistä kiinnostuu, joten on vaikeaa löytää samanhenkistä seuraa.
Tuntuu kuin muut ihmiset painisivat "ongelmien" kanssa, jotka eivät kosketa minua millään tavalla. Erään tutun kanssa keskusteltiin kierrätyksestä ja käytetyistä vaatteista. Ihan fiksu ihminen totesi, ettei voisi ostaa vaatteita kirpputorilta, koska mistäs hän sitten tietäisi onko ne muodikkaita. Samoin moni miettii uskomattoman paljon sosiaalisia suhteita "miksei minua kutsuttu, miksi se ei moikkaa, miksi se sanoi niin tai näin". Aivan vilpittömän ällistyneenä aina mietin, että ihan tosissaanko se pohtii tuollaisia.
Minustakin kuulosti tutulta myös se, että on vaikeaa muodostaa vahvoja mielipiteitä, koska huomioitavia asioita ja mahdollisia selityksiä on niin paljon.
En tiedä onko tämä älykkyyttä vai mitä, mutta syystä tai toisesta koen olevani erilainen kuin moni muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, mikä minut erottaa eniten muista ihmisistä on se, että en aina kykene ottamaan kantaa asioihin. Koska näen asioiden kompleksisuuden, kuinka asioissa on paljon tilannesidonnaista ”toisaalta näin, mutta toisaalta niin, ja tämän tekijän vuoksi näin”. Löydän siis miljoona selitystä asioihin, enkä kykene ymmärtämään mustavalkoista ajattelua. Siksi ymmärrän muita ihmisiä hyvin, enkä pysty tuomitsemaan sen enempää ras isteja tai vähemmistöjä.
Vanhemmiten olen tietoisesti pyrkinyt vähentämään ajattelua. Pyrin hiljentämään mieleni ja kuuntelemaan intuitiota enemmän. Olen opetellut kuuntelemaan tunteita päätöksenteossa. Tämä on ollut minulle pitkä ja vaikea tie. Nykyään ajattelen, että hälisevä mieli aiheuttaa meidän ongelmamme.
En ole nero, mutta koko elämäni erilaisilla foorumeilla, varmaan satoja kertoja, kuullut olevani erityisen älykäs.
Kappas, kuulostat hätkähdyttävän paljon minulta. En tiedä älykkyysosamäärääni mutta olen myös kuullut monilta olevani huomattavan fiksu. Toisaalta olen kokenut sitäkin, että osa ihmisistä haluaa ikään kuin vaientaa minut: sanomisilleni naureskellaan ja niitä ihan avoimesti pilkataan sekä minulle on monesti huudettu päin naamaa, etten tiedä mistään mitään enkä ymmärrä miten asiat ovat. Tuo mainitsemasi "toisaalta-toisaalta" -ajattelumalli on saanut joskus aikaan sen, että olen suututtanut sekä kanssani samaa mieltä olevat että vastakkaisen näkemyksen edustajat, koska molemmat leirit ovat kokeneet minut jollain tapaa vihollisena. Minulla on tietyt arvot ja näkemykset, joista pidän kiinni ja joiden vuoksi mm. parisuhteen löytäminen on ollut ja on minulle edelleen poikkeuksellisen hankalaa. En silti koe tarpeelliseksi julistaa näitä asioita aggressiivisesti, koska olen väsynyt sellaiseen mustavalkoiseen poteroitumiseen. Vaikka en kaikkia näkemyksiä haluakaan henkilökohtaisesti omaksua, voin silti yrittää oppia ymmärtämään syitä ja logiikkaa niiden takana.
Tuo intuition vahvistaminen kuulostaa myös tutulta ja sellaiselta, johon olen itsekin alkanut kiinnittää huomiota. Minulla on ollut nuorena vahva ja melkein aina oikeassa ollut intuitio mutta olen iän myötä oppinut hiljentämään sen, koska intuitiota pidetään höpöhöpönä ja sitä kuuntelevia vainoharhaisina. Tämä johti siihen, että seurauksena en enää oikein erottanut omia ajatuksiani muiden ajatuksista ja aloin pikku hiljaa muuttua tökeröksi ja ylianalyyttiseksi jankkaajaksi. Tuo "hälisevä mieli" -käsite, jonka mainitsit, kuvaa mielestäni asiaa niin hyvin.
Miten et ole oppinut puhumaan siten, että et saa kuulijaa suuttumaan?
Tämä, sitä pitää harjoitella. Laaja sanavarasto on siinä hyvästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, mikä minut erottaa eniten muista ihmisistä on se, että en aina kykene ottamaan kantaa asioihin. Koska näen asioiden kompleksisuuden, kuinka asioissa on paljon tilannesidonnaista ”toisaalta näin, mutta toisaalta niin, ja tämän tekijän vuoksi näin”. Löydän siis miljoona selitystä asioihin, enkä kykene ymmärtämään mustavalkoista ajattelua. Siksi ymmärrän muita ihmisiä hyvin, enkä pysty tuomitsemaan sen enempää ras isteja tai vähemmistöjä.
Vanhemmiten olen tietoisesti pyrkinyt vähentämään ajattelua. Pyrin hiljentämään mieleni ja kuuntelemaan intuitiota enemmän. Olen opetellut kuuntelemaan tunteita päätöksenteossa. Tämä on ollut minulle pitkä ja vaikea tie. Nykyään ajattelen, että hälisevä mieli aiheuttaa meidän ongelmamme.
En ole nero, mutta koko elämäni erilaisilla foorumeilla, varmaan satoja kertoja, kuullut olevani erityisen älykäs.
Mutta vaikka asioihin on miljoona selitystä, on olemassa todennäköisiä ja vähemmän todennäköisiä selityksiä. On älykästä osata karsia ja valita muutama vaihtoehto, jotka ovat ilmeisimpiä.
Toki sitten priorisoidaan tai valitaan todennäköisin vaihtoehto. Mutta en puhunutkaa tästä, vaan mustavalkoisesta ajattelusta ja yhden ainoan oikean totuuden julistamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä minunkaan "älystäni" ole mustaa valkoisella, mutta pääsykokeissa ja muissa omin päin tehdyissä päättely- ja muissa tehtävissä olen pärjännyt erittäin hyvin. Opinnot on sujuneet hyvin, ja ylipäätään kaikki tehtävät, jotka "saan" tehdä yksin. Onko se sitten sosiaalisen älykkyyden puutetta, mene ja tiedä, mutta minä vain "tiedän", miten joku homma kannattaa tehdä, jotta se onnistuu.
Tunnen usein ulkopuolisuutta, koska olen jo lapsesta asti nähnyt ihmisten perimmäiset tarkoitusperät. Muistan jo pienenä miettineeni usein, että eikö tuo tajua, että ymmärrän sen valehtelevan, teeskentelevän, mitä milloinkin. En osaa kiinnostua asioista, joista suurin osa ihmisistä kiinnostuu, joten on vaikeaa löytää samanhenkistä seuraa.
Tuntuu kuin muut ihmiset painisivat "ongelmien" kanssa, jotka eivät kosketa minua millään tavalla. Erään tutun kanssa keskusteltiin kierrätyksestä ja käytetyistä vaatteista. Ihan fiksu ihminen totesi, ettei voisi ostaa vaatteita kirpputorilta, koska mistäs hän sitten tietäisi onko ne muodikkaita. Samoin moni miettii uskomattoman paljon sosiaalisia suhteita "miksei minua kutsuttu, miksi se ei moikkaa, miksi se sanoi niin tai näin". Aivan vilpittömän ällistyneenä aina mietin, että ihan tosissaanko se pohtii tuollaisia.
Minustakin kuulosti tutulta myös se, että on vaikeaa muodostaa vahvoja mielipiteitä, koska huomioitavia asioita ja mahdollisia selityksiä on niin paljon.
En tiedä onko tämä älykkyyttä vai mitä, mutta syystä tai toisesta koen olevani erilainen kuin moni muu.
Kuulostaa, että et ole kauhean sosiaalinen. Voihan ne olla mielenkiintoisia, olennaisia tai tärkeitä kysymyksiä, että miksi joku esimerkiksi sanoi tietyllä tavalla. Itse mietin tällaista usein, sillä olen tutkinut näitä asioita, esimerkiksi sitä, miten vaiennettu aggressio usein tulee esille tahattomasti. Monesti ei ole ketään, kenen kanssa miettiä tätä, koska saa kuulla olevansa vainoharhainen tai etsivänsä merkityksiä, joita ei ole. Ei kuitenkaan mielestäni kyse ole ylitulkinnasta, koska otan huomioon sen mahdollisuuden, että kyseessä voi olla sattumakin.
Olen viestin 84 kirjoittaja. Olin itse Mensankin jäsenenä kymmenisen vuotta. Sielläkään en lopulta viihtynyt, osalle päällepäsmäröinti oli niin tärkeää etten lopulta kokenut kerhoa jäsenmaksun arvoiseksi.
Joku voisi luulla minua skitsofreenikoksi, sillä mielestäni niin Jussi Halla-Aholla kuin Maria Ohisalollakin on useita hyvin perusteltuja mielipiteitä. En tämän vuoksi ole myöskään minkään puolueen jäsen/kannattaja.
Luen paljon kaikenlaista. Dekkareita, elämänkertoja ja ihan viihdettäkin. En ole innostunut yliopistomaailmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaan kyllästyväni ihmisiin hyvin nopeasti. Erityisesti ihmiset jotka -esittävät- älykästä saavat minut haukottelemaan.
Teennäisyys muutenkin saa minut rasittuneeksi. Sen sijaan pähkimät, joita joudun hetken miettimään, innostavat minua.
Vihaan energiani jakamista kymmenelle eri taholle. Mieluummin keskittyisin yhteen-kahteen asiaan kunnolla.
Muka-älykkäät vitsit ja heitot eivät uppoa minuun, koska alan automaattisesti ajatella näitä loogiselta suunnalta. Kun sitten huomaan naapurin tarkoittaneen jotain hah-hah-hassua, naurahdan vaivantuneesti. En ymmärrä epäloogisuutta.
Vierailija kirjoitti:
En pidä itseäni älykkäänä, mutta en vain saa mitään yhteenkuuluvuuden tunnetta useimpiin. Haluaisin vaihtaa sanoja ja ajatuksia "'älykkäämmästä aiheestata" mutta ei, pitää vain jauhaa paskaa. Tosin sorrun siihen itsekin ruokapöydässä.
Esimerkki tästä älykkäämmästä aiheesta, tai et ole älykäs vaan trolli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Havannoin liikaa. Ihmisten käytöksen takana näen salattuja ja tekopyhiä tarkoituksia. Yritän olla huomaamatta ja välittämättä. Oikeasti olen usein miettinyt, miten saisi hallitun lobotomia. Ei tästä mun huomiokyvystä ole muuta kuin surua ja murhetta mulle.
Nämä ovat sinun omia kuvitelmiasi ihmisten muka tekopyhistä tai salatuista tarkoituksista. Kuvittelu ei vielä itsessään tee ihmisestä älykästä.
En pärjännyt koulussa kovinkaan hyvin. Myöhemmin opiskelin itsenäisesti sellaisia asioita parissa kuukaudessa, joita yliopistokoulutuksen käynyt opettaja ei onnistunut opettamaan minulle kolmessa vuodessa.
Kyseenalaistan huonoiksi kokemani auktoriteetit. Yleensä hiljaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua aina huvittaa, kun älykkäät ihmiset kuvailevat itseään sanomalla, että eivät jaksa jauhaa p*skaa, vaan haluavat jutella syvällisiä, eikä siihen muista ole, halveksivat tempparin katselijoita, jne. Minulla ei, vaikka erilaisten testien mukaan älykäs olenkin, ole mitään tälläisiä ongelmia. Minä pidän p*skan jauhamista kiinnostavana, sillä sieltä p*skan seasta kyllä nousee pinnalle ne elämän totuudet.
Tempparia katsovien kanssa saa erittäin mielenkiintoisia näkemyksiä parisuhteiden dynamiikasta, joita ei välttämättä Dostojevskin tuotantoa analysoimalla saisi.
Mitä maailman havainnointiin tulee, en osaa sanoa, millä tavalla se muuten eroaisi "vähemmän älykkäistä" kuin siten, että yhdistelen asioita todella nopeasti. Annan esimerkin: olimme vieraalla pikkupaikkakunnalla ajamassa, kun mieheni pysäytti auton bussipysäkille ottaakseen jotain takaluukusta. Sanoin, että hei älä tähän pysäytä, bussihan tulee tähän kohta. Mieheni on tottunut tämän kaltaiseen, joten mukisematta hän jatkoi matkaa ja bussi kaarsikin kohta pysäkille. Hän kysyi, että miten tällä kertaa? Sanoin, että näin edellisellä pysäkillä naisen odottamassa bussia ja ei täällä peräkylillä tulla pysäkille seisoskelemaan, vaan bussi todellakin tulee 5 min sisään ja ajaa pysäkkien välit reippaasti.
Tämä sama tapa havainnoida erilaisia pieniä asioita ja yhdistää ne kokonaisuudeksi on siis kenties vastaukseni aloittajan kysymykseen.
Se ei kuitenkaan ole tehnyt minusta ulkopuolista älykköä, joka ei jaksa taviksia, vaan pikemminkin päinvastoin. Sen avulla ymmärrän myös toisten tapaa havainnoida paremmin, tunnetiloja ja tarpeita.
Vierailija kirjoitti:
Havannoin liikaa. Ihmisten käytöksen takana näen salattuja ja tekopyhiä tarkoituksia. Yritän olla huomaamatta ja välittämättä. Oikeasti olen usein miettinyt, miten saisi hallitun lobotomia. Ei tästä mun huomiokyvystä ole muuta kuin surua ja murhetta mulle.
Sama.
Havainnoin liikaa, liian syvällisesti ja liian monesta näkökulmasta.
Elämä olisi helpompaa jos osaisi edes joskus olla mustavalkoinen. Asiat olisivat joko tai, eikä sitä loputonta, "tältä suunnalta tarkasteltuna näin, mutta toiselta puolelta jotain ihan muuta" -pohdintaa.
Sekin on ärsyttävää kun näkee ne valheet ja vääristelyt niin selvästi. Politiikan seuraamisen olen lopettanut ihan siitä syystä että raivostuttaa liikaa se että ihmiset uskovat köykäisetkin valheet ihan kokonaisina, lainkaan kyseenalaistamatta.
Ongelmana tosiaan on se, että huomio aivan liikaa asioita vaikka yrittäisi olla huomaamatta.
En innostu perustasom urheilulajeista kuten jalkapallo tai jääkiekko. Sen sijaan monimutkaisemmat lajit, kuten kamppailulajit mikroliikkeineen kiinnostavat suuresti.
Huomaan muutenkin havannoivani urheilua katsoessani asioita, joita useimmat tutut eivät huomaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä minunkaan "älystäni" ole mustaa valkoisella, mutta pääsykokeissa ja muissa omin päin tehdyissä päättely- ja muissa tehtävissä olen pärjännyt erittäin hyvin. Opinnot on sujuneet hyvin, ja ylipäätään kaikki tehtävät, jotka "saan" tehdä yksin. Onko se sitten sosiaalisen älykkyyden puutetta, mene ja tiedä, mutta minä vain "tiedän", miten joku homma kannattaa tehdä, jotta se onnistuu.
Tunnen usein ulkopuolisuutta, koska olen jo lapsesta asti nähnyt ihmisten perimmäiset tarkoitusperät. Muistan jo pienenä miettineeni usein, että eikö tuo tajua, että ymmärrän sen valehtelevan, teeskentelevän, mitä milloinkin. En osaa kiinnostua asioista, joista suurin osa ihmisistä kiinnostuu, joten on vaikeaa löytää samanhenkistä seuraa.
Tuntuu kuin muut ihmiset painisivat "ongelmien" kanssa, jotka eivät kosketa minua millään tavalla. Erään tutun kanssa keskusteltiin kierrätyksestä ja käytetyistä vaatteista. Ihan fiksu ihminen totesi, ettei voisi ostaa vaatteita kirpputorilta, koska mistäs hän sitten tietäisi onko ne muodikkaita. Samoin moni miettii uskomattoman paljon sosiaalisia suhteita "miksei minua kutsuttu, miksi se ei moikkaa, miksi se sanoi niin tai näin". Aivan vilpittömän ällistyneenä aina mietin, että ihan tosissaanko se pohtii tuollaisia.
Minustakin kuulosti tutulta myös se, että on vaikeaa muodostaa vahvoja mielipiteitä, koska huomioitavia asioita ja mahdollisia selityksiä on niin paljon.
En tiedä onko tämä älykkyyttä vai mitä, mutta syystä tai toisesta koen olevani erilainen kuin moni muu.
Kuulostaa, että et ole kauhean sosiaalinen. Voihan ne olla mielenkiintoisia, olennaisia tai tärkeitä kysymyksiä, että miksi joku esimerkiksi sanoi tietyllä tavalla. Itse mietin tällaista usein, sillä olen tutkinut näitä asioita, esimerkiksi sitä, miten vaiennettu aggressio usein tulee esille tahattomasti. Monesti ei ole ketään, kenen kanssa miettiä tätä, koska saa kuulla olevansa vainoharhainen tai etsivänsä merkityksiä, joita ei ole. Ei kuitenkaan mielestäni kyse ole ylitulkinnasta, koska otan huomioon sen mahdollisuuden, että kyseessä voi olla sattumakin.
Olet oikeassa siinä, että en varmaankaan ole kovin sosiaalinen, mutta toisaalta kaipaan kyllä ihmisten seuraa - en vain osaa keskustella tai innostua heidän mielessään pyörivistä asioista.
Toki ihmisten käytös ja toiminnan syyt voivat myös olla mielenkiintoista pohdittavaa, tästä olen samaa mieltä. Mutta tarkoitin kummastella sitä, miten suuren painoarvon monet antavat toisten tekosille. Eli esim. jos et saa kutsua johonkin illanviettoon, märehdit epätoivoisena iltakausia että mistä se johtuu tai loukkaannut jos joku ei moikkaa tai vaikuttaa tylyltä ym. Minä taas jatkan elämää kuin ennenkin, sillä todennäköisesti käytöksen syy ei ole minussa. Ja vaikka olisikin, niin toimimalla jatkossa normaalisti ja reippaasti, asia ratkeaa kuin itsestään ja voimme tämän ihmisen kanssa olla normaalissa kanssakäymisessä. Jos taas alan ahdistua ja kyräillä, välit menevät lopullisesti ja se taas tekee elämästä epämukavaa.
Ahdistun ihmisistä, jotka kuvittelevat olevansa hyvin älykkäitä, mutta pienellä kuuntelulla osoittautuvat keskimääräistä typerimmiksi.
Kuuntelen tarkkaan,mutta kiinnitän huomiota asioihin, joihin useimmat eivät kiinnitä huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Havainnoin ihan taukoamatta, ja vaikka käynnissä olevan keskustelun lisäksi saatan huomata sivujohteita, asioita toisen sanoissa, käytöksessä, jne. ja samalla havainnoida ympäristöä. Oikean keskustelun rinnalla mielessäni pyörii siis samalla kommenttiraita tyyliin aha, Petrillä ei mene hyvin pomon kanssa, Reetta on tänään hiljainen ja silmien alla pussit eikä puhu miehestään kuten normaalisti, pomon äänensävystä päätellen firmalla ei kuulosta menevän hyvin jne., mutta näitä en siis tietenkään ääneen möläytä. Saatan hienovaraisesti kysyä jatkokysymyksiä jos aihe on mielekäs/sopiva/hyödyllinen, mutta muuten noteeraan nämä hiljaisesti mielessäni.
Sama havainnointi jatkuu vaikka en vuorovaikuttaisi kenenkään kanssa, huomaan ympäristöstä vaikka jaha, kaupungintalon kello on pysähtynyt, metsäpolulla on päästäinen, katsos kun ulpukat kukkivat, tuossa talossa on pian ikkunanpuiteremontti, pitääpäs tarkistaa paljon ikkunaremontit itse asiassa maksavat. Tähän tyyliin siis taukoamatont havainnointia, tiedonhakua, oman tietopiirin laajentamista. Luen paljon faktaa ja tsekkaan epäilyttävät lähteet tarvittaessa. Yleensä olen hiljaa tästä havainnoinnistani, kun 99% ajasta kukaan muu ei ole huomannut samoja asioita tai ainakaan ollut kiinnostunut niistä. Vuosien varrella olen niin sanotusti oppinut pitämään turpani kiinni.
Kerrotko vielä miten tällainen täysin normaali ympäristön havannointi on merkki älykkyydestä?
Eri.
Sekä korona että siirt*o*aisongelma on ylikansoitetun rottapopulaation rimpuilua. Liian tiheässä populaatiossa kulkutaudit leviävät ja tappavat heikoimmat. Ne joilla loppuu tila ja ruoka, rynnivät laumoina sinne missä niitä vielä on. Jälleen seuraa kamppailua ja vahvemmat ja röyhkeämmät valtaavat uusia reviirejä.